Astro Foorumi

Oletko drama queen, miten? ja miten se näkyy kartallasi?

Itse olen

Tunnen yhden todellisen 15-vuotiaan draama kuningattaren ja hän on nousu skorppari.

Olin aikaisemmin yhdessä vaiheessa ja erittäin paha sellainen,
mutta nykyisin vedän tuon kaiken show -ja esiintymishaluni
huumorin piikkiin ja mieluiten hauskuutan ihmisiä
yleisenä koomikkona kuin järkytän kaikenlaisilla
turhanpäiväisillä draamoilla. ;) :)

Itse asiassa välttelen sellaisten ihmisten seuraa,
joilla taipumusta tehdä ongelmia ja draamoja tyhjästä. ;)

Elämä on paljon miellyttävämpää näin. :)

Tuntemattomat, puolitutut, tutut ja ehkä jopa ystävät pitävät minua rauhallisena, vaatimattomana, kaikkeen sopeutuvana ja hillittynä.

Ehkä vain paras ystäväni (olemme tunteneet 5-vuotiaista lähtien), perheenjäseneni, sekä kolme exääni ovat nähneet minusta sen drama queen-puolen... Murros/teini-iässä tämä oli ihan mahdotonta. Kaikesta piti tehdä kauhea show. Tykkään näytellä ja dramatisoida, olla suurieleinen, vetää överiksi (nousu-jouskari)... ironiantajuni on mahtava (saturnus skorpparissa)... Ja tällä kaksospainotuksella suusta sinkoilee mitä ihmeellisempiä tilityksiä, sitten kun sille päälle sattuu.

En päässyt ensimmäisestä inssistäni läpi ja heti kun sen tajusin, stoppasin auton keskelle parkkista, vedin mielettömät itkupotkuraivarit, astuin ulos autosta, paiskasin oven kiinni ja lähdin kävelemään. Inssi-setä tuli ajamaan vierelleni ja kysyi hyvin lempeästi "voisinko heittää sut kotiin tai jotain?" en vastannut mitään, käänsin kasvot pois ja jatkoin eteen päin kävelemistä nenä pystyssä, hyvin loukkaantuneen näköisenä. Kun pääsin silloisen poikakaverini kotiin, itkin hänen huoneessaan 2 tuntia ja kun hän toi rullan wc-paperia, jotta voisin niistää, minä purin koko rullan ja heittelin papereita ympäri huonetta ja nauroin että onko nyt kivaa.... :crazy2:

Joskus kun hävisin korttipelin about tuhannen kerran lukioaikana, kun pelasimme joka välkkä korttia, otin pakan ja heitin sen niin että kortit levisivät ympäri luokkaa ja lähdin kävelemään... Mutta se olikin aika pian isän kuoleman jälkeen, kuten tuo inssi-juttukin...
 
En kai minä enää noin tekisi..... :uglystupid2:

Mutta kaava on aina sama. Menee hermot --> heittelen/paiskon tavaroita/poljen jalkaa/sanon jotain tosi ivallista --> lähden menemään --> itken --> joku tulee lohduttamaan --> kiukuttelen lohduttajalle, kunnes alkaa naurattamaan oma typeryys --> kaikki hyvin.. :angel:

Valonkantaja! Kuulostitpa eräältä ystävältäni, jota olen aina pitänyt todellisena drama queenina! :coolsmiley:

Ihmiset menivät lohduttamaan häntä ja hän käski heidän painua mäelle, tai heitteli heidän tavaroitaan, tai omiaan, esim. kännykät lenteli aikoinaan, lisäksi hän huusi, kiukutteli ja oli muutenkin hankala. Mutta sitä ihmettelin, miksi ihmiset kuitenkin aina menivät lohduttamaan häntä ja olivat muutenkin aina perässä roikkumassa ???

Itse en ole TUOLLAINEN draamakuningatar, itse asiassa vasta muutama päivä sitten tajusin, että ylipäänsä olen!  :angel: koska tuo ystäväni dramaattisuus on todella ottanut pannuun joskus. Kun kaikki jututkin piti liioitella ja kertoa mahdollisimman dramaattisesti. Opinpa ottamaan puolet pois hänen jutuistaan. Itse dramatisoin hieman hillitymmin ja pinnanalaisesti. Tavallaan en siis tee niitä "draamoja" tahallani, vaan OIKEASTI tunnen ne kaikki niin syvästi ja kuvittelen olevani hengen hädässä, näen siis ilmeisesti aika subjektiivisesti ja puut metsiltä. Nuorempana kuvittelin olevani koko ajan sairas ja itkin monet itkut ja olin hankala kun tosiaan kuvittelin kuolevani johonkin sairauteen. (nyttemmin tiedän, että nämä tunteet johtuivat turvattomuudesta...halusin että joku pitäisi minua lähellään) Lisäksi erityisesti ihmissuhteissa saan draamoja aikaiseksi mitä ihmeellisimmistä asioista.

Minulla oli lapsena taipumusta tehdä todellista draamaa. ;D

Suutuessani minä aina karkasin maailmalle, josta en koskaan enään palaa, jonka tietenkin ilmoitin
kaikille hyvin mahtipontisesti. ::)

Pakkasin suureleisesti pienen laukkuni, ilmoittaen että,
sinulla on nyt hiukan aikaa olla pahoillasi kaikesta,
että vielä jäisin. ;D

Sitten marssin ovelle ja ilmoitin, että nyt olen jo ovella,
että kaduttaakos sinua nyt?! ja sitten ilmoitin, että
kosketan jo oven kahvaa ja ovi on jo kohta auki
ja minä ihan just nyt astun ovesta ulos ja karkaan maailmalle,
enkä koskaan enään palaa,
jos et just nyt ole pahoillasi kaikesta. :2funny: ;D

Hehehhe... :D :2funny:
Sitten saatoin roikkua siinä
ovensuussa ilmoitellen erilaisia väli-aikatietoja
karkaamisestani maailmalle, kuten ilmoittamalla,
että haistan jo ulkoilman ja toinen jalkani jo on
ulkona. :D :2funny:

Tosin lapsena olin kova karkailemaan, mutta niihin
ei sisältynyt sinällänsä mitään uhmaa, vaan silkkaa
uteliaisuutta ja seikkailunhalua. :)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/939593831_l.gif)

Sama homma. Tarpeeksi kun saa tehdä high dramaa, siihenkin kyllästyy. Minä myös päätin, että tästedespäin totean lakonisesti, että jaahas.

                  Ja eteenpäin!  :police:


 ;D

Miten sattuikaan puhetta draama queeneistä just tänään... Mies soitti että hän ei ole kahteen päivään syönyt yhtään mitään, eikä aiokkaan enää ikinä syödä, maailma on häntä vastaan ja hän aikoo istua koko illan parvekkeella ja polttaa tupakkaa ja nukkua lattialla. No sittenpä teet niin.  :P En osaa auttaa, enkä lohduttaa. Vaikeaa uskoa, että 25v. käyttäytyy kuin mikäkin murrosikäinen tyttö....

Kaltaisteni draama queenien puolustukseksi haluan ilmoittaa kolikolla olevan myös toinenkin puoli... Jos ilahdun, rakastun tai olen onnellinen niin teen sen myös selvästi ja näkyvästi... Jos joku on saavuttanut jotain hienoa ja hihittelee onnesta, niin minä yhdyn siihen hihittelyyn ja olen aidosti myötäiloinen! Jos tykkään jostain ihmisestä, kehun häntä kaikille, hänen itsensäkin kuullen... Saan usein ihmiset punastumaan... ;) Ehkä sekin on pirullista, toisaalta ja myös liiallisena rasittavaa, mutta minä ainakin arvostan tällaisia piirteitä muissakin ihmisissä kuin itsessäni.

En minä yleensä tee kärpäsestä härkästä ja jos teenkin, se vaan johtuu herkästi ailahtelevasta hermostostani... Usein pidän kaiken sisälläni  :-X ja pimahdan lopullisesti vasta sitten kun olen yksin ja kaukana ihmisten ilmoilta.

Ehkä joskus, mutta vain lähimpien läsnäollessa saatan hieman draamailla  :angel:
Eräs tuttu tyttö on  :aurinko:,  :kuu:,  :venus: ja  :merkurius: leijona ja nouseva skorppari, ja hän on todellinen drama queen  ;D Tosin hyvin nuori sellainen vielä.

Tosiaan, tuo drama queen käytös on aivan käsittämättömän rasittavaa ympäristölle. Minulla on nuorempana aina ollut joku kaveri joka vetää asiat överiksi, ja kyllähän ne yleensä oli ihmisiä, joille ei kotoa ollut jäänyt turvallisuuden tunnetta.

Outoa on se, kun ihan aikuisenakin jotkut vielä katsovat oikeudekseen ns. throw a tantrum, ja olettaa että ympäristön täytyy vaan kestää. (Mahtaisi olla hirveää olla sellaisen kanssa parisuhteessa.) Sellainen alituinen vahvistuksen tarve käy todella rankaksi, enkä ole enään vuosiin jaksanut sellaista käytöstä kauaa katsella. Mököttäkööt muille. Ystävä voin olla, mutta siihen "älänyt, otaihanrauhallisesti" peliin en lähde ollenkaan mukaan!!!  :knuppel2: 

Kuten myös... eikä tuo leijona - häppeninki kartalla yhtään auta asiaa !  :buck2:
Olen tosin ulkopuolisten seurassa sen verta ujo, ettei diivailuni onneksi aivan kaikkien riesana ole!

SuPi ::)

...hävettää joskus kyllä itseänikin oma ailahtelevaisuus, mutta kun ei sitä millään saa hillittyä  :(

Minä draamakuningatar? Voi kyllä! :D En pysty pitkään kirjoittamaan, on niin levoton olo. Tykkään showsta ja vetäisin sellaista koko ajan jos.. osaisin. :crazy2: Joskus pääsen vauhtiin kyllä ja se on kivaa. Puhuminen on hankalaa jos vähänkin hermostuttaa mutta koitan ilmehtiä ja elehtiä tosi hauskasti ja näkyvästi, se on lisääntynyt tässä lähiaikoina (vuosina). Ööö..

Miten näkyy kartalla? Leijonaa, leijonaa :askendentti: :aurinko: :mars: :venus: 8) ja skorppari kai myös vetää överiksi jossain asioissa ja minulla on :kuu: :aspect_con: :pluto: :skorpioni: joten kyllä tuntuu. :buck2:

En suutu helposti tai mitään, joten en kai ole kovin ärsyttävä mutta pidän asioita suurina ja voin ehkä ollakin vähän lapsellinen. Enimmäkseen draamailu on kivaa, ei minulla ole ongelmia sen kanssa oikeastaan. Tykkään totuudenmukaisuudesta joten en hirveästi kerro asioita dramaattisemmin, mutta jos se tekee siitä huvittavaa.. miksei? :laugh:

On ihanaa suhtautua maailmaan välillä, tai no, ehkä hiukka useamminkin, kuin lapsi.
Lapselle kaikki on kiinnostavaa ja siitä saa sekä pitääkin nauttia...  :smitten:

Inhoan tyyppejä, joilla ei ole mielipiteitä ja jotka eivät uskalla sanoa niitä vähäisiäänkään.  >:(
Miten maailma ikinä kehittyisi, jos joku ei kapinoi vastaan!?!
Suomalainen kulttuuri ei aina helli dramaattisia persoonia. Ulkomailla ilmiö onkin jo yleisempi...

hitsi...koko ajan pitää muokata viestin kirjoitusvirheitä. Ehkä on aika lopettaa tältä erää  :D

OLEN.  ;D
Nuorempana kun suutuin niin se oli kyllä draamaa. Huusin asioita miettimättä liioin mitä tuli sanottua, tavarat lenteli ja potkin tavaroita ja hakkasin seiniä. Olin karkaamassa ja alkumetrit meni kevyesti, mutta sitten oli pakko mennä takaisin tai nukkua kellarissa.

Olen vieläkin aika dramaattinen mutta sitä ei tiedä kukaan paitsi lähimmät ystäväni. Olen taitava hillitsemään itseni enkä todellakaan suutu pienistä asioista...eniten suutun siitä jos läheisiäni uhataan..  :knuppel2:  :knuppel2:  >:(  :tickedoff: !

Kuu leijonassa.  ;D

Venus Leijonassa...

Joten rakkauden täytyy olla aika draamaa, eikö?  :D
(draamahan on normaalia elämää, josta on vain tylsät kohdat leikattu pois)

Olen. Eiköhän se tuosta skorppari-leijona- vaikutuksesta johdu. Edellisessä suhteessa meni oikein överiksi, kun oli vastassa toinen tulisielu. Tajuan kyllä, että tämä piirre tai ehkä karttani tulisuus noin ylipäätään, saattaa tuntua lähipiiristä välillä ärsyttävältä. I'm working on it... mutta vanha koira ei opi helposti uusia temppuja  :)

Kuuni Leijonassa sen tekee  :knuppel2: :-[ :idiot2:

Nuorempana tein kans noita dramaattisia lähtöjä, kun tuli riitaa äidin kans.. sanoin muuttavani pois, kunnes yks kerta äiti sanoi, että ota sit kaikki tavaras mukaan, ettei tarvii niitäkään tulla hakeen.. siihen jäi muuttoni.. Iän ja lasten myötä sitä kummasti rauhoittuu.. ja toivottavasti kasvaaa :coolsmiley:

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Sama juttu täällä tosin olen vielä niin nuori että joskus saatan tehdä niin vieläkin...
Lisäks paiskon ovia ja kovaa!  :smitten:

Ei niin saa tehdä  ;)

Lari - Rauhallisuuden perikuva  :angel:

Mutta se tuottaa hyvää tulosta ja auttaa purkamaa kamalat agressiot!
Pitäskö hommata vaikkapa nyrkkeilysäkki ja hanskat?
Sit aina tällää siihen säkkiin jonku ärsyttävän ihmisen kuvan ja alkais hakata ja potkia, kuntokin kohenis kai samalla...

juu eihän noin sais tehdä  :coolsmiley:.. kyllähän me se tiedetään ,vai mitä Jinx  8).. mutta minkäs teet kun on kaksosen spontaani tempperamentti, ei kerkiä ajatteleen ennenkuin tapahtuu.. jälkeenpäin vasta katsotaan tuhot  ;D :2funny:

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Joo! Niin kuin Alfred Hitchcock sanoi :) Hän oli ainakin astrothemen mukaan nouseva leijona, ja aurinko oli hänellä myös leijonassa ja kuu skorpionissa, sama kolminaisuus kuin minulla :smitten:

 ;D Niinpä niin, minkäs teet!  :smitten:

Luulen, että toi mun Nousu-Rapuni kanssa hallittee nää drama queen kohtaukset, jotka oli ajankohtasia varsinkin myöhäisteininä 16-vuotiaana kun Proge Kuukin vielä Skorpparissa... Siihen vielä muutama hankala Pluto transiitti ja kyllästyin itteki omaan draamailuuni, mutta kun ei mahtanu mitään.  :-\

Nykyään olen sitä mieltä, että draama kuuluu teattereihin ja elämä on ah niin rauhallista ilman suuria draamakohtauksia. Suorastaan karttelen nykyään arjen draamoista innostuvia ihmisiä. Iiiks.  :o

 :angel: :smitten:

Tuo leijona-skorppareiden draamailu on kyllä huomattu ja pantu merkille. Ystäväni au leijona ja noususkorppari on kenties maailman tempperamenttisin ihminen... Niitä pää punaisena raivoamis-kohtauksia tulee harvasepäivä... Hän saa vielä lisää vettä myllyyn siitä, että koulussa kukaan ei ota enää tosissaan, vaan kaikki vain nauraa kun hän raivoaa. On se kieltämättä aika huvittavaa.  ::)

Hän on ainoa ystävä, kenen kanssa olen oikeasti tapellut niin että kirosanat ja solvaukset raikuvat kilometrien päähän ja sitten vielä läimästiin toisiamme poskille niin lujaa kun lähti... Sitten itkettiin, naurettiin ja itkettiin uudelleen, vannottiin ikuista rakkautta ja ystävyyttä... Tosiystävyyttä... ;D

Niiiin, auttaa!! :-[
Nyrkkeilysäkissä ideaa.. :)
Poju on jo kyl äitiltä oppinut ovien paiskomisen..  ???
Noo, täytyy hommata kaksi säkkiä.. ;D
Ihanaa, kun en ole ainoa joka paiskoo ovia.. :smitten:

Etpä tosiaan  ;D Kerran paiskoin oven hieman kovaa niin toisesta
huoneesta tippu peili seinästä  :2funny:
Joskus pamautin oven auki suutuksissani ja seinään tuli reikä.. kyllä hävetti kun tuli remonttimiehiä korjaamaan putkia ja ne vähän katteli sitä reikää seinässä "hullu ämmä"   ;D

Minulla on näitä draamaisia ihmisiä kerääntynyt elämään - itsekin kun sellainen tavallaan olen, niin vedän heitä kai puoleeni.  ;D

Eräs ystäväni  :kuu: :leijona: ( :aurinko:  :oinas:  :askendentti:  :kauris:) ilmaisee dramaattisuutensa jännittävillä tavoilla. Hän ei varsinaisesti ole dramaattinen sellaisella "huutavalla" tavalla, vaan sen huomaa hänen kasvoistaan ja eleistään. Esimerkiksi hän voi todella dramaattisesti ja tylysti jättää ihmisiä taakseen, jos he jollain tavalla loukkaavat häntä. Ihan todella dramaattisesti! Jos hänelle esim. mainitsee näistä ihmisistä, hänen äänestään huomaa sellaisen halveksunnan ja draaman tunnun, ettei voi välillä kuin ihmetellä.  :uglystupid2: Hänen asenteensa on enemmän sellainen "voi *** *** he tulevat vielä huomaamaan kuinka upea ja tärkeä olen" ja sitten draama alkaa mykkäkoululla ja kehon 10 cm kasvamisella ylöspäin. Oikea uppiniskaisuuden perikuva!

Sen sijaan äitini  :aurinko:  :leijona: on enemmän sellainen, että hän pitää huomiosta ja osaa dramatisoida, mutta ei varsinaisesti ole kovin dramaattinen. En tiedä tajuaako tästä kukaan mitään, mutta hän enemmänkin nauttii suuresti huomiosta ja haluaa sitä, mutta ei sillä tavalla dramatisoi välttämättä niin pahasti kuin tämä kuu-leijona-ystäväni.

Eräs tuntemani  :aurinko: :askendentti: :jousimies: :kuu: :kauris: on ehkä maailman lapsellisin, uppiniskaisin ja ylpein dramatisoija ikinä. Hänelle ei voi sanoa yhtään väärää sanaa, kun samalla jo koko maapallo on käännetty väärinpäin, hän ei näe yhtään metsää puilta vaan kiinnittyy yksiin sanoihin ja vääntää niistä ties millaisia muotoja ja dramatisoi ne niin, että lopulta kaikki ovat häntä vastaan.  ::) Vaikka hän tietää, että ihminen tarkoittaisi ihan hyvää, mutta valitsee vain huonon sanan, hän saattaa silloinkin ihan "tahallaan" aiheuttaa mielettömän draaman tästä ihmisen yhdestä sanasta, vain siksi että se 1 sana tuhannesta ei sattunut miellyttämään täysin hänen korvaansa.  ??? En osaa häntä ymmärtää kyllä lainkaan, todella omituinen tyyppi.

Itsekin olen drama queen, suuttuessani olen aikamoinen tulikekäle, mutta lepyn nopeasti ja vihaisuuteni on enemmänkin yleensä vihaa itseäni kohtaan, huudan hieman (ja sen hetken kovaa), sitten itken kovasti yksikseni ja sitten kaikki on ohi. Pillastun myös helposti ja "korotan ääntäni" helposti, mutta en sinällään vedä sellaisia "itkuparku"-raivareita oikeastaan kuten tämä eräs jousimies-ystäväni.

Juu ja mielipiteitä pitää olla, ne rikastuttavat ja opettavatkin jotain toisen näkökulmasta. Minun MIELIPITEENI on se, olen paljon vastaanottavaisempi toisenlaisillekin näkökannoille, kun ne esitetään suht rauhallisesti eikä ruveta vaakkumaan ja raakkumaan.


Pidän tosi paljon väittelyistä, mutta joidenkin dramakoitten kanssa se on jumalattoman rasittavaa. Yritäpä siinä keskustella sitten villasukan oikeasta kutomistavasta, politiikasta tai musiikkimausta
( tai yleensäkin asioista joissa on monta vakaumusta ja suhtautumistapaa) niin yhtäkkiä toinen alkaa iskeä nyrkkiä pöytään ja mennä henkilökohtaisuuksiin. Ja sitten homma kääntyykin niin että dramakkoa pitääkin lepytellä ei jiises..

Omakohtaiset draamattelut ovat melko harvinaisia, mutta yleensä silloin irtoaa kun kärsivällisyys on kertakaikkiaan lopussa. Silloin ei kannata olla maisemissa  :tickedoff:

Annaelen.. Juu en minäkään enää.. tietääkseni.. oon aika rauhallinen jopa väittelyssä.. se oli ennen se..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

 ;D Ilmoittaudun drama queen-miehen omistajaksi.

Tuplarapu ja  :kuu:  :kalat: on tämä herkkä herra ja kun kokee tunteitaan loukatun -usein ja mitä uskomattomimmista syistä- ilmassa on dramatiikkaa!

 :smitten:

Loistava huomio - että mieskin voi olla "drama queen"!  :laugh:
Kyllähän taidan itsekin sellaisia tuntea, voi mahdoton, osaavat he olla ihaniakin...silloin kun eivät temppuile!

Yksi mieheni kaverin vaimoke on todellinen drama queen. Hauskinta tässä on, etten tiedä tämän henkilön syntymäaikaa tai saati sitten aurinkomerkkiäkään. Täytyy muistaa kysäistä seuraavan kerran ja katsoa, josko olisi yhdistävää tekijää muiden havaintoihin esim. noususkorpparista  :D

Henkilökohtaisesti en voi kun ihmetellä tällaista kuninkaallista käytöstä. Kaikki asiat hän tekee todella suurielkeisesti ja jos kukaan ei huomioi/kommentoi niin sit suututaan ja esitetään jopa uhkavaatimuksia (esim. lähden pois jos ei kiinnosta -tyyliset jutut).
Todella dramaattista. Jos erehtyy hiemankin vitsailemaan sillä tavoin, että tämä henkilö voi ymmärtää väärin niin show on taattu.

Itse hän ei kyllä välitä vaikka haukkuisi minut päin naamaa, mutta auta armias jos hänelle sanoo jotain, niin kyllä alkaa sellanen kesäteatteriesitys, ettei paremmasta väliä. Huh huh, rasittavaa, nyt heräsi mielenkiinto kyllä tutkia tän persoonan syntymäkarttaa  ;)

Ihan kun olisin aistivinani, että juuri noususkoput olis näitä draamagueenejä ::)

Kyllä, täytyy myöntää että samaa mustakin löytyy.. varsinkin kun on tunne että maailma potkii päähän niin kyllä dramatiikkaa löytyy :tickedoff:

Mutta, nää "kohtaukset" menee kyllä aikas nopeasti ohi ja taas vedän itteni ruotuun ja nenän eteenpäin kohti uusia tuulia ja uusia konflikteja ;)

On se hyvä että edes me noususkoput pidetään jonkinlaista meteliä  :knuppel2: :2funny:

Ei sitä millään pahalla, sitä tunnetta vaan kun on niin paljon :smitten:

Juu, nuorempana olin suorastaan mestari näkemään monenlaisia juttuja hirmu synkästi - tosin oli kyllä aihettakin. Kai se rassais ketä vaan, jos ikävuosien 10 - 21 välillä suvusta ja tuttavapiiristä kuolee toistakymmentä eri ikäistä ihmistä, kuka mihinkin... Mut osasin kyllä "jeesustella" paljon pienempiäkin juttuja...

Aikuistuminen ja elämän tuomat kolhut ovat kyllä tasoittaneet tosi paljon, mutta isommista kolauksista näkyy kehittyvän draamaa ihan väkisin, vaikkei itte tahtoiskaan... Sellasia nimim. the_planetin tuttavastaan kuvailemia esityksiä en todellakaan vedä, pikemminkin mulle on alkanut tulla päälle sellanen syrjäänvetäytymisen vaihe...

Noususkorppari olen muuten minäkin ja muu kartta varmaan vaan loitsii lisää liekkejä tähän "tautiin"...

sen lisäksi kuu jellonat sekä homomiehet.  ;D

 :smitten:

Allekirjoitan täysin tämän  :skorpioni:- ja  :leijona: -vaikutteisten ihmisten draamantajun! ;D
Tyttäreni ja miesystäväni ovat molemmat aurinkomerkiltää rauhallisia härkiä, mutta tyttären noususkorppi ja miehen nousuleijona tuo kyllä aika lailla dramatiikkaa kummankin esiintymiseen...