Astro Foorumi

Tuntuu kuin joidenkin ihmisten kohdalle sattuisi toinen toistaan erikoisempia negatiivisia tapahtumia pitkin elämää, asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Ei välttämättä mitään valtavan dramaattisia, mutta kuitenkin selkeästi huonoja.
Ja toisaalta tuntuu, että joidenkin elämät soljuvat hyvinkin helposti onnistumisesta toiseen ilman sen suurempia ponnisteluita.

Siis toisten kohdalla kaikki johon koskee muuttuu kullaksi ja toisilla pas**ksi. Miksi näin? Puhtaasti vaan sattumaa? Voiko huonoa tuuriaan muuttaa? Onko tämä kohtalo? Karma?

Osko karmaa? Verivelkaa?

Luultavasti tosiaankin riippuu praarabdha-karman laadusta eli siitä kaiketi lähes äärettömän saMcita-karmavaraston (~sañtshita) eli kokonaiskarman osaklöntistä joka on
tarkoitettu koettavaksi kyseisen elämän aikana. Lienee kuitenkin mahdollista että praarabdha-karma sisältää sekä "hyvää" että "huonoa"*
karmaa. Mutta tuo on kyllä hieman epävarma "tieto"...

(Lisäys) Ai niin, yogasuutrassahan se todetaan "selvästi":

karmaashuklaakRSNaM yoginas, trividham itareSaam; eli jotensakkin silleen että: (valaistuneen) joogin karma on (neutraalia?**) ei-valkoista (a-shukla), ei-mustaa (a-kRSNa; a-krishna), muiden on kolmenlaista (valkoista, mustaa ja kaikkea siltä väliltäkö?).

* Ainakin ns. hinduille kaikki karma lienee negatiivista, koska se edellyttää syntymistä tähän matoiseen, mm. koronaviruksen
saastuttamaan maailmaan nauttimaan tai kärsimään karman hetelmistä?

** Ei edellytä jälleensyntymää?

Voi tietenkin.
Ja onkin.
Siinä lie sattumaa ja kohtaloa, karmaa ja omaa voimaa, vapaata valintaa.
Hankalalla tähtikartalla lähtee niinku takamatkalta, mutta  voiton mahdollisuuset on kuitenkin, mutkaa ja estettä, avonaisia kengännauhoja vähä enämpi vaan.
Ja jollet kolme kertaa vesihautaan kaaduttuasi ole vielä oppinut miten se hypätään, tai vaikka kierretään, niin jatkat siellä mudassa rämpimistä joka kerta, kunnes tajuat. Tai keskeytät, kyllä sitäkin tehdään.
Mutta kun tälläiseltä raskaalta radalta lopulta pääsee maaliin, on saavuttanut paljon enemmän kuin helposti matkan läpi juossut kaiffari.

Hassu juttu, just mietin tätä yks päivä, että voiko jostain kartasta nähdä heti, että se on epäonninen. Uskon, että jokaiselta kartalta löytyy sekä haasteita että hyviä kuvioita, jos niitä etsii ja riippuu kumpaa etsii. Siis syntymäkartalta. Transiitit sitten on eri asia, jos osuu joku hevi transiitti johonkin syntymäkartan kuvioon niin sekin laittaa sen eri valoon. Niinhän sitä sanotaan, että jotkut ovat syntyneet onnellisten tähtien alla, ehkä niin, mutta itse uskon, että jokaisen kartalta löytyy myös niitä hyviä ja kannustavia teemoja. 

Riippuu, miten mitäkin katsoo. Varmasti, jos haluaa nähdä negatiivisuutta, näkee sitä ja kokee, jos haluaa nähdä hyvää, niin näkee sitä. Ne vaikeimmat kuviot voivat olla suurimpia voittoja. Joskus vain on pakko yrittää nähdä tässä kaikessa jotain mieltä, sillä muuten kaikki olisi ihan turhaa ponnistelua. Jos 50% ihmisistä tekee suoranaista pahaa, on se toinen 50%, joka yrittää tehdä silti jotain hyvää siitä, mitä jäljellä on. Ja harvoin on niin yksioikoista ihmisen elämä; joskus on konna, joskus enkeli. Uskon niin, että astrologiselta kartalta voi nähdä haasteita, mutta ei välttämättä kaikkea, mitä ihmisen elämässä tapahtuu. Miten olisi selitettävissä sellainen esimerkiksi, jos lapsena/nuorena on olleet haastavat kotiolot, eikä ole ikinä oikein päässyt mihinkään harrastuksiin yms. sisälle. Miten astrologia voi auttaa, jos elämä sitten menee päin honkia? Itsetuntemuksessa ainakin ja se on jo paljon sinänsä. Joskus jokin ikävältä vaikuttanut asia voi olla parasta, mitä ikinä on pitkään aikaan tapahtunut, joten edes kaikki ns. negatiivinen ei ole sellaiseksi pelkästään selitettävä. Ja joskus jokin ns. syntymälahja voi tuntua kiroukselta.

Ei voi. Sellaista ei ole.

Se on vaan, että ei sitä toisen henkilön elämää näe päältäpäin, että mitä siellä oikeasti tapahtuu. Kyse saattaa olla omista olettamuksista. Jokaisen elämässä sattuu joskus jotakin, sitä ei kukaan voi välttää. On kyse myös yksilön omasta reagointitavasta, kuin myös sattumastakin. Emme kuitenkaan lopulta voi olla reagoimatta siihen mitä meille tapahtuu, jos olemme vielä inhimillisiä. Vaikeudet ovat monesti avain johonkin paljon parempaan. Aina syy ei ole meissäkään, ympärillämme saattaa olla ihmisiä tai saatamme olla vain syntyneet perheeseen, joissa tehdään vahinkoa. Silloin eivät minkään maailman filosofiat auta. Henkilön on vaikea tunnistaa omia olosuhteitaan, kunnes tarve on niin suuri, että tämä lähtee hakemaan apua. Se avunsaanti sitten - sitä voikin olla yllättäen vaikea saada ja henkilö päätyy olemaan yksin! Nämä ovat vaikeita tilanteita, mutta jos niistä selviää, nautimme varmasti siitä hyvästä, minkä saamme monin kerroin enemmän. Olisihan se tylsää, jos elämä olisi niin tasaista, että siihen turtuisimme eikä mikään hyväkään enää tuntuisi miltään.

Pitää vihdoin kommentoida tähän otsikkoon/aiheeseen.

Itse tunnen syntyneeni paskamagneetiksi.

Jos vaan on mahdollista jonkun heikkoitsetuntoisen alkaa ilkeilla, kohde olen taatusti minä tai joku toinen kaltaiseni, itsenäinen ja omien virheittensakin kanssa huumorilla selviytyvä.
Ajattelen tämän johtuvan yhteiskunnan luomista odotuksista ja paineista yksilölle, joka kasvatettu täyttämään aina toisten odotuksia.

Kuinka paljon parempi on jokaisen hoitaa oma henkinen tonttinsa ja sisältään kumpuavat, luontaisesti omilta tuntuvat toimet. Silloin kenenkään ei tarvi taistella toistaan vastaan. Ei kadehtia muka vahvempaa, kun omat kyvyt ja taipumukset saavat toteutua päivittäin ihan tavallisessa arjessa.
Jokaisella on jo syntymästä taipumukset, jotka kukin voi kehittää kyvyiksi. Niillä sitten yhteiskunnasta löytyy toimiala, millä hankkia kannuksensa.
Kunnianhimo on kaiken pahan alku ja juuri. Siihen liitetty kateus, viha, kauna ym ym halpamaiset luonteenpiirteet ja a vot,  kyynärpäätaktiikka alkaa nostaa päätään. Ja sitten ovat sodan siemenet kylvetty.

Kuinka monta kertaa olenkaan nauranut vedet silmissä, kun joku tahtoo tehdä juuri sen minkä olen jo aloittanut, niin palkkatyössä, yrittäjänä tai vapaaehtoistyössä.

Eilen sattumalta kauppareissulla törmäsin tuttavaani, erään valtakunnallisen lehden päätoimittajaan, ja juttelimme ryhmätyön
periaatteiden ulottamisesta myös vapaaehtoistyöhön. Siis että jokainen voisi omien taipumustensa sekä mielenkiintonsa mukaan saisi toimia ryhmän sisällä. Aina se ei onnistu tokikaan, mutta kierrättämällä henkilöitä, jotta ei joudu aina tekemään jotain, mikä ei juurikaan miellytä voidaan saada kaikki suht tasapuolisesti hoidettua.

Elämä on itseasiassa pelkkiä asenne- sekä järjestelykysymyksia.
On vain jokaisen kohdallansa nähtävä itsensä ja osaamisensa tarpeelliseksi ja arvostettavaksi eri toiminnoissa.
Eikös vaan totta?

 :smitten:

Kyllä voi. Olen itse syntynyt 13.helmikuuta ja sattui olemaan vielä perjantai. Kyllä on tuntunut siltä, että aina on tullut ikäviä asioita elämässä vastaan. Joihinkin asioihin en ole kyllä pystynyt vaikuttamaan, mutta joskus olisi kai pystynyt. En tiedä sitten, onko karmaa vai ei. Sitähän sanotaan, että vaikeudet pitäisi voittaa. Niillä avuilla täytyy pärjätä, mitä synnyin lahjaksi on saanut.    :Vesta:

helmikuu59
Tuohon pvm vastaisin, vaikkei se ehkä sinua lohduta tai voimaannuta,
mutta siis perjantai on Venuksen päivä, rakkaudellista itsensä arvostamista, jos löytyisi,
ja tuo 13. perjantai,
luku 13 tuli epäonniseksi luvuksi kristittyjen myötä, Juudas Iskariotin viimeiseltä ehtoolliselta.
Aluntein siihen liittyvät heprealaiset sanat AHBH, Ahebab rakkaus ja ACHD, Ahhad ykseys.
Eli heprealaiset eivät pitäneet sitä onnettomuuden lukuna.
(Numeroiden salainen voima / Westcott )

Ei voi. Se on Universumin lakien vastaista. Ei ole "onnettomia"tähtiä.