Astro Foorumi

Ilmiöt, asiat ym. jutut mitä pelkäät?

Mitä et haluaisi missään nimessä kohda tai että se tapahtuisi?
Miksi?
Mikä siinä on niin kamlaa?

Onko joskus tapahtunut jotain mikä on saanut sinut pelkäämään?
Tai ehkä vain ajatusleikki joka on säikyttänyt?
Tyhmätkin jutut lasketaan mukaan ja asiat jotka ei välttämättä liippaa ihan aiheesta!



Itselläni on aika hölmö pelko tai jotain...
Aina kun katson peiliin, tulee mieleen että entä jos nyt käännän pääni pois päin niin olisi kovin järkyttävää jos oma kuva jäisi silti tuijottamaan...
Säikähtäisin varmasti ihan hirveästi.  :crazy2:

Tai keinutuoli...
Tyypillinen pelkoaihe kauhuleffan jälkeen...
Onneksi meillä ei ole keinutuolia mutta mummollani kyllä on..
Se olisi aika kammottavaa jos illanhämärässä
keinutuoli keinuisi ihan tasaisesti ja rauhallisesti... HUI!  

Vaikka moni ei minusta uskoisi, mä pelkään ja arastelen ihan hirveästi uusia asioita. En millään haluaisi mennä tekemään jotain sellaista, mitä en ole ennen tehnyt, vain sen avulla että joku on selostanut mulle miten se tehdään. Tarviin kauheasti rohkaisua. Jotkut asiat on sellasia, että kaipaan että joku tulee kädestä pitäen neuvomaan miten se tehdään.

En tiedä mistä tämä epävarmuus kumpuaa. Olen vain aika onneton teknisten välineiden kanssa. Ei mua pelota kuolema tai mikään semmonen, enemmän pelotti mennä vaikkapa tankkaamaan ensimmäistä kertaa autoa yksin. Ehkä se kertoo siitä, että en todellakaan ole käytännön ihminen. En osaa tehdä asioita suullisten ohjeiden mukaan. Opin sillä tavalla että teen ja joku on vieressä sanomassa mitä mun pitää tehdä. Ehkä yksi syy tähän on myös mun huono näkö ja huono suuntavaisto. Jännittää kamalasti mennä uusiin paikkoihin, koska mulla on mitä ilmiömäisin taipumus eksyä joka paikkaan.

En ole kyllä eksynyt aikoihin, tai tehnyt mitään kauheaa mokaa jossain uudessa jutussa. Se on vain pelko.  :idiot2:

Isällä oli tapana auttaa mua ihan kaikessa. Jos piti mennä vaikka pankkiin hoitamaan jotain juttua, niin isä tuli mukaan. Se oli mulla turvana joka paikassa. Vasta isän kuoltua oli ikään kuin pakko alkaa itse hoitamaan omia asioita. Sen takia oon ihan suunnattoman ylpee itestäni joka kerta kun olen käynyt vaikka jossakin virastossa tai muuta vastaavaa... Toisille nää asiat on helppoja ja itsestään selviä, mulla on se ihmeellinen näkymätön kynnys. Mutta kyllä mä tästä oon jo aika paljon rohkaistunut.  :)

Ja tämä on varmaan eka kerta kun tuon julki tän pelkoni, koska on se aika inhottavaa myöntää kellekään että jännittää ihan ihme juttuja. Kun en noin muuten ole kauheen ujo tai arka ihminen.

Noniin, nyt te pidätte mua ihan surkeena... ;D

Valonkantaja, en ainakaan pidä sinuu surkeena!!!
Jokaisella on luonnollista pelätä jotakin ja sehän
kai meistä tekee meitä että meillä on mitä kummallisempia pelkoja tai tapoja...
Aisat pitää vaan ottaa niinku ne tulle ja tekevälle sattuu..
Älä lannistu vaan pidä pintas!
Jokos tankkaaminen sujuu?  :)

Kiitos jinx, olet ihana kun sanot noin.  :smitten:

Juu, sujuuhan se tankkaaminen.  ;) Ei siinä mitään vaikeaa ollut, pelotti vain ensimmäisen kerran tehdä se. Tänä syksynä toin ekan kerran auton tänne Hämeenlinnaan. Piti pyytää exää tulemaan käymään, että ajeltiin sen kanssa ensin kaupunki läpi. Ei siinäkään mitään vaikeaa ollut. Tarvitsi vain henkistä tukea.

Tekee vaan turhaan elämän vaikeeksi jos pelkää hölmöjä juttuja. Mutta on se niin että päivä väivältä on rohkeampi ja varmempi... Pitää antaa itselleen aikaa kasvamiseen. Kyl se siitä.  :)

En pienenä uskaltanut istua jalat sängyn laidalta roikkuen. Vaikka olen useille sanonut päässeni yli tästä pelosta, en silti aina uskalla vieläkään roikottaa jalkoja, peläten että niihin tartutaan sängyn alta käsin.

Nuo syksypimeät tuntui alkaneen jotenkin niin yht´äkkisesti, että melkein vois sanoa että pelottaa mennä illalla ulos... täällä kun ei ole katuvaloja niin on todellakin pimeä. Toisaalta ei huvita laittaa pihavaloja päälle eikä pahemmin sisälläkään muuta kuin kynttilöitä.  ;) No pian tähän taas tottuu...

Pienenä pelkäsin kaikkia tulipaloja, kolareita, että joku kuolee tms. mikä nyt milloinkin sattui jotenkin ajankohtaista olemaan, kuullut tai nähnyt jossain. Siinä olikin vanhemmilla selittämistä sitten, tyyliin että "ei mitään kauheaa koskaan tapahdu, usko jo..." Muistan että ne pelot menivät usein todella hysteeriseksi, mielikuvitus kun oli jo silloin melko nokkela...

Ja nykyään sitten... voisin yhtyä tuohon Valonkantajan kertomukseen, nimittäin minullakin vastustaa kaikki uusi ja tuntematon, pelottaa mennä tekemään ihan pikkujuttuja, jos en ole varma miten...  ::) :P Tankkaaminen on ollut myös minulla yksi koetinkivi silloin joskus...  ;) Siis voin tehdä vaikka mitä vain, jos olen yksin, mutta jos joku voi olla todistamassa niin en haluaisi epäonnistua, vaikka toisaalta sitten helposti myös teen itsestäni pilaa... No pakkohan se on kun aina jotain mokaaaaaa. Mutta nämä on niitä pikkujuttuja, oikeastaan isommissa asioissa luotan, jos en aina itseeni, niin johonkin suurempaan. Että oikeasti virheitä ei ole.  :angel:  :smitten:

Itse kun menin tankkaamaan ensimmäisen kerran niin tietenkin tottakai
laitoin aivan väärää bensaa meidän autoon...
Kun 98 piti laittaa niin iskin sinne sitten 10l 95...
Isi vähän suuttui mutta ei autossa ollu muuta vikaa kuin että se vähän hyppi
ja nytkyi oudosti...  ;D

Kukaan EI pidä sinua surkeana.. (http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif)

..no, se oli sitä kengurubensaa.. ;)  :2funny:
Minä vanhus tarkistan n. 1000 kertaa mistä pistoolista tankkaan, kun pelkään laittavani
tankin täyteen dieseliä.. ::)

Mutta suurempi huoleni on pelkoni lapsen kuolemasta tai vakavasta onnettomuudesta.. :-[
Itseni puolesta en juuri ole pelännyt, mennyt vaan tukkaputkella.. mutta kaikki muuttui
kun poju syntyi. Ahdistaa oma pelkääminen ja järki sanoo, että ei kannata etukäteen pelätä..
siinähän menettää elämänilon... MUTTA KUN..

Lapsuudesta on jäänyt pelko pirusta sängyn päässä..
Heräsin joskus alle kouluikäisenä keskellä yötä ja sarvipää
punaisine kledjuineen oli kutittamassa minua jalkapojasta ja nauroi pas**ista naurua..
Siis jalat pitää olla peiton alla yöllä ja
kun esim. elokuvassa tulee jännät paikat, niin jalkapohjat painan tiiviisti maahan/ sohvaan tms.
(http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/nonok15x18.gif).. ei voi ymmärtää..  (http://www.absent.nu/mb/images/smilies/em_bag.gif)

Hei ihanaa, että täällä jaetaan samoja "tyhmiä" pelkoja. Mulla oli myös pienempänä sama juttu kun Maijulla, että en uskaltanut istua jalat roikkuen sängyltä, kosa pelkäsin jonkun tarttuvan niihin. Tällä hetkellä mulla on parvi, ja nykyäänkin välillä kun kipuan sinne, tulee sellainen inha olo, että hitsi jos joku jää roikkumaan mun jalkaan kiinni. Yöks :P

Sitten on myös noi peilit. Pelkään, että siellä näkyy jonkun muun naama. Varsinkin kotona vanhempien luona, vanhan huoneeni oven vieressä on iso peili, ja muistan kuinka minua aina inhotti mennä sen ohi huoneeseen, jos valot oli jo sammutettu.

Tunnistan itsestäni myös samoja juttuja kun Valonkantaja kuvaili, että ekaa kertaa tankkaaminen jännitti kauheesti, ja sitten just noiden eri teknisten laitteiden kanssa pelaaminen. En minäkään niistä paljoa perusta. esim uudessa työpaikassa kun piti opetella eri nippelit ja nappelit hälyttimien pois päältä laittamiseen, ettei ne automaattisesti soita vartijoille ja hälytä niitä paikalle..niin olin kyllä ihan paineessa että mikä nappi se nyt oli minkäkin jälkeen kun piti painaa.  :buck2:  Nuo nyt ei ehkä ole sinällään pelkoja, mutta inhottavaa kuiteskin..

Sitten on tietty nuo mistä olen täällä aikaisemminkin jaapattanut, eli ahtaan paikan kammo (hissit..pelkkä ajatuskin puistattaa) ja ampiaiset (kadotkoon minun puolestani planeetalta koko laji).

Valonkantaja, samassa jamassa ollaan...  :P

Minusta on kans aivan kauheaa tehdä uusia juttuja tai mennä paikkoihin, joissa en tiedä miten käyttäytyä. Ite olen aina jotenkin ajatellut tämän johtuvan perfektionismistani, tai sitten siitä, että vanhemmat tekivät vähän liian helposti pelottavat asiat minun puolestani.

Autolla ajaminen hirvittää, mulla on kortti jo pitkään, mutta olen ajanut tuskin lainkaan (vaikka itseasiassa olin alunperin vallan hyvä kuski). Nyt on pakko aloittaa kun tullaan Suomeen, kauhistuttaa jo valmiiksi.

Samoin minua pelottaa soittaa ihmisille, jopa tuntemilleni ihmisille!

Ehkä älyttömin pelkoni on kuitenkin se, että kun kävelen sillan yli, pelkään että heitän lompakkoni veteen! Oikeastaan mulla ei kestä olla sillalla kävellessä mitään kädessä, muuten pelottaa että se lentää jorpakkoon :crazy2:...

Hah, onpas sulla hassu pelko tuo tavaran viskaaminen. ;D

 ;D

Eikö o! Sen oikein tuntee käsissä, että miltä se heittäminen tuntuisi...
Onneksi sitä ei tosin koskaan ole tapahtunut oikeasti  :angel:

Muistuttaa vähän korkeanpaikankammoani..  :D
Nimittäin jos olen jossain korkealla, (paitsi täysin maasta irti ja ilmassa) minulle tulee vahva tunne, että minun on hypättävä alas...  :crazy2:
Oli se sitten joku silta, torni, vuorenseinämän pudotus, parveke, ...

Ehkä tuo sinun on hiukan 'turvallisempi' pelko  ;)

Tutulta kuulostaa nämäkin... Minä taas pelkään pudottavani avaimet sellaiseen viemärirenkaaseen, jonka viereen usein pysäköin kauppaan mennessä. Ja muuallakin. Siis houkutus on niin suuri että...  :idiot2:

Ja lenkillä pimeässä. Olen useita vuosia kuvitellut että joku tulee mun takana ja katkaisee kaulan niin että pääni lentää pöpelikköön. Päätön ratsumies ehkä...  :D :2funny:   

(Oli muuten aivan loistoleffa, tykkään Burtonin jutuista muutenkin, niissä kun on hieno taianomainen tunnelma)

Mulle tuli tuo hyppäämisen pelko kans sen jälkeen kun joskus kymmenen vuotta sitten hyppäsin benji-hypyn. Siitä lähtien on aina tuntunut siltä että pitää hypätä, olin sitten jollain parvekkeella, maailmanpyörässä, missä vaan...

Pahinta on itse pelko, pelkään pelkoa ja hyönteisiä ja sitä että läheisille sattuisi jotain. Pelkään myös väkivaltaa ja pimeääkin välillä  8)

mulla oli mielentön pelko tulta kohtaan.. mutta olen sen käsitellyt.. olen kävellyt tulisilla hiilillä.. ja sen jälkeen näin välähdyksiä entisistä elämistä.. yksi niistä oli kun minut poltettiin noitana roviolla.. se oli tosi rankka kokemus, mutta sen jälkeen ymmärsin pelkoni ja nyt tunnen suurta kunnioitusta tulta kohtaan.. vähän niinkuin luonnonvoimiakin kohtaan..  :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

 :o No taidan sitten itse jättää tuo benji-hypyn väliin, ettei voimistu tuo tuntemus....   :D
Olisipa silti mielenkiintoista tietää mistä tuo tunne saa alkunsa...  ::)

Minä pelkään kipua. Sekä omaa että muiden. Ja nykyään taitaa olla vielä enemmän tuo muiden kipu. Tavallaan tunnen sen omassa kropassani, tulee huono olo ja ahdistus, kuvotus ja pyörrytys. En pysty välillä edes kuuntelemaan toisten kertomuksia esim. tapaturmistaan, kun silmissä alkaa pimentyä.

Pimeää, Rottia, läheisteni ja lapsieni puolesta taidan olla "hysteerinen"
Äiti

Että mä en ikinä löydä ketään ja jään ikuisesti yksin ja oon surullinen ja lihava, joka lopulta kaiken toivonsa ja elämänhalunsa menettäneenä päättää tappaa ittensä.

Sori, varmaan toi täysikuu...  :'( Mutta tää on ollu mun painajaiseni jo ties kuinka monta vuotta.  :-\

Minä pelkään vettä ja raskaaksi tulemista sekä jonkin verran eläimiä.
Kammoan myös sairaaloita ja kaikenlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Vesikammo tulee siitä, että olen hukkunut jossain elämässä.
Raskaudenpelko minulla on ollut pikkulapsesta lähtien. Sekin liittyy menneisiin elämiin sekä tämän elämäni suunnitelmiin.
Eläimissä pelottaa niiden arvaamattomuus. Eteenkin koirat ovat hirveä kammon aihe ja tiedän vain kaksi koiraa, joita en pelkää. Pelkään perheemmekin koiraa, sillä lapsuudessa eräs perheemme koirista näykkäsi minua päähän (oma vika).
Oinas tiedettävästi kammoaa kaikkea fyysistä kipua, joten lääkäri-ja sairaalakammo tulee sieltä. ;)

Muistetaanhan vielä, että ne asiat, joihin kohdistamme ajatuksiamme jatkuvasti käyvät toteen - myös negatiiviset. Kannattaa pitää mieli positiivisena ja olla ajattelematta liikaa pelon aiheita.

Minulla on sama kuin Myrialla myös, kivun pelko ja AthaMaarit tuossa mainitsikin tuon oinaan kipu ja sairaalakammon. Totta!
Itselläni sairauden pelko ja sairaalaan joutumisen pelko ehkä johtuu siitä että menettää kontrollin. Sairaalassa olet muiden armoilla, sinulle tehdään kokeita ja et mahda mitään, sairaus vetää fyysisesti huonoon kuntoon ja olet avuton. Kipuun et voi myöskään oikein vaikuttaa.
Olen maailman huonoin potilas. Kun lääkäri yrittää piikittää niin minä neuvon ettei saa työntää liian syvälle  ::) ja kun hammaslääkäri poraa niin muistutan ettei saa porata niin että vihloo  :buck2: ja jos lääkäri toteaa vaivani olevan jotain vaaratonta niin kysyn että oletko nyt ihan varma etten tuuperru kotimatkalla.

Voi pieni...  :smitten: Kyllä se kaunis päivä vielä koittaa! Minäkin pelkään välillä että jään lopullisesti yksin, mutta sitten taas huomaa ne yksinolon hyvätkin puolet: vapaus, vapaus ja vapaus... ja oma rauha. Ajattelen niin, että tämä aika on annettu minulle, jotta saisin ihan rauhassa tutustua omaan itseeni ja ajatuksiini, eheytyä. Ja siinäpä onkin tekemistä!


Niin, pelko vetää puoleensa pelkoa. Ja rakkaus vetää puoleensa rakkautta!  :smitten: Kuinkahan sitä oppisi jättämään ne negatiiviset ajatukset väliin. Jos siinä onnistunkin hetkeksi, ja yritän ajatella kaikkea positiivisesti, niin seuraavaksi alan pelkäämään että petän vain itseäni.  :idiot2: Höh.  ???


Koittakee nyt hyvät immeiset olla hyppimättä!  :o Ehkä se tunne on sitä, että tajuaa kuinka suuri on ihmisen valta valita tuollaisessa tilanteessa. Pelottavaa... Se on niin pienestä kiinni, joko hyppäät tai olet hyppäämättä.  Itse päätät... :D

Pelkään yhteydettömyyttä, erillisyyttä.
Pelkään, ettei minua tunnisteta siksi mitä olen, ja sen vuoksi torjutaan.
Ja lisäksi pelkään olevani liian vahva.

Lapsena pelkäsin, tai oikeastaan tunsin hirmuista ahdistusta katsoessani aurinkoon.  :o  :o :o ???

Toinen lapsuuden pelkoni olivat alastomat nuket, enkä kuulemma pitänyt lapsena nukkeleikeistä muutenkaan. Ensimmäisen nukkeni heitin nurkkaan pitkäksi aikaa, ennenkuin otin sen leikkeihini. Liekö liittyy edellisiin elämiin, mutta samainen nukkekammo on yhä.Inhoan  :buck2: ensiapu kursseja ja vieraillessamme kaukana lapsuuden kodissani nuket lentävät ensimmäisenä kaapin perimmäiseen nurkkaan ennenkuin voin asettua taloksi. Outoa käytöstä kohta 37 v. tyttölapselta  :uglystupid2:.

Lapsena kaamein pelko kohdistui erilaisten hälytysajoneuvojen ääniin, ne olivat todella ahdistavia.

Aina olen pelännyt ufoja, vaikka olen nähnyt vain ystävällisiä unia niistä.

Paranormaalien ilmiöiden pelko on varmasti ollut kuitenkin ykköspelkoni ja olen kasvanut sen kanssa.

Murrosiässä minulle sattui kummallisia asioita, joista parhaiten on jäänyt mieleeni tupakka askin katoaminen taskustani ollessamme 15 vuotiaina "kartsalla pärtsäämässä". Luulin askin pudonneen, mutta sitä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Myöhemmin illalla kun palasin kotiin, riisuin ulkovaatteet, morjestin vanhemmat, avasin oman huoneen oven: Kadonnut tupakka aski lojui keskellä huoneen lattiaa!!!  :o Arvatkaa kuka sai hepulin !?!, hyvä että uskalsin huoneeseen sen jälkeen mennä. En kyllä vieläkään tajua miten aski sinne lattialle joutui.

Enkelit ovat minulle rakkaita, mutta en oman mielenterveyteni vuoksi kyllä haluaisi kohdata niistä yhtään. Otan mielelläni opastusta vastaan unissa, mutta en usko että pystyisin käsittelemään henkiolentojen ilmestymistä valveilla ollessani.

Että sellaisia pelkoja tällä MC & DC kauriilla, ASC & IC ravulla ja se kuuhan oli siellä skorpionissa.

Heguli, minulle tapahtui myös murkkuiässä jotain vastaavanlaista. Kyse oli kylläkin kaverini sormuksesta joka oli minulla lainassa. En muista nyt tarkemmin, mutta  joka tapauksesa se katosi ja löytyi myöhemmin aivan takuuvarmasti eri paikasta kuin missä oli voinut kadota!  :o Mitähän tollaset meinaa...?

Aika mielenkiintoinen näkökulma... tosiaan sithän saa valita joka hetki mitä tekee... 'vallan ja vastuun' pelkoako... ???

Hiidenvirta  :buck2:... Muistaako kukaan..?

Muistan kun katsoin sitä lapsena...pelottava :o Ja mulla oli paljon nukkeja itsellänikin.

Onhan noita pelkoja vaikka muille jakaa...mutta jos etsii jonkun "irrationaalisen" pelon...niin minua pelottaisi katsoa jollain jättimäisellä kaukoputkella jotain planeettaa.

se että tiedän että kyseinen planeetta on oikeasti todella kaukana, ja sitten se kuvajainen olisi todella lähellä, ja näyttäisi ISOLTA ja tarkkapiirteiseltä. aivan kuin olisin siellä. PTHUII...

kammoan siis ajatusta jättimäisestä linssistä ja objektiivista joka näyttäisi jotain kaukaista paikkaa. ehkä pelottavinta siinaä on se ajatus suurista välimatkoista ja suuresta suurennoksesta.

tämä pelko ois hyvä poistaa...tavallaan kyllä kiehtoisi ajatus vierailla jossain todella suuressa ja huipputieteellisessä observatoriossa jossa olisi tosi tosi MEGAgiganttinen kaukoputki. PHtuiii...

tämän pelon voisin astrologisesti selittää, kun itselläni on niin iso neitsytpainotus ja myös jupiter siellä laajentamassa...eli olen kotonani yksityiskohtien ja miniatyyrisen ja kaiken tarkan pilkun viilauksen kanssa. pystyn erottamaan silmällä hyvin pikkuriikkistä tekstiä ja yksityiskohtia ja huomaan niitä paljon...joten tän vastakohta on siis tuo ajatus suurennoksesta joka kauhistuttaa ;D

aku ankassa oli kerran kun lapsena luin sellainen osa, missä aku ja pojat matkustivat planeetalle, jossa kaikki oli niin suurta, että he olivat yhden männynneulasen päällä kuin jollain suurellakin sillalla. ajatus tuollaisesta jättimaailmasta kauhistutti myös.

Mulla on myös sellainen kontrollin menettämisen pelko, lähinnä sellasissa tilanteissa kun paljon ihmisiä istuu hiljaa jossakin salissa, pelkään että alan vahingossa yhtäkkiä huutamaan tai tekemään jotain hullua enkä pysty lopettamaan... Freaky... ;D No toi nyt ei ole mikään sellainen "hallitseva" pelko... Mutta joskus oikeesti tulee jotain ihmeellisiä pakkoliikkeitä tai alkaa vahingossa puhumaan ääneen kun on tarkotus vain olla hiljaa. Kai tää johtuu siitä, kun kerran lukiossa tehtiin sellasta lukihäiriötestiä, missä piti lukee 5 sivun moniste selaillen nopeesti ja alleviivata sanoja, jotka ei ole suomenkieltä. Ne sanat oli sellasia, mitkä näytti suomelta, muttei tarkoita mitään. Esim. päkäle, soika, jentti. Niin aloin vaan nauramaan ihan hysteerisesti hiljasessa luokassa kun ne sanat oli niin hassuja, enkä voinut muuta kun nauraa varmaan 10min ja oli tosi noloa..!  :crazy2:

Tiedän kyllä Hiidenvirta nimisen sarjan (oliko se sarja???) olemassa olosta, mutta en koskaan ole sitä katsonut.

Olen oppinut välttämään ohjelmia ja sarjoja, joiden tiedän saavan minut levottomaksi/ pelkäämään. Itsesuojelua  :D

Nukkepelosta vielä...
Äitini käytti pelkoani hyväkseen kun olin noin kahden vuoden vanha ja tilanne on syöpynyt mieleeni:
Sisareni oli vastasyntynyt vauva ja nukkui vaunujen kopassa. Halusin katsoa ja hoitaa vauvaa, mutta en uskaltanut, sillä äiti laittoi alastoman nuken kopan reunalle. Pelko ei siis juonnu television vaikutuksesta.

En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta minusta tuntuu että jossain elämässä olen elänyt ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikaan Saksassa ja nukkepelko liittyy sotatilanteeseen, raunioihin...ja ruumiisiin kenties. Natsit kummittelevat mielessäni. Olisi todella hauska tietää pitääkö mielikuva paikkaansa. Olinko juutalainen?

jotenkin ymmärrän nää pelot. Ja olen kait se joka tulee myös joskus tehneeksi ja möläyttäneeksi jotain kahjoa tilanteessa missä toiset osaavat kontrolloida ja olla häveliäitä :-[ ::)

minäkin olisin varmana pimahtanut tollaisista järjettömistä sanoista ;D

Muistan kun ala-asteella uskonnontunneilla joskus mentiin jumalanpalveluksiin, ja tuli aivan pakkomielteinen tarve alkaa hekottamaan ja nauramaan täysillä kirkossa, jossa pitäis olla kuin herran enkelit ja hiljaa. Jonkun kaverin kanssa hysterisoitiin siellä ja hirveet pelot seurauksista, onneksi opettaja oli suhteellisen ymmärtäväinen vaikka pelkäsinkin suurta rangaistusta.

kaipa sellaisissa tilanteissa missä pitäisi osata olla fiini ja asiallinen ja "käyttäytyä" iskee sellainen alitajuinen yllyke hajoittaa kaikki jollain aivan älyttömällä vetäisyllä. Onneksi pystyn kontrolloimaan tätä yllykettä... ;D

hassua että tästä puhuttiin myös jossain aspektitulkinnassa joko astrologyweeklyssä tai astro.comissa ::)

Minulla tuo on erittäin vahvana... mutta en todellakaan koe sitä peloksi, vaan melkein päinvastoin...
Melkeinpä 'nauttisin' jollain 'kierolla' tavalla, jos uskaltaisin jotain tuollaista tehdä, yleensä se sitten tapahtuu spontaanisti...jos tapahtuu...
Juuri hautajaiset on olleet yksiä sellaisia tilanteita... ja se on kauheudessaan hysteerisen hauskaa...  :crazy2:
Ensin oltiin surun tunnelmissa, kyyneleet tippui, nenää olisi pitänyt niistää, ja kaivoin taskujani sumein silmin.... jotain pehmeää sain kaivettua taskustani ja meinasin siihen niistää....
Se oli pieni villalankakerä! En ymmärrä mistä se taskuuni oli joutunut, mutta sen jälkeen olimme siskoni kanssa revetä ja loppu hautajaiset menikin siihen, että yritimme pidätellä hysteeristä naurua...  :D  :-\

Heh...voin ymmärtää :2funny: sellaiset tilanteet jotka on rakennettu jonkun pakollisen tunnetilan ympärille on jotenkin vaivaannuttavia...hautajaisissa TÄYTYY itkeä ja jos ei juuri silloin itketäkään...ihmismieli se on niin KUMMA ;D

Kun olen hereillä minä en oikeastaan pelkää mitään paitsi jäälle menoa.Unissa sitten on pelkoja: Läheiset ovat eri asteisissa vaaratilanteissa, putoan aina jostakin tai tipahdan jäihin jne...... !!!!!  Olen tätä monesti ihmetellyt!

Hiidenvirta tuli jokin aika sitten uusintana olikos se nyt Yle Teemalta. Se oli aika pliisu ja laahaava tänä päivänä nähtynä! :)

Minä pelkään kyllä hirmuisen paljon... Pimeää, peilejä öisin, Kelaa, työvoimatoimistoa, sossua, yhteiskunnan valtaa ihmiseen, rahattomuutta/köyhyyttä, töitä, elämää, kuolemaa, postintuloa (joku pelottava kirje voi tulla), läheisten kuolemaa, ampiaisia, huomista päivää, vettä (pystyn uimaan vain meressä)... Nyt en ees muista kaikkea. Mutta onhan tässä jo!

Pelkään kanssa kaikkea mahdollista.

Pimeää etenkin ja yöllä jos herään tuntuu aina että joku olisi lähellä, pelkään "pahaa"..

Joku yö näin unta kun kaverini näki toisen kaverini aurakentässä pahan olennon, yhtäkkiä siskoni alkoi painaa polveani ja koitti tulla aurakentälleni ja hajottaa sen.. heräsin kun tuntui että joku painoi polveani.. Huh huh, sinä yönä ei nukuttu enään..

Ihme uni yleensäkkin, että joku paha änkeisi aurakenttään??  :uglystupid2:  :2funny:

     ::)  Ei nyt tule pieneen mieleen mitään. Tai,

            ainiin, nuorempana pelkäsin tulemista

              rikkaaksi, siis tosi rikkaaksi.

                    En enää pelkää, vaan

                         o d o t a n.

                               :angel:

Pimeässä kun kävelee ulkona niin täytyy välillä katsoa taakseen että ei kukaan tulee perässä, tuollaiset pimeäkävelyt tulee muutenkin tehtyä aika haipakkaa, silloin ei ole askel verkas.. mieluummin kuljen pimeällä pyörällä. Joskus iltasella kun pesee kasvoja niin tulee paniikki, että kun nostaa katseen peiliin, sieltä katsoo itsen lisäksi jokun muukin. Tuo selänkääntäminen tietyissä tilanteessa voi saada aikaa pelkoreaktion, mutta harvemmin. Tänään viimeksi pelkäsin kun kävin kioskilla -kaksi humalaista miestä reuhasi siellä ja yritti varastaa olutta -röyhkeästi vaan jääkaapille ja ulos -yksi miespuolinen asiakas meni väliin. Onneksi nämä miehet eivät olleet agressiivisia, mutta kyllä tuolliasessa tilanteessa tulee auttamiatta mieleen että mitä jos joku vetää esiin aseen tai puukon.. en kyllä haluasi olla yksin töissä missään kioskilla/pienessä kaupassa, nytkin siellä oli vaan joku tyttö, joka kai soittelikin poliisille tilanteesta.

Ufoja en pelkää, olen kiinnostunut niistä, mutta olen kyllä nähnyt niistä pelottavia unia, joissa aina miltei on käynyt niin että ufo tai ufot vetävät minua jonkunlaisella magneetilla puoleensa, tai oikeastaan ne kumoavat painovoiman, niin että alan pudota pois maapallolta.. sitten hädissään tarraa johonkin pensaaseen tmv. kiinni, se on todella pelottava tunne!

Niin ja jos kävisin kuussa niin siellä en kyllä uskaltaisi pomppia!

Pelkään että kuristan jonkun hengiltä. Tai en niinkään sitä, vaan sen seurauksia.

http://tunnustuksien.luola.net/

 ;)

Hmm.. Aika hyvä..   :2funny:
Meinasitkos kauankin odotella? Hautaan asti kenties?  ;)

    ;D  NOOO, senverran aikasemmin, että perilliset ehtivät

          ottamaan kantaa, kuinka hyvin he minua hoitai-

            vatkaan, kun olen liian ymmärtämätön hoita-

              tamaan heille kuuluvia rahojaan..  :'(

                         :angel:

Pelkaan korkeita paikkoja ja putoamista, myos muiden putoamista.Jopa autolla ajaessa vuoriteilla ajan melko hitaasti alamaet  :-\

Joskus tulee mieleen sellainen jännä ajatus, että maan vetovoima lakkaa yhtäkkiä ja lennetään ("tipahdetaan") täysillä avaruuteen. Tai sitten todellisuus vääristyy ja taivaassa näkyy vain iso musta aukko, joka nielee kaiken. ;D

    8)

      Entä, jos se on tuleva todellisuus! SIIS maan vetovoima

       lakkaaa, ja yht`äkkiä oletkin yksin, joooo, ihan

         yksin.!!Kyllä, maan vetovoima pysyy ennallaan,

           SINÄ vaan olet " pudonnut " erillaiseen

            tietoisuuden tilaan, ja pidät sitä

              tosi pelottavana kokemuksena!


                          :smitten: 

         P.S. Tilana, jossa ei ole tilavuutta, ei rajoja.
               Siis pelkkänä mielentilana koko hoito.        

Tosta maanvetovoimasta tuli vaan mieleen, että jospa se on jonkin lainen illusio?
Tai kun meille on vaan sanottu että on olemaas maanvetovoima ja se siitä...
Mutta esimerkiksi tämä CRISS ANGELin temput, hänhän kumoaa koko maanvetovoiman lain meditoinnin sun muilla jutuilla...
Onko ne vain silmänkääntö temppuja vai mitä?

    :uglystupid2:

        Meillekkö muka kaikki pitää vääntää rautal---

         eiku lusikasta (kaikenmaailman urikellerit)

           että tajuaisimme jotain tästäkin

           I   L   L   U   U   S   I   O  S  T   A.

                            :2funny:

Juu, en osaa sanoa onko se illuusio vai mikä. Jännittävä tilanne kuitenkin, jos tuollainen joskus sattuisi. 8)

Toinen pelottava juttu mikä tuli mieleen on sähkö ja vesi. Mulla on ajoittain sellaisia jänniä aavistuksia, että joskus söhläisin veden ja sähkön kanssa ja saan sähköiskun. :-[

En ole saanut sähköiskua koskaan, mutta tuollainen pelko tulee aika ajoin mieleen kun käynnistän jonkun sähköisen laitteen ja lähellä on vettä (vaikka turvallisen välimatkan päässä). :o

Astrobug.. se on vähän samanlainen tunne, kun parvekkeella nojaa kaiteeseen ja miettii mitä jos kaide antaiskin periksi.. se ei kuitenkaan pelota.. minua ainakaan.. se jotenkin kiehtoo,eihän se oikeasti tapahdu..  ;D

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Suosittelen pitämään nämä erillään.. Ei ole kiva kokemus.. vaikka henkiin jäinkin :smitten:

Onhan noin oikeasti tapahtunut.. nykyajan rakennukset ei kestä kuten ennen.. :smitten:

Peniksiä  :'( suuria sellaisia  :o

Kuulostaa elämää rajoittavalta  :'(

Lähetän sinulle pienikikkelisiä enkeleitä  :angel:

Minä olen joskus miettinyt tota samaa sillon, kun mun äiti asui 8 kerroksessa. Nuorempana en aatellu niin, mutta nyt vanhempana tulee aina mieleen, jos katson alas.

     :-[  Taitaa sittenkin olla salainen toive!!  :buck2:


                         :2funny:

Mites jos mennän ajankohtaisuuksiin niin pelkäättekö terrori iskuja?
Luuletteko että niitä tulee Suomeen?

Terroria täällä on ollut jo iät ja ajat.
Siitä lähtien kun ensimmäinen pakolainen astui maahan,
kun ensimmäinen "hyvä ihminen" sydroomainen sai valtaa.
 :-\

Vielä on aikaa parantaa tavat  8)

Astui maahan?

Ei, eiheehei!  ;D

Tarkoitin, kun raiskasi ensimmäisen kerran.

Semmoista se oli kun pojat yhtyivät maan tyttäriin nostaakseen ihmisen ylös..

Ooohh  :o pitäisikö minun olla huolissani   :-\
Asun maassa  :buck2:

Mistä?

No "siitä"  :( ?

Ei ole mitään peljättävää  ::)

Eikö pelko olekkin pitkälti kytköksissä sisäisen lapsen kuoletettuun tunnemaailman kohtaamattomuuteen, josta se 'aikuisena' naamioituu egoksi?

    ::)

      Astui maata!  ?  Panna maata. ?  Mikä tuo pelko on?

         VAI, onko niin tapahtunut, ja pelko sen ilmi

             tulemisesta on niin pelottavaa!!

                      :angel:

No kuulostaa enemmänkin joukkoraiskaukselta...

http://tinpan.fortunecity.com/vibe/593/creation-800.jpg (http://tinpan.fortunecity.com/vibe/593/creation-800.jpg)

 ::)

Kävin lukaseen tämän ketjun aikaisemmin, mutta en tarttunu  8) mutta tuon ketjun "mitä näet tässä valovalokuvassa?" harätti kummallisia tuntemuksia...  :o että taidan pelätä...
Kun katsoin ketjun otsikkoa, ajattelin;" uih". Avasin silti ja lukasin tekstin, lukiessa päätin etten katso kuvaa (anteeksi!) Kuin ne silmät livahti ja sillä räpäyksellä lävitseni kulki kylmä aalto. Mitään varsinaisesti en ehtinyt edes havainnoimaan valokuvasta, mutta ikävä tunne jäi  :-[ Menin pois koneelta ja tein pienen harjoitteen, jolla suljen itseni, lähiympäristöni kaikelta pahalta ja lopuksi rukoilin  ::) olo parani ja palasin koneelle. Kun näin tämän ketjun, päätin kirjoittaa kokemukseni tänne... eli taidan pelätä henkiolentojen mahdollisia ilkeitä aatoksia.
Kerranaikaisemmin olen kokenut tälläisen vastaavan. Tapahtui edellisellä työpaikkallani, minulla oli aina siellä sellainen hassu olo, etten halunnut jäädä viimeiseksi tilaan. Kerran sitten unohdin sinne kassini ja jouduin palaamaan yksinäni... tila oli täynnä jotakin ja se tuntui harmistuneen minun takaisin saapumisestani (ei vihainen)! En ole eläissäni ollut niin vikkelä liikkeissäni ja taisin pyytää anteeksikin  :-X Seuraavanan päivänä tila oli taas tyhjä  :angel:

Nyt vasta sen kunnolla tiedostin ja myönsin itselleni, että pelkään sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä, vaikka koenkin olevani erittäin sosiaalinen ja ihmisrakas.  :-[

Tätä käsiteltiin jo jonkin verran regressiossa, mutta nyt aion mennä puhumaan tästä myös muualle ammatti-ihmisille vihdoin ja viimein. Olen vain yrittänyt kohdata näitä pelkojani vaihtelevalla menestyksellä. Nyt huomaan miten rajoittavia pelkoja ne ovatkaan.  :o

Yhdyn tähän jaloista tarttumisen pelkoon. Monesti huomaan vieläkin, kun peiton alle mennessä en millään voi jättää jalkoja paljaaksi, koska musta tuntuu, että joku tulee hiplaamaan. Kaikki tämä tunne vain silloin, kun olen yksin kotosalla  :idiot2:

Myös lähes täydellisyyden tavoittelijana on pelkään epäonnistumista, mun pitäs aina olla loistava kaikessa, koskee lähinnä urheilua. Koulussa en ikinä ole ollut edes lähellä huippua. Rasittavaa noin pidemmän päälle  ???