Astro Foorumi

Rakkaus ei ole yksinkertainen asia.
Utelenkin nyt siis millä tavoin hoidatte rakkauttanne? Itse esimerkiksi en ole koskaan ollut "tulisesti, nopesti ja nyt rakastutaan"-tyyppi vaan enemmänkin yhdessäolo on ollut alusta alkaen arkista ( kuu neitsyessä, kumppanilla aurinko kauriissa ). Meillä suuria tunneräjähdyksiä ei ole koskaan tapahtunut ja välillä tämä vaivaa minua. Kuka sanoo mikä on oikea tapa rakastaa?

Ensimmäistä kertaa kun on suhteessa missä oikeasti kaikki on hyvin menneisyyden karikoiden jälkeen niin välillä odottaa taas ennemmin tai myöhemmin jotain pientä turbulenssia ja katastrofia syntyväksi  :idiot2:  Hm, kai ikiaikojen käsitys palavasta rakkaudesta on pinttynyt liiaksi ajatusmaailmaan vaikkakin tietää että intohimosta alkaneet suhteet eivät ole koskaan itsellä ainakaan pitkälle pötkineet.

Tahdon rakastaa mutta miten vaalia sitä jokapäiväisessä elämässä ja arvostaa sitä että juuri tämä kultainen ihminen on annettu elämääni :smitten:

Samantyyppistä yhdistelmää "podetaan" tässäkin suhteessa, siis meillä.  :)

Mielestäni ei kannata yrittäkään erottaa rakkautta omaksi osiokseen. Se tuntuu meikäläisestä ainakin jotenkin väärältä.  :'(

Meillä vaalitaan rakkautta aivan vaan sillälailla, että tämä kauriini saa olla sellainen kuin on, minä saan olla sellainen kuin olen. Kunnioitamme toisiamme syvästi, ja yritämme antaa toisillemme omaakin tilaa. Alusta asti olemme olleet kuin "vanha aviopari".  :coolsmiley:

Mutta siinä tämä juju mielestäni piileekin, kun ei ole niitä suuria tunnekuohuja!  :smitten: Vaan saamme rauhassa elää keskenämme.
Noo, toki juhlistamme ajoittain elämäämme jollakin "vähän erikoisemmalla" tai sitten käymme kirjastossa lainaamassa pinon kirjoja, menemme petiin löhöilemään ja lukemaan. Käytämme toisiamme aika usein kirjatelineinä...ja se on kivaa, olla vain yhdessä.

Vaalimme suhdettamme niinkin, että muistelemme välillä positiivisia tapahtumia, jotka olemme kokeneet yhdessä.

Äh, ajatus katkeilee, koirat vaativat huomiota, Hesari pitäisi hakea ja vielä pitäisi puurtaa opinnäytetyönkin parissa, minun, vanhan ihmisen.  :crazy2:

Luulenpa ettei kukaan voi sanoa mikä on oikea tapa. Jos elo ja olo tuntuu sinusta ja rakkaasta oikealta ja hyvältä niin silloinhan se on niin kuin pitää. Kellään toisella ei ole oikeutta sanoa että joku rakastaa väärin. Tämä tietysti silloin kun puhutaan perusparisuhteesta ilman laittomuuksia.

Meillä suhdetta hoidetaan pikku jutuilla. Esim. herran työt saattavat vaatia heräämistä neljältä aamulla. Joskus teen hänelle aamiaisen valmiiksi ja jätän lapun jossa käsken kurkkaamaan jääkaappiin.  :)  Tai kun jompi kumpi kiroilee kotihommien kanssa, toinen antaa suukon poskelle ohi mennessään. Tai vie roskapussin ulos.  :D Ihmeitä ei siis vaadita. Vain pientä huomaavaisuutta toista kohtaan.  :smitten: Joskus sitten jotain erikoisempaa ettei perusarki nujerra ja taas jaksaa.  :)

näin:


 :smitten:

tai näin:

 :D  :)  ;)  :2funny:  :uglystupid2:  :coolsmiley:  :crazy2:  ::)  :o  :smiley6600:  :angel:  :-*  :-X    :P  :buck2:  :laugh:


...tuliko sitten siitä mieleen, etten itse jaa elämääni Kenenkään Tietyn kanssa, vai mistä, mutta luulin otsikon tarkoittavan sitä... no, sitä rakkautta, eikä tiettyä tunnesidettä johonkin (toiseen). jostain juuri luin jonkun kirjoittamana, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys, eli olisiko sitten välittäminen ja kunnioittaminen rakkauden ilmentymä, ja luottamus ehkä jopa kaiken a ja o.
ja eikö sitä rakkautta voi vaalia rakastamalla (nimenomaan suuremmassa yhteydessä kun pelkästään tiety(i)ssä ihmissuhte(i)ssa)? kun joskus tulee sellainen olo, että rakastuneisuutta turhaan sallitaan pelkästään silloin, kun henkilökohtaiselle sellaiselle löytää vastaanottavan ja heijastavan kohteen... enkä puhu myöskään siinä mielessä uskovaisen tai uskonnollisen näkökulmasta, kun ei minulla ainakaan perinteisen sellaista ole... mitä, mää vaan rakastan.   :smitten:

Käykääpä Ron Jeremyn luennoilla niin varmasti mieli avartuu tj. :smitten:

hei oi vau miten paljon näitä

 :smitten:

täällä tänään vai kuvittelenko vain?

 :smitten:

Meilläkään ei suhteessa ole mitään suurempia tunnepurkauksia, välillä vähän kiukutellaan, mutta sitten sovitaan ja pusitaan.  :) Meillä se on sellaista toisten huomioimista. Kun toinen on väsynyt, niin toinen keittää kahvia. Toisinaan tuomme toisillemme kahvin sänkyyn. Niin, ja sitten joskus me herkuttelemme yhdessä, rentoudumme katsomalla elokuvaa tai kuuntelemalla musiikkia. :smitten:

Hemmottelemme siis välillä toisiamme, mutta muistamme antaa myös omaa tilaa. Oma tila on aina todella tärkeää... Sitä tarvitsee omaa tilaa, minä olen ainakin huomannut, että siten oppii arvostamaan myös toista, kun elää myös omaa elämää, eikä ole koko ajan kiinni toisessa. :-*

Jees, oma tila on tärkeää suhteessa, mutta myöskin se, että on yhteistä "tilaa", yhteistä tekemistä jne.
Mulle se ainakin on must.

Aiempi suhteeni oli juuri sellainen, että sitä omaa tilaa oli liikaa.
Me siis käytännössä olimme vain asuinkumppaneita. Yhteistä oli kämppä ja laskut, mutta ei muuta. Me ei koskaan tapeltu, mutta ei kyllä ollut intohimoakaan.

Nyt tässä elämässä tilanne on toinen. Paljon tasapainoisempi. Vaikka alussa miekin yhden kerran kaadoin kiukuspäissäni jauhopussin kultani päähän. :crazy2:
Mutta ihan niin kiivat tunteet ovat jo lauhtuneet.
välillä sapettaa, mutta usein se vaan puhdistaa ilmaa kun asiat puidaan kerralla.
Ja paljon sitä hellyyttä :smitten:

Meillä sama tilanne ''kauris puolisoni kanssa'' :smitten: kumpikin saa olla sitä mitä on..välillä omassa rauhassa välillä yhdessä hempeesti kauniita sanoja sanoessa :smitten: tietää että toinen on siinä aina apuna ja tukena oli tilanne mikä hyvänsä...ja olo on yksinkertaisesti älytsin hyvä :-* rakkaushan on sellainen joka arvostaa, kunnioittaa toisen yksilöllisyyttä ja vapautta toimia oman tahdon mukaisesti....kaikki alistaminen ja negatiivinen on riippuvuutta sillä mielestäni ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, se on hallitsemista :knuppel2: ja sellanen hajottaa....rakkaus on ihanaa...nauttikaamme siitä :smitten:

Heips, rakkauden kaipuun ryydittämät!

Skorpparin sanoin; Kukapa ei haluaisi rakastaa ja olla rakastettu?
 Arkisesti, ihanasti, intohimoisesti.... rakkaalla lapsella on monta nimeä
Näin 21 vuoden avioliiton jälkeen on EHKÄ hyvä vinkkireppu olemassa, mutta
ehdottomasti mieleenjäävin juttu rakkauden hyväksi on meillä ollut
viikonlopun parisuhdeleiri! Uskomatonta, että voi vielä löytää uusia ulottu-
vuuksia omasta tuttuakin tutummasta (näin sitä luulee!!!) kumppanista.
Tämä ehkä kuulostaa kliseiseltä, mutta asiat ovat aina syvempiä kuin
kliseet; elät itse sen viikonlopun parisi kanssa keskittyen vain teihin
kahteen. Äläkä sano, että mun kumppani ei ainakaan lähde millekkään
ihmeleirille. Niin minäkin pelkäsin, mutta kävi kuitenkin toisenlailla.
Ja se rakastelun ihanuus!!!! No, tähän on turha lisätä mitään, tiedät
itse!!! Ehkä tähän on hyvä päättää. Toivoa on...aina::)Niin siis olen Tilli 42 v.

Yritän epätoivoisesti muistella yhtä runoa.....jotenkin näin se meni  :)

Mitä on rakkaus ?
Onnenhurmaa
Mitä se tuottaa ?
Tuskaa ja Turmaa
Mitä se vaatii ?
Että uhraat kaiken
Mitä se antaa ?
On vastuu vaikein
Onnen hetket vain pirstaleita,
Ilon hetket vain kyyneleitä !

Rakkaus ....... asia jonka mielestäni jokainen kokee omalla tavallaan !!!! Pitkä parisuhde ei koskaan ( en ainakaan pysty uskomaan niin  :)) ole täysin helppo tai yhtä päivänpaistetta!
Olen itse ollut naimisissa 25 vuotta ja välillä varsinkin nuorempana oteltiin välillä ku peijoonit, mutta koskaan ei annettu periksi, koska aina taustalla oli toisesta rehellisesti välittäminen ja kunnioitus  :smitten:
Nyt tänä päivänä tunnemme toisemme, kunnioitus on säilynyt ( minulle se on tärkeintä  :)), koska olen vahva luonne (Oinas) ,joten en voisi sietää miestä joka tanssii minun pillini mukaan  :)! Annamme kuitenkin toisillemme vapauden toteuttaa itseään (oikealla tavalla  :) emme siis kulje yksikseen ravintoloissa kuin poikkeustapauksissa ) ja näin pitkälle olemme päässeet ja päivääkään en antaisi pois  :)! Minusta se on hyvin ja intohimoakin yritämme aina elvyttää jollain pienellä piristävällä  :D, ettei mene ihan rutiiniksi !
Mutta täytyy sanoa, että on tämä niin kova koulu ollut, että en voisi koskaan edes kuvitella aloittavani samanlaista  ;) ;)

Valitettavasti en ymmärtänyt kysymystä. ::) Sellaista se on, kun joutuu kyseenalaistamaan milloin mitäkin ja yleensä jossain vaiheessa aivan kaiken. Joskus luulee tekevänsä jotain aivan muuta kuin tekeekään. :P

oij, se on siis totta!

vallan ihana aihe :D

Olen nyt elänyt kihlattuni kanssa yhteistä elämää hieman yli kolme vuotta. Menimme Todella nopeasti kihloihin, mitä monet ovat paheksuneet.. :(  Kaikki luulivat, että hoppuilimme tai luulimme menettävämme toisemme jos emme äkkiä sitoutuisi syvemmin. Itse kuitenkin tiesimme, että se olisi aivan sama menemmekö kihloihin nyt vai viidenkymmenen vuoden päästä, koska tulemme aina olemaan yhdessä.
 :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Sitten itse asiaan.. Rakkautta voi vaalia monella tavalla. Me emme ole mitään kummallista tarvinneet. Kun alkuhuuma meni ohi, olikin kaikki toisaalta helpompaa. Annamme tilaa toisillemme, ja rauhaa omien harrastusten parissa. Luottamusta, kumppanuutta, ennen kaikkea ystävyyttä.. Ja siihen kun lisää aivan pieniä huomion osoituksia pitkin elämää, niin homma toimii. Ainakin meillä. Esim. joka ilta saan kyllä hyvänyönpusun vaikka olisin ollut kuinka tyhmä... Ja raskaan päivän jälkeen voi kullalleen antaa jalkahieronnan tms. niin hän tuntee olonsa tärkeäksi. Voi tietenkin mennä liiallisuuksiin ja yrittää miellyttää kumppaniaan viimeiseen asti. Tällöin voi helposti unohtua se oma onni, joka on myös tärkeää.. Kuulostaa itsekkäältä, mutta oman onnensa vuoksi ihminen loppujen lopuksi toimii.

Välillä on tietysti jotain pikku riitaa ja mustasukkaisuutta, mutta olen sitä mieltä että se sopiminen syventää suhdetta enistä enemmän. Kaikki kannattaa aina puhua selväksi jos se vain on mahdollista.

Rakastakaa läheisiänne ja itseänne.. ja opettakaa muut rakastamaan, sillä rakkaudesta kasvaa uusi parempi maailma :smitten:

"jostain juuri luin jonkun kirjoittamana, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys, eli olisiko sitten välittäminen ja kunnioittaminen rakkauden ilmentymä, ja luottamus ehkä jopa kaiken a ja o.
ja eikö sitä rakkautta voi vaalia rakastamalla (nimenomaan suuremmassa yhteydessä kun pelkästään tiety(i)ssä ihmissuhte(i)ssa)? kun joskus tulee sellainen olo, että rakastuneisuutta turhaan sallitaan pelkästään silloin, kun henkilökohtaiselle sellaiselle löytää vastaanottavan ja heijastavan kohteen... enkä puhu myöskään siinä mielessä uskovaisen tai uskonnollisen näkökulmasta, kun ei minulla ainakaan perinteisen sellaista ole... mitä, mää vaan rakastan. " Lainaus Ishtarin vastauksesta. En osaa oikein käyttää kaikkia toimintoja  ???   

 :D :smitten: Hei Ishtar onpa ihana tavata samoin ajatteleva  :smitten: :smitten: Rakkaudessa eläminen on ihanaa. Tämä rakkaus on pysyvää ja kantaa!!! 16 vuoden parisuhde takana joka perustui välinpitämättömyydelle repi niin rikki aikanaan. Koen että sain tämän pysyvän rakkauden lahjaksi jotta uskaltauduin lähtemään elämään omaa elämääni. Helppoa se ei silti ollut mutta olen saanut hoitoa, tukea ja lämpöä enemmän kuin koskaan ennen keneltäkään ihmiseltä sinänsä. Rakkaus ei koskaan häviä  :)

hei lulu, ja, joo, kiitos samoin,  :smitten:

ja tosiaan; kosketelkaa toisianne, joko frank zappan käskeminä, tai oman intuition. se kosketteleminen kun voi olla sekä henkistä, että... käsinkoskteltevaa. ei tästä maailmasta rakastettavat kesken lopu.

 :smitten:

Omaa tilaa pitää olla sopivasti suhteessa. Mulle kun on edellisissä avoliitoissa annettu liikaa tai liian vähän tilaa niin oon sitten lähteny uusille vesille ....
 Jotakin mukavaa yhteistä tekemistä, hellyyttä ja intohimoa :smitten:

 :-* :-* :-*

                      -Oinas73-
                      :askendentti: :kuu: :jousimies:

Lähdemme miniristeilylle vaalimaan rakkauttamme. Turku - Kapelskär, kova sana just tänäviikonloppuna!!   :uglystupid2:  :idiot2:  :crazy2:  ;D

Miten vaalin rakkauttani.. hmm..
Tietenkään ei saa olla liian mustasukkanen tai liian kiinni toisessa, vaan pitää antaa toiselle liikkumatilaa.. :)
En rakkautta osaa selittää, vaan sanon tämän vaan: "Ole rakkaudessa totinen, jos todeks´ tunnet rakkauden".  :smitten:

Muistan erään miehen( autoin erästä juopunutta miestä kadulla) joka sanoi minulle: "älä haaskaa aikaasi minuun, anna rakkautta miehellesi. Sillä sydämesi on kultaa".
Mutta jakaisinhan mä sitä rakkautta jos olisi joku jolle antaisi sitä..  :smitten:

Kysymys on aina ajankohtainen. ::) Vitsinikkari sanoi että Rakkaus säilyy mutta kohteet vähän vaihtelee. :smitten: Olen kuitenkin sitä mieltä ettei se vaihtamalla parana, vaan sekoittaa hyvän elämän. Kunnioitus on tärkeää ja se että haluaa olla tuon määrätyn ihmisen kanssa ilman sarvia ja hampaita.  :) :laugh: Rakastaminen ja rakastelu on tärkeää että tietää miten saa tuottaa toiselle hyvää oloa ja sitten on sen tunnustaminen ja lausuminen ääneen tuolle tärkeimmälle ihmiselle maailmassa.  :smitten: :smitten:. Kun kylmyyttä ja puhumattomuutta ilmenee on asiat jotenkin vinksallaan ja silloin on syytä keskustella asiasta kahdestaan ja usein huomaa että taustalla on väärinymmärryksiä ja väärinkäsityksiä jolloin anteeksipyyntö koko sydämmestään on paikallaan  :angel:. Rakkauden merkki on myös välittäminen ja pieni soitto silloin tällöin vaikka ei olisi asiaa vaikkapa kysymys Mitä sinulle kuuluu jos olette olleet erossa vähän aikaa. :smiley6600: :smitten: Välinpitämättömyys ei ole rakkautta ylläpitävä teko. :-[ Koskaan ei saisi mennä nukkumaan selät vastakkain ja mököttäminen ei auta asiaa ollenkaan.) Ei myöskään pitäisi olla tyly rakkaimpaansa kohtaan vaan ymmärtäväinen ja kärsivällinen. :angel: Pyytämällä anteeksi saa itsekin anteeksi ja osoittamalla hellyyttä saa myös osakseen rakkautta jolloin suhteessa on hyvä jatkaa eteenpäin. :smitten: :smitten: Vanha opetus on etä tee toiselle sellaisia tekoja mitä haluaisit itsellesi tehtävän niin menestyt. :smiley6600: :smitten: :2funny: ;) :) :D