Astro Foorumi

Sanan yoga merkitys ainakin raaja-yogassa (raadsa-jooga: kuninkaallinen, ensisijaisesti meditaatioon perustuva jooga) on samaadhi (citta-vRtti-nirodha: mielen aktiviteetin lakkaaminen, siis loppuminen, tai jotain).

Jos samaadhia tavoitellaan lähinnä meditaatioitse, aluksi se "saavutetaan" vain hetkellisesti esim. 20 minsan session aikana, muutaman kerran tai silleen. MMY muistaaksemme totesi että vaikkapa 2 minsaa samaadhia (turiijaa, neljättä tietoisuuden tilaa, transsendenttista tietoisuutta; nimiä riittää vaikka muille jakaa) on ihan kelpo "suoritus". (On syytä pitää mielessä että samaadhi on kaiken aikaa mielen taustalla, mutta emme  vain ole siitä tietoisia, vähän kuin kovimmankin heviluukutuksen - vaikkapa Iron Maiden - taustalla on hiljaisuus).

Yoga-suutran kolmannen osan, vibhuuti-paadan, teemana ovat siddhit eli joidenkin jutskain täydellinen hallinta. Vaikkapa gravitaation täydellinen hallinta mahdollistaa levitaation.
Siddhit perustuvat yoga-suutrassa tekniikkaan nimeltä saMyama (sañjama). Se koostuu kolmesta "vaiheesta": dhaaraNaa (keskittyminen), dhyaana(m) (meditaatio) ja samaadhi(H) (jotkut kääntävät sanalla kontemplaatio).

Tuon vibhuuti-paadan suutra 37 menee tälleen.

te samaadhaav upasargaa, vyutthaane siddhayaH (sanan siddhi monikon nominatiivi).
(samaadhaav, ilman sandhii: samaadhau, on yksikön lokatiivi; yleisimmin se vastaa suomen inessiiviä [ssA; A on arkkifoneemi joka edustaa sekä takavokaalia a että etuvokaalia ä], mutta voi vastata jossakin kontekstissa esim. illatiivia: baalaM jale kSipati: lapsen veteen (hän) heittää.)

Intian filosofian superstara, Kummelittain parasta A-ryhmää, on tunnetusti Shrii Shankara Bhagavatpaada. Hän on ei-dualistisen advaita-vedaanta -filosofian merkittävimpiä ellei the merkittävin edustaja. Hänen väitetty kommentaarin kommentaarinsa (vivaraNa, tai jotain)
tulkitsee tuota suutaa ja sitä edeltävää seuraavasti:

Sūtra III.36
From that arise supernormal knowledge and hearing,
touch, sight, taste, and awareness of events
From supernormal knowledge (prātibha) arises knowledge of what is subtle,
hidden, or remote, in the past or future. From supernormal hearing comes hearing
of divine sounds: from supernormal touch, he experiences touch of the perfect ones
and others. From supernormal sight he perceives divine forms. From supernormal
taste he experiences divine savours. From supernormal awareness of events (vārtā),
he discovers the truth about worldly matters as they are.
From that from samādhi (samādhāna) on what-exists-for-its-own-sake arise
supernormal knowledge (prātibha) and hearing, touch, sight, taste, and
awareness of events. From prātibha supernormal knowledge from the
knowledge in the mind coming out of saṃyama on the self, comes
knowledge of what is subtle, hidden or remote, in the past or future. From
supernormal hearing comes hearing of divine sounds: from supernormal
touch tactile awareness, touch of the perfect ones and others. From
supernormal sight visual knowledge he perceives divine forms; from
supernormal taste knowledge of that sense he experiences divine savours.
From supernormal awareness of events (vārtā) with which he is concerned,
comes knowledge of matters in the world, and from this he discovers the
truth about worldly matters as they are.
Sūtra III.37

They are obstacles in samādhi, but perfections in the
extravertive state
They – supernormal knowledge and the others – are obstacles when they appear in
a mind concentrated. When they appear in a mind extraverted, they are perfections.
They are obstacles in samādhi, but perfections in the extraverted state. They
– supernormal knowledge and the others – when they appear in a mind
concentrated (samāhita) on Puruṣa are obstacles, because they are
antagonistic to vision of Puruṣa. When they appear in a mind extraverted,
they are perfections: they appear from saṃyama on Puruṣa, but not in a
concentrated mind (samāhita citta) which is detached.

Tuo sinisellä korostettu virke olkoon tässä yhteydessä se keskeisin: mihin viittaa pronomini te (lausu: tee, ne)? Edelläolevan perusteella Shankaran mielestä se viittaa vain edellisen suutran mainitsemiin aistihavaintojen herkistymiseen liittyvien siddhien samaadhiahäiritsevään vaikutukseen??

Tuosta huolimatta nykyajan sour grapes joogit ja svaamiit ovat yleisesti sitä mieltä, että Patañjali kehottaa olemaan harjoittamatta mitään kai yli 30:stä vibhuutipaadan mainitsemasta siddhistä! Eihän siinä ole mitään järkeä, että suunnilleen neljännes opuksesta "uhrataan" jollekin tekniikalle, jota ei tule missään nimessä käyttää??

Esimerkiksi taivaan kappaleisiin liittyvät siddhit Aurinko (suurya), Kuu (chandra) ja Pohjantähti (dhruva) olisivat kai astrologeille melko hyäryllisiä?

 :uglystupid2:

(En jaksa nyt oikolukea, typoja taitaa olla pilvin pimein...)