Astro Foorumi

Oletteko te huomanneet elämässänne tätä mieletöntä auttamisen halua, joka olisi syttynyt teissä ihan "yllättäen"...?

Sellainen todellinen sydämen halu olla avuksi kaikille? Ja sellainen kummallinen ymmärrys siitä, miten se pitää tehdä, mitä sanoa ja milloin...?

Minusta tuntuu, että eteeni tulee koko ajan ihmisiä, joita minä voin auttaa ja joille minä voin tehdä hyvää. Yleensä aihe on juuri tämän uuden energian murroksesta toipuminen, irti päästäminen ja eteenpäin meneminen... Ja minun kohdallani ne ihmiset ovat olleet lähes poikkeuksetta miehiä, ystäviä, sukulaisia ja sitten ihan uusia tuttavuuksia. Ja se halu auttaa on todella suurta, kumpuaa sydämestäni saakka.

En ole tällä tasolla kokenut sitä koskaan aikaisemmin ja saan siitä itse ihan hirvittävän paljon, että melkein itkettää.

Onkohan meillä täällä nyt tällainen ihana aalto menossa -hope so! Toivottavasti mahdollisimman moni vastaanottaisi sitä ja alkaisi toteuttaa omassa elämässään!  :smitten: :smitten: :smitten:

On hieno asia kun on halua auttaa :) mutta auttamisen moni voi ymmärtää väärin ja siitä voi syntyä nopeasti riippuvuus-suhde  :buck2: auttamisesta voi tulla taakka hyvinkin nopeasti riippuu millä tasolla autat ja miten. On osattava kuunnella sydäntä millon auttaminen ei enään auta eikä tepsi vaan hakataan päätä seinään monesti ilman toivottuja tuloksia, mutta on sellainen auttaminen silloin järkevää jatkaa  ??? emme kuitenkaan voi ottaa toiselta opettavaista kokemusta pois, tekemällä valmiiksi voimme vaan myötätukea ja kuunnella ja olla hetkisen tuki tuskaisempana hetkenä

Ihmisiä kerääntyy ympärille paljon, ja usein sellaisia, joilla asiat menevät päin mäntyä. Tuntuu välillä että otsassa on leima jossa lukee "kuuntelen sinua". Hyvä asiahan se on kuunnella muita ja olla tukena ja auttaa. Välillä vain tuntuu, että miksi minä? Olen niin kiitollinen tästä energia-aallosta, joka nyt vaikuttaa meihin kaikkiin, malttamattomana odotan lisää.

Sehän siinä onkin, että tämä auttamisen tarve onkin erilaista.... Oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista, oikeiden sanojen sanomista jne. Siksi se onkin niin ihmeellistä  :smitten:

Nuorempana oli hirveä auttamisen tunne. Nykyään ei ole enään, niin suurta viettiä.
Nuorempana saatoin ostaa minun siskolle vaatteitakin, kun hän oli hieman köyhä. Myös siskonlapsille joskus hyvää hyvyttäni ostin jotain kivaa, mulla on 3 siskoa ja 2 veljeä jäljellä.
Halusin aina yllättää ihmiset antamalla heille jotain mikä antaa iloa.

Auttamisenhalu on jäänyt vähemmälle, ehkä syy on se, että olen 12v kasvattanut yksin mun 2 lasta, vanhin täyttää 20v ensivuonna ja poikani joulukuussa 17v.

Mulla halu nousi 3 vuotta sitten pintaan, nytten on tosin vähentynyt.
Energiahoitoja ja selvännäköä tein ilmaiseksi viimeiset puolitoista vuotta, no palkaksi ei saanut edes kunnollista kiitosta.
Onko henkimaailma ajanut teitä koskaan niin ahtaalle, ettei pakoa ole
ja oletta menettäneet kaiken?, jopa koditomuus uhkaa koko ajan?

Ihmisten voimakas halu autella "toisia", johtunee juuri tuosta, jota olemme täällä jo käsitelleetkin eli oman kasvumme tarpeista.

Sillä ei oikeasti ajateltuna edes ole ketään muita kuin se yksi Luoja, joka vain on jakautunut sen polariteetin teoilla, moniin erilaisuudelle kuuluviin energioihin sekä kehoihin. Eikä me siis tehdä mitenkään muuta kuin kootaan vain kaikki taas takaisin, niiden tekojemme teoilla!  ;) :smitten: