Astro Foorumi

Kummallista... Tänään heräsin neljän aikoihin (taas tuo elämäni merkittävä numero 4  :o ) täysin pirteänä, mieleni täynnä ajatuksia ja niistä päälimmäisenä tämä kyseinen aiheeni, eli mestarius/valaistunut ihminen.  :coolsmiley:

Kun kello kuitenkin oli niin vähän, yritin saada uudestaan unen päästä kiinni. Eihän se kuitenkaan onnistunut kun olo oli/on niin kumman pirteä vain n.4 tunnin ( :o ja taas 4) yöunien jälkeen. En vain päässyt tästä aiheeni ajatuksesta, joten oli "pakko" tulla kirjoittamaan siitä tänne. Uskon, että tällä on jotain yhteyttä sen kanssa, että ennen nukkumaan menoani pyysin päästä nukkuessani käymään "kotona". Siis henkisessä kodissani, sieltä mistä olen lähtöisin.  ::)

No niin, mutta nyt sitten varsinaiseen aiheeseen... Eli toivon mielipiteitä ja kommentteja tänne siitä mistä tuntee mestarin/valaistuneen ihmisen ja minkälaiset ovat hänen ns. "tuntomerkit" vai onko niitä?

Itse olen sitä mieltä, että olemme kaikki pohjimmiltamme valaistuneita mestareita, tai kaikki ainakin matkalla sitä kohti. Se on ainakin vähintään jokaiselle mahdollista... Mestari, valaistunut tai paremminkin sanottuna valaistunut mestari ei ole kovin yksiselitteinen asia. Uskon että kaikki ovat, tuossakin asiassa tai "tilassa" hieman erilaisia. Se on mielestäni lopulta hyvin yksilöllistä ja persoonakohtaista. Aivan kuten kaikki ihmisetkin ovat erilaisia. Tosin mestariin/valaistuneeseen kyllä liittyy myös tietyt yhteneväiset piirteensäkin. Hänellä voi olla monenlaisia tehtäviä täällä maan päällä, mutta ennenkaikkea hän jakaa ja levittää rakkautta ja sen sanomaa jollakin tavalla ja tasolla. Tapoja toki voi olla moninaisia... Hän on jokatapauksessa yhtä rakkauden, tuon ikuisen ytimensä kanssa. Hän on rakkaus.  :smitten:

Esitän mielipiteitäni vielä mieleeni pulpahtaneiden kysymysten ja niihin vastaamisen muodossa:

Onko mestari/valaistunut aina ns. "Vanha sielu"?

Yleensä kyllä, mutta ei ole tässäkään sääntöä ilman poikkeusta. Esim. joltain toiselta planeetalta maanpäälle tullut sielu voi olla hyvinkin nuori, mutta silti olla jo mestari/valaistunut.

Onko mestari/valaistunut täysin irti fyysisyydestä ja siihen liittyvistä asioista kuten esim. ruoasta ja seksistä?

Harvemmin. Toki mm. seksistä ja ruoastakin on mahdollista pidättäytyä tiettyyn pisteeseen asti, jos se palvelee kokonaisuutta ja sitä tarkoitusta miksi valaistunut mestari täällä on. Kuitenkin tietyt fyysiset lait sitovat valaistunutta mestariakin, täällä maaplaneetalla ollessaan. Kaikesta ei hänkään siis täysin "pääse" irti, eikä tunne tarvettakaan. Oleellisinta on, että mestarilla/valaistuneella on täydellinen tasapaino henkisyyden ja fyysisyyden välillä. Tasapaino kaikessa ja kaiken välillä. Oleellista on myös se, ettei hän ole riippuvainen mistään, vaikka voi nautiskellakin joistain fyysisyyden tuomista iloista ja asioista...  :P

Onko mestarilla/valaistuneella enää jäljellä mitään ns. "negatiivisia" tunteita kuten vihaa, pelkoa yms.?


On ja ei. Tällä tarkoitan sitä, että hän voi edelleen vihastua johonkin tai jollekin ja hetkellisesti kokea pelkoakin jossain uhkaavassa tilanteessa. Oleellisinta tässä kuitenkin on se, että nuo "negatiiviset" tunteet eivät ole mitenkään pysyviä eivätkä kestä pitkään. Mestari/valaistunut ei ole kiinnittynyt niihin ja kokiessaan niitä, tunnistaa ne, mutta antaa niiden samantien ikäänkuin lipua pois. Hän siis osaa pysyä kaiken ajoittaisen tunnemyllerryksenkin keskellä/jälkeen omassa keskustassaan, taikka ytimessään, joka on täysin rauhallinen, tietoinen ja täynnä rakkautta. Hän ei koskaan tieten tahtoen loukkaa tai satuta ketään ja kaikkien negatiivisten tunteiden, ajatusten ja sitä kautta tekojen jälkeen hän lähettää aina anteeksipyynnön ja rakkautta negatiivisten tunteidensa "kohteelle". Näin ollen mitätöi/poistaa niiden vaikutukset "kohteeseen" ja myös omat karmalliset "kertymänsä".

Tunnistaako mestarin/valaistuneen kun sellaisen kohtaa?

Ei välttämättä. Usein voi kuitenkin aavistella ja joskus voi olla varmakin... ::) Hänestä yleensä huokuu jotain "ylimaallista". Hänestä huokuu viisaus, lempeys, tyyneys ja rakkaus. Hän on läsnä tässä ja nyt. Hän välittää, hän kuuntelee. Kuitenkin mestari/valaistunut voi olla minkänäköinen tahansa ja minkälaisessa yhteiskunnallisessa asemassa tahansa. Hän voi siis olla ulkoisesti vaikka jokin siltojen alla nukkuva "laitapuolen kulkija", bisnesmaailman nero, julkisuuden huipulla, pyhimysmäinen auttaja tai sitten ihan "tavallinen tallaaja".

Nämä kaikki ovat kuitenkin vain ulkoisia tekijöitä ja sisäisesti hän on mitä on: Valaistunut mestari. Ja missä tahansa asemassa onkin, ei ikinä käyttäydy röyhkeästi, muita hyväksi käyttäen tms. Vaan omaa korkean eettisyyden ja kunnioituksen kaikissa toimissaan. Ulkokuori voi kuitenkin hämätä.  ;)

Onko mestarilla/valaistuneella aina joitain ns. "yliluonnollisia" kykyjä?

Kyllä, mutta ne eivät välttämättä ole mitään järin mullistavia. Noita kykyjäkin on erilaisia ja eri tasoisia, tai sanoisiko vahvuisia. Joku saattaa osata parantaa, toinen näkee enneunia, joku aistii ihmisten ajatuksia, joku osaa liikkua kehonsa ulkopuolella yms. Mestarilla voi olla yksi tai useampia kykyjä tai kaikki mahdolliset kyvyt. Sen mukaan mikä palvelee kokonaisuutta, mikä on tarkoitettu.  :angel:

Tietääkö mestari/valaistunut itse olevansa sellainen?

Ei välttämättä. Vaikka hän tietääkin tietyllälailla kuka on, ja on sitä mitä on, mutta ei välttämättä koe ja tiedosta itseään juuri kyseisen "tittelin" omaavaksi. Ehkä siksi, koska sillä ei ole hänelle niin suurta merkitystä, koska hän tietää ja näkee kokonaisuuden. Hän tietää että lopulta olemme mestareita/valaistuneita kaikki. Olemme yhtä.  :smitten: :angel: Huom.! Vaikka toki voi jo tietää/tiedostaa nämä asiat olematta vielä valaistunut mestari.  ;D

PS. Te voitte jo kuitenkin olla tietämättännekin valaistuneita mestareita.  ;)  :coolsmiley:

Timppa on kirjoittanut jutun jo aiheesta, itselläni melko samanlaisia ajatuksia kuten myös omassa tekstissäsi.  :)

http://www.netti.fi/~timote2/Valaistuminen.htm

PS. Anteeksi kun en jaksa spekuloida aiheesta enempää.

kiitos Rakkauden enkelille mahtavista kysymyksistä!

Vastailen näihin ilman että olen lukenut vastauksiasi. Luen ne sitten kun olen itse vastannut.

Valaistuneen Mestarin tuntomerkkeihin kuuluu mielestäni se, että hän ei ota koskaan vaan antaa ainoastaan. Hän ansaitsee itse elantonsa, eikä yleensä ota lahjoituksia. Valaistunut Mestari ei käytä maagisia taitojaan koskaan näkyvästi.

Valaistunut Mestari voi olla vanha sielu tai sitten taivaasta laskeutunut.

Mestarilla voi olla puoliso riippuen historian ajanjaksosta. Idea kai on seksiin yms.liittyen, että Mestari ei ole kiinnittynyt näihin aistikokemuksiin.

Mestarilla voi olla voimakkaitakin negatiivisia tuntemuksia, mutta pitkässä juoksussa hän hallitsee niitä luonnollisella tavalla, eli näyttää vihansa, mutta ei jää päiväkausiksi/vuosiksi sen vangiksi.

Valaistunutta Mestaria voi olla vaikea tunnistaa, paitsi silloin kun Mestarilla on julkinen tehtävä, kuten esim. Jeesus.

Ymmärtääkseni monet Mestarit eivät alkuvaiheessa tiedä olevansa niin valaistuneita, mutta muiden ihmisten kommentit saavat hänet kiinnittämään huomiota tähän asiaan.

Heh, olipa kiva lukea vastauksiasi Rakkauden enkeli. Kyllä olen aika paljon samaa mieltä kanssasi.

No ihan kuule turhaan pyytelet anteeksi.  :smitten: Aivan loistava teksti oli Timo Teidellä aiheesta. Viisas mies ja pidän hänen kirjoituksistaan ja taiteestaan.  8) Kiitos linkistä!  :)

Kiitos samoin.  :smitten: Aika samoilla linjoilla.  ;)

Niinpä...

Nämä pätevät mielestäni sellaisenaan täydellisesti vasta sitten kun valaistunut mestari on jättänyt fyysisen kehonsa, poistunut maaplaneetalta.


Totta.  :angel:

Mahtavaa pohdintaa Rak.enkuli ja muutkin  :)

Olen vaan eri mieltä muutamista kysymyksistä. Minä ymmärrän mestarin olevan niin korkealla tietoisuudentasolla (vrt. kristustietoisuus) että sitä ei voi olla itse "tietämättä".

Mestarit usein opettavat suuri joukkoja. Mestarit (Dalai lama, Äiti Amma, Äiti Teresa saatika sitten Jeesus tai Buddha)painoivat sellaiset jalanjäljet maanpäälle, että useamman ihmisjalat uppoavat toistaiseksi vielä noihin jälkiin.

Ne jäljet ovat kuitenkin tavoiteltavia, tavoiteltavissa sekä ennen kaikkea
saavutettavissa.

Tämä edellyttää ihmisenä olemisen, näiden polariteeteiksi kutsuttujen voimien (hyvä - paha) tasapainottamista ja lopulta sen tiedostamista, että ihminen voi elää pelkässä Rakkaudessa. Rakkaudellisessa suhteessa toisiin ihmisiin, luontoon sekä eläimiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita nöyristelyä, ei kumartamista eikä muitakaan epäpuhtaita tuntemisen muotoja. (vrt. kun Jeesus ajoi pois rahanlainaajat) Rakkautta on myös rakkaus itseä kohtaan, mikä on kaiken olemisen alku.

Ihmisellä on valta itseensä, valta valita toimintatapansa sekä ennen kaikkea ajatuksensa, jotka johtavat tekemisen tasolle. Ajatukset ovat luovia. Siihen perustuu pelko/rakkaus manifestaatiot. Jos ajatukset (hyvä-paha) pääsevät mielestä ruumiin tasolle, ihmiset voivat vielä pysäyttää ne riippuen siitä, onko kyseessä rakentava vaiko tuhoava ajatus.

Mä en usko, että kukaan muu kuin valaistunut voi sanoa millainen on valaistunut, ei teillä ole kokemusta siitä, joten te ette sitä tiedä.
Tuollainen spekulointi ja odotusten luominen on egon aluetta.
Valaistuminen on mun mielestä menemistä pois päin egosta, joten egolla luotu käsitys valaistuneesta on... hiukan hölmöä  ;)

 ??? Mistäs sinä sen voit tietää? Ja mistä tiedät, ettei joku tähän osallistuneista ole valaistunut? Eikös tuo oma mielipiteesikin ole spekulointia?  ;) Onko sinun mielipiteesi sitten egosta "vapaa"?  ::)

Asioista saat olla toki eri mieltä,  :smitten: mutta toisten syytteleminen ja vähättely... Mistä se kumpuaa?  ::)

En ole syytellyt ketään, enkä vähätellyt, ikävää jos näet oman kuvasi sellaisena, me olemme kaikki vain peilejä.

Ehket olekaan niin eri mieltä kuin luulet. Sillä tuota "tarinaani" olisin voinut jatkaa vielä vaikka kuinka ja selitellä ummet ja lammet, mutta halusin teidät mukaan keskusteluun luomaan sitä mestarin "kuvaa". Eli...


Niin olen muuten samaa mieltä, mutta... Ihan "alussa", jos niin on tarkoitettu (esim. lapsuuden ajan tai pidempäänkin) mestari voi elää ikäänkuin pimennossa, tavallaan kieltäen mestaruutensa. Ei siis "näe" sitä itsessään. On kuitenkin tosiaan (niinkuin kuvasit) mahdotonta pidemmän päälle elää tuollaisessa "pimennossa". Viimeistään silloin kun on aika ns. "alkaa hommiin", silloin ihan toden teolla ja täydellä varmuudella muistaa ja tietää mestari oman mestariutensa. Äsh... Niin vaikea selittää...  :idiot2: No mutta, kyllähän Jeesuskin hetkittäin epäili itseään ja tunsi riittämättömyyttä...


Usein ja yleensä, mutta eivät välttämättä aina. Silloinkin toiset aloittavat nuorempana ja toiset vanhempana...


Yes indeed!  :)


Amen.  :smitten:


Amen.  :angel:

Olimmeko siis lopulta kuitenkaan niin eri mieltä?  ;)

Tottahan toki, peilejä peilejä.  :coolsmiley: Pistin lähinnä vain merkille sanankäyttösi hölmöä ja ette te voi tietää tyylin... Haluaisin sinulta kuitenkin edelleen tietää mistä tiedät ettemme muka tiedä?   

Koska teillä ei ole kokemusta siitä, vai onko joku tähän ketjuun vastannut valaistunut mestari?

Tuo on vallankäyttöä toisiin (ego), että ajatellan toisen olevan sellainen sun tällainen.
Varmaan valaistunut voi olla ihan millainen vain, vaikka syödä suklaata ja pitää punaista pipoa.
Jos valaistuminen on kokemus, niin tuskin siitä voi tietää, jos ei sitä ole kokenut.
Kai itsekin ymmärrät, että tämä keskustelu on sama asia kuin joukko ihmisiä, joista kukaan ei ole uinut, puhumassa siitä kuinka niiden ihmisten jotka ovat uineet tulisi olla tietynlaisia.

Entäpä jos onkin...  ::)


Tottahan toki. Eikös tässä ole pointtina juuri ollut se, että voi olla monenlainen. Ei ole yhtä ja ainutta muottia.


Mitä jos sanoisin, että olen kokenut? Onko se sinulle silloin vain egomaista "itsensä korottamista"?


Minä olen uinut.  ;D

Ihanaa, että olet valaistunut mestari  ;D
Tuntuu mahtavalta, että olet opastamassa meitä  :smitten:

Hmm... käsittääkseni molemmat on käsitteellisyyksiä ja mielen ruokaa 'henkisistä'(Itsen) kokemuksista ja inhillisyyden ja 'jumaluuden' syvistä kokemuksellisista kerroksellisuuksista monella tasolla, mitkä eivät sanoina kerro mitään, tai kertovat jotain, mikä ei ole sanoissa kirjamina. ;)
Eli "mestari/valaistunut" ja "vahna sielu" ovat yhtä verrattavissa toisiinsa minun näkökulmastani kuin onko vauva aina syntyessään suomalainen tai vaikka Intialainen tai ylipäätään ihminen?  :D


On ja ei ole. Tälläinen ns"valaistunut" ei erottele henkistä ja fyysistä toisistaan kuin ainoastaan ehkä puhuessaan, puhumalla fyysisestä/fyysisellä näkökyvyllä havaittavasta 'materialisoituneesta'(silmälle sopivasta energia tiheydestä) koostuneesta osasta/esineestä/asiasta/ilmiöstä sen nimellä, josta se tunnistetaan. Itseasiassa "valaistunut" on tuonut oman itsensä kautta 'hengen materiaan'. Seksuaalisuuskaan ei ole enää mielen jaoteltavissa, vaan ihmisyyteen liittyvää arkipäivää. Ihan miten itse sen haluaa kokea. Hyväksymistä, ihmisyyden hyväksymistä... Ei nousemalla materian yläpuolelle vaan laskeutumalla Itse siihen. Laskemalla Itsen kautta 'jumaluuden' siihen.


On ja ei ole. Silloinhan ei enää koeta mielen ja emootioiden kautta, vaan koetaan läsnäolon kautta tässä hetkessä. Ei viha ja pelko ole 'negatiivista'... vaan elämää... Ihmisen elämää. Ihmisen elämän 'pyhittämistä' hyväksymisen ja armollisuuden kautta.


Jokaisen Itse tunnistaa, mieli ei... mieli hakee pönkitystä, hyvitystä, mielen kautta kohoamista, 'hyviä tekoja', rangaistuksia, jaottelua, ym ym.
Mieli voi kieltää sen minkä 'sydän' tietää/kokee. Oli kyse sitten ulkoisita tekijöistä, teoista tai mistä, mielen arvioinnit, ei koskaan tavoita ja kosketa ja tunnista "valaistunutta".


Ehkä, jos joku arvioi kykyjä mielen kautta. Mikäänhän ei ole 'yliluonnollista' eikä mikään 'kyky' ole kenekään tavoittamattomissa, ei saavutettavissa mielen kautta, ei pyrkimällä, ei hakeutumalla tietyyn seuraan.....Suurin osa 'henkisistä herkkyystiloista', (joita jotkut pitää kykyinä) ovat ihmisen kokonaisuuden epätasapainotiloja. Liika 'henkisyyden' tavoittelu, voi saada mielen kautta uskoteltua, että jokin ihmisen kerroksellisuudessa tai inhimillisyydessä olisi jotain, minkä kuuluu ohittaa tai jättää vähemmälle huomiolle ja näin helposti ihminen 'herkistyy' aistimaan jotain tavallista enemmän, mikä ei ole oman kokemukseni mukaan missään tapauksessa 'kyky', ennemminkin epätasapainotila.


Ei. Koska vain toinen mieli voi kokea jonkun toisen valaistuneeksi ja jonkun toisen taas ei.  :)

Alkmene sai kauniisti puettua sanoiksi omia ajatuksiani tästä aiheesta.
Noin minäkin koen tuon asian.

Olen myös kokenut tämän asia näin-

"Ehkä, jos joku arvioi kykyjä mielen kautta. Mikäänhän ei ole 'yliluonnollista' eikä mikään 'kyky' ole kenekään tavoittamattomissa, ei saavutettavissa mielen kautta, ei pyrkimällä, ei hakeutumalla tietyyn seuraan.....Suurin osa 'henkisistä herkkyystiloista', (joita jotkut pitää kykyinä) ovat ihmisen kokonaisuuden epätasapainotiloja. Liika 'henkisyyden' tavoittelu, voi saada mielen kautta uskoteltua, että jokin ihmisen kerroksellisuudessa tai inhimillisyydessä olisi jotain, minkä kuuluu ohittaa tai jättää vähemmälle huomiolle ja näin helposti ihminen 'herkistyy' aistimaan jotain tavallista enemmän, mikä ei ole oman kokemukseni mukaan missään tapauksessa 'kyky', ennemminkin epätasapainotila."

 ;) Irraallaan ollaan oltu jo aivan liian kauan ja annettu mielemme uskotella, että 'pyhyys' asuu korkealla erikseen ja sinne mielemme on noustava ja hyljättävä tämä maallinen elämämme... siellä se voi pöyhistellä 'henkisellä kehityksellään' irrallaan materiasta.
"Irrotaan materiasta kokonaan"
Aivan päinvastoin koen minä.
Tietysti, jos kokee minuuttaan mielen kautta, voi kokea, että meidän 'Itsen'(<-tässä tapauksessa siis todellisuudessa mielen, kuvitellun Itsen) on irrotauduttava materiasta... mielen on irrottauduttuva 'taivaiden tavoittelusta'... mielen on hyväksyttävä, että sen tehtävä on olla tässä materiaalisessakin(muka) maailmassa.
Mielen on nöyrryttävä Itsen edessä omaan osaansa, ja annettava 'hengen'laskeutua materiaan. ;)



 :idiot2:  pelko ja viha on myös(ym)todellisuutta, negatiivisuuteen näidenkin jaottelu on todella mielen ja emootioiden tuote. Mites voisi vielä vääntää, että vaikuttaisi ymmärtävän vähintään yhtä paljon tai enemmän...  ;D  :2funny:


 ;D Eikai nyt ihan näin 'teatraalista' sentään...?  :coolsmiley:



 




 

Tuli mieleen, että Osho sanoi valaistumisen, tietoisuuden olevan paluu syvälle sisälle, fyysisyyteen jne...
Suurin osa ihmisistä on irrallaan omasta ruumiistaan ja meditaatio tai jooga, tai chi yms palauttaa ihmisen takaisin ruumiiseen.

Mä pidän Oshoa valaistuneena.

Mitkä ovat ne asiat jotka saavat sinut pitämään häntä valaistuneena?

Tapa toimia? Tunteet joita hän ilmentää? Sanojen sisältö
vai sanat?

Rakkauden enkeli...Mielenkiintoista pohdintaa!   :smitten:

On se vaan kumma, että jotkut oikein ehdoin tahdoin lukevat toisten tekstejä kuin piru raamattua ja sitten kommentoivat negatiivisesti asiaan kuin asiaan. Nimenomaan ihmetyttää, että mistä se kettuilun tarve kumpuaa...Omat aavistukseni mulla kyllä on  ;)

Rakkauden enkeli, hyvä kun et provosoidu  :) Mun mielestäni valaistunut ihminen ei provosoidu, mutta hänellä ei myöskään ole tarvetta provosoitua   :2funny: 

 ::)

Kokemista olen asettamatta ehdoksi oman valaistuneisuutensa tietämiselle.

Valaistuminen on näet riippumatonta kokemuksista,
mutta koettavissa uudelleenkin ja toisinkin tavoin.

Valaistumassa ihminen on täysi - kaikkine vastakohtaisuuksineen eli
voimankäyttönsä vaihteluväleineen.

Siten valaistunut mestari minussa tunnettakoon tavallisuudestaan,
eikä jostakin yli-inhimillisyydestään.

On ollut aikoja, jolloin yli-inhimillisyys on liitetty valaistumisensa kokemiseen
- kuvitellen, että nousemalla muiden kuin oman negatiivisuutensa yläpuolelle
voitaisiin todella tietää.

Tietäminen valaistumisesta on ja säilyy,
mutta muutos ohjaa sitä kokemuksellisesti uuteen kuosiin.

Mestarin tuntee siitä, että hän on kykenevä olemaan jokainen toinen ihminen ja mikä hyvänsä elollinen.

Jollakin tasolla jokainen edustaa sitä.  :smitten:

Eikä tämä vaadi erillisyyttä - kokemuksia - jotta tietäisimme jo sen,
minkä voimme uudelleen palauttaa mieliimme
ja muistettuamme tietää tietävämme.

Yritys kokea tietämistään on mielen pähkäilyä.

Sen sijaan tietämisen entäminen on sen abstraktiona arvaamista,
mitä on valaistuminen koettuna.

Koettu valaistuminen on hetken näkökulma Iäiseen, so. todelliseen.

Tietäminen on johdonmukaista silloin, kun pitäytyy hetkessä.

Todellinen on se... aurinkosuoja minussa.

 :angel:

Minä olen huomannut, että korkeasti kehittyneet sielut -olivatpa he mestareita tai ei..., eivät pidä kamalasti melua itsestään. He ovat jotenkin tyyniä tasapainoisia itsensä/henkisyytensä ja fyysisen ihmisyytensä kanssa. He tekevät pyyteettömiä rakkauden tekoja koko ajan tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. He osaavat nauttia myös fyysisyydestään, koska tietävät sen olevan ainutlaatuista. He eivät tuomitse ja antavat ihmisten olla sellaisia kuin he ovat yrittämättä muuttaa heitä mutta aina tarpeen tullen ovat aina tarjoamassa auttavan kätensä, jos sitä osaa vaan pyytää.
Toki heidän elämäntapansa riippuu ihan siitä elämäntehtävästäkin, mikä heillä täällä on; joidenkin on vähän pidettävä melua itsestään herätelläkseen ihmisiä ;).

Ja toki heillä on ollut ihan normaali kasvuvaihe heräämisineen ja oppivuosineen, eihän me muuten oltaisi ihmisiä... :D

Ja sitten noista lahjoista. Kyllä heillä on kykyjä ja lahjoja vaikka millä mitalla; heistä ne ei vaan ole mitenkään erikoinen juttu... Ihan normaalia. Haastavampaa olisi elää ilman niitä kuin niiden kanssa.

Ja minulla on ilo ja kunnia tuntea tällaisia ihmisiä. :smitten:
 :smitten:

 :smitten:

   Jospa ne mestarit ovat tuolla takavasemmalla, ei eturivissä,

    eikä varsinkaan puhujan korokkeella julistamassa, mitä

      milloinkin, asiaa tai sitten ei, mutta eleet ovat

       suuremmoiset ja sanoma uskottavaa, niin kauan

         kun on vaikutuskentässä läsnä. 


                               :coolsmiley:

Niin minäkin  :smitten: ja vaik'ei olisikaan, niin ainakin Hän on valaissut minun pimeyttäni TODELLA paljon  :smitten: :smitten: :angel: :-*

Hei Alkmene, HIENOSTI KIRJOITETTU!!! Tuosta paistaa läpi todellinen ymmärtäminen :smitten: :smitten: Taidat olla viisas   :angel:

Olen täysin samalla kannalla. Meikäläinen vain ei osaisi pukea sitä lauseiksi!

Minäkin yhdyn Alkmenen ihailijakerhoon  :smitten:

Todella vaikeeta. Mietin itseäni ja kohtaamiani ihmisiä.Minusta ei ole puhujan eikä kanavoijan korokkeelle. Työni on pienemmissä puitteissa. Kuitenkin arvostan suuresti ihmisiä, jotka sille paikalle "uhrautuvat", ihan totta se tie ei  ole kadehdittava. Jotenkin kysymys siitä, kuka on valaistunut, ja kuka ei, tuntuu jotenkin haetulta. Joskus kehitysvammainen henkilökin tuntuu valaistuneemmalta kuin me, niin sanotusti normaalit.(?) Me kahinoimme välillä turhanpäiväisesti. Jotenkin kuitenkin koen, että jokaisella meillä on paikkansa, valaistuminen, kuten me sitä kutsumme ei ole mikään kilpailu. Ei ajattomuudessa kilpailla. Jokainen on yhtä rakas tärkeä ja kantaa jumaluutta sisällään.  :smitten: :knuppel2: :idiot2: :angel: :'( :-* :-\ :-X :-[ :P ::) ??? 8) :o :( >:( ;D :D ;) :) :police: :tickedoff: :uglystupid2: :2funny: :smiley6600: Nyt en oo varma tuliko kaikki? :crazy2:

Minun käsitykseni on, että aika monillakin ihmisillä voi olla väliaikaisia valaistumiskokemuksia. Niin myös itselläni, vaikken kovin väliaikaiseksi tätä sanoisikaan...

Joka tapauksessa oma kokemukseni on ollut about kymmenen kertaa voimakkaampi kuin esimerkiksi rakastuminen, joten vaikea sitä on olla huomaamatta. Kuuden vuoden takainen kokemus ei ole myöskään (toistaiseksi) vapauttanut minua karmisista sotkuista.

Oletteko muuten lukeneet Ekchart Tollen "Läsnäolon voima"-kirjan. Siinähän Tolle kertoo alussa oman valaistumiskokemuksensa ja vaiheet sen jälkeen.

Lainaanpa pätkän esipuheesta:

"Melkein kolmikymmenvuotiaaksi olin lähes jatkuvasti tuskan vallassa. Välillä koin syvän depression kausia itsemurha-ajatuksineen. Nyt minusta tuntuu, että noista ajoista puhuessani puhun kuin menneestä elämästä tai jonkun toisen ihmisen elämästä.

Eräänä yönä, vähän sen jälken kun olin täyttänyt 29 vuotta, heräsin aikaisin aamulla täydellisen kauhun vallassa. Olen usein ennenkin herännyt sellaiseen tunteeseen, mutta tällä kerralla se oli hurjempi kuin milloinkaan ennen. Yön hiljaisuus, huonekalujen epämääräiset ääriviivat huoneen pimeydessä, ohi menevän junan etäinen ääni - kaikki tuntui niin vihamieliseltä, niin täydellisen merkityksettömältä, että se synnytti minussa syvää inhoa maailmaa kohtaan. Kaikkein vastenmielisintä oli kuitenkin oma olemassaoloni. Miksi ihmeessä jatkaa elämistä tämän kurjuuden tuskan kanssa? Miksi jatkaa tätä ikuista taistelua? Tunsin, miten tuo syvä, tyhjäksi ja olemattomaksi tulemisen halu kasvoi paljon voimakkaammaksi kuin vaistomainen halua elää.

"En voi enää elää itseni kanssa." Tämä ajatus toistui toistumistaan mielessäni. Yhtäkkiä tiedostin, miten kummallinen tuo ajatus oli. "Olenko yksi vai kaksi? Ellen voi elää itseni kanssa, täytyy olla kaksi minää: "minä" ja "itse", jonka kanssa "minä" ei voi elää. Ajattelin: "Ehkä vain toinen niistä on todellinen."

Olin niin ymmälläni tästä oudosta oivalluksesta, että mieleni pysähtyi. Olin täysin tietoinen, mutta ajatuksiaei enää ollut. Tuntui kuin olisin joutunut jonkinlaisen energiapyörteen imuun. Ensin liike oli hidasta ja sitten se kiihtyi. Hurja pelko valtasi minut, ja aloin vapista. Kuulin sanat "älä vastusta" ikään kuin sisältäni. Tunsin joutuneeni imaistuksi tyhjyyteen. Tuntui kuin tyhjyys olisi pikemminkin ollut sisälläni kuin ulkopuolellani. Yhtäkkiä pelko oli poissa, ja päästin itseni putoamaan tuohon tyhjyyteen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä sitten tapahtui.

Heräsin ikkunani takaa kuuluvaan linnun sirkutukseen. Sellaista ääntä en ollut kuullut koskaan aiemmin. Silmäni olivat yhä kiinni ja näin kallisarvoisen timantin kuvan. Niin, jos timantti pystyisi ääntelemään, tällaista se varmaankin olisi. Aukaisin silmäni. Aamunkoiton ensimmäiset valonsäteen siivilöityivät ikkunaverhojen lävitse. Vailla yhtään ajatusta tunsin, tiesin, että valoa on suunnattoman paljon enemmän kuin tajuankaan. Tuo verhojen lävitse hohtava pehmeä kirkkaus oli rakkaus itse. Kyyneleet nousivat silmiini. Nousin ylös ja kuljeskelin ympäri huonetta. Tunsin huoneen ja kuitenkin tiesin, etten ollut koskaan ennen nähnyt sitä todella. Kaikki oli raikasta ja koskematonta, ikään kuin se olisi vasta saanut alkunsa. Otin käteeni esineitä, kynän, tyhjän pullon ihmetellen kaiken kauneutta ja elävyyttä.

Sen päivän kuljin ympäri kaupunkia äärimmäisen hämmästyneenä maanpäällisen elämän ihmeestä, oli kuin olisin juuri syntynyt tähän maailmaan.

Seuraavan viiden kuukauden aikana elin keskeytymättömässä syvän rauhan ja autuuden tilassa. Sen jälkeen sen voima väheni jonkin verran, tai ehkä vain tuntui siltä, koska siitä tuli minulle luonnollinen olotila. Pystyin yhä toimimaan maailmassa vaikka tajusin, että mitä tahansa teinkin, se ei voinut lisätä mitään siihen, mitä minulla ja oli.

Tiesin luonnollisesti, että minulle oli tapahtunut jotakin syvästi merkittävää, mutta en ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kyse. Vasta useita vuosia myöhemmin, luettuani henkistä kirjallisuutta ja elettyäni henkisten opettajien parissa oivalsin, että se mihin kaikki pyrkivät, oli jo tapahtunut minulle. "

En edelleenkään ala spekuloimaan, mutta joistakin vastauksista tuli mieleen, että tavallaan kaikki ovat oikeassa. Olemmehan kaikki erilaisia.  ;)

Tässä vielä Timpan melko valaistunutta tekstiä.  ;D

Valaistuminen tulee odottamatta

Alat vain oivaltaa ja yhdistellä asioita laajemmin. Valistua voi lukemalla ja opettelemalla, valaistua voi kokemalla. Hetkellinen valaistumiskokemus, lähes ohikiitävä kosketus, joka ylittää tämän maailman. Ja sinä muistat enemmän, tunnet enemmän, olet enemmän elossa. Valaistumisesta on puhuttu kuin sadusta, joka on saattanut tapahtua, jossakin kaukana, jollekulle. Suhde valaistumiseen, sen kokemukseen, on vaipunut unholaan. Siitä huolimatta valaistumisia tapahtuu jatkuvasti ympärillämme. Nämä valaistumiset eivät ole tarinoita puun alla istuvasta pyhimyksestä, joka kokee jotakin. Nämä valaistumiset ovat todellisia heräämisiä, arkipäivän elämässä oivaltamista, kokemista, tuntemista. Ei ole vain yhdenlaista valaistumista, jossa, kuin taikaiskusta, ymmärrät koko universumin mysteerin. Pikemminkin valaistuminen on kokemista annoksittain. Maailman syömistä pieninä palasina ja noiden palasten mutustelemista, kunnes kaikki maut on koettu. Sitten on vuorossa seuraava pala ja elämykset. Sillä oivaltaminen on elämystä ja herkkyyden lisääntyminen suurta orgasmia, jatkuvaa esileikkiä ja rakastelua olemassaolon kanssa. Huomasitko? Valaistumisesi äskeinen askel tuli otettua huomaamattasi. Kenties olet aika ajoin ihmetellyt oivalluksiasi, uutta perspektiiviä, uudenlaista ymmärrystä, rakkauden tunnetta. Voimme kutsua sitä valaistumiseksi. Henkiseksi askeleeksi kohti suurempaa valaistumista. Voimme puhua valaistumiskokemuksista. Noista enemmän tai vähemmän huomattavista transsendentaalisista kohtaamisista itsensä kanssa. Se on kuin seksuaalisuuden kokeminen. Mitä laajempaa, herkempää ja vapautuneempaa kokeminen, on sitä lähempänä olemme heräämistä unesta. Valaistuminen on heräämistä unesta. Voit herätä kuin lapsi, kertarysäyksellä silmät auki. Voit herätä kuin aamu-uninen nuori, pikku hiljaa todellisuutta tiedostaen. Voit herätä! Rakas olento. Voit herätä tiedostamaan ja rakastamaan! Valaistumiskokemukset ovat yksilöllisiä. Yksilöllisyyden näihin yksilöllisyyden rajoittuneisuutta avartaviin kokemuksiin tuo yksilön historia. Kokemukset, mieltymykset, tietoisuuden taso, kulttuuritausta, uskonto ja muut tekijät, joiden kautta hahmotamme suhdettamme todellisuuteen. Yksilöllisistä valaistumiskokemuksista kehittyy universaali valaistumisen tila, jossa elämme elämäämme kuten ennenkin, mutta kaikki vaikuttaa erilaiselta. Olemme lähempänä totuutta. Olemme lähempänä oman itsemme totuutta omassa olemisessamme. Vailla askeltakaan, vailla ainuttakaan fyysistä ponnistusta, olemme liikahtaneet merkittävämmin kuin yksikään fyysinen teko koko planeetan historiassa. Jokainen fyysinen suoritus saa merkityksensä vain henkisen liikahtamisemme kautta. Pelkkä fyysinen suoritus on merkityksetön. Sitä ei ole. Jokainen fyysinen liike ja ponnistus tapahtuu vain saavuttaaksemme valaistumisen. Koko maailma on meidän matriisimme vain oppiaksemme rakastamaan ja olemaan rakkaus. Valaistuminen on rakastumista ja rakastamista. Valaistuminen on rakastumisen tihenemistä kunnes ei rakastumisen ja rakastumisen väliä ei enää ole, on vain, rakastuminen kokoajan, eli rakastaminen, oleminen rakkaus itse. Mitä laajemmasta valaistumisen tilasta puhutaan sitä varauksettomampaa rakastaminen on.

Mestari

Valaistumisella ja mestaruudella ei ole tienviittaa tai päästötodistusta, josta ihminen havaitsee saavutuksensa. Päästötodistus on tämä hetki, ajatus, toiminta, nyt! Koska koko elämän ja kuoleman rajat ylittävän henkisen kehityksen todellisuus on ollut unohduksissa suurelta osalta ihmiskuntaa, on myös järjestelmä muovautunut kunnioittamaan enemmän ulkoisia nimikkeitä kuin sisäistä valaistumista. Valaistuminenkin on ollut unohduksissa. Se tulee heräämään kollektiiviseen tietoisuuteen ihmislapsien ollessa yhä lähempänä valaistumisen tilaa tai peräti syntyessään siihen. Tällainen on kehityssuunta. Valaistuminen on yksilöllinen kokemus, jossa ihminen avautuu ykseyteen. Kokemus sinänsä saattaa olla lähes ohikiitävän hetken kaltainen humahdus, euforinen tila, mitä erilaisimmissa tilanteissa koettuna. Oivallukset alkavat tästä hetkestä. Jotakin perustavaa muuttuu ihmisyksilön suhteessa itseensä ja kaikkeuteen. Yksilöllisen valaistumisesta tekevät persoonalliset taipumukset, heikkoudet ja vahvuudet. Valaistumisia on yhtä monen kaltaisia kuin yksilöitä. Persoonallisuus muovaa ykseyden kokemuksen vaikutusta fyysiseen ihmiselämään. Mestari voi olla taloudellisessa mielessä rikas tai köyhä. Se ei muuta häntä miksikään. Hän on vakaa ja nöyrä, riippumatta taloudellisesta asemasta tai yhteiskunnallisesta arvostuksesta. Mestari ei tavoittele taloudellista vaurautta, hän ottaa vastaan sen mikä tulee. Kohtuus on läsnä mestarin elämässä. Vauraus on mestarille siunausta pikemmin kuin voittamista. Tätä siunausta kohdellaan kuin luomakuntaa, siten että omat perustarpeet tyydyttyvät ja sen jälkeen jaetaan kanssaeläjille. Jakaminen ei välttämättä ole rahan jakamista, vaan pääoman käyttämistä sellaisiin tarkoituksiin, jotka pitkän päälle palvelevat kokonaisuuden etua. Mestari kokee itsensä vailla ulkoisesti asettuja arvoja. Hänellä voi olla millainen status tahansa, mutta sillä ei ole vaikutusta hänen suhteeseensa totuuteen ja rakkauteen. Statusten maailmassa tämä on mestaruudelle valtava haaste. Eikä se ole niin vakavaa, sillä mestari tietää mistä mestaruus muodostuu. Se ei ole mikään oppiarvo, jonka saavutettuaan voi elää miten tahtoo. Henkisyyden ja olemisen taidon mestari elää joka hetki todeksi omaa itseään tietoisesti. Tämä on mestarin olemus. Mestari jää usein taustalle yhteiskunnan megatrendeistä. Ei hän valitse taustalle jäämistä, hän vain antaa asioiden tapahtua. Ihmiskunnan todellinen avautuminen olemassaolon mysteereille alkaa vasta silloin kun henkisen totuuden etsijät ja mestarit toimivat neuvonantajina. Maailman todellinen tervehtyminen alkaa silloin kun mestareiden opastusta kuunnellaan arkipäiväisessä päätöksen teossa elämän kaikilla sektoreilla. Politiikassa, talouselämässä, yhdyskunta- ja yhteiskuntasuunnittelussa ja niin edelleen. Yleisellä ja yksityisellä tasolla. Mestari tiedostaa mahdollisuuksia ja kokonaisuuksia olemassaolon kaikissa muodoissa ja toiminnoissa. Mestarissa on varmuutta, vahvuutta ja pysyvyyttä. Varmuus ja totuus saattavat vaikuttaa ylimieliseltä itsekeskeisyydeltä. Mestari on kuitenkin nöyrä vahvuudessaan, sillä hän tietää, että aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, että aina löytyy laajempia mestareita ja totuudellisempia sivilisaatioita. Mestaruus on tila, jonka mestari oivaltaa itsessään ikään kuin yllättäen. Toiset saattavat oivaltaa sen hänen tavastaan elää todeksi rakkautta.

Timo Teide
 

 :smitten:
 


 

Lilli, tuo Tollen kirja on minusta varsin loistava. Tällä hetkellä se toimii mulle jonkinlaisena ohjenuorana.

Minusta vaikuttaa siltä, että kaikki te kerrotte siitä, mitä olette lukeneet. Keskustelu kiertää rinkiä. Yksikään, joka on valaistunut, ei kirjoita tällaiselle foorumille ja yritä todistaa valaistuneisuuttaan, mitä toiset joko kannustaa tai protestoi vastaan.

Miettikääpä sitä.  :coolsmiley:

Niin tuskin täällä kukaan mitään 'totuutta' asiasta kirjoittelee.  ;)
Jokaisella on omat polkunsa ja historiansa ja jos keskittyy pelkästään toisen sanoihin ja niiden merkityksiin sillä tapaa, mitä niillä itselle on merkityksiä, mielikuvia ja mitä tunteita (emootioita) ;)ne itselle luo, jää helposti kokematta ja havaitsematta se, mitä todella toinen kokee sanojensa takana.
Ainahan voi antaa mahdollisuuden sille, ettei ehkä ymmärrä, mitä toinen sanojensa takana kokee.

Ihan selkeästi olen havainnut, että toiset jostain syystä kokee eheyden ja läsnäolon kokemuksensa helpommin jonkin ns.'hyvän' (enkelit, symppis esikuvat, yms) esikuvien/auktoriteettien kautta tai niihin peilaten. Jotkut taas ovat niitä omien teiden kulkijoita, jotka saavat samoja kokemuksia siitä, että kyseenlaistavat näitä muiden (massa) juttuja ja valitsevat ihan itse....
Riippuu paljon ihmisen historiasta. Lapsuus kokemuksista. Ehkä siitä mitä kokemuksia on jäänyt vaille, ollakseen ehyt ja kokonainen. Kokeakseen niin.
Ehkä myös siitä 'mihin tilaan ja hetkeen' on syntynyt ja minkä 'tilan' on täyttääkseen saanut. Ja uskaltaako sen 'oman tilansa' täyttää joka hetki muuttuen, joustaen, jokaisella kerroksellaan.....

Itse olen taipuvainen ja itselle olen löytänyt kosketuspintaa esmes.Barry Longin joistain jutuista, Oshon ja Anthony de Mellon... ehkä jotenkin Tollenkin jutut muunmuassa siis.
Silti ne kokemukset, jotka minua ovat henk.koht. avanneet elämälle, ovat kyllä ihan arjen kokemukset ja vasta niiden kautta, olen ylipäätään lähtenyt lukemaan muiden kokemuksia. Joista jonkin aikaa saan tukea omalle polulleni, mutta yleensä ne jää hyvin pian taakse ja jollei jää, olen taas 'rähmälläni', että uskallan kuunnella omaa Itseäni.
Arki näytti minulle 'kuoleman toiselle puolelle' tietyllä tapaa aikanaan ja sen jälkeen on turhaa ollut enää tempoilla takaisin samaan vanhaan.
Vaikka joskus olisi niin turvallista olla 'samaa mieltä'ja tukeutua 'hengenheimolaisiin'...

Itseasiassa olen tietyllä tapaa kokenut kaikki ns'henkisen kehityksen' ulkoiset määreet valheellisiksi tietyssä määrin.
Oman kokemuksen mukaan vain eletty elämä voi avata 'tiedostamaan'/kokemaan syvemmältä, ei mikään uskominen mihinkään, ei mikään kurssi, ei vihkimys...

Ja ns."valaistuminen" tai siihen pyrkiminen on oman kokemukseni mukaan verrattavissa pyrkimyksenä vaikka presidentiksi, lottovoittajaksi, tai mihin nyt ylipäätään kukakin pyrkii. Mielen pyrkimys kokea itsensä rakastetuksi, kun sitä voisi olla vain, jos TODELLA hyväksyisi itsensä keskeneräisenä ja inhimillisenäkin olentona.
(julkkiksetkin/mestarit/valaistuneet käy pas***lla)

Olen myös kokenut niin, että sillä hetkellä kun mieleen herää ajatus; "mitä jos olenkin valaistunut tai ainakin  ehkä jo lähellä sitä?" ;) , niin silloin on todennäköisesti kauimpana siitä kokemisen tilasta.

Ei kait ole sattumaa, että koemme jotain tavoittelemisen ja 'hyvän' arvoisena ja jotain toista ehkä karttamisen ja 'pahan' arvoisena???
Ehkei kuitenkaan olekkaan tarkoitus tavoitella sitä mikä antaa mielihyvää, vaan sitä, mikä 'murtaa mielen' ja näyttää myös itselle oman 'mustan puolen'....
Ehkä jos etsimme 'Jumalaa' meidän olisi tarkoitus myös konkreettisesti oppia nöyräksi mieleltämme eikä määritellä 'Jumalaa' jota etsimme...

Oi, tietynlainen loogisuus on monasti hukassa.... puhutaan ykseydestä, mutta silti koetaan, että ollaan ehkä itse sillä 'oikealla puolella'.... niin ristiriitaista...
Luultavasti se mitä 'odotamme' että muiden pitäisi tehdä, että 'maailmaa paranee' on käänteisesti juuri sitä, mitä meidän pitäisi tehdä itse.... nähdä meidän 'hyvämme' 'pahana'........... sillä sitä se myös on.

taisi mennä off topic... :buck2:

Ihan asiaa puhut, Alkmene.  :)

Vielä tuosta kysymyksestä "minkälainen on ns. valaistunut ihminen":

Haltuunottaminen - olkoonkin muotisana - tarkoittaa ymmärrykseni mukaan
valaistumisen kohdalla sitä,
ettei kukaan voisi kokea valaistumistaan
ellei sitten kuka hyvänsä meistä pulliaisista sitä hänelle välitä.

Tähän asti valaistumisen korento on liidellyt ja kaarrellut jossakin ylätasoilla
muutamien meistä hyvistellessä ja muiden pahistellessa,
vaikka todellisuudessa juuri vastakohtien yhdistyminen kussakin itsessämme
saattaa eriarvoisuudet soinnuttumaan yhdenvertaisuudeksi.

Olen hyviksen hyvä ja pahiksen paha - siinä koko täydellisyyteni kehä.

 :2funny: :angel: :2funny: :angel: :2funny: :angel: :2funny: :angel: :2funny: :angel:

Nyt en ihan tarkkaan lukenut kaikkea, mutta haluaisin kommentoida johonkin.

Minulla on tunne että valaistunut, vanha ja mestari, mikä nyt vaan, ottaa hymyillen vastaan myös lahjoituksia, lahjoja. Osaa myös vastaanottamisen taidon ja suo sen ilon toiselle.

Ja minäkin uskon, että hän voi olla se vähäisin, mutta miksi ei myös materiaalisesti rikas. Hän ei esittele itseään, eikä hänen tarvitse todistella mitään. Mutta hän auttaa, kun näkee hädän ja jos toinen pyytää apua. Kuitenkin hän on ehkä enemmän läsnä henkisellä tasolla kuin fyysisellä ja mielen tasolla.

Voiko persoonamme siis häntä tunnistaa?

ALKMENE KIRJOITTI:


 :smitten: :angel:

RAUHAN ENKELI KIRJOITTI:


 :smitten: :angel:

ASTRAALI KIRJOITTI:



 :smitten: :angel:

Tähän oli pakko kommentoida vielä, että monesti on myös niin vaikka he eivät ns. "pidä melua" itsestään ainakaan tarkoituksellisesti, jotkut vain ryhtyvät pitämään melua heistä. He saattavat pelkällä olemassaolollaankin herättää joskus voimakkaitakin reaktioita puolesta tai vastaan.

KIRSIMARITA KIRJOITTI:


 :smitten: :angel:

Niin...  :-\ Kiitos.  :smitten: Kaikkihan me kannamme kuitenkin sisällämme tuota "valaistunutta mestaria" huolimatta ulkoisista yms. seikoista. Itse yritin tässä juuri tällä aiheella arkipäiväistää tuota ehkä liiaksikin mystifioitua ja korkealle asetettua valaistumis ja mestarius asiaa. Se on meille kaikille mahdollista ja en itse halua asettaa itseäni millekään "korokkeelle". En aseta itseäni kenenkään yläpuolelle. Kuuntelen vain sisäistä johdatustani ja toimin aina sen mukaan. Olen sitä mitä olen. Tämä aihe "kumpusi" sisältäni ja onhan tämä näemmä herättänyt mukavan vilkasta keskustelua. "Kissa on hyvä nostaa pöydälle".  ::)

SININEN ENKELI KIRJOITTI:


 :smitten: :angel:


Hmm... Ja mitähän Jeesus aikoinaan teki? Puhui ihmisjoukkioille... Miksei hän yhtenä esimerkkinä valaistuneesta mestarista jos siis eläisi nykyaikana voisi tällaista foorumiakin "työvälineenään" käyttää? Ja minä en itse ainakaan ole yrittänyt täällä todistella, että olen valaistunut tms. Halusin tämän aiheen vain puitavaksi ja "arkipäiväistettäväksi". Ja taisin esittää vain kysymyksen Uusihurmurille, että olisiko se aivan mahdoton ajatus? Varsinkin vielä sen valossa, että kaikki voimme olla ja tietyllä tasolla jo olemmekin valaistuneita mestareita. Olenko minä sitten itse vaiko enkö? Päätelkää jokainen itse ihan kuinka haluatte.  ;)

ALKHEMENE KIRJOITTI VIELÄ:


Sepä se... Siksipä näiden sanojen kanssa "pelaaminen" on välillä niin pirskutin vaikeata...  :buck2:

Nylon Beatilla on hyvä biisikin noiden sanojen asettelun vaikeudesta.

"Sanoja väärinpäin, latasin yllättäin. Sanoja, sanoja, sanoja.."

Koskahan päästään sinne telepatian asteelle? Ja millainen tämä foorumi silloin on?  ::)

Vaikuttaa siltä, että yrität kovasti todistella. Ollako vaiko ei olla? Vertaat itseäsi siis Jeesukseen?

TOISTAN: Yksikään, kuka on ei tarvitse todistelua turvakseen.

Ymmärrän, että halusit pohtia asiaa. Sekoitat vaan kovasti omaa olemistasi rivien väliin.

Se on todellakin väistämätöntä, sillä oma oleminen...

... läpäisee myös erillisyyden.

Minusta on ihanaa saada todistella sydämensä kyllyydestä tietäen,
että sisimpänsä haluaa vain... muiden ottavan selkoa totuudestaan.

Sitä vasten mitä minä kirjoitan - ja siitäkin huolimatta - te voitte löytää totuuttanne häivän verran lisää.

Ellei joku hairahtuisi, muut eivät ehkä voisi välttää sitä.

Mikä onkaan siis rakkauden teko, ellei sekin...

että esittää pientä
pienten teatterin
suurelle yleisölle.

 :smitten:

Heh heh...Täytyy kyllä sanoa, etten ole edes jaksanut näitä kaikkia kirjoituksia lukea, mutta naurattaa vaan kuinka tosissaan täällä ollaan. Mitä sitten, jos joku kokee olevansa valaistunut - hyvät sille - mitä se ketään muita liikuttaa?!?!

Mua ei ainakaan haittaa jos joku kokee olevansa "valaistunut" ja "täynnä rakkautta"...Se on se KATEUS mikä meitä ihmispoloja riivaa, heh heh  ;D  :2funny: 

Ajattelin juuri vähän aikaa sitten, että miten paljon sitä nähdäänkään vaivaa siitä (minäkin välillä) että joku ehkä 'kuvittelee' olevansa valaistunut... ja mietin juuri sen vaikutuksia ympäristöön...  ;)
Entä sitten jos joku on tai ei ole, so what?!.... Minusta sekin on yhdenlaista rohkeutta olla myös siinä sitä juuri mitä on, vaikka se olisi jotain keskeneräisyyttäkin.... tai mitä se todellisuudessa sitten onkaan...

Itselläni on ainakin tietynlainen 'kuri' itsellä, josta koitan pikku hiljaa vapautua, koska olen huomannut, että se heijastuu niin kovin helposti itsen ulkopuolelle ja sitä yrittää saada muut 'oman kurinsa muottiin'... "kun minäkin joudun kantapään kautta, niin sinäkin" tyyliin...
Mutta tosiaan, onneksi sen usein huomaa, jos ei heti, niin hetken päästä... ja voi hymyillä omalle keskeneräisyydelleen. halia sitä ja hyväksyä sen.

Miksi minä saan tällaisen "myrskyn" taas aikaan, vaikken tahdo mitään muuta kuin kaikille hyvää ja rakkautta ja sitä että he tajuaisivat kuinka ainutlaatuisia ovat ITSE.

En edelleenkään yritä ja väitä olevani mitään... Te teette minusta oletuksianne tuntematta minua sen paremmin... :'( Älkääkä nyt vielä sitten sälyttäkö niskaani väärinymmärretyn marttyyrin rooliakin!  :knuppel2:

Pitäisiköhän vaieta ihan kokonaan ja poistua koko astrosta...  :-X

 :-\ :( :'(

 :D :D ihan pakko kertoa, että luin tänään voi hyvin lehteä ja siinä oli sellainen egomaanikoista, jotka järjestävät draamoja, jotta saavat huomiolla hiveltyä egoaan.
Niin yhtenä esimerkkinä oli sanantarkasti tämä- Älkääkä nyt vielä sitten sälyttäkö niskaani väärinymmärretyn marttyyrin rooliakin!

Älä nyt minnekään lähde?

Me tarvitsemme sinua  :-*
Älä koskaan mene pois, älä koskaan mene pois   :smitten:

Päinvastoin, Rakkahin enkeli!  :smitten:

Huomasin jo heti aamusta
Sinun nousseen "jeannedarkkina" aallonharjalle.

Aallon, joka ei tullut hukuttamaan eikä tuputtamaan
vaan herättelemään ja perättelemään.

Perätellä = etsiä totuudelle jalansijaa elämän keikkuvasta pöydästä.

Eikä vedättelemään saati nenättelemään...

... vaan elättelemään Toivoa kirputtomasta elosta.


 :angel:

Jos joku ihmettelee, niin poistin ketjusta joukon viestejä, jotka olivat A. aloittajaa kohtaan loukkaavia tai B. muuten vain ketjun aiheen ulkopuolella.

Terv. moderaattori

Mielenkiintoista tämä kommunikointi kirjoittaen. Kunpa näkisimme toisemme, ehkäpä väärinymmärryksiä olisi vähemmän, muistaakseni jonkin tutkimuksen mukaan jopa 90 % viestinnästä on muuta kuin sanoja. Eli tässä me tällä vaivaisella 10 %:lla "väännetään kättä" Tarkennukseksi RAKKAHIN ENKELI, mainitsemani koroke tarkoitti yksinkertaisesti puhujan/kanavoijan paikkaa, joka suuremmissa tapahtumissa on. Itse olin Kryon-perheen tapaamisessa ja näin miten henkisesti rasittavaa oli tulla yleisön eteen, tietämättä yhtään mitä tapahtuu. Etenkin minua liikutti helpotuksen kyynelet, kun tehtävä oli suoritettu. Välillä ukkonen on hyväksi, se puhdistaa ilmaa. Itsekin olen monta kertaa ollut se ukkosen johdatin, hetken tai vähän pitemmän kirpasee... Mikäs marttakerho tämä olis, jos me vaan oltas kaikesta samoilla linjoilla

Pieni myräkkä tekee joskus ihan hyvää. Toivoo Myrskyluodon Maija Poppanen.  ;)

No juu... Aivan...  :smitten: Minulla on myös noiden kanavointien suhteen, se etten tiedä mitä tulee tapahtumaan vaikka olenkin samaan aikaan muuten tietoinen ympärillä tapahtuvasta...

No niin... Pyyhkii kyyneleensä, hengittää syvään ja palaa "ytimeensä"... Lukekaa tätä hjuumorilla:

Eilisten kaikenkarvaisten luokittelujen, "leimojen" lyömisten yms. jälkeen osoittautui ilmeisesti, oletettavasti selvääkin selvemmäksi se, että ehkäs hieman provosoiduin.  :-[ Ollen siis kaikkea muuta kuin valaistunut mestari. Olenhan suorastaan itsekeskeisen sydämetön ja rakkaudeton, huomionhakuinen egomaanikko.  ;D

Tätä ei enää tarvitse niin huumorilla ottaa, vai tarvinneeko ehkä sittenkin...  ::)  ;D

-Kiitos kaikille niille, jotka tässä keskustelussa ymmärsivät minua, niinkuin minä asioita tarkoitin keskustellen asioista samalla itsekin "asialinjalla".  :smitten:

-Kiitos kaikille niille, jotka luokittelivat ja "löivät leimojaan" tyyliin: kelpaamaton valaistuneeksi mestariksi.  ;D :smitten:

-Ennenkaikkea ja suurin kiitos niille jotka tarkoituksellisesti, tai tahattomasti provosoivat minua. Provosoiduinko, vai loukkaannuinko vain ja tulin surulliseksi siitä, että koin ehkä liikaakin tulleeni väärinymmärretyksi? Samanaikaisesti muuallakin astrofoorumissa... Päätelkää itse, tai mielummin olkaa päättelemättä.  ;D  :smitten:

Lopuksi haluan pyytää kaikilta, niin IHAN KAIKILTA vilpittömästi anteeksi omat väärinymmärrykseni, loukkaukseni ja eilisen "herkkähipiäisyyteni".  :smitten:

Elämä jatkuu, opetamme toinen toisiamme... Ja ei minua kuitenkaan taida saada täältä pois kulumallakaan.  ;D Sinnikäs, vaikka harmaan kiven läpi puskeva härkä ilmoittautuu.  :knuppel2: ;D

PS. Valaistunut mestari on huumorintajuinen ja osaa nauraa ennenkaikkea itselleen.  ;)  :o Hetkinen, entäpä jos sittenkin olen...
Hihii... No niin leikki leikkinä.  :2funny: Tähän loppuun vielä toisaalle laittamani kiitokset ihan teille kaikille:

Totta tosiaan!  :smitten:

Jos ketjusta lohkottaisiin ,jokaiselle omat kirjoitukset takaisin ,niin voisimme nähdä asioita toisin ..
Kuka peilaa ja mitä  ???

Niin, kenties... Toisaalta täältä kun poistettiin noita viestejä... Emme siis näe enää kaikkia. Ja eiköhän se "kätten vääntely" riittäne...  ;) :smitten:

Hmmm eli oliko siis ketjun todellinen aihe syvimmiltään; "Olenko 'minä' "valaistunut"?  :)
Ja siksi vastaukset vaikuttivat kukin tavallaan kuhunkin...  :coolsmiley:

Kukaan ei sitä ulkopuolelta koskaan varmista, todellista "sitä". eikä siihen ole silloin tarvetta tai sen suhteen epävarmuutta, jos 'niin' olisi!

Eikä tämä nyt ole mikään 'provo', arvostelu tai mikään mukaan sen suuntainen, vaan ihan oikeasti eilen jo tuntui että 'ilmassa oli tämä fiilis'  :D
Vain siis 'retorinen kysymys'.. johon minä en henk koht kaipaa kenekään henk koht vastausta...

Kyllä oli mielenkiintoista kuinka kova myrsky nousi. Rakkauden enkeli kyseli mielipiteitä siitä millainen on Valaistunut Mestari. Osa taitaa todellakin ottaa aika tosissaan asiat.

"asialliset hmommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat."

rennosti  8)

Ja nämä on näitä 'fiksuimpia' keskustelijoita, jotka ei itse ota omista syistään kantaa ollenkaan itse aiheeseen/keskusteluun, mutta näkevät keskustelussa sävyjä, joita siinä todellisuudesssa ei ehkä ollutkaan...  ;)

Ja ehkä niistä oletetuista'säyistä'voisikin löytyä se syy, miksi ei ole ottanut itse keskustelun alla olevaan aiheeseen kantaa...  :coolsmiley:

Ajattelin etten nyt puutu tähän keskusteluun lainkaan mutta sen verran on pakko kommentoida, että eikö olisi ihanaa, jos meistä jokainen ajattelisi olevansa valaistunut mestari...? Miten erilainen tämä maailma olisi, jos jokaisen pyrkimys olisi olla jotain suurempaa, parempaa ja jumalallisempaa kuin ehkä sillä hetkellä olemme...? :smitten:
Ja mitenkäs siinä Jumalan palveluksessakin sanotaan: Ylentäkään sielunne nyt korkeuden luokse tms.

Ainahan meidän olisi syytä tavoitella parempaa ja Jumalallisempaa kuin mitä jo olemme. Valaistuneet mestaritkin oppivat ja kehittyvät, kurkottavat kohti alkulähdettä, Jumalaa.

Minusta suurempi synti on tuomita toisen sielun pyrkimys siihen kuin ajatella olevansa valaistunut.

Ja tällä kirjoituksella en ota kantaa Rakkauden Enkelin kirjoituksiin -vaan kommentoin yleisesti asiaa.

Rakkauden Enkeli on ihana ja symbaattinen astroilija ja henk.koht. olen kiitollinen teistä jokaisesta, joka tuo oman värisävynsä tälle ihanalle foorumille! :smitten:

Antoisaa päivää -jokaiselle meille, valoisalle sielulle! :angel:

Immeisiähän täällä ollaan, käyttäen ~10% aivoloistamme ja siitäkin vain ~10% verbaalisesti - - - senköhän takia Luojamme loi meille anteeksiannon kyvyn  ::) :smitten:

Voi kaikki enkeli-immeiset!

Myrskyistä ja kaaoksista syntyy muutoksia, usein tietämättämme!

Näin pitää olla, kiitos niille jotka sitä puhaltelevat alkuun!!! :smitten:

Myönnän, että provosoin tietoisesti. Olen pahoillani. Kaikesta huolimatta pidän kyseenalaistamisesta, joskin kovalla kädellä. Eilen oli sellainen päivä. Ja sitä on näemmä liikkeellä muissakin keskusteluissa.

Älä ainakaan minun sanojen vuoksi katoa, Rakkauden Enkeli.  ;)

Enkä itse päässyt edes mukaan koko myräkkään.  :tickedoff:

  ;)    :smitten:

Taiga, no hätää.  ;) :smitten:

Kiitokset vielä Alkmenelle (viheltelee salaperäisesti, mikäli ymmärsin sinut oikein...  ;) Muuten viheltelen ihan muuten vain.  ;D )  :smitten:

Kiitokset myös Twin Peakille, Astraalille, Ippuskalle ja Metsätontulle!  :smitten:

Ja muutoksen tuulet puhaltaa todellakin... Täälläpäin oikeastikin myräköi. Lienee jälleen ukkostakin ilmassa, kuten eilen ja toissapäivänäkin.  ::)

Tottakai ymmärsit oikein... ei väärin voi edes ymmärtää...  ;)
 :smitten:

höpö höpö  ;D

 ;D "ohituskaistalla myös...?"  :coolsmiley:

 ;D    ;D    ;D    ;D    ;D

 :idiot2: ohi menee mutta menköön

         ;D

 :2funny: 

    :tickedoff:


        :smitten:

         Taidatte olla jo kaikki mestareita, kun olette

          valmiit kaatamaan sananvaihtajien foorumit,

            temppelinvartijat ovat kait kummissaan!!


                          :2funny:

 :2funny:

Ehkäpä sinäkin...  ;)

"K: Kun Buddha Sakyamuni oli saavuttanut valaistumisen, jäikö häneen jonkinlainen jäänne egosta, jotta hän saattoi jatkaa opettamista?"

"V: Opettaminen vain tapahtui. Hänellä ei ollut halua opettaa tai olla opettamatta. Hän vietti seitsemän viikkoa istuen puun varjossa ja kävellen joen rannalla. Sitten joku vain sattui paikalle ja hän alkoi puhua. Et voi valita: olet avoimesti läsnä. Sitten tilanne tulee ja opetus tapahtuu."

Chögyam Trungpa: Henkisen materialismin ylittäminen

 :) :smitten:

Huomasin muuten, Rakkauden Enkeli, että sinun aloittamasi keskustelut herättävät julmetun paljon reaktioita, mielipiteitä, kysymyksiä ja vastauksia.
Mahtava juttu!!

 :D

Juuh, ihan yllätyn usein itsekin.  :D  :o

Sitä se rakkaus teettää  :smitten:

Jokaiselle meille on se oma mestari jo läsnä siellä sydämemme teoilla,joten eiköhän sen tunnistamiseksi enää vain sitä tarvita, että kukin kurkkaa siihen OMAAN sydämeensä ensin ja sen jälkeen näkee sen myös muissa.  8) :smitten:

Sillä ellemme näe sitä ns. "toisissa" niin sehän kertoo vain sen, ettemme näe sitä myöskään omassa alitajunnassakaan olevana potentiaalina itsemme teoissa, joten kukahan jää sitä silloin ilman?

Joten se heijastuksen lain voima tulee teoiksi myös näin, kun näkee sen ensin muissa ja sitten sanoo, että voihan nenä, sehän on se heijastus omasta sisikunnastani, joten sehän olen silloin myös minäkin.  :)
Ja sitten voimmekin jokainen siitä iloita, että olemme sitä mestaria kaikki, koska olemme jokainen sen yhden ja ainoan Luojamme energioita. Joten suurempaa Mestaria saa kyllä kaukaa hakea, jos edes on mahdollista.  ::) ;) :) :smitten:

Me ollaan mestareita kaikki, kun "oikein" silmin katsotaan, me ollaan mestareita elämän, ihan jokainen.  :smitten: :angel:

 :smitten:

Ja kun kaikki olemme hyviksenmoisia mestareita,
ei kukaan meistä ole mestari
ellei...
ole niitäkin, joille olemme pahuksenmoisia kisällejä
kuin myös niitä,
jotka teeskentelevät olevansa
täällä vain käymässä.

Ja heitä, tänne käymään vain tulleiksi esittäytyviä,
on kohtuullisen monta,
joten voimme rauhassa paistatella päiviä moniaita
ennen kuin meitä kutsutaan kehiin
- olemaan kisällimestareina niille,
jotka ovat mestareita olemaan kisällejä.

(Prrr.... äkkiä käypi kutsu!)

 :angel:

 ::)

 ???

    :o

      :D

      Olipas ympäri sanottu pyöreä asia, jota koemme ihan

       suoraan ja suoneen, joka paikassa, vilpittömästi.


            :angel:

Meitsi ainakin on ihan mestari  ;)

Mestarin tuntee vain omasta sydammesta  :smitten:

Älä hyvä ihminen poistu foorumilta! Eikös täällä jokaisella ole oikeus kirjoitella omia ajatuksiaan, ja hyvä jos ihmiset heräävät keskustelemaan  :D

Valaistuneen ihmisen tunnistaa kai sisäisestä rauhasta, jonka voi tuntea, luulisin. Enpä usko että "mestarit" asiaa sen kummemmin mainostavat, ovat kaiketi "pr:n" yläpuolella  :)
Hyväksymistä ilman ehtoja, rohkeutta toimia "oikein" ja muita vahingoittamatta, mm. tällaisia ominaisuuksia minä uskoisin löytyvän valaistuneelta ihmiseltä, mutta varmasti löytyy muitakin  :smitten:

Onhan sitä jotain mainintaa että siihen voisi olla hyvä
käyttää 12v. Toteamiseen, onko joku mestari.

Mitä tunteita tämä henkilö ilmentää.

Onko hän rajallisten ominaisuuksien orja (psyykkisesti, fyysestihän
olemme kaikki jokseenkin rajallisia...)

Miten voimakkaasti hän pyrkii muuttamaan jotain
ihmistä. Persoonallisuuden tasolla tai jollain muulla. Tai miten
hän tuottaa opetuksen. Syövyttämällä sen jonkun päähän
vai osoittamalla niin että oivallus voi syntyä sisällä.

Uskon, että mestari ei pyri muuttamaan ketään. Ainoastaan
osoittamaan mitkä asiat johtavat tietynlaisiin lopputuloksiin
joista jokainen voi valita tiensä.

Hyvin sanottu, Puma.

 :D

Dalei Lama on sanonut viisaan lauseen: todellinen kuningas ei ole se jolla on monta palveliaa vaan se joka saa palvelioista uusia kuninkaita  :smitten:

Just näin  :smitten:

     :angel:

               Sehän on helpommin tehty kuin sanottu,

                 vai oliko se toisin päin.  :-*
         

                           :smitten:

                       

Helpommin tehty se on kuin tehdä egoistaan mestaria!  :2funny: :smitten:

Mestari ei pyri muuttamaan ketään vaan näyttämään ihmiselle mahdollisuuksia valita ja kasvaa tämän myötä. Ohjaa kuuntelemaan omaa sisintään. opettaa erottamaan hyvän pahasta, näkemään metsän puilta.

Mestari antaa aina pyyteettömästi, eikä odota keltään mitään vastalahjaksi. Hän antaa antamisen ilosta ja se on hänelle vaivatonta. Se on kosmisen lain "tahto", ei hänen omansa.. elämäntehtävä..

Mestari näkee samanarvoisen alkulähteen itsessään kuin oppilaassaan. Tyhmä jättää neuvomatta ilmaa, jota hengittää..  :)

     8)

        Sitä tietä me kuitenkin " dallaamme ", jokainen

         polkunsa oikealla kohdalla, eikö se riitä?


                 :coolsmiley:

Ei riitä, jos tarvitsemme aitojakin Mestareita! ;) :)

      ;)

        Kiitos vaan jos keltaisilta sivuilta löytyisi!

               :-\

Löytyyhän niitä täältä "valkoisiltakin" vaan oma sydämesi lienee lähimpänä!  ;) :smitten:

      :uglystupid2:

          Sittenhän minulla on väärä hakemisto ( heh ) ?


                   :smiley6600:

Vaihdetaanko vain "silmälaseja"?? ::) 8) :smitten:

    ;D

     NÄKÖ- kulma lienee jo vaihdettu, joten antaas

      kukkien kukkia, ja me, tai pitäisikö sanoa

        minä olen tullut eräiden mielestä jo

          melkein hampaattomaksi, mikä

            kyllä sopii minulle, koska

              sellainen olenkin!! ?

                 V I T S I !


                     :smitten:

          P.S. Leijonatkin joskus lepäävät!!  :smitten:


                         :2funny:

Ainahan voi vaihdella peronallisuuksia sen mukaan, mitenkä se sisäinen ohjaus tuo eteemme olevaisena. Koska ainehan muuttuu sen mukaan aina, mitenkä on se luotu ajatuksena eikä mikään KOSKAAN pysy iäti samanlaisena.  ;) :smitten:

Rauha olkoon leijonillekin sallittua!  ::) :smitten:

Hän sanoi: "Katsokaa kuuta" 
He katsoivat sormea, joka kuuta osoitti.

 :-* :2funny: :smitten:

    ::)   ::)   ::)

        VOI  VOI, joku panee ja halvalla!!  :'(

           " kaksi lasta riittänee !! "   :angel:

                   :smitten:

:smitten:

Millainenko on valaistunut?

Hyvin hyvin tavallinen ihminen joka tietää mitä on oleminen ettei samaistu elämän illuusioihin, ymmärtää että illuusioiden pitää olla jotta voi tuntea sen mikä itse todella on, ymmärtää että maailma on lahja jossa olemme kanssaluojia joka hetki, rakastaa sitä muttei kiinny siihen. Rakastaa sitä niin paljon että on kaikesta joka hetki valmis luopumaan ilman tuskaa, kiitollisena ja jatkaen jälleen luomista. Hänellä on oma totuus jota ei muille tyrkytä vaan on oman totuutensa hyväksynyt ja sitä kautta hyväksyy muiden totuuden. Hän ei elä sanoin vaan teoin  :)

minun käsitykseni..  :D

Paljon kaunista...ja tuo totuus. Juuri noin. ...hyväksyä muiden totuus.

Juuri näitä ihmisiä emme usein huomaa. Ääntä on liian paljon, oman totuuden toitottajia. Kuten minäkin, pieni liekki. :)

 :)
Hyvinkin niin, hän tietää. Hän on oman elämänsä mestari joka tunnistaa itsensä, tietää että kaikki on yksi, ja hän näkee mestarin kaikissa, siksi hän kaikki tunnistaa ja heitä rakastaa koska on muistanut itsensä.  :)

Viisaita kirjoittelette...  :coolsmiley: Kiitos!  :smitten:

Tiesittekö, että mestari/valaistunutkaan ei ole ns. "täydellinen"? Eikä tarvitse ollakaan.  :coolsmiley: Hänkin saattaa erehtyä. Vaikkei helposti horjukaan, hänkin saattaa kuitenkin "kompastella" ja jopa kaatua, kuitenkin nousten ylös aina uudelleen. Ehkäpä hän tekeekin tämän juuri näyttääkseen esimerkkiä siitä, kuinka kompastelun ja kaatumisenkin jälkeen voi aina nousta jaloilleen. Opettaen, että se ei ole niin vaarallista, se kuuluu ihmisyyteen, se kuuluu elämään tällä maaplaneetalla.  :) Kukaan täällä ei tiedä/muista täydellisesti koko totuutta. Ei edes mestari. Vain Luoja tietää.  :angel:

Rakkaudenvaloa!  :smitten: :angel:

Lähde: http://www.falundafa.fi/kirjat/zfl_2006/zfl_2006.html#_Toc147808749

Eli valaistunut on vapaa sairauksista, maallisista haluista ja riippuvuuksista sekä pystyy kommunikoimaan suoraan kaikkien olentojen kanssa esim. eläinten. Ehkä eläimet uskaltavat lähestyä luonnossa? Linnut lentävät olkapäille, jänikset eivät juokse karkuun,...?

Niin, tuota tapahtuu silloin, mutta voi myös tapahtua vaikkei olisi valaistunutkaan, jos on muuten vain syvä kunnioitus ja yhteys luontoon.

Jollakin tapaa uskoisin että valaistunut ihminen säteilee ympärilleen parantavaa energiaa. Ihmiset ympärillä parantuvat ja ainakin heidän värähtelytasonsa nousee. Kasvit ympärillä ovat erittäin elinvoimaisia. Valaistunut siis säteilee elinvoimaa.

Ajatuksen voimalla mahdollisesti saavat kädessä olevat ruusunnuput kukkimaan kuten kiinalaiset ihmelapset.

Kykeneekö valaistunut siirtymään ylempään ulottuvuuteen ja takaisin?
Onko valaistunut sama kuin ylösnousuun kykenevä?
Jos valaistunut kykenee ylösnousuun niin silloin sen täytyy olla peloista vapaa koska 5D:ssä pelot manifestoituvat suoraan todellisuuteen.

Lake, ainakin kuulostaa ihan loogiselta  :)

Valaistuneen varjo on olematon  :angel:

Ehkä omat 'haaveemme/kaipuumme' ja tapamme etsiä vain 'hyvää' ja määritellä se ulkoisesti, s a a t t a a hämärtää sitä kuvaamme, mitä on ja miltä tuntuu ja näyttää ns. v a l a i s t u n u t ihmisyksilö....
 ???
Nähdäkseni sen määrittelyyn ei käy minkäänlainen kaksijakoinen ajattelu...  tai käy, mutta se vääristtää melkoisesti hahmottamista...
 :)

Valaistunut on nimenomaan Ykseyteen tietoisellakin tasolla yhdistynyt Yksilöytymä.
Kaikki jakopuolet ovat yhtä valoisia - siis ei jakoa pimeisiin puoliin.

Kaikki Yhtä Valoa   :smitten:

Niin tarkootin, että tuskin 'ei valaistunut' voi määritellä edes sitä, mikä on valoa ja mikä ei ('valaistuneen kokemusmaailmassa)...tai onko pelkkää valoa vai pimeyttä vai mitä se sitten onkaan..'valaistuneena'.
'Valon' määritelmä... hmm... on kovin kovin kaksijakoista ja käsiteellistä...

Mutta joo, siis kunhan nyt tuli mieleen...  :)

Valo on se mikä syttyy, kun painaa kytkimen on-asentoon.
Valo kirkastaa tilan - valossa näkee paremmin kuin pimeässä.
Mitä kirkkaampi valo, sen selkeämmin näkee.  :coolsmiley:

Mutta, kun valo tulee ainoastaan jostakin kohteesta, se jättää objektien takapuolelle varjoa, joka ei ole varsinaista pimeyttä, vaan hämäryyttä. Sitä pitempi varjo, mitä matalammalla valonlähde on.

Sen sijaan, kun näemme objektien sisäisen valon hehkua, auraa, varjot objektin ympäriltä katoavat (vert. onko 'palavalla' lampulla varjoa, siis ilman erillistä varjostinta?)

Ihan loogista  ::) :-*

Enempi valoa ja vähempi valoa.. tosi vähän valoa.. tosi paljon valoa.
Onko se sitten moniportaisempi ja kuvaavampi tapa?

Vai aletaanko puhuman luxeista ja nanometreista valon laatua määritellessä?
http://en.wikipedia.org/wiki/Lux
http://en.wikipedia.org/wiki/Light

"Guru säteilee 4*10^-8 nm supervaloa.."
http://www.hbci.com/~wenonah/new/milewski.htm

Mut jos on liian kirkasta kuten uusissa liikennevaloissa niin se alkaa jo häikiä eikä niitä tee mieli katsoa kauaa. Liian kirkas valo voi sokaistakin ajettaessa :)
Mitenköhän tässä yhteydessä..

Valoa kait voi määritellä ihan miten kukakin tykkää.  :)
Mutta että 'valaistunut' määriteltynä sanallisesti... lienee aika 'turha' yritys ...
 :coolsmiley:

Supervalo tarjoaa yhdenlaisen näkökulman. Kun henkilö on virittäytynyt supervalon taajuudelle ikääntyminen loppuu, keho pystyy uusiutumaan ja parantumaan itsestään.

--- superlight-sivulta lainattua ---
LIFE HEALING AND SPIRITUALITY
1. Vital life force energies come from SuperLight reacting with coherent structures in the body.
2. Organs and chakras produce energy vortexes from the interaction with SuperLight.
3. Aging comes from loss of coherence in the body.
4. Healing and regeneration will be possible, by exposure to higher concentrations of SuperLight.
5.All psychic phenomena takes place on the SuperLight wave bands.

Kuka mitäkin näkee  8) ::) :o ;) :D :angel: :buck2: :coolsmiley:
Ja miten näkemänsä kokee  ???

Luovien kielellisten metaforien prosessoinnissa on oikean aivopuoliskon angulaaripoimulla ja sen kortikaalisilla yhteyksillä erityisen keskeinen asema, sillä oikean aivopuoliskon on spekuloitu osallistuvan lukuisten kielen ei-kirjaimellisten aspektien (mm. huumorin, ironian, sarkasmin, äänepainon) prosessointiin...
Mitä tahansa voi kuvailla metaforallisesti kaikkeuden perusrakenteiden yhdenmukaisuuden avulla - erityisesti sielullisuutta.

Niin ja entäs kun on puhetta myös siitä, että juuri nykyaikana yhdistetään nämä erilaiset aivopuoliskot, jotensakin kytketään yhdistymään - olen vain lukenut tästä, mutta kiinnostavaa --> liittyen evoluutioon?  :-[ ??? :smitten:

Kaikki on yhteydessä kaikkeen (Kaikkeuteen  ;)) - ja erikoistuneiden osa-alueiden yhteenlaskettu summa on aina tekijöitään suurempi; toiminnallisen laajuusalueiden ulotteisuuksissa tapahtuvan energiankierron koheesion ja läpivirtausliikkeen aiheuttaman potensoitumisen ansiosta.
Aivotkin siis toimivat kokonaisuutena paremmin.  ::)

Aiheeseen viitaten; ehkä 'valaistuneen' aivotoiminnasta voisi löytää ihan mitattavissakin olevia muutoksia.  :D

Aivopuoliskojen synkronoinnista Etherium Goldilla..
http://www.harmonicinnerprizes.com/alphawave.shtml

Sekä muilla konsteilla:
http://www.brainsync.com/about.asp
http://en.wikipedia.org/wiki/Brainwave_synchronization
http://www.bwgen.com/index.htm

Onhan noita aivopuoliskoita synkronoivia binaural-mp3:siakin tullut kokeiltua. Kyllä niillä ihan mielenkiintoisia tuloksia saa..
Energiat virtailee ympäriinsä ja päässä soi kokeilujen jälkeen :)

Olen tavannut valaistuneen henkilön.
Hän on tavoiltaan aivan tavallinen mies,mutta hänestä säteilee tietty voima,ja nytkin kun hänestä kirjoitan tuo hänen energia tulee aivan selkeästi tähän ympärilleni.
Hän on aivan tavallinen omien tunteidensa ja tapojensa mukainen, ei mitään ihmeellistä,ainoastaan että hänellä on jatkuva suora yhteys Jumalaan,ja hän näkee jokaisen henkilön sellaisena kuin hän On,siis jokaisen korkeimman minän.
Tämä mies on australialainen valaistunut munkki Rob Crickett. :smitten:

Onko hän tämä mies? -> http://www.ultra-lehti.com/vanhatlehdet/art-03-2003-crickett.html

Kyllä on, sama mies. :)

Lukaisin jo rivin sieltä ja toisen täältä, mielenkiintoista tekstiä.
Otanpa sivun vielä esille iltalenkin jälkeen, ajan kanssa  :)

Antamisesta tulee aina hyvä mieli itsekullekin, ei asiaa voi näin mustavalkoisesti katsoa, vaan täytyy kyetä antamaan myös muille mahdollisuus antaa itseltään/itsestään jotain jotta tasapaino säilyisi...

Hmmm... Sen mitä tuosta ultran artikkelista luin, niin ei kuitenkaan tunnu minun tyypiltä. Johtuen ehkä tuosta Urantia kirjasta, joka ei kyllä kolahda. Haluaisin tosin joskus päästä tapaamaan valaistunutta tyyppiä oikein ajan kanssa, niin että pääsisi kunnolla mukaan siihen energiaan.

Hieno kokemus muuten sulla, Tuulispää. Pilkahdus valaistumisesta, oletan!

Heh, olen tavannut Rob Crickettin, minulla on hänen käyntikorttinsa, meilailimme noin puoli vuotta aiheesta Jeesus ja Ajatussuuntaaja, mutta kävi niin että Amma kolahti enemmän. Ei toisensa poissulkevia asioita välttämättä. Crickett sanoi minulle miksi en ala evankelistaksi, mutta enpä kokenut sitä jutukseni.. vielä..  :angel: :2funny:

VE, Muistelen että Rob olisi nyttemmin jo jättänyt urantian...ei nykyisin sen(urantian) mukaan ymmärtääkseni "tarinoi". ;)
Olen noilla Robin luennoilla käynyt useammallakin,ja parantaja sekä profetoinnin alkeet.
Rob on tulossa jälleen keväällä Suomeen,kiertää useammalla paikkakunnalla,ainakin helsinki,tampere,jyväskylä... :)

Pitäiskö jonkun meistä ryhtyä sitten Suomen profeetaksi, vaikka täällä käy näitä ulkolaisia valopäitä..

Ihan tältä istumalta tuntuu, että lähtisin mielelläni häntä livenä kuulemaa - ja lähdenkin jos tulee tänne susirajan taakse  ;) :D
Ilmoitelkaahan keväämmällä foorumilla koska tulee ja minne menee Suomessa  :coolsmiley:

Lainaus hänen haastattelustaan:
"
– On vain yhdenlaista valaistumista. Se on yhteistä kaikille valaistuneille. Valaistunut henkilö siirtää valaistumisen valaistumiskokelaalle. Kun oma valaistumiseni tapahtui, tiesin varmasti, että minun valaistumiseni oli sama kuin Ramana Maharsin ja sama kuin Lin Chin. Kaksikymmentä vuotta valaistumisen jälkeen voi kuitenkin havaita, että monet erilaiset polut vievät samaan kokemukseen henkilökohtaisesta yhdistymisestä Jumalaan, ja myös sen, että monet erilaiset kutsumukset syntyvät yhdenlaisesta valaistumisesta. On vain yksi Jumala, Isä, mutta valaistuneitten ihmisten, Jumalan poikien tai Jumalan tyttärien elämässä ilmenevät yksilölliset tiet eroavat toisistaan kuin yötaivaan tähdet; ei ole kahta samanlaista.
"
Näin sen ON pakko olla. Taidan taas erota kirkosta  ??? :-[
:smitten: Mut'en ikinä Jumalasta  :angel:

Ippuska, eikös nuo ole ihan perusjuttuja...  :coolsmiley:

Paljonko merkitsee se, että sen on sanonut joku maailmalla tunnettu(?) guru?
Entä, jos saman asian olisi kertonut sulle lähikaupan kassaneiti tai joku täällä foorumilla?
Saiskos siinä tapauksessa eroamaan kirkosta?

Tuo on loistava kuvaus valaistuneesta.  :coolsmiley: Minusta on juuri niin, että on niin monenlaisia/erilaisia valaistuneita/mestareita kuin on ihmisiäkin. Eli silloinkin olemme jokainen erilaisia, vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiä tai "tuntomerkkejäkin" tuolloin löytyy. Esimerkiksi juuri se tietynlainen "säteily" ja rakkaudellisuus yms.  :angel: :smitten:

                           :-[


                    Rakkaus on sokea,

                      tai ainakin

                       valikoiva,

                        täydellisten

                          puutteisiin!!


                                :-[

Tuntuuko hänen energiansa mitenkään sydänchakrassa?

Ehkä täytyy itseä lähteä testaamaan..

Tulipa mieleen, että onko kukaan koskaan, jota muut pitää 'valaistuneena', itse ilmoittanut olevansa 'valaistunut' vai toteaako joku niin omien kokemuksiensa kautta jostain toisesta ja sitten tulee muita 'todentajia' ja näin syntyy 'valaistunut' henkilö  ???
Ja tietysti samoja asioita 'kaipaavat' tietysti tukeutuvat samantyypiseen henkilöön...

 :D

Itseasiassa hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, on ollut vain mielessä jo jonkin aikaa ja nyt loikkasi ulos "suusta"  ;D
Kun niin haluaisin jotenkin yhdistettävän kaikki maailman uskonnot eli vain yksi uskonto / ei uskontoa lainkaan: vain valaistuminen kaikille  :D
 :smitten:

                          :coolsmiley:

           Kun näin, niin jo heti tunnistin.

            HÄN kulki päättäväisin askelin,

             heilutellen salkkuaan alati,

              ei vilkuillut sivuilleen,

               puhui viisaita sanoja

                langattomasti

                  taskuunsa.


                       :smitten:

Minä värähdän kaikesta niin helposti ::)

On noita guruja nähty - samaa viisautta pohjimmiltaan puhuu kaikki; luonto, vesipisarat, vastaantulijan elkeet, roskapussin sisällön järjestäytyminen... Kuhan vaan vastaanottaa...  :coolsmiley:

Hienoa on nähdä valaistunut ihminen. Parempaa on kokea sitä.
Joskus kokemisen löytämiseen tarvitaan malli. Sisältö täytyy kuitenkin tulla itsen kautta.  :-*

Kysyin Kotkansilmältä, kiitos sinunkin vastauksesta  :-*
Niinhän se juuri On.
 :smitten:

Rob Crickett ei pidä itseään guruna,eikä hän olisi ollenkaan mielissään siitä,että häntä sellaiseksi verrataan.Hän ei mielellään edes puhu itsestään valaistuneena,sillä hänen mielestään se on vasta se ensimmäinen askel. ;D
Hän on nuoruutensa ollut buddhalaismunkkina,ja siellähän tähdätään valaistumiseen,sen jälkeen siinä olisi kaikki.Hän kertoo,että valaistumisensa jälkeen hänellä oli vaihtoehtona jäädä "guruksi"opettamaan munkeille valaistumista,mutta hän arveli,että ehkä korkeintaan kolme oppilastaan hän olisi saanut valaistumaan,sillä sehän on henk.kohtainen prosessi.
Niinpä hän lähti parantolaan(huumeparantolaan) ja siellä hän tutustui naiseen joka kertoi Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä.Tämä nainen sai parantolassa ihmeitä(aivan todistettavia ihmeitä) aikaan kun hän paransi Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta.
Nykyisin Rob tekee sitä itse kiertäen maailmalla evankelistana ja parantajana.Hän kertoo raamatun mukaan nykyisin(ei urantian),mutta ei sillätavalla kuin papit saarnaavat,vaan siinä on yhdistettynä niin kauniisti tämä henkisen kasvun osuus.

Tuolla Lake kyseli,tuntuuko sydänchakrassa energia...juu kylläpä...voisin myös kuvata sitä siten,että en ihmettele että Jeesus keräsi kuulijoita ympärilleen,samalla tavalla voisin "seurata" Robia,ja vain kuunnella ja kuunnella... ;D
 :smitten:

lisään tähän Robin tekstistä...-"Merkillepantavaa on, että valaistuminen ei ole se kaikenkattava ja kaikenlopettava kokemus tai tila, jollaiseksi useimmat ihmiset sen otaksuvat olevan. On sanottu, että elämän kohokohta on 40 vuoden iässä. Samoin valaistuminen on elämän kohokohta, vaikka viekin vielä kaksikymmentä vuotta ennen kuin se todella toimii."

Vielä palaan tähän kysymykseen.
Nyt kun oikein tunnustelin,missä tuo energia "tuntuu", niin tunnen sen näin.
Itse Robin (henkilö-)energia pysyy itseni "ulkopuolella", toisin sanoen tunnistan sen "eri"energiaksi omasta energiastani.
Tuo mikä sitten sydänchakrassa tuntuu,on Kristusenergia, jota Rob paljon säteilee,ja joka(Kristus) on meillä jokaisella sydänchakrassa. :smitten:

Kristusta minäkin Rakastan ylikaiken ja pohdintaani kirkosta eroamineen: Jäänpä nyt kuitenkin sen sielunravinnon takia, mitä osa papeista osaa jakaa, ihmisiähän hekin vain ovat  :)
 :smitten:

                        :P  No jo toki.  :-[

                        Surua ja alakuloa.

                        Toisaalta tietysti,

                        HÄN on keskittynyt.

                        Ehkäpä, viedessään

                        maailmaansa harha-

                        poluille, kauaskin!


                                 :'(




       

Rob on varmaan tässä asiassa aivan oikeassa. Siihen en ota kantaa onko hän oikeassa muissa asioissa. Pohdiskelin vaan tässä erästä tuttuani, joka on Rob´n seuraaja. Hän nimittäin on parin vuoden aikana tuonut esille, että Rob muuttaa jatkuvasti mieltään siitä mikä on se absoluuttinen totuus. On tietenkin positiivista, että Rob jatkaa edelleen henkistä kasvuaan ja on muutoskykyinen. Jotenkin minä vaan olen niin vanhanaikainen fossiili, että odotan gurun edes jossain määrin jo tietävän mitä mieltä hän on asioista. Vaan koska kyse on suuresta opettajasta, niin ilman muuta minä olen tässä asiassa väärässä ja minun kuuluisi istahtaa kunnioittavasti kuuntelemaan Rob`n opetuksia. Tämä on vain yksi mielipide monista. Rauha rauha siis...laittakaa ne herneet pois...ei tarvitse tunkea niitä nenään...keittäkää mieluumin hernesoppaa niistä.   
:smitten:           :smitten:           :smitten:           :smitten:           :smitten:           :smitten:

Tässä mielenkiintoista pohdiskelua väärästä valaistumisesta:
http://energygrid.com/spirit/2006/11tl-falseenlightenment.html

Enlightenment: The Guru's Trap
http://energygrid.com/spirit/2002/09ap-enlightenment.html

Realizing Spiritual Enlightenment — A Rough Guide
http://energygrid.com/spirit/2006/10ap-enlightenment.html

Heh. Hyvin sanottu.. "valaistumisteollisuus".
"In fact, the enlightenment industry has a fair bit in common with the lottery industry: the chance of success for the participants is minuscule, and that the vast bulk of profit made actually goes to the people who run the lottery — the teachers and gurus of enlightenment. What is being sold is a dream: in the case of the lottery, it is dream of being a millionaire and living the rest of your life as a permanent holiday; in the case of enlightenment, it is the dream of being enlightened… and living the rest of your life as a permanent holiday. The reason that these sorts of "holiday" dreams are so attractive is that life is unpleasant for most people, and a lottery or enlightenment win seems to at least offer a chance to walk away from it all and into everlasting bliss."

Mistä tuntee mestarin, minkälainen on ns. valaistunut ihminen?

Tuntisiko mestarin siitä että hän on onnellinen. Perhe, työ ja harrastukset kunnossa tehden sitä mitä haluaa, ilman väkinäistä tastelua.

Aina naurattaa ja hymyilyttää jakaen rakkautta kaikkialle. Antaen turvallisen, kantavan olkapään kaikille jotka siihen haluavat nojata.
 :smitten:

Oman elämänsä mestari 
:smitten: :smitten: :smitten:
Siinäpä meille kaikille tavoitetta!

Yes! Lari taisi löytää oikean vastauksen. Kyllä mestari nimenomaan on oman elämänsä mestari ja kun rauhaa ja rakkautta on yllin kyllin, niin siitä riittää muillekin.  :smitten:           :smitten:           :smitten:

Hmm...  ??? Onnellinen, kenen näkökulmasta? Voiko 'ei valaistunut' ihminen edes nähdä todellista onnellisuutta omista kokemuksistaan käsin itsensä ulkopuolella, siellä missä sitä todellisuudessa on, ilman käsitteellisyyksiä ja ulkoistettua minuuden kokemista ???
Entä samoin 'kunnossa olevat harrastukset  :buck2: tai miten 'ei valaistunut' erottaa mikä on väkinäistä taistelua ja mikä ei    ::)
Sitähän lopun viimeksi ei ole edes olemassa..  ::)


Hmm... tjaa... minusta tuo kuulostaa ihan jonkun muun kuvaukselta kuin valaistuneen'...  ::)
'Valaistunutta' ei voi nähdä ulkopuolellaan .... käsittellisesti... jos näkee... hmm...  ::)
'Valaistunut' on aika 'vanhanaikainen' sana... ja se ei ole edes päätepysäkki... vain yksi porras muiden joukossa.

Oman elämänsä mestari, voisi olla paljon lähempänä tätä aikaa....  :coolsmiley:

Onnellisuutta tai nyt mitä tahansa.

Kyllä guruja löytyy aina sinne, missä maaperä tarvitsee muokkausta.
Gurut eivät suinkaan ole tyhmiä.
He ovat jotka heidän mukaansa lankeevat.

Ja onko siinäkään mitään pahaa loppujen lopuksi. Jokainen käy ja oppii asioita omalla tiellänsä, joko guruna tai perässäkulkijana.

Jotakin uskon siis kuitenkin siitä, että jollakin tarkoitusperällä jokainen 'haistaa omansa minkä perässä kulkea'.

Aivan. :D  ;)  :coolsmiley:

                        :2funny:

          Lari, vai onko hän oman elämänsä poikkitaiteellinen

           pieru, joka kerää kaikki tukiaiset ja notkuu

             sopivissa paikoissa aina oikeaan aikaan.

              Kerää ja varsinkin JAKAA sympatiaa.


                         :smitten:

Minakin haluan yhtya tahan lauseeseen-oman elamansa mestari-sehan on meiden jokaisen tarkoitus=valottumista!

                     ???

       Jos on pelko tulla YLIVALOTTUNEEKSI  !  ?



                      :o

 :2funny:

Osaat sen tiivistää, Diamond.

Mistähän tuo sana 'valaistuminen' on oikein lähtösin. sillä Intiassa tai jossakin muussa kielessä se on, eikä aina tule samanlaisena meidän kieleen. Tässäpä sitä sitä väännellään ja käännellään. Mitähän vanhaa kalevalaista sanaa se sympatiseeraisikaan?

Kotkansiipi usein mestari näissä asioissa.

Kayttakaamme me sanaa pohjolan valo=tiivistettyna.  :2funny:

                             :-[

         Jos sitä on jossain sielunkierrossa tullut

          ylivalottuneeksi, eli palanut poroksi.

            Poltettu pohjaan, karrelle peräti.

              Nyt on pelko persiissä, joko,

                taaaaaaaaaaaaasssssssss.


                    :tickedoff:  :uglystupid2:  :smitten:


                          :angel:

 :2funny:Mika on pielessa?  ;D

                             :-*

    Metsätontulle etsin sanoja " valo ", niin tuli tuollainen,

     kuin ravikuningas ALO-VALO ? Voiko olla tuo totta?


                              :o

Entä ali-valo? Alivalottunut ihminen?

Tuo tuntuisi kotoiselta.  ::)

                        ::)

        Tonttukuvastasi päätellen, vaellat, eikun olet pimeässä.

          Mutta sinulla on TUO valo käytettävänäsi, ja näet.


                        :smitten:




             

Niin Metsatonttu-sinulla on toi valo kaytettavana?  :D

Juu, mutt ku en voi muuta kuin ihmetellä sitä!

Kait jotakin siitäkin alkaa... :D

                              ;)

         Valitsemastasi kuvasta päätellen, enteet ovat jo läsnä.

          Siis valo on, löydä se, tai, eihän se helppoa ole,

           koska se on jo käsitettävissä, siis käsittele!


                             :angel:

Voi jukra, kun yhtäkkiä muistin, että minähän olen monta vuotta ollut mukana yhdistyksessä nimeltä 'Valona'. Miksikähän? Enkä osaa valoa käyttää.

Paraskin tonttu!

                 :2funny:

    Joskus se lamppu on taskussa, mutta emme muista, emmekä

     löydä sitä silloin, kuin tarvitsisimme sitä, valoa.


                    :'(   :angel:

hOH, SYTYTA SE KYNTTILA!NIIN SE PALAA NATISTI, MEILLA SE ON KAYTETTAVISSA AINA KUN TARVITSEMME.

Tulipa mieleen.

12-vuotiaana poikani kirjoitti sen lapun sänkynsä yläpuolelle ja siinä se on vieläkin.

"Näet ne asiat, mihin lamppusi valon kohdistat".

Muistan kun hän valoisin silmin tuli minulle siitä huomiostaan kertomaan. :smitten:

                              :-[

         Kiitos neuvosta, mutta tuo TASKUKYNTTILÄ, ei kyllä

           kuulosta kivalta idealta, tai jos sen ottaa

             tosissaan?? ?. 


                                   :-[

Taskukynttila pitaa AINA pitaa mukana.

                            :-*

          Varalla, varalla ole, ja pidä aina taskukynttilää

            mukanasi, sillä arvaamatta iskee siihen tulen,

              HÄN, joka on sen luonutkin, muista se..


                             ::)

                 ::)  ::)  :coolsmiley:

           Teistä en tiedä. Mutta tämä sateinen hämäryys,

            vielä sekoittaa jotenkin näkökenttääni!!

              Syvä epäilys valtaa väsyneen mieleni,

                jospa sittenkin!  NIIN  MITÄ !! ?


                            :-*

...Mutta eiko sade virkista ja se pistaa uuden kasvun alkuun?

                   :-[

      KYLLÄ JA EHDOTTOMASTI.Sattuneesta syystä, eipä nyt tullut,

       tuo KUULUISA taskukynttilä mukaan. Joten aivan puhtaalta

        alustalta joudun kehittelemään sopivan kertomuksen,

          miksi ei tullut mukaan? No syitä voisi olla

            muunmuassa useita, ja mielellään jopa

              ristiriitaisia! EI hätää, kyllä

                järjestyy! Eli kerron

                  joskus myöhemmin!



                           :smitten: