Astro Foorumi

Tähän boksiin ovat tervetulleita pienet maininnat tilanteista,
jotka olivat vissiin niin vakavia että...
... mutta jotka syystä taikka toisesta ottivat ja keventyivät.


Keksisinköhän nyt taikinanjuurta jutustelulle...?


Olin kerran veljeni kanssa leffassa.  8) :coolsmiley:

Veljeni oli unohtanut käydä ennen esityksen alkua helpottimossa,
joten niinpä hänen oli aivan pakko nousta ja poistua valkokankaan alitse
näyttämön edustan oikealla puolella olevasta ovesta
etsimään lavatorya eli lavalla olevaa toria.

 :-\ :(

Sinne se jätkä paineli - ja me muut keskityimme taas elokuvaan.

Sitten kuului erinäistä kolinaa - ja syntyi vaikutelma siivouskomeron inventaariosta... :o  :police:

Tovin päästä mainittu ovi jälleen aukesi
ja sisälle kompuroi empien aivan veljeni näköinen punaposki.  :-[

Ei se mitään,
kaikki alkoivat taputtaa hänelle hyvästä yrityksestä
ja sitäkin paremmasta esityksestä.

 :laugh:

 :2funny: Ai että... Täytyypä miettiä miettiä omasta elämästä vastaavanlaisia...

No tulipa mieleeni yksi äidilleni sattunut suht vakava tapaturma jolle olemme kuitenkin jälkeenpäin naureskelleet...

Äitini oli pelaamassa lentopalloa koulun liikuntasalissa jossa oli flyygeli. Äitini sitten palloa tavoitellessaan kompastui ja lensi päin tuota flyygeliä, sillä seurauksella että flyygelin reuna osui häntä suoraan kurkkuun lähelle henkitorvea. Lääkäri kertoi, että oli kuulema milleistä kiinni että henki olisi mennyt.  :o No sinänsä järkyttävän tapahtuman teki hauskaksi se, että kun äiti meni ensiapuun ja kun lääkäri kuuli, että äitini oli kaatunut flyygeliä päin, lääkäri kysyi: "Oletteko oopperalaulaja?". Äitini ei kertakaikkiaan voinut olla nauramatta kaikesta kivusta ja hengen pihinästä huolimatta, koska hän on kaikkea muuta kuin oopperalaulaja.  ;D

Surkuhupaisaa tragikomediaa...

 :smitten:

Kiitos, Sanoillasi parantaja, todellisesta kevennyksestä
- ainakin minun (sanonko minkälaiseen  :-\ ) päivääni.

 :angel:

Joo, ihan ekana tulee mieleeni aikoinaan hyvinkin surkuhupaisa avioliittoni. Täydellisen (?) rakkauden löydettyäni, kuuden viikon seurustelun ja puolen vuoden kihlauksen jälkeen, oltiin ihan kirkkohäitä aloittamassa, vaan pappiapa ei sitten kuulunut. Ooteltiin ja ooteltiin... Viimein vanhemmanpuoleinen, punakka pappimme saapuikin puuskuttaen. hetkisen hengähdettyään pyyteli anteeksi, kun pääs kumi puhkeemaan matkalla... Hah, nytpä vasta muistinkin. Avioerossa entinen mieheni riiteli auton talvirenkaista... ;D

Ostin torilta kokonaisen melonin ja kannoin sen muovipussissa linja-autoon. Laskin sen lattialle jalkojeni väliin. Kun bussi lähti ja äkisti jarrutti matkalla, muovipussissa oleva meloni lähti kierimään kohti bussin etuosaa. Juoksin perässä ja saavutin sen vasta kun se oli laskeutunut rappuja etu-ovelle. Nostin melonin ja sanoin kuskille että onneksi etu-ovi ei ollut auki ja kävelin paikalleni meloni kädessä. Sen jälkeen en ole kokonaista melonia ostanut.

Aitini tuli kaymaan luokseni ulkomaille ja olimme paikallisessa supermarketissa, han tyonteli ostoskarryja ja tokaisi melko kovalla aanella: menis toi vanha ukko tosta edesta pokkeloimasta etta paastaisiin eteenpain ja mina yritin rauhoitella tilannetta, etta eihan meilla ole kiire minnekkaan.
Aitini sanoi etta on hyva puhua kun kukaan ei ymmarra ja saman tien tama vanhus kaantyi aitini puoleen ja sanoi kirkkaalla aanella:Ole hyva rouva!!!!!
Oppia ika kaikki=ala ikina sano ei ikina!

Eipä kestä.  ;) Rutistushali sinulle ystäväiseni!  :smitten: :-*

 :D Hihii, näin melkein silmissäni tuon melonin pyörivän.  ;D Ja Diamond todellakin: Never say never...

Tuosta Kirsimaritan hauskasta jutusta tuli mieleen mieheni serkun häät, jossa pappi sanoi sulhasen nimen vahingossa väärin. Oli ihan nolona, mutta jatkoi kuitenkin sujuvasti toimitusta hääväen tirskahdellessa penkeillä.  ;D

Kerron vinkkinä, että ei kyllä kannata mennä vesipuistoon bikineissä, jos on tarkoitus roikkua liaani-köysillä ja hyppiä veteen kuin pikkupojat. Minä ja ystäväni tehtiin juuri näin ja tuli sitten vilauteltua kyseisessä uima-altaassa olleille. Kamalaa  ;D
(Hypyn ja veden paine kun nostaa ihan kiitettävästi etumuksen suojan pois kehosta päin...)
Ystäväni hyppäsi eka ja jäi oudosti kellumaan altaaseen. Syy selvisi kun tein saman virheen perässä   :uglystupid2:

 :2funny: heh. nyt minulla on yksinäni täällä hauskaa, kun muistelen mokomaa...  ;D

SuPi

 :2funny:

Se oli se kauhea muuttorumba, jota en ikinä unohda
- ja w...ain tämän yhden episodin w...uoksi!  :uglystupid2:

Olin eräänä arkisena iltapäivänä pakannut vanhalta asunnolta summanmutikassa mukaani täpötäyden kassillisen ties mitä tavaroita
ja lähdinkin nyt painelemaan jalan liikenteeseen...

Kuljin siinä sitten pitkin ja poikin kaupungin katuja
ihmetellen,
kuinka jokapuolelta ympäriltäni tuntui kuuluvan vaimeaa katuporan ääntä.

Aina ohittaessani jonkin kauppapuodin sen kesäiseen aikaan aukiolevan oven kautta oikein kumarruin korvat heiluen kuulostelemaan, jotta sieltäkös - sisältä putiikista - se katuporan ääni kuuluukin?
Ihan selvästi se ääni kuulosti kaikuvan kovempaa kaupan sisällä...  :D

Vaan eipäs-juupas, sillä lopulta istahdin kimpsuineni kampsuineni keskustan ulkopuolelle lähtevään bussiin.

Ja kas kummaa: sielläkään en vaan päässyt rauhaan tuolta vaimealta mutta selkeältä katuporan räminältä!

Siinä eteenpäin keikutellessamme taisin tottua linja-auton moottorin sekä muun liikenteen synnyttämiin ääniin, jotka peittivät... mukavasti alleen tuon korviini pinttyneen aistimuksen katuporasta.

Taisin siinä funreerata, jotta aukinaisista kattoikkunoistakos se ärtsyääni sisälle tulla lampsii...  :knuppel2:

Hohhoijaa, lopulta... melkein nukahdettuani linja-autoon, painoin piippaa ja notkahdin liikkeelle.
Tuolloin minulle valkeni: katuporan ääni kuuluu edelleenkin.

(Koittakaa, hyvät lukijat kestää seuraava...  :-[ )

Astuin linja-autosta kassit heiluen pysäkille - keskelle luonnonrauhan täyttämää maalaismaisemaa - ja äkkiä oli niin hiljaista että...

Paitsi..., se ärsyttävän pinttyneen oloinen katuporan vaimea ääni.  :o

Ja silloin, todellakin vasta silloin... minäkin tajusin sen,
minkä kanssamatkustajani olivat varmaan jo ajat sitten rekisteröineet
sekä vaivautuneina laittaneet moisen häiriköinnin meikä "ikävän ihmisen" ilkeämielisyyden
ja ties minkä ----- piikkiin. 

:idiot2: :police:

Aivan kauhistuneena ja selkäpiitäni karmien
työnsin siinä sitten käteni kassini uumeniin ja...
- löytyihän se katupora sieltä
muistuttaen erehdyttävästi
vanhanmallista, isoa herätyskelloa, räminöineen!

 :buck2: :angel:

 ;D      ;D
            :2funny:        ;)
                   :smiley6600:        :2funny:

Yksi hyvin muistamani tapaus sattui pari talvea sitten. Olin kävelemässä todella liukasta mäkeä alas korkkareillani. Jouduin hipsuttelemaan todella varovaisesti, etten kaatuisi. Vastaani tuli kolmen nuoren pojan ryhmä joidenka kohdalla sitten menetin tasapainoni ja kaaduin maahan. No ei siinä sinänsä mitään mutta samalla, kun kaaduin päästin karkuun todella kuuluvan pierun... :-[ :-[ Hävetti niin kamalasti, että osasin järkytykseltäni nauraa vasta kotona... :2funny:

Kiitos, vatsalihakseni kiittävät - nauroin todella aivan... ratketakseni!

 ;D :'( ;D :smitten:

PS. Poikien ilta oli pelastettu.  :angel:

 :2funny: Huh.. minä jo arvailin jotain ihan muuta äänen aiheuttajaksi..  :coolsmiley:
likainen mielikuvitukseni ei anna rauhaa..  :2funny:

;D    ;D   :2funny:

Niinpä... lienevätkö olleetkin identtisiä tapauksia!

- aaiih, vatsalihakseni...  ;D :'( :2funny:

 :2funny: :2funny: Täälä on hauskaa kun luin teidän juttuja!! :2funny:

No, minulle sattui seuraavanlainen tapaus vuosi sitten kesälomalta palattuani töihin...
Työnjohtaja käski minun viedä paketti jonka asiakas tulee itse hakemaan lavalle missä on jo ennestään samalle asiakkaalle meneviä tuotteita ja olin kuulevinani että lava olisi 5 oven läheisyydessä.
No, minä kipitin 5 oven luokse ja totesin ettei siellä ole mitään lavaa enää joten ilmeisesti asiakas on jo lavansa hakenut pois ja kipitin takaisin päin paketin kanssa lähettämöön josta paketit ja muut haetaan normaalisti ja asetin paketin lähtevien hyllylle. Ilmoitin siitä työnjohtajalle missä paketti on.
Myöhemmin työnjohtaja tuli paketin kanssa ja sanoi että lava on levyleikkurin luona ja tökkäsi paketin käteeni ja kehoituksen viedä paketti lavalle.
No, tein työtä käskettyä ja menin ja löysin lavan jossa oli tuotteita samalle asiakkaalle,  mutta ihmettelin kun olivat sitomatta ja ilman lähetetettä ynnä muita dokumentteja. No, siihen kuitenkin jätin paketin ja lähdin jatkamaan työntekoani.
Jonkun ajan päästä työnjohtaja tuli kysymään,että missä se paketti on...Lava on levyleikkurin luona mutta pakettia ei ole...No,minä siihen että ihan varmasti sen siihen lavalle jätin...
No, sitten työnjohtaja sanoi että tuu ny näyttämään minne sen paketin jätit, että ei se ole siellä lavalla...No, minä voitonriemuisesti lähdin näyttämään tietä ja menin sinne minne olin paketin jättänyt...
Ähäkutti-ilme kasvoillani nostin paketin lavalta ja sanoin tässä se on... :D
Työnjohtaja joka on minua 10 vuotta nuorempi mies, katsoi minua kuin avaruudesta pudonnutta otusta... :D
Ja sanoi:"Ei tässä ole ollut levyleikkuria puoleen vuoteen" :D
Johon minä:"Eikö?" Ja samalla kun esitin kysymykseni niin huomasin että ei se levyleikkuri todellakaan ole enää siinä missä se on ollut aiemmin.
Vanhasta muistista olin kävellyt omissa ajatuksissani vanhalle paikalle ja kun sielä sattui olemaan asiakkaan lavakin niin sinnehän sen paketin jätin...Tosin se lava odotti muita työvaiheita vielä...
Minähän siinä repesin nauruun niin että sananmukaisesti kieriskelin lattialla kaksin kerroin ja työnjohtaja punastui korviaan myöden. :2funny:
Pois lähtiessään työnjohtaja sanoi "Enemmän asennetta peliin!"  :D
Tuon hauskan tapauksen jälkeen minulta aina varmistetaan että löydänkö levyleikkurin... :uglystupid2:

Pesin mieheni alushousut liian kuumassa lämpötilassa ja  alkkarien kuminauha oli sitten lörpsähtänyt.Mieheni ei kuitenkaan huomannut.Meni töihin ,mutta kotiin tullessa hän ei sanonut mitään ,näytti vaan, että pinna oli kireellä.

Otti sitten äkäpäissään ruokaa lautaselle ,mutta kun sai lautasen pöydälle,vetäisi päällyyshousut alas ja repäisi alkkarit jalastaan niin että saumat rutisi.
Poika oli vastapäätä ,mutta söi tyynenä .Mieheni sai ensimmäisen suupalan suuhunsa ,kun poika katto isäänsä ja sanoi "Tuon kyllä kerron huomenna koulussa!"

No,ei se mitään .Laitan ens kerran "isin" vanhempain iltaan.. :D

:2funny:   :2funny:  ..voi tätä vahingoniloa...   :2funny:
Vielä mä kärsin.. kun kalahtaa kalikka itseeni.. :D

 ;D

Miulle ei tuu mieleen mitään aina silloin kun niitä pitäisi tulla. No, nyt on tämä ketju hälyyttämässä.  :D

Työskentelin aikoinani lasten kesäsiirtolassa - sellaisessa, jossa öisin yksi aikuisista nukkuu makuusalien ulkopuolella käytävässä.

Olin vuorostani herätyskelloni (ei kuitenkaan sen katuporan...) kanssa epämukavassa "pukkisängyssä" koisaamassa
- ja jossakin vaiheessa olin koiranuniltani kierähtänyt mahalleni...

Herätyskello soi anivarhaisella, mutta en tuntenut itselläni olevan kumpaakaan kättä
- ne olivat kroppani alla puutuneet aivan tunnottomiksi!

No, hädissäni (jotten herättäisi lapsosia mekastamaan...) lyllersin makuulavitsallani "maanmatosena" eteenpäin
kohti kiitollisen lähelle asettamaani pärisevää herätyskelloa...

... ja onnistuin viimein painamaan painikkeen alas - leuallani. 

:-X

Toinen samaisessa kesäsiirtolassa kokemani episodi:

Lapset saivat valvoa viikonlopun kunniaksi pidempään ensin pihalla leikkien ja pelaillen
sekä hämärän tultua vielä ruokasalissa televisiotakin katsellen.

Istuin kauempana kirjoittamassa rapsaa, kun lopulta äkämystyin siitä,
etteivät lapset pyynnöistäni huolimatta vaihtaneet televisiokanavaa
vähemmän väkivaltaa näyttävään ja remuamista villitsevään ohjelmaan...

... Otin siinä sitten jermuna "ohjat käsiini" harppoen telkun viereen
ja tohkeissani napsautinkin vanhan toosan manuaalivirittimestä toiselle kanavalle.

Palasin syrjäiseen istumapaikkaani iloiten keskittyneen oloisesta pikkuväestäni:
lapsethan suorastaan mykistyneinä tapittivat television "siistiytynyttä" tarjontaa...

:P :P :P :P :P

Sitten vilkaisin sivusilmällä meneillään olevaa ... sangen tiirailtavaa filmiä...  :o

... kyse olikin kesäillan eroottisen filmin rakastelukohtauksesta!

:D :police:

:2funny:   :o   :2funny:

Voi jukra! Itse olen ihan tyhjä päästäni, mutta olen nauraa röhöttänyt tässä!
Vahingonilo paras ilo! Ja kun saa vielä luvan nauraa!  :2funny:

Voi ei teidän kanssa...  :2funny: :2funny: :2funny:

Taisinkin jo jossain yhteydessä mainita kuinka tepastelin taannoin koulusta kotiin hame korvissa 2 km. Ja huomasin tietysti liian myöhään että peppu paistaa...  :2funny: Sen siitä saa kun yrittää olla naisellinen!  :-*

Voi mahoton. Vatsalihasjumppaa kerrassaan. Melkein näen sinut maan matosena ryömimässä.  ;D On muuten ikävä tunne tuo, kun käsi ihan turra ja liikuntakyvytön. Minulla on kyllä mennyt turraksi vain yksi käsi kerrallaan.  ;D

Aikoinaan tyttösenä ollessani, kauniin klassisen pianomusiikin soidessa, balettitunnilla, harjoittelimme erästä tanssikoreografiaa peilin edessä. Tunnelma oli baletin tyyliin hyvin kaunis, mutta myös sellainen hartaan vakava. No siinä yhdessä vaiheessa teimme plién, ja kappas! Minultapa pääsi sellainen iso pierun törähdys, että varmasti kaikki kuulivat.  :-[ Jo oli vakavahko tunnelma tipotiessään.  :2funny:

??? vaihdoitko takaisin sotakanavalle?  :-[

:2funny:   ;D    :2funny:

Vastaava tilanne minullakin muistuu lapsuudestani mieleen - pitäneekin ihan ruveta penkomaan pölyttyneitä muistilokeroita, josko sieltä löytyisi joku muhevan tragikoominen herkkupala  :coolsmiley:

Olisinpa minäkin silloin ollut lapsi vaan ei kun parikymppinen neitokainen...  ;D

Tuosta tuli mieleeni että kerran olin juuri nukahtamaisillani
ja nukuin toinen käsi tyynyn alla mahallani,
no sitten siirisin sen toisen käden sinne
tyynyn alle ja hipaisin toista kättäni.
Olin saada sydän kohtauksen kun säikähdin
niin pahasti että kenen käsi on miun tyynyn alla on(!?!),
noh omahan se mutta täysin tunnoton.
Hölmö minä!  :D  ;D

 ;D ;D ;D

Tässä vielä Heikki Huuhaan ja Ellu Enkelin seikkailuja.  ;D

 http://www.ultra-lehti.com/Heikki%20Huuhaa/Kotisivu/linkkisivu%20pakinoihin-2.htm

 

Tämä on järkky juttu, tuosta turraksi menemisestä.

Olin kait kerran aika tylsissä kutsuissa. Istuin jalat tuhannella kiemuralla siinä pöydän ääressä. Kait paleli.

Kun yritin siitä nousta, toinen jalka ei ottanut yhtään vastaan. Se oli kuin keitetty spagetti. Nuljahdin siitä aivan sujuvasti sinne pöydän alle!

Olisittepa nähneet ukkoni naaman, kun hän kurkisti liinan alle!  ;D

Olisin halunnut jäädä sinne! Muutenkin tympäsi. Nyt olin pelostakin aivan pyörryksissä. Siellä minä aloin jalkaani hieromaan, kun muutkin ihmiset jo alkoivat sinne kurkistella. Sain jalkani kuntoon.

Ukko vei minut heti kotiin!  ;D

Koulun pihalla oli suuret juhlat!

Juontaja siellä kyseli megafoonia. Laitoin erään pojan hakemaan sitä varastosta.

Hän tuli nopsasti takaisin ja ojensi juontajalle joulukuusenjalan!  :D

Joskus about 13-vuotiaana kun oli menossa joku outo vaihe, että kaikki 'coolit' poltti tupakkaa (hah) vaikkei ehkä edes osannutkaan, ja minä olin tietysti yksi niistä.
Väkisin silti piti yrittää sitä savua keuhkoihinsa vetää senkin uhalla, että silloin tällöin oli tulla kyökkä.
Olimme siis minä ja ystäväni ja kaksi vastakkaisen sukupuolen edustaaa koulun jälkeen rehvakkaina 'vetämässä savuja' jossain sillan pielessä ja piti olla tietysti todella 'cool' ja vedellä kunnon henkosia. Taisin muutenkin olla silloin enemmän sellainen hiljaisemman puoleisempi, enkä yleensä ollut vahvasti mitenkään esillä.
Ja tietysi minulle siinä pukkasi se 'kyökkimis-reaktio' ja suloisesti yökkäilin siinä sitten tyhjää esteettisin äänin ja koska tilanne oli niin suunnattoman 'häpeällinen' se tietysti purkautui sen kyökkimisen lomassa hysteerisiin naurunpyrskähdyksiin ja koska todella se oli jo ihan hysteeristä, sitä jotenkin paukahti sitten vielä kaiken kukkuraksi sarjatulituksena muutamat pierun pläjäykset....  :buck2:  :-[  :2funny:

Voitte uskoa, että siihen laskeutui sitten hetken hiljaisuus missä kukaan ei tiennyt mitä sanoisi.... minä siinä kokosin pikku hiljaa itseäni ja porukka hajaantui paikalta pois häveliäänä....

 :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny:

APUA Alkmene, luin kesken syömisen ja nauratti niin että olin yökätä!!!

    Ällitsytävää!
Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä
jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, aiona täkreä aisa on, että
esnimmäinen ja viimienen kijarin ovat oikelila piakioilla. Lpout
voiavt
olla läehs msisä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lkuea
tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijrainta eriskeen,
vain sanan kokoniasuuetna.

    Ukstotava se on!
(ehkä tämä sopii hiukan paremmin tänne.... )

Hei!!!!!
Tuo oli aika ovela juttu  ;D

Niimpä on ja kun oikein miettii, että mitä kaikkea se 'merkitsee' syvemmältikin.... ;) Tai voi merkitä... jos halutaan kaivella symboliikkaa... :angel:

Luin ton saman jutun toissapaivana englanniksi, mutta on totta etta pysyy karrylla.

Tämä on sellainen juttu mitä ei edes ehkä haluaisi muistella...

Tarkoitus oli käydä kaupassa ja ostaa kissanruokaa, sellaisia tonnikalapurkin kokoisia purkkeja. Kävelin reippaasti piikkikorot kopsuen parkkipaikan läpi ja kun pääsin kaupan eteiseen, astuin korolla lattialla olevaan ritilään niin että juutuin kiinni. Tasapaino pysyi ja riuhtaisin jalan irti, niin että koko ritilä lähti mukana. Sitten piti avata kengästä pitkä vetoketju ja ottaa se pois jalasta että sain irroitettua koron reiästä ja laitettua ritilän paikoilleen. Ei muuten yhtään naurattanut siinä vaiheessa.  :buck2:

Jatkoin matkaa hieman nolostuneena kissanruokahyllyn luokse ja otin käsiini kolme purkkia kissanruokaa. No tottakai tiputin kaksi niistä, toinen vieri todella kauas ja toinen hyllyn alle. Aloin sitten metsästämään niitä ja kun vihdoin olin noussut kyykistelemästä onnellisesti kaikki purkit kädessäni ja otin ensimmäistä askelta kassaa kohti, kengästä katkesi korko ja tiputin jälleen yhden purkeistä.  :-[ Nostettuani sen, lähdin vähintäänkin kireissä tunnelmissa hipsuttelemaan kassalle toinen jalka 8cm korolla varustettuna, toisella varpaillaan. Yksi tuttuni, entinen rinnakkaisluokkalaisen tyttö, joka oli kaupassa töissä, huikkasi yhtäkkiä olan takaa "eikö purkit meinaa pysyä käsissä?!". Säikähdin tätä niin, että jotenkin tyhmästi heitin purkit taas ilmaan,  :P mutta sain ne kaikki kiinni niinkuin mestarijonglööri... (harjoitus taitaa tehdä  mestarin!)... Siinä sitten naama punaisena että kyllä ne nyt taitaa kun taitaakin vaan pysyä!

Pääsin onnellisesti kassalle (punaisena kuin paloauto), turvallisesti ritilän yli, kaikki purkit täydellisessä balanssissa parkkipaikan yli autolle... Avasin oven, menin istumaan autoon ja aloin itkeä!

Kyllä me naurettiin tolle jutulle ihan kuollakseen monta kertaa äidin kanssa, muille en sitten kauheasti kehuskellutkaan tapahtunutta.  ;D

Voi mahoton mitä juttuja.  ;D ;D :2funny: :2funny:

Täytyy lisätä oma soppa lusikkaan siis...

Olimme kaverin kanssa uimassa ja ei siinä mitään oli hauskaa. Puimme ja lähdimme pyöräilemään kotiin. Noh, kuinka ollakaan minulla oli sitten sellainen erittäin liehuva hame päälläni ja jossain matkan varrella se jäi pyörän pinnojen väliin. Pysähdyin ja yritin irrottaa sitä sieltä, mutta ei se lähtenyt mihinkään.

Lopulta jouduin ottamaan koko hameen pois ja kävelemään pelkässä pienessä paidassa ja alushousuissa pyörääni taluttaen aivan punaisena ja kaveri nauraa ihan kippurassa vieressä...  :-[  :laugh:  ;D

Isäni joskus aikoinaan oli menossa jonnekin bussilla ja ihmetteli kun sai vähän väliä hieman huvittuneita katseita. Määränpäässä sitten vasta tajusi, että hänellä oli jäänyt henkari selänpuolelle paitaan kiinni roikkumaan.  :2funny: En vieläkään käsitä miten hän ei ollut sitä tuntenut tai huomannut.  :idiot2:

Tästä en muista keneltä sen kuulin ja kenelle se oli tapahtunut (jollekin tutun tutulle.) Kuulin kerran kuitenkin tarinan, että tämä "joku" oli matkustaessaan bussilla töihin ihmetellyt kauheaa hajua joka koko ajan nenään kantautui. Oli sitten luonut paheksuvia inhon katseita vieressä istuvaan matkustajaan luullen tätä hajun lähteeksi. Jossain vaiheessa matkaa havahtui kuitenkin, että hän oli vahingossa ottanut roskapussin laukkunsa sijasta mukaan.  :2funny: