Astro Foorumi

Moi! (https://www.astro.fi/foorumi/Smileys/Astro2/crazy2.gif)
 
Mä koen, että tästä aiheesta on tärkeätä kirjoittaa.
 
Tälläisen tekstin olen kirjoittanut jostain vihkooni, johon kerään hyviä juttuja mitä löytyy, oivalluksia ym.:
 

Mun mielestä kumminkin on tärkeämpää, että vaakakuppi kallistuu enemmän elämisen puolelle.

Monet näistä rajatiedon ja henkisten asioiden aihepiireistä ovat todella mielenkiintoisia ja kiinnostavia, mutta onko se hyvä juttu, jos liian paljon keskittyy niihin? Mun mielestä siitä on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä jos liian paljon keskittyy henkisiin juttuihin, lukee kirjan kirjan jälkeen, monia vuodessa; lukee rajatiedon lehtiä; artikkeleita; nettisivuja; keskustelufoorumeja paljon; käy monella kurssilla ja tapahtumassa ym., ahmii. (Kannattaa olla tarkkana mitä lukee, koska ne luetut jutut ovat tavallaan suggestioita.)
 
Jokainen tottakai määrittelee oman tahtinsa ja mitä lukea ja tutkia itse, mikä tuntuu hyvältä. Monissa kirjoissa on paljon asiaa, työstettävää, pohdittavaa ja sulateltavaa; onko hyväksi lukea kovin monta henkistä kirjaa vuodessa? Onko siitä hyötyä jos lukee todella monta kirjaa vuodessa? Mäkin kun mä mietin niitä kirjoja mitä mä oon aikasemmin lukenut, niin monia juttuja on unohtunut niistä. Meinaan ehkä muutaman lukea uudestaan jossain vaiheessa.
 
Tarviiko koko elämässä oikeastaan lukea valtavan montaa henkistä kirjaa? Meidän sukupolvella on paljon enemmän tietoa saatavilla, kuin vanhemmilla sukupolvilla. Meillä on todella paljon tietoa tehdä omasta elämästä onnellista. Onko liiallinen tietomäärä hyväksi? Tarviiko meidän edes tietää kaikkia vastauksia ollaksemme onnellinen? Ei. Kyllä ne vastaukset selviää varmasti aikanaan. Kun kuolee, ymmärtää varmasti monia asioita paremmmin.

Mun henkilökohtainen mielipide on, että tärkeämpää kuin elämän tutkiminen on eläminen.

Täytyy myös muistaa että meidän on aikalailla mahdotonta loppujen lopuks ymmärtää. Ellei sitten valaistumalla. Mutta valaistuminen ei ole mikään elintärkeä ja tarpeellinen asia. 

Kaikkeus on jotain, minkä ymmärtäminen ylittää ihmisen ajattelukyvyn ja mielikuvituksen. Kaikki kuvaukset kaikkeudesta ovat riittämättömiä. Tarvitseeko sitä kokonaan ymmärtääkään? Mä hyväksyn sen, että mun on mahdotonta ymmärtää.

Musta tärkeintä on keskittyä vaan elämiseen maanpäällä, elää oma elämä niin hyvin kuin pystyy. Henkiset jutut ovat tottakai tärkeitä - mutta kohtuudella. 

Mä olen pyrkinyt rajaamaan näissä, esim. lukemaan hyviä ja luotettavia kirjoja rauhalliseen tahtiin ja ei lukea näitä keskustelufoorumeja niin kovin paljon.
 
Mun mielestä näissä henkisissä jutuissa:
 
Kärsimättömyys, hätiköinti, liiallinen hoppuilu, ahmiminen, keskittyä liian paljon näihin ym. = Ei hyvä juttu.
Kärsivällisyys, rauhallisuus ym. = Hyvä juttu.   


Hauskaa päevää.

Omasta mielestani on hyva oppia uusia nakemyksia, avartaa omaa mielta, mutta kohtuus on kaikki kaikessa.
Esim. noi Karin'in ja Soul'in jutut ovat mielenkiintoisia.

Ongelma tuleekin siinä kun tietoa on niin paljon ja
siitä seuraa asianhaaroja ja aasinsiltoja ym.

Itse olen valtavan tiedon haluinen, ja mietinkin että kun sitä tietoa tulee joka paikasta kokoajan lisää niin miten sitä ehtii kaikki "sulattamaan"?

Olen vähän sellanen "joka paikan höylä", koitan omaksua ja tutkia kaiken maailan asioita ja loppujen lopuks päähän ei jää yhtään mitään..
Ihmettelen vaan että HÄH?!? mitä tapahtui :2funny:
Lauon mielipiteitä siellä missäpitäisi olla hiljaa (?!?) No minkäs teet :D

Toki järki päässä kannattaa näitä tälläisiä asioita lukea ja tutkia, kaikille ne ei kai sovi, on niitä jotka kärsivät painajais unista jos puhuu spiritismistä ja taas niitä jotka alkavat saamaan Reginasta Jumalan sanomaa...

Ihmiset ovat erilaisia mutta kai jokaisen pitäisi omat rajansa tietää...
Mutta se onkin sitten eriasia tietävätkö he...  :-X

Ihan täysin samaa mieltä olen, Wiza!  :)

Riippuu siitäkin mitä tyyppiä on. Tutkijat etsivät tietoa joskus ahmienkin, toki kohtuus on hyvä säilyttää kaikessa.  ;)

Pääasia kai on, että hoitaa velvollisuutensa.

Minä en ole aikoihin lukenut mitään henkistä kirjaa. Yhdessä vaiheessa ahmin niitä hirveästi ja tiedonjanoni oli loputon. Lueskelin esoteerista kirjallisuutta ja elämänfilosofiaa, pohdiskelin ja katselin. Osasta sain ihan uusia näkökulmia itselleni, osa antoi tukea jo niille sisäisille ajatuksille, joita minulla oli ollut esim. kuolemasta.

Ihminen on maan päällä kokeakseen elämän mahdollisimman monipuolisesti. Tärkeintä on olla Itsensä kanssa ja antaa mennä.
Minusta on kuitenkin hyvä tiedostaa, millaiset teot ja kokemukset ovat hyväksi ja mistä taas saatan saada vain nuhteita itselleni.
Esimerkiksi vaikka nyt hyvin kärjistetysti voisin mennä hakkaamaan jonkun tuolla kadulla - sehän olisi vain kokemuksen keräämistä. Henkisesti ajateltuna saisin kokemuksen siitä, miltä tuntuu mätkiä joku muussiksi, mutta samalla, kun vahingoitan toista sieluja (joka on veljeni/siskoni, samaa Jumalaa kuin minäkin), aiheutan siitä itse Itselleni rangaistuksen. Jos vahingoittaa Itseään, Itseensä sattuu. Toisen hakkaaminen on vähän sama asia kuin menisit ja iskisit pääsi seinään niin, että saat aivotärähdyksen. Ei mitenkään fiksua, mutta saitpahan kokemuksen siitäkin ;)

Minä pyrin kuuntelemaan vain omaa sisäistä ääntäni ja menemään ja kokemaan sen mukaan. Tiukkapipoksi ei saa minusta ryhtyä, täytyy olla lapsenmielinen luova hullu ja uskaltaa kokeilla kaikkea hauskaa, mutta itsensä tai toisten vahingoittaminen ei ole kellekään hyväksi.

Kuten Keskusteluja Jumalan kanssa - kirjassa sanottiin (jota suosittelisin sinullekin Wiza, se on erittäin vapauttava kirja ;)) ei ole olemassa sääntöjä, ei vaatimuksia, ei pakkoa. Et voi rikkoa sääntöjä, koska sääntöjä ei ole. On vain erilaisia kokemuksia ja on sinusta itsestäsi kiinni, mitä niistä päätät kokea.

Aivan AthaMaarit   :smitten:

Jotenkin on tullut sellainen näkemys, että jokainen hakee asioita milloin mistäkin, kehittyy, jolloin tiedonhalu muuttuu. Vuosi sitten luetut asiat niinkuin ihmisetkin muuttuvat, ja niin on oltavakin. Samalla kehittyy siinä valinta kyky, opitaan katsomaan asioita syvemmin/laajemmin ja taas kehitys muuttuu.  :idiot2:

Me olemme kaikki erillaisia, erillainen tapa katsoa asioita ja hakea tietoa, toiset kokemalla ja toiset lukemalla, minusta on hienoa että ihmisillä on valintaa, valintaa kohdata elämässään myös ne asiat jotka eivät hänelle ole niitä oikeita, mutta silloin on saanut kokemusta "väärästäkin" valinnasta.  :-[

Suurin valinta on se minusta, miten ihminen käsittää kokemansa, positiivisesti vai negatiivisesti. Toisten kirjoittamat tekstit, niinkuin tämäkin, on kirjoittajan näkemys asiasta, ja jos siitä tulee jollekin ahaa elämys, niin se on tehnyt tehtävänsä.  :smitten:

 ;) mateve

Kirjojen taa on helppo piiloutua. Se ärsyttää mm. akateemisuudessa, samoin näissä henkisen tiedon keskusteluissa. Tuntuu, että ihmiset ajattelevat liian vähän omilla aivoillaan. Itse arvostan enemmän tekijöitä, koska monet ihmiset jotka tekevät eivätkä analysoi, ovat äärettömän viisaita. Kuitenkaan ei voi mennä suunapäänä vaan ihmisille on annettu myös järki. Eli kultainen keskitie on varmasti tasapainoisin. Aika loogista.  :)

Kaikki kirjat kertovat Yhdestä ja samasta.
Potenssi vaan vaihtelee.

Koska kaikki tieto on jo meissä,
resonanssista tunnistamme juuri tällä hetkellä
tärkeät asiat - se herättää meissä uinuvan tiedon,
jonka siis (edelliseen viitaten) voimme löytää ihan mistä tahansa;
kirjoista tai kaurapuurosta.

Elämä ja sen analyysit tukevat siis tarkoituksenmukaisesti toisiaan  :)

Olen kanssasi melko samoilla linjoilla Wiza, asia tuli vastaani myös tuolla toisaalla "anti-vastauksessani" kysymyksiin astrologisista prediktiomenetelmistä. En usko, että astrologiastakaan on hyötyä jos siihen keskittää liikaa energiaansa. Tarkoitan siis, että pelkästään astrologia kuten henkisten kirjojenkaan tutkailu ei anna meille vastauksia, on myös itse elettävä. Toivottavasti tuota mainitsemaani vastausta ei kuitenkaan lueta arvosteluna kysymystä tai kysyjää kohtaan, sellaiseksi se ei ollut tarkoitettu, vaan ainoastaan kertomaan oma mielipiteeni asiaan liittyen. :)

Henkisten kirjojen suositteluun olen itsekin monesti "syyllistynyt", vaikka se onkin tavallaan turhaa. Uskon, että jokainen löytää juuri ne kirjat, jotka itseä kiinnostavat, koska "väkisin" lukeminen voi olla melko turhaa sekin. Olen itse aikanaan lukenut esim. Paulo Coelhon Alkemistin koska eräs ihminen suitsutti sitä käänteentekevänä kirjana. No, se oli käänteentekevä lukukokemus hänelle, mutta minulle ei - hyvä kirja kuitenkin, enkä mitenkään kadu sen lukemista, koska sen ansiosta löysin Coelhon muunkin tuotannon. Minusta myös, kuten Ikitosi sanoi, kaikki kirjat todella kertovat yhdestä ja samasta, eikä sinänsä ole väliä mikä kirja eteen osuu, jos se auttaa lukijaa oivaltamaan jotain olennaista ja henkisesti avartavaa.

Kuten AthaMaarit, en minäkään ole lukenut ns. henkisiä kirjoja pitkään aikaan. On ollut kuitenkin kausia, jolloin myös olen suorastaan ahminut niitä. Se taas johtui vain siitä, että ne kirjat todella kiinnostivat, eikä kukaan niitä minulle suositellut, vaan niitä tipahteli eteen ihan "sattumalta". Samoin eräs ystäväni on kiitellyt minua monesti jälkeenpäin, että "johdatin" hänet aikanaan kirjaston parapsykologia-hyllylle juuri silloin kun hän tarvitsi niitä lukukokemuksia joita löytämistään kirjoista sai. Näin sitä joskus toimii jonkinlaisena välikappaleena ihan tietämättään. :) En vieläkään koe, että hänen juuri minua olisi asiasta kiittäminen. Aika vain oli oikea hänen löytää kyseiset asiat ja ajatukset elämäänsä.

Ihmiset ovat myös erityyppisiä luonteeltaan, itse olen aina ollut lukutoukka, joten lukeminen on minulle luontainen tapa kuluttaa aikaa ja tutustua toisten ihmisten ajatuksiin. Toiset taas saavat oivalluksensa suurimmaksi osaksi tekemisen kautta, mikä on yhtä lailla ok. Toisaalta olen tietyllä lailla kapinallinen siinä mielessä, että en esim. lue kirjoja jotka "pitäisi" lukea, esim. klassikoita, vain sen vuoksi että voisin sanoa lukeneeni ne. Jos kysymys ei ole esim. opiskeluun liittyvistä pakollisista suorituksista, niin en kerta kaikkiaan pysty lukemaan kirjaa joka ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta.

Jesh, tuli ihan hyvä keskustelu.

Mulla henkilökohtaisesti on sellanen tunne, että nuo 'Keskusteluja Jumalan kanssa' kirjat kannattaa jättää väliin. Ne ei vaikuta luotettavilta.

Jep, kohtuus kaikessa. :crazy2:

Sama juttu, olen lukenut kaikki 3, mutta jokin ei mahdu minun ajatusmaailmaan.
Osa oli ihan loogista, mutta osa oli liian vaikeaa niella  :buck2:

Siteeraan nyt pikkusiskoani samalla "Liika on liika kaikessa". Eli tottahan tämä on hieno harrastus, mutta me olemme täällä elämässä nyt maanpäällistä elämää ja kunkin meistä on opittava nauttimaan siitä. Silti, minusta on jokaisen oma asia miten paljon aikaa kuluttaa henkimaailman asioihin, joillekin se on elämä. Äh, oon taas ihan solmussa.

Käyn keskusteluja Jumalan kanssa pääni sisällä.  :smitten:

Elämä on jatkuvaa keskustelua/neuvottelua Jumalan kanssa.  :angel:

Aivan sama täällä. Joskus mietin, olenko sivistymätön ääliö, kun en jaks ainnostua vaikka Vainö Linnan teoksista tai Shakespearen tuotannosta, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta! ;D

Ja älkää missään nimessä koskaan lukeko mitään sellaista, mikä ei tunnu itsestään hyvälle. Ne oikeat kirjat kyllä tipahtelevat eteenne, jos niin haluatte ja se katsotaan teille hyväksi. Minäkin olen eksynyt lähinnä parapsykologiaa lukemalla 7-vuotiaana näihin hengellisiin asioihin, kuten jälleensyntymään, kuolemanjälkeiseen elämään, Jumalaan ja kaikkiin "yliluonnollisiin" ilmiöihin. Kirjat ovat sisällöllisesti kasvaneet minun itseni tahdissa.

Kirjoissa vaikuttaa myös se, mihin tyyliin ne on kirjoitettu. Jotkut kirjat käsittelevät melko simppeleitä asioita, mutta kirjoittajalla on niin sekava kirjoitustyyli, että suurin osa menee ohi sanomasta, kun yrittää väen väkisin löytää sitä punaista lankaa. Tällainen on esimerkiksi aina ollut Kalevala, mutta saatuani sen savonmurteelle käännettynä kieliasu helpottui minulle ja ahmin kirjaa mielenkiinnolla ;D

Itsekin taisin lukea 2,5 kirjaa... Viimeisessä osassa kävi aivan liian ilmeiseksi, että Jumala on amerikkalainen. ;) Jätin sen kesken.

Mielenkiintoisia ajatuksia kirjat kuitenkin herättivät, etenkin se ensimmäinen osa.
Se kai loppujen lopuksi onkin näiden "henkisten" kirjojen suurin anti, että ne kannustavat ajattelemaan asioita ITSE uudelta kantilta.

Kauhea Amerikanvastaisuus teillä joillakin. Onhan siellä jotain hyvääkin (pakko olla).  ::) Ainakin inkkarit.  ;D

Mie olen lukenut vain sen ekan osan. Olen ajattellut toistenkin osien lukemista, mutta toisaalta on tuntunut siltä, ettei siihen ole tarvetta.

Kanavoiduissa teksteissä kannattaa muistaa se, että kanava (jos se on puhdas) pyrkii ilmaisemaan asiansa niin, että kirjoittaja ymmärtää sen pahaiten. Jos Jumalan pitää keskustella kanavoijan kanssa jenkkiläisin esimerkein ja tyylein, koska kanavoija on jenkkiläinen, hän myös tekee sen (varsinkaan, jos hän ei ole yhtään perehtynyt henkisiin asioihin). ;D Intialaiselle (henkiselle) ihmiselle hän kanavoisi kirjan toisella tyylillä ja esimerkillä.

Ja Jenkkilästä sen verran, että ystäväni joutui edustamaan kouluaan New Yorkiin. Häntä ei innostanut matka yhtään ja hänellä oli tosi vahvat epäluulot koko kaupungista, mutta palatessaan Suomeen tämä maailman matkaaja (ja useissa maissa asunutkin) ystäväni kertoi silmät säihkyen, että New York on ehdottomasti ystävällisin ja lämminhenkisin kaupunki, jossa hän on koskaan käynyt. Hän sanoikin, että kaikkien amerikkalaisvastaisten pitäisi käydä siellä ehdottomasti avaamassa silmiään  ;D

Sanottakoon selvennykseksi, että minua olisi tympinyt ihan yhtä paljon, mikäli suomalaisen "kanavoijan" kirjassa Jumala olisi ollut sitä mieltä, että Suomi on  maailmankaikkeuden keskipiste.
Yritin kirjoja lukiessani ajatella, että ilman muuta "viestit" värittyvät kirjoittajansa näkemyksien läpi, mutta kyllä siitä huolimatta alkoi ihmetyttää, että eipäs se Jumala kaikkivaltiaana tajua, että tämä kirja tullaan kääntämään eri kielille ja sitä tullaan lukemaan ympäri maailmaa, ei pelkästään Yhdysvalloissa.
Ei siis ole kysymys USA-vastaisuudesta vaan mielestäni liian yksipuolisesta asioiden käsittelystä k.o. kirjoissa.

Minä olen HYVIN kriittinen jenkkipolitiikkaa ja yltiökapitalistisuutta kohtaan  :knuppel2:, mutta pidin myös New Yorkista kovasti. Mielestäni se ei kuitenkaan edusta vain Amerikkaa, Iso Omppu on pikemminkin valtava sulatusuuni, jossa on paljon eurooppalaista ja jopa aasialaista vaikutetta. Tapasin erittäin miellyttäviä ihmisiä siellä ollessani, ja on ihan selvää, että moni amerikkalainen suorastaan häpeää maansa politiikkaa.

Jos haluaa tutustua kunnon redneck-jenkkisysteemiin, voisi piipahtaa vaikka jossain Texasissa, jiihaa.

En ole lukenut noita 'keskusteluja jumalan kanssa' kirjoja, samoilla linjoilla Ikitoden kanssa, omat keskustelut on jatkuvasti käynnissä...

Omia keskusteluja täälläkin käydään ;D On hyvä, että omat kanavat ovat auki, sieltä saa kuitenkin aina vastausta, kun tarvitsee.

Itse luin sen ekan kirjan, ja samma vamma, juuri se Jumalan ameriikkalaisuus kävi jurppimaan! Samoin se oli jotenkin minun makuun hieman turhan maskuliininen. Ainakin mulla on sellainen muistikuva, että siitä ei välittynyt sellaista "tasapainoista lämpöä", jos tiedätte mitä tarkoitan  :crazy2:.

No se ei varsinaisesti ollut mikään lämmin kirja, allekirjoitan sen. Se oli enemmänkin sellainen jämäkkä "Asia on näin. Piste!"-tyylinen ;D

 :smitten:

Kirjat "Keskusteluja Jumalan kanssa" ovatkin miehen suotimella ajateltuja.

Aivan kuten ne ovat amerikkalaisuuden suotimella kynäiltyjä.

Sekä... ihmiskunnan suotimella luettuja.

 ::)

Mutta mitä sanoisikaan venuslainen - tavastamme ajatella, kynäillä ja lukea?

Olisiko venuslainen keskustelu Jumalan kanssa luotettavampaa kuin siriuslainen;
olisiko keskusauringon tenho ihmeellisempää kuin sen jokaisen auringon omaleimaisuus?

Saati naapurigalaksimme rakas ja lemmekäs... "Tenho"?

 ;D :angel:

(http://www.cosgan.de/images/more/schilder/010.gif)

 ;D

Tama nyt menee hiukan topicin ohi, mutta mita ovat amerikkalaiset.
Eikohan ne ole eri kansallisuuksista koostunutta vaestoa, niinkuin maa jossa minakin asun, myos suomalaisista.
Sen takia niihin on helppo sulauttua matkustaessa ja he ovat tottuneet nakemaan erilaisuutta.

:2funny: