Astro Foorumi

Haluan jostain syystä jakaa tämän eilisen regressiokokemukseni foorumilaisten kanssa.

Lähdimme pitkän juttutuokion jälkeen purkamaan muurejani ohjaajani kanssa regressiossa. Pääsen nopeasti rentoutuneeseen tilaan paikan voimakkaan värähtelyn johdosta, melkeinpä regressoidun jo samantien kun siihen tuoliin istahdan. Seuraavat kokemukset ovat vastauksia ohjaajani kysymyksiin, kuten "millainen muuri se on?" tai "miten voisit purkaa muurin?"

Visualisoin (siis näin sieluni silmillä) muurini korkeaksi ja mustaksi, joka oli edessäni, ylhäältä ja takaa se oli avonainen. Sain purettua muuria edestä kokonaisen siivun niin että molemmille sivuille jäi vielä este etenemiselleni. Kaadoin ne syrjään, mutta toinen puoli (vasen) ponnahti takaisin ylös. Se halusi kertoa ihmisten inhosta minua kohtaan, kerroin heille että nyt heidän on väistyttävä.

Sitten väkijoukko muodosti molemmille puolille ikäänkuin väylän, jota pitkin pääsin kulkemaan eteenpäin. Kaikki heiluttelivat pieniä eri maiden lippuja ja tunnelma oli riemukas ja juhlallinen. Ihmeissäni kuljin vain eteenpäin, kunnes edessäni oli kaksi valtaistuinta, oikeanpuoleinen oli tyhjä ja minua varten. Pysähdyin siihen, koska en voinut uskoa todeksi että minun pitäisi siihen istua. Tarjosin kädessäni olevaa valtikkaa jollekin sitä haluavalle. Ohjaajani auttoi minua nousemaan valtaistuimelle ja kysyi mikä tehtäväni on. Sanoin että olla ystävä ihmisille, ei siis mitenkään heidän yläpuolellaan, vaan ihan tasavertaisena heidän kanssaan. Vierelläni istuva kuningas olisi minun ystäväni ja tukenani.

Sitten halusin, että minut jätettäisiin rauhaan ja yksin että voisin totutella tähän valtaistuimeen. Ohjaajani päätti regression kasvavaan rauhantunteeseen ja palautti minut takaisin hereille siihen paikkaan missä olin hänen kanssaan.

Kaunista, tuntui todenmukaiselta!

Minulla tulee mieleen, että onko sellaisten ihmisten, jotka ottavat 'toimekseen' jollakin lailla kertoa jotakin enemmän (kurkkuchakrako se on aivan sepposen selällään) yksi peloista se, että 'tarkoittamattaan tai tiedostamattaan nostattaa itseään muiden yläpuolelle henkisessä merkityksessä?

Asia jota ei suinkaan halua, koska ymmärtää, ettei ole olemassa ylä- eikä ala-puolista tilaa muualla kuin ihmisen persoonassa tai alemmassa mielessä.

Vai pelkääkö, että muut ihmiset näkevät helposti tämän kuvion ja jossakin hetkessä täräyttävät sillä. Vaikka ei saisi ajatella, mitä muut ajattelevat, niin kyllä se kuitenkin vain koskee. Silloin tekee mieli mennä johonkin nurkkaa ja olla näkymätön. Mutta jokin vastustamaton energia taas säteilyttää sinua johonkin estraadille.

Minulla tuli tulle, että sinun piti selvästi kohdata jokin sinun pelkosi, elää se, kokea se, ja huomata, etteihän tässä kuinkaan käy.

Miten itse sen koit?

metsätonttu  :smitten:

ps. Annoin avoimesti tulla just mitä tuo kaikki mieleeni toi. Siis yksi tulkinnallinen ajatus.

Kiitos tulkinnasta.  :)

Varmaan siinä oli myös jokin pelko taustalla, mutta enemmän kuitenkin kyseessä oli esteiden poistaminen tieltäni. Nuo esteet eivät kuitenkaan olleet OMIA vaan muiden pelkoja. Kyse on lopulta myös tahdosta, oman tahdon ja polun noudattamisesta riippumatta ympäristön reaktioista. Sitä kautta itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistumisesta.

Ymmärrän...

juuri se oman tahdon noudattaminen onkin usein pulmallista. Pulmallista löytää juuri se oma tahto kaikkien muiden tahtojen, toiveiden ja odotusten joukosta.

Oman tahdon voimasta löytyy tarkoitus ja päämäärä.

Kaikkea hyvää, uskoa itsen voimaan ja enkelten tukeen sinulle! :angel: :angel:
metsätonttu

Kiitos ymmärryksestä  :smitten:

Tuntuu muuten olevan aika monen ongelma tuo oman tahdon erottaminen muiden tahdosta. Kuinka moni oikeasti tietää mitä tahtoo? Miten voi noudattaa omaa tahtoaan / polkuaan ellei tiedä mikä se on? Itselläni tulee monesti vastaan kaikenlaisia yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä ja normeja jotka eivät käy yksiin oman polkuni kanssa. Kyllähän minua on yritetty usein ruotuun laittaa, huonoin tuloksin. Lopulta aina nousen kuin feeniks-lintu.  ;)

Tuntuu tutulta!  :-[

Tahdon juttu olisi toki asia, josta voisit tehdä oman topicin.

Kyllä on hukassa välillä, perusteellisesti tässä yhteiskunnassa. Tai kimpoaa hirvittävä kiukku. Välillä väsyy ja on alistuttava, se on helpointa.

Ahdistus ja viha kai on niitä ilmoittelijoita, jolloin on törmätty pahasti ympäristön ja oman tahdon kanssa. Saatikka sitten jos se tapahtuu yksityisemmällä sektorilla.

metsätonttu

Ehkäpä mulla ei enää olekaan sitä "omaa tahtoa" kun olen jo niin kauan kuunnellut sitä Jumalan tahtoa. Egoni käskee minua noudattamaan yleisesti hyväksyttyä tietä, mutta korkeampi minäni nuijii sitä heti päähän ja kertoo kaapin paikan.  :knuppel2:

Egoparka on ollut tässä elämässä sellaisessa koulussa että sääliksi käy.  :o

Wau mikä kokemus!  :D



Samma här.  :coolsmiley:

Aah! Nyt menitte syvälle!

Voi näitä tasoja!  ???

Kun on ensin arjen päällystahto ja toisen tahto.
Kun on tuo päällystahto ja ympäristön tahto.
Kun on tuo 'sydämen tahto' ja päällystahto, jotka nekin riitelevät.

Ja sitten vielä sielun (olisiko sama kuin Jumalan?) ja egon tahto!  :knuppel2:

Niin voi ihmisparkaa!!! :-[

Huh! Mitenkäs kävi regression?

Nyt en ymmärtänyt?

Tämä aihehan alkoi regressiosta.  ;)

Halusinkin vain jakaa oman kokemukseni regressiosta. Muidenkin kokemukset ovat tervetulleita. Monet ihmiset eivät tiedä mitä regressio on, joten ehkä näiden kokemusten jakaminenkin osaltaan valaisee hieman asiaa. Vai ovatko regressiokokemukset liian henkilökohtaisia että ne haluaa pitää vain omana tietonaan?

Sain kahden tunnin auranpuhdistuksen aikana kuulla niin hirveästi asiaa, ettei se kaikki jäänyt millään mieleen ja osan ajasta vain jotakin humahti, ehkä vaivuin jonnekin. Se siis ei ollut sinänsä regressio, mutta menneitä elämiä kuulin monioita.

Mietin, että uskonko minä mitä kuulin.  :-\

Mitä sitten, jos en usko tai uskon. Ne ovat kaikki mennyttä.

Erästä elämääni ihmettelin kylläkin, sillä nuorena suunnittelin juuri samanlaista. Siis voiko sittenkin se olla noin.

Eräs nunnaluostarissa viettämäni elämä jäi niin vahvasti mieleen, että se välillä panee mielikuvituksenkin lentämään, vai mistä tulevat ne ihmeelliset tuokiokuvat. Tekisi vallan mieli alkaa kirjoittamaan sitä tarinaa ylös. Kamala elämä se oli! Kuitenkin tuntuu, että jos sen kirjoittaisi ylös, siitä voisi myös irrottautua. Miksi vakavamielinen nuori tyttö tekee luostarissa kaikki likaisimmat työt, mutta ei halua osallistua mihinkään jumalanpalvelukseen eikä rukoustilaisuuksiin?

Siis miten te muut suhtaudutte näihin menneisiin?

Nehän liittävät meidät maanpäälliseen elämään.. olen kuulema elänyt muuallakin mutta jostain syystä ei kiehdo niin paljon kuin maapallo. Kysyn juuri maanpäällisistä tällä viikolla. Ehkä ens vuonna tulee muissa universumeissa elo kysymykseksi.

Jaa ei luostarissa hohtoa?  :angel:

Viimeksi katkaisimme siteet vanhaan energiaan, joka yhä kummittelee tai nousee pintaan. Visualisoin kuvan vanhasta energiasta ja mieleeni tuli Hitler sotilaineen. Katkaisin köyden, jonka varassa hän killui ja upotin mereen.

Nyt olen prosessoinut tietoisesti vanhaan energiaan liittyviä järjestelmiä ja niistä irrottautumista. Päätä särkee.  :-[

Minä taidan digata historiaa täällä, se antaa juuret. En halua vain hillua jossain uudessa energiassa. Johtunee ehkä siitä että ei ole erityisen pahoja mielikuvia menneestä. Voi sieltä tulla pahojakin suhteita, se on eri juttu. Ne voikin irrottaa.  :smitten:

Tuntuu että näin tämäntyyppisen tilanteen menneestä viime regressiossa. Tai kuljetin jotain pergamentteja turvaan Keski-Euroopassa erään upseerin seurassa.. :smitten: mut ei tuota hääpukua, tässä on kuitenkin sellainen tunnelma.

(http://imagecache2.allposters.com/images/pic/MCG/LF41~Signing-the-Register-Posters.jpg)

ihana kuva
melkein kuin eilisiltainen allekirjoitus,
morsian vain purki liiton tämän talon kanssa,
ja tytär silppusi veet silmissä ruohosipulia vieressä,
ei siis otsikon regressiota vaan kuvaan reagoimista tämä viesti,sorgen

Muistaako nikki menneitä elämiään? 8)

ei tietoisesti muista,mutta esim. Dianan mytologia on ollut niin selvästi elämän varrella mukana konkreettisesti jopa tyttären syntymässä kun sen nyt yks päivä tajusin,että joku pankkitili tuonne mytologian puolelle on avattu,
jospa sitä on oltu jonkin sortin oraakkeli kolmijakkaralla ennenkin..
villiin luontoon,australian alkuasukkaisiin,siellä näkemiini villihevosiin,
(neptunusta..)pohjoismaitten sotaisaan Toriin ja meijän ukkoon,
joku kummallinen yhteys taitaa olla,
tai tuon mytologian kiinnotavuus ja avautuminen ilman opiskeluja,
mielikuvat tulevat ennen faktaa,sitten vasta kaivetaan kirjallisuutta esille,
enimmäkseen se hämmentää,kysyy miksi?
mutta
olisi hienoo oikeesti tietää,
käydä hypnoosissa,saada yhestäkin ilmassa roikkuvasta "karmasta" selvä,
ettei tarttis pientä päätänsä vaivata jatkuvasti selvittämättömillä asioilla,
mutta ehkä sitten aikanaan kaikki selviää

Regressioni ei ollut niin vaikuttava kuin viimeksi, osin johtunee siitäkin, että olin hieman myöhässä. Lisäksi aloin epäillä, voiko kaksi exää olla ollut samassa ent. elämässä kanssani. Oli se tilanne tosi tai ei, keskustelin siitä mikä kommunikaatiossa mättää. En saanut sen kummempaa vastausta kuin että toinen exä ei antaisi naisen määrätä asioita (vaikka rakasti) ja toinen haluaa vaihtelua, monia naisia, seikkailua, ja olla mieslauman johtaja. No sellaisia ne oli tässäkin elämässä. Lisäksi kuulin jotain kommentteja itsestäni, että olisinko mahdollisesti besserwisser tms. Tämä ei nyt kovin paljon muuttanut mitään, minulla olisi ollut muitakin kysymyksiä mutta aika ei antanut periksi. Tuntuu etten mennyt kovin syvälle menneeseen, vai meninkö. Oli siellä tietty mielikuva satamasta ja kauppalaivaston lastauksesta ja siitä, miten valvoin työtä. ::)

Se regressio oli ihanampi missä oli kaksoisliekki, suojelusenkeli, ja opas, mutta samantyyppisen näköinen sielunkumppani/ystävä näkyi siellä. Mistähän hän nyt sitten tulee, who knows. Upseerin puku kummassakin tapauksessa, sukat ja kengät ja saappaat. Ja olennaista oli se, että hänen kanssaan toiminta sujui(si), eli ei olisi jatkuvaa ristiriitaa, vaan joku olisi olemassa jossain, joka toimii linjassa kanssani, helppo olla.  Sellaista on minulle ennakoitu kyllä.. että joku jonka kanssa ei jatkuvia ongelmia vaikka tulisia riitoja.. :coolsmiley:

Jos se on joku ratkaisu kommunikaation parantamiseen noiden kanssa että en naisena määräisi mitään, esim tapaamisaikoja, keskusteluita, tekemisiä jne... niin sehän olisi ihan heidän oikuilleen alistettu rooli enkä minä sellaista halua. Ei selvinnyt tarpeeksi siis. Jos toinen haluaa vaihtelua muista naisista, niin minä sitten varmaan miehistä.

Muuten kuulin että JOS haluaisin tietää, mitä kukin on minulle ja mitä on sieluperhe ja joku sielun jakauma ollut aikojen alussa, se kuulema vaatisi pitkäaikaista meditaatiota ja haluista luopumista, että saisi tietää. No, jaa.. hm.

Tuota, hölömö kyssäri tähän väliin... saako näistä menneistä elämistä muuten tietoa kuin että alistuu johonkin ..ööh.. "manipuloitavaksi"? :P

AthaMaarit ja tiibettiläiset munkit muistaa menneitä itse.. moni muu tarvitsee tämän regressiivisen tilan.

Saahan niistä, vaikka en koe olevani kenenkään manipuloitavana.  :)

Onhan täällä muitakin, jotka muistavat menneitä itse (ja muuallakin kuin täällä forumilla) kuin minä ja tiibetiläiset munkit! ;D Muistaminen ei itseasiassa ole sen ihmeellisempi asia kuin minkään muunkaan asian muistaminen. Muistot tulevat sieltä esiin jos ovat tullakseen. Ajallaan.

Yhdyn tähän Athan kommenttiin täysin. Olen kerran käynyt regressiossa, ja itseasiassa siinä mielessä tuo ei ollut sen kummempi kokemus kuin sekään kun olen itsekseni "haahuillut" toisella tasolla selvittämässä asioita menneestä. Mutta siis hieno kokemus kuitenkin!

Ja monet jutut juu putkahtelee mieleen ihan itsestään sen kummempia panostamatta. Se on ainakin mulla sellainen loputon palapeli johon kertyy lisää paloja aina kun oikea aika on. ;)

Nimenomaan, sama homma täällä. Aivan kuin palapeli.  ;)