Astro Foorumi

Hm. Tulin runolliseksi tai teki mieli herättää jotakin sellaista.

Jotakin sellaista missä kuljemmekaan, millä vauhdilla, mitä rannalla näkyy?
Onko koskia, suvantoja, saastetta, kirkasta lähdevettä, usvaa, kaatosadetta, kuivuutta, rapistumista....?

Olen kait pari vuotta jo tässä katsellut miten planeetat vaikuttavat kulkuumme, mitä transiitit lupailevat, vuosi- ja kuukausihoroskoopit, viikkovillitykset. :coolsmiley:
Tuossa niitä ohittelen omassa virrassani. Joihinkin tartun, mietin ja suunnittelen, toisia hetkiä, ehkä hyvääkin osoittavia, en huomaa. Elämä vain menee omalla painollaan. Onkohan osannut ottaa huomioon hyviä tilaisuuksia? Tai varoa huonoja?

Miten muilla? Miltä teistä elämänmeno tuntuu?

Minun virtani viimeiset puoli vuotta on vierinyt sellaisella vauhdilla, etten rantoja ole kunnolla ehtinyt katselemaan. Hurja sentään! Mitä lie on jäänyt huomaamatta!

Ikuinen virta (kertosäe)

Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?

Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?

Ei kai liity aiheeseen tuon taivaallista mutta kun
luin otsikon alkoi soimaan tämä päässä...
Minkäs teet...  :D

Voi kuinka kaunis oli intuitiosi viesti, Jinx!  :smitten:

Hei Annaelen!

Kas kuin juuri luin sinun Othello-unestasi, niin enpä voi olla sanomatta.

Ehkä sinun 'mielelläsi' onkin lepokausi, missä muhii luovuus odottaen omaa aikaansa. Tuo kuolema, mitä unessa näyttelit, voisi olla huomioitava seikka. Ehkä sinä haluatkin 'kuolettaa' itsessäsi jotakin. Et vain tiedä itsekään vielä mitä. Jotakin uutta ehkä haluaa tulla huomioiduksi sinussa. Tai sinun huomata ne rannat! Jospa katsosit mihin voisit hetkeksi pysähtyä.  :smitten:

Rannoillakin voi olla oma merkityksensä antamisessa. Virtahan se yleensä siitä ottaa omansa kulullansa, varsinkin se koski. Mutta mitähän siinä mukanansa kuljettaa?

    >:(
       Entisenä VASTA rannan " kiiskenä " tuo virta vie,

        en vain tiedä läheisistäni, he luulevat minun

          olevan hukassa, tai ainakin hukkuneen,

            omaan elämääni, kertakaikkiaan!!

                     :'(  :-*  :angel:

Kuvittelet liikaa! Luulet kyllä olevasi vastarannan kiiski. Senhän näkee usein teksteistäsi, mutta luulenpa että on virtoja joille et voi mitään.

Mitä tarkoitat omaan elämään hukkumisella?

Tässähän sinä olet, aika isosti!  :smitten:

      :-*  Kiitos ja kumarrus MT!   Virtaako? Mielenkuvat kulkee!

            --- Omia ratojaan!  Joskus seuraan, - aina en.

            Perheellisenä se helposti johtaa yksinäisyyteen!!

              Tämän kaikkialla kiirivän hälinän keskellä!

                Virta vie, totta, kohti sitä, joka on

                  jo odottamassa, ( ? ) kärsimätön,

                    kyllä olen, mutta tämäkin

                      foorumi vie sitä !! ?


                               :smitten:

Sinä olet aina yhtä arvoituksellinen, haluat varmaan ollakin, ei se mitään.
Mutta joskus on hyvä antautuakin 'virran' vietäväksi. Siinähän voi sitten sulkeutua sisimpänsä kanssa ja miettiä. On jotakin valmiina sitten, kun tuntuu että on jumittunut 'johonkin liian ahtaaseen'.

Ja foorumin virrassa on pikkuisen keveämpi kulkea. Paljon hyvää sieltä voi tarttua mukaan!  :smitten:

Sinun virrasi kulku näyttää mukavalta, Elämänilo!

Toivon jatkossa samanlaisia suuntia!  :smitten:

Kapea (tai leveä, riipuu kuka katsoo) koski, minä veden pinnalla kosken mukana. Alla on liukkaita kiviä, mihin voisi osua, mutta vettä on välissä niin paljon, ettei edes varpaani satu kolahtamaan kiveen. Iso pudotus on edessä. Pelottaa. Mutta pysähtyä en enää voi kun heittäydyin veden matkaan. Voisin tarrata puuhun, koska osaan jutella puille. En tee sitä, koska puut hymyilevät luottavaisesti. Sanovat: jatka tyttö jatka. Se on elämää se.

Kuinka kaunista, Intimaria, suorastaan runollista!

Eikä sinulla mitään hätää, kun puut ovat ystäviäsi. Jos osaat puhua niille, ne osaavat myös puhua sinulle.

Tuleekin mieleen, että elämän virrassa tarvitsemme aina jotakin joka pysyy rannalla, jotain staattista, johon pystymme tarttumaan, kun tarvitsemme.
Vaikka vielä enemmän tarvitsemme sen dynaamisen virran.  :smitten:

Ystävät!

Moneen suuntaan on virtani minua kuljettanut.
Moneen vääräänkin vuonoon vienyt.

Aina on kuitenkin elämänusko löytynyt. Ja löytynyt uusi virta, johon heittäytyä.
Uskolla, että elämä kantaa, kuitenkin.

Uteliaana seuraan virtani vientiä.
Jos oikein oppisinkin sen viestejä kuuntelemaan voisin oppia jotakin elämän tarkoituksesta kohdallani.


 :smitten:    maarita         :smitten:

Niin Maarita!

Virta on kaunis symboli elämästä. Sehän on melkein kuin ihminen tunneruumiinsa ympäröimänä. Kun tunteet meitä kuitenkin niin paljon vie. Usein silloinkin, kun luulemme että se oli järki.

Kaikkea hyvää toivon sinun virtaasi! On upeaa kun uskaltaa 'heittäytyä'.

 :D :smitten: :D

Syksyn kuulaus ja tummuus virtaa minunkin jaseniini, mutta se on jotain uutta taas kuuman kesan jalkeen ja erilaista paljon raikkaampaa.
Paivien variloisto ja sadonkorjuun aika tuo uusia makuja elamiseen.
Uutuus on sana joka viehattaa minua ja erilaisuus jonka energiaa ei voi olla tuntematta  :D

Istuskelen kallioiden välissä virtaavan puron äärellä ja katselen kuinka kaarnalaivat uivat alajuoksuun. Vesi on kirkasta ja ilma lämmintä, mutta tunnen jo syksyn tuulahduksen ja haistan metsän voimakkaan tuoksun. Karhu on tullut aterioimaan marjoja mättäälle. Annamme toistemme vain olla rauhassa ja nauttia luonnon antimista.

Uutuus ja erilaisuus kuulostavat haastavilta sanoilta. Jos sielu on löytänyt tai halajaa uuttuutta, erilaista, niin varmaan koet sitä myös fyysisellä tasolla.  :coolsmiley:

Ensin ajattelin, että 'ei voi olla totta', kunnes tajusin, että symboliikkaa puhut. Sinä olet noussut pienelle pysäkille elämässäsi, niinkö? Karhuhan on äitiyden ja voimien symboli. Keräät voimia aisteillasi varmaankin.

Hm!

Te puhutte niin kauniita, etten osaa olla hiljaa. Heti alan anlysoimaan. Onkohan se minussa jotenkin sisäistä. En vain osaa pitää suutani kiinni.  :idiot2:

Tuota en tiennytkään. Kiitos tiedosta metsätonttu.  :smitten:

Virta vie, virta tuo. En tiedä missä mennään, hämilläni olen, nöyränä elämän suurten kysymysten edessä kuin pikkulapsi.

Kysymyksiä, jotka herättävät lisää kysymyksiä, eivätkä vastaukset ole mustaa valkoisella, vastaukset ovat tuulen henkäyksiä ja läpikuultavia harsomaisia aavistuksia.  :idiot2:

Jos maailma kääntyy nurin, voi jatkaa uusin urin, valmiina uuteen seikkailuun...

Kaikki jatkuu koko ajan... Elämä ei lopu. Kauneus ei lopu. Kysymykset ei lopu. Päättymätön tarina, edes itsemurha, kielletty varauloskäytävä, ei ole keino paeta. Elämää ei pääse karkuun. Elämä on turvallista. Elämässä voi vain kasvaa ja kehittyä. Olemme koko ajan menossa eteenpäin, vaikkemme itse näe sitä liikettä.

Ei siis huolta. :smitten:

Voi teitä runoilijoita!

Runollinen mieli on kaunis, virtaava mieli!

Opin ammoin ystävältäni, joka asui Irlannissa, joitakin iirin kielen merkityksiä.

Eräs oli ikivanha sana poet = runoilija, mikä taas syvällisemmin käännettynä tarkoittaa 'ihminen joka näkee'.  :smitten:

Tällä hetkellä olen hurjassa koskessa.

Kuun lopussa on edessä maan muutto, mikä tuo mukanaan valtavan määrän järjestettäviä asioita, niin käytännössä, kuin pään sisälläkin. Nyt on yhtä aikaa niin monet asiat meneillään, että tuntuu ettei itselle jää tilaa eikä aikaa selvittää niitä järjestykseen. Sitäpaitsi, meillä ei ole Suomessa vielä mitään, ei työtä (vaikka yhtä mielenkiintoista paikkaa olen juuri hakenut), ei asuntoa, ei mitään. Olen sanalla sanoen stressaantunut. Se taas aiheuttaa flunssaisen olon, joka taas omalta osaltaan pahentaa stressiä...

Tiedän että muutto (ja muutos) on hyvä asia, on vaan hankalaa pitää päätään pinnalla. Kyllä tämä taas riemuksi muuttuu, murrosajat vaan ovat niin raskaita.

Töihinkin pitäisi mennä, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Onneksi miehen kanssa koko ajan puhutaan toisiamme tämän vaiheen läpi. Jompi kumpi aina jaksaa olla vahvana ja tukea  :smitten:.

Metsis... se juuri onkin ihanaa, että vastailet kaikille!  :smitten:

Kiitos, Intimaria!

Ihan kuin olis saanut virallisen luvan... ;D :smitten:

Varmaan me tiedostamme koskeen menemisemme. Rohkeutta siihen tarvitaan ja uskoa tulevaisuuteen. Koskissa luonne hioutuu. Helpompaa on aina suvannossa lymyäminen, vaikka se voi tylsistyttää pitemmän päälle.

Uskonpa melkein että koskesi kanssa pärjäät. Olet varmaan hyvä uimari, osaat luovia pahimmat karikot. Ja kun on kaveri mukana, niin hyvin menee!

Toivon todella sinulle hyviä muutoksia, vaikka koskaahan ei tiedä mitä on vaikeuksienkin takana. Hoida flunssasi ja yritä antaa kehon levähtää!

metsis  :smitten:

Minun elämäni virta on ollut seisattunut ja paatti ankkurissa. Vesi on väljähtynyttä ja sameaa. Paatti vähän vuotaa. Varpaita paleltaa.
Nostin ankkurin eilen varovasti ja nyt on maisemanmuutoksen aika. Seisahtunut vesi ei ole hyväksi juurille ja nyt pieni virtaus jo tuo puhdasta vettä tullessaan. Selkeästi edessä häämöttää aurinkoinen taivas ja ruskanväriset hyvältä tuoksuvat puunlehdet. Suurempi virta ja elämään ja paattiin vauhtia....vihdoinkin.
Tuo suvantovaihe ottaa aina koville, ei siihen koskaan totu. Vaikka ainahan sitä mennään ylä-ja alamäkiä.

Virta venhettä vie, minne käykään venheen tie?

 :smitten:

Juu olen hyvä uimari, ja vielä parempi kelluja  :).

Jännää muuten, miten eri tavoin ihmiset elämäänsä kuvailee. Hyvä vertaus, Metsis!

       ;)   NOOO, varsinainen nousulohi, jos sitä noinvaan,

             noustaan suvannosta vastavirtaan!!   ::)


                       :2funny:

Voi kun minullekin on tuttua tuo seisahtanut, väljehtynyt vesi. Jos nyt oikein sinua ymmärrän. Vaikka on turvallista rantautua, niin pitemmän päälle kaipaa enemmän jotakin...sitä virran vauhtia. Ja ittehän sitä vauhtia pitää hakea, uusia ulottuvuuksia. Uusia mutkia virrassa.

Niin, mitähän on mutkan takana?!  :coolsmiley:

     ;D

         Mutkan takana odottaa koski, ja meno alkaa

          käydä villiksi, tulee äitiä ikävä!!


                     :angel:

Mistäs sen tiedät? Entäs jos siellä on rannalla just se, mistä olet salaa unelmoinut  :coolsmiley:

    ;D  NOO, se oli vain yleistys, kun ei enää olekkaan,

          mitään perinteistä TURVAA, johon takertua!!


                       ::)

Mihin se on kadonnut?  ???

    :'(  Kai se sitten on tämä elämän virta! SE, on sen vienyt

           mennessään. Minä olen jäänyt rannalle katsomaan.

               ( en ruikuttamaan, toistaisexi ). Siis,

                     jotenkin kaikki menee ohi.

                         Ilman minua!!

                             :-\  :'(   

                                 :knuppel2:

Kotkansilma! Et sinä ilman turvaa ole, luulet vain.
Hukkunut olisit muuten elämän kuohuihin.

Ja tässähän sinä räpiköit!  :D

Kaunista metaforaa, ja paljon siihen sisältyy elämän kulkua! Asioita voi kertoa niin monella tavalla.  :smitten:

Ihana aihe. Kiitos Metsätonttu!  :smitten:

Minun elämäni virta soljuu tällä hetkellä kauniisti puron lailla. Vauhti on enimmäkseen suht rauhallista ja tasaista, mutta välillä on pieniä pyörre kohtia, joissa hetken ajan tuntuu ettei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Pysyn kuitenkin.  :angel: Pyörteet tuovat elämääni mukanaan aina jotain ihanaa, uutta ja jännittävääkin. Opin paljon. Elämän virrassani olen vieraillut ja vierailen vielä monissa uusissa ja vanhoissakin paikoissa ja tilanteissa nähden, kokien ja oppien. Elämästä nauttien.  :)

Kuulostaa ihanan tasapainoiselta, Rakkauden enkeli, suorastaan sädehtivältä. Suorastaan näen sinut lehvistön suojassa, jonne pintaan kipunoivat auringonsäteet läpi ja leikkivät pinnalla.

Nuo pyörteethän ovat mukavia lellua silloin, kun ne ovat sopivan rauhallisia, kuin niitä henkisen elämän spiraaleja.

Mutta tulee mieleen lapsuuden kauhujutut virran pyörteistä, jotka imaisevat alas tyhjyyteen. Moni on hukkunut sillä tavalla. Ehkä ne ovat jotakin maanalaisia vesisuonia tai lähteitä, jotka imevät pintavettä.

Joskus on elämä tuntunut sellaiseltakin, on saanut kovasti kaikin voimin kauhoa, ettei ole mennyt syövereihin. Sitten taas tuntuukin ihanan vapauttavalta, kun voi vain kellua ja hengittää rauhallisesti rannan tuoksuja.

Kah, miten sitä nyt näin synkästi tuli? Tuo pyörre toi mieleen... :-[

Elämän virta..

rantakivillä on nyt istuttu hieman lepäämässä
ensin yskitty vedet pois keuhkoista, annettu hengityksen tasaantua..
on uitu liian läheltä virtapaikkaa, syövereitä, niitä pimeitä pyörteitä,
mutta päästy kovasti räpiköimällä pois syvänteestä.

Tässä vähän heilutellaan jalkoja vedessä
kastautuminen voisi olla virkistävää,
nyt aluksi vähän kerrallaan
takaisin elämän virtaan..

Juu, on täälläkin niitä "synkempiäkin" pyörteitä tullut koettua. Niistäkin kuitenkin aina selvinnyt entistä vahvempana.  :knuppel2:

Voi Lemniskata, kuinka rauhallisesti todella istut. Kuulen veden äänen varpaissasi, mutta en kyllä nyt malta olla kaivamasta tuota yhtä juttua ja istua siihen viereesi. Olen tallettanut sitä puhelinviesteissäni, mikä mokoma kiertokirje, mutta niin hupanen. Saanhan kertoa:

"Mä ittuin ojatta koilankakan vielettä.
Tä tulit ja kytyit, että mikt tä tielä oot.
Mä mökötän. Jaa, no mun pitää tulla tinne kant.
Tää tulit ja ittuit koilankakan päälle,
ja mua naulatti ihan hilveätti.
Kiitot kun oot ollu kiva kaveli!

metsätonttu  ;D

 :D :D 8) 8)

Mie olen heittäytynyt virranvietäväksi...Kaikki tietää täällä, että otin loparit alkuvuodesta ja nyt sitten istun koulunpenkillä, matkalla hierojaksi.
Voin sanoa, että elän ehkä yhtä elämäni parhaimpia aikoja.
On niin ihanaa tehdä ja oppia sellaista mikä kiinnostaa. Miusta tuntuu, että olen herännyt eloon. Tarvitsi rohkeutta hypätä virtaan, mutta luotan siihen että se kuljettaa. :)

    :-*  Kiitos ja kumarrus.  Kauniisti  sanottu.    :-*

     Siitä on jo aikaa, kun mietin elämäni tarkoituksemuutta.
     Pyysin, eikun VAADIN, korkeimpaa olemustani näyttämään
     tien perille.    JA niinhän minulle näytettiinkin S E,
     mahdollisuus. Olin virran rannalla, ja joku taustalla
     kertoi, jos näet tuon kultaisen kaupungin vastarannalla
     niin voit uida sinne heti, eikä tarvitse kiertää tätä
     rantaa löytääksesi sillan yli virran. Näin sen kultaiset
     tornit, rakennukset, ja eikun alasti uimaan tuohon
     synkkään virtaan, ja hyvinhän se meni, kaulaan asti,
     sitten alkoi pelottaa, koska tuo tumma vesi ei kantanut
     niinkuin vesi, oikeasti.

     Kahlasin peloissani takaisin rannalle ja siellä minua
     odotti pitkä rivi erillaisiin asuihin pukeutuneita
     tyyppejä, lienee olleet edellisten elämieni rooleja!

                 :'(  :-*   :angel:

     

 

Nyt juuri tuntuu kuin myrskyn tyynnyttyä, hiljaisuus ja sateenkaari, lupaus.
On viskottu sinne tänne, mutta aina on joku joka sanoo tule tänne.
Metsä suojaa ja aurinko lämmittää mukavasti, kuivattaa veden, tunnemyrskyn.
Pyhä pihlaja täynnä punaisia marjoja, elämä jatkuu, ratas pyörähtää, ehkä nyt on rauhan vuoro.

 ;)  ;)  ;)  Mateve

      :angel:  Kyllä se oli uni.

                 Josta heräsin hyvin pettyneenä itseeni.

                         :'(   :-*   :angel:

Kyllä sinä vielä sinne perille pääset.  ;) :smitten: :angel:

     :'(  Kyllä niin, pääsemme jokainen. Olin vain tosi

           kyllästynyt omaan senhetkiseen elämääni, ja

            toivoin jotakin oikotietä perille. Kyllä

             se selvästi minulle näytettiin, eipä

              vaan rahkeet riittäneet voittaa

               tuota estettä, palattava oli.

                              :angel:

Voi, luulenpa ymmärtäväni sinua. Olen itse (ja varmaan jokainen) kamppailut vuosia oman ongelmani kanssa ja yrittänyt päästä sinne, minkä näit. Vihdoin se irtiotto toteutui. Ja ehkä se oli se oikea hetki.

Joten lakkaa suremasta rahkeita ja kerää uutta voimaa. Ehkä löydät siihen uusia näkökulmiakin ja joku päivä huomaat, että olet oikealla tiellä oikealla hetkellä.

Etkä varmasti ole yksin nytkään!
Tässäkin meitä on aikamoinen joukko. Metsätonttu  :) :angel: :smitten:

Niih!  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Mika-Matti!

Olet kuin upea sudenkorento, joka lentelee hiljalleen pitkin virran pintaa, kiertää rannat ja tutkii kosket. Noin kauniisti katsot sen kaiken kuvajaista tulkinnoillasi!

Lisää virran tarinoita:

Tekee mieli kertoa uneni, jossa ylitin virran suuren ihmisjoukon kanssa. Näin vastarannan. Yhtäkkiä vedessä oli pieni eloton vauva. Säikähdin että se oli kuollut, huusin muille, nostin ja ravistelin sitä. Yhtäkkiä se nauraa kikatti päin minun naamaani. Kaikki kerääntyivät ympärille katsomaan ihmettä. Olin hyvin hämilläni, mutta valtavan iloinen.

Mitä näkisit tässä?

Kiitos Mika-Matti! Siinä oli varmaan tulkintaa kaikille, jotka vesistä ja virroista unta näkevät.

Tuo vesihän on myös aina tunnetta, tunneruumiin liikkumista, eloonherätettyä, jotakin uutta on siihen vaikuttamassa.

Minulle tuo uni avasi aivan uutta maailmaa, kuten sanoit! Ja tuo lapsi oli kuin aivan uusi luova ehtymätön energia, joka alkoi virrata. Otin kaiken mahdollisen ja mahdottoman irti silloisesta tulevasta ajasta. Sain paljon, onnea, iloa ja haavoja, hyvin syviäkin (jotka todella herättivät todellisuuteen).

Nyt kylläkin kuljen (vahva uni) maanalaista käytävää pitkin, jota ennen en tiennyt olevaksi olevan ja minulle sanottiin, että 'se on oikotie kotiin'.

Mutta kaipaan virran sulavaa liikettä ihollani! Rapu ku rapu!  ;D

Meissä on niitä alakerroksia kuin talossakin. Saatikka sitten niitä kellareita ja maanalaisia.

Kyllä nekin joskus täytyy komuta! Opin todella että 'mutia myöten' oppii kohtaamaan pelkonsa ja varjonsa. Uskonpa että olen jo tietyllä tavalla tullut 'kotiin', kömpinyt valoon. Se on taivaallinen tunne.

Kylläpä Mika-Matti osaat kysellä!  :coolsmiley: Taisinpa tuossa jo vastata.

Tunnustelepa sinäkin omia virtauksiasi. Päästätkö ne vapaasti soljumaan?

     :coolsmiley:

     Kylläkai se niin on, että kuljettuaan sen hetkisen

      tiensä loppuun, on kuin seinä olisí edessä, eikä

       näy mitään etenemisen mahdollisuutta, missään.

         Luottamus on lienee siihen hetkeen paras.

          Että jo kohta, avautuu uusi vaihe, tie.!

                      :angel:

Luotto onkin hyva sana, joskus ainoa mahdollisuus menna tai odottaa tulevaisuutta  :smitten:
Kellari muuten kuvaa hyvin alitajuntamme teita, se kuvaa menneisyyttamme jossa sitten pengotaan tarpeellista jatkoon!

Se vastaan tullut 'seinä' on kuin 'pato' virrassa, josta ei ole jatkamista.
Niin se ainakin tuntuu.

Mutta olen huomannut omasta elämästäni, että silloin kun törmää seinään tai patoon, sen tuntuu turkasen pahalta. Mutta...silloin on törmännyt omaan rajaansa, on tultu siihen mihin vanhat asenteet ja ymmärrys on rakentanut rajan.

Oikeastaan on hyvä hetki, kun tajuaa sen, kun kohtaa sen konkreettisesti (tai siis sielullisesti), sillä silloin tietää, missä on jotakin RIKOTTAVAA, jotakin jota on syytä murtaa, että voisi laajeta.

silloin jos koskaan voisi ottaa käteen sen 'uhman' tai kuuluisan suomalaisen 'sisun' ja murtautua ulos. Sitten se vapaus tuntuu....kerronko?

Olen kamalan väsynyt, fyysisesti raskas päivä. Tulee pian sanottua jotakin mitä ei ajattele...

Minun virtani on edelleen se sama joki, mutta vauhti on hidastunut. Olen nyt veneessä, yksin, enkä tahtoisi olla siellä. Airoja ei ole, tai sitten en vain käytä niitä. En jaksaisi käyttää vaikka ne olisivatkin. En tahtoisi jatkaa matkaa vaan mennä rantaan, mutta puut ovat kuolleina ja minua melkein pelottaa. Suljen silmäni. Annan veneen viedä. Kyyneleet pursuavat silmissä. Ikävä. Syksy.

Oi sinua!
Emme mahda mitään sille, että voimat joskus tuntuu loppuvan. Pitää levähtää. Kuunnella itseä ja miettiä kaikki uudelleen. Mikä tarkoitus tällä on? Joskus on hyvä antaa virran venettä viedä. Syksy ja kyyneleet  :'(
Näin on varmaan meillä monella, jostakin syystä. Ne eivät ole kuolemaksi.

Saanhan kertoa sinulle tarinoita: " Kun neidon ritari oli tappanut lohikäärmeen, hän menehtyi myös itse. Neito itki ja itki ja kyynelistä kastui maa. Siihen syntyi kielonkukka. Olavinlinnan muurien kätköissä itki neitonen ritariaan, unohtui sinne. Kyynelistä kasvoi pihlajapuu".

Siis kyyneleet vahvistakoon tietä uudelle elämälle! Odota mihin virta vie, pikkusisko!

 :'(

haleja Metsikselle.  :)

      ;D   Eikös se mennyt, että tulee sanottua

            mitä ajattelee.. Vahingossa!!


                     :2funny: :2funny:

Olen omalta kohdaltani hyväksynyt sen, että syksy tuo aina apeuden ja kyyneleet valuu yhtenään..
Sairaslomalla toista viikkoa (ensimmäistä kertaa uupumuksen takia), saadakseni univelat pois,
piti käydä rosen-terapiassa, ulkoilla, puhua ne mitkä taas on padonnut sisään jne., eli aikaa itselleni.

Maanantaina sairastui poika ja tauti on sitkeä, tänään taas lääkäriin.. Avuton olo.. :'(
Eräs läheinen hankki isoja vaikeuksia itselleen ja häntä murehdin.. (http://)
Olen jankuttanut itselleni "älä huolehdi, hän on itse vastuussa teoistaan".
Ok, tajuan sen, mutta silti huoli vaan pukkaa jostain ajatuksiin..  :uglystupid2:
Elämänvirrassani on juuri nyt jokunen ajopuu hankaloittamassa virtauksia.. tulis tuuli ja veisi ne pois

Haleja Willowlle...

(täältä puuttuu tähän sopiva hymiö  :-\ )

(http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif) Kiitos! Sinulle myös pikkusisko(http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif)

Saanhan poimia positiiviset huomiot syksyisistä tunnelmistasi. Ensinnäkin itse juuri äsken kuljin tuolla metsässä puron vartta. Maarianheinän hento ja niin viehättävä tuoksu kulkeutui askelissani nenääni.

Sinun kertomuksestasi löytyi tuo Maarianheinän lohduttava hyvä tuoksu.

Ensinnäkin, on hyvä että näet ajopuun, et ole itse se ajopuu. Syksyn tuuli tulee ja puhdistaa sen varmasti liikkeelle.

Sitten on upeaa, että et paina töitä ylpeänä ja uhmakkaana, vaan hakeudut apuun.  :smitten: Sillä kolkuttavalle avataan, sanoi Jeesus. Ja...näet asiat aivan realistisesti ystäväsi ongelmista. Hän kulkee opintietänsä. Ja kasvaa varmasti.

Mutta pienelle pojallesi lähetän lämpimän halauksen.  :smitten: Onneksi hänellä on hyvä ja rakastava äiti!

Sie aina nipistät!  ;D

(http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif) Kiitos metsätonttu, että kerroit ajatuksesi/ tuntemuksesi.. Itse on niin vaikea nähdä omaan itseensä/ murheisiinsa.
Syyllisyyteni sairaslomastakin hävisi.. Ja ystävän "kohtalo" selviää huomenna, ilman minun huolehtimistanikin..
Poika käväisi kurkkaamassa äsken mitä teen, näki avattaresi ja tokaisi
"Kato äiti ihana tonttu sienen päällä, minä voisin mennä suojaan tuonne alle.." Ehkä poju vastaanotti halauksesi näin.. :smitten:

Minun sydämessäni on syksy.
Ei se kaipuu ei lähde pois.

Kerran joku kysyi, "mitä olet saanut, mitä jäänyt vaille..." tai jotakin sellaista. Kirjoitin vastauksen, minkä sitten poistin. Ajattelin, etten halua enää ajatella koko asiaa. Kerroin, että yhtenä iltana minulle sanottiin: "kait se on rakkautta" enkä minä ollut valmis kuulemaan.

Nyt tämä ihminen on jälleen elämässäni.
Enkä tiedä, mitä minä taaskaan teen.

Tunnen niin paljon, että jos päästän kaiken irti, siitä kaikesta tulee maanvyöry joka on vettä. En tiedä edes sitä, ovatko nämä minun vaiko hänen ajatuksiaan. Olemme sotkussa toisiimme. Aina vain.

Hänen ei tarvitse kuin käväistä lähelläni ja minusta tulee hänen.
Enkä minä saa sanottua näitä sanoja.

Ehkä ei ole aika. Sittenkään.

(http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif)  :smitten:

Voi, voi Pikkusisko!

Oletpa ihanasti rakastunut! Mitä pelkäät?

Anna virran venhettä viedä ja hengitä vapaasti. Kun hetki tulee, tiedät mitä sanot! :smitten:

niin... hiljaisuudessa odottelen sitä, mikä tulee tapahtumaan.
Tulee tilanne, mihin sitten taas reagoi siten, miten osaa.

 :)

Tulipa mieleen, että joskus ajelehdimme, vaikka luulemme olevamme tukevalla maalla. Se on vain järki siinä olevinaan, mutta tunteet hukassa, syvällä omissa uumenissaan. Siitäkin voi löytyä tasapainoa, jotakin syvällä odottamassa...

Tuli mieleen, kun päivällä tuossa astelin erään järven pintaa. Jännittävä järvi, sillä sen pintaa peittää paksu rahkasammal mättäineen. Alla on uinuva piiloitettu järvi, en tiedä kuinka syvä, mutta tämäkään kesä ei sitä ole kuivattanut. Noilla mättäillä on aika outo astella, sillä ne hyllyvät ja hytkyvät. Enpä tohtisi kovin hypellä. Mutta karpaloita on joka vosi, väliin enemmän, väliin vähemmän.

Sieltä jostain uumenista huokuu kait eteerisiä rauhottavia öljyjä. Meitä oli neljä naista mättäillä, hartaan hiljaisina. Eräs sanoikin, että ihmeellinen rauha huokuu täällä.

 ::)
Kiitos, metsätonttu, ihanaisesta tuokiokuvasta.  :smitten:

Yhteen aikaan näin toistuvia unia siitä,
kuinka samoilin keskellä sysimetsiä
vain päästäkseni muinaiskalaisten "ikijärvien" partaalle.
Tällöin koin niiden suorastaan huokuvan yltäkylläisyyttä.

Ja sitähän elämä oikeasti on - matkantekoa onneen!

 :angel:

Niin,

ja minulla on pahat aavistukset siitä, ettemme tiedä alkuunkaan sitä mitä onni on, luulemme vain tietävämme ja aina lyömme päätämme seinään.

Siksi kai tuo ikuinen 'matkan teon' kaipuu. Jokin kuin kuiskimassa oikeasta suunnasta. Ja taas eksymme.

 ::)

Taikka ehkäpä sisimmässämme tiedämme
olevamme oma kaivattumme
- se Lempi-Onni Lutunen, ikä Ikuinen ja kengännumero 007.

 :-*( :angel: ):smitten:

Tuolta toisesta topicista löysin aiheeseen sopivan tekstin:

Pieni rukous tälle päivälle

Minä olen valo, joka loistaa kirkkaasti. Minä olen oman elämäni totuus, ydin ja
keskus. Minä olen kaikkea, mitä minun tarvitseekin olla, juuri sellaisena kuin
olen juuri nyt. Minä rakastan sitä, kuka minä olen, ja minä rakastan elämääni.
Minä sallin itseni olla ja kehittyä, ja minä sallin elämäni virrata.

---

Tämä osui minuun. Kun osaisin edes pienesti asennoitua elämään tuolla tavoin, olisin jo pitkällä.


 :smitten:    maarita         :smitten:

Maarita,

kun tunsit osuman, tiedostat jo aika vahvasti elämäsi virran. Uskon, että oletkin jo pitkän matkan vaeltanut juuri omaa vauhtiasi ja omaa matkaasi, vaikka ehkä jotkut ovat uskoneet sitä ohjailevan. Antaa heidän uskoa...

Leppeitä tuulia teillesi!  :smitten:

                     :-[  HAA,  :-[  ja hahhahaaaaa.


                Itkupilli löysi itsensä, kun soitti

              rumpuja, komia ja kumia ääni oli tuo.

            SE, mitä sisältämme kaivamme, on jo kuollut

          tulevaisuus, jonka hukkasimme!! SE, mitä etsimme,

        on kaikenaikaa menetettävissä oleva mahdollisuuteeme!!


            :)   >:(   :o    ???    :-[    :-\   :angel:  :buck2:  :crazy2:  :knuppel2:  :police:  :tickedoff:   :smitten:

Hyvää yötä, Lutuset!

Viileä yö on laskeutunut virrankin ylle...

                     :angel:

              Laskettele rauhassa,

              karikoita karttaen,

                ämmäinsilmiä

                  survoen.


                     :angel:

Hups!

Täälläkin se kotka vetten yllä kaartelee!

Jotenkin tuli ikävä näitä virtojen soljuvia uomia.

Asettua ikään kuin laakereille lepäämään. Onneksi on tuo syyslomakin, pari päivää.

Siis antautua virran vietäväksi. Kuunnella rannan kaislikossa jäähileitten hiljaista helinää ja katsella taivaan pilviä. Ja sitä kotkaa siellä pilviä purjehtimassa. Viileä raikas ilma.

Mihinkähän se minua vie jos sille ohjakset annan? Virralle.

                        :angel:

             Kyllä VIRTA vie, vaan lienee jo mennyttä kamaa?

              Olavi oli komia laulaja! Nykyään ei enää.


                                :smitten:

Virta venhettä vie...

Olen viime päivinä miettinyt, antautuisiko virran vietäväksi, vai haraisiko väistämätöntä vastaan.

Kun tässäkin virrassani on ainakin kaksi haaraa.
Kun ei ihan vielä tiedä, mikä olisi itselle se lähinnä paras.

Pitäisikö ottaa ja sitoa vene rannan puuhun odottamaan...


 :smitten:    maarita          :smitten:

Ahaa!

Kuulehan Kotka, kyllä se sinäkin nautit ilmavirroissa kaarrella ja vaikka sen Olavin tangon tahdissa!

Ja Maarita, sen kun annat virran viedä, mitä sitä aina haroa vastaan ja miettiä liikaa!

Huomasinkin, että olen Jupiter planeetan vietävänä tätä nykyä ja sehän on niin voimallista, että antaa mennä vain. Eikö se liene vaikuttane muihinkin?

Ah, ajatuskin virran voimasta alkaa tuntua hyvältä  :smitten:

                              ;)

                Ajatusten virta! Tulee mieleen

                 pari näkyvää edustajaa!!

                   Mao ja Zausesku,

                     että silleen.


                          :2funny:

Rätkätkät kät, joo!

Alkoi viikonloppu ja virta soljuu, ah!

                               ::)

           HAAAAA, metsätonttu, eikös olekin mukavaa kun,

             toisilla tämä ihmisten ( ! ? ) onkin ollut

               niin leppoisan ihanaa, ja mekun vain

                  luemme hist. kirj. jotta olipas

                     merkittäviä henkilöitä!!! ?


                             :tickedoff:  :uglystupid2:  :'(





                 

Hyvää sunnuntain sinistä hetkeä!

Pengoin ja poimin täältä tällaisia vanhoja virtoja.

Nyt on luonnossakin virrat usein pelkässä jääriitteessä osaksi vapaana soljuen ja raksuen jäiden kanssa.

Minua virta meinaa viedä liian lujaa! En tiedä voinko luottaa uintitaitooni elämän hyökyissä ja voimassa ottaa valtaansa. Kun tunnistaisi ne voimat, tietäisi mihin tarttua. Pikkuisen kaipaan jotakin vanhaa, jopa löyhkäävää suvantoani, jossa pitkään pyöriskelin. En pääse enää takaisin.

Mikähän vauhti muilla onkaan?

Voi jukra!

Juuri taannoin ajattelin minäkin tätä topicia.

Uranus-transiitit kun ovat pistäneet elämääni sellaista pyörrettä, ettei tahdo tajuta.
Niin paljon uutta, jopa alkuun pelottavaa.

Ei turhaan sanota, että Uranus pistää ihmisen elämän kouluun.
Mutta mielestäni vain ihmiselle itselleen positiivisessa mielessä.

Vai suvantoasi kaipaat, Esmiralda.
En minä ainakaan, antaa mennä vaan!!

Kyllä siellä jossain tyventäkin vielä on...


 :smitten:    maarita         :smitten:

Minustakin tuntuu etta autoni ajaa kaasu pohjassa, pysyykohan ratti ohjuksissa,
elama muutuu joskus silmanrapayksessa...

Mitäs se Herakleitos sanoikaan.. Panta rei..  ;)

Minusta tuntuu että virralla voi olla monta suuntaa.. Siinä voi mennä mukana miten sattuu.. Aina valinta ei ole lopullinen ja useinmiten suuntaa on helppo vaihtaa tarvittaessa..

Ei kukaan meistä ole seppä syntyessään, eikä Roomaa rakennettu päivässä. On ihan hyvä muistuttaa itselleen, että on ihan normaalia ja inhimillistä vain "ajelehtia" väliin pitkiäkin aikoja, kun ei oikein tiedä suuntaa. Kyllä se hyökyaalto joskus tulee ja vie pakottaen johonkin suuntaan mennessään, kun on liian kauan jahkaillut.  ;)

     

                         ;)

         Oliko tuo savoksi : KAIKKI  SATTUU . ?


                       :2funny:

Kun katson kauas taakseni, vielä kerran, voin sanoa, että elin ja kuljin kuin sumujen saarilla tiettyinä ikävuosina. Sellanen usvainen harso kulki edessäni pitkän aikaa. En kuitenkaan kerro sen tarkemmin, koska tarina on aivan liian henkkohtainen. Usvaa se todellakin oli!

Nykyään voin sanoa, että pidän ja rakastan elämääni ja siihen ajanmyötä virranneita ihmisiä. Osa näistä ihmisistä on kuin olleet odottamassa minua polkuni varrella. Polku mitä kuljen ja sitä myötäilevät rannat ovat kovistakin mutkista aika paljon suoristuneet. Kun katson vettä; puron, joen lorinaa, nään sen valtavan kauniin kirkkauden, mitä en silloin sumuverhon takaa jaksanut nähdä. Nautin siitä valtavasti, voisin vaikka rannan pehmeässä hietikossa kieriä ympäriinsä, vain nauttien kirkkaan veden äärellä. :smitten:

Nään elämäni kosteampana kuin silloin kauan, kauan sitten. Uuden alkua(ko) ;)

Tämä elämänvirta kulkee juuri nyt hyvin hitaasti. Se on varjoinen, tumma ja usvainen. Linnut eivät laula ympärillä, luonto odottaa. Puut vierellä kasvultaan tiheitä. En tiedä paistaako jossain aurinko vai onko pilvistä.
Ei sitä ole paha kulkea. Siinä on jotakin lohduttavan rauhallista.

Virta on myös tehnyt uusia uomia jotka tiedostan, mutta tiedän että tätä pitää vielä kulkea...loppuun saakka. 

Esmi, saanko kysyä, että onko askeleesi raskaat tuona aikana?

NIAGARAN PUTOUS NIAGARAN PUTOUS

 :o  :D 

Voi hyvät ystävät!

Olette varmaan viettäneet luonnossa joskus hetkiä, kun kaikki on hiljaa ja ikään kuin odottaa. Ja jotakin raskastakin voi tuntua.

Sellaista on elämäkin välistä. Ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ja joskus odottaa, että jotakin ratkaisua löytyy. Se löytyy usein ikävälläkin tavalla. Monenlaista muutosta. Vanhuus (ei vielä itsellä) on odottavaa aikaa kokonaisuudessaan.

Joten kumman työläältä tuntuvat askeleet tai melan veto virrassa. ??? Odotan siis auringon valoa kaikkinensa.

Aika voimakasta muutospainetta tuntuu olevan.
Mutta kuka/mitkä/mikä muutuu, en tiedä. Suhteessa on jo joku muutos tapahtunut, vaikken osaa sen kummemmin sitä määritellä, sen vain tuntee.

Tavallaan pelottaa, tavallaan ei, sillä aina on hengissä selvitty  ;D

Raskaimpina vuosina tuntui, että ei saanut luonnostakaan virtaa. Kevät oli sinä aikana kuin yks paholainen; kaiken uuden alku siellä siis. Nyt kun olen nuo ajat voittanut, niin nautin kuulkaa tytöt ihan täysi rinnoin luonnosta. Että mikä voima se voikaan olla :smitten:

Nyt tämä elämänvirta soljuu ihan mukavalla pikkukuohunnalla ;)

Kasvunvoima kaikessa! Valon määrä jossakin muuallakin kasvaa... :smitten:

I-ha-naa! Puron solina. Se on jotain niin terapiaa mielelle :smitten:

Elämä antaa oikealta ja vasemmalta..Viime viikolla äidillä todettiin yksi sairaus lisää ja itsellä vahvistui myös että kummat ja kamalat kivut johtuvat fibromyalgiasta. Lääkitystä kokeillaan, oon 24h puoliksi pihalla kuin turisti ja nälän tunne on täysin hävinnyt  :buck2:.

Tänään myös selviää se, lähteekö avopuoliso hollantiin töihin (alustavasti vuoden keikka).
En ainakaan tällä hetkellä ole menossa mukana kun on ihan liikaa keskeneräisiä asioita oman itsen kanssa ja se olis vaan pakoa.

Olen itselleni velkaa sen että, vihdoin ja viimein kasvatan johonkin vahvat ja terveet juuret jotka voi sitten joskus siirtää johonkin toiseen paikkaan ilman pelkoa että taas alkaa tuuliajo.

Miksi kaikki oikeat päätökset on myös ne kaikkein vaikeimmat ja raskaimmat  :'(
Muuten soljuu ihan kivasti.
 

Eppana, älähän säikähdä! Jos katsot, niin täällä on paljon aika avoimesti keskusteltu fibromyalgiasta, sieltä löytynee tietoa, tukea ja lohdutusta varmaankin.

Elämänilo esim. tietänee paljon tästä vaivasta.

Pidähän tiukasti veneestä kiinni ja anna virran viedä omaa vauhtiaan.  :smitten:

Kiitos Esmiralda  :smitten:
Varmasti tutkin joka sanan minkä vaan löydän, mut just nyt keskittyminen on työn ja tuskan takana-kirjaimellisesti.
Stressitön elämä kuulemma auttais, ainakin lääkärin mukaan  :uglystupid2: :2funny:
Selviäis nyt tuon ukon päätökset, niin ei tarvis sitäkin pohtia  :knuppel2:.

Mutta joo, vähäsen keikkuu tämä venho, mut hitto vie, olinhan mä merillä töissäkin n.7 vuotta, joten eihän tässä pitäs mitään hätää olla  ??? :o

Ohoh! sinähän olet parkkiintunut merimies!!! Kyllä sinä myrskyihin olet tottunut.

Minä en ole seilannut kuin Viklalla ja sekin oli vain yksi kerta! Takamus kastu!

Joten yritän aina vain ottaa sen kanootin ja meloa aivan rauhallisesti. Minun rannalta löytyi hyvä haltiatar, joka ilmoitti, että käy katsomassa sairasta (alzheimer, sydän, syöpä) miestäni kerran viikossa ja yks toinenkin haltiatar on tiedossa ottamaan verikokeita. Joten helpottaa minun työssäoloani eli tätä melomista aika lailla.

Ei me näissä virroissa yksin seilata, apua löytyy! Maarita voi myös kertoa jotakin tuosta fibrosta, on hyvin siitä selvinnyt, tietää konstit ja avut.  :smitten: Yksi hyvä haltiatar!

                                 :-*

              Kuolema on jo sinänsä puolihoitoa elämään! Siispä, pitäkäämme

                kiinni tästä elämästä, edes sen hetken verran, että,

                  pääsee eroon sukulaisistaan ja muista häntä-

                     kärpäsistä.   :'(  Irtipäästäminen ei aina

                       ole kevyttä kantaa.  :-[ Jonkunhan

                          se on ajallaan tehtävä  :o  .


                                         :angel:

Onhan se näkökanta tuokin, ihan todellinen. Kysymys on vain miten asioihin asennoituu! ;)

Mutta yks hyvä on se luopumisen oppi. -Saat sinä mennä, kyllä minä pärjään.

Täällä jotkut ovat vihaisia, kun kutsutaan enkeleitä! Mutta nyt kyllä kutsuisin vierellesi.  :angel:

                                         :-*

             Elä sinä huoli tyttö nuori, maailma se vaan kantaa kaiken

                lanteillaan. Tai miten se oli, mutta kuitenkin, eipä

                    kannata kantaa kaikkea alusta asti.


                                             :angel:

Tjaa että elämän virta. ;D
Minulla kosket kohisevat ja muutoksen tuulet puhaltavat.
Irtipäästöjä on tehty paljon.Kotkansilmä tuolla osuvasti ilmaisikin asian. :-*

Rakkaudella olen päästänyt ja uutta se on aina tuonut tullessaan.Toki siihen liittyy myös hetkellinen suru,mutta ohikiitävää,,,

Mutta ihanaa tämä elämä on kaikessa yllätyksellisyydessänkin.Eipä ole tylsää,ei! ;D

                                             :coolsmiley:


                    Keväthän on tunnetusti lemmenaikaa, tai ainakin jonkunasteista

                      talvesta ja sen kahleista irtipäästämisen otollistakin virettä.

                         Kovin on ollut Chandralla kiireitä, tosiaan, koska noita

                           viestejä ei ole tullut??  :'(     Muttahan se on

                              pääasia kuitenkin, että hormoonit ! !  :smitten:


                                                        :angel:

Minusta tuntuu nyt pitkästä aikaa ihan taivaallisen hyvältä :smitten: Olo on sellainen jota olen tavattomasti kaivannut ja osa tuosta toivomasta ajasta on toiveenmuodossa täyttynyt.

Minullakin on nyt parempi olo. Selvännäkijäystäväni ilmoitti, että minulla on pari reikaa energiakehossani ja yritti niitä kaukoenergian myötä korjailla.  :o Mistä moinen? En ymmärrä näitä kaikkia asioita, mutta hän sanoi, että aamulla on varmaan parempi olo.

Elämän veden virta ei ole koskaan samanlainen, tulee pikku pyörteitä, reikiä ja vaikka mitä!
Kunpa ymmärtäisimme esim. vettä itsessämme, miten se toimii, voisimme paljon enemmän auttaa itseämme ja toisiamme!  :smitten:

Mitä ihmeen reikiä, Esmi? ::) Vaikeahan sitä on tiedostaa noita reikiä ja sitä veden määrää kehossamme, jos ei ole jotenkin asiantuntija, oppinut taikka opiskellut tuollaista. Minulle nuo energia-asiat ovat aika utopiaa. Ymmärrän sen, että sillä saa aikaan aukemaan tukkeutumia kehossa ja virtaa taas paremmin.

Tiedättekö, että yksi syy on huono ruokavalio. Se saa kehon sellaiseen tunkkaaseen olotilaan. Siitä monesti syntyy esimerkiksi päänsärkyä, eli migreeniä. Eli oikealla luonnonmukaisella ruualla kehon energiavirrat voivat hyvin.

Anteeksi rakkaat Esmi ja Tuuli-Hiuksissa, mutta sain päivän parhaat naurut. Meinasin kahvit ruiskauttaa ruudulle.  :2funny:

Ja ettei eksy aiheesta, niin hyvin virtaa täälläkin sekä taivaasta vesi, että asboloksen elämän virta, vaikka eilen oli jopa pato joessa.

asbolos ;D Ja missäs oot luurannut kun sua ei oo näkynyt toisella foorumilla? Shhh... ei hiiskuta siitä täällä! ;)

Onkohan ne sellaisia reikiä joista virtaa huonoa energiaa, ikäänkuin huono veri virtaa? ::)

Taas minä jaksan pähkäillä näitä energia virtoja :angel:

Energiakehon reikiä varmaankin, joista virtaa jotain pahaa sisälle tai liikaa hyvää ulos...ja pitää siis sen vuoksi paikkailla.

Tuuli-Hiuksissa: juu tulee käytyä siellä toisella :-X vähän harvemmin, kuin täällä.

Hih, mukava kun joillakin on hauskaa!  ;D

Itteki jo menin sekaisin kun toinen kysyy että 'mitä ihmeen reikiä'. Mietin että olenko puhunut reikistä, siis reikihoidosta. Juu, tosiaan puhuin 'reijistä'. Ihan oikeesti. Olin eilen aivan loppu, sekava olo jo päivällä, kärttynen, tuntui ettei henki kulje! Sitten ystävä soittaa, että 'hei mikä sinua vaivaa' ja puhui noista energiareijistä... Siis chakrat on virrannut vähän tyhjiin, en ole osannut tasapainottaa itseäni.

Kyllähän noista ei ymmärrä, mutta ystäväni sanoi, että lähettää energiaa eli sitä reikihoitoa yön aikana. Joten kumma juttu se vain on, aamulla olo oli paljon parempi, suorastaan suvannossa lilluin.

Kyllähän se yöunikin poikaa tekee, mutta.... ;)

Voi luoja, että te ootte hupaisia. Taitaa mennä ihan murteella nää kirjoutukset. Kun oli puhetta reijistä, niin ihmettelin, että mikä reikiä ;D

                                            :coolsmiley:

                Kun oli puhetta reijistä! Niin mikä onkaa se reiji?


                                     :smitten:

Voi jukra, onko muitakin kukkujia kuin minä!!!

Yö on saapunut! Reijii on reikä, m utta voihan se ollavaikka mitä hullua muuta!  ;)
Natti, natti!

                                            :coolsmiley:


          El' sie n'tti tytt; hermostu! Antaa niiden reijien olla rauhassa. Koska kyll' ne

             sielt' elpyy. * toivoisin jopa osaltani n'iden n'ppyl;iden n'ytt'v'n oikein*.

                Olenkin hukassa, koska jotkut kirjaimet toimivat, jopa ihan omin

                   p'in..     Y;h;n on vasta alullaan, ja aamu tulee ajallaan.


                                               :smitten:

Mitäs te oikeen sekoilette täällä!? ;) :D ;D

                                         :coolsmiley:   :-\

                  HEH HEH, no tämä näppyläkokoelma toimitti omia kuvioitaan!

                      Elämän kevättä teillekin.

                                                           :smitten:

Tuntuu, että toiveissani elämä kulkee niin sutjakasti ja juuri sinne minne haluan - jos unohdun ajattelemaan näin, kyllä se konkreettisestikin tuntuu sinne menevän. Mutta jos hetkeksikään pysähdyn ja alan pohtimaan, pelkäämään ja miettimään - tuntuu, että kaikki pysähtyy siihen enkä koskaan pääse sinne minne halajan...

Tämä kevät on ollut hienoa aikaa. Saan nähdä vaivaa unelmieni eteen. Vielä kun ne avautuisivat oikeastikin silmieni edessä kuten unelmissani...

Luota unelmiisi, Ebenia!  :smitten:

Nyt menee taasen niin vaudilla, ettei itse meinaa mukana pysyä :D

 :aurinko: :rapu: :kuu: :oinas: :mars: :kaksoset:


 -Helen-

Onko varmasti pelastusliivi mukana tai edes pelastusrengas?  ;)
Tai ei mitään hätää, jos osaat 'uida' tässä elämän voimakkaissakin virroissa, etkä joudu virran vietäväksi.  :angel:

Oi ihana juttu!

Kun tuossa virran symboleissa mennään, niin tarvitaan kyllä hyvin hoidettu vene, tervattu uudelleen joka kevät!
Terva muutenkin suomalaisen sitkeyden ja sisun symboli, eikö?

Eli hoidetaan itseämme!

Onpa hyvä kuulla. Mikään ei kyllä ei ole niin hyvä elämässä kuin sisäinen rauha :angel:

Sain itkukohtauksen, joka poisti jostain syvältä jotain yöksiä, oksensin pahaa oloa. Pyysin ylhäältä apua ja vähän ajan päästä kuulin vuoden ensimmäisen pääskysen laulun-paha olo loppu kun seinään.
Jäljellä enää, tyhjä ja turta-selvää parannusta alkuperäiseen verrattuna  :smitten: :smitten:

eppana, puhdistusta!  :smitten: Voimia sen läpi käymiseen!

Kyllä! Itku on puhdistavaa vettä! Hyvä kun pysähdyit kuulemaan tätä ihanaa kevättä, löydä siitä voimaa, Eppana!  :smitten:

No sinulle Tiigris onnestasi ja tyytyväisyydestä elämääsi tahtoisin poimia kimpun rentukoita siitä virran varrelta. Ne ovat niin mahtipontisen iloisia ja yksinkertaisia kukkia.!  :smitten:

Metsätonttu

Kiitos ihanista kukkasista..! Rakastan kaikkia kukkia.. :)

Puhdistusta joo. Sitä tässä varmaan tarvitaankin kun koko elämä/suuri osa muuttaa muotoaan juhannuksen jälkeen.
Välitilinpäätöksen teko on näköjään taas ajankohtainen.
Hassua, miten joillain se tulee vain kerran elämässä, toisilla parin vuoden välein... :idiot2:

Kai se on ihan hyväkin kuulua tohon jälkimmäiseen, mut voiskos sitä joskus itse valita sen hetken  :knuppel2: ja mielellään saada tehdä sen silloin kun voi hyvin, eikä silloin kun tulee turbaaneja.
*valiti valiti valiti*

Mulla on jännä elämäntilanne...

Se asia mitä on viimeisen vuoden ajan lähes joka päivä miettinyt ja painanut töitä sen eteen tosi paljon viimeiset puoli vuotta, onkin yhtäkkiä ohi.
Olen huojentunut tottakai, mutta samalla on äärettömän tyhjä olo, on yllättävän vaikea päästää irti, irrottautua sitä paineesta mikä oli...

Nyt on vähän kuin vailla suuntaa, koska ei ole enää mitään minkä vuoksi pitäisi työskennellä niin paljon..

Toisaalta mulla ei vielä ole töitäkään, joten siinä on uusi pähkinä..

Jotenkin luotan että tämäkin asia kyllä järjestyy.

Mutta mitä tehdä tyhjyydelle kun tajuaa, että asun nyt kaupungissa jossa ei ole perheenjäseniä ja osa opiskelukavereista muuttaa pois, osan tiedän jäävän etäisemmiksi nyt kun niilläkin alkaa "uusi elämä"..

Ei ole mitään sidoksia..

Tällaisina muutoksen hetkinä kaipaisi että olisi edes yksi pysyvä ihminen lähellä tukena.

Olen kevään painanut niin kovaa koulujuttujen parissa, ettei siinä olisi ollut oikein voimavarojakaan kehittää mitään uutta suhdetta.. Nyt sillekin olisi sitten tilaa tulla. Mun sydämessä olisi yksi vakipaikka avoinna. Hakemuksia voi lähettää.  :)

Odotan ja katson mitä elämä alkaa piirtämään tähän mun uudelle, tyhjälle sivulleni..
Olen toiveita täynnä ja avoin.

Voi ihme teitä! :DTulee mieleen italialaisen sosiologi Albinon kirja 'Rakkaus' vai oliko se Ystävyys vai Erotiikka, joku niistä, missä on tuo ilmaisu 'Sentimentaalinen frustraatio' =turhauma.

Se tarkoittaa sitä pysähtyneisyyden ja tyhjyyden tilaa, jota tuo intohimo tai rakkaus odottaa jossakin iskeäkseen. Kun oikea asia osuu oikealla hetkellä, syntyvät nämä himopolitiikot, tulisesta asiaansa ajavat fanaatikot tai yksinkertaisesti elämään astuu joku oikea ihminen, ystävä tai rakastettu.

Joten antakaa tuon frustraation ihan rauhassa rakentaa sopivasti tilaa, puhdasta ja kirkasta, jonne jonkin tai jonkun on hyvä saapua. Rakenna mielessäsi rauhallisesti se mitä just nyt tarvitset. Ja ole hiljaa.

Se on kuin hämärässä metsänsiimeksessä hiljaa soljuva virta, kunnes yhtäkkiä tulee aukea ja aurinko sokaisee silmiäsi koko voimalla ja HENKÄISET! Valo ja lämpö täyttävät koko minuutesi ja sytyt! :laugh:

Kuulin tänään ettei avokkini halua enää jatkaa yhdessäoloa  :'( .Voihan tunteiden tuulimylly, miten syvältä se ottaakin vaikka aavistin tämän jo kauan sitten..  :buck2:
Aika vaikeetahan se olis kun toinen asuu damissa ja toinen tampereella-muttei mahdotonta.

Kertoi olevansa liian sekaisin voidakseen jatkaa, tällä hetkellä.
Aika näyttää. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kuvitellut olevani loppuun saakka..en vaan kertakaikkiaan pysty käsittämään että tämä olis tässä  :idiot2: :'(

Ymmärrän että tunnet olevasi tuuliajolla.  :-[  Älä vajoa, vaan kysy itseltäsi, mikä tekee kipeintä, mihin sinua itseäsi ja kuuntele. Ota 'mela käteen'.

Elamasi virta(lisataan siihen myos rakkaus) on kaikkein kauneinta kun sen annetaan virrata vapaana
joessa-sen vesi on puhtainta ja kirkkainta-emme omista ketaan-eika meita omisteta.
Kun olemme tarpeeksi kehittyneita ymmartaakseemme taman-kaksi auringon sadetta kelluu joessa matkalla yhdessa jatkaen matkaa suurempaan vesistoon...

Diamond! Runoilija virran äärellä!  :smitten: :smitten:

             


                                           :coolsmiley:

          Irtipäästäminen on ihmisen suuria voimia, jos, ja kun jaksaa!

            SIISPÄ, tuo ns. menneisyys onkin mitä suurin taakka!

              EHKÄPÄ onkin UUsi ( ? ) tilaisuus aloittaa jotain

                peräti uutta, ja jopa TOSI omaa!  :-*


                                      :angel:

Kiitos.  :smitten: Kaikki on hyvin ja juuri niinkuin pitää juuri NYT, eli en siinä mielessä kyllä ole fustroitunut, vaikka välillä kaipaankin/haaveilen siitä elämänkumppanista.  ;)


Voimia!  :smitten:


 :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Huh, ihan kylmät väreet kulki, niin tunsin olotilasi!

Syvyyttä, mustaa...kuljet varmaan hyvin vahvaa kasvullista kautta, jolla on suuri sanoma, kun sen läpi kuljet. Kunhan et tuomitse itseäsi millään tavalla, älä muitakaan, etsi ja odota.

Ja nuo vanamot, vaaleanpunaisia toiveen tuoksuja! Sieltä ne nenääsi tulevat! Vanamo oli Linnean lempikukka. Hän kantoi sitä symbolinaan, vaikka jotkut eivät arvostaneet hänen työtään, monet nauroivat, mies oli kummallinen...ja minkä rikkauden hän on jättänyt jälkipolvelleen.

Jotakin tästä rikkaudesta sinäkin tulet vielä muille jakamaan...sain tällaisen intuitiivisen viestin jostakin.  :) :)

                                      :coolsmiley:

             Kun ja jos, antaa aikaa itsellen pysähtyä. Saa sen lammenpinnan seestymään.

               Jolloin sen kautta voi korkeammatkin visiot heijastua arkielämään. Eli ei enää

                 kannata niitä pohjamutia penkoa, koska se sotkee sen kirkkaan pinnan.


                                                           :angel:

Kuinka kauniisti sanotkaan Kotkansilmä!  :smitten: :smitten:

                                       :coolsmiley:

               Kiitos ja kumarrus. Sinulle(kin) ystäväiseni, soisin mielesi levottomissa,

                 itseensä kietoutuneissa koukeroissasi selkeyttä, ihan vaan itsesi

                    vuoksi. Rakkautesi kietoo läheisesi, mutta kuinka itse voit?


                                                  :smitten:

Voi kiitos kysymästä, todellakin koukeroita kaikenlaisia, mutta pidän pääni kylmänä. Hyppäsin pöydältä ja täräytin polveni. Parempi olisi pysyä virrassa vain, eikä hypellä!

Miten on sinun kulkusi Kotkansilmä?

Mun maisema on myrskyn jälkeinen karu ja synkkä/riepoteltu metsä,metsäpalossa kärsineet
puut näyttävät rapistuvan pikkuhiljaa kasaan ja metsässä kävellessä maasta nousee pölyä ja kuulen kuinka kuivat oksat rapisevat jaloissa ja ottavat kipeää jos ei osaa varoa..
Tuntuu ahdistavalta ja pysähtyneeltä. Välillä tuntuu kuin ei sais henkeä ollenkaan kun on niin
ahdistavaa kuivuutta.Myrsky ja palo on ohi,jäljellä vain palaneita
puun runkoja.

Virkistävää vesisadetta odotellessa ja uutta alkua.

                                                           :coolsmiley:


                 Kiitos myös ja huomattavasti paremmin soljuu tuo askellus, koska alkaa

                     tuo toinen takajalka olla jo astunta kunnossa.   :-*


   Entäpä hengen lento?


                                                          :angel: :angel:

Virta vie kohti suurta, voimakasta, synkkää ja armotonta pyörrettä. Se näkyy ja kuuluu jo. Ei voimia yrittääkkään ohjata toiseen suuntaan  :'(. Antaa siis mennä, pohjaan saakka. Ainakin tippuu kaikki turha pois ja kun mitään ei jää on kevyet kantamukset  :(
Vain siitä voin olla onnellinen, etten upota ketään mukanani. Fiksut rotat jättivät uppoavan laivan viime satamassa  :) .

Minun henkeni energia nousi toiselle tasolle, kun sain kulkea Pyreneitten vuorten rinteillä ja kuunnella kosken kohinaa.

Jos metsälampi mustine tyyneyksineen on mystinen ja monitahoinen, on tuo vuorilta juokseva sulavesi täynnä elämäniloa ja energiaa parhaimmillaan.

Uskon, että näin kulkee nyt mielialanikin, kuin iloinen puro...ainakin vähän aikaa!  :smitten: