Astro Foorumi

Hintsusti johdannon tynkää:

MMYn mukaan Bhagavad-giitaa -pläjäyksen sanoma tiivistyy värssyyn II 45, Krishnan tokaisuun:

traiguNyavishayaa vedaa;
nistraigunyo bhavaarjuna,
nirdvandvo nityasattvastho
niryogakSema aatmavaan.

(trai-gunja-vishajaa veedaa;
nis-trai-gunjoo bhava ardsuna,
nir-dvandvoo nitja-sattva-sthoo
nir_jooga-ksheema aatmavaan.)

Poimikaamme lähemmän tarkastelun kohteeksi
säe kaksi:

nis-trai-gunjoo bhava, ardsuna/ardshuna!

Kirjaimellinen, kömpelö käännös: epä-kolmi-gunainen ole, Ardsuna!

Merkitys selkeämmällä suomellla voisi olla esimerkiksi:

ole ilman kolmea guNaa (sattva, rajas, tamas; prakaasha, kriyaa, sthiti), Ardsuna!

Maharshi Patañjali käyttää yogan/joogan päämäärästä termiä kaivalya, Erillisyys.

"Nelipaadaisen"* laitoksen vika suutra alkaa tälleen:

puruSaarthashuunyaanaaM guNaanaam pratiprasavaH kaivalyam....

"Paras" käännös:

[33] Since the gunas no longer have any purpose to serve for the Atman, they resolve themselves into Prakriti. This is liberation....

Kirjaimellinen käännös voisi mennä joteskin tälleen

puruSan tarkoituksen/päämäärän/unameit (kokemukset [bhooga] ja vapautuminen jälleensyntymistä [apavarga]) [kannalta] "tyhjäin" guNain palautuminen niiden alkuperäiseen
tilaan (prakRitiin) on kaivalya...

Krishna varmaankin tarkoittaa juuri tuota ilman kolmea guNaa olemisella, eli samaistumisen
lopettamista mihinkään materiaalisen mualimankaikkeuven tasoon (aine, mieli, äly, ego, mitä muita?).



(Tää on kyä aika kimuranttii, kun ei oikeen pysty päättään helposti missä järjestyksessä käsitteet
olisi paras lanseerata... : /  -- noh, pääasia että saa ajatukset jonnekin muualle huamisesta
hammaslääkärikaynnistä tai oikeastaan kahdesta, kun laitetaan cerec-kruunu yhteen hampaaseen!)

* samaadhi-paada, saadhana-paada, vibhuuti-paada ja kaivalya-paada.

(tall. kesk. er...)

Jok'ikinen BG:n luku on jokin yoga/jooga, joka kerrotaan kunkin luvun "loppukaneetissa".  Esim. edellä mainittu värssy on 2. luvusta,
nimeltään (naama) saaMkhya-yoga (...yogaH + naama > yogo naama):

OM tatsaditi shrImadbhagavadgItAsUpaniShatsu
brahmavidyAyA.n yogashAstre shrIkR^iShNArjunasa.nvAde
sA~Nkhyayogo nAma dvitIyo.adhyAyaH .. 2..

(OM tat sad iti shrImad-bhagavadgItAsu upaniShatsu
brahma-vidyAyA.n yoga-shAstre shrI-kR^iShNa arjunasa.n-vAde
sA~Nkhyayogo nAma dvitIyo.adhyAyaH .. 2..)


Kolmannen luvun nimi puolestaan on karma-yoga.

OM tatsaditi shrImadbhagavadgItAsUpaniShatsu
brahmavidyAyA.n yogashAstre shrIkR^iShNArjuna-sa.nvAde
karmayogo nAma tR^itIyo.adhyAyaH .. 3..

Kolmas luku, siis karma-yoga, alkaa tälleen:

jyAyasI chetkarmaNaste matA buddhirjanArdana .
tatki.n karmaNi ghore mA.n niyojayasi keshava .. 3\-1..
vyAmishreNeva vAkyena buddhiM mohayasIva me .
tadekaM vada nishchitya yena shreyo.ahamApnuyAm .. 3\-2..

Yritän nyt ihan hupimiälessä melko tai erittäin vapaasti kääntää tuon lunttaamati juuri lainkaan:

Sum miälestä (Krishna), buddhi (äly) on karmaa (toimintaa) parempi jutska (valaistumisen kannaltako?).
Mix sä kuiteskin yllytät (?) mua tähän karmeeseen hommaan (tappamaan sukulasia ja muita läheisiä)?
Sun sekavat läppäs hämmentää mua!
Sa siis varmana mil tappaa mie peäsisin parraaseen lopputulokseen!

(Yritän poimia tuolta tämän ketjun aiheen kannalta olennaisimmat värssyt)

na hi kashchitkShaNamapi jAtu tiShThatyakarmakR^it .
kAryate hyavashaH karma sarvaH prakR^itijairguNaiH .. 3\-5..
kar

Kekään ei hetkeäkään ole toimimatta (siis ilman karmaa).
Joka jannu "kerää" auttamatta karmaa prakRtista syntyneiden
guNain (kolme stykeä) tautta.

karmendriyANi sa.nyamya ya Aste manasA smaran .
indriyArthAnvimUDhAtmA mithyAchAraH sa uchyate .. 3\-6..

Sitä (esim. ns. pylväspyhimys) joka pitää toimintaelimensä (karma-indriyat: kädet, jalat, genitaalit...)
kurissa, mutta kuitenkin mielessään vatvoo aistien kohteita, kutsutaan
harhautuneeksi taliaivoksi.

niyata.n kuru karma tvaM karma jyAyo hyakarmaNaH .
sharIrayAtrApi cha te na prasid.hdhyedakarmaNaH .. 3\-8..

Sun on paree duunata välttämättömät jutskat; karma (toiminta)
on paree kuin a-karma (toimimattomuus); edes kehon ylläpitäminen
ei onnaa ilman karmaa!

Kun ei nyt enää löydy motivaatiota sen syvällisemmin ja perusteellisemmin analysoida
ja syntetisoida tätä aihepiiriä, todettakoon vain että kenties karmayoga eli Toiminnan
jooga on sitä "a-karmempaa", mitä enemmän ihmisen toiminta muistuttaa vaikkapa puiden toimintaa.

Muiden muassa siksi että ihmisellä on viisi aistia jotka antavat tsäänssin eri kliffoihin
kokemuksiin, joskin myös äärimmäisen tuskallisiin, ihmisen Todellinen Itse harhautuu
samaistumaan mm. kokemuksiin  muistoihin ja karman hedelmiin (karma-phala) -
vaikkapa punaiseen Ferrariin tai keltaiseen Lamborghiniin - ja nuo kokemukset ja muistot mahdollistavaan
entiteettin eli ns. fyysiseen, lihalliseen roppaan?

Kasveilla ei tiettävästi ole yleensä mitään ihmisen viittä tai kuutta aistia mahdollistavaa
hermoston kaltaista systeemiä, joten ne vain toimivat (mm. kasvavat ja lisääntyvät) eikä niiden toiminta eli karma
voine tuottaa samalla tavalla niiden Itseä aikaan ja paikkaa kahlitsevaa "hyvää" tai
"pahaa" karmaa? Toisin sanoen, niiden karma on neutraalia, kuten (valaistuneen) yogin karma
on ei-valkoista (a-shukla), ei-mustaa (a-kRSNa).

 :coolsmiley:

Lisättäköön vielä että ilmeisesti karmajoogassa toiminnan sisällöllä ei sinänsä ole juuri mitään merkitystä.
Täytyy vain hiffata se että Itse ei toimi, vaan Luonnosta (prakRti) syntyneet kolme guNaa funkkaavat keskenään!
Anekdootti zenbuddhalaisesta luostarista käynee esimerkiksi: kun munkit kiistelivät siitä kummalle luostarin
siivelle kissa kuuluu, apottia vastaava tyyppi otti miekan ja leikkasi kissan kahtia, että kummallekkin riittäisi
kissaa!

 :D

Öh, kun siivoot ja peset tiskit muitten puolesta, se on karmajooga.

Voineepi olla, riippunee siitä koetko Itse tekeväsi jotain vai tuntuuko että Luonto (prakRti, erityisesti sen 3 guNaa) toimii
ja Sinä olet vain Todistajana (saakSin/saakSii*)?

Tämän kirjoittaja on kokenut tuon selvimmin joskus rumpuja "soittaessa". Kun vähän pitempään
kerralla skulaa, ja saa kunnolla lämmön päälle, saattaa tulla hetki jolloin alkaa tuntua siltä että tää ei tee yhtään mitään (wu-wei)
vaan vain katselee ja kuuntelee kuinka roppa jossa tää asustaa, luo mielipuolisiakin rytmillisiä
kuvioita...

BTW, tuntuu siltä että sanasta karmajooga voi helposti tulla väärä mielikuva, jos sen
assosioi tyypilliseen mielikuvaan siitä, mitä (hindujen) karma on, mutta tuntuu ylivoimaiselta yrittää
selittää tuota siten että ainakin useimmat ymmärtävät...

 :P

*    sAkSin   mfn. seeing with the eyes , observing , witnessing ; an eye-witness , witness (in law) of or to (gen. loc. , or comp.)

 vähän OT: Viime päivinä on tullut mietityksi notta mikä olisi parempi termipari kun hyvä karma vs. huono/paha karma.

Miten olisi esimerkiksi helppo karma vs. hankala karma? Tyypilliselle hindulle kaikki karma lienee suurinpiirtein yhtä
karmeaa, koska se sitoo sielun tai minkä lie prakRtin kolmeen guNaan, ja pahimmillaan lihallis-ruumiilliseen eksisteeraamiseen
esim. Tellus-nimisellä planeetalla.

"Hyvä" karma voi usein olla itse asiassa huonompaa kuin "huono" karma, koska jos elämä sujuu kuin rasvattu,
ei useinkaan ole motivaatiota yrittää lyhentää reinkarnaatioiden ketjuaan esim. syvämeditaatioharjoituksilla?

Koska BG:n mukaan karman varasto on pohjaton, tai jotain (gahanaa karmano gatiH), voi olla sikavarma,
että "hyvää" karmaa seuraa joskus tulevaisuudessa klöntti "huonoa" karmaa, eli hyvän karman vallitessa
on useimmiten tiedossa meno ojasta allikkoon, äveriäisyydestä ryysyläisyyteen?

Miten olisi karmapari taitava karma ja sitova karma. Nämä viittaavat vapautumiseen. Ja ovat käytössä kun ajatellaan karman luomista. Useimmiten ajattelemme vaan tulostunutta ja tapahtunutta karmaa, mutta sen ei oikeastaan ole niin väliä, koska sille ei voi enää tehdä mitään. Siihen karmaan, mitä samanaikaisesti luomme, voimme vielä vaikuttaa. Tai jos haluaa, että termit ovat vastakohdat niin taitava ja taitamaton. Taikka sitten hyödyllinen ja haitallinen. Siis vapautumisen suhteen.