Astro Foorumi

Isäni vaihtoi olemisensa tasoa tuossa kolmisen vuotta sitten, hän sai kotipihalla sairauskohtauksen. Isän kuolinhetkellä olohuoneen seinäkello pysähtyi.

Seuraavana päivä oli aurinkoinen pakkaspäivä. Kävelin pihalla ja huomasin että isän työauton oikea etuvalo palaa. Ajattelin kuitenkin, että aurinko vain häikäisee niin pahasti että näen väärin. Illalla kuitenkin huomasimme äidin kanssa että totta tosiaan, auton oikea etuvalo ja vasen takavalo olivat päällä. Isä oli ollut viimeinen, joka kävi autolla. Eihän auton valot edes voi palaa tuolla tavalla ellei ne muut lamput ole palaneet?

Siitä muutama päivä, niin äidin kännykkä soi ja siinä vilkkui isäni nimi. Tätä tapahtumaa olivat todistamassa äiti, äidin veli ja hänen avovaimonsa. He eivät vastanneet puhelimeen. Isän kännykkä oli ollut koko sen ajan työhuoneessa, eikä ketään muuta ollut silloin kotona. Soittotiedoissa ei kuitenkaan lukenut, että isä olisi soittanut äidille silloin.

Yhtenä päivänä keittiömme pöydällä oli isän kuva ja pari kynttilää palamassa. Kun menimme keittiöön, kissamme istui pöydällä katsellen hölmistyneen näköisenä kynttilöitä ja kuvaa. Tässä on erikoista se, ettei kissamme ole ikinä ennen ollut keittiön pöydällä, kun hän tietää ettei siinä saa olla.

Nämä kaikki tapahtuivat n. viikon sisällä isän lähdöstä. Meillä kaikki uskovat ja tuntevat että nämä ovat isän terveisiä ja olimmekin hyvin onnellisia siitä että hän teki meille tuollaisia jekkuja! Olen kertonut näistä asioista vain ihmisille, joiden tiedän uskovan henkisiin asioihin. Pidän itse kaikkea tällaista luonnollisena.

Onko kenelläkään kerrottavana vastaavanlaisia tarinoita? Olisi ihana kuulla mitä kaikkea nämä meidän poislähteneet rakkaamme ovat keksineet! :smitten:

Myös minun isäni kuoli kolmisen vuotta sitten. Yhteydenotot minun suuntaani tulevat unissa, mutta äitini talossa isäni on käynyt soittamassa ovikelloa ja kävelemässä narisevalla puulattialla senverran paljon että äitini jo hermoili. Hän kun ei näitä asioita myönnä ja sitä kautta pelkää. Ensimmäisillä kerroilla isäni unissani oli huonosti kävelevä hoitajan saattama, myöhemmin reipas ja nuorempi kuin kuollessaan. Eli näin ne asiat siellä puolella parantavat oloa. Tämä on ainakin minun yksinkertainen käsitykseni tästä  :angel:

Minäkin olen nähnyt hyvin paljon unia isästäni, joissa hän yleensä naureskelee ja on oma ihana kiusoitteleva itsensä. Usein hän on unissa tullut lohduttamaan minua, kun olen häntä ikävöinyt.

Kaiken huippu oli se kun poikaystäväni näki isästäni unta, vaikka ei ikinä ehtinyt tapaamaan isääni. Kertomansa perusteella isä kuulosti hänen unessaan niin tyypilliseltä itseltään, ettei poikakaverini voinut "kehitellä" unta alitajuisesti, vaan hän oli todella tavannut isäni! :)

White Noise -elokuvassakin soi kännykkä kun kuollut vaimo yritti ottaa yhteyttä.
http://www.leffatykki.com/pages/index.php?submit=review&elokuva_id=3363

Minun "uniini" ovat tulleet kuolleet läheiset moikkaamaan ja kertomaan, että heillä on kaikki hyvin. Samoin tuli meidän kissa ja kani kuolemansa jälkeen.  :)

Voi miten suloista kissalta ja kanilta :smitten:

Tuli tässä mieleeni, kaveri kertoi kun hänen isänsä oli tekemässä kuolemaa sairaalan vuodeosastolla ja hän oli äitinsä kanssa kotona nukkumassa, niin tämä äiti oli nähnyt unessaan käden, joka oli luisunut pois eikä hän saanut siitä millään otetta vaikka yritti.

Kaverini äiti heräsi siihen ja he päättivät lähteä heti sairaalaan. Ehtivät juuri paikalle saattamaan rakkaansa vihreille niityille...

Aika usein kuoleman tuntee ja aavistaa tai näkee jonkun unen..

näin on käynyt myös minulle. äitini oli meillä viikko isän poismenon jälkeen. isä huolehti aina, että äiti pukisi kaunista päälle ja kampaisi hiukset kauniisti. ensimäisenä yönä, kun äiti oli meillä,  lensi vessan peilissä oleva meikkipeili lattialle. se ei ole koskaan ennen irronut, joten uskoin äitini kanssa, että isä sillä tavoin lähetti merkin, että muista huolehtia edelleen itsestäsi. samoin linnunlaulu toi muutaman viikon jälkeen viestiä, uskon. oli hiljainen hetki, ei edes radio ollut auki, kun kuulin pikkulintujen liverrystä, vaikka muuttolinnut olivat jo lähteneet muille maille.
mara

Juu tuollaisiakin kokemuksia on kertynyt. Olen ennalta unessa nähnyt muutaman läheiseni kuoleman.

Muutenkin kuin unessa on tapahtunut...
Kaksi vuotta sitten raskausviikolla 20 menettämäni lapsen (jonka jouduin synnyttämään  :'() tiesin kuolevan, kun eräs enkelikoriste makuuhuoneemme seinältä tippui ja meni rikki. Olin jo aikaisemmin aavistellut, että kaikki ei ollut kunnossa. Kun sitten tuo koriste tippui, tiesin että "enkelini" lähtee takaisin sinne mistä tulikin...

Lapsemme kuoleman jälkeen tammikuussa. Kävimme hautausmaalla hänen uurnapaikallaan. Siinä kyyneleet silmissä seistessäni, kohotin katseeni ylös ja "rukoilin" Luojalta että antaisi minulle jonkin merkin, että pikkuisellani on kaikki kunnossa ja hyvin. Kyllähän sen jo tiesin, silti halusin ehdottoman varmuuden. Siinä sitten kylmässä pakkasilmassa seistessäni. Hiljaisuuden vallitessa, hetkenä kun "rukoilin". Parvi lintuja lensi ykskaks vieressäni olevaan puuhun laulaa lirkuttelemaan ja samassa oravan POIKANEN juoksi aivan jalkojeni vierestä. Tuli todella hyvä olo näistä viesteistä ja "heitin" kiitokseni Luojalle.  :smitten: :angel:

Kävin muutama vuosi sitten selvänäkijällä, joka sanoi, että eräällä sukulaisellani oli minulle asiaa. En heti yhdistänyt, kuka voisi olla kyseessä, joten selvänäkijä alkoi kuvailla henkilön ulkonäköä, kuolinaikaa ja sanoipa lopulta etunimenkin. Tunnistin henkilön aiemmin kuolleeksi enokseni. Selvänäkijä sanoi, että tulen saamaan unessa viestin tuolta henkilöltä. Muutaman päivän päästä näinkin unen, jossa enoni kertoi suuren salaisuutensa; hän oli päivätyönsä ohella kirjoittanut salaa romaania. Enoni näytti minulle unessa romaania, jossa oli myös hänen tekemiään lyijykynäpiirroksia. Seuraavana päivänä kerroin unesta äidilleni, joka meni aivan hassun näköiseksi ja sanoi, että enoni oli todellakin kirjoittanut kaikilta salaa romaania ja se oli hänen kuolinhetkellään aivan juuri julkaisua vailla, kustantaja oli jo löytynyt ja käsikirjoitus oli enollani enää korjailuja varten.

Tuo tapahtuma avasi silmäni unien ja henkimaailman suhteen.
Jälkeenpäin on jäänyt mietityttämään, miksi enoni halusi kertoa romaanista juuri minulle - emme olleet kovin paljon tekemisissä hänen elinaikanaan. Halusiko hän ehkä että olisin saattanut romaanin julkaistavaksi? Toisaalta hän ei sellaista unessa selvästi pyytänyt. Jos olisin läheisissä väleissä enon vaimon kanssa, olisin voinut kysyä asiaa häneltä, mutta valitettavasti emme ole hänenkään kanssaan juuri tekemisissä... Asia vaivaa yhä!

Olen myös saanut viestejä äidiltäni hänen kuolemansa jälkeen. Ne ovat tapahtuneet unessa, kuten hänen lauseensa "älä sure liikaa". Hänen siunaustilaisuudessaan ovi kirkon vieressä olevaan saliin aukesi yhtäkkiä kovalla narinalla ja samoin on käynyt mökillämme. Istuimme mökillä äitini miesystävän kanssa äitiäni muistellen. Tuntikausia kestäneen keskustelun kuluessa aloimme käsittelemään myös äitini vähemmän miellyttäviä piirteitä (hyi meitä!) kun mökin ovi lensi yhtäkkiä auki kovalla ryminällä. Olimme aivan äimänä, ulkona ei tuullut, oli aivan tyyni  kesäyö. Oven auki lentämiselle ei jäänyt mitään järjellistä selitystä paitsi se, että äitini ei enää kestänyt kuunnella omista negatiivisista puolistaan juoruamistamme.

Oli mielenkiintoista lukea teidän muiden kertomuksia samankaltaisista asioista. Toivottavasti saamme lukea vielä lisääkin poislähteneiden rakkaittemme tempauksista.  :smitten:

Kiitos Innali!  :smitten: Tässä sen taas näkee konkreettisesti, miten tärkeä ulkopuolisen mielipide onkaan. Olen tosiaankin jumiutunut itse miettimään romaania ajattelematta ollenkaan, että romaani tosiaankin saattoi olla vain sivujuoni silmieni avautumiseksi.

Kiitos Innali, olen todella kiitollinen!

Äitini kuolemasta on aikaa 15 vuotta ja olen hänen kanssaan tekemisissä, varsinkin silloin äiti on kuvioissa mukana paljonkin kun itselläni on vaikea ajanjakso menossa. Sen tuntee läheisyyden tunteena.
Esikoiseni syntyi samana vuonna kuin äitini kuoli ja eräs tapaus on jäänyt suurella rakkaudella ja kiitollisuudella mieleeni...
Kun olin lastani synnyttämässä ypöyksin, sillä lapsen isä ei kyennyt veren näkemisen pelossa tulemaan tueksi ja turvaksi, niin koin itseni yksinäiseksi ja turvattomaksi. Jossain vaiheessa tuli se kuolemanpelko ja hädissäni huusin äitiä. Ja kas, äiti ilmestyi oikealle puolelleni niin että näin jopa hänen kasvonsa, jotka olivat noin 30 vuotta nuoremmat. Äiti säteili iloa ja valoa ja siinä itsekkin tunsin, että äidin on hyvä olla sielä missä on.
Äitini valoi minuun synnytyksessä rohkeutta ja uskoa. Ja jossain vaiheessa äidin kuva häipyi, mutta läsnäolo säilyi ja koen erittäin vahvana sen läsnäolon kun lapseni syntyi...Ja miten ihanaa, että äitini oli se joka oli lastani auttamassa maailmaan.

Omilla läheisilläni ei ole ollut vastaavia temppuja, mutta eräälle kaverilleni kävi samainen kello juttu.
Heillä on kotona kaunis kello seinällä, mutta se oli muutamia vuosia käymättä sen jälkeen, kun kellon omistaja kuoli. Sitten se oli vaan eräänä kauniina päivänä taas alkanut raksutella vaikka sitä ei oltu putsattu yms. pitkiin aikoihin. Kelloa pidettiin silti muistona seinällä.

Hei, Rakkauden enkeli!  :smitten:

Kommentoinpa tätä viimevuotista viestiäsi pikkaisen...  ;)

Minulle orava itsessään merkitsee sielua:

- kuinka sielu pesiikään puussa eli taivaan ja maan välisessä ilmanalassa;
- kuinka sielu kokoaakaan itselleen kokemuksia liikkumisesta "puiden ja maan" eli sielunkierron väliä;
- kokemuksia kuin "talven yli säilöttäviä siemenkotia" avautumaan sitten aikanaan,
kun mieli on valmis ja sydän hereillä sekä hetki otollinen.

... Kuten NYT.  :o :smiley6600:

 :angel:

Heipä hei Rauhan enkeli!  :smitten:

Olet kyllä aikamoinen symbolien tulkki...  :coolsmiley: Sydämeni on jälleen täynnä kiitollisuutta.  :smitten:  :angel:

Sait minut jälleen pohtimaan asioita...  ::)

Pikkuinen olisi ollut poika ja tuon raskauden aikana elämässäni oli muutenkin melkoista myllerrystä...  :o  :'(

Palailen varmaan vielä asiaan...  ;) :smiley6600:

Hei :smitten:

Minulle on sanottu, että pienet lapset jotka kuolevat ennen synnytystä jatkavat elämäänsä henkitasoilla. Heille valitaan sopivat vanhemmat sielun suunnitelman mukaisesti ja he viettävät lapsuutensa henkimaailmoissa. Unensa aikana lasten biologinen Äiti voi vierailla heidän luonaan ja osallistua heidän kasvatukseen.

Joidenkin elämä täällä on hyvin lyhyt, joskus lapsen sielu tarvitsee vain joitain kokemuksia kohdun suojissa, kun hänen fyysinen aikansa on jo täytetty. Joskus lapsi on tullut jakamaan jonkin kokemuksen Äitinsä kanssa ja sen jälkeen hän siirtyy viettämään lapsuuttaan niille tasoille, joihin hänen sielunsa hänet johdattaa.
 :smitten:

Kiitos Aminanda!  :smitten: Sinulla kun vielä sattuukin olemaan aivan suloinen orava avattarenasi.  :smitten:

Isäni kuoli tämän vuoden maaliskuussa. Siitä noin puolitoista kuukautta tuntui, että hän oli koko ajan läsnä. Ihan kuin hän olisi varmistanut, että selviän. Ja hän myös näyttäytyikin unissani usein ja kertoi, että hänellä on kaikki hyvin ja kuoleman jälkeen on elämää, mutta hieman erilaista kumminkin mihin me olemme "tottuneet" (kun olin sitä asiaa paljon pohtinut  ::)). Unissa hän näytti aina niin elinvoimaiselta, paitsi viimeisessä unessa, mutta silloin hän enemmänkin oli surullinen. Siinä unessa me selvitettiin välimme, jotka olivat tässä elämässä jääneet epäselviksi. Hän oli pahoillaan kaikesta harmista ja tuskasta mitä oli tuottanut minulle eläessään ja hän kertoi, että hän pystyi nyt vasta sen ymmärtämään. Kaipa se oli hänelle siellä sitten näytetty.

Noin kuukausi sitten olin kumppanini suvun mökillä ja kello läheni kahta yöllä. Päätimme kaikki mennä nukkumaan. Muut menivät jo mökin yläkertaan nukkumaan, kun minä päätin mennä vielä mökin saunaan pesemään kasvoni. Olin jo jonkin aikaa pessyt kasvojani, kun saunan raskas pukuhuoneen ovi lennähti ryminällä auki ja sen jälkeen itse saunanovi lennähti auki. Katsoin samalla hetkellä ovien suuntaan ja siellä ei ollut ketään. Ovet kun avautuivat, niin tunsin, että joku olisi koskenut lämpimillä käsillä olkapäistäni. Isäni tuli heti mieleen. Ja tiedän, että hän tulikin käymään. Mutta juoksin vielä ulos katsomaan, että olisko siellä ketään, mutta piha oli tyhjä ja oudon hiljainen. Kuulin kaikkien mökillä olleiden äänet mökin sisältä. Ja jos se olisi ollut joku niistä niin olisin nähnyt sen ja kuullut kun mökin ovi avataan, mutta sitä ei avattu.

Kaksi kuukautta sitten valmistuin vaatetusartesaaniksi ja minua harmitti hieman se, että nyt isäni ei ole todistamassa tätä tilaisuutta. Hän itse oli ollut rakennusmestari ja hän pystyi tekemään puusta ihan mitä vain. Ja minulle on periytynyt hänen luovuus. Itse pystyn tekemään taas kankaista ihan mitä vaan. No mutta kumminkin, oli päättäjäispäivä ja istuttiin salissa odottamassa todistusten ja ammattilakkien jakoa. Salissa oli pirun kylmä. Siellä kävi koko ajan sellainen pieni viima. Mutta olkapäissäni tunsin taas sen saman lämpimän kosketuksen kuin saunassa. Muuten oli kylmä paitsi olkapäät tuntuivat hehkuvan. Ja tiesin taas, että isäni oli sittenkin tullut seuraamaan tilaisuutta ja hän oli kuulemma ylpeä minusta!  :smitten:

Oi miten ihanaa! Ja onneksi olkoon Mirtsu
(http://www.tietoverkot.com/verkkokurssit/netti_tutuksi/kuvat/ruusu.gif)

Serkkuni puoliso menehtyi pari vuotta sitten vain pari kuukautta ennen omaa sairastumistani. Jokunen päivä tai viikko hänen kuolemansa jälkeen kuulin ihan selvästi "pääni sisällä" hänen äänensä: "Piä huolta miun rakkaista!" Rakkaillaan hän tarkoitti serkkuani ja heidän tytärtään. Hänen äänensävynsä oli totinen, voimakkaan pyytävä, ei komento, mutta sellainen, ettei tulisi mieleenikään jättää hänen pyyntöään täyttämättä... En ehtinyt oppia tuntemaan häntä kunnolla, mutta ehkäpä hän jotenkin vaistosi jo eläessään, että voisi "uskoa" tehtävän mulle... Melkoinen kunnia, hämmentävä kylläkin...

Ippuska!!

Kiitoksia paljon onnitteluista!!  :smitten:   :angel:      :smitten: