Astro Foorumi

Eli siis, oletko kokenut jotain minkä voisi luokitella yliluonnolliseksi? HEräsi tuollainen kysymys päähän, kun eilen googletin 40min kestävän jutun mikä kertoo yliluonnollisista ilmiöistä. Itselleni ei ole tapahtunut mitään ja tuntuu olo vähän tylsältä, kun muiden huoneissa asustelee haamuja  ;D
Uskotteko henkiin yms. ?  8)

Olen kokenut :angel: kun mieheni äiti kuoli tunsin todella voimakkaan korvapuustin tuoksun keskellä yötä vierellä ja uniin tulee paljon menneitä ihmisiä ja olen tuntenut monesti ruokaa tehdessä olkapäällä kosketuksen todella voimakkaan kosketuksen :)

Kuulehan Aquarius! En alkuunkaan usko, etteikö sinulle ole sattunut mitään yliluonnollista. Sehän riippuu siitä, kuinka sen koet, miksi sen katsoo, miksi sen ymmärtää.

Joskus jopa ajattelin, että 'tämä sattuu vain minulle, ei tästä voi puhua'. Kunnes....sehän olikin ihan päivänselvää, itsestäänselvyys.

Ehkä juttelemme näistä liian vähän.

En tiedä kuinka sen määrittelet? Onko ihme yliluonnollista?

Toisaalta ehkä kaikki on kiinni aistiemme terävyydestä, mielikuvien käytöstä, keskittymisestä ja jopa uskomuksista.

Enkelit vierelläsi hymyilee... :angel:

Mulle tapahtui eka ns. yliluonnollinen juttu joskus -89.. oltiin kaverin kans kävelemässä kalliolla.. mentiin paikasta,jossa oli noin kolmen metrin suora pudotus alas.. horjahdin ja olin putoamassa selälleni maahan, mutta käsittämättömästä syystä ilmassa käännyin toisinpäin ja putosin nätisti jaloilleni.. olimme kaverini kanssa ihan ihmeissään pitkän aikaan.. ilmeisesti enkelit olivat jo silloin elämässsäni  :angel:
nykyään noita tapahtuu jatkuvasti ja ne tuntuu ihan luonnollisilta  ;D
Metsätonttu: oon samaa mieltä,että kaikille tapahtuu, niitä ei vaan välttämättä huomaa.. ::)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Itsensä näkeminen peilistä voi olla sangen ihmeellistä..  :o

Hih!

Löysitpä hyvän symbolin ihmeelliselle, Lumor!  :)

Joo, kyllä, huomasin sen eilen vaatekaupassa, kun etsin itselleni farkkuja ja peilit näytti miten hehtaarin kokoinen meikäläisen perä onkaan :knuppel2:
hoh hoi, en ollutkaan tietoinen siitä, kun kotona näkee peilistä vain etupuolen.
Se oli todellakin yliluonnollisen kokoinen. Kokemus oli todellakin sangen ihmeellinen.

Entisessä kummitteluasunnossamme olin suihkussa ja shampoopullo putosi lattialle juuri kun olin pesemässä shampoota pois hiuksista. Kun avasin silmät ja katsoin lattialle niin shampoopulloa ei näkynyt, se olikin jo "nostettu" puolestani omalle paikalleen.  ;D

Voi ystävä hyvä! Eihän se mitään, kun tiedämme, että yliluonnollisia asioita tapahtuu silloin tällöin!  :2funny:

Onneksi sitä ei tapahdu kovin usein. Joten kiinnitetään katse siihen luonnolliseen ja annetaan muun olla.  ::)

Just nyt ei tullu mieleen mitään kovin yliluonnolista kokemusta, mutta hyvälle ystävälleni on sattunut seuraavaa:

Hän oli silloin pieni jotain 3-4 vuotias ja oli äitinsä kanssa laittamassa pyykkiä pesukoneeseen. Kaveri istui pesukoneen päällä ja horjahti siitä sitten jotenkin, että tipahti maahan aika rajun näköisesti, mutta näytti aivan siltä kuin jokin olisi laskenut hänet varovasti maahan, siksi hitaasti se tapahtui. Eikä ystävälleni käynyt kuinkaan. Ei mustelmaa, eikä edes käynyt itkemään.

Tämän kertoi kaverin äiti joka jaksaa vieläkin ihmetellä mitä tapahtui.
Liekkö ollut sitten enkelit matkassa?  ;)  :)

Omituisin asia mikä on kohdalle sattunut, oli eräänä yönä kun olin unen rajamailla ja sängyn vieressä oleva rottinkituoli rupesi pitämään sellaista ääntä kuin joku olisi siihen istunut.. Aamulla reidessäni oli piirretty tähti.. niinkuin jollain todella terävällä (esim neulalla saisi vastaavan jäljen) esineellä tehty jälki. :D :idiot2: :smitten:
ps. Asuin silloin yksin !!!

Tämä ei välttämättä kuulosta yliluonnolliselta mutta kuitenkin.. mummoni tapasi aina sanoa että silloin oli minulla suojelusenkeli läsnä.

Olin siis lapsena ollut mummolassa yökylässä ja isäni tuli minua hakemaan kotiin. Muistan että aloin vikuroimaan ja pistämään vastaan että en halua lähteä, isäni lähti takaisin yksinään. Muistan että oikeasti halusin lähteä, mutta ihan kuin jokin voima olisi estänyt minua lähtemästä.. Heti kun isäni oli lähtenyt, aloin itkeä ja huutaa mummolle että olisinkin halunnut lähteä kotiin. Isäni ajoi tuolla matkalla kolarin, hänellle ei käynyt pahasti mutta autolle kyllä -juuri matkustajan puolelle missä minä olisin istunut. Mummoni oli uskonnollinen ja hän oli vakaasti sitä mieltä että tässä ei ollut kyse sattumasta, ja siltä kyllä itsestänikin tuntuu.

Yliluonnollisesta vielä, itselläni on tämän lisäksi muutamia pieniä omituisia sattumia, joihin ei vain löydy järkevää selitystä. Ei mitään isoja juttuja, mutta kummallisia kyllä.
Isomummollani oli kuulemma ennustajan ja näkijän lahjoja, hän mmm. tunsi/tiesi lapsenlapsensa (isäni veljen) kuoleman. Mummoni on sanonut minua isomummoni näköiseksi, ikävä että en itse koskaan ehtinyt häntä tuntea, mutta kaikkien tarinoiden perusteella hän oli hyvin erikoinen ihminen. Jospa jokin osa isomummoni henkeä elää vielä minussa :angel:

Lisäystä vielä..

Meillä on suvussa eräs vanha talo (joka ollut autiona jo vuosikymmeniä), josta tässä jonkun kerran tuli puhetta, ja kävi ilmi että kaikki meidän perheemme jäsenet (4) ovat nähneet unia, että tuolla talossa kummittelee tai on jotakin outoa. Minä olen nähnyt tuon hengen unissani epämääräisesti vanhan naisen hahmossa, muut eivät osanneet tarkentaa uniaan. Talossa kieltämättä on omituinen tunnelma.

Kiintoisa seikka on vielä, että isäni on asunut talossa lapsena (kuten myös aikaisemmassa viestissä mainitut mummoni, isäni veli sekä isomummoni..), jolloin hän oli nähnyt vanhan naisen haamun. Tämä hahmo oli ollut pukeutunut vanhanaikasesti talonpoikaistyyliin mekkoon ja kantanut halkopinoa. Talo on todella vanha, eikä sen historiaa tiedetä kunnolla -se ei ole aina kuulunut suvullemme. Talossa on vintti, jossa on kaikenlaista matskua, suurin osa ihan epämääräistä vanhaa roinaa, jota ei ole sen kummemmin tutkittu, koska vintin lattia on hauras, eikä siellä juuri kannata liikuskella. Kuitenkin, noin vuosi sitten perheeni teki jonkunmoista "inventaariota" tuolla ja he olivat löytäneet todella todella vanhan mustavalkoisen valokuvan, joka oli lasikehyksissä ja säilynyt aika moitteettomassa kunnossa. En pysty vuosilukua paikantamaan, mutta uskon kuvan sijoittuvan 1800-luvun puolelle.. oikein vilunväreitä kulki vartalossa kun tuota kuvaa katseli, varinaista historian lehtien havinaa. Se oli potretti, jossa oli n.12-14 (en muista tarkasti) henkilöä. Puolet miehiä ja puolet naisia... muuta en kuvan historiasta tiedä, mutta kaiken kaikkiaan tuohon taloon liittyviin kokemuksiin nähden erittäin mielenkiintoinen löydös.. Minulla itselläni on talosta löydetty tummanruskea piironginpeili, jossa kaiverrettu vuosiluku 18..jotakin, ei saa kunnolla selvää. Tällä hetkellä se on varastossa, ja jotenkin tuntuu että tuohon peiliinkin liittyy jotakin omituisia viboja, joku nyt salaperäinen nainen sen äärellä on aikoinaan hiuksiaan harjannut.

Niistä edesmenneen isäni antamista merkeistä olen puhunut varmaan jo niin monessa keskustelussa, etten viitsi toistaa itseäni, jottette kyllästy.

Mutta tällainen "yliluonnollinen" minulla. Olin villi ja leikkisä 14-vuotias (heh..lupaavasti alkaa.. ::)) ja toisinaan vähän alkoi lapsettamaan niin, että oli pakko keksiä jotain omaa kivaa. Menin keinutuoliin istumaan polvilleni väärinpäin ja otin hurjat vauhdit... Ennen kuin tajusinkaan, olin mukkelismakkelis keinutuoli ja kaatunut kaktus päälläni, takan kivireuna 5cm päässä päästäni. Ei tuntunut yhtään missään, ei ehtinyt edes säikähtää. Äiti juoksi hätääntyneenä paikalle ja sanoi, että näytti tosi pahalta ja luuli että mulla ois vähintään kaktuksenpiikki silmässä tai pää auki...

Olen jotenkin ihan varma että suojelusenkelini oli keinutuolin ympäripyörähdyksessä mukana... ;)

Huih!
Todella kiinnostavaa, mutta myöskin hiukkasen pelottavaa!
Yksi läheiseni on kuulemma ihan konkreettisesti nähnyt menehtyneen isänsä haamuna tarkkailemassa perhettään. Iiks. En mie haluaisi nähdä ketään!  :-\ ...vaikkakin ymmärrän, että hyväntahtoistahan sellainen on... pitävät huolta...

 :o HUUU!!!

Näitä juttuja en kyllä uskalla lukea yksin kotona ollessani! Hirmu mielenkiintoisia (samoin kuin se seiniin öisin ilmestyvä käsi - en nyt muista kuka siitä kirjoitti - josta oli toisella palstalla) mutta pelottavia...

Mulla ei oo mitään hirmu kummallista mut tämmöisiä:

Oltiin pieniä siskon kanssa ja vanhemmat tuli hakemaan meitä uimarannalle isovanhempien mökiltä. Heti kun istuin autoon, alkoi pelottaa, tiesin että jotain tapahtuu. Ihmettelinkin sitten, miten äiti ja isä voi jutella ja naureskella ihan normaalisti, eikö ne muka tajua mitään. Ajoimme sitten kolarin, ja tajusin vasta myöhemmin shokista selvittyäni, että minähän tunsin, että jotain tapahtuu. Onneksi kukaan ei loukannut pahasti, ei lentänyt veri eikä ruumiinjäsenet!  ;D Mustelmilla ja säikähdyksellä selvittiin.

Myöhemmin olen pari kertaa saanut viestejä, esim. sellaisia että nyt pitää lähteä aiemmin kotoa, kun sitä bussia ei menekään, mikä minulle Matkahuollosta neuvottiin, ja kerran tiesin että opettaja on kipeä eikä tule Akatemialle, mutta ajattelin että onhan se nyt mentävä kuitenkin sinne, meinaan jos olen väärässä, poissaolo yksityistunnilta on vähän vaikea selittää sillä perusteella että joo, musta tuntu et oot kipeä...  :) No, opettaja siis oli kipeä! Semmoistakin on, että tiedän, onko joku pankkiautomaatti kiinni, jos rahaa tarvii ja lähintä etsin.

Nyt ei ole vähään aikaan tullut mitään ennaltatietämisiä, johtuisikohan siitä, kun elämä on ollut pelkkää työtä ja ahdistusta, mutta eiköhän taas ala intuitio toimia, kun tästä tokenen!  ;) Kummituksia en ikimaailmassa haluaisi kohdata!!!