Astro Foorumi

Kun olen tuolla topiceilla kuljeskellut, joskus pysähdyn miettimään itsestäänselvyyksiä.

Itsestäänselvyys syntyy yksilön oman pään kautta. Se mitä on paha, on just sitä miten sen itse ymmärtää. Tai hyvä.

Mutta jos pyöriteltäsi sitä vähän enemmän.

Mitä siis on 'paha' ja 'hyvä'?

Moraalinen relativismi

Moraalinen relativismi eli moraalirelativismi on etiikan oppi, jonka mukaan moraaliarvostelmia ei voi ainakaan viime kädessä todeta objektiivisessa mielessä oikeiksi tai vääriksi.

Moraalinen relativismi on eräs muoto moraalista subjektivismia. Relativismin mukaan moraaliarvostelmat ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta. Relativismin mukaan tietystä näkökulmasta tehdyt moraaliarvostelmat ovat tästä näkökulmasta katsottuina päteviä. Suomalainen Edvard Westermarck oli huomattava eettisen relativismin edustaja.

Moraalia koskevien väittämien luonne

Asian ymmärtämiseksi voidaan johdannoksi esitellä kahdentyyppisiä väittämiä: objektiivisia tosiseikkoja koskevia väitelauseita, sekä makuasioita koskevia väitelauseita.

Luultavasti useimmat ihmiset - vaikka eivät kuitenkaan kaikki - ovat sitä mieltä, että fyysisiä objekteja koskevat väitelauseet voidaan periaatteessa (ja usein myös käytännössä) osoittaa joko objektiivisesti tosiksi tai epätosiksi. Esimerkiksi lause "aurinko on suurempi kuin maa" on joko tosi tai epätosi, ja ne jotka väittävät tällaisista lauseista väärin, ovat aidosti väärässä maailman luonteen suhteen. Näiden lauseiden totuusarvo liittyisi siis maailman objektiiviseen luonteeseen, eikä asia ole kiinni lauseen esittäjän mielipiteistä.

Luonteeltaan aivan toisenlaisia väittämiä ovat esimerkiksi makuasiat. Jos kiistan kohteena on lause "mansikkajäätelö on parempaa kuin suklaajäätelö", ei tällöin voida vedota kiisteilijöiden ulkopuoliseen todellisuuteen, vaan vaikuttaa siltä, että asiassa on kyse vain subjektiivisesta mielipiteestä ja näin ollen väittämää koskevia erimielisyyksiä olisi mahdoton ratkaista. Jäätelössä on kyllä objektiivisia ominaisuuksia, jotka saavat sen maistumaan toisten mielestä paremmalta ja toisten mielestä huonommalta kuin joku muu jäätelö, mutta asia ratkeaa kuitenkin aina vasta henkilön arvion nojalla, joten kyseessä on makuasia.

Entä moraaliarvostelmia koskevat väitelauseet? Koskevatko ne objektiivisia tosiseikkoja vai makuasioiden tapaan subjektiivisia mielipiteitä? Jos henkilö A sanoo, esimerkiksi että tappaminen on väärin ja henkilö B sanoo, että tappaminen on oikein, mihin seikkoihin meidän tulisi tällöin vedota, jotta voisimme ratkaista kiistan. Moraalirelativismin mukaan emme voi vedota mihinkään tosiseikkoihin tässä asiassa sen enempää kuin eri jäätelöiden makujen paremmuudesta väiteltäessä. Lakikirjassa lukee, että tappaminen on ankarasti rangaistava teko, mutta laki on vain joidenkin ihmisten mielipide, eikä se ole rinnastettavissa objektiiviseen moraaliin. Samoin monien uskontojen voi säädöksistä käydä ilmi, että tappaminen on väärin tai syntiä, mutta moraalirelativistin ei tarvitse pitää uskonnon näkemystä asiasta objektiivisena totuutena. Uskonnon piiristä tulevien väittämien voidaan esittää olevan syntyneitä ihmisten keskuudessa. Jopa jos hyväksytään, että tappamiskielto on jonkun olemassa olevan jumalan antama, voidaan silti esittää, että kyse on tällöin vain jumalan subjektiivisesta mielipiteestä, eikä maailman objektiivisiin piirteisiin viittaavasta väittämästä.

ne ovat niitä sanoja joita on käytetty kautta aikojen erottamaan asiaa, josta on seurannut jakautuminen, kaksi asian ääripäätä ja siitä on sitten löydettävä se keskitie  ::)
Seurauksena on heilua kuin vaaka hyvän puolelta pahan puolelle ja niin löytyy se keskitie josta vanhat ihmiset aina huomauttelivat.   :tickedoff:
Elämää se vaan on  :smitten:

 ;) Mateve

Siis tarkoitat juuri mitä sanoin, että pahan ja hyvän ymmärtää hyvin yksilöllisellä tasolla.[/quote]
 ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta. [/quote]

Tämä kaikki liittyy yksilön näkemykseen hyvästä ja pahasta.

Kuten siihen liittyvät myös esim. makuasiat.

Olet ennenkin heittänyt tuon tiedon, mikä ihan hyvä, jos joku jaksaa siihen syventyä. Tieteellistä informaatiota. Olen kerran istunut kuulemassa moraalisesta relativismista luentoa erään suomalaisen filosofin esittämänä ja ei sen kuivempaa luentoa aina kuulekaan. Ihmettelinkin, miksi joskus mielenkiinto voi niin herpaantua, kun taas vieraat muista maista esittävät niin mukaansatempaavasti ja ymmärrettävästi usein vaikeitakin asioita.

Siis kun tässä keskustellaan, voisi omat ajatuksesi olla paljon mielenkiintoisempaa luettavaa.metsätonttu 

Olemme siis kahden voiman välissä ja yritämme siellä selvitä. Niin kuin on kaksi napaakin maapallolla.

Miksihän asiat pitää olla näin vastakkaisia?

Suorastaan helpottava tuo sinun ajatuksesi 'varjossa kulkemisesta'. Se kertoo sen kuinka vaikeaa on erotella myös hyvä ja paha. Se mikä toiselle on hyvää, voikin toiselle olla pahaa. Kun halaa kahta hyvää haluamalla, toinen siitä pitää toinen ei. Esimerkiksi.

Siis hyvän tarkoitus on hyvän alku, eikä kannata jäädä suremaan 'pimeään' jos se ei 'hyvänä' aina perille menekään.

Tuo hyvä ja paha on melko vaikea juttu joskus. Mitäs niistä hyvistä aikomuksista olikaan se sanonta..?
Joskus tuntuu että teki mitä tahansa, on ratkaisu jollain tavalla paha, sillloin pitää vain valita sen "pienempi paha".

Niin ja mistä sen tietää, ovatko kauaskantoiset seuraukset jostakin asiasta sitten minkälaisia. Syy ja seuraus-kausaalit eivät välttämäti mene ihan loogisesti.

Mielestäni tietoinen/tarkoituksellinen hyvä ja paha ovat aika itsestäänselvyyksiä, joita toteuttamalla tuo omatunto antaa sitten kuulua itsestään tavalla tai toisella..toivoisin ainakin niin..

Valitetavasti tuota harmaata aluetta on vaikka millä mitoin katsoipa asiaa siten eettiseltä, moraaliselta, yksilölliseltä tai yhteisölliseltä tasolta. Ei siis ole hyvää ja pahaa kuten on mustaa ja valkoista..

(Tyypillistä vaaanousuhöpinää öh  :idiot2:)

Jostakinhan sitä on lähdettävä, edistymään ja jotenkin on tullut sellainen huijatuksi tulemisen tunne, meitä vedätetään niin kauan kun se lamppu syttyy  :o emmekä enään lähde jakamaan asioita hyviin tai pahoihin.

Elämä on

 ;) Mateve

Siinäpä meidän vaikeus on tässä ajassa ja tilassa.

Hyvän ja pahan ero on yhä vähemmän erottuvaa.

Ennen sanoi pappi miten tulee elää, mikä on pahasta mikä hyvin.

Nyt ei enää lakikaan osaa sanoa selvästi pahaa. Sitä onnistutaan aika hyvin kiertämään.

Tämä oman valinnan vapaus! Mitä vastuuta se sisältääkään!

metsätonttu ???

Nämähän taitavat olla egosta lähtöisin. Onko ego sitten paha?

Niin, maailma ei ole musta-valkoinen!
Mutta kuinka moni pystyy olemaan TODELLA onnellinen toisen menestyksesta ettei pieni kateellisuuden poikanen ole siella sisuksissa- se ego??
Entapa jos pahuutta yritetaan loytaa variskaalasta, mitatoida, ainakin omissa tekemisissa.
Onko maailma luotu talla jing ja jang periaatteella, kuitenkin?

Maapallo on oppipaikkana kahtia jakautunut. Täällä olevat sielut opettelevat tuosta kaikenlaisesta kahtia jakamisesta eroon niin, että he ymmärtäisivät, ettei ole olemassa mitään muuta kuin Jumala, joka vain on. Määritelmät Hyvä ja Paha ovat vain määritelmiä.

Pahaksi voidaan määritellä asiat, jotka vahingoittavat itsensä tai muiden sielullista kehitystä ja hyvinvointia.
Hyväksi voidaan määritellä asiat, jotka edistävät itsensä tai muiden sielullisista kehitystä ja hyvinvointia.

Mutta.

Voidaakseen määritellä mikä on loppupelissä hyvää ja pahaa, on nähtävä suuremmat kokonaisuudet, katsottava jokaisen henkilön sielullista suunnitelmaa. Jos joku sielu päättää, että hänelle on henkisen kasvun ja kokemuksen kannalta parasta syntyä Kolmanteen maahan ja kuolla 5-vuotiaana nälkään, me näemme sen maallisesti pahana (nälkäinen lapsi, kuolee, kukaan ei auta), mutta sielullisesti se on hänelle hyväksi - hän on itse halunnut, että hänelle tapahtuu niin.
Hyvän ääripäänä voitaisiin nähdä vaikka tilanne, jossa sairaalle, kituvalle potilaalle annetaan armomurha. Olemme tehneet hyvän teon, pelastaneet hänet kärsimyksiltä - MUTTA! Jos sielu olikin valinnut alunperin syntyvänsä tänne kokeakseen juuri pitkän, hitaan ja tuskaisen kuoleman (joko sielullisena kokemuksena tai karman maksamisena, jotka kumpikin edistävät sielun kehitystä) armomurhalla teemme sielulle pahan teon ottamalla siltä pois sen tarvitseman kokemuksen. Seuraavassa elämässä hän joutuu kokemaan ja yrittämään hidasta kuolemaa uudestaan ja toivoa, ettei kukaan nyt puutu siihen.

Tuossa oli kaksi ääripään esimerkkejä, muitakin voitaisiin käyttää. Toisten auttaminen on tietysti suotavaa, mutta täytyy aina muistaa etteivät asiat ole niin mustavalkoisia, mitä maanpäälliset elävät ne usein ovat tottuneet näkemään. Kaikki kärsimys ei ole pahasta ja kaikki onni ei ole hyvästä sielun kehityksen kannalta.

Ego ei varsinaisesti ole paha, se on vain intuition  vastavoima, joka auttaa sielua kehittymään ja kasvamaan. Ego on kuin kiukutteleva lapsi, jota pitää kunnioittaa, muttei päästä valloilleen. Egosta voisikin sanoa kuten tulesta, "Hyvä renki, mutta huono isäntä".

Nalkainen lapsi kuolee kun kukaan ei auta- han on valinnut karsimyksen tien tassa maailmassa???
Meidan on helppo luoda tammoinen ajatus, ehka helpottaaksemme omaa voimattomuuttamme, mutta oliko tama Luojan alkuperainen ajatus todella???

Niin, miksi olemme täällä? Miksi avaruudessa kulkee auringon ympäri planeetta nimeltä Maa, jolla kulkee epätietoisia ihmisiä kaiken tarkoituksesta?

Jokainen sielu valitsee itse omat kokemuksensa - se on Jumalan tahto ja universaali laki, sillä sielu itse tietää parhaiten, mitkä kokemukset ovat hänelle eniten kehittäviä - myös kuolintapa valitaan itse. Ennen syntymäänsä häntä elämän suunnittelussa auttavat karman valtiaat, enkelit, oppaat ja muut avustajat.

Kuulostaa hirveän julmalta tuo mitä sanoin äsken, mutta se mitä tapahtuu pitääkin tapahtua. Kun Beslanin koulukaappauksessa kuoli lapsia, siinä kuolivat juuri ne sielut, jotka olivat päättäneetkin kuolla niin. Täytyy muistaa, ettei lapsi ole lapsi kuin ruumiiltaan - sielultaan hän on ihan yhtä aikuinen kuin kuka tahansa ihminen. Itse olen kuollut eräässä elämässä ruttoon 13-vuotiaana poikana - se tapahtui, koska halusin niin tapahtuvan.
Olen eräässä elämässäni kiduttanut raa´asti ihmisiä, silponut ja hakannut. Se tapahtui, koska valitsin kokevani sellaisen elämän ja kidutukseen kuolleet sielut valitsivat tulla kidutettaviksi. Maksoin kyllä seuraavassa elämässä nuo pahat tekoni pois hoitamalla miehiä, joita oli silvottu ja kidutettu. Kumpikaan elämä ei ollut sen enempää hyvä kuin pahakaan, ne olivat vain kaksi erilaista kokemusta.

5-vuotias lapsen ruumiissa oleva sielu ei koe nälkää eikä synny kolmanteen maahan ilman tarkoitusta.
Vanha kituava ihminen ei kidu sairaalasängyssä ilman tarkoitusta.
Moni allekirjoittaa universaalin lain "Mitä ikinä tapahtuu sen pitääkin tapahtua", mutta valikoivat sitten kuitenkin asioita ja tapahtumia, jossa se pätee. Sehän pätee ihan koko ajan ja ihan kaikessa ;)

Toisia tulee auttaa, sitä en kiellä, mutta aina on hyvä muistaa, ettemme välttämättä tiedä toisen sielunsuunnitelmaa ja päätöksiä. ;) Mie itse olen varsinainen hyväntekijä ja pyrin auttamaan toisia niin paljon kuin pystyn. Yksi tapani auttaa on esimerkiksi täällä Astrolla pyöriminen ja moderoiminen, jouluisin kerään aina vaatteitani, kirjojani ja lelujani Pelastusarmeijan joulupataan. Kunhan tässä joskus saan itselleni ammatin ja vakituiset tulot, otan ehdottomasti kumminlapsen tai muutamankin kummilapsen ja avustan heitä parhaani mukaan. Se on ollut haaveeni jo monta vuotta ^_____^ Uskon, että apuni menee juuri niille sieluille, joille sen kuuluukin mennä.

Ehka Luojan suunitelmiin kuuluukin meille epatietoisille kehittya loytamaan ajattelussamme
parantamisen varaa luodaksemme paremman maailman.
Uskon syyn ja seurauksen lakiin, mutta tassa keskustelussa oli tarkoitukseni luoda universaaleja mahdollisuuksia kehittymaan siihen nirvaanaan, etta ei olisi esim. enaa nalanhataa, siis ylempaan tasoon.  :smitten:

Olemme menossa koko ajan kohti parempaa, jolloin sairaudet, nälänhädät ja vastaavat jäisivät historiaan ^_____^

Sanotaan, että saimme kiusaksemme syyn ja seurauksen lain mukaan AIDSin siitä hyvästä, että seksuaalinen kanssakäymisemme oli (ja on paljon edelleen) vain egopohjaisella hurjastelulla, emmekä kunnioita seksuaalienergiaa tarpeeksi.

Vanhat sairaudet häviävät kuitenkin pois sitä mukaa, kun ihmisten henkinen taso nousee ja sairauden mukaan tuoma oppi on mennyt perille.

Toivottavasti pian tulisi aika, jolloin tuollaisia oppitunteja ei enää tarvittaisi...

Mulle on kauhean vaikea hyväksyä ihmisten itsekkyyttä, siis minun on vaikea hyväksyä omaa itsekkyyttäni ja sitä olenkin työstänyt jo monta vuotta. Olen itsekäs ja raadollinen ihminen vaikka pyrin koko ajan kohti parempaa, itseni ja heikkouksieni voittamiseen.

Tervettä itsekkyyttä tuleekin olla. Itsekkyyskin on yhtä liikkuva määre kuin hyvä tai paha.

Jokainenhan on täällä ensisijaisesti kasvamassa Itse, mutta kuitenkin niin, että huomoioisimme myös muut eläväiset olennot täällä.

Tärkeintä on kuunnella sydäntään eikä tarvitse huolehtia siitä, että Jumala rankaisisi yhtään mistään. Rangaistuksia ei ole ja nekin ikävät asiat, joita joudumme kokemaan elämästä toiseen, ovat meidän itsemme aiheuttamia. Jos valitsen ampuvani jonkun hengiltä, otan sen asian hyvitettäväkseni seuraavassa elämässä. Sillä tavoin kyse on valinnoista ;)

Suurimmat oppiläksyt ja tapahtumat ovat sielun itsensä omia päätöksiä. Kuoltuamme, siiryttyäemmä Toiselle Tasolle, näemme asiat monisyisemmin kuin maan päällä ollessamme. Esimerkiksi parisuhteet ja perhesuhteet ovat yleensä ennalta sovittuja: meistä kannattaisi olla pari maan päällisessä elämässämme, siinä me oppisimme ja kehittyisimme sieluina paremmin. Sovitut suhteet eivät tietenkään tarkoita sitä, että suhden ylipäätään onnistuisi tai se kestäisi pitkään. Suhteesta voi tietysti myös kieltäytyä, onhan meillä vapaa tahto ohjailla elämäämme.

Näen tuon omien valintojen vaikutuksen elämään niin, että jos on ennen syntymäänsä päättänyt, että sielullisesti minulle olisi parasta olla lääkäri ei maan päällä pääsekään taideopintoihin. Itselleni nostetaan ainakin heti seinä vastaan, jos olen menossa sielullisen suunnitelmieni vastavirtaan. Haluaisin kovasti itse taiteilijaksi, koska taide on niin sydäntä lähellä, mutta joka kerran, kun haen taideopintoihin tai saan tilaisuuden tehdä kuvitusta työjuttuna, asia kaatuu kuin salaman iskemänä. Vastaavasti taas ajaudun melkein tahtomattani aina viestinnän töihin. Elämällä on tapana antaa tuollaisia pikku vinkkejä juuri sen sydämen äänen mukaan siitä, minne päin kannattaisi mennä. Ääntä ei tietenkään tarvitse kuunnella, jos ei halua, mutta onhan se suositeltavaa ;)

Elämä on vähän kuin suuri tie, jota pitkin kävelet. Edessäsi leijuu kirkas valo (sydämesi ääni), joka näyttää sinulle sen tien, joka on sinulle paras. Välillä eteesi tulee risteyksiä ja jäät miettimään, kumpaan seuraavaksi. Valo voi näyttää, että kannattaisi mennä oikealle, mutta jos haluat mennäkin vasemmalle, valo ei estele sinua, vaan seuraa perässäsi. Vasen tie on varmasti hankalampi, vie vähän väärään suuntaan tai eksyttää sinut niin, että joudut palaamaan takaisin sinne, mistä käännyt vasemmalle, mutta sait kuitenkin uusia kokemuksia. Välillä ei tarvitse kääntyä minnekään, vaan jatkaa matkaa.

Hyva Arrimurri
Juuri sita ajan takaa, etta omatuntomme antaa myos mahdollisuuden muuttaa tata maailmaa, ettemme itse seuraavalla kerralla nae esim. nalanhataa, muuttaa tasoa.
Uskon, etta omatuntomme(jos se on kehittynyt) voi pystya muuttamaan syyn ja seurauksen lakia, ainakin jonkin verran.

Paha on sitä mitä emme rakasta ja hyväksy

Näin erotamme jotain itseemme kuulumattomaksi uhkakuvaksi synnyttäen ristiriitasointujen torjuvan liikehdinnän
a´la ego

Rakkaus yhdistää sisälleen kaiken sillä se on yksi joka on kaikki

Entäpä jos se nälkäinen lapsi on osana jotakin suurta näyttöä, siis tarkoituksena näyttää tämän maan tila ja se kuinka 'ihmisen ego' huonosti hoitaa planeettaansa.

Joskus ajattelin, että Hitlerinkin toinen puoli voisi olla juuri jonkinlaisena sanansaattajana maailman tilasta, herätteenä. Ja heräsiväthän ihmiset oikein kunnolla. Siis oliko hän  todella paha?!

Joskus muistan lukeneeni 'Keskusteluja Jumalan kanssa' -teoksista ajatuksen tähän, että koska jumaluus henkenä ei voi kokea materian kautta elämää, hän loi siihen ihmisen, jotta hän kokisi senkin. Vähän karrikoituneena tosin!  ;)

Just luin Oshon kirjan 'Tantra, seksuaalisuus ja spirituaalisuus'.
Siinä korostettiin samaa asiaa, jonka tuot julki. Emme edes osaa seksiä, emme osaa puhua siitä, siitä ei keskustella tarpeeksi ja käytämme aivan väärin seksuaalienergiaamme. Sanoo Osho! 

Jotkut asiat kuulostivat aivan järjellisiltä. Tai minä hyväksyin ne.  :coolsmiley:

Miksi pelkäämme itsekkyyttä? Siitä on tullut käsite, jota usein väärin kohdellaan, kuten esim. myös sanaa narssistisuus. Näissäkin on olemassa ääripäät. Keskitiellä kulkiessä sekä itsekkyyden seppele että narssistisuuden ylväs ryhti, niin hyvä tulee! :-*

Minä en ainakaan vihaa tai sääli sinua.  :smitten:  Kunnioitan ja tunnen iloa aina kun toinen ihminen uskaltaa ja osaa ilmaista olemustaan, ajatuksiaan, tuntojaan. Joku on joskus sanonut, 'sana tai puhe on tärkein' (Olikohan se yhdessä vanhassa legendassa jossa etsittiin valoa, joka ei ollutkaan se tärkein!) Meillä kun on sellainen KYKY!

Kiitos Ärrimurri! Toivottavasti osaat kehrätäkin...

Voi paha!  ;D Minä kun luulin että tuo on kissan nimi! Anteeksi kovasti.

Tämä sama asia tulee esille myös kirjassa Elämän Kukan Salaisuus 1. Se on vähän "tieteellisemmin" kirjoitettu ja selitetty kuin Keskusteluja Jumalan kanssa. Suosittelen tutustumaan tuohon, jos onnistutte saamaan sen käsiinne. Ainakin täällä se on AINA lainassa ja varauksia on kymmeniä! Kakkososakin on Elämän Kukan Salaisuuteen saatavilla, mutta itse en ole tuon suosion vuoksi onnistunut sitä vielä käsiini samaan,

Oshoa en olekaan koskaan lukenut, enkä muista ihan tarkalleen mistä kirjasesta tuon AIDSin jutun lukasin, mutta se kuulosti kyllä omassa sydämessä aivan oikealle. :coolsmiley:

Mulla on juuri lainassa Elämän kukan salaisuus 1 ja 2, ne tupsahtivat silmiini kirjastossa. Aika paljon hyvää juttua niissä tuntuu olevan, vaikka ihan kaikkea en vielä ymmärräkään.

Kyllä! Suosittelen myös, olen lukenut molemmat tosi suurella mielenkiinnolla.

Onko kukaan teistä kokeillut merkaba-meditaatiota tai -hengitystä?

metsätonttu

Hyvä ja paha - sen niminen kirjakin löytyy kirjahyllystäni ja sen on kirjoittanut Thorwald Dethlefsen. Suosittelen lukemaan, jos lisäpohdinta aiheesta kiinnostaa. :) Kirjan loppupuolella on erittäin mielenkiintoista tekstiä myös astrologiasta.

Kun synnymme tänne maailmaan, synnymme polariteettien vangiksi. Pelkästään se, että on "minä" edellyttää, että on olemassa myös "sinä". Ja se, että on "hyvää" edellyttää sitä, että on "pahaa". Objektiivisesti tarkastellen on kuitenkin vain asioita ja tapahtumia, me itse luokittelemme ne hyviksi ja pahoiksi. Sama polariteettijuttu tulee eteen myös astrologiassa, jokaisella merkillä on vastamerkkinsä, mutta näissä merkeissä vain ilmenevät samat teemat eri tavoin. Ne edustavat asian kahta puolta ja karttaympyrä sinänsä edustaa kaikkea sitä mitä olemme. Näen siis asian niin, että jokaisessa on tavallaan sisäänrakennettuna kaikki merkit ja ominaisuudet, mutta jotta voimme kokea toisen, on meidän ilmennettävä toista. Ja se mitä olemme valinneet ilmentää, näkyy planeettojen sijainneista.

Täytyy laittaa tähän vielä runo, joka löytyy tuosta samaisesta Dethlefsenin kirjasta, kappaleen nimeltä Varjo alusta:

Koko luomakunta on sinussa, ja kaikki mikä on sinussa, on myös luomakunnassa. Niin kuin ei ole rajaa sinun ja kohteen välillä, joka on sinua aivan lähellä, ei ole myöskään etäisyyttä sinun ja kaukana olevan kohteen välillä. Kaikki esineet, pienimmästä suurimpaan, alhaisimmasta korkeimpaan ovat olemassa sinussa samanveroisina. Yksi ainoa atomi käsittää kaikki maailman elementit. Yksi ainoa mielen liike käsittää kaikki elämän lait. Yhdestä ainoasta vesipisarasta tavataan äärettömän valtameren salaisuus. Yksi ainoa sinun ilmenemismuotosi käsittää ylipäätään kaikki elämän ilmenemismuodot.

Kahlil Gibran

Koska sinulle on opetettu niin. Ei kaikkialla maailmassa ole tuollasta hyvä-paha dikotomiaa. Ne voivat myös olla määreitä, jotka kuvaavat asioita.

Kiitos Ajatus!

Pitänee siirtyä Dethelsenin huomaan. Nappasin kirjan divarista kerran, mutta tuossa se on hyllyssä koskemattomana vielä, vaikkakin luetun näköisenä. Olen joskus lukenut hänen teoksiaan ja pidin niistä.

Tietenkin on olemassa myös Nietzscen moraalikäsitys, en nyt muista nimeä, mutta aika rankkaa tekstiä, aivan kuin hän ei uskoisi hyvään eikä pahaan.

Intimarialle: Ehkä ei niinkään ole opetettu tuotta vastakkaisuutta, vaan se miten ne ovat vastakkaita. On helpompaa aina kuunnella toista niin pahassa ja hyvässä ja se muokkaa jopa 'omaatuntoa'. Onkohan omatunto sittenkään niin oma kuin väitetään. Jos se onkin vain persoonan asevarastoa?

"Paha"
Se mitä emme ole löytäneet vielä sisältämme, mitä pelkäämme inhimmillisyydessämme ja mistä emme uskalla ottaa yksilötason vastuuta ihmisyydessä henkilökohtaisesti. Minkä mielummin näemme itsen ulkopuolella, koska meillä ei ole sisäistä kokemusta siitä, ja pelkäämme, ettemme hallitse sitä yksilöllisellä tasolla, sillä silloin vastuu lähtee syvältä itsestä ei ulkoisin normein ja säännöin. Olen silloin itse tuomari ja armahtaja... mikä vastuu!  ;)
Eli pelkoon perustuvaa näkemystä, nimettynä 'pahaksi'.

"Hyvä"
Se mitä kuvittelemme olevan jotain sellaista, jonka kautta olemme hyväksyttyjä, hyviä, rakastettuja ja mihin ulkoisesti pyrkimällä kasvaisimme henkisesti tai inhimillisesti.
Eli pelkoon perustuvaa "en ole rakastettu" syndroomaa.

Kokonaisuutena koko jaottelu on pyrkyrimäistä, ei sydämen asiaa....

Etukäteen tilanteiden hallinnan halua, eikä antautumista täydesti tälle hetkelle, Elämälle!
 :smitten:

Hattua nostan, Alkmene!

Mitä ajattelua! Olen hieman ymmälläni. Tuossa on jotakin joka ei heti selkene.
Olemme tosiaan mairittelevan hyvähakuisia ja tuomareita hyvin innokkaasti pahan puolesta.  :knuppel2: 
Ja etsimme itsellemme jonkinlaisia oikeuksia ja todisteita.

Olenkohan yhtään ymmärtänyt mitä tarkoitit?

Uskoisin, että olet ymmärtänyt. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.  ;)
Koska kuitenkaan sekään, mitä minä kirjoitin, ei ole paikkaansapitävää kuin tiettyjen yksilöiden kohdalla. Jotta minä voisin kirjoittaa näin, pitää jonkun toisen kirjoittaa toisin.
 :smitten:

Voiman ja vastavoiman laki pätenee kaikkeen tässä maailmassa -
maallisen elämän ja kuoleman kamppailussa, jossa peloton elää taivuttamalla ihmisyydenpuntarinsa vaaka-akselin ymmärtäväksi ympyräksi; uskaltaa
ottaa rakastavaan syleilyyn  :smitten: :smitten: :smitten:

Pelko on rakkauden puutetta  :(

Kuuluisko se paha tuon pelko-sanan alasanaksi
ja
hyvä tuohon rakkaussarakkeeseen?

Niin tuota, jos ne nyt sitten pitää tai osaa eritellä  :-\

Kukapa meistä on sanomaan mikä kuuluu mihinkin 'sarakkeeseen'.
"Hyvä ja paha" on valtavan laaja ja monimuotoinen käsite. Käsite nimenomaan.
Ei tarvitse ottaa kuin pieni näkökulma johonkin itselle eriin kulttuuriin ja voi todeta, että oma 'hyvyys ja pahuus' saa käänteisversion. Ja kun vielä ottaa huomioon, miten moninaisia ovat näiden jakoisuuksien ilmentymät jopa samassa kulttuurissa yms. ('henkistä ja ei henkistä', 'materiaalista ja ei meteriaalista' uskonnollista ja yksilöllistä'... jne jne loputtomiin...)
Yksilökohtaiset 'lasit' on puhdistettavissa... koska jokaisella on yksilön 'voima' ja vastuu... ja nämä ovat ne, jotka luovat ulkopuolelle 'hyvän ja pahan' illusionäärin. Sitä ei todellisuudessa ole.

Jokaisen sisällä taistellee; "otanko itse vastuun tässä hetkessä ja tilanteessa vai luonko määreitä ja uskomuksia, jonka turvin voin olla ottamatta vastuuta"

Ja kaikista helpoin 'ohitus keino' on se, että sanotaan; "jonkun se on noustava barrikaadeille, jonkun on oltava auktoriteetti," jne
On paljon helpompi ottaa vastuu itsen ulkopuolella kuin sisäpuolella, koska sisäpuolinen vastuullisuus ei aina saa kiitosta ja pään silitystä ulkopuoleltaan, ei edes 'omana pidetystä ryhmittymästä', koska yksilö on yksilö ja se mikä on.
 :)

Rohkea rokan syö, mutta miten....  ;)

Kyllä se vain niin menee, että hyvä-paha dikotomia kuuluu kristillisen ajattelun piiriin. Ei tällaisia käsityksiä ole esim. lat.am. alkuperäiskansojen kosmologisissa käsityksissä. Ne on viety sinne valloitusten myötä. Näin ollen alkuperäisen ajattelun mukaan esim. samaanit voivat manipuloida ns. "hyvän ja pahan" voimia, mutta itse käsitys ei kuulu idelogiaan vaan em. termit ovat ennemminkin määreitä, jotka kuvaavat jotakin asiaa, olentoa. Ne eivät siis ole vastakkasia (dikotomia) vaikkakin em. voimien kohdalla pyritään tasapainoon ja harmoniaan.

ps/ Alkmene, hyvin ilmaistu.  :)

En voi pyörtää sanojanne.

Tulee mieleen tämä työn ja vapaa-ajan 'vastakkainasettelu'. Sekinhän on vain kulttuurin ilmiö.

Muistelen erästä intiaaniheimoa (enhän tietenkään muista nimeä), jonka kielen sanavarastoon ei kuulunut ollenkaan sana 'työ'. Kaikki oli yhtä suurta elämää.
Kun länsimaalainen näki esim. kanootin kallioillakannon valtaisaksi harmiksi ja työksi, intiaanit näkivät sen mielenkiintoisena haasteena, johon tarttuivat innokkaasti nauraen ja laulaen.  ;D

Asenteetkin siis määrittelevät mikä on hyvää ja pahaa.

Juuh, senkun AINA muistaisi, ettei ole ongelmia, on vain haasteita...  ;)

Juu!

Ja tähän voisi nyt vielä lisätä tuon Rakkauden enkelin esille tuoman gnost-ilmiön, jonka mukaan uuden ajan haasteellisuus merkitseekin kunniaa.

Eikä kuten tähän asti taistelua taistelun jälkeen.  :idiot2:

Kunniaa?  ??? Ajattelin, että nöyrtymistä.  ::)

Heh,

tuliko taas jonkinlainen vastakkainasettelu?  ;D

Voi sano tokkiinsa yksi hyvä asia
ja yksi paha!

Ettei tämä elämä olisi niin vaikijaa.  :-[

pah. kilvoittelua.  :smitten:

Noh!

Ukko toi pikku konjakin minulle ja kuuntelen 'Heprealaisten orjien kuoroa'.

Enpä voi sanoa muuta kuin että hyvä on elämä!  ;D

Hm. Kummasti levy juuttunut tuohon orjien lauluun, koska se tulee uudelleen ja uudelleen. Jokin viesti, vai....

Onkohan tässä jokin juju? ::)

Aina on jossain jotain..
sellaista.. hmm.. ihmeteltävää.. walloittavaa..

 :D

Yksi hyvä, toinen paha, kolmas raha  :)

Aivastusten merkitykset.

Joskus tulee tyhjyys, ja pitää kuitenkin jotain sanoa!  ???

Kun tuo Sininen enkeli tuossa viisasteli, niin halusin pärjätä enkeleille ja avasin summassa kirjan sivun 'Elämän viisauden kirjasta'. Ette arvaa!

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaain toinen on tyhmempi toista.
Paha on vain Katti Mattinen,
joka kakki kenkään Tattisen
- joka on Hyvin Hygieeninen
eikä tuhmempi tonttua toista,
jolla polla ei leikkaa, ei loista.
Eeva-Liisa Manner


 :2funny: :2funny: :2funny:

Kiitos Eeva, että pelastit tontun!

Niinpä.. eihän ole olemassa hyvää tai pahaa.. on vain eri käsityksiä samasta asiasta.. ;)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

'Hyvä ja paha' ovat ihmismielen luomia, opittuja käsityksiä, jotka myös muuttuvat matkan varrella (hyvä muuttuu pahaksi tai paha muuttuu hyväksi).

'Hyvä ja paha' ovat kolikon kaksi puolta: Hyvä tarvitsee pahan.

Niin kauan kun luokittelee asioita 'hyviin' ja 'pahoihin' joutuu (aivan turhaan) kärsimään.

Näin on.

Ihan konkretiaa juttua tässä. Kerron esimerkin.

Minä olen kokenut hyvin kipeästi, ja varmaan moni muukin, asian, että kun haluaa toiselle ihmiselle jotakin hyvää, se ei olekaan hyvää, vaan se käännetään 'pahaksi'. Toinen kääntää selkänsä ja sitten ovat molemmat ihan ymmällä. Mitä tapahtui?

Sanonta: 'Tee toiselle se, mitä soisit itselle tehtävän', ei siis pidä paikkaansa. Emme tiedä toisen hyvää. Luulemme rakastavamme. Toiselle se rakkaus voi olla rasittavaa, ahdistavaa ja siitä haluaa vain pois.

Hyvä on joskus toiselle paha.

Saatikka sitten kun menemme toiseen kulttuuriin tai olemme tekemisessä toisen kulttuurin omaavan ihmisen kanssa, niin tällaisia törmäyksiä varmasti tulee.

 :coolsmiley: :idiot2: :knuppel2:

Niin niin just tuota tarkoitinkin..  :)..
eli kaksi eri käsitystä törmäsivät yhteen.. mistä tiedä kumpi oli oikea käsitys.. oliko siis hyvä ja paha olemassa??  ::)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Siksipä olen joskus 'maalaillut' taivaanmaalarina, että ei puhuttaisikaan
enää hyvästä ja pahasta, vaan hyvästä ja heikosta.

No sekin on eräänlainen asian kiertäminen.

Mutta taka-ajatuksena siinä se, että ns. tuomitseminen olisi vähäisempää.
Kuitenkin me siinä taustalla tuomitsemme ihmisiä hyviin ja pahoihin, asioita hyviin ja pahoihin ja toimimme sen mukaan.

Kuten Ärripurri tuo ilmi, että se kaikki on vain tätä elämää ja näiden kahden voiman tiimellyksessä toimimme milloin onnistuen (mitä se on?) tai epäonnistuen (mitä sekin sitten?).

Siis ihmisolennelle kuuluu juuri tämä kahtiajaollisuus :idiot2: !?

Entä sielu, jonka kotimaata kutsutaan henkien maailmaksi?

VArmaankin juuri se, että sieluille näitä käsitteitä ei ole, koska siellä jossain absoluuttisessa...  :idiot2: tai missä absoluuttisessa, onko sitä  :-\
siis tämähän perustuu luettuun, ei koettuun... en ole käynyt kuolemassa...

mutta ihmismielen pitää niitä kategorioita tehdä että mieli ymmärtänee...  ???

Niin, itse taas haluaisin uskoa buddhalaiseen käsitykseen siitä, että sielu (tietoisuus) jatkuu ruumiinkin kuoleman jälkeen. Niin vahvoja kokemuksia minulla kuitenkin on sielun, tai jonkun läsnäolosta, joka on yhteydessä Luojaan, etten voi uskoa "loppuvani" kuolemaan.

Huh!

Niin kauan kuin muistan, olen käyttänyt lausetta: Miten 'minä' voi koskaan kuolla?

Harvat ovat ymmärtäneet mitä olen tarkoittanut tai ihmetellyt.

Enimmäkseen olenkin sitä itsekseni ihmetellyt. 'Minä' ei vain yksinkertaisesti voi kuolla. Se on aina ollut minulle vuorenvarma asia.

Mutta näitähän meillä on jokaisella. :smitten:

Mina ei vain voi kuolla, se on vuorenvarma asia myos minulle -sellainen ajatus ei vain mahdu minun pieneen kallooni!!!!!  :o

 :smitten:

  Niimpä, --  ei pieneen kalloon mahdu suuri kuolema!!!

   VOI, että ottaa pattiin!       HYVÄ / PAHA  =

     Mielentila!  Syntymäkartta - asuinpaikka -

       työtilanne - naapurin pahasuinen akka,

         kaikki hyvä on kerättävä hetkessä,

           jota elät - ja koet, jotta:

              HYVÄ / PAHA   jne.

                   :2funny:

No on siinä suuri luopuminen KAIKESTA siitä mitä on ollut. Se kyllä sattuu ja kauhistuttaa.

 :uglystupid2:

    :tickedoff:

       :smitten:

       Totta h******ä  niinhän  se ON,  mikä helpotus, kun voi

        jättää velkansa perikunnan maksettaviksi, kun nyt

          sattui noita menoja olemaan enemmän kuin te

            nyhveröt tiesittekään! NO,oli iloistakin

              elämää, ja onneksi TEILTÄ salaa.

                Mutta hymyssäsuin läksin.


             P.S. Tännehän jäätte.   :uglystupid2:



                       :2funny:

Ai, kyllä minä sillä hetkellä olin kauhuissani, en halunnut kuolla kun kuoleman kanssa jouduin vastakkain. Lienee olen sitten pelkuri.  ???

Mikä menneisyyden luopumisessa peloittaa? Eihän siellä ole kuin tyhjyyteen täyttyviä mielikuvavarastoja..

Oi kuinka nykyhetken elävää kuolema pyyhkii kuin massiivista kuvajaista, jota alati uudelleen maalataan kaikessa olevan sisäisen luojuuden siveltimillä!

 :angel:

   NO, jos mennään henk. koht. niin luulin niistä letkuista

    lähteväni, näin jotain kevyttä valoakin, mutta eikun

      paiskasivat takaisin, ja jotain sellaista sanoivat

        jotta vielä kirjoitat  !  JA nythän se on

          toteutunut, liekkös ollut  sellaasta

             jotta ihan tosi, mutta kuitenkin! ?


                     :smitten:

 :uglystupid2:

   Itsensä kieltäjä näkee ympäristönsä virheet!

                     :'(

Hm!
Pahasta ja hyvästä puheenollen isäni opetti, ettei ole pahaa, on vain ymmärtämättömyyttä. Jos ymmärrät ymmärtämättömyyden, on helpompi selviät elämässä.

Isäni opetti minulle myös viimeisillään hetkillään miten turhaa kaikki muu on.
Vain se mitä ihminen sisältänsä synnyttää/luo on merkityksellistä.
Hän sanoi, että niin monta sävelmää kuulee ja niin monta syntyy mielessä, mutta ei riitä voimat kirjoittaa niitä ylös.

Se vain oli hänelle tärkeää. Minä lupasin saattaa häntä ja voi mikä rauha!
Isä uskoi jatkavansa sävellyksiään ja elämäänsä. Mikään ei murtanut sitä rauhan varmuutta.

En kuitenkaan pidä isääni mitenkään suurena opettajanani. Hän oli aika itsekäs eikä paljoakaan huomannut lapsiaan. Mutta kaikilla meillä heikkoutemme.

Mitä siis muuta voin. 'Minä' ei kuole.

Niin. Minä (eli I) olen sisäisesti kuolematon ja matkaan läpi valon kautta aikojen ja paikkojen..

 ::)

   :-*

      :coolsmiley:

       JOS jätämme Pohjolan valon höpinät omaan nurkkaansa,

         niin se, ettei MINÄ kuole, olkoon jotain lievää

           kerrontaa siitä, ettei monadi sittenkään

             jätä meitä yksin tänne kuljeksimaan,

                varsinkaan, jouten !!   :angel:


                           :2funny:
               

Mina ei kuole=se muuttaa muotoa  :knuppel2:

 :)

    Hieno juttu. Mitähän tuostakin voisit meille kertoa.

      Jotta tietäisimme sinun sittenkin olleen siellä!

        JOSSAIN?   Kerro valosta, kerro varjosta!


                   :smitten:

Ärimurri!

Taidatko haluta laittaa pisteen tämän keskustelun päälle!

Kiitos kuitenkin, onhan tässä rupateltu.

Toiset kuolevat ja toiset eivät!

Mikä vastakkainasettelu sekin!  ;D

Kun näet ympärilles
se minussa on
joka yhtälaisen lempeästi kaikkia katsoo

Tahtoo se olemustaan muodoissa heijastaa
ja kuulla aalloissa uinuvat hiljaisuuden soinnut
jotka värien läpivalaisevia piirteitä pintoihin loihtii

paljastaen itsensä monet puolet..

 :'(

   Ympäri ja pyöreesti sanottu, kehältä kertakaikkiaan

    karattu. Heiluu jos  aallot  jotain  heijastaa!!


                  :-*

Ou niin se karkas ja meni aaltojen mukana menojaan vieden tuulisia terveisiä yläkertaan että täällä ollaan kuin tatit kuusen juurella :crazy2:

Ajatus: Se on kuin masto sielun peräsimen ohjauksessa!

Ja kompassi pyörii pohjoiseen..  :idiot2:

Älähän välitä, Lumor!

Pääasia että on ajatusten liikuntoa, sanoi Krishnamurti!  :angel:

Liikkuu liikkuu sano eno kun lehmiä lypsylle vei..

..näinkin voi näitä postaus-pisteitä kasvattaa..pitäisköhän?

Mitä ovat postaus-pisteet?

    ja 600 viestiä rikki jee..vaan vielä on matkaa kärkeen..

Ajatustoimet ovat elämän sivuissa olevia  :aurinko:  pistemerkintöjä muodostaen karmallisia kuvioita sieluolentomme värityskirjan kristallimuistioon..

Ohohhoh! Ai niinkö?!  ;D  Tämä on varmaan niitä 'hyviä'!

Vain voi tietää sen..

 :-X

          Ken pisteitä kerää, niin laittaa kirjaimia peräkkäin.

           Ajatus, tuo tabulaattorin voimayksikkö, joka ajaa

            pisteitä pinoon tabula raasalle, voi joskus

             jopa onnitella itseään, tosi osumasta!


                      :2funny:

 :uglystupid2:
Rakastatko ketään läheisiäsi?

 :smitten:

Kohdistaako Aurinko säteilynsä johonkin?

Miten planeetat suhtautuvat toisiinsa?

Kasvattaako Maa siemenensä aidattuihin tarhoihin?

Onko kaukana lentävällä linnulla ja lähellä liikkuvalla hyönteisellä jotain eroa?

Onko sisin näkyvää?

Mutta kyllä, rakastan ympärillemme verhoutuvaa valosidettä hyvin paljon vaikken sitä näyttäisikään..

Tsemiä! kiri kiri

mihin hyvää ja pahaa tarvitaan. Kuvitellaanpa Olemassaolo joka olisi luotu vain koettavaksi ja nautittavaksi ilman hyväpaha pelleilyä.

Minusta se olisi edistyksellinen universumi.

Ehkä seuraava on sellainen.

Kysymyksessä ei olisikaan moraalinen jännite vaan joko ilmenneen tai ei-ilmenneen kokemisen vaihtoehto.

Olisiko siinä jotain uutta kuten uusissa urheilulajeissa sinänsä?  :coolsmiley:

Höh!

Mitä on rakkaus, jota ei näytetä?  :o

Sisin on näkyvä, jos ei tuijota pelkkää muotoa.  :coolsmiley:

Jos mitään ei päästä lähelleen ei voi koskettaa. Silloin ei myöskään satu?

Maa on itsellään rajattu rajattoman kaikkeuden muodon ilmenemä.

Planeetat vaikuttavat vetovoimillaan toistensa ratoihin.

Mutta Auringon Rakkaus on sentään pyyteetöntä  :smitten: :smitten: :smitten:

golden sphinx: ..sitähän elämän juuri onkin!  :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Ai olemista ilman hyvää ja pahaa?

No ei ainakaan mitä henkisiä keskusteluja seuraa. Kyllä niissä hyvästä ja pahasta jauhetaan aina uudestaan.

Ennen olemassaoloa hyvä ja paha eivät olleet jakaantuneet ilmenneiksi. Rupesi huvittamaan noiden henkimaailmojen ja muiden sivilisaatioiden ajattelu. Jos sielläkin aina taistellaan, niin mistä? Vallasta? Miksi on olemassa mitään tasoja kun kaikki on niin levotonta. Kaikkein ylin taso on ehkä rauhaisin, mutta myös meidän kannaltamme olemattomin. :angel:

PELOTTAVAA. Miksi olet ihminen, jos et halua koskea mihinkään? Miksi syöt, vai syötkö? Miksi hengität, vai hengitätkö? Itketkö, nauratko, TUNNETKO YLIPÄÄNSÄ MITÄÄN?

Lumor on herkkä leijonapoika, ei psykopaatti. :angel:

 ??? anteeksi.

sanoit, niinhän se onkin, mutta niinhän se ei ole niin kauan kuin olemassaoloa on, on nk hyvä ja nk paha tai siis siitä on vaikea sanoa mitään uutta, kun ne ilmenevät kuitenkin aina kun taas korkeimmalla tasolla jakoa ei ole.. ennen valon ja pimeän luomista.

Esimerkillinen tapaus siis, tuli havainnollistettua hyvä - paha.  ;D

Näyttää...

Elämän näkymättömillä tasoilla (jotka ovat yleensä ottaen mielen käsitteiden ulottumattomissa ja jotka lävistäen koskettavat kaikkia kaikessa) ei sinällään tarvita esilletuotavaa rakkaudellisuuden ilmentymistä..
Jo ainostaan sen olemassaolon tunnistaminen on suunnattomasti valon kanavakenttiä rikastuttavaa Yhteystietoisuuden virtauttamista!

Pelko on mielen torjunta-ainetta todellisuutta vastaan  ;D

MUTTAKUN ME OLLAAN FYYSISELLÄ TASOLLA JA IHMISIÄ!!!  :tickedoff:

No jokainen luo elämästään sellaisen kuin haluaa.. minä oon erittäin tyytyväinen omaani.. toivottavasti sinä golden sphinx omaasi..  :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Yli-ihminen - niin henkisesti korkeella, ettei ihmiselo tunnu missään.

Kosketetuksi, rakastetuksi tulemisen pelko eristää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Valitettavan usein, valitettavan moni meistä, itsekin siellä olleena. Ei enää, ei.

Jo sanana välittäminen kertoo energeettisen olemuksemme luonteesta.
Vaihtelemme koko ajan kaikilla tasoilla energioita eri muodoissaan.
Mikään eikä kukaan ei ole erillään tästä virrasta.

Olemme Yhtä, mutta oivallettuamme itsemme myös sen ykseyden yksilöitymiksi, voimme löytää tilan, jossa välittäminen tulee tietoiseksi.
Silloin YKSEYS JA ERILLISYYS PALVELEVAT YHDESSÄ TOISIAAN :smitten: :smitten: :smitten:

Jos joku I- minusta puhuu, niin on sitä suhteisiinkin langettu. Eikö tämä ollut hyväpaha eikä suhde-keskustelu.

Uskon että suhde toisiin on sama oli kyse rakkaussuhteesta tai politiikasta tai taivaiden taistoista. On kyse rakkaudesta tai vallasta.

taria,
sanotaan että rankimmat koettelemukset on ehkä ohi (siinä Keho oli ehkä oikeassa) eli keräilen onnen hetkiä, mutta ei ihminen ole täysin onnellinen tai lepotilassa ennen lopullista valaistumista. Sinne on hauska matkustella takaisin!  ::)

Hei! Minä en tahdo asettua mihinkään norsunluutornien ylikiilteisiin korkeuksiin pölyttymään vaan haluan laskeutua tähtenä pimeään ja nousta inhimillisenä ihmisenä elämään! :knuppel2:  :smitten:

Ja säädöt kondikseen kiitos kaikkeus..

Säädä mulle vähän hierontaa ja lihasrentoutusta.

No niin päivän flirtit on hoidossa. Eikun 2 päivän.

 ;)

   Voiko pahan olon poisto olla niin vähästä kiinni??

    Parit " hieronnat " ja se on siinä, eli homma

     hanskassa! ( sen pahan täytyy olla pinnassa).


                 ::)

Ei kyllä se paha on todella syvällä, jos vielä saan sitä kaivella. Huh huh. Ei tullut edes hierontaa vielä. Hieronta saa tosin ainekset liikkeelle.

 ::)

    Eikös tämä aika itsessään nosta ne " hierottavat "

     pintaan, jolloin voimme jopa huomata tiettyjä

       kipeitä kosketuspintoja, joita onkin syytä

         käsitellä, jos tekee kipeää, niin

           ihan hellästi vain, ja silleen.


                 :angel:

Tämä aika, mutta toista oli 2000v sitten. :2funny: :2funny: ;D :D :knuppel2:

Voi rakkautta, hierontaa ja postauspisteitä!

Hyvä tulee! ;D

Hieronta hyvä, postauspisteet paha ja nyt tutimaan ja ihania unia. :angel:

Kannatan tutimista - Hyviä unia  :angel: :-*

 >:(

    >:(

       >:(

        Mitä tämä on?  Nukkumaan, kesken kaiken ja juuri kun

         melkein olisitte saaneet noita himottuja pisteitä.


               Epäreilua, kertakaikkiaan ja nyt ainakin!!


                              :-[

Valkean ja mustan valon vastavoimaisesta yhdistelmäliitosta syntyvät värien valtakunnat, jotka kulkuamme ohjaa..

Oletteko sattumoisin kuulleet sellaisesta keitoksesta kuin Lords of Materialism, jotka ohjaavat 'pimeyden' voimia ihmisissä?  ::)

HMMMM
Mites niihin saa yhteytta?

Kuuntelemalla egoa!  :2funny:

Olen joskus nuorena tyttönä jo kuvitellut sellaista satua, jossa valon enkelit ja pimeyden ritarit käyvät taisteluaan ihmisten harteiden päällä.

Sittemmin kuvittelin, että Ritari Mielihyvä kuului myös noihin pimeyden ritareihin. Surin niin paljon kaikkea, mitä en saanut. Kun laitoin ne halut Ritari Mielihyvän kolttosiksi, helpotti.

Lords of Materialism kuulostaa vähän samankaltaiselta.

Mutta en ole kuullut juuri heistä.

Kerro Lumor!

Juu Ritari Mielihyvä on heidän vaikutusvaltaisimpia esiintyjiä ihmismielen sirkuksessa..  :knuppel2:

Tämän sopan pääreseptit ovat itse ja sen houkutteet ja tyydykkeet..

Herra Materialla (by the way Mater tarkoittaa myöskin Äitiä) on se puoli itsessään että se antaa nopeasti toisella, mutta ottaa samalla pois toisella. Kuten käsi joka ruokkii kaunista ja hyvää myrkkylientä tummasti ammottaviin kitoihimme, jotka huutavat Lisää! nostattaen pikaisella hyvänolontunteella viettiemme tuntoja taivaisiin, mutta samalla vetäen Henkeämme alaspäinsuuntautuneille eläimellisille värähtelytasojen vetisille soille..

Materia on eräällälailla siis musta tissi, jota Maan Lapsoset imevät haltioituneina itsensä olemassaolosta..
 
Tuolla sen kujeista lisää:
http://www.sacred-texts.com/bud/tib/cutting.htm (http://www.sacred-texts.com/bud/tib/cutting.htm)

Musta tissi!

Saatpa tosiaan kaiken kuullostamaan aivan kamalalta!  :o

Näen varmaan painajaisia ensi yönnä! :buck2:

Itsekin tuota aihetta virittelin muutama kuukausi sitten. En saanut vastakaikua. Hyvä kirja! "Henkisen materialismin ylittäminen" nimeltänsä.  :angel:

Huh  ??? Melkoisen ääripäistettyä meininkiä!

Uskon, että kaikki on suhteessa kaikkeen sävyjen, sävelten ja värähtelyjen
harmoniaa hakevassa Ykseyden sinfoniassa.

Kun katsoo tarpeeksi Syvälle Korkeuteen, Materia ruokkii lopultakin Hengen tarpeita.
Ja se tarve on Rakkaus.
 :smitten: :smitten: :smitten:

 :angel: :smitten: !

Tarve hyväksyntään sellaisena minä on..

Ja materiahan on Jumaluuden muovailuvahaa..
Sitä ei kukaan tai mikään omista tai hallitse, sillä se on luotu vapaaksi käyttöresurssiksi kaikkien kesken.

Näin Yksi jakaa ja palvelee olevien luonnollisia tarpeita, jotta niiden Sisäiset Henget saisivat ilmennyksen asun ja elossapitämiseen tarvittavat bioeteeriset organismit mahdollistaen siten valomerestä syntyvien pisaroiden evolutiivisen kiertokulun..

Aine on tukiranka Hengen virralle..
Se on sen tukija..

 :smitten:

"Joitakin yölintuja lensi etelään rakkuen. Ami näytti nauttivan noista äänistä. Hän hengitti syvään meri-ilmaa ja sanoi
- Jumalalla ei ole ihmisen hahmoa eikä muotoa. Hän ei ole henkilö kuten sinä ja minä, vaan Ikuinen Olento, puhdasta luovaa energiaa, puhdasta rakkautta.
- Oi! huudahdin, sillä hän sanoi sen niin kauniisti.
- Sen vuoksi maailmankaikkeus on kaunis ja hyvä, täynnä ihmeitä.
Ajattelin niiden maailmojen asukkaita, joista hän oli puhunut. Ja myös tämän planeetan pahoja ihmisiä.
- Entä ne pahat? kysyin.
- Heistäkin tulee joskus hyviä.
- Parempi, jos he olisivat syntyneet hyvinä, sillä silloin ei missään olisi pahuutta, sanoin.
- Jos et tunne pahuutta, et osaa arvostaa hyvyyttä.
- En oikein ymmärrä...
- Eikö näkeminen ole aivan ihmeellistä?
- En tiedä. En ole ennen ajatellut sitä... on varmaankin.
- Jos olisit ollut syntymästäsi asti sokea ja saisit äkkiä näkökyvyn, sinusta olisi ihmeellistä nähdä.
- Niin varmasti.
- Ne, joiden elämä on ollut vaikeaa, osaavat arvostaa muutosta parempaan enemmän kuin kukaan muu. Jos koskaan ei olisi pimeää, emme osaisi antaa arvoa päivännousulle."

Enrique Barrios: Ami - tähtien lapsi

Kiitos  :smitten:  :smitten:  :smitten:
Ja se on siinä.... kehityspolku  :smitten:


 ;)  Mateve

Hyvä ja paha leikkivät yhdessä :angel:

Lumor.. niin ja sovussa  :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

On olemassa sananlasku:
Jos et voita pahaa, ole hanen ystavansa!

 ;D

    Tuohan olisi oiva lahjakirje eräälle p;olisi valtion

      johto henkilölle, ja ihan henkilö kohtaisesti.

     Niin, voisi sitä silti jakaa hänen vasalleilleekin.


                     :-\  :'(   :knuppel2: