Astro Foorumi

Mitä mieltä olette? http://www.drboylan.com/starkididqstnr.html

Teksti on varsin tuttua, enemmän olen tutustunut indigoihin. Onkohan kristalli- ja tähtilapsi sama asia? olen kuullut, että suomessa on lääkäri, joka tutkii ilmiötä. Oman lapseni kohdalla olen vahvasti epäillyt häntä kristallilapseksi... eli monet asiat artikkelista olivat tuttuja. Hienoa, että löysit tämän ja jaoit kanssamme!!!!!!! :knuppel2: :laugh: :smitten:

http://www.starkids.fi/starkids/index.html
Tähtilapsikoulu lopetti toimintansa. Voi..

Käsittääkseni ¨tähtilapset¨
on aika lailla synonyymi ¨kristallilapsille¨.

Mutta sikäli se lienee harhaanjohtava,
että olematta tähtilapsi
voi silti tuntea olevansa
tähdistä kotoisin. ;)

Vaikka lasten kaltaisten
on Taivasten valtakunta...

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että nykyajan lapset ovat henkisesti korkeampi värähteisiä -varsinkin täällä suomessa.
Mutta he ovat edelleen lapsia -meidän lapsiamme.

Minua jotenkin puistattaa ajatus siitä, että heidän pitäisi olla "kristallilapsia" tai "indigolapsia" tai yhtään mitään muutakaan. On toki hyvä tiedostaa heidän tarpeensa, kykynsä ja olemuksensa mutta minusta sellainen rajaaminen, karsinointi ja "nostattaminen" on väärin.

Esimerkiksi siinä 4D:n dokkarissa: Lapseni on meedio, jossa lapsille pakkosyötettiin tuota kristalli/indigolapsi ajatusta, tuntuu suorastaan kauhistuttavalla! Samoin kuin kaikki muutkin erottelevat koulukunnat.

Me olemme kuitenkin syntyneet tänne fyysisiksi olennoiksi ja tuntuu kamalalle eriarvoistaa lapsia heti pienestä pitäen laittamalla lasten päähän ajatusta siitä, että heiltä odotetaan enemmän, että he olisivat enemmän ja erilaisia kuin muut jne.

Meidän pitäisi tukea lapsia heidän kasvussaan, olla viisaita vanhempia, jotka antavat lapsensa kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa ja vastata kysymyksiin vasta sitten, kun he sitä tietoa itse haluavat ja osaavat kysyä.

Vaikka näissä "koulukunnissa" ajatus on varmaan varsin valoisa ja hyvä, niin siinä ollaan todella lyhytkatseisia ja rajaavia; miksi me opetamme lapsillemme sen mitä me tiedämme, koska me tiedämme vielä aika vähän.

Lapsilla olisi meille varmaan paljon enemmän opetettavaa.

Näistä mä olen samaa mieltä. Itse en pidä tällaisesta kategorisoinnista. Minusta jokainen yksilö on tähti omalla tavallaan. Jokaisella on joku tehtävä, eivätkä nämä tehtävät voi olla eriarvoisia suhteessa toisiinsa. Ymmärrän, että jokaisesta vanhemmasta varmasti tuntuu, että juuri se oma lapsi on jotenkin erilainen ja että tällä lapsella on erikoinen tehtävä tässä maailmassa. Mutta johtuneeko se osaltaan siitä, että se oma lapsi on kuitenkin oma lapsi ja siksi kaikkein tärkein. Mielestäni lapsen täytyy saada olla se millaiseksi hän itsensä haluaa "rakentaa" eikä sellainen millaiseksi muut haluaisivat hänen tulevan.

Näkemällä syntyvät "uudet lapset" jonakin,
mitä itse eivät (vielä) ole, heidän vanhempansa kenties uudistavat omaa minäkuvaansa.

Muistaen vuosisataisen itsensä vähättelyn perinteen:
ei saanut olla väärällä tavalla nöyrä eikä näkyvällä tavalla ylpeä itsestään.

Lastensa kautta kylläkin sai tilaisuuden katsoa "polven" parantuneen,
kunhan muisti heidän perineen päälleen vanhempiensa synnit ja kirot.

Siinä mielessä uskon kristalli-, indigo- ja tähtilapsiluonnehdintojen auttavan meitä aikuisikäisiäkin
löytämään uudelleen itseltämme peitotun viattomuuden
ynnä sitä kautta ottamaan haltuun omat mahdollisuutemme ihmisinä.

Ollaksemme muutakin kuin mistä meitä varoitettiin
ja millä meitä leimattiin
sekä millä meitä ehdollistettiin
pitämään "omanarvonkynttilää" nöyristelyn ja epämääräisen synnintunnon vakan alla.

Mua kanssa pöyristytti tuo dokumentti, että lapsen päähän alettiin laittaa ko.laisia ajatuksia jo lapsena.


Itse lapsena olin eriainen, herkkä ja koin asioita.

Mummini opetti minulle uskonnollisen vakaumuksen,sekä kertoi kuinka suvussamme nuo kokemukseni ja heidän kokemuksensa olivat sukuperintöä.

Se tavallaan lohdutti,etten ollut erilainen.

Mutta sain kasvaa rauhassa,turhalta hössötykseltä.

Oivaltaa ja kokea asioita rauhassa aikuisena.

Nykyään nuo asiat ovat elämässäni rinnakkaiseloa,osa elämää.

Tiedän että osa lapsistani on herkkiä,ja todennäköisesti perinyt minulta ko.asian.

Äitinä en siihen kiinnitä huomioita,tarkkailen sivulta.. :coolsmiley:

Annan lasteni kasvaa lapsina,en tyrkytä heille ajatuksiani.

Isompana voin sitten asiasta   puhuakkin,kuten vanhimmalle tyttärelleeni olenkin puhunut.

Eli lasten tulee saada kasvaa rauhassa,kehittyä ajallaan ja tavallaan.. :police:

Uskon itsekkin olevani henkisesti muualta,koska huomaan maan elämän olevan liian riitaista,kiireistä,ja agressiivistä haluamaani/kaipaamaani elämäntapaani nähden.. :uglystupid2:  :'(

Ei välttämättä.

Musta tuntuu olevan kovin huolestuttavankin yleistä ihmisten agressiivisuus,mm keskustelupalstoilla sen huomaa helposti.. :tickedoff: