Astro Foorumi

Onko teitä muita, jotka tänään alkoivat kokea outoja, agressiivisia energioita? Olin kaupassa, kun kolme vartijaa juoksivat varasta kiinni. Satuin juuri samaan tilaan ja lävitseni meni tuon varkaan lapsuuden kuvia. Näin hänen alkoholisti isänsä ja kun häntä lapsena hakattiin ja hän huusi: "ei tarvi lyödä!".

Istuin sitten ratikkaan, missä en voinut katsoa ketään silmiin, koska tunsin miten heidän elämänsä olisivat vilisseet silmieni ohi. Ahdisti aivan jumalattomasti. Sitten muistin, että tämähän alkoi jo viime yönä, kun näin kauan kadoksissa olleesta ystävästäni unta. Otin häneen yhteyttä ja totesimme, että olimme nähneet samaa unta.

No, en päässyt tuosta edellä kertomastani varkaan lapsudenkuvasta eroon, ennenkuin hyppäsin sporasta ulos. Kävelin vihreillä tien yli, kun edellisestä risteyksestä alkoi kaasuttaa moottoripyörä, joka meni metrin päästä minusta ja parista naisesta ohi, ajaen yhdellä pyörällä. Hän jatkoi seuraavaan risteykseen ja kaasutti lisää.

Jokatoisella ihmisellä oli alkoholia kassissa. Mitä ihmettä tämä on? Syksyä? Joku transiitti? Vai onkohan tämä vaihteeksi taas joku omakohtainen systeemini... apua. Ovet suljin takanani enkä taatusti liiku tänään yhtään minnekään.  :-X

Huomasin muuten että olen pukenut pelkkää punaista jo pari päivää ylleni... Lieneekö asiayhteyteen sopivaa.  :-*

joo tuo ihan näitä uusia energioita.. ihmiset herkistyy.. ja uusia kykyjä avautuu ja vanhat vahvistuu.. mäkin saan ihan käsittämättömän selviä välähdyksiä asioista ja ihmisistä.. pääasiassa itsestäni..
Kyllä se tuosta rauhoittuu ja tasoittuu.. sitä oppii käyttään on/off nappulaa kykyjensä kanssa..  ;)  ;D

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Olisikohan kyse tästä opettamisen muodosta..


Kun sinä tunnistat sen ja kun sinä tunnistat heidän jumaluutensa, Jumalan heidän sisällään… mikä on vain lepotilassa tai syvässä unessa, koska he ovat nukuttaneet sen… kun sinä alat tunnistaa sen ja yhdistyä siihen ei-mentaalisella tavalla, sydämen kautta tai miksi sitten haluatkin sitä kutsua - jumaluus yhteydessä jumaluuteen - heidän koko tarinansa alkaa paljastua eteesi. Sinä saat vastauksia nopeampaa, kuin sinä edes ehdit kysyä. Sinä alat saada välähdyksiä heidän menneisyydestään. Sinä saat välähdyksiä ja tunteita heidän peloistaan. Sinä ymmärrät heistä mahdollisesti enemmän, kuin haluat tietääkään.

 

Yksi niistä syistä, miksi me olemme sanoneet aina uudestaan teille: ”Ei ole kyse sinusta”, on ollut valmistelua opettajana olemiseen, koska on erittäin helppoa ottaa heidän ajatuksiaan, tunteitaan ja tuntemuksiaan ja jos et ole tarkkana, ottaa ne omiksesi, koska sinä olet erittäin empaattinen. Sinä olet hyvin paljon tunteva olento. Ymmärrä siis ollessasi tällaisessa tilanteessa, ettei kyse ole sinusta. Sinä vain otat tuon kaiken heiltä.

 

Opettaja ymmärtää, ettei hän voi antaa vastausta. Sinä et voi antaa vastausta. Opettaja ymmärtää, että hän on oppaana. Hän on täällä majakkana, hän on täällä Standardina, vakaan tasapainoisena energiana. Sinä et ole paikalla ottamassa heidän ongelmiaan tai edes ratkaisemassa niitä. Se on yksi asia Uuden energian opettajana olemista. Sinä et ole paikalla ratkaisemassa heidän ongelmiaan heidän puolestaan.

 

Sinä olet paikalla auttamassa heitä löytämään omat vastauksensa. Sinä olet paikalla auttamassa paljastamassa ratkaisun heille. Tämä on suurin voimaantumisen muoto, suurin opettamisen muoto. Kuten luultavasti olet huomannut, kaikkein suurimmat opettajat eivät luennoi, eivät seiso puhujankorokkeella ja kerro muille, mitä tehdä. He ovat pelkästään vakaita, standardeja, tasapainossa, jotta muut ihmiset voivat löytää itsestään saman.

http://www.crimsoncircle.fi/kanavoinnit/opettaja01.htm

Punaisesta vaatetuksesta tuli mieleen yksi Helsinkiläinen selvännäkijä. Kuulemani mukaan hän käytti useita vuosia (,jos ei kauemminkin) punaisia vaatteita.

Intimaria, olen ollut kuin viulunkieli viikon ajan. Pinna on ollut kireällä. Huomasin että niin on kaikilla muillakin ympärilläni, ja minä olen sellainen ihminen että reagoin muiden tunteisiin herkästi, ikään kuin imen toisten fiiliksiä itseeni. Eli kaipa sellaista on ilmassa ollut.
Eilen illalla halusin viettää aikaa yksin, minut kutsuttiin mukaan rientoihin mutten halunnut mennä, halusin olla rauhassa.

mielenkiintoinen kokemus. Varmaan voimiavievä tunne.

Nyt kun kysyt, niin viime päivinä on ollut sellainen olo, että ei halua mennä ulos, ja menee ihmisten ilmoille niin vähän kuin mahdollista, sellainen arka olo...yleensä en ole paljonkaan osannut pelätä pimeitä kujia yms, mutta nyt olo on ollut sellainen ettei halua mennä turvallisiinkaan paikkoihin joissa on ihmisiä. julkisiin kulkuvälineisiin meno tuntuu suorastaan vastenmieliseltä, ja niissä olo on on sinnittelyä ja toivoo että pääsisi piiloon.

tässä eräänä iltana ihan vasta ei tarvinnut kuin mennä ulos kotiovesta ja ottaa pari askelta niin alkoholinvaikutuksen alaisena oleva mieshenkilö alkoi ahdistelemaan ensin sanallisesti ja seurasi rimputtamaan ovi kelloa päästäkseen asuntooni...tätäkään ei ollut tapahtunut pitkään aikaan ja olen hyvin tottunut päissään oleviin jo muista yhteyksistä. Itse selvänä ja päissään oleva tyyppi joka tunkeilee= aina yhtä superahdistavaa ja vastenmielistä :buck2:

tässä tapauksessa ahdisti se , että tuntui että ei tarvitse kuin kotiovesta astua ulos niin alkaa "taistelu" ja pitää suojautua...

eli ehkä olen kokenut viimepäivinä vähän samaa. eräänä iltana ahdisti ja näin painajaismaisia näkymiä ennen nukkumaan menoa ja seuraavana päivänä äitini puhelimessa kertoi nähneensä koko yön hirveitä painajaisia...

Minulle on viimeaikoina tullut outo halu muuttaa pois kaupungista, rauhallisempaan ympäristöön, ehkäpä jopa maalle. Tämä on outoa sillä olen aina ollut kaupunki ihminen. Jotenkin sitä kaipaa rauhaa ja luontoa lähemmäksi. Ainainen kiire ja stressi on alkanut ottamaan päähän todellakin.

yep...juuri nämä asiat herättävät minussa aggression ja vihan.

mutta mitä tehdä vihalla, mitä vihan tunteminen auttaa...se tuntuu vaan lannistavan itseä lisää.

minä VIHAAN henkilöitä jotka ovat jatkuvasti juovuksissa ja käyttäytyvät törkeästi. se herättää julman ajatuskulun: "jos et todellakaan osaa ottaa vastuuta elämästäsi, niin luuletko että toisten pitää kärsiä siitä? jos et pysty seisomaan omilla jaloillasi niin luuletko että muiden tulee ottaa vastuu sun perusasioidesi hoidosta...JA kestää törkyistä käytöstäsi? jos et osaa elää, ansaitset kuolla.

nämä tyypit myös kuvittelevat että ne voi alkaa tosta vaan odottamaan että kuka tahansa täyttää niiden seksuaalitarpeet tosta vaan kunhan vaan kysytään joltaan ventovieraalta naiselta. Mutta sitten taas tajuan, että siinä tilassa (juovuksissa) ne ei tajua mitään...mut mikä siinä on niin h@mmetin vaikeeta ELÄÄ niinkun muutkin elää...jokainen joutuu oppia säätelemään halujaan ja kestämään sitä että aina ei tunnu kivalta...miksi se hemmetin VIINA :tickedoff:

VIHAAN. anteeksi, en jaksa enää ymmärtää.

mutta, mitä tää viha auttaa ketään? ei mitään kai. en vaan jaksa enää olla ymmärtäväinen ja hymyillä ja ymmärtää saadessani k-päistä käytöstä.

  *lannistuu*

Alkoholi oli osa lapsuuttani, minäkään en vain voi aina ymmärtää sitä ikuista ryyppäämistä. Juon minäkin, en sylje lasiin, mutta juon ehkä kerran kuussa sen verran että kontrolli pelaa ja on iloinen olo. En juo itseäni humalaan.
Surullista oli nähdä keskustassa 14-16 vuotiaita nuoria hirvittävän huonossa kunnossa.

jep katselin alkoholisti isän temppuja ja törkeää käytöstä äitiäni kohtaan koko elämäni ja näihin päiviin asti...

ja huomasin että minusta tuli sellainen että aina vaan YMMÄRRÄN kaiken maailman haisevia deekuja jotka tulee lääppimään minua ja sitten vielä koitan puhua heille kuin ihmiselle ...mutta nyt viimein tajuan että mun ei oo pakko, ja sen että se järkevien puhuminen on turhaa koska ne ei tajua mitään...muuta kuin sen että ne haluaa puhua mulle alapääjuttuja :tickedoff:

joo, ja olen ollut myös ravintolatyössä joten juopuneita nähnyt ja itsekin teininä kännejä kokeillut yms...enkä ole absolutisti, vaikka joskus tuntuu että haluan sellaiseksi...no joo, ei mun tarvi...

mutta EI EI EI EI...liika idealistisuus siinä että kaikkia ihmisiä pitää ymmärtää on turhaa. Koska juopunut ei koskaan osoita minulle kunnioitusta, miksi vastavuoroisesti mun pitäisi olla kiinnostunut hänen limaisista jutuistaan.

nyt loppu. :tickedoff:  ::)

Sign, meillähän on yhteistä sitten  :) Minäkin olen ollut ravintola-alalla jonkin aikaa ja alkoholisti isäkin löytyy. Alkoholi on itseasiassa vienyt mukanaan useammankin läheisen valitettavasti  :(

 :) ;)  VIINA ::) ei sovi kaikille  :tickedoff: :'( :tickedoff:


 

Ei sovi ei.

Mulla on ollut tuollainen perhosolo jo jonkun aikaa. En onnekseni joudu päivittäin olemaan ihmisjoukoissa, saattaapa mennä viikkojakin täällä omassa rauhassa, poissa kaupungista. Siksi pystynkin yleensä skarppaamaan tuolla "maailmalla" ollessani niin, että osaan sielläkin pysyä omassa keskuksessani ja sisäisessä hiljaisuudessani. :)
Mutta välillä tuo "infotulva" mikä tulee kaikesta minkä näkee, on tietoisesti pistettävä poikki. Muuten ei pää kestä. :crazy2:

Parin viime viikon ajan on muiden energiat täytynyt voimallisesti tyrkkiä käsivarren mitan päähän. Tunkevat väkisin jotenkin osingoille. Kun itse on oikein hienoissa värähtelyissä, nappaa joku huonommassa hapessa oleva tuttu/läheinen eetteristä tiedon ja alkaa rosvous  :(
Tätä oli ensin jotenkin hankala hahmottaa ja sitä meni itse vinksinvonksin, kun ihan ei tainnut omat säädötkään vielä olla kohdallaan. Mutta eiköhän se tästä, kun saa taas uudet taajuudet kondikseen, on sitten mitä jakaa muillekin :D

yllätyinpä tästä vastaustulvasta!  :) Ihanaa kuulla hengenheimolaisten ymmärtämistä.... Sininen Enkeli, olio tuo kanavointia? Minun on kamalan vaikea ottaa tuollaista roolia vastaan. Ennen halusin sitä, mutta mitä enemmän tuollaisia hyökkäyksiä tulee päin näköä, tahtoisin kieltäytyä. Onneksi sen verran olen oppinut, että tajusin heti alkaa suojata mieltäni ja työntää pois vieraita energioita.  :o

ulos en kyllä lähde. vaikka treffitkin olisi ollut tarjolla.  ;)

Vau. :o Kuin itse olisin kirjoittanut tuon tekstin. Voin laittaa sulle YV:nä lisää infoa. Siis minua ei ole kukaan ahdistellut, mutta muuten teksti oli kuin itsestäni. Paitsi kerran yksi ihan sekopäiseltä vaikuttava tyyppi (mies) kulki vieressäni pitkän matkan ja yritin selviytyä siitä olemalla niin kuin häntä ei olisikaan. Onneksi se tyyppi kääntyi sitten yhdessä risteyksessä eri suuntaan. Ihan kivaa kun oli vielä tärkeä koe johon olin matkalla sinä aamuna... :(
Ja miksi juuri minulle tullaan juttelemaan bussipysäkillä? Oikeasti, odotan vain sitä bussia enkä taatusti ole mitenkään sosiaalisen näköinenkään. Tuntuu, että pysäkeillä pyörii vain jotenkin...omituisia tyyppejä. Ja kyllä...inhoan busseja...jos joku tulee viereen istumaan liian lähelle...ja sitten kun siellä on niitä neljän ihmisen vastakkain istuttavia istuimia...ahdistavaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin mutta en nyt ehkä kehtaa kuitenkaan. :buck2: Bussissa on monesti tullut mieleen, että voi kun saisi jonkin verhon kasvojensa eteen että saisi olla rauhassa katseilta yms. :(

vältä katsekontaktia Fiona. Katseen kun piilottaa, suojautuu aika hyvin. Kuvittele, että olet näkymätön... ole poissaoleva... minulla auttaa noi, tosin ei nekään aina.

 :coolsmiley:

Juuri näin olen tehnyt...kenties koko elämäni...ei auta ei. Mutta kiitos silti vinkistä. :)

kolahti.

Tässä lisää:

"Tällaista muutosta ei ole koskaan ennen tapahtunut ihmiskunnassa, ei koskaan. Ei edes Atlantiksen aikoina. Joskus meillä ja teillä on taipumusta puhua Atlantiksesta ja myös Lemuriasta hyvin romanttisesti. Mutta itse asiassa ne olivat hyvin vaikeita aikoja. Tietoisuus liikkui hyvin, hyvin hitaasti tuolloin, koska me edelleen totuttelimme siihen. Me edelleen totuttelimme olemaan fyysisessä kehossa. Me olimme edelleen tietyssä mielessä kiukkuisia siitä, että me olimme koskaan ottaneet fyysisen kehon ja suostuneet tekemään tämän matkan Maapallolle!

Mutta nyt te olette päässeet siinä vauhtiin. Te olette tottuneita fyysisyyteen, te olette tottuneet toimimaan fyysisessä, aineellisessa maailmassa. Nyt te hyväksytte sen toiseksi luonnoksenne. Nyt te olette valmiita siirtymään nopeatempoisempaan tietoisuuteen. Ja kuten te olette havainneet näinä vuosina, jotka me olemme viettäneet yhdessä, tietoisuudenmuutos voi olla vaikeaa, se voi olla haastavaa. Tietoisuudenmuutos ei välttämättä ole sitä, mitä te luulette sen olevan. Tietoisuudenmuutos joskus räjäyttää kaikki vanhat käsitykset ja ajatukset - tämän ajatuksen olemisesta superihminen. Tietoisuudenmuutos ei näe teitä sillä tavalla, ei näe teitä vain superihmisenä, jolla on supervoimat. Se ei todellakaan ymmärrä asiaa tuolla tavalla. Se näkee teidät henkenä ja jumalana. Näiden menneiden vuosien aikana te olette siis oppineet valtavan määrän siitä tavasta, jolla tietoisuus muuttuu ja jolla te omaksutte sen."

Muita Tobiaksen viestejä.

http://www.crimsoncircle.fi/kanavoinnit/kanavoinnit.htm

Tuo halu ja Varmuus tuli minulle kesällä 1999 - ja Joulukuun alussa samana vuonna muutin lapsen kanssa Helsingistä Nurmekseen. Asunto löytyi helposti VVO:n katalogista ja puhelinsoitto VVO'n paikallistoimistoon aloitti uuden elämän, jota en ole katunut enkä takaisin muuuttaisi  :buck2:
 :smitten:

Mulla on sama halu. Nyt kun valmistuin niin voin alkaa tekemäänkin asialla jotakin  :D

Oma oloni on tänään ollut kumman masentunut...
Tuntuu melkein siltä kuin itku olisi lähellä
mutta sitten ei kuitenkaan itketä kun ei ole mitään syytä.

Välillä tuntuu kuin jokin olennainen olisi kadoksissa...
Siitä johtuen olen kamalan levoton ja ahdistunut.
En tiedä mikä se on tai missä..
Mutta se on jotain tärkeää ja lähes ilman sitä
on vaikea elää...

En tiedä...  :'(

itselläni vastaavaa... eilen grilli-jonossa känninen ukko yrittää väkisin vääntää jotain juttua, onneksi ymmärsi lähteä pois kun ei saanut minkäänlaista vastakaikua. Tänään olen ollut turhautunut, pienikin vastoinkäyminen pistää v...ituttamaan. >:( Ja kun katselin päivällä erään elokuvan, aloin itkeä joka kohtauksessa. Tätä ei yleensä tapahdu... oli kissimirri kummissaan jaloissani kun itkin ilman syytä...

Mulla oli taas semmoinen olo, etten ole tervetullut minnekään. Kukaan ei kaipaa mua ja olen ihan turhaan täällä. Yleensä nuo olot kyllä menevät ohi, kun jaksaa vaan odottaa ja elää ne läpi. Luonto on mullekin lohduttava, eilen kävimme tankkaamassa auton rautatie-aseman lähistöllä ja näin taivaalla lokin liitelevän, yhtäkkiä se näytti aivan tavattoman kauniilta ja olisin halunnut vain katsella sitä ikuisuuden. Ympäristö ei ollut mitenkään mieltä kohottava muuten.

ReagoitTEko kenties sykysyn alkuun ja lintujen poismuuttoon? Syksy on pieni kuolema mutta muista että herääminen tapahtuu keväällä.  :)

Minä nimittäin reagoin samaan asiaan.

Minulla on ollut jo viikon ajan outo olo... Torstaina minut jätettiin, tiesin sen etukäteen ja odotin sitä viestiä. Viime yönä heräsin minuutti ennen kuin ystäväni soitti minulle baarista päästyään. En ole surkea tai masentunut erosta, se ei vaikuta mielialaani juuri lainkaan..

Harmaanvioletit pilvet heittävät synkät varjonsa päällemme ja lipuvat hitaasti taivaanrantaa kohti, tuuli pöllyttää puita ja riipii lehtiä mukanaan... Vastaani kulkee ihmisiä kaulukset pystyssä... Kaikki kyräilevät toisiaan... Keskuudessamme on humanoideja ja salaisia agentteja... Kuka vain voi olla tyyppi tämän selvittämättömän salaliittoteorian takana ja me loput luulemme olevamme viattomia valtiovallan uhreja... Olemme kuitenkin väärässä...

Olen vainoharhainen?! :idiot2:

En tiedä.
Toisaalta syksy on ihan kiva...
Mutta kun tietää että sitä seuraa kylmä ja synkkä talvi
niin ehkä se aiheuttaa haikeutta ja kummaa oloa...
Enpä todellakaan tiedä...

Valonkantaja... oli kyse siitä elonkoruu -jutusta? En voi olla pahoillani, koska musta se ei kuulostanut alkuunkaan hyvälle... Pahoillani olen siitä, jos koet nyt menetystä ja surua.

Gnostista vielä lainaus (www osoite on alempana):


"Oletko koskaan huomannut, miten pystyt olemaan jonkun kanssa ja kokemaan muutamia vapauttavia kyyneliä, mutta silloin kun he saavat voimakkaan romahduksen, he imevät sinun energiaasi. He ruokkivat itseään. Oletko koskaan huomannut, miten he selviydyttyään romahduksestaan halaavat sinua kovasti ja kertovat, miten he rakastavat sinua valtavasti ja että sinä olet ollut suureksi avuksi, ja sinä itse olet heidän tyhjentämänsä ja shokissa ja ihmettelet, mitä juuri tapahtui? He ruokkivat vielä enemmän. He kävelevät ulos ovesta ja sanovat sinun olevan paras ystävä, mitä heillä on koskaan ollut - tietenkin vain siihen saakka, kun sinä et vastaakaan puhelimeen keskellä yötä!

Opettaminen tulee siis olemaan vähän erilaista, ja me tiedämme teillä olevan ennakkokäsityksiä koko tästä opettamisen käsitteestä. Kyllä, jotkut teistä tulevat olemaan ihmisryhmän edessä. Jotkut teistä ovat hyvin, hyvin iloisia tehdessään sitä, opastaessaan jotain ryhmää kerran viikossa tai kerran kuussa. Mutta monille muille, se tulee tapahtumaan elämänne mukana, nauttiessanne elämästänne ja ollessanne vain paikalla niitä varten, jotka tulevat luoksenne, jotka tarvitsevat tuota esimerkkiä.

Sinun esimerkkiäsi tasapainoisesta energiasta - ja kyllä, sinulla on sitä. Tuo esimerkki tasapainoisesta energiasta tulee malliksi heille. He pystyvät kirjaimellisesti tuntemaan sinun tasapainosi, valosi ja yhtenäisyytesi. He voivat sitten sanoa: ”Minäkin pystyn tekemään tuon sisälläni.” He käyttävät sinua mittatikkuna tai esimerkkinä. He eivät vie sinun energiaasi tässä kohtaa, he vain sanovat: ”Se on mahdollista.” He peilaavat sinua itseensä, ja jos he tekevät sen kunnolla, he käyttävät omia sisäisiä resurssejaan kehittääkseen itselleen samanlaisen yhtenäisyyden, kuin sinulla on sisälläsi."[/i]

Juuri se tyyppi.

Ei kestänyt kuulla totuutta siitä, mikä minun mielestäni oli hänen ongelmansa.

Reagoin kyllä, kaipaan mielettömästi pääskysten iltakarkeloita, sitä ihanaa kirkkaavaa laulua josta tuli mieleen delfiinien nauru ja riemu.  :'( :smitten:
Kaipaan myös valoisia iltoja, uhhuh miten pitkä ja pimeä aika onkaan taas edessä - kesän lapsi mä oon! Joulukuun tienoilla vasta helpottaa yleensä, synttäreiden aikaan  ??? ::)

Viimeyönä klo 2. heräsin varmastikin elämäni tähän mennessä pahimpaan migreenikohtaukseen; olin nääs unohtanut juoda päiväkahvin  :o :o :'(
Lapsi ehdotti aamulla lopettamaan koko kahvinjuonnin, mutta enpä vielä uskalla.

Täälläkin kärsitään vierotusoireita kahvista  :buck2: , tosin se johtuu että ei ole kahvia ja rahaa tulee vasta huomenna eläkkeenä.
Taitaa olla tämä  :aurinko:  :neitsyt: joka vaikuttaa toisilla mielialaan, syksy kyllä muuten on aivan ihanaa aikaa, saa luvan kääriytyä filttiin ja ottaa hyvän kirjan käteen ja sukeltaa uusiin asioihin, ja juoda sitä kahvia.

"Sitä on nyt liikkeellä" nuutuneisuutta ja pelkoa pitkistä pimeistä, totesin eilen, miten tärkeää on auringon valo meille ihmisille  :smitten:

Uudet energiat tavallaan tuovat esiin paremmin sen kahtiajaon mikä on kauneuden ja rumuuden välillä. Ja mielestäni ns. pultsaritkin tekevät sitä omaa tehtäväänsä, kerjäävät rakkautta, jota kukin voi antaa ja lähettää mielentasolta.
Luonto on hyvä antamaan elämänvoimaa kaikille  :smitten:
 ;) Mateve

 Mitä enemmän ilmennät valoa itsessäsi, sitä enemmän näet pimeyden ympärilläsi.. siitä varmaan on kyse,luulisin.. Kun pimeys tuntuu pahalta, sitä vastustaa.. ja sitä mitä vastustaa, sitä vetää puoleensa.. kannattaa suojata itsensä.. :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Juu ja iltaisin kynttilöitä ja tuoksulamppuja polttelemaan  :D

Pitäisi lähteä vähän luontoon tallustelemaan, pikkasen kun syksy tästä vielä etenisi. Kuukauden päästä on jo paljon mystisempää..
Luonto näillä Tampereen korkeuksilla vaan on vielä tällä hetkellä miltei kesäpuvussaan ellei kypsiä marjoja ja sen sellaisia lasketa.

Noista perhostunnelmista hmm..olen aistinut ihmisissä jotain omituista katkeruuden ja ylimielisyyden yhdistelmää viime aikoina..

ja ehkäpä nyt, kun Mars on saapunut 12.huoneeseeni ovat omatkin puolustusmekanismini valmiustilassa, tekee mieli muurata seinä umpeen varsinkin töykeydeltä. Ei ole nyt ollenkaan vastaanottavainen mieli joillekin energioille, jotka pääsisivät helposti haavoittamaan. Samalla tulee kyllä torjuttua hyviäkin viboja varmaan, mutta sellaisen sisäisen "vaikutesiivilän" hallinta on ajoittain tosi hankalaa..

Kuinka paljon annan kaiken vaikuttaa itseeni? Avaan telkkarin... Fabulous life of rich and famous - ohjelma jossa jumaloidaan julkkiksia "he ovat niin hyviä ihmisiä, heillä on kaikkea! He ovat niin onnellisia kun omistavat hienoja autoja ja timanttisormuksia!" Kuinka paljon annan muiden ihmisten vaikuttaa? Tapaan tyypin, joka on oman elämänsä uhri, läheistensä uhri. Kaikki on pelkkää ongelmaa, toivotonta, toivottoman toivotonta!

Kaikki mitä näen ja kuulen, kaikki se herättää ajatuksia ja tuntemuksia. Se kaikki annetaan minulle, jotta tajuaisin siitä jotakin, jotta oppisin. Meitä herätellään... Löytäisimmekö rauhan sieluumme tämän kuvitteellisen sekasorron keskeltä?

Pitääpä suojata itsensä. On niin levoton olo.

olipa hienosti ilmaistu :)

mulla ainakin tuon Lemniskatan mainitseman "sisäisen siivilän" käytön opettelu on ollut isoin akilleenkantapää elämässä. Hyvin läpäisevä siivilä...mutta sitä voi opetella hallitsemaan, se on mahdollista vaikka juuri sillä alueella olen ollut "huonoin", jos ajattelee omia taitoja ja niitä alueita joita "hallitsee" elämässään...

meillä taitaa olla samankaltainen tehtävä tässä elämässä.  :) Rankka, mutta vielä kerran sanon, että lueppa tuo Sinisen enkelin laittama linkki gnostista... vai ehkä tiedätkin jo siitä?

intimaria

Inti, juuh, olen sen lukenut... Hienoa.

Joskus vain tuntuu, että kaikki suhteeni päättyvät siihen että lakkaan miellyttämästä ja sanon miten asiat on.

Ehkä minä autoin häntä parhaiten juuri niin. Kysyin, miksi hän pakenee itseään kaikin mahdollisin keinoin, mikä on niin kipeää ja kamalaa että sitä pitää juosta karkuun ja valehdella itselleen. Sanoin ettei hän ole elämän uhri, vaan hän on itsekäs. Sanoin ettei hän ole tunteeton paskiainen, vaan tunteellinen pelkuri, joka uskottelee itselleen ja muille olevansa tunteeton. Ei ollut helppoa. Mutta olen iloinen että sanoin. Olin rehellinen.

Anteeksi kaikki tämä off-topic-tilitys...

kuulostaa tutulle ja olen varma, että teit kuten kuuluikin.

 :)

Tällaisina päivinä toivoo että osaisi itkeä. Mutta kun ei osaa. Itkee ehkä kerran vuodessa. Ja ehkä joka toinen itkuni liittyy fyysiseen kipuun.

On vaan niin outo olo... Jotain on hukassa, mutta kaikkea on liikaa. Melkein yli sietokyvyn äyräiden.

Ippuskahan sen sanoi. Pääskysten kirskunta muistuttaa delfiinien naurua! Niinhän se on, tietysti. Ilmankos pääskyset ja niiden ääni on aina ollut jotenkin niin tuttua, tärkeää ja kotoisaa :)

Ja sinä Ippuska olet toteuttanut sen, mistä itsekin haaveilen. Kovasti kaipaan vielä suurempaan hiljaisuuteen ja luonnonrauhaan, vaikka maalla nytkin asun. Mutta pohjois-Karjalassa on kummaa vetoa...

Perhosolo toden totta
Perjantaina olimme auttamassa ystävääni muutossa ja siellä eräs ihminen käyttäytyi ihan omituisesti.Kotimatkalla päätimme mennä syömään Absille ja tilasin hesestä gluteenittoman hampurilaisen,ei ole kaiki hampurilais-sämpylät loppu. Menin sitten kaupan puolelle ja aattelin ostaa pakastepizzan itselleni, toiset siis söi jo hesessä. Gluteenittomia pizzoja ei ollu. Sit jo vähän suivaannuin ja menin kahvion puolelle ja tilasin oikeen ruokaa. No ei tietty saanu sellasena vaan piti ottaa riisillä.......sit odotin tosi kauan ennenkuin sain ruoan. Illalla kotona tapahtu ikävä riita ja kiukkupäissäni nukkumaan, painajaisia kaverina.

Nyt tulin kotiin ja matkalla alamäessä yksi pikkupoika veti hurjan voltin pikkufillarilla. Mulla oli sellanen tunne kuin olisin ollu leffassa. Pysähdyin ja jututin poikaa, onneksi ei sattunu juurikaan mitään. Ei olis tarvittu kun auto toisesta suunnasta ja sit ois ollu menoa.

Nyyh....syksy ja kosteaa :'(

Valonkantaja.. lämmin haliruttis..  :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

taria...kiitos ja halia sinnekin... :smitten: Minäkin muuten olen punainen Taivaanvaeltaja, tosin resonoiva.  ;)

Oi tullos tänne vuan  :-* :smitten: :D
Avaruutta ON  :smiley6600:

Ehkä se on sitten sitä syksyä ilmassa kun yhtäkkiä on vain sellainen olo, että ei kiinnosta mikään eikä kukaan. Kuvitella, että joskus jopa pidin syksyistä. En todellakaan enää. Mun tietysti pitäis olla kaiken yläpuolella, mutta siitä huolimatta toi sade, meluavat naapurit ja niiden räksyttävä koira saa mut hermoromahduksen partaalle. Kuten myös se ajatus, että mun pitäis mennä kouluun ja alkaa taas opiskeleen.

Ehkä tää syksy nyt vaan yllätti ja jospa se tästä, mutta nyt on ainaki sellanen olo että on täysin turta ja väsyny. Mikä näissä hemmetin syksyissä nykyään on ku saa mut ihan totaalisen masentuneeks.  :'(

Tulis jo talvi. Voi miten mä rakastan kirkkaita pakkaspäiviä.  :smitten:

(toim.huom. niin en tiedä liittyykö tää varsinaisesti aiheeseen, mutta halusin vaan jotenki ilmasta nää ajatukset... Oon muuten kanssa pari kertaa nähny välähdyksiä ohikulkevien ihmisten elämästä, mutta torjunu sen kuvan samantien liian jotenki pelottavana. "mä en halua nähdä" tyyppisesti varsinkin jos ittellä ollu herkkä päivä, joita mulla riittää...

ippuska: tilaus on laitettu universumille vetämään  ;)

 ;) :D :smitten: