Astro Foorumi

Koin epämiellyttävän tuntemuksen ollessani töissä .

Olin pyykkituvalla vaihtamassa pyykkejä koneeseen ,kun pyykkihuoneen ovi aukeutui hiljalleen itsekseen,ja kun menin ovelle katsomaan kuka ovella voisi olla,tuntui vain kylmää..

Tosi ikävä tunne,mitähän tämä voisi tarkoittaa..en missään nimessä halua kokea/nähdä tai tuntea mitään vastaavaa..

Tämä olisi ehkä kuulunut tuonne "Henkimaailman ilmiöitä"- puolelle, mutta ei se nyt ainakaan minua haittaa erityisemmin, henkimaailman asioita täälläkin käsitellään, enemmän kuintenkin ennustus puolta, kuin muuta näkemistä ja tuntemista.

Minun täytyy sanoa samaa kuin olen sanonut miljoona kertaa eri ihmisille :D.
Henkimaailma on ja pysyy, siihen emme voi vaikuttaa. Sinulla ei ole mitään syytä pelätä, olet turvassa, henkimaailmasta meille kuitenkin tulee enemmän hyvää kuin pahaa usko pois, sinun on vain avattava silmäsi hyville asioille.

Elämästäsi ei ole tulossa kauhuelokuvaa vaikka myöntäisit henkien, enkelten ja ties minkä olemassa olon. Tuskin tulet elämäsi aikana välttymään täysin tälläisiltä tapahtumilta. Kuten sanoin, avaa silmäsi, nämä ovat normaaleja jokapäiväisiä tapahtumia. Sinun on vain opittava näkemään hyvät asiat myös, jottet peläisi enää ikävämmän sorttisia tapahtumia. Kun ymmärrät hyvän olemassa olon, osaat tarvittaessa pyytää apua, jotteivat ovet enää aukeilisi ja viimat häiritsisi  :angel:.

Kiitos:)

Ehdin jo turhaan pelätä pahinta.

Samaa mieltä kuin Maiju.  :)

Olin joskus teininä hyvin peloissani ja vihainen maailmalle, joka oli mielestäni epäreilu, paha ja julma. Suorastaan käsittämätön.

Henkimaailma on ja pysyy, vaikka minun egoni joskus päättäisikin nousta kapinaan.  ;)

Sen sijaan että nykyään manaisin sitä kuinka epäreilua kaikki on mietinkin, että miksi ihmeessä ääretön ja rakastava, kaiken kasvun alkuunsaaja maailmankaikkeus haluaisi minulle mitään pahaa? Niin enkä todellakaan keksi yhtäkään syytä.

 :smitten:

Yrita ajatella etenkin tollaisissa asioissa VAIN HYVAA.

Vierastan sanaa "henkimaailma", sillä miellän henkisen puoleni sisältävän fyysisen, ilmenneen todellisuuden.

Sitten on tuo minulle niin läheiseksi muodostunut unen puoli,
jonka koen välittävän valvetajuista puoltani ja henkistä puoltani toisiinsa.

Minusta ihmisen tulee ottaa "henkimaailma" haltuunsa ja hallintaansa
eli olla tästä lähtien oman maailmankaikkeutensa keskus,
koska sitä ei voi välttää, mikä on väistämätöntä.  :angel:

Ollen ei mikään "töttöröö-mualimannapa"  8)
vaan eräänlainen
"universaali rakkauden syli"  :-*
- itselleen ja muille.

Ellen minä tiedostaisi... :buck2: ,
niin kukapa "minuna" tiedostaisi puolestani:

Minä Olen.  :smitten:

 :angel:

Mika-Matin kanssa aivan samaa mieltä!!
Ihminen hallitsee mihin lähtee mukaan ja mitä kokee.

En nyt tarkoittanut niinkään tuollaista yksittäistä kokemusta,josta Mirandae kertoi.Tuskin se sinulle enää edes toistuu. :)

Mutta kaikessa muussa.Ei olla käytettävissä milloin tahansa,vaan oman jaksamisen ja aikataulun mukaan.Näinpä kaikki viisaammat ovat neuvonneet ja painottaneet asiaa useamman kerran. :knuppel2: :smitten:

Minä kerran muutin asumaan sellaiseen yli 300 vuotta vanhaan taloon kummituksien, kirouksine kaikkineen. Minulle kerrottiin, kuinka ovet aukenevat ja askelia kuuluu jne.

Yksi yö minä sitten heräsinkin johonkin kummaan ääneen. Kaikki karvat pystyssä. Jotain outoa ääntä kuulin.  :o

Jotenkin uskonkin kummituksiin, mutta en halunut joutua niiden 'valtaan', sillä tykkäsin kauheasti asua siinä isossa talossa.

Joten nousin, sytytin valot. Menin toiseen huoneeseen. Sytytin valot. Menin eteiseen. Sytytin valot. Menin keittiöön ja viimein saliin, missä ei ollut valoja. Taskulampun kanssa kiersin seiniä. Ei mitään.

Uhmakkaasti menin keskelle salia ja sanoin: -Mikä nyt lienetkin olet. Mutta voitaisko sopia, että minä annan sinun olla rauhassa ja anna sinä minun olla rauhassa.

Uskokaa tai älkää. Mutta karvat ihollani rauhoittuivat. Kaikki ympärilläni rauhoittui. Ja sen koommin ei tuota outoa tunnetta eikä ääntä talossa ilmaantunut.

Jep-olisin tehnyt ihan samalla tavalla...

 :2funny:

Kyllä minä ainakin uskon!!
Et lähtenyt mukaan,etkä jähmettynyt pelosta.

Samoin olen tehnyt myös.Myönnän kyllä että pelotti,mutta menin vaan ja olin kyllä kysynyt neuvoja(sanoja)miten toimia.

Siihen loppuivat askeleet vintillä! :crazy2:

     ::)  Kuis`ois jos polttelis suitsukkeita huoneissa.

        ::)   Tekisi Reiki merkkejä ilmansuuntiin.

            ::)   Kehottaisi heitä poistumaan.

                 ::)   V A L O O N.

                      ::)

Minullakin on epämiellyttävä tunne!

  :smitten:
 
 Katos Kotkansilmä,kun en tienny silloin vielä mitään reikistä.
 Symboleista puhumattakaan. :o

 Mutta kovasti topakasti kehotin yhden jos toisenkin nimeen,että kukas ikinäs lienetkin,niin mene valoon. :2funny:
Nyt asia naurattaa,vaan ei silloin naurattanut! :o
Enkä nytkään itse asialle naura,vaan sille,jos joku olisi sattumoisin sivusta sitä seuraillut. :uglystupid2:

Samoin kuin lukiessani Metsätontun kertomusta,,
"Näin"hänet sieluni silmin,ja nauroin samalla itselleni.

Mutta toimihan se,kun molemmilla vaan puhdas tahto olla rauhassa omassa kodissaan. :knuppel2:  :smitten:

   

Minulla on usein töissä käynyt vastaavia tapauksia, esim. erään tietyn huoneeen ovi on auennut itsestään vaikka varmistin sen olevan kunnolla kiinni!! :-X Kerran jopa valot syttyivät samalla kun ovi aukesi1 :oEnsimmäiset kerrat oli tosi kolkko tunne mennä varmistamaan ettei siellä ollut ketään, varsinkin kun tämä sattui aina ollessani yövuorossa ja silloin olen yksin aina.Mutta pikku hiljaaa siihen tottui niin ettei enää edes  säikähtänyt yhtään.Ja pikku hiljaa ne kerrat ovat vähentyneet.Olen myös nähnyt valkoisen naisen hahmon leijuvan minusta muutamien metrien päässä.Mutta se ei ole koskaan ollut `paha tunne``.Minut on vain vallannut jonkinlainen turvallinen tunne ja lämmin olo.Enkä koskaan käytä yövuorossa paljoa valoja, toiset meillä töissä sytyttävät kaikki mahdolliset lamput ja pelkäävät silti!! :)