Astro Foorumi

Hei! Meidän kotona kiukuttelee vahva tahtoinen 3 vuotias.Olisiko hyviä vinkkejä hillitä pientä kiukkupussia muilla keinoilla kun tilata aika kasvatusveuvolaan? Homeopatia ehkä tai jotain yrttihoitoja? Tyttö on ollut voimakas jo 1 vuotiaasta lähtien,sisarusjoukon neljäs ja pienin.Rajat on asetettu ja niitä on noudatettu.Nykyään vaan lähes joka asiasta joudutaan kiistelemään ja kiukkukohtaukset alkavat todella pienestä."Helppoina päivinä" riehutaan kovasti vain 2 kertaa.Tiukka sylihoito rauhoittaa 15min-puolen tunnin sisään.Aina siihen ei ole mahdollisuutta eikä aikaa.Äidin voimat alkaa olla aika lopussa  :-\

Hei

Mites tuo liikunta ja rajummatkin leikit vaikka ulkosalla ennen nukkuma-aikaa,oletko kokeillu auttaisko?

Minä laitoin rauhattomalle muksulle nukkumaan mennessä laventelia muutaman tipan tyynynpäällisen kulmaan, auttoi meillä.

Ne rajat, pienemmissäkin asioissa ja ollaan sitten sen iskänkin kanssa samaa mieltä. Joo vaikeaa, mutta tehokasta.

Raivotkoon, kun ei hajoita mitään ja ei vahingoita itseään :tickedoff:
Mutta se sattuu sydämeen, ihanaa että sylihoito auttaa, kyllä se kuule siitä menee. Kunnon tahtotaistelija taitaa tulla siitä neidistä,mutta ainaskin tietää mitä tahtoo isona

Voimia ja riehuntaleikkejä rajoitetusti :smitten:

Oletkos katsonut esim tuolta ilmaispalveluista tuon lapsesi lapsihoroskoopin aurinkomerkin mukaan?
Niistäkin voi joskus jotain oivaltaa, vaikkei se ehkä ole mitään konkreettista tämän hetken tilanteen apua... ehkä...  ???
 :smitten:

No kolmivuotiashan on uhmaikäinen.. Kamalasti kärsivällisyyttähän se vaatii kun täytyy toistella niitä sääntöjä jatkuvasti. Myrskyn iskiessä ei kannata selitellä, koska toinen on raivosta kuuro ja sokea, täytyy vaan odottaa tilanteen tyyntymistä. :-\

Omalla lapsella oli ihan sama juttu, testasi päivittäin sitä missä ne rajat kulkevat. Ja tuota sylihoitoa annoin itsekkin vaikka leukani ja rintalastani olivatkin murskaantua toisen raivonpuuskan takia.  :buck2:

Yksi keino oli se että laitoin ns. jäähylle omaan tilaan josta sai tulla vasta sitten kun oli rauhoittunut. (Tätä konstia pystyi käyttämään silloin kun lapsella ei ollut tuhovimmainen raivo päällä) >:(

Joskus oli vain sanottava että noilla puuskilla et saa tahtoasi läpi nyt etkä myöhemmin ja että kauniilla käytöksellä onnistuu paremmin. Tästä on ollut myöhemmässäkin vaiheessa hyötyä, ei ole vinkunut kaupassa nameja jne kun tietää ettei kinuaminen ja kiukuttelu tehoa. :)

Sitten välillä täytyi ottaa takavarikko-metodi käyttöön. Lempilelu tvs hyllylle, josta se palautui vasta kuin turha raivoaminen oli loppunut. :(
 
Joskus on tietenkin PARASTA antaa lapsen purkaa vihaansa, mikäs se sellainen on, joka ei saa näyttää tunteitaan. :'(

Sitten kun lapsi on hieman rauhoittunut, niin voi yrittää jutella siitä mikä nyt nyppii tai on ongelmana ja kuinka sen voisi ratkaista. :)

No joo, ei tässä tainnut mitään lääkejuttua olla, ihan tällaista maallikkokasvatusta vain.

Nyt, kun lapsi on kahdeksan vanha, niin onkin sitten jo uudet metkut ja mutkat matkassa.. :D

Voisit kokeilla laittaa lapsesi tähän kuvan mukaiseen asentoon mahdollisimman monta kertaa päivässä 10-15 sekuntia kerrallaan. Tämä rauhoittaa kolmoislämmittäjä (akupunktio) kanavaa. Jos se ei auta, niin sitten voisit kokeilla pyyhkäisyjä, joista voin kertoa myöhemmin.

Shindoa...  :)

Iltaisin olen hieronut poikaani ja monta kertaa hän pyytää selkäänsä "karhun tassutusta", tehdään molemmin käsin ja eri ikäisillä karhuilla, ainakin meillä... Tänään luin jutun, kosketuksesta. Siinä sanottiin, että rytminen hierontaliike rauhoittaa vilkasta lasta. Taaspa sen lapseni mulle itse oli jo kertonut.

totta, se on Shindoa.

Kyllä fyysinenkin kosketus ja hieronta on todella hieno juttu lapselle kuin lapselle.
Minä olen paljon hieronut lapsiani kasviöljyillä ja joskus lisännyt tipan jotain sopivaa eteeristä öljyä. Välillä aina iltaisin oli jono äidin hierontaan. Shindo varvashoito on myös sellainen, jota lapset pyytää edelleen iltaisin.
Ja myös kaikki kutittelut, ja "karhun tassuttelut" ja "linnun pesät"..  :)

Eihän tänne näemmä enää tarvitse vastaillakaan, kun niin hyviä neuvoja tullut jo.  :coolsmiley: Eli eikun vinkeistä vaari...  ;)

Uhmaikä neidillä ,jos lapsi ei vahingoita itseään eikä sisarruksiaan
en lähtisi heti kokeilemaan kaikenmaailman homeo ynnä muita
yrttösiä. voimia itselle ja lapselle syliä

Hyviä neuvoja. Eihän se kasvatusneuvolakaan mahdoton kanava olisi, nimittäin kyse voi olla myös kasvatusristiriidoista ja ammattilaisiahan he siellä ovat näissä kasvatusasioissa. Voisit ainakin saada uusia näkökulmia kasvatukseen ja mahdollisesti myös tukea ja henkireiän.  :)

Olen samaa mieltä. Onko se muka nimellä "kasvatusneuvola" ??? Jotenkin luotaantyöntävä nimi, jos niin on....  ::)
Perhe-neuvola? Any way...
Oman itsen hoitaminen on vanhemmalle todella tärkeää ja oman ajan hankkiminen. Sitä jaksaa aivan erilailla ottaa 'kiukunpuuskatkin'vastaan, kun on saanut itselle hengähdytaukoja ja jonkun tueksi.
Mitä lapsi oppii siitä, jos vanhemmat hakee tukea ja apua?
Ettei heidänkään tarvitse omassa elämässään ollaan kaikkivoipia ja avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta... ???

Kolmivuotiaalla on todellakin ns. uhmaikä, joka on oikeastaan väärä määritelmä. Kyse on enemmänkin irtautumisesta vauvasta leikki-ikäiseksi ja silloin alkavat rajat paukkua. Voisiko olla mahdollista että lapsi haluaa ja hakee enemmän huomiota ja siten käyttäytyy ei toivottavalla tavalla? Entä ruokavalio? Saako paljon valkoista viljaa tai valkoista sokeria? Kummipoikani levottomuus ja kiukuttelu johtui turhasta sokerin syönnistä ja jatkuvsta pikkumässäilystä.
Pidä kiinni rajoista ja tee selväksi että rakastat lastasi hänen käytöksestään huolimatta, mutta että et hyväksy turhaa kiukuttelua. Lapset ovat fiksuja, he opppivat nopeasti mikä konsti toimii huomion saamiseksi. Tästä syystä siihen on asetettava stoppi, myöhemmin ei toivottujen käytösmallien pois kitkeminen on vaikeaa.
Lue lapselle, ulkoilkaa, luokaa sosiaalisia kontakteja muihin lapsiin. Puolipäivä hoito pari kertaa viikossa voi olla toimiva ratkaisu sekin ja auttaa lasta ottamaan huomioon muut ympärillä olevat ihmiset.

Voimia Miiritar ja uskalla ottaa ohjat käsiisi ja olla vahva äiti.  :)

Cimara 

Erittäin hyvä tuote "kiukutteluun" (niin lapsille kuin aikuisillekin  ;)) on Eye Q (http://terveyskaupat.net/epages/HameenLuontaistuote.axl/?ObjectPath=/Shops/HLT/Products/357/SubProducts/357-0002)

Tosin en sitä 3-vuotiaalle menisi antamaan, mutta omalle 9-vuotiaalleni tuote on toiminut erinomaisesti! Samalla lapsen käsiala, keskittymiskyky ja lukutaito ovat parantuneet huimasti!

Ensiksi lähetän täältä meidän nyt niin rauhallisesta kodistani (lapset nukkuvat ;)) voimahalauksen sinulle :)!!!! Olet onnekas äiti. Neljä lasta. Itsekin edelleen suurperheestä haaveillut.

Itse olen kaikkea myös kokeillut, mitä edellä kerrottiin. Hyviä vinkkejä täällä tulikin. Todellakin jokainen lapsi on persoonsa ja tullut meille opettamaan eri asioita itsestämme. Ja etenkin kasvattamaan sitä kärsivällisyyttämme  ::) Valon lapsi tulkinnan tilasin molemmille pikkuisilleni ja hyviä oivalluksia sieltä sain. Nimenomaan siihen, että jotkut rangaistuskeinot ja toimenpiteet  ei todellakaan ole hyviä tietyille lapsille. Esim tyttärelleni sanottiin että rakkaan lelun riistäminen rangaistusmielessä (mitä käytinkin) on kuin veisi häneltä toisen käden (ei ihan samoin sanoin, mutta jotain sinnepäin). Hän muodostaa leluihinsa hyvin kiinteän suhteen ja ne ovat hänelle enemmän kuin toiselle lapselle lelut ovat. Jokainen pehmolelu tarkistetaan, onko sängyssä kun nukahtaa. Ja jos yksikin pikkukisu puuttuu, on helpompi etsiä se kuin katsoa sitä lohdutonta itkua. Nykyään pyritäänkin pitämään ne unilelut sängyssä, etteivät häviä päivän leikkeihin. Toiselle lapselleni taas tuo lelun arestiin laitto ei ole niin iso juttu, mutta mitä se opettaa... yritän päästä siitä eroon...

Rajat, mutta etenkin rakkaus. Kolmevuotias etsii rajojaan, kuten jokainen lapsi. Homeopatiaa käytän paljon, mutta en kiukkuun. Jos sellainen auttaisi, niin uskot vaan että se eteesi ilmaantuisi.

Nyt puhun omasta kokemastani. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa sinulle tai muille. Itse olen huomannut, että kiukut häviävät heti kun olen oikeasti aidosti läsnä tälle lapselleni jolla hankalampaa on. Monen lapsen kanssa se on hankalampaa, mutta mahdollista. Joskus lapset leikkivät tuntikausia reippaasti huoneessaan, mutta sitten se alkaa. Kinastelu, kiukuttelu. Silloin pois kaikki muut tekemiset. Pysähdys. Lapsi syliin ja kirja käteen. Muut lapset vierelle. Yksi suurin syy omien lasteni kiukkuihin on se että olen vieressä mutta en aidosti juuri heille. Istun lastenhuoneessa ja leikin hevosilla, mutta samalla ajattelen mitä laitan ruoaksi. Etenkin päiväkotipäivän jälkeen olen huomannut että 15 minuuttia aitoa läsnäolevaa olemista lapsen/lasten kanssa. Kaikki huomioiden tasapuolisesti. Silloin lapset taas hiipivät omiin puuhiinsa. Jos mahdollista, niin myös sellaiset keskinäiset pienet hetket yhden lapsen kanssa säännöllisesti ovat tervehdyttäviä. Isälle muut lapset ja tämän yhden kanssa kahdestaan kävelylle tutkimaan vaikka kukkia. :)

Omieni kiukku on paljolti ollut huutoa: Äiti huomaa minut, ihan oikeasti. No en syyllistä siitä itseäni eikä kenenkään muunkaan äidin pidä myöskään syyllistää. Lapsen kiukku voi olla myös vinkki äidille pysähtyä ja etsiä se kuka Minä Olen. Eli todella oppia elämään hetkessä ja itsessään. Ei ajatuksissaan muualla yrittäen pitää tuhansia lankoja käsissä. Päästää langat käsistään ja olla se mikä siinä hetkessä kuuluu olla. Vain äiti. Lapsen voi ottaa mukaan puuhiinsa. Kotitöihin. Tehdä yhdessä. Iloita onnistumisesta, oppia samalla.

Yhtä lailla itseä kiukuttaa, kun mies katsoo tv:tä eikä pysähdy kuuntelemaan kun haluaa kertoa tärkeää asiaa. Usea lapsen kiukku voi johtua samasta. Itselle tuo tv:n korvike on tämä netti ja siellä keskustelu. Siinäkin otettava tiukka linja itselleen. Kun olen lasten kanssa olen lasten kanssa. Kun haluan olla netissä, laitan lapsille jotain tekemistä siksi aikaa. Äitikin ansaitsee omat hetkensä. Mutta kerralla voimme tehdä vain yhtä asiaa. Siis jos haluamme että todellakin olemme läsnä siinä mitä teemme... Mutta jos koikeilisi yhden päivän niin että olisi oikeasti satavarmasti läsnä itselleen ja  lapselleen aina kun hän sitä odottaa ja silti kiukut jatkuu, voisi olla erinäiset apukeinotkin sitten tarpeen. Kokeilenpas sitä heti huomenna. Nettivapaapäivä  ;)

Kiitos sykäyksestäsi minkä annoit Miiritar :)

Itselleni tätä näköjään kertoilin muistutuksena. ;)

Vanhemmuus on kaunista. Etenkin kun siinä osaa välillä pysähtyä ja Olla :)

Rakkaudella Sahemi

Todella upeita ja ihania asioita on tullut täällä esille!

Yhdessä mainittiin tuo ruokavalio jota minäkin kyllä ensimmäisenä tarkistaisin. Nykyään niin moni lapsi on valtavassa vitamiini/mineraalivajeessa ja täynnä turhaa mössöä eli sokeria tai makeutusaineita, säilöntäaineita, valkoista jauhoa, NaCl yms eivätkä saa riittävästi puhdasta vettä.

Voimia kaikille äideille! Olette maailman tärkeimmässä tehtävässä!!