Tulosta sivu - Ihmisen tulevaisuudesta

Katsoinpa tuossa ikkunasta kadulle, jossa äiti ulkoilutti noin 5-vuotiasta ja kärryissä olevaa vastasyntynyttä lasta puhuen samalla puhelimeen.

Tämä asia jäi mietityttämään kovin..
Mitä lapsille tapahtuu kännykkäsäteilyn vaikutuksessa? Miten heidän aivonsa ja ennenkaikkea sieluyhteydensä tulevat kehittymään ja tottumaan ympäristön monenlaisien saasteiden kuormituksessa? Mitä nykyinen sokerimainontakulttuuri ylikiehuvine tulienergiaorgioineen aiheittaa psykosomaattisesti ihmisten minäkuvaan?
Mitä ihmisille tapahtuu ja missä sijaitsee yleinen vastuu?
Eli onko pallo hallussa vai pompotetaanko meitä?

Joten aloitin aiheen, jossa keskustella meihin vaikuttavista tekijöistä, kuten esim. ruuasta, teknologiasta, maailmankuvasta ja siitä mitä tuleman pitää.

Ja sanon:
Materialismin ja kaupallisuuden mustan käden ylenpalttinen vapaus tuottaa Sisäisen Henkiluonteen kuihtumaa.

Sekä pohdintaa kenties siitä että miten ihmiskunnan asiat järjestyisivät parhaalla mahdollisella tavalla yhteiseen hyvään?

Lainaus käyttäjältä: Lumor - 12.08.2006 23:15:48

Hm mielenkiintoista:

http://www.probablefuture.com/index.htm (http://www.probablefuture.com/index.htm)

Kannattaa tsekata The One aiheisto!

:angel: :angel: :angel: :angel:

Anteeksi, kun en jaksanut tsekata osoitettasi! Osaksi siksi, että koneeni ei tykkää pompottelusta ja jumittuu helposti.

Mutta aiheesi on mielenkiintoinen ja siitä varmaan riittäisi pohdintaa.

Ennen 'epäjumalat' eli ihmisen 'aivopesijät' olivat konkreettisempia, sormella osoitettavampia ja ne oli helppo hajottaa maahan, kuten esim. Raamatussa kerrottiin ja sekin, miten Buddhan patsas tuhottiin tässä muutama vuosi sitten Afganistanissa.

Mutta miten tuhota se näkymätön, valtaisi voima, jonka kierteeseen olemme joutuneet, kun sitä ei voi sormin osoittaa. Ja sehän kieppuu hirvittävävällä vaihdilla ja voimalla ympärillämme joka paikassa.

Tiedämme, miten se kaikki vaikuttaa fyysiseen kehoomme. Miten auttaa sitä?
Mutta tiedämmekö, miten tämä kaikki vaikuttaa sieluumme? Ja ympäristöömme, äiti Maa-planeettaamme? Aivan kuin tehtävämme olisi tuhota se.

Taisin mennä vähän liian kauas, mutta pohdintasi sai minutkin pohtimaan. :(

On todella syytä katsoa sisälle ja kysyä, että mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti heittäytymään tähän mekanistiseen rahankeruukulttuurin oravanpyörään kun hintana on Ihmisyyden ja Äiti Maan nahka? Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin sokeasti?
Jonkinlainen pelon juurien ja itsensä toisissa kohtaamattomuus tässä on oltava..

Tämä on kuin suurta mielikuvashowta ja vaikuttaa sille kuin olisi pakonomainen tarve juosta karkuun välittämättä siitä miten meidän yhteisellä matkalla käy..
Todellisuus ollaan ovelasti saatu sijaitsemaan aivojen kaavioihin joihin ollaan syötetty erilaisia arvoja ja määreitä, joista vapaaksi irtaantumiseen tarvittaisiin syvästi hellää sisäisen lapsen hoitoa ja rakkauden puhdistussuodattimen vaihtoa!

Missä sijaitsee systeemin vastuu Elämästä?
Eli onko sillä Sydäntä?

Mihin yhteiskunta perustuu? Mikä pyörittää sitä ja miksi? :idiot2:

Kyse on valinnasta. Oletko Luoja vai Tuhoaja?

http://www.luxonia.com/LuojatJaTuhoajat.html?mode=preview

On hyvä ymmärtää, että hajottajat eivät ole ”pahoja” ihmisiä, sillä ”hyvä” ja ”paha” ovat vain maan dualismissa elävien ihmisten keksimiä leimoja. Hajottajat ovat vain nuoria sieluja matkallaan Valoon, mutta he eivät vain vielä hallitse elämän perusopetuksia. Aikaa riittää kyllä hioutua täydelliseksi, ihan kaikille. Kaikkeus on ääretön ja aika on ikuisuus.

Rahannielia laitoksilla ei ole armoa, ne yrittavat muuttaa meidan tarkeysjarjestyksia, muuttaa meidan omaa kuvaa, mainonta on ehka paras esimerkki.
Meidan pitaa olla tarpeeksi vahvoja muuttaaksemme naita kasityksia, se varmaan kestaa sukupolven= oma itsemme=lapsemme ja sitten muut.Jos ei luontoaiti muuta meita sita ennen tai mahtirahan tuhovoimat. :(

Nuo monenkirjavaisenkarvaiset uskomukset sävyttävät paljon sitä miten vaikutamme ihmiskunnan liikkumiseen ja suhtautumiseemme siihen mitä olemme..

Paljon kumpuaa kasvatuksesta.. siitä perimmäisyydestä mitä olemme oppineet vanhemmiltamme ihmisyydestä sekä kollektiivisuuksien antamista yleisistä energiatahtien verrannoillisista mitta-asteista.. ja sitten on ne karmiset faktorit...

Siunata, anteeksiantaa ja armahtaa? :angel:

Hyviä, tärkeitä ja vaikeitakin asioita kyselet Lumor...

Itse olen monesti ajatellut sitä, että kunpa voisin auttaa kaikkia ihmisiä "näkemään", tai ei vain näkemään, vaan myös todella KOKEMAAN lahjan jonka minä itse olen saanut. Nimittäin "kyvyn" todella nähdä kaiken ykseys ja olla yhtä kaiken kanssa. Tarkoitan siis ettei yksikään ihminen ole mitenkään arvokkaampi tai parempi, kuin toinen. Ulottuen niin laajalle ja kaikkialle, että esim. pienin hiekan jyvänenkään ei ole ihmistä, eikä mitään muutakaan "alhaisempi".
:smitten: :angel:

Tätä palloa voisi katsoa ikäänkuin se olisi suuri leikkikenttä, jossa touhutaan kaikenlaisten mieltä kiinnostavien juttujen parissa.. Lelut vaan vaihtelevat ikääntymisen ja kasvuvaiheiden johdosta. ;)

Samoiten täällä on sellainen yökerhollinen baila-baila meininki, jossa sielut ovat tulleet pitämään hauskaa ja tuntemaan ihmiskehollisen ilmenemisen seikkoja.. ::)
Mutta kuka siivoaa paikat ja maksaa karman? :knuppel2:

Tuo Rakkauden enkelin kirjoittama ykseys ja yhtäläisyys kaiken ja kaikkien kesken on kyllä ensijainen asia mikä täällä tulisi oppitiellään sisäistää ja reaalisesti ymmärtäen tuoda se käytäntöön yhteiset resurssit tasapuolistaen ja jakaen.. :smitten: Kärpänen ja vuorenjumala kun ovat yhtä tärkeitä ja samanarvoisia.

*Valomerkkiä odotellessa*

Lainaus käyttäjältä: Rakkauden enkeli - 06.09.2006 12:39:34

Itse olen monesti ajatellut sitä, että kunpa voisin auttaa kaikkia ihmisiä "näkemään", tai ei vain näkemään, vaan myös todella KOKEMAAN lahjan jonka minä itse olen saanut. Nimittäin "kyvyn" todella nähdä kaiken ykseys ja olla yhtä kaiken kanssa.

Autat ihmisiä olemalla valo, jonka loisteesta he saavat kipinän etsiä sitä valoa myös itsestään. :angel:

Lainaus käyttäjältä: taria - 06.09.2006 12:51:04

Rakkauden enkeli.. olisi ihanaa jos pystyisi siirtämään omat tuntemukset ja kokemukset toiselle.. ::)

:smitten: :smitten: :smitten:

Niin... Mutta eihän se aivan noin toimi...

Vaan se toimii näin:

Lainaus

Lainaus käyttäjältä: Sininen enkeli

Autat ihmisiä olemalla valo, jonka loisteesta he saavat kipinän etsiä sitä valoa myös itsestään. angel

Kiitos sinulle Sininen enkeli oivasta muistutuksesta... Meistä jokainen voi olla se valo, sillä meissä kaikissa asuu se valo. ;) :smitten: :angel:

Lainaus käyttäjältä: Lumor - 06.09.2006 08:33:44

Tätä minä olen miettinyt viime vuosina miltei joka päivä. Vastausta en ole löytänyt! Minua ahdistaa se, että maailmassa on niin paljon turhaa työtä (kännykänkuorien rakentelu, yleinen tiimarikrääsä... jne.), jonka tekeminen riistää maapalloa henkihieveriin. Vähemmällä oikeasti pärjättäisiin. Ei tarvitse olla viimeisen muodin mukaista vaatetta, autoa ja puhelinta, tarvitaan ihmisten yhteyttä, kohtaamista ja yhdessäoloa. Minusta esim. vanhustenhoito on karmeassa tilassa nykyään ja vielä silläkin alalla on palvelujen kilpailuttamista! Raha se taitaa maailmaa pyörittää, ihmisistä viis veisataan. Yksilön kohtalo musertuu eurovuoren alle.

Eilen oli televisiossa mies, joka sanoi muistaakseni, että 10-20 vuoden kuluttua jo ilmasto on muuttunut niin paljon, että kriisissä ollaan. Muista lähteistä olen kuullut että aikaa on max 50 vuotta. Niin että sinne vaan oravanpyörään välillisesti omaa kotia tuhoamaan! :tickedoff:

Tulee mieleen Asimov ja kirja ropoteista jotka oli luotu palvelemaan ihmistä, mutta jotka ylittivät rajan ja ottivat vallan.

Rahan me olemme luoneet vain henkisten arvojen symboliksi, niitä palvelemaan tietyllä tavalla. Ja nyt tämä symboli (robotti) on rajalla, mistä sen on helppo ottaa valta.

Toisaalta sekinhän on vain ihmisen luoma. :uglystupid2:

Lainaus käyttäjältä: Sininen enkeli

Autat ihmisiä olemalla valo, jonka loisteesta he saavat kipinän etsiä sitä valoa myös itsestään.

Itsestähän se lähtee tämä maailma, jota rakennellaan ja muodostetaan kaikkine puolineen..
Sen ja vain sen myötä luovuus pääsee virtaamaan maailmaan kenttiin muuntaen eloamme eheämmäksi ja lähemmäksi alkuperäämme, joka kukoistaa pyyteettömässä rakkauden valossa.. :smitten:

Sillä eikö meidät ole luotu palvelemaan Elämää kun muutahan ei olekkaan?

Lainaus käyttäjältä: Lumor - 07.09.2006 16:25:47

Maailmankaikkeus on täynnä eläviä olentoja. Jotkut niistä joita voisi kutsua demoneiksi toimivat siten, että ne energiakenttiä häiriten vääristelevät Elämää irvikuviksi halveksuen tuhoavasti sen kauneutta ja herkkyyttä..

Ehkä näinkin on.

Vaikka tulee mieleen taas tuo meidän suunnaton luomisvoima. Jos ne ovatkin luotuja, itsemme heikkouden puolustuskeinoksi. ???

Ihminen herää valoon tai jää nukkumaan harhaan..
Se mille olemassaolomme energian suuntaamme ja kohdistamme vaikuttaa siihen mitä yhteisen itsemme matkalle käy... Jos luovutamme sen pimeydelle niin pysymme edelleen orjina lieassa, mutta jos annamme elomme kulkea kohti itsessämme olevaa sisäisen hengen tarkoituksen täyttymystä niin tilanteessamme ei voi käydä kuin hyvin!

Kingston Wall lyriittelee näin:

Empty faces surrounded with hairdresses wondering
'round with hard thoughts in their minds, I wonder why
can't see their lives as a big fantasy that gives a
chance to see everything
as we know it's all there just do anything
pick up your first thought and take that adventure
I'm sure you'll be much happier than if you're stuck
with the idea of doing what you're expected to

Everyone is a star in their movie
It can be made so boring or groovy
It's about time we all realize
something new bornS when something old dieS

Lainaus käyttäjältä: Lumor - 07.09.2006 16:25:47

Tulipa noista "avaruuden demoneista" jonkinlaisia näkyjä eilen illalla regressiokäyntini jälkeen. Olin pahoinvoiva ollut koko päivän ja päätäni särki, mutta päätin kuitenkin mennä sinne regressiopaikkaani. Kävikin sitten niin, että vain juttelimme ja tutkiskelimme erilaisia kiviä, joita siellä on myynnissä. Ohjaajani suositteli minulle turmaliinia, joka on negatiivisten energioiden karkoittaja. Vein sen parin muun kiven kera kotiini ja meditoin (tai olin hiljaa paikallani) turmaliini jalkopäässä jonkin aikaa. Aivan ihmeellisiä välähdyksiä tuli mieleeni ihan päivätajunnassa ilman mitään regressiota tai muuta vastaavaa. Näin miten demonit todellakin lähtivät karkuun pirullinen ilme kasvoillaan. Nyt en luovu turmaliinistani enää millään hinnalla, vaan otan sen mukaani joka paikkaan, sillä se on hyvä kaverini.

:smitten: :smitten: :smitten:

:smitten:

Olen tässä pähkäillyt tätä ihmisen tallustelua ja sitä kuinka kaikki on energiaa ja sen liikettä.. Että siis kaikki sisäiset/ulkoiset toiminnot mistä tahansa elämässä ilmenevästä ilmiöstä aiheuttavat enerkineettisiä värivärähtelyaaltoja, jotka luovasti muodostavat tajunnan puitteita olentojen kesken! Ihmiskunta on yhteydessä Yhteen..

Energia (elon neste) joka ei tuhoudu koskaan vaan muuntaa muotooan elon pyörien kiertokuluissa, jotka sisäisistä lähteistään palautuvat sulaviin ytimiinsä takaisin kuten karmabumerangin kosminen heilahdus..

Olemme verkoistoituneet ja kytkeytyneet Mieleen valonsäiepunelmien ja geometristen hologrammivälityskanavien kautta.. Olemme sisällöllisesti kiinni toisissamme..

Ja tämä maailma sitten. Miten tämä stimuloikaan värähtelyjen reaktioita..
Olemme kuin imetettäviä lypsykoneita ja kierrätysjalostamoja!
Energeettistä olemustamme käytetään suoraan aivojen mielikuvasimulaation kautta hyväksi, koska olemme johdatettuja vapaaseen tajuntaan, josta energiavuodatustamme voidaan toisten tasojen kautta 'onkia haaviin'!

Ikäänkuin olisimme muurahaismaisia energiatyöläisiä pienensuurella minäitse pellolla? Mitähän tahoja taustalla vaikuttaakaan? :idiot2:

Ja magneettinen Voima menee sinne minne sen suuntaamme... :-*

Ihanasti kirjoitat Lumor... :smitten:

Minä uskon vahvasti hyvään tulevaisuuteen. Siihen että tulevina vuosina tulee muutoksia niin että kohisee!

-Are you ready???

-Yes we are!!! :knuppel2:

Minä tiedän minne suuntaan energiani ja tiedän miten... Aion vain jatkaa sitä ja katsoa rauhassa mitä tulee. Minä luotan elämään. :)

Lainaus käyttäjältä: Lumor - 16.09.2006 12:32:05

Entäpäs se että ihmisen toimintojen tuottama energia siirtyisi 'rajan taakse' ideamaailmaan, johon psyykkinen energia kerääntyy sekä luo karmallisia syntymyksiä ja joista sielumme olemassaoloa ravitaan?

Niinkuin elämään ja kehittymään toisissa ulottuvuuksissa joihin olemme minuudessamme liittyneet.. :o

Ja tämä täällä 'materiassa' nähtävilläoleva on sellainen siivutettu pintakuori siitä mitä kaikkea henkisissä monitodellisuuksissa tapahtuu..

Hmm ja entäs jos aivomme ovat kuin simulaattori, minkä välityksellä psykofyysistä energiaa siirtyy valovärien valtakuntiin, joiden mukaan evolutiivista liikehdintäämme harjoitamme?

Nyt puhut kuin minun suuri rakastettu filosofi ja kaikkien aikojen lurjus Gurdjieff sieltä Kaukasuksen vuorilta.

Hän sanoi, että meidän suurimpia tarkoituksia olla tämän maan päällä, on juuri tämä energian tuottaminen. Muistelen että siinä on kolme päämäärää; Äiti Maa tarvitsee erään osan siitä, se henkinen puoli jossakin meissä ja sitten se, että kaksinaisena olentona jaksamme taapltata tätä Maamme pintaa.

Ja se energia muuttuu, kehittyy vain muutoksien kautta. Sota on yksi sellainen, jossa tapahtuu suuria muutoksia. Nimittäin, jos ihmiset eivät muuten sitä muutosta saa aikaseksi. Siksi siis sotia, keskenkasvuisuutemme vuoksi.

Mutta tämäkin oli vain Gurdjieffin tulkintaa... Se vain jotenkin kolahti minuun.

Ainakin tuotamme muotoja energian liikkua.

Ja liike puhdistaa, joten ajatussuunnatuiden säieputkien luominen, sisällön vieminen yhä 'pidemmälle', syvemmälle kuvioiden monimuotoisten mutkittelujen näennäisen kaoottisuuden kautta alkuperäisten pyhien geometrioiden lähteelle, on verrattavissa valon kristallin läpi syntyvän spektrin värikylläisyyden puhtauteen :o

Mitä tämä kaikki on?

Kun lapsi syntyy niin ensimmäisempiä kosketuksia maailmaan on Äitin tissi ja sieltä pulppuava lämpimän rasvainen ja makea maito! Tällä tapahtumalla on ihmeellinen merkitys..........

Ja kun katselee nyt maailmaa, joka erittää huomattavan paljon maskuliinisen energian tunnuksenomaisia piirteitä, niin huomaakin; että nämä kulutusyhteiskunnan tarjoamat rasvaiset ja sokeriset herkut pohjautuvat tarpeelle nimeltä Äiti! :)

Samoin on myös tupakan ja viinan kanssa.. niillä saa ohikiitävän tuntuman siitä tilasta missä Mamma piti huolta ja sai tuntea Sydämen turvaa.. Etsimme kadotettua lapsuutta..

Ze toteamus että syömme itsemme hengiltä saakin aivan uuden käänteen kun katsoo tilannetta siltä kantilta, että se mitä pyörissämme pyöritämme pohjautuukin siihen perimmäiseen seikkaan, että tarvitsemme vain hellyyttä ja hyväksyvää huolenpitoa, jota niin kovasti yritämme juosta karkuun ja riuhtoa irti maskuliinisuuden jyräävissä suorituspaineissa... ja siten on myös paljon sitä että olemme katkaisseet napanuoramme Maaemoon.. mutta ei ole mitään mitä Jumaläitien Rakkaus ei hyväksyisi..

Äetillä on monen monta näkymätöntä hahmoa...

:smitten:

Äiti - lämpö, turva, ravinto,,, täydellisyys, ensirakkaus :smitten:

Äiti - hallitseva lohikäärmehirviö, napanuoraa pitelevä itsenäisyyden este :police:

Äiti - arvokas hyväksynnän ja pyyteettömyyden kanssaoppijaolento :-*

Äitisuhteessa tapahtuvan tietoisuuden lisääntyminen on hyväksyvää rakkautta syleilevän viisauden alku; kunnioitus henkeä, luontoa ja alkuperiämme; elämää kohtaan ilmenee ensikädessä suhteesta äitiin, synnyttäjäluojaan, jonka armosta olemme siinneet.
Mutta vasta riittävä erillisyyden kokemus avaa silmämme näkemään todellisen tarpeemme, kaipuumme äidin syliin, jota tavoittelemme ja halajamme, yhtään liioittelematta kaikessa toiminnassamme.

Symbioosista erillisyyden kautta ykseyden löytäminen täydellistää ymmärryksemme ja eheyttää kokonaiseksi.

Lumor, kun puhut äidin tissistä ja nutuskelusta...

Muistan itse miten äärimmäisen rauhoittava tilanne se oli, imettää lasta. Maailma pysähtyi siihen ja kaikki oli hiljaa.

Eräs seikka, jota olen paljon ihmetellyt. Tuosta, että syömme itsemme kuoliaaksi ja maaäidin sylin tyhjäksi.

Ihmettelen tuota nykyajan nutuskelua. Se ei ole pelkästään 'ravinnon' tarve, vaan se enemmänkin sen nutuskelun tarve. Ollaan elokuvateatterissa, TV:n ääressä. Saa olla rauhassa ja katsella valmista, mutta se ei riitä. Tarvitsemme siihen nutuskelun (=äidin rinta) ihan vain että saamme suulla jotakin tehdä!!! Koska se on rauhoittavaa.

Olen itse tähän silloin tällöin törmännyt. On mukavaa ja rauhoittavaa pureskella jotakin. Jotakin, mikä kiihoittaa makunystyröitä ja tuntoa suussa.

Minä ihmettelen, miksi tutkijat eivät juuri tähän ilmiöön puuta enempää.

Uskon että siinä on kyseessä 'tapa', tietyt aistimukset. Vähän kuin tupakassa, tietyt rituaalit, liikkeet...poisoleminen.

Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Muita kokemuksia => Aiheen aloitti: Mio - 11.08.2006 14:28:15