Astro Foorumi

Rakkauden perus säännöt!
 
Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko.
Se on toivomista.
Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
Se on hyväksymistä.

Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea.
Se on kärsivällisyyttä.

Rakkaus on selkähieronta joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin.
Se on tutkimista.

Rakkaus on ettei tarvitse sanoa "rakastellaan" koska tietää mitä toinen toivoo.
Se on ymmärtämistä.

Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei" kun luulit olevasi sitoutunut.
Se on uudelleen ajattelua.

Rakkaus on huuli joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun.
Se on huumoria.

Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat niin tapan sinut".
Se on himoa.

Rakkaus on nähdä kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta.
Se on hylkäämistä.

Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata miltä toinen todella näyttää.
Se on totuutta.

Rakkaus on piittaamattomuutta siitä paljonko kello on vaikka tietäisi sen.
Se on iloa.

Rakkaus on kädet jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi.
Se on ekstaasia.

Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saada kuulla että hän toivoo sinun herättävän.
Se on hellyyttä.

Rakkaus on viime yön uni joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi.
Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista.

Rakkaus on toisen herättämistä . . . . . . . hitaasti.
Se on aistillisuutta.

Rakkaus on sitä että tiedät miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten.
Se on käytännöllisyyttä.

Rakkaus on kaksi ihmistä jotka vievät vain pienen osan vuoteesta.
Se on läheisyyttä.

Rakkaus on sen tietämistä että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle.
Se on luottamusta.

Rakkaus on hyvästelyä tietäen että tulet vielä takaisin.
Se on uskoa.

Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista.
Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta.

Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi.
Se on sopeutumista.

Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa.
Se on mietiskelyä.

Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa.
Se on yksinäisyyttä.

Rakkaus on tarinoita joita ei koskaan kerrota.
Se on henkilökohtaista.
 :smitten: :smitten:

Ihana!

Kiitos hienosta tekstistä, johan tässä herkistyy härmän jätkäkin.

 ;)  :D

Sehän vaan kiva kuulla ;)  :smitten:

Todella upeaa tekstiä!  :)

Niin sitä se rakkaus on..   :smitten:

Todella ihana runo  :smitten:

Sitä se rakkaus on  :smitten:

Miten hyvin on toinen ihminen tunnettava, jotta voi sanoa rakastavansa?

Ei ihmistä tarvitse tuntea, rakastaakseen :smitten:, Rakkaus on Universaalia, kaikille kuuluvaa :smitten: :smitten: :smitten:

(onkos tässä nyt kyseessä mun  :uranus: :kseni, voi olla....[/size]) 

Niin siihen rakkauteen kuuluu niin paljon kaikenlaista..  :smitten:

"Ei vain unelmaa,

vaan elämää.

Arkipäivää, ei ainoastaan lomaa.
Riitoja, ei vain sovintoa.

Sitä se rakkaus on.."

Sen tietää ja tuntee syvällä sielussaan ja ne sanat on helppo ilmaista silloin, kun se tuntuu hyvälle :smitten: ei kai siihen ole kirjoittamatonta sääntöä..rakkautta on niin monelaista oikeestaan kaikki elämässä on rakkautta, paitsi väkivalta ja raakuus, sitä en kyllä katso rakkaudeksi :'(

Tässäpä vielä horoskooppiaiheisia Rakkauteen ja Läheisyyteen liittyviä aforismeja. Suosittelen ^_^

Anyara-Aforismit (http://koti.mbnet.fi/neptunia/lovez.htm)

:D   ;)   :)

               Olipas pitkä lista vaatimuksia, jotta rakkaus voi " toimia "..

               
           

 :2funny: :2funny: :2funny: Pessimisti ilmoittautuu, luin tota listaa miettien että no meillä ei oo kyllä noin eikä noin... :knuppel2: :P

Tässäpä filosofinen näkökulma rakkauteen:

Yleensä: Filosofia on rakkautta tietoon ja viisauteen.

Levinas: Filosofia on tutkimista, mitä rakkaus on.

:coolsmiley:
Ohoh...Onko tämä sitten kuitenkin ns. naisten juttuja, koska taitaa ollakin, lievästi vaikeaa hahmottaa! Missä mennään!
 8)  Jo se, että maksaa ravintola laskut, johtaako se rakkauteen?
              Entä sen jälkeen?
Täytyykö odottaa, että jotain ilmenee, niinkuin,, noo  rakkautta?


             

Hoh!  ;) Rakkausko naisten juttuja?

Kyllä. Tunteeni nousivat heti, jos ravintolamaksu maksettiin, ainakin kynttiläaterian jälkeen. Juttelin juuri äsken pojalleni, miten naisen tunteet saa hyrisemään. - Luuletko sinä, äiti, etten minä osaa olla romanttinen, katseli poika minua vähän hölmönä.

Kyllä te rakkauden polut osaatte, te jellonat ja tuo kissajellona, joka olkapäälläni hyrisee! ::)

Uuden raamatun mukaan rakkaudesta pieni lainaus:


Galatalaiskirje:
5:22   Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.font]

Sitähän se on  :smitten:

Tuli tässä mieleeni hyvä opetus lapsuudestani eli mitä rakkaus on ja miten sitä hoidetaan. Minulle opetettiin, että se on kuin linnunpoikanen jota pitää käsitellä hellävaraisesti ja lämmöllä, jolloin siitä ssa elinikäisen ystävän ja hyvän mielen. sillä jos sitä liikaa kahlitsee ja puristaa tai pakottaa niin se tukehtuu ja kuolee. Jos taas kiusaat ja härnäät sitä niin se yrittää koko ajan pakoon ja kasvettuaan ja pois lennettyään se tulee aina tilaisuuden tullen ulostamaan päällesi. Eli rakkaus ei ole leikin asia jossa täytyy olla sydän mukana.

Kuten metsätonttu totesi, että Rakkausko naisten juttuja?
Miehille ei vain ole lapsena opettu, että herkkäkin saa olla eikä vanhempana heille useinkaan anneta siihen mahdollisuutta. Mutta ehkä tulevilla sukupolvilla asiat korjaantuvat.  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei" kun luulit olevasi sitoutunut.
Se on uudelleen ajattelua.

*huokaus* Tosi hieno. Niin...pisti ajattelemaan. :-[

 :-\

                Minulle taas äiti kertoi, varisemosta joka kantoi poikastaan

                selässä, ja samalla kyseli pojaltaa: Sitten, kun minä olen

                vanha, niin kannathan sinä puolestasi minua selässäsi ?

                Mitä vielä, omia poikiani kannan !!  Vastasi jälkikasvu...

                                                              :angel:

Perussäännöt yhteen kuten Heterofobia.

Vai mitä Silakka?
Kesällä Savoon vuosittaisille Kirkkovene souduille?
 :-* :smitten:

Aaah rakkaus eheyttää... :smitten:

 :police: eheytän heteroita :police:

Mie voin myöntää, että olin aiemmin homofobiallinen ihminen.
En kyllä ole tuntentenut ko. henkilöitä, kuin muutaman vuoden ajan.
Ja siinä olikin oppiläksy, kun ensimmäiset tapaukset astuivat elämääni.
Mutta, täytyy sanoa, että ihania ihmisiä.
Ja onneksi olen voittanut ennakkoluuloni.
Että antaapi vaan jokaisen rakastaa tavallaan minun puolestani. :smitten:

8)



                        :-*

Nostetaanpa tää aihe esille taas näin kun itsekullakin taitaapi olla kevättä rinnassa ??

Oikein Sielu soi näistä Rakkausjutuista  :smitten: :smitten: :smitten:

Niin juuri...  :smitten:

Kunpa saisin erään miehen ymmärtämään tämän. En ollut valmis sitoutumaan nyt, vaikka kaikki näytti kauniilta ja loksahti paikoilleen. Annoin olla. Olisin saanut läheisyyttä, hyväksyntää, ihailua, hauskaa seuraa. Kaikkea sitä, mitä olen pitkän aikaa toivonut. Mutta se ei olisi merkinnyt minulle yhtä paljon, kuin hänelle. Surullista, mutta tuntuu hyvältä, että kuuntelin sisintäni...

Nooh, meissä miehissä on monenlaisia kuten on naisissakin.
Mut ei muutaman kurjimuksen takia kannata uskoonsa kokonaan heittää.

Kaikilla on omat heikkoutensa ja puolensa - täytyy vaan onnistua erottamaan mikä on sitä oikeeta rakkautta, eikä kannata tyytyy yhtään vähempään.

Rakkautta kaikille, sanoo tääkin iso mies tippa silmässä  :smitten:

Oih, noissa tosiaan on kirjoitettuina sitä mitä rakkaus on

Olet oikeassa Amuletti, pitäisi osata erottaa "jyvät akanoista", mutta kun on tarpeeksi monta kertaa "valinnut" väärin (ei vai kerran tai kaksi), niin eipä luota enää omaan arviointikykyynsä. :-[
Mutta toivoa en heitä, koska TIEDÄN, että jossain se "rinssi rohee" meikäläisellekin on.. (miel. Harrikalla noutaapi ;D)
Oikku67 :smitten:

Vai rinssi rohkee  :)

Kaikki hyvät rinssit eivät ole rohkeita. Niinpä avataan silmät ja otetaan itsekkin tietoinen vastuu rakkauden löytymiseen.

Itse olen valmis kuukauden kuluttua ja olo on sellainen, että rakkaus ei ole kaukana.
Niinpä valmistautukaa tekin. Meitä hyviä rinssejä on paljon.

Minulla on tälläinen samanlainen pyörä http://www.theautochannel.com/news/2002/11/26/150942.2-lg.jpg

Rakkaus odottaa kulman takana. Katsotaanpa sinne siis :smitten:

Juuri näin... :smitten:

Osaamme rakastaa vasta silloin aidosti, kun näemme rakkautta haisevalla kaatopaikalla ja sotatantereella.

 :coolsmiley:

   :coolsmiley:

     :coolsmiley:

       Lienet VANHA soturi, joka vielä vetää perässään,

         noita vanhoja tukoksia, ja ihan turhaan !!

            :angel:

Rakkaus ON. Jokaisessa solussani, kaikki mistä koostun, ajatuksen energiani, kaikki ja kaikkialla oleva virta. Vain Olemalla löydän osaksi sitä, irtipäästämällä ja vapauttamalla kaiken elämässäni. Virraten (no kenellä virraa kenellä ei, toim. huom.) sinä mistä KAIKKI koostuu. Rakkaus. Me Olemme Rakkaus.

 :smitten:

Heh, enpä "prinssi rohkeaa" oikeasti odota/kaipaa, siksi kirjoitinkin "rinssi rohee".
Tällä tarkoitin lähinnä itsensä tuntevaa ja sen kautta elämää rohkeasti elävää miestä. Koska se joka minun "kelkkaani" hyppää joutuu tekemisiin VAIKEAN ihmisen kanssa ja menneisyyteni ei ainakaan houkuttele kanssani elämään.
Pyöräsi on vauhdikkaan näköinen peli :coolsmiley: :D
Henk.kohtaisesti rakastan eniten tällaisia custom-(http://www.mainzelahr.de/smile/liebe/herz.gif) malleja:
(http://images.google.fi/images?q=tbn:BTlxxN5Whx0utM:http://www.topauto.ch/images/harley/harley-davidson.jpg)
Oikku67(http://www.mainzelahr.de/smile/schuechtern/6687.gif)

Voih.... Minä rrrrakastuin juuri American Idolssin Chris Daughtryyn, kun hän esitti Elviksen Little less conversationin... Uuh mikä mies, ihana ääni... :smitten: :smitten: (pitäis olla sellanen kuolaus-hymiö!)  ;) Harmi vaan, se on naimisissa ja sillä on lapsi...  :(

Oikku67
No niinpäs lukikin rohee.

Unohdetaanko menneet ja tehdään tulevaisuutta?

Minäkin etsin rakkautta. Jotain minunkin elämästä on puuttunut, kun yksin olen tähän asti elellyt.

En kyllä tunne sinua sen kummemmin, mutta luulen että et ole vaikea ihminen. Kaikissa meissä on hiomisen varaa. Minäkin muokkaan hieman luonnettani. Se on iso projekti, joka kestää varmaan vuoden.

Eniten pyöräilyssä tykkään radalla ajosta. Siellä voi hakea rajoja. Polvi maassa mutkissa, tuntuma pidosta ja kiihtyvyyden voima on mukavaa. Nopeus sinänsä ei tunnu niinkään hienolta, vaikka olen ajanut ehkä 270 km/h. Normaaliajossa on mukavaa vapauden tunne, maisemat ja raikas ilma jota saa reilusti.

Rakastan teitä T: I_lari

Runo jonka kirjoitin joskus kun oli ihanaa ja ihastunutta... Siihen tilaan pitäis päästä uudelleen ja nopeesti..!  :smitten:


tunnetko tän hektisen liikkeen
voimakkaan virtauksen
kun kuluneet sekunnit
sinkoilevat ja katoavat
aivan liian nopeasti
hei ethän lähde vielä

uskallanko ottaa sua kädestä kii
kun noin katsot mua silmiin
et tiedäkään miten kipeästi
haluan nähdä sisällesi
ja ymmärtää sua paremmin
kuin kukaan muu ikinä aiemmin

on vain ajatuksia, jotka alati muuttuen laineilevat
saavat mielessämme ajan tuulemaan, meidät luulemaan
että olisi jotain muutakin, kuin tämä ohikiitävä hetki
ei ole aikaa, ei aitaa erottamassa eilistä ja tätä päivää
on vain nyt ja tässä, ja juuri nyt haluan sinua rakastaa

kuuletko metelin mieleni viidakossa
tässä käsinkosketeltavassa hiljaisuudessa
kun kaksi vierasta ihmistä
ovat niin lähellä toisiaan
että kaikki on kiinni vain
pienestä tuulen henkäyksestä

Aivan ihana runo valonkantaja :smitten:
Voin kuvitella (hämärästi muistan jotain menneisyydestäni) olotilasi tuota runoa kirjoittaessasi..
Se tunne on IHANA, HUUMAAVA jne. ja sen ei haluaisi koskaan loppuvan!
Oikku67(http://www.mainzelahr.de/smile/liebe/heartbeat.gif)

Menneet unohdetaan ja keskitytään tulevaisuuteen!
Rakkauden etsimisestähän viisaat varoittelevat, rakkaus kun kuulemma saapuu kun on oikea aika ja sitä vähiten odottaa.(http://www.mainzelahr.de/smile/voltaire/agent.gif)
Tiedä siitä sitten, mutta minä menen karkuun niin kovaa kun pääsen..
vielä on niin paljon tekemistä sisäisessä kaaoksessani, että ei mahdu suuria tunteita asioita sotkemaan.
Mutta sinä, Lari tunnut olevan tasapainossa itsesi kanssa ja uskon, että pikemmin kuin uskotkaan kulman takaa tupsahtaa Rakkaus eteesi.(http://www.mainzelahr.de/smile/liebe/heartbeat.gif)

Vapauden tunne, maisemat ja raikas ilma.. nämähän ne, mitkä tekee pyöräilystä upeaa!!
Oikku67(http://www.mainzelahr.de/smile/liebe/4568.gif)

Näin minullekkin tapahtui :smitten: ei auta pyristely ei :knuppel2:

 :'(Runoilusi kosketti minun sisintäni syvältä ja lujaa.. Aivan kuin omia ajatuksiani n.6 vuotta sitten.. Kaikki onneksi takana, mutta muistissa valitettavasti.. :tickedoff:

Lämpöisiä ajatuksia Sinulle, annaelen!!  (http://www.mainzelahr.de/smile/liebe/herz.gif)
   Oikku67  (http://www.mainzelahr.de/smile/schuechtern/6687.gif)

Niin, pateettista mutta totta. Ja turhaa tuskaa ja toisen unohtamista.

Miksi sen jälkeen viitsis täysillä enää mennä samaan, kun on selvinnyt. Pitäis olla joku tutka joka kertoo että niin ei käy. Ei ole ihme että vain seksi kiinnostaa jos sekään.  :angel:

Mun mielestä rakkauden menettämisessä ei ole kauheinta ne negatiiviset tunteet.. vaan se kun tulee se päivä jolloin ei tunne enää niitä.. toinen muuttuu ikäänkuin yhdeksi ihmiseksi muiden joukkoon.. Ihatuminen,rakastuminen,rakkaus, jne.. ja yhtäkkiä POKS! ei mitään..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Totta - mutta toisaalta on kyllä sekin tilanne että tunne ei ihan kokonaan katoa, riippuu miten intensiivistä oli. Voi kun menis vähän eri rataa seuraava juttu.

 ;)

   ;D

     :tickedoff:

      AI että sattuu, niin mikä, no tuo rintakipu.

       RAKKAUS, kun melkein jo koin, ja niin tosi

         ja ihan tuossa " hanskassa " mutta kun

           EI... Mikä onkaan minussa vikana??

             SE, ei pesää ei tee !! ??   :'(

               
                  :2funny:

Miten kaikki sydänsärkyiset ihmiset pystyisi katsomaan sitä toista ihan tunteetta ja analyyttisesti. No sen jälkeen kun läheisyydet ja suukot ja muut tukemiset ja yhteismenot on tarpeeksi kaukana poissa. Pitäis pystyä HETI kattomaan tyyppiä objektiivisesti ja sellaisen toisen silmin, joka EI ole hulluna kys. henkilöön. Sillai pääsis sydänsäryistä aika helposti ihan terapeuteille menemättä.

Kun eihän ihminen, rakkauden kohde, ole mitään sen kummempaa kuin kooste ainetta ja henkeä, sielua, ruumista; voi sillä olla joku ihana ääni, hymy, kroppa tai jotain, mutta MITÄ SITTEN. Niin on jollain muullakin. Tää on eniten askarruttanut että MISSÄ se "sielun rakkaus" on varastoituna. JOS se on Aikakirjoissa, niin eikös niitäkin pitäisi voida tutkia ihan tunteettomasti kuin kirjastossa kävis.

No meni niin kauas sawottaren alkuhempeilystä että laitetaan nyt tää Korinttolaiskirjekin tänne..

    "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

    Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.

    Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

    Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.

    Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

    Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.

    Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Jeesus sen tiesi, vanha sielu tai vielä vanhempi.

Rakkaudenikävä


Hei,
Minä täällä taas
hei vaan
mutta nyt en ole yksin se
tuli taas lähelle
harmaa, viileä sanattomuus

se jokin mikä
kylmettää käteni
se jokin
minkä tuntevat yksinäiset
ne jotka on valettu
sisältä tyhjään muottiin
kuin testaisivat
kuinka monta tuulta ehtii puhaltaa läpi
elämän aikana

Rakkaudenikävä ei mene pois.

JA TÄRKEIN NIISTÄ ON RAKKAUS.  :smitten:

Kaikki eivät laita rakkautta tärkeimmäksi. Jotkut elää ja kokee ilman rakkautta vaikka olis rakkautta tyrkyllä.- :buck2:

Mistähän suomen kieleen on löytynyt noin "ruma"
sana kyseistä tunnetta kuvaamaan? (Krakkaus
tai krakkaaminen taitaa jotenkin liittyä öljyn-
jalostukseen...)

Vrt. muutaminen muiden kielten samaa tarkoittaviin
sanoihin: love, Liebe, ljubov, amor, kärlek, maithunaa....
 :-[

sideman
eikös se krakkaus olekin luonnetta jalostavaa...

..rakkaus on ruma sana,
     kaipaus soi kauniimpana..
mullon niin mieletön ikävä etten enää nukkua jaksa...
       ISMO ALANKO OSAA

Parirakkaus  (http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/u015.gif)  Ystävyys rakkaus  (http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/f010.gif)  elämänrakkaus  (http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/a085.gif)

Rakkautta on niin monenlaista, se vaan tuntuu hyvälle ja saa mielen ihan  (http://www.cosgan.de/images/midi/engel/d030.gif)

Niih!  :smitten:

Kyllä sitä oikeaa rakkautta on turha yrittää paperille vangita.. se pitää kokea,tuntea.. ei sille sanoja löydy..  ;)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Tunnemaailmamme onkin jo sellaisessa "murroksessa", etteivät tämän päivän käsitykset Rakkaudesta ehkä olekaan enää huomenna samoja vaan uudesti syntyneen Minämme kaksoispuolia, jotka tuntevat sen aidon Rakkauden "syklin". :smitten:

Mitä on rakkaus, jos se universaalilla tasolla tarkoittaa kaikkien rakastamista eikö tämä johda polyamoriaan mikä sotii biologiaa vastaan.

Jos ei kaikkia rakasta vaan yhden nostaa jalustalle niin onko se rakkautta kun kertovat, että "rakkaus" on vanhojen aivojen huijaus jotta ihmiset eheytyisivät suhteen kautta.  

KERTOKAA VIISAAMMAT!

INTI moiks :) Mikä sinusta tuntuu hyvälle?

Voi kuinka on viisas nuori"mies" ... :smitten:  Ihana..  :smitten:

 :o
   Siksi ehkä on niin paljon vastustajia ns. kirkollisissa

    piireissä, ettei voi olla muuta kuin sitä yhtä, ja

      ainoaa  näkemystä " rakkaudesta ", näin on!!

           Hallelujaa  ja silleeeen   :angel:


                    :2funny:

RAKKAUDEN MONET KASVOT
                                                                 Leena Sippola
Motto: “Vaikka minä saisin viestejä Jumalalta ja tietäisin kaiken ja ymmärtäisin kaikki salaisuudet, ja vaikka minulla olisi täydellinen usko, joka pystyy siirtämään vuoria, en olisi yhtään mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus.” 1. Kor,13

Rakkaus on ennen kaikkea mysteeri. Mysteerit merkitsevät salaisuuksia, joista ei voi puhua, kuten kreikankielisestä kantasanasta mysteerion johdettu verbi myo olen mykkä, vaikenen - ilmaisee. ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” - toteavat monet filosofit. Paradoksaalista kyllä, mutta juuri filosofit, aina Platonista alkaen, ovat kenties muita tutkijoita innokkaammin yrittäneet selvittää rakkauden salaisuutta.
Mysteerit eivät kuulu aikaan, vaan iankaikkisuuteen, toteavat puolestaan salatieteilijät, okkultistit. Mysteereitä ei rajoita paikka, vaan ne ovat kaikkiallisia, paikallisuudesta riippumattomia, sillä ne ovat voimaa ja elämää. Siksi niitä onkin mahdotonta maallisin ja ajallisin keinoin tutkia ja selittää. Niitä voi vain yrittää kuvailla.
Salaisuuksien verhoa on kaikesta huolimatta aina yritetty raottaa ja silloin on saatu todeta, että verhon takaa paljastuu yhä uusia salaisuuksia ja uusia kysymyksiä. Juuri tällainen mysteeri on rakkaus. Rakkauden salaisuus on kiinnostanut ihmisiä kautta aikojen. Lieneekö ihmistä, joka ei olisi sitä elämänsä aikana pohtinut. ”Todennäköisesti ihmiset ajattelevat hyvin paljon rakkautta”, - arvelevat tutkijat, - ”mutta rakkauden ajatteleminen käsitteenä tuottaa useimmille vaikeuksia”.
Rakkaus on sana, jota käytetään monella tavalla, sillä tarkoitetaan hyvinkin monenlaisia asioita. Rakkaus on erittäin monisyinen ja moniselitteinen käsite. Yleensä rakkaus käsitetään suurena ja tunnepitoisena asiana. Se ei juuri koskaan ole pientä ja vähäpätöistä. Rakkaus on - ennen muuta - voimakasta tunnetta. Sitä pidetään myös usein järjen vastakohtana. Rakkauden toinen voimakas vastapari on viha. Näin ajatellaan ja käsitetään. - Ovatko tunne ja järki toistensa vastakohtia? Ja onko rakkaus pelkästään tunnetta? - saatamme kysyä.
Teosofisesta näkökulmasta katsottuna tunne ja järki ovat ihmisen psyyken kaksi eri olemuspuolta, eivätkä suinkaan toistensa vastakohtia. Ne ovat tavallaan toistensa “pareja”, siinä mielessä, että ihmisen tulisi löytää tasapaino niiden välille. Kun tunne ei tavoittele mitään järjetöntä, eikä järki hyväksy kylmää tunteettomuutta, herää tahto. Rakkaus on viimekädessä tahdon asia, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen, joka on saavuttanut tasapainon tunteen ja järjen välille, - ainakin tietyssä määrin - ei tahdo, eikä tavoittele enää mitään itsekästä, vaan pyrkii olemaan hyvyyden voimana ja sanansaattajana maailmassa. Silloin hän vasta kykenee hahmottamaan rakkauden olemusta, rakkauden salaisuutta. Hän pyrkii silloin myös - kykyjensä mukaan - toteuttamaan epäitsekkyyden läksyä käytännön elämässä. Ja vaikka hän pettyy, erehtyy ja lankeaa, hän ei kiellä, eikä hylkää ihannetta, vaan yrittää aina uudestaan. Vähitellen, - askel askeleelta hän etenee ja saavuttaa kerran tavoitteensa.
Symbolisesti voisi kuvitella, että rakkaus on kuin monisärmäinen hiottu kristalli, jonka monien pintojen kautta valonsäteet heijastuvat spektrin lukemattomissa eri väreissä ja vivahteissa. Jokaisella ihmisellä on sisimmässään tällainen kristalli, toisilla kirkkaampi, toisilla himmeämpi. Elämän koulu opettaa meitä - kokemusten kautta - hiomaan omaa kiveämme, kunnes se heijastaa puhtaana auringon valoa kaikessa loistossaan.

Eros-rakkaus
Ensimmäinen rakkaudesta mieleen tuleva merkitys useimmille lienee parisuhderakkaus, Eros, - kahden ihmisen romanttinen, yleensä eroottinen ja sukupuolinen suhde. Rakkaudesta puhuttaessa tarkoitetaan tavallisesti juuri romanttista ja eroottista tunnetta. Monien mielestä se on rakkauden kaikkein korkein, - joskin myös vaikein - aspekti. Mutta Eros ei suinkaan kata eikä tyhjennä rakkauden koko käsitettä. Onko se edes rakkautta, kuten niin monet runoilijat väittävät? Onhan olemassa dualistinen näkökanta, joka erottaa hyvän ja pahan. Sen mielestä eros on pelkkää aistillisuutta, seksuaalisuudesta kumpuavaa lemmenleikkiä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Todellinen rakkaus on dualistien mielestä lemmestä ja “alhaisesta” aistillisuudesta vapaata pyyteetöntä hyvyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
Teosofinen tietous osoittaa, että dualistit unohtavat - näin väittäessään - kehityksen lain, sen luonnon tosiasian, joka yksin selittää hyvän ja pahan arvoituksen. He luulevat, että rakkaus ja rakkauden korkein ihanne olisi saavutettavissa ilman kasvua ja kehitystä, aivan kuin olisi jonkinlainen rajaviiva lemmen ja rakkauden välillä, jonka yli voisi yhdellä askeleella astua. Se on dualistien erehdys. He eivät näe siltaa. He eivät näe sitä pitkän pitkää tietä, joka lemmestä johtaa rakkauteen. Sillä rakkaus on yksi, vaikka sen muodot vaihtelevat. Rakkaus on seksuaalisuuden ja lemmenkin salaisuus. Rakkaus on korkein ja alin. Rakkaus on taivas ja helvetti. Rakkauden voima on kaikkialla, kaikissa sen erilaisissa ilmenemismuodoissa. Ei ole mitään ehdottomasti pahaa, sillä hyvä, hyvyys on kaiken olemassaolon ydin ja päämäärä.
Eros - (Amor, Cupido) kuten tiedämme, on Kreikan mytologiassa iloittelevan ja kiusoittelevan rakkauden ruumistuma, sodan jumalan Areksen (Mars) ja Afroditen (Venus) rakkauden jumalattaren poika ja seuralainen. Kun kreikkalaiset ja roomalaiset kuvasivat Erosta ihmisenä kirjallisuudessa ja kuvataiteessa, he esittivät hänet usein hilpeänä nuorena miehenä, jolla on suuret ja kauniit siivet (jopa kaksi paria siipiä). Eros näyttää liikkuvan ilman halki ja hänellä on kyky viedä meidät “täältä tuonne”, maan piiristä toisiin ulottuvuuksiin. Kaivatessamme jotakuta tai jotain, vastaanotamme kutsun lentää hengessämme korkeuksiin, uuteen maailmaan, pois pysähtyneisyydestä. Siinä kenties onkin yksi syy pelkoon, jota tunnemme eroottisuutta ja seksuaalisuutta kohtaan, - Eros horjuttaa tasapainoamme. Toisaalta se on myös suunnaton elinvoimaisuuden ja innoituksen lähde.
Platon (427-347 eKr.) käsittelee Eroksen roolia elämässä monissa kirjoituksissaan, erityisesti Pidoissa, jossa Sokrateelle opetetaan rakkauden olemusta. Hän kertoo Pidoissa myös myytin siitä, mikä saa ihmiset rakastumaan toisiinsa. Sen perusajatus on, että ihmiset olivat alkujaan pallon muotoisia kahdeksanraajaisia olentoja, kaksoisihmisiä. He olivat kolmea eri sukupuolta, miesmiehiä, naisnaisia ja androgyynejä eli miesnaisia. Myöhemmin jumalat halkaisivat nämä olennot kahtia, mutta perintönä tästä muinaisesta tilasta ihmiset tuntevat kaipausta alkuperäistä vastapariaan kohtaan. Tämä molemminpuolinen veto on rakkautta.
Platon antoi vertauskuvallisen selityksen sille, miksi rakkaus aiheuttaa kipua. Teoksessaan Faidros hän antaa Sokrateen selittää, että ihmissielu pyrkii luonnostaan ylös kauneuden maailmaan aineellisen maailman toiselle puolen. Jos sielu näkee maan päällä jotain, joka vastaa tuon toisen maailman sielua jalostavaa kauneutta, se rakastuu ja rakkauden voima alkaa kasvattaa sielulle siipiä ylös lentämistä varten. Kun siivet alkavat puhjeta esille sielun olkapäistä, ne aiheuttavat sisäistä särkyä, - samalla tavalla kuin lapselle puhkeavat hampaat. Tuska on henkistä kasvua ja siis hyvä merkki.
Platonin myönteinen näkemys rakkauden kivuista ei kuitenkaan ole ollut - kaikkina aikoina - vallitseva näkökanta. Päinvastoin. Jo muinaisessa Mesopotamiassa ja Egyptissä rakkautta pidettiin lähinnä maksan, veren tai mielen sairautena. Liian kiihkeät ja intohimoiset rakastavaiset sairastuivat rakkauden hulluuteen (amor insanus) Siitä vapautui vain kuoleman kautta.
1700-luvulla rakkauden tuskia alettiin pitää hermoherkkyydestä tai liiasta tunteellisuudesta johtuvina, - minkä väitettiin olevan tyypillistä erityisesti naisille.
Psykoanalyytikko Sigmund Freud (1856 - 1939) puolestaan - 1800-luvun loppupuolella, - tulkitsi rakkauden seksuaalisuuden sivutuotteeksi. Seksuaalisuus oli eräänlaisten traumojen, tukahdutettujen impulssien ja turhautumien temmellyskenttä. Freudilla ei ollut rakkaudesta juurikaan hyvää sanottavaa. Hänen mielestään se perustui aina itsepetokselle ja harhalle, joten se oli eräs mielitaudin muoto.
C. G. Jung (1875-1961) sitävastoin tähdensi, että Eros ei ole seksiä, vaan yhteenkuuluvuutta. Eros on myös se laajempi vetovoima, joka pitää maailmankaikkeutta koossa; sanansaattajahenki, jonka sanotaan pitävän planeetat radallaan ja vuodenajat järjestyksessä.
”Persoonallisen rakkauden kaipuu on ylevin inhimillinen tunne, kotoisin sielun syvyydestä”, vakuuttaa teosofinen näkemys. “Ennen kuin ihminen kykenee epäitsekkäästi ja palavalla sydämellä rakastamaan toista yksilöä, ei hän mitenkään voi oppia Mestarin rakkaudella rakastamaan kaikkia.”
Usein kuulee sanottavan, että lempi ja rakastuminen ovat esteenä henkiselle kehitykselle. Ihmiset, jotka näin väittävät, eivät tunne ihmissielun salaisuuksia. Onhan läntisessä maailmassa, - aina Platonista alkaen totuttu erottamaan toisistaan “maallinen” ja “taivaallinen” rakkaus, eros ja agape. Platonin mukaan edellinen tavoittelee itsekkäästi vain himojen tyydyttämistä, jälkimmäinen taas pysyvää ja pyyteetöntä kiintymystä. Tutkijat arvelevat, että kyky olla pyyteettömästi hellä saattaisi olla avain jännitteen purkamiseen henkisen ja fyysisen elämän välillä. Sanotaankin, ettei ihminen kasva henkisesti seksuaalisuutta tukahduttamalla, vaan sen ilmaisua muuttamalla. Lempi syvenee uskollisuuden, epäitsekkyyden ja luopumisen valinkauhassa vähitellen yhä puhtaammaksi rakkaudeksi.
Rakkauteen vakavasti otettavana käsitteenä kuuluu - läheisyyden ja hellyyden ohella - voimakas henkinen tunne ja kiintymys. Rakkaus on jotain, jota ei voi selittää vain yhdellä sanalla, se koostuu aina useammasta tekijästä. Kyse on jostain kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti koettavasta tapahtumasta. Rakkaudessa on aina useampia asioita yhdessä, siinä on monia puolia ja vivahteita. Siinä on myös omat pimeät puolensa, sillä valon kintereillä seuraa aina varjo. Eräs rakkauden vaarallinen, - joskin tavallinen - negaatio on julmuus, joka versoaa omistusha-luisesta mustasukkaisuudesta arvaamattomiin mittoihin. Rakastunut ihminen on aina valinnan edessä, - hellyys vai julmuus. Kumman hän valitsee, valon vai varjon? Pyrkiikö tietoisesti epäitsekkyyteen vai erehtyykö - kenties tahtomattaan - itsekkyyteen?
Psykologi John Lee erottaa kuusi eri rakastamisen muotoa. Nämä ovat eros (romanttinen), storge (ystävällinen), ludus (leikittelevä), agape (epäitsekäs), pragma (käytännöllinen) ja mania (maaninen) Näistä vain viimeinen voi Leen mukaan saada sairauden kaltaisia piirteitä.
Rakkautta ei enää luokitella sairaudeksi, mutta sillä on yhä samat selkeät oireet kuin tuhansia vuosia sitten, - impulsiivisuus, ahdistus, masennus, pakkomielteisyys jne. Eikä nykyinen aika - nk. edistyksestä huolimatta - juurikaan tarjoa rakkauden taudista kärsiville sen parempia lääkkeitä kuin entinenkään. Sanotaan, että rakasta-minen näyttää nykyään olevan jopa vaikeampaa kuin ennen. Yhteiskunta on pirstaloitunut, perhesiteet löyhtyneet, eikä uskonto anna enää ihmisille samaa lohdutusta ja vakaumusta elämän merkityksestä kuin ennen.
“Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että rakkaus voi tuntua yhtä suloiselta kuin menneinä aikoina”, - sanovat tutkijat. Rakkaus on ikivanha tunne, jota kokiessamme palaamme lapsen haluun kokea läheisyyttä, lapsuuden puhtauteen ja lämpöön. Rakkaus on kuitenkin aina uusi, ainutkertainen kokemus, sillä rakastuminen tapahtuu joka kerta ensi kerran.

Perhe ja sukurakkaus
Perherakkaus laajenee kasvaessaan sukurakkaudeksi, jolla taas on - ja on ollut - erilaisia piirteitä eri kulttuureissa ja eri aikoina. Siihen voidaan rinnastaa myös isänmaanrakkaus, joka on kiintymystä omaan synnyinmaahan, omaan kansaan, kieleen ja kulttuuriin; tahtoa tehdä työtä ja uhrautua niiden puolesta. Isänmaanrakkauden negatiivinen puoli, sen varjo ja vääristymä on sota, sillä ihmisen tappaminen – joko yksin tai ryhmässä – on rikos elämän lakia vastaan. Näennäisestä oikeutuksestaan huolimatta se on lankeemus epäitsekkään, pyyteettömän rakkauden ihanteesta kansallisten piirteiden ylikorostamiseen ja toisten kansojen aliarvioimiseen. Tosin lankeemuksellakin on oma merkityksensä rakkauden ankarassa koulussa. Sillä sota opettaa vääjäämättä meitä ihmisiä kärsimyksen kautta - kuten erehdys ja lankeemus muutoinkin. Se ei kuitenkaan oikeuta ihanteen kieltämistä mahdottomana toteuttaa. Lankeemuksesta voi - ja tuleekin - aina nousta, erehdykset voi aina korjata. Ja rientää taas eteenpäin.

Lähimäisenrakkaus
Kolmas rakkauden perusmerkitys  voisi olla lähimmäisenrakkaus. Se on edellisiä rakkauskäsitteitä laajempi ja kenties “persoonattomampi” - jos niin voisi sanoa - vaikka sen toiminnan luonne on samanlainen. Tämä rakkaus on toisen auttamista, erityisesti kärsivän ihmisen auttamista, mutta myös muulla tavoin myötätuntoista ja kannustavaa asennoitumista toisia kohtaan. Sääli, myötätunto ja auttamishalu ovat tämän rakkauden perusominaisuuksia. Kehotus: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” antaa myös ajattelemisen aihetta. Älä siis tee toiselle sitä, mitä et toivoisi itsellesikään tehtävän. Nasaretin Mestari vielä syvensi tämän kehotuksen sanomalla opetuslapsilleen: “Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut.” Intialainen Veda puolestaan neuvoo rakastamaan lähimmäistään, koska “lähimmäinen itse asiassa olet sinä itse, ja se, mikä erottaa sinut hänestä, on vain harhaa”.
Hiljaisuuden Ääni kuvaa pyyteetöntä rakkautta kauniisti: “Kallistakoon Sielusi korvansa jokaiselle tuskanhuudolle, niin kuin lootuskukka paljastaa sisimpänsä aamuaurinkoa juodakseen.
Älä anna päivänpoltteen kuivata yhtäkään tuskankyyneltä, ennen kuin olet pyyhkinyt sen pois kärsivän silmästä. Vaan pudotkoon jokainen polttava ihmiskyynel sydämeesi ja jääköön sinne, älä pudista sitä pois ennen kuin kärsimys, joka sen aiheutti, on poistettu. Nämä kyyneleet, oi sinä sydämessäsi sääliväinen, ovat virtoja, jotka kastelevat kuolemattoman armeliaisuuden vainioita.”

jatkuu...

...jatkoa:

Ystävyys
Neljäs rakkauden perusmerkitys voisi olla ystävyys. Ystävyys voi kohdistua yhteen ihmiseen mutta myös johonkin laajempaan ystäväpiiriin. Tässä tapauksessa voidaan puhua veljeydestä tai sisaruudesta. Tämän rakkauden perusominaisuus on yhteenkuuluvuus. Ystävyys tai veljeys on ensisijassa tasaveroisten ihmisten keskinäinen suhde. Alistaminen ja alistuminen eivät kuulu veljeyteen. Valitettavan usein sitäkin tehdään, - juuri veljeyden nimessä.
Moni ihminen tietää kokemuksesta, että on olemassa tunne, joka ei ole seksuaalinen, mutta joka sitoo kaksi tai useampia ihmisiä yhtee  mitä jaloimmilla ja kauniimmilla siteillä.
Näitä tunteita arvostetaan usein liian vähän, eikä niitä pidetä vielä pyhinä. Ennen maailmassa ymmärrettiin, että ystävyyskin on pyhä side. Mutta aika on tuleva, sanoo teosofinen näkemys, jolloin käsitetään, että ystävyyskin on yhtä-yksi, yhtä pyhä, yhtä velvoittava kuin seksuaalinen rakkaus. Ja ihmissielun kehitykseen kuuluu, että sen täytyy eroottisen rakkauden ohella oppia tuntemaan myös todellista ystävyyttä.
Teosofiseen ja rosenkreutsilaiseen perinteeseen kuuluu, ennen muuta, kaikkien ihmisten veljeyden tunnustaminen, katsomatta mihinkään ihmisiä toisistaan erottavaan seikkaan, kuten rotuun, ihonväriin, kansallisuuteen, uskontunnustukseen, yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin. Yleisen veljeyden ytimen muodostaminen on ihanne, johon teosofinen liike pyrkii, se pyrkii toteuttamaan yleistä veljeyttä. Samat ihanteet ja pyrkimys on monilla muillakin liikkeillä ja järjestöillä, niin materialistisilla, poliittisilla kuin henkisilläkin. Niiden kaikkien yhteinen suuri erehdys, - kuten teosofishenkisten seurojenkin - on luulla ja väittää, että ne jo toteuttavat veljeyttä, sillä korkeat ihanteet eivät ole kädenkäänteessä toteutettavissa. Ne kasvavat yksilöissä sisästä päin ja yksilöt muodostavat seuran tai yhteisön. Monet järjestöt ovat päämäärää tavoitellessaan - valitettavasti - erehtyneet ja langenneet juuri edellä mainittuun ansaan, ylpeyden ja vallan ansaan. Veljeyden ja veljesrakkauden ihanne on jäänyt vain tyhjäksi teoriaksi, kauniiksi puheeksi. Totuus on unohtunut. Hyvä tarkoitus on - taas kerran - “pyhittänyt keinot”. Siitä huolimatta ihanne odottaa toteuttajia ja toteutumistaan, - käytännön elämässä.

Rakkauden muita merkityksiä
Rakkauden eri merkitykset eivät suinkaan rajoitu vain edellä mainittuihin käsitteisiin. Niiden lisäksi voidaantodeta monia lisämerkityksiä, jotka ovat tavallaan jonkin edellä esitetyn muunnelmia. Eros-rakkauden muunnelmia voivat olla mieltymykset erilaisiin aistinautintoihin, kuten rakkaus hyvään ruokaan ja juomaan tai ehkä sitä henkisempi rakkaus taiteeseen.
Eroottinen kiintymys ja rakkaus omaa sukupuolta kohtaan on koetellut yhteiskuntien ja kulttuurien piirtämiä rajoja eri tavoin. Euroopan maissa homoseksuaalisuus on pitkään luokiteltu sairaudeksi ja sen harjoittaminen on kriminalisoitu (Suomessa kriminalisoinnista luovuttiin vasta v. 1971 ja sai-rausluokituksesta 10 vuotta myöhemmin). Antiikin Kreikassa homoseksuaalisia suhteita sitävastoin pidettiin hyväksyttävinä. Platonin Pidoissa esittämä palloihmismyytti tarjosi tälle filosofisen perustan: miesmiehistä syntyneet miehet rakastivat toisiaan. Samoin perustein hyväksyttiin naisten välinen rakkaus, lesbous. Käsite on saanut nimensä Lesboksen saaresta, jolla elänyt runoilija Sapfo suuntasi tuliset rakkausrunonsa naisille.
Teosofinen näkemys käsittelee homoseksuaalisuutta ja lesboutta synnynnäisenä, - ei siis itse valittuna - karmallisena ominaisuutena ja ilmiönä, jolla on oma tehtävänsä, niin ihmisyksilön kuin ihmiskunnankin kehityksessä. Todennäköisesti elämä valmistaa näin maaperää uudelle rodulle. Salatieteilijät näkevät, että ihmiset eivät ole enää tulevassa, kuudennessa juurirodussa jaetut kahteen eri sukupuoleen, vaan ovat kaikki samankaltaisia, samaa sukupuolta, kuten ovat olleet ihmiskunnan kehityksen varhaisinakin aikoina. Platonin filosofialla palloihmisistä on täten vahva okkulttinen taustansa.
Myös uskonnolliseen mystiikkaan kuuluvaa jumalallisen läsnäolon kokemista voidaan pitää samaan ryhmään kuuluvana. Mystinen kirjallisuus kaikkialla kuvailee ihmisen ja jumalallisen kohtaamista seksuaalisin käsittein. Se kertoo myös intohimosta, joka kuuluu uskonnolliseen hurmioon ja pyrkii osoittamaan, kuinka seksuaalisuuden avulla on mahdollista saavuttaa henkisyyden korkeitakin tasoja. Kuvataiteessa - samaten kuin kirjallisuudessa - on lukuisia esimerkkejä -nautintoa ja tuskaa tuottavan ekstaasin kokemisesta. Lukuisista pyhimyksiä ja marttyyrejä esittävistä taideteoksista hyvä esimerkki on suuren italialaisen barokkitaiteilijan Lorenzo Berninin tunnettu veistos “Pyhän Teresan hurmio” 1640-luvultla (Roomassa St. Maria della Vittoria kirkossa) tai - sitä varhempi - italialaista renessanssia edustava Sodoman maalaus “Pyhä Sebastianus”, jossa marttyyri on enkelin nuolten lävistämänä, (1520-luvulla Galleria Pitti Firenze) puhumattakaan lukemattomista Kristuksen kärsimystä esittävistä maalauksista ja veistoksista.
“Meidät on opetettu pitämään seksuaalisuutta puhtaasti fyysisenä ja sentähden alempiarvoisena kuin korkeimmat pyrkimyksemme”, sanoo Thomas Moore. “Tantrisista pyhistä teksteistä, sufirunoudesta ja kristillisistä pyhistä kirjoituksista välittyy kuitenkin uskonnollinen näkemys, jonka mukaan seksuaalisuus on mukana myös puhtaimmissa henkisissä ponnisteluissa.”
Vanhan testamentin Laulujen laulu, vanhemmalta nimeltään Korkea veisu, on huikaiseva rakkaudentunnustus Jumalalle, täynnä eroottisia kielikuvia: ”Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi, ihana on voiteittesi tuoksu!”
Laulujen laulu on läntisen kulttuurin mystiseroottisen runouden perusta, mutta ei suinkaan sen ainoa ilmentymä, vaikka toisenlaisesta jumalakuvasta kertova runous onkin kulttuurissamme vallitsevana. Esimerkiksi espanjalaisten mystikkojen, kuten mm. Ristin Pyhän Johanneksen töissä elää syvä tunne Jumalasta eroottisesti koettuna rakastettuna.
Idän kulttuurien jumalakuvat ja -käsitykset ovat suvaitsevampia kuin läntiset. Erityisesti Lähi-idän mystikkorunoilijat ovat käyttäneet rakastumista jumala-kokemuksensa kuvina. Mystinen kokemus on heille rakastumiseen rinnastettava tila, sillä molemmissa järki astuu taka-alalle ja tilalle nousee hyvin syvältä ihmisen sisältä jotain alkuvoimaista ja väkevää, jotain arkielämän kokemuksia merkittävämpää. Näin toteavat tutkijat.
Sufimystikkorunoilija Rabi’a kirjoittaa jumalakokemuksestaan: “Jokainen rakastaja on yksin rakkautensa kanssa. Tässä, olen yksin sinun kanssasi.”
Myös iranilaiselle mystikkorunoilija Maulana Rumille Jumala oli intohimoisen rakkauden kohde ja hänen runonsa ovat usein sangen eroottisia. Maulanille Jumala oli naurava ruusu tai kaunis rakastettu, jonka suuteleminen on elämän merkittävin tavoite. Hän kokee olevansa, - “Kuiva ja vaiennut ruoko ilman suudelmaasi. Kun painat huulesi minua vasten ja hengität minuun minä alan soida...- Sinä olet rakkaani, rakkaani, rakkaani. Sinä olet minun, olet minun, olet minun.”
Läntisen teologian käsitteistö erottaa mielellään - perinteistään huolimatta - eroksen ja agapeen toisistaan selittäen, että agape tarkoittaa oikeastaan Jumalan rakkautta ihmisiin. Se on ihmisille todellisen rakkauden malli, jolla heidänkin tulisi oppia rakastamaan.
Eros ja agape kuuluvat, - näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta - molemmat yhtä lailla ihmiseen. Eros ja agape ovat samaa asiaa, saman rakkauden, saman kristallin eri puolia, eri särmiä. Niiden yhdistymistä on kuvattu myös caritas- termillä, joka suomennetaan tavallisesti laupeudeksi.
Agape-termiä käytetään paitsi kuvaamaan taivaallista rakkautta maallisen vastakohtana, myös merkitsemään rakkausateriaa, jollaisia vietettiin mm. kristillisissä alkuseurakunnissa. Tällaisia agape-aterioita, veljes-aterioita, voidaan viettää tänä päivänäkin!

Kosminen rakkaus
Monien muiden rakkauteen liittyvien käsitteiden puhutaan myös kosmisesta rakkaudesta, mahtavasta ja salaperäisestä voimasta, joka on kaikkialla, joka sulkee syliinsä kaiken olevaisen. Suuret uskonnot - ja pienemmätkin - kertovat tästä kosmisesta rakkaudesta, nimittäen sen alkulähdettä Logokseksi, Isäksi, Brahmaksi, Allahiksi, Jumalaksi, Suureksi Hengeksi tai jollain muulla nimellä. Uskontojen Pyhä Sana myös kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa - yli kaiken.
“Jumala on suuri itse kaiken takana - sanoo salatiede, - Jumala on kaikkien yhteinen elämä ja se elämä ei ole vain ajatusta ja järkeä, sillä järki ja ajatus on vain sen elämän silmä, mutta se elämä itsessään on rauhaa, se on olemisen tunnetta ja tahtoa, joka on niin paljon yläpuolella kaikkea, mitä me tunteeksi ja tahdoksi kutsumme, ettemme osaa sitä määritellä muuta kuin yhdellä sanalla: se elämä on - rakkaus”, sanoo Pekka Ervast.
Ihmisen sisin olemus, hänen henkensä on kipinä tuosta yhteisestä elämästä, kaikkiallisen rakkauden tulesta. Vaikka ihminen ei sitä tiedosta, herättää se hänessä salaperäisen kaihon. Ihmisen henki ikävöi takaisin alkulähteeseensä ja saa hänet etsimään sitä, saa hänet ikävöimään rakkautta. Rakkauden kaipuu on pohjimmiltaan jumaluuden kaipuuta - kutsuttakoon tuota jumaluutta millä nimellä tahansa.
Elämien koulussa ihminen kulkee rakkauden kokemuksesta toiseen, etsien alkuperäänsä, etsien todellista itseään, jumalkipinäänsä. Valitettavan usein hän etsii sitä itsensä ulkopuolelta, kunnes viimein monien, kipeittenkin kokemusten opettamana oivaltaa, ettei voi nähdä rakkauden kipinää toisessa, eikä toisissa, ennen kuin on löytänyt sen itsestään.
Moni inhimillinen tragedia johtuu siitä, että ihminen ei tunne itseään. Kun hän ei vielä ole löytänyt rakkautta itsestään, käy usein niin, että kuvitellessaan olevansa rakastunut - joko toiseen ihmiseen tai esimerkiksi johonkin aatteeseen - hän rakastuukin luomaansa mielikuvaan. Ajan oloon totuus paljastuu, ihminen huomaa, ettei rakastettu vastaakaan hänen odotuksiaan. Silloin on tavallista, että hän pettyy katkerasti ja toteaa, ettei rakastettu ollutkaan hänen rakkautensa arvoinen. Oman mielikuvan luoma unelma särkyy ja ihminen kääntää selkänsä, hylkää oletetun rakkautensa. Tosiasia kuitenkin on, ettei hän rakastanutkaan, hän ei vielä osannut rakastaa. Rakastuminen ei ole sama kuin rakkaus, - vaikka se voi johtaa rakkauteen. Todellinen rakkaus ei koskaan pety, - se avaa silmänsä ja rakastaa - vielä enemmän.

Rakkauden salaisuus
Rakkaus on ihmisen perussuhde maailmaan, sanovat tutkijat. Ihminen rakastaa, hän tuntee rakkautta, hän tuntee ikävää, jos hänellä ei ole rakkautta. Tunteittensa välityksellä hän oppii ja kokee. Sanotaan, että vain se mitä me tunnemme on omaamme, tunteissa me olemme oma itsemme. Itse elämän täytyy tulla meille tun-teeksi, silloin se vasta personoituu ja tulee omaksemme. Kokemuksen täytyy muuttua tunteeksi, jotta se tulisi meille todelliseksi kokemukseksi. Rakkauden kokemukset - erehdyksistäkin huolimatta ja kenties juuri ne - opettavat meitä tuntemaan; tuntemaan myös itsemme ja löytämään itsemme uudella tavalla.
Mutta ihmisen ei tule erehtyä luulemaan, että pelkkä kokemus yksin tekee hänet viisaaksi, ei pysähtyä kuvittelemaan, että hänen yhtämittaa pitäisi kokea jotain uutta tunne-elämässä, lentää kuin perhonen kukasta kukkaan.
“Kokemusta oli tunne, mutta se ei tule ihmiselle viisaudeksi, ennen kuin hän sitä ajattelee ja ajattelemalla kirkastaa sitä läpinäkyväksi viisaudeksi” vakuuttaa teosofinen tietous. Hänen pitää nostaa tunteensa ylös ajatusmaailmaan ja luoda haihtuvista tunteista todellisia, kestäviä ajatuksia. “Ajatus ja tunne synnyttävät täten viisauden, joka on järkeä ja rakkautta yhtaikaa.”

Rakkauden voima
Todennäköisesti jokainen ihminen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut - kuin hetkellisenä valon välähdyksenä - rakkauden salaperäistä voimaa. Kenties hän ei enää muista sitä, kenties hän ei ole osannut edes arvostaa sitä rakkaudeksi. Se on saattanut olla musiikin tai luonnon herättämä tunnelma, toisen ihmisen katse, hymy tai sana, mutta se on hetkisen koskettanut hänen sydäntään, herättänyt yllättäen käsittämättömän onnen tunteen, nostanut pois arjesta ja saanut hänet samalla unohtamaan itsensä. Mikä olikaan tuo salaperäinen ohikiitävä hetki, tuo yllättävä onnen ja ilon kokemus? Se oli rakkautta, rakkauden lämpöä ja voimaa. Rakkauden ihme. Viesti buddhiselta tasolta, kauneuden maailmasta. Tuo voimavara hänen tulisi löytää uudestaan ja saada haltuunsa.
”Miten se olisi edes mahdollista?”  kysyy ihminen, joka alati etsii ja alati vain ikävöi rakkautta. Aikain Viisaus vastaa: “Ihmisen tulee pitää mielessään, että rakkaus on onni, autuus, vapaus, pyhyys, puhtaus. Rakkaus on.”
Ihmisen ei tarvitse sitä luoda, vaan avata sille sielunsa ja sydämensä. Alkutaipaleella ihminen saattaa joutua koviin ristiriitoihin, koska hänen itsekäs persoonallisuutensa on aina mukana. Se tuntee tuskaa niin kuin iloakin, se on onnellinen, se on mustasukkainen. Todellisen rakkauden kokemus vie hänet pois persoonallisesta itsestään. Se on rakkauden salaisuus. Rakkauden mysteerio. "Rakkaus on jumalallinen elämä ja kun se virtaa ihmiseen, oma itse unohtuu. Sanotaankin, että sitä myöten kun unohdamme itsemme, sitä myöten opimme rakastamaan. Meidän ei tarvitse tukahduttaa eikä tappaa tunteitamme. Meidän täytyy vain unohtaa itsemme, ja sen ihminen osaa tehdä sydämen tiellä. Hän osaa unohtaa itsensä, sillä kun hän rakastaa, hän ei muista itseään, vaan rakastaa toista - yhtä ... useampia ... kaikkia.” (P.E.)

LÄHTEET
Blavatsky, H.P.: Hiljaisuuden Ääni
Ervast, Pekka: Artikkelit Omatunto-, Teosofi-, Ruusu-Risti -lehdissä, ”Hisjaisuuden ääni”
Hämeen-Anttila, Virpi ja Jaakko: Rakkauden atlas
Moore, Thomas: Seksin sielu
Ojanen, Eero: Rakkauden filosofia

Näin on ikitosi :smitten: olihan pitkä luettava, ihan hiki tuli :coolsmiley: rakkautta on monenlaista ja itse rakkaus on ikuinen kysymys ja menee aikaa ennekuin käsittää sen mitä se on, jollekkin se tulee luonnostaan ja joillekkin se tulee jonkin tapahtuman kautta :angel: se vähä on niin miten sen ottaa ja miten haluaa sen nähdä ::)

Joskus sillein tuntee että on tosi rakastunut, hullaantunut, vaikka ei ole varsinaista kohdetta... Nyt on oikeastaan sellainen olo. Juuri "pääsi eroon" yhdestä harmin aiheuttajasta, kun se jätti...

Kävin äsken kaupassa, enkä tiedä näkyykö tämä mun olotilani niin vahvasti, vai mitä, mutta yks ohimenevä autoilijamies tööttäs ja pari poikaa huuteli jotain ja kaikki hymyili... Ja sitten vielä kauheeta flirttiä siwan kassan kanssa...  ;) Sellanen veikee ja viekas olo! Hahaa... :D Ei mitenkään jokapäiväistä. Kaikista huvittavinta sillein, et en varmastikaan näyttänyt mitenkään erityisen hehkeältä, kun oli verkkarit päällä, ei meikkiä ja hiukset niinku harakanpesä...

      ;D   ;D   ;D

      Siis, uskovaisten taivaassa olisi tosi tylsää!!

                      :2funny:

                            :-[

             Pohjimmiltaan kai se sittenkin on halu,

              selvittää omat " tarpeet ", yleisesti.

                Kun haluaa, saa myös ongelmia!!


                            :-X

Ja niillä ongelmilla voi olla monia nimiä, mutta yleensä ne sivuavat aina sitä samaa asiaa...

Olen ehkä rakastunut. Se vain ei ole helppo juttu, vaikka sinänsä iloinen tunnehan sen pitäisi olla. En tiedä monimutkistanko asioita itse, vai tekeekö olosuhteet sen, mutta tuntuu taas siltä, että huh huh, ei tämäkään taida onnistua. Sitä alkaa aika kyyniseksi, kun kerta toisensa jälkeen joku mättää. Ystävyyssuhteet ajavat nyt parisuhteen virkaa. En valita, on sentään jotain ihmisiä välittämässä. Äh. Tilitys sikseen, on nyt vain väsynyt olo, ja tulee puhuttua syvällisiä...  :D

ei rakkaus aina helppoo ole, mutta älä huoli. pitäiskö sen olla? ;)

mun mielestä rakkaus voi olla myös tosi vaikeeta, mutta sitä yhdistää yks juttu: sille ei oikeen voi mitään.

se vaan päättää olla ja se ei kysele.ja joskus se tulee omituisissa paikoissa, outoihin aikoihin ja ennalta-arvaamattomassa muodossa.se voi myös tehdä tosi kovasti kipeetä.ei sitä koskaan kannata karkuun juosta. aina niitä kertoja olen suuresti katunut, jos jotain olen katunut.


*taas yhden mielipide ja kokemus...vain*

 :) ja  :smitten:

Mulle Rakkaus on tunne   :smitten:    :smitten:    :smitten:

Jolle ei voi laittaa sääntöjä eikä rajoituksia   :smitten:      :smitten:

Kaikki me koetaan ja tunnetaan Rakkaus erilaisena ja mielestäni se voi jopa muuttaa muotoaan, mutta ei koskaan katoa   :smitten:   :smitten:

Paljon   :smitten:    :smitten:    :smitten:   :smitten: kaikille  :)

Rakkaus ON ja se on riippumaton ihmissuhteista. Se on sinussa itsessäsi, ympärilläsi, kaikkialla. Ikäänkuin elät ja hengität sitä. Tämän kaiken kun oivaltaa ja sisäistää, voi olla koko ajan ns. "rakastunut".  :D :smitten: :angel:

Eipä tuota enää paremmin voi sanoa. Kiitos Rakkauden enkelille sanoistasi.   :smitten:

                                ::)

           R A K K A U S  /
                             
                             I T S E R A K K A U S ! ?



                     :coolsmiley:

Lähimmäisenrakkaus? :smitten:

                     ::)  ::)  ::)


         Internetissä voi kehua Itseään, ja parhain päin.

           Loput voikin parannella kuvakäsittelyllä!

             Rakkauden sokeus korjaa loput virheet! ?


                           :'(

                            :2funny:

Kiitos tuosta ihanasta tekstistä. Tuo on totta jokainen kohta.. Rakkautta niistä on jokainen.

Toivottavasti kaikkien elämässä riittää rakkautta nyt ja tulevaisuudessa.  :smitten:

                            :coolsmiley:

             Häiriötila hormoonitoiminnassa... !



                            :2funny:

minullakin katosi ihminen. hävisi ihan taivaan tuuliin. luottamus sisällä on luja, mutta mieli ei ymmärrä kuinka voi noin yhtäkkiä vain kadota. siis oikeasti kadota!  ???

              ::)

           Asia ei edes minulle kuulu, mutta vastaan kuitenkin!

            Jospa, ja kuitenkin, HÄNELLÄ, oli tarkoitus käydä

              ainoastaan muistuttamassa, siis jostakin,,,

                joka koskee ainoastaan teitä !!! ?


                               :smitten:

kovasti muistuttikin. ja kun hän katosi, katosi kaikki se mistä hän muistutti. ilman muusaa ei synnyt taidetta.  :'(

sitä kun ei saa itse määrätä niin minä ajattelin nyt ottaa vastaan KAIKEN mitä maailmankaikkeus antaa. Ja se alkoi heti antamaan niin jotta kahtellahan taas.  :smitten:

                             :'(  :'(  :'(

           G.S. Mistä tuo katkeruus? JOs, ja kun kirjoituksistasi

         päätellen olet "saanut" paljon, ja vielä enemmän!! ?

       Mitä VIELÄ kaikkeus voisi antaa, kestääkö keho, kestääkö

      kunto?  Onko millään mitään rajaa? Eikö joku toinenkin

     joskus voisi " saada ". Vaikka tuolta kaikkeudelta!! ?



                        :smitten:

Tuo katkeruus oli minustakin niin suurta, etten enää edes tajunnut sen olevan sitä!

Minä en välituntia kaipaa vaan aion mennä päätä pahkaa tunnille.  ;) Olen karkaillut liikaakin koko koulusta, joten karaistunut siinä samalla. Eikun päin vaan! Elämästä selviää elämällä. Ja nauramalla.  ;D

oletko tosissasi?? Mitä rakastettavaa sinulle jää jos muutut hänen kaltaisekseen??

noh... en usko sulautumiseen oikein. Olen tehnyt sen liian monta kertaa. Ennemminkin pitäisi työstää itsessä niitä piirteitä mitä toisessa ihailee eikä muuttua toiseksi... siinähän kadottaa itsensä aivan kokonaan ja sitten kun on muuttunut siksi mitä toinen on, ei ole enää sitä toistakaan!

Kyllä minä aion pysyä minuna ja toinen saa pysyä toisena. Jaksaisitko rakastaa sitä ihmistä, joka ei ole enää se keneen rakastuit vaan sinun kopiosi?

RAKKAUS!!!

En voi kieltää, ettenkö ihailisi ihastumiseni kohdetta, mutta en silti halua olla hän. Olen yrittänyt nyt kieltää tunteeni häntä kohtaan, koska loukkaannun herkästi silloin kun hän ei ajattele minun mielestäni muuta kuin itseään.

Hän on taiteilija: ailahteleva, arvaamaton, spontaani. Hän ei ole tällä hetkellä millään tavalla ulkoisesti se unelmieni mies, keneen kuvittelin rakastuvani, mutta hänen koko elämäntarinansa on kovin kunnioitettava. Hän on herkkä, tunteellinen mutta henkisesti ja fyysisesti maskuliininen, älyllisesti samalla tasolla, syvällisesti yhtä syvällä kuin minä...

Voisin samastua häneen, sillä meillä on hyvin samankaltaiset ajatukset, mutten tahdo tehdä sitä, koska heti kun hukkaan omat rajani alan voida huonosti.

Kieltämättä olisi maistuva ajatus, että minä saisin häneltä taiteilijan leiman otsaani, mutta loppujen lopuksi en tahdo tehdä sitä, sillä hän pitää minussa juuri niistä piirteistä, mitkä meidät erottavat. Hän toki kannustaa minuakin tekemään taidetta, mutta en minä siihen maailmaan halua hukkua, minulla on JO oma ammattini. Arvomaailmamme kulkevat käsikädessä, on paljon samaa, mutta kuitenkin on niitä erottavia piirteitä. Toki haluaisin oppia häneltä monia asioita, joita hänessä on ominaista.

Se mitä yritän sanoa on, että luulen ensimmäistä kertaa tunnistavani mitä rakkaus on. 

Se tunne, mitä tunnen häntä kohtaan on se, mikä minua vetää hänen puoleensa. Sen tunteen vuoksi annan hänelle kaiken vapauden olla lähelläni tai ei-olla-lähelläni (henkisesti, hän on tällä hetkellä muualla) ja minä uskon, että jos tämä tunne ei ole rakkautta, niin ei sitten mikään!

Se, mikä tämän tunteen erottaa edellisistä on tasapaino jota en menetä siten kuten aikaisemmin. Ja se liittyy juuri tuohon sulautumiseen. Mielestäni sulauta ei kannata muulloin kuin rakastelussa, mutta valitettavasti sekään ei voi jatkua 24/7.  ::)

Mielestäni tämä (varmasti monen tuntema) Kahlil Gibranin runo vois olla tähän paikallaan:

"Te olette syntyneet yhdessä
ja yhdessä pitää teidän oleman alati.
Teidän pitää olla yhdessä silloinkin
kun kuoleman valkoiset siivet hajoittavat päivänne.
Mutta antakaa etäisyyden olla välillänne
ja antakaa Taivaan tuulien tanssia keskellänne.

Rakastakaa toinen toistanne
mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mielummin olla liikkuvana
merenä sielujenne rantojen välillä.

Täyttäkää toistenne pikarit
mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne
mutta älkää syökö samasta leivästä.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä
olkaa iloisia
mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.
Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä
vaikka sama sävel saa ne värisemään.

Antakaa sydämenne
mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi.
Sillä ainoastaan Elämän käsi voi
säilyttää sydämenne.

Ja seisokaa yhdessä
älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin.
Sillä temppelin pilarit ovat erillään
eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."


 :smitten:

K I I T O S   MUISTUTUKSESTA!!

Se on jotakin sellaista, mitä ei-taiteilija ei voi käsittää joka hetki  ;D

MUTTA niin arvokas piirre ja yksi syy lisää rakastaa!


RAKKAUShan on pitkämielinen...  ;)

                       :'(

    Taiteilijat ovat yksinkertaisia, koska he tekevät

     monimutkaista taidetta, jota kukaan ei ymmärrä.

      (jos ovat oikeita! ). Siksi he ovat myös

        vaikeita, koska eivät edes itse aina

         ymmärrä itseään, saati toisia!

           Näin minulle on kerrottu.

             Uskon sen, ja kaiken.


                      :smitten:

Minun rakas taiteilijani palasi.  :smitten: Oli kirjoittamassa ja puhelinlasku maksamatta.  ;D

Entä sitten kun olemmekin toisillemme ne, jotka ymmärtävät syvimmätkin asiat!  :o Pelottavan samanlaisia. Eihän sitä toista sitten voi enää kuin rakastaa!  :D

                       ::)

           SIIS, ehkä on onneksi ettei " heitä " ole

            enempää, kuin mitä on TOISIA !! ?


                        :tickedoff:


                            :smitten:

Rakkaus on nähdä kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta.
Se on hylkäämistä.

Kyl noi mun verkkarit aika hylätyiltä näyttävätkin sohvan reunalla roikkuessaan ja kyllähän minä niitä rakastan  :2funny:

Se jota rakastetaan ja joka pystyy vastarakkauteen on onnellisin ihminen maailmassa.
    - Äiti Teresa-

Mieluisinta rakkaudessa on sen ihana mielettömyys.
    - Publilius Syrus-

Kukaan ei voi sanoa että tulisi toimeen ilman rakkautta. En minä itse ainakaan :smitten: Rakkaus pitää tiellä  ;D

Jostakin syystä alkoi tämä kappale soida päässäni äskettäin  :idiot2: ja pitipä sitten googlata tänne sanat (laitoin kaikkiin she kohtiin lisäyksen he jne.)sopinee sitten paremmin kaikille. ;):


(Where Do I Begin) Love Story Andy Williams lyrics
Artist: Andy Williams
Album: Other Songs Lyrics

(Words by Carl Sigman, Music by Francis Lai)

[From the movie "Love Story" starring Ryan O'Neal and All McGraw]

Where do I begin
To tell the story of how great a love can be
The sweet love story that is older than the sea
The simple truth about the love she/he brings to me
Where do I start

With her/his first hello
She/he gave new meaning to this empty world of mine
There'd never be another love, another time
She/he came into my life and made the living fine
She/he fills my heart

She/he fills my heart with very special things
With angels' songs , with wild imaginings
She/he fills my soul with so much love
That anywhere I go I'm never lonely
With her/him around, who could be lonely
I reach for her/his hand-it's always there

How long does it last
Can love be measured by the hours in a day
I have no answers now but this much I can say
I know I'll need her/him till the stars all burn away
And she'll/he'll be there

How long does it last
Can love be measured by the hours in a day
I have no answers now but this much I can say
I know I'll need her/him till the stars all burn away
And she'll/he'll be there

Rakkaus on kaunis asia.

Sen kokeminen vie jalat alta.

Se antaa kaiken anteeksi.

On kärsivällinen.

Vastarakkauden kokeminen on kauneinta elämässa.

Omien pienten lasten rakastaminen on pyytteetöntä,ja heidän rakkaus hiuksen hienoa.

Siis rakkaus elämässä on tärkeintä, millään muulla ei ole samaa merkitystä.

Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Rakastetaan,rakastutaaan,ja tullaan rakastetuiksi  :smitten:

Hyvin kirjoittanut tuo hemmo Fromm. Toisinaan tulen ajatelleeksi, että voiko olla niin, että tuosta peilaamisesta ja "täydentämisestä" on niin OHI, ettei enää edes tapaa ketään sopivaa, koska ei jaksa pelailla noita draamapelejä parisuhteen kautta...  :o Mitä se tietää? Yksinäistä elämää  :'(

                        ::)

        Mitä, jos unohtaa yksinäisyyden, ja RAKASTAA,,,

         viimeinkin, ITSEÄÄN!!


                         :smitten:

plääh  :buck2: ittensä jo tietää ja tuntee, sitä voisi jakaa niin paljon toisellekin jos sellainen tulisi lähelle

Tuota juuri opiskelen  :smitten:

                  ???

        Kivinen tie, reppu täynnä! Kuka sitä kantaa?

          ITSE, kiveni sinne reppuun olen lisännyt.

            Pitkin tietä voisin keventää, jos

              sen oikein ymmärtäisin, luopua,

                edes jostakin, viimeinkin !!! ?


                           :smitten:



               

Tämä auttaa.

http://www.lamrim.com/vensarah/ultimatehealing.html

Rakkaus on kuin kakkaus,
sitä pitää tehdä päivittäin
tai elimistöön tulee tukoksia!  :D ;D

Olenpas minä tänään hulvattomalla tuulella....  :buck2:
Suokaa anteeksi nolouteni..  :2funny:

Innostuin vaan niin kun keksin mainion riimin....     ::)

 :2funny:

Hauskaa, kiva runo.

                            ::)

         Pöntöllä istuen syntyy siis tuloksiakin!


                            :-*

"Fysiologisesti ihmisen tunteita säätelevät aivojen vanhimmassa ja kehittymättömimmässä osassa (paleocortex) sijaitsevat talamus ja hypotalamus. Sielunelämän jalostuminen on onneksi työntänyt vietit ja vaistot taka-alalle. Kuitenkin henkilöillä, joilla aikuistumiskehitys on pysähtynyt tai osittain häiriytynyt, tunnetilat pyrkivät edelleen vaikuttamaan jokapäiväiseen käyttäytymiseen. Tällöin vaikutukset voivat olla tuhoisat, koska emotionaalinen käyttäytyminen ei noudata logiikan lakeja. Niinpä yhteiskunnallinen ja yksilökohtainen velvoite on tukahduttaa tunnereaktiot keinolla millä tahansa." - Iiro Tainio, Suuri Direktiivikirja - Satiiria suomalaisesta käyttäytymiskulttuurista, 1992

Tunteiden palo, senkin tauno, on hyvä asia. Sehän on eräs elämän perusedellytyksistä.
Kun ajatellaan termejä palava, roihuava, tulinen -rakkaus, kuvaavat nämä lähinnä intohimoa, mikä on myös eräs elämän säilyvyyden perusedellytyksistä.

Palaminen on hyvä asia - niin kauan kuin on mitä polttaa. Rakkaudessa/intohimossa ei tule polttaa itseänsä loppuun, vaan rakentavasti pitäen toinen jalka ahjon polkimella. Mikä

onkaan elinvoimaisempaa kuin kohoaminen tulen lailla
hehkun pyörteinä kohti kosmosta vailla menneisyyttä, vailla tulevaisuutta.
Toisiaan kunnioittavat, rakastavat ja ymmärtävät kumppanit oppivat ja opettelevat yhdessä arjen sekä heittäytymisen lait sekä mahdollisuudet. Nuoren fantasia on heittäytyä

tuntemattomaan, moni mieltää sen vanhempanakin intohimon suureksi fantasiaksi, mutta tosiasiassa se on vain vastuuton kuvitelma heittäytyä hetkeksi extremen varaan.
Rakkautta vaalivassa parisuhteessa voidaan turvallisesti heittäytyä niin arkeen kuin hallittuun ja kauniiseen extremeen.

Narsismista rakkaudessa ei ole kyse. Narsisti kieltämättä etsii rakkautta voidakseen toteuttaa paremmin itseään. Pahinta on huolehtivan ihmisen rakastuessa narsistiin. Silloin

voidaan jo ajatella narsistin loputonta liekkien nälkää ja kumppanin jatkuvaa, uuvuttavaa liekkien ruokkimista, sillä muuten voi saada hieman kurinpalautusta. Tällöin ei ole kyse

rakkaudesta, vaan narsistin orjuuttavasta käytöksestä ja huolehtijan ajautumisesta hänen kanssaan riippuvaisuussuhteeseen.

Rakkaus ei ole narsismia. Rakkaus opettaa näkemään omia huonoja puoliaan, arvostamaan toisen hyviä ja sitä kautta kasvamaan ihmisyyteen. Sekä tietenkin näkemään myös

hyvää itsessä. Hyvää, koska joku voi rakastaa, ei pelkkää hyväksyntää tai oikeutusta. Löytämään toisen johdatuksella sen todellisen hyvän itsessä ja hiljalleen luopumaan

itsepäisistä jääräpäisistä, usein valheellisista kuvitelmistaan. Rakkaus pakottaa etsimään itseään, kun välittää toisesta ja miettii, miksi hän välittää.

Inhimillinen rakkaus kohdistuu kauniiseen, mutta jumalallinen rakkaus luo rakastetun tyhjästä, voiden kohdistua myös heikkoon ja syntiseen.
 
 

Esoteerisempi Ykseydellisen rakkauden vertaus:

"Rakastamisen taito

Muuan tavallisissa tiedon lajeissa sangen oppinut mies meni viisaan luo kuullakseen tämän opettavan ihmisen tarkoituksesta. Viisas sanoi:

— Opi rakastamaan seuraamalla "sydämesi" ohjausta. Jokaisella ihmisellä on "sydän", joka seisoo suorana korkealla tasolla hänen ruumiissaan. Yritä kuvata elävästi mielessäsi sen asentoa ja toimintaa, etkä enää ketään vihaa. Vaikka hän olisi verivihollisesi, antaisit hänelle rakkautesi etkä ainoastaan myötätuntoa.

— Selitä tämä minulle.

— Kaikki, mitä ihminen koettaa kuvitella selvästi mielessään, tapahtuu paitsi "pään" avulla, myös niiden elimien välityksellä, jotka vastaavat mielteittemme kohdetta. Esineen kovuutta tai pehmeyttä arvosteltaessa täytyy tuntokyvyn työskennellä rinnan "pään" ajatuskyvyn kanssa. Kuvitellessamme huonoa tietä täytyy meidän ottaa jalatkin ajatuksemme avuksi. Jokainen ruumiin jäsen, joiden toimintoja sanalla tai ajatuksella kosketellaan, tuntee sen kautta heräävänsä toimintaan ja tarjoaa ainesta kyseessä olevaan ajatuspäätelmään. Kuvittelemalla toisen "sydäntä" joutuu oma "sydämemme" toimintaan, ja koska se ominaisuuksiensa nojalla ei osaa vihata, vaan ainoastaan rakastaa, olemme tämän menetelmän kautta pakotetut rakkauteen.

— Sinä hämmästytät minua! sanoi vieras. — Jos ihminen itse osaa virittää itsensä rakkauteen, niin hänellä on kädessään onnen avain; sillä missä rakkaus on, siellä on onni. Tämän opin mukaan lakkaa kaikki vieras vaikutus, kaikki mystisismi ja demonismi, ja ihminen luonnon tuomana tarvitsee vain etsiä ja lukea luonnosta saavuttaakseen kaiken, mikä hänelle on tarpeellista ja hyödyllistä. "

J. Kerning
Suom. P. E.
Ruusu-Risti — joulukuu 1928

Hei, tässä miun runo; :D  :laugh:

Usko, Toivo, Rakkaus.
   Rakkautta ei ole
       ellei siihen
     itse usko.
 Ellei sitä itseleen
   sisimässään toivo,,,,
 löytävänsä
   sen aidon rakkauden..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:   

 jazuli76  :)

                   :'(

       O m pa   hento, , ja ,  ujo

         kosketus  uskoon,

            jota  voisi

             kutsua

           RAKKAUDEKSI.


              :smitten:

olipas kauniisti kirjoitettu teksti.

Voiko rakkaintaan kauniimmin ylistääkään kuin Shakespeare  :smitten::

Let not my love be called idolatry,
Nor my beloved as an idol show,
Since all alike my songs and praises be
To one, of one, still such, and ever so.
Kind is my love to-day, to-morrow kind,
Still constant in a wondrous excellence;
Therefore my verse to constancy confined,
One thing expressing, leaves out difference.
Fair, kind, and true, is all my argument,
Fair, kind, and true, varying to other words;
And in this change is my invention spent,
Three themes in one, which wondrous scope affords.
Fair, kind, and true, have often lived alone,
Which three till now, never kept seat in one.

Ja sama kotimaiseksi:

Ei sokeutta ole rakkauteni
ei rakkaimpani jumalolento
ei vaikka laulut kaikki ylistykseni
vain yhtä palvoo yhtä jumaloi

oot kaunis aito hellä armaimpani
niin tänään huomenna kuin ainiaan
siks kolmeen tiivistän muut sanat kaikki
jos niillä sinut ikuiseksi saan

”oot kaunis aito hellä rakkaimpain
muut sanat niistä muunnelmia vain
nuo kolme sanaa korvaa kaikki muut
sä jumalhahmos kuvaksi ne sait”

Oot kaunis aito hellä rakkaimpani
muut sanat niistä muunnelmia vain
nuo kolme kulkee usein erillänsä
sun luotasi ne majan saman sai.

 Samuli Edelmann - Sonetti 105

Tuossa lueskelin runojani ja tässä olisi tänne sopiva jonka kirjoitin 12-vuotiaana:

hienosti kirjoitettuja runoja...varsinkin sinulla sawotar. :smitten:

Joku mainitsi minulle ohimennen kerran, että "kun ottaa Jumalan kumppanikseen, Jumala antaa toisen kumppanin joka tukee, auttaa, lämmittää kylmässä ja suojaa selustasi."

Mielestäni se oli jotenkin itsestäänselvää, että se oli kauniisti sanottu.

Rakkaus on sitä, kun katsoo toista silmiin
ja näkee sieltä heijastuksena itsensä
lempeä ilme kasvoillaan
 :smitten:

Rakkaus on juuri tämä hetki
jossa eilinen ja tämä päivä kuroutuvat yhteen
menneisyys ja nykyisyys
sulautuvat onnelliseen hekumaan

Rakkaus on sitä, kun on ihmeellinen olo
jalat tukevasti maassa, pää pilvissä
kaksi ihmistä lähekkäin sohvalla
toisiaan silitellen
ja kuuluu vain
tyytyväinen murahdus ja hento huokaus

Ei tarvitse sanoa mitään
voi vaikka olla silmät kiinni
voi vaikka hypätä tyhjän päälle

- siellä se silti on - rakkaus  :smitten:

-Osho-

..nämä kummatkin kauniit elämänviisaudet ovat Gerd Zieglerin tarot-kirjasta "Parisuhdetarot". Kirjan ostin noin seitsemän vuotta sitten ja täytyy sanoa, etten vieläkään ole löytänyt yhtä voimakkaita sanoja rakkaudesta ja niin kauniita, että ne vaikuttavat vahvasti joka kerta, kun luen ne läpi. Näitä sanoja haluan peilata omaankin elämääni, niin kauan kun täällä maan päällä tallustelen.

                      :-\

         Näinhän se on, ja menee kirjoissa, mutta kuka tietää,

          ja kertooko kukaan, kuinka HEILLÄ sattuikaan menemään ns.

            yks. eläm. ELI, kirjoitetaan kirja, kuinka

              kaiken olisi pitänyt mennä.. ?


                                  ::)

Phoebe: Kerro, paimen hyvä mulle mitä on rakkaus?
Silvus: On huokauksia rakkaus.
kyyneleitä...
ja alamaisuutta ja uskoa...
Myös toiveista ja himosta on rakkaus tehty. Se ihailee, se nöyrtyy, ottaa huomioon. Se tuntee kaiken sopuisuuden,
kärsivällisyyden.
Myös kaiken kärsimättömyyden, kaiken puhtauden.
Se kilvoittelee vääjäämättömästi.
Kaikessa suurinta käskyä se tottelee.

William Shakespeare, näytelmästä
 -Kuten haluatte-

Paljon olen kuullut ja lukenut kauniita, syvällisiä ja koskettavia lauseita rakkaudesta.
Vaan joskus oivalsin, miksi rajata rakkautta ja uskoa ja etsiä sitä jonkun määritelmän tai tavoitteen kautta..vaikka kuinka kauniikin ja sillä hetkellä koskettavan sanoituksen.
Mitä jos katsoo, haistelee, maistelee, tuntee, kokee, itkee, nauraa ja avaa silmät ja aistit ja katsoo mitä se voisikaan olla...elää rakkauden todeksi...
 :)

Aivan totta, kenenkään ei pitäisi elää toisen ihmisen kirjoittamien "totuuksien" mukaan, koska ne ovat hänen. Ei kai rakkautta voi kokeakaan kuin omien tuntemusten kautta?

Itse olen elänyt ja kokenut rakkautta jo aikaa ennen kuin löysin niille ilmaisun kirjainten kautta..

Minä pidän paljon runoista,mietelauseista ja kirjoista, monet kirjoittajat osaavat pukea tunteet sanoiksi paremmin kuin minä. Jokainenhan kokee rakkauden itse, ja jonkun toisen sanat vain voivat tuntua hyviltä ja koskettavilta, ja niitä sanoja ehkä halutaan lainata avuksi ilmaisemaan omia tunteita. (En varmaan taaskaan pysynyt kärryillä, joten melko varmasti höpäjän omiani muiden kummastukseksi...)