Astro Foorumi

Tuli tuosta miksi ex löytää uuden- keskustelusta mieleen..

Miten pitkään olette siis olleet sinkkuna suhteiden välillä? Kun entinen on päättynyt, miten pian/kauan menee että olette uudessa suhteessa? Kuinka monta viikkoa, kuukautta, vuotta on teillä ns.seurustelu/suhdeväli?

Eka liiton jälkeen olin yh:na 4v ja toisen eron jälkeen olin 5v yh:na :)

Sain eron -95 ja vasta tänävuonna olen seurustellu 1.5 kertaa. Kyllä minulla on ollut kosijoita mutta en kertakaikkiaan ole tuntenut mitään kemiaa heihin.
Viimeeksi seurustelin n. 3kk nyt kesällä ja alkutalvesta 2viikkoo, joka oli puolinaista seurustelua, kun tämä mies ei asunut tässä kaupungissa missä minä.

Vau..
Sawotar ja MetalLady
Onko teillä ollut siis ihan täyssinkkuus eikö mitään miniromanssiakaan noiden vuosien välissä?

Oli mulla rakastaja jossain puolessa välissä, etten ihan selibaatissa ole ollut, mutta sekään ei kestänyt, kuin maximissaan 1 kk. :D ;)

Edellinen suhteeni kun päättyi niin olin 1,5 vuotta sinkkuna. Ko. suhteen jälkeen oli joku "viritys" joka kesti vain hetken (kuukauden päivät) .. suhde päättyi sitten meidän molempien tahdosta.

Mutta yleensä ottaen se eron jälkeinen aika on puolesta vuodesta ylöspäin.. Ei siihen uuteen suhteeseen niin äkkiä pysty tai ainakaan minä en siihen kykene.

Seurustelin vakavasti 6 vuotta sitten ja sen jälkeen sinkkuna. Nyt alkaa tuntua siltä, että haluaisin vakiintua.

Tai ainakin vakituinen tangokumppani...  ;)

Niin minäkin haluun jo vakiintua, minä taas haluan hevimiehen. ;)

Kävi hyvä tuuri.. omistin ennen hevimiehen, mutta nyt sain samassa paketissa molemmat eli hevimiehen ja huNppamiehen :)

Tämän ensimmäisen erittäin vakavan suhteen jälkeen olen nyt ollu 1,5v sinkkuna.
Toki tähän 1,5v mahtuu jos minkäki laista yritystä..
Mutta ei ne ole saaneet tuulta siipensä alle...
Välillä tuntuu siltä kun en enää osaisi kiintyä tahi rakastaa samalla tavalla kun ennen se tuntui olevan niin helppoa... Kaikesta puuttuu sellainen väreily ja jännityksen tunne...
Enää mikään ei tunnu miltään... *syvä huokaisu*

Ensimmäisen, pitkän ja vakavan suhteen päätyttyä olin myös n 1,5 vuotta sinkkuna. Kyllähän siihen mahtui noita pieniä viritelmiä ja yrityksiä niinkun monella muullakin tässä topicissa, mutta ne kaatui aina kolisten ja turpaan tuli. Kai sitä ei ainakaan itse ollut valmis mihinkään..nyt näin jälkeenpäin ajatellen.

Sitten päätin lopettaa "etsimisen" ja sekoilun turhanpäiväisten tyyppien kanssa, ja keskittyä olemaan onnellinen yksin. Jotenkin sellainen hyvä tasapainoinen olo löytyikin, ja sitten ei kestänyt kauaakaan kun nykyinen kulta tallusti elämään. Ja se oli siinä  :smitten:

Ekan oikean seurustelusuhteen (kesto 9kk) päätyttyä olin 2kk sinkkuna. Seuraavan jälkeen (kesto 1v.) olin 4kk sinkkuna. Nyt sitten olen ollut 8kk sinkkuna tuon viimesen (3v.) päätyttyä, mutta sanotaan nyt näin että satunnaista seksiä olen harrastanut vähintään kerran kahdessa viikossa koko tämän ajan. Ja periaatteessa seurustelin koko kesän tuon yhden tuuliviirin kanssa... Mutta nyt sekin sitten loppui.

Ei ehkä kannata ajatella seurustelua vähään aikaan, kun on tähän asti 15-vuotiaasta asti koko ajan seurustellut. Ei ole ehtinyt itsenäistyä tarpeeksi. Näin koen nyt. :)

kukin taaplaa tyylillään...  ;D    ;D

Pääsiäisen aikoihin erosin miehestä ja nyt on sellaiset puoli vuotta mennyt tähän nykyiseen. Lyhyt aika siksi koska tunteet olivat lopullisesti the end sen exän suhteen.

Kun olen eronnut niin tapana on aina ollut yrittää väkisin unohtaa kieltämällä kaiken ja väkisin olemalla sellaisten kanssa kenestä ei edes välitä. Onneksi ei enää... :smitten:

Minäpäs toivon sellasta hippirokkarimiestä... :D

hmm..ensimmäisen jota voi kutsua seurusteluksi jälkeen olin, öh-- peräti 3viikkoa yksin..
minkäs sille voi kun se seuraava luolamies tallusteli vastaan ja kantoi luolaansa...
sen jälkeen... kun se juttu ei toiminut, olin sinkkuna about2kk.. ja nyt en seurustele, mutta säätöä on oikeastaan heti kun erosin viimeisestä.
en tiedä oonko sitten hirveä ihminen, luulen että nuo edelliset suhteet ei kestäneet edes kauan ja siksi helposti irtautunu niistä--
oon kyllä ihan sekaisin tän rumban jälkeen et pitäis vähän rauhoittua ja harkita tarkkaan seuraavan kerran ennenkun alkaa seurustelemaan.. :uglystupid2:

Sen jälkeen kun olen seurusteluhommat aloittanut, olen ollut yksin, ilman minkäänlaista sutinaa, korkeintaan 3.5 kk.

No ei nyt sentäs  ::) onhan sitä pientä vipinää ollu ja jos jonkinlaista sutinaa  ;D mutta ei sellasta jota olisi vakavempaan edes ajatellu ;) ehkä sitä oppi olemaan vähä ronkelempi ja nautin itsenäisestä elämästä  :smitten:

Minä en oikeastaan ole ryhtynyt edes mittaamaan sinkkuusaikaa, sillä uskon, että parisuhde saapuu aina juuri oikealla hetkellä, jos on saapuakseen. Ei liian myöhään eikä liian pian. Toisin sanoen kukaan ei minusta siis voi olla liian kauaa aikaa tai liian lyhyttä aikaa sinkkuna - jokainen elelee sinkkuudessa juuri sen hänelle oikean ajan. :)

VIELÄKIN AM ihmettelen "täydellisen ajoituksen" manifestiasi, mutta sanoisin itse että pari tyyppiä aina hyvä pitää pyörimässä elämässä edes jollain tasolla muuten on boring.

Epäilen että olen niin henkistynyt kun 10 kk ilman seksiä ei toistuvasti tunnu missään. Vaikka tarjontaa olis en välttämättä vaivaudu.

Eihän Täydellisessä Ajoituksessa ole mitään kummallista - kaikkihan täällä Maan pällä tapahtuu ajallaan eli Täydellisesti Ajoitettuna: muutot, perheenlisäys, parisuhteen alkaminen, työt tai niiden loppuminen, kuolema, syntymä jne. Parisuhde ei ole mitenkään sen ihmeellisempi tapahtuma kuin työpaikankaan saaminen.

Mie itse en tunne halua lähteä vain leikkimään toisten kanssa vain, koska minulla itselläni on tylsää. Se ei sovi minulle tai minun luonteeseeni... Kokisin moisen vain toisen hyväksikäytöksi oman viihteeni vuoksi (vaikka toinenkin muka olisi leikissä mukana). Mieluummin mie viihdytän itseäni mätkimällä fiktiivisiä miehiä pleikkarilla kuin iskiessäni porukkaa baarissa, jos nyt IHAN pakko on miesseuraa saada! ;D
Tai sitten vain soittaa miespuolisille ystäville.

Mutta kukin tyylillään - mikäänhän täällä ei ole väärin. Itse en vain koe mitään tarvetta parisuhteelle. Se tulee jos on tullakseen, jos ei tule en jaksaisi surra sitäkään.

Juuri näin, ja siinä se vapaa tahto toimii. En pidä "hirveänä" leikkimisenä sitä, että tapailee kivaa tyyppiä, kun kuitenkaan kumpikaan ei kuvittele että se olisi loppuelämän juttu, ja on vetoa (vaikea selittää mutta hän saa puolestani löytää jonkun jos haluaa, silti tapaisin uudestaan, enkä sano että tämä on sitten seurustelua). Eiks oikea läheisyys ole kivempaa ku pleikkarit? Eli. Nyt jos ajattelen taaksepäin, 2 viimeistä jätkääkin tuli vähän kuin sattumalta; ei ne minusta mitään Täydellisiä ajoituksia olleet, olivatpa vaan rajuja juttuja.  ::) Tai, hienommin sanottuna, parisieluja kaikki kolme tai neljä. Sen ensimmäisen kanssa ehkä tuntui eniten tarkoitetulta se ajoitus..  :-*

Täydellinen Ajoitus ei tietenkää tarkoita pysyvää, pitkää parisuhdetta - vaan sitä, ettö tapaa juuri sen oikeaan henkilön juuri oikeaan aikaan. Vaikka kutinoita kestäisi vain viikon, niin silti ;)

Tänään tuli mietittyä, että olispa nyt sellainen riuska äijä tässä ihan okei juttu.
Ajatus kesti sen viisi minuuttia mitä taistelin punajuuripurkkia auki.. :2funny:

Vinkki: Tiukat purkit saa auki lyömällä isolla veitsen terällä korkin reunaan niin, että lyönti menee vähän huti. Sillä aukeaa tiukempikin purkki ja yleensä ensimmäisellä iskulla.

Terveisin heikkovoimainen sinkku ;D

Tällä onnettomuusherkkyydellä :buck2:
käytän konstia purkki jääkylmän juoksevan veden alle..Kylymähän supistaa..

Laita lusikan kapeampi pää kannen ja purkin väliin ja vähän nostat lusikalla kantta..
kuuluu "tsup" ja aukeaa..  :)

Sama juttu on noiden mehupullojen korkkien kanssa, jos ei aukee niin, kannattee pistää lämpimän veden alle se korkkiosa. Se mehun sokeri jymähtää usein sinne väliin. :)
Idea on se, että se sokerinenmehu "sulaa"

Itseasiassa... Olen aina tuntenut seuraavan miehen ennen kuin olen eronnut edellisestä. Miehet joiden kanssa olen alkanut seurustelemaan ovat olleet tuttavia tai ystäviä ja kun ero on tullut niin sitä on sitten lyttätynyt yhteen muutaman kuukauden sisällä.

Niin just, kun on onnettomuushetki, niin voi varmana yrittää supistaa purkkia, jos se on lasia. ;D

Onko se pikemmin niin että HALUAA uskoa ajoituksiin ja tarkoituksiin? Miksi oli sen tarkoitetumpi että olin x määrää vuosia yksin, sitten otin jonkun peliin, sitten yksin, sitten joku tuli peliin ja haavoitti aivan turhaan. Minusta ainakin. Vähemmän kipuja hemmoista olisi voinut olla.. esim, nyt, onko todella jotenkin "tarkoitettu" että en ole kenenkään kanssa enkä tiedä haluanko ollakaan, tosissani. Kevyttä hupaa se nyt sopii..  :coolsmiley:

No, mie itse en usko sattumiin. En vain jaksa uskoa, että joku tulisi sattumalta elämään (vaikka sitten itse saalistaisi tämän heilan itselleen) tai että joku vain sattumalta jättäisi.

Jotenkin se ei tunnu minun maailmankuvani mukaisesti yhtään loogiselta.
Vähän sama kuin se, että no sainpa sattumalta tämän ihmisen äidiksi/isäksi/veljeksi/siskoksi/ystäväksi/jne.

Tässä asiassa koen ja ajattelen kyllä aivan samoin kuin AthaMaarit, kaikella on tarkoituksensa ja ajoituksensa.
Myös sillä, että tulee/kokee tulevansa loukatuksi. Tai joku haavoittaa, se ei ole turhaa vaan  tarpeellista.  Silläkin on tarkoituksensa.

Minä olen löytänyt kaikki mieheni viimeistään kuukauden sisällä, nykyiseni jo seuraavana viikonloppuna edellisestä erosta.
Jotkut ihmiset kuuluvat elämääni kauemmin kuin toiset, niin kauan kuin se on tarpeellista. Kaikki alkaa ja loppuu silloin kuin pitääkin. :smitten:

Tähän en voi muuta sanoa, kun että komppaan täysin.  :)

Ja kyllähän se yksinolo tai satunnaiset suhteet voi sillä hetkellä tuntua tarkoituksettomalta, tai jonkun henkilön merkitys yhdentekevältä, mutta viimeistään sitten kun vähän aikaa on kulunut ja suurimmat tunnekuohut laantuneet, niin alkaa kummasti merkitykset selkiytyä..

Edellinen pitkä suhde kesti noin 3 vuotta, jonka jälkeen olin yksin vain pari viikkoa (ei kuitenkaan mitään seurustelua). Kuitenkin tän suhteen loppumisen "vaikutus" näkyi vasta myöhemmin. Seurustella aloin vasta pari vuotta tän 3 vuoden suhteen jälkeen. Tämä suhde puolestaan kesti taas 3kk, jonka jälkeen olin yksin vain vähän aikaa. Sit tuli yhtäkkiä stoppi kaikkeen ja olin noin vuoden verran aivan yksin, ei siis kerta kaikkiaan mitään...
Todella ankeaa aikaa, ihan kauhulla muistelen!  ???

Eipä sillä haavoittamisella toistaiseksi ole ollut muu seuraus kuin että en halua olla miesten kanssa? Laittaa rahan ja työn ykköseksi kuten miehet? On kuin mies?  :-*

Oliko se tarkoitus? On hyvä olla yksin. Ei jaksa flirttailla kunnolla eikä aloittaa kenenkään kanssa. Tulee vain 1 tapaus mieleen jonka kanssa olis ehkä kiva olla ja että oli "tarkoitettu" että tavataan mitä se nyt sitten lopulta onkaan. Mutta siis en lataa asiaan suuria odotuksia. Ystävät, matkailu.  :coolsmiley: Eilen yksi ystävä sanoi, no nyt voisit jonkun löytääkin kun on hyvä olo. Noniin. Toinen on menossa naimisiin vaikkei edes halua! Mutta rahan takia, kun on ulkomailla turvatonta!

Mikä on se merkittävä opetus AM, paitsi että haluat uskoa asioiden olevan menneiden elämän karman tasapainotusta? Jos jokaisessa suhteessa on karman maku, en mielellään sitten tapaa ketään, paitsi jos vaihteeksi olisi hyvä karma minua kohtaan.  :angel:

Kaikki ihmissuhteet ja kanssakäymiset toisten kanssa, olipa sitten kyseessä vaikka opettaja ja oppilas, perustuvat karmaan ja menneisiin, paitsi joidenkin kohdalla oleva ns. rakkausmonadi, jossa kaikki on jo selvitetty, eikä kahden ihmisen välillä ole muuta kuin puhdas Rakkaus, mitä ei mikään heivauta. Rakkausmonadeja voi olla useammankin ihmisen kanssa yhtä aikaa, eikä kyse yleensä ole edes parisuhteesta.

"Kun kaksi ihmistä on kokenut keskenään kaikki monadit (eli karmalliset oppiläksyt) monien elämien aikana, heillä ei ole jäljellä muuta kuin että he rakastavat toisiaan täydellisesti. Ei ole mitään, mitä he eivät olisi tehneet toisilleen tai kokeneet toistensa myötävaikutuksesta. He tietävät toisistaan kaiken. Tätä kutsutaan rakkausmonadiksi ja se kestää niin kauan kuin he elävät elämiä yhdessä. On tarpeetonta sanoa, että rakkausmonadi koetaan vain vanhemmassa sieluniässä (eli siis maanpäällisten elämien kiertokulun loppuvaiheessa) johtuen siitä, että siihen kasvaminen vaatii runsaasti aikaa.
   Rakkausmonadin ei tarvitse esiintyä missään tietyssä muodossa. Se voi olla aviomies/aviovaimo-suhde, vanhempi/lapsi-suhde, tai sisarussuhde. Se voi ilmetä myös yksinkertaisena epäitsekkäänä ystävyytenä kahden ihmisen välillä. Rakkausmonadi opettaa rakkautta ilman ehtoja eli agapea. Joskus se sekoitetaan parisielusuhteeseen. On totta, että myös parisielut käyvät usein kaikki monadit läpi ja siihen kuuluu myös rakkausmonadi. Mutta monet rakkausmonadit eivät silti ole parisieluasetelmia. Sinulla voi olla yksi tai useampi rakkausmonadi."

Minä itse taas haluan tavata kaikki mahdolliset sopimani parisuhteet läpi tässä elämässä niin, ettei mitään jää roikkumaan enää tänne maan päälle. Vaikka se sitten ottaisi kovillekin ja varmasti ajoittain ottaakin. Minulla ei ole muuta päämäärää tässä elämässä kuin vapautua elämästä. Elämäntehtävä on sitten asia erikseen... ::)

Karman toimiminen elämässä ei vaadi siihen uskomista. Ei auringonnousuunkaan tarvita uskomista, se nousee kaikesta huolimatta.

Kukahan TODISTAA sen mikä oli sielunsopimus edellisen kanssa, kun häneltä vähän niinkuin jäi nää sopparit täyttämättä? Olet hyvin tiukka näissä henkisissä asioissa, minusta kyllä idea on nauttia ja pitää hauskaakin, muuten näiden pallojen luominen on ihan päätöntä. Olis voinut jäädä henkimaailmaan/ olla eriytymättä kenenkään kanssa, niin kaikki olis ollut helpompaa ja sopparit ihan turhia myös.

Sielunsopimuksetkin voi purkaa eikä jokaisessa suhteessa ole sopimusoikeudesta kyse!  :2funny:

Ja seuraava, ok jos hän sopi että meille tulee kiva elämä yhdessä, otan vastaan. Muu riittää.  :smitten:

Meinaan jatkuvasti "lukea" tämän topicin otsikon näin:

"Kuinka kauan olette olleet sinkkuna elämienne välillä?"

Hmm...; kun on "iki-suhteessa" kaikkien kanssa,
niin eikös tupla-mega-albumin pitäisikin jo myydä hyvin?

*kuuntelee eetteriä*


 :smitten: :-* :angel:

Esimerkiksi hyvä selvännäkijä, jonka kanssa kemiat osuu kohdalleen, pystyy näkemään sopimuksia ja menneitä elämiä toistenkin ihmisten elämästä, ei vain omastaan. Jokainen kuitenkin tietää kaikki tekemänsä sielunsopimukset itse, olipa siinä osallisena 3 tai 333 muuta henkilöä. Eri asia on sitten saada se asia päivätietoisuuteen.

Hauskaahan saa myös pitää, mutta mie itse ainakin pyrin muistamaan sen, että se pelkkä hauskanpito jossain menneissä elämissä on aiheuttanut ne karmat, joita olen maksanut myöhemmin pois tai maksan nyt. Esimerkiksi rakastajien vaihtaminen koko ajan. Tai viattomien ihmisten kiduttaminen ja silpominen. Vihollisten tappaminen. Kaikki nuo kolme tuntuivat hurjan hauskalta silloin, muistan vieläkin sen mahtavan hurmion, mikä tulee siitä, kun iskee taisteluhuumassa kirveellä pään irti toiselta tai silpoo penkkiin sidottua avutonta miestä palasiksi jäsen jäseneltä.

Eikä nyt sillä, että kaikesta hauskasta tulisi automaattisesti karmaa :D Kannattaa muistaa kuitenkin, että sitä karmaa VOI tulla, olipa puuhaa hauskaa tai ei.

 ::)

Tuota..., eikö kyseessä sentään ole pikemminkin oppirahojen käyttö kuin oppirahoista maksaminen?

En näet erota karmassa "poismakselua" vaan näen elämän haasteellisuudessa kutsun oman karmansa hyödyntämiseen, sen kehitysversioivuuden laittamiseen likoon.

Ilmauksella "kehitysversioivuus" tarkoitan sellaista kokemusvarantoa,
joka suuntaa ihmistä tekemään vapaan tahtonsa mukaisia valintoja,
jotka kuitenkaan eivät voi olla asettumatta palvelemaan kokonaisuutta,
koskapa sekä ylin että alin tahto ovatten yhtä lailla muuttumattomia
ollen se meneillään oleva "elämän suunta".

Elämän suunnan ollessa aina "menossa" kohti täydellisyyden sijan esillenostettavuutta luoduissaan.

Laajemmassa merkityksessään ei näet voisikaan olla karmaa,
jota ei voitaisi hyödyntää palvelemaan kokemuksellisuuden täydentymistä.

 :smitten:

Karmahan sanana kalskahtaa vähän kylmälle ja poismaksaminen vielä kylmemmälle. Kuitenkin, mitä kylvät, sitä niität - yksi universumin suurista laista. Karma ei ole pahaa, muttei hyvääkään. Se vain on. Niin kauan kun ihmisellä on karmaa, hän on ikään kuin valtuutettu tasaamaan tilinsä. Joko niin, että pyytää itse anteeksi toiselta tekojaan tai ottaa vastaan toisen anteeksipyynnön. Mutta senhän sinä varmasti tiesitkin ^___^

Karma on minun näkemykseni mukaan eräänlaista anteeksipyyntöä. Jos menen ja rikon jonkun ikkunan, joudun korvaamaan sen, vaikka kyseessä olisi vahinko. Sain kokemuksen siitä, millaista on kun ikkuna menee rikki ja mitä siitä seuraa.

Karma kiertää nyt nopemmin kuin aiemmin. Aina anteeksipyyntöjä ja hyvittelyjäei tarvitse kuljettaa seuraavaan elämään, vaan sen voi hoitaa jo tässä. Lisäksi karma tulee vastaan melkein huomaamatta: varastan veljeni suklaapatukan ja kas, myöhästyn bussista ja joudun kävelemään 6 kilometriä kotiin. ;)

Hauskanpito ei minulla tarkoita SILMITÖNTÄ määrää suhteita, vaan että JOKAISEEN suhteeseen ei lataisi raskaita käsitehirviöitä "sielunsopimus" jne. Hauskapitoon ei minulla menneissä elämissä juurikaan ole kuulunut silpominen.

Karmaa voi myös muokata eli pahaa karmaa polttaa ja hyvää luoda - rajattomasti.  :laugh:

Sielunsopimusasiaa olen kysellyt regressiossa monta kertaa ja siltikään se ei muuta sitä asiaa, että toinen osapuoli saattaa irtisanoutua sopimuksista. Tätä tarkoitti oma välien poikki paneminen exän kanssa; jos hän ei noudata sopparia niin en minäkään.  :-*

 ::)

Niin. Sanotaanhan, että karmastaan vapautunut ihminen on jumal-ihminen.
Taikka että Jumala ei tarvitse anteeksiantoa, koska Jumalalla ei ole karmaakaan.

Silti ihminen tainnee pyydellä jumaliltaan anteeksi kuvitellen näiden kantavan itselleen kaunaa
eli vaatimalla vaativan anteeksipyydettävyyttä.

Niin. Prosessointi on kiihtynyt - homma klaariintuu nopeammin.

Tasoilla, joilla olemme kaikki (oletetusti) yhtä,
ei anteeksiantoa tarvita, mutta...

... entä karma - tilaisuutena?

Kuka pakottaa "suoriutumaan itselleen teettämästä karmasta",
jos se on avoin tilaisuus sijoittaa jotakin "tietämättömyytensä tilille"?

 :o

Sopimukset? - Mitä virkaa on sillä, että sitoo muita itseensä, vaikka tietää kuuluvansa näiden kanssa yhteen
saati sillä, että irtisanoutuu sopimuksista, joihin ei kuitenkaan löydy erillisyytemme ulkopuolista pakottajaa?

Tulee muuten mieleen miten 1992 lopulla pari kaveria petti ystävyytemme AIVAN samaan tyyliin kuin eräs toinen 1997 lopulla ja jälleen eräs 2003 lopulla sekä 2005 keväällä viides. Arvelin, vaistosin että näin tässä tulee käymään, merkit olivat samat; ateismi, ahneus, tapahtumabisnes jne. En olisi uskonut että jotkut asiat toistuvat noin. Mutta nyt se tosiaan välähti miltä Petos tuntuu. Se jos olin itse kaikille Paha ennen jää vielä todistettavaksi.

On tässä muutaman Miehen kanssa oltu pyörityksessä, niin että suhteissa olo arveluttaa.  :knuppel2:

Mie oon ollu ihan 2 viikkoa "sinkkuna" sen jälkeen kun 15-vuotiaana aloin vakituisesti seurustelemaan  :o
Olis kyl varmaan pitäny olla ihan itekseenkin,mut minkäs teet kun yksin ei osaa olla  :smitten: Eli päällekkäissuhteita on ollut  :P

              :knuppel2:    Oinas73

Taitaa mennä 3 vuotta satunnaisine tapailuineen. Miksi ottaa huonoa kun tuntuu että hyvää ei ole? Enkeliterapeuttini otti yhteyttä ja tuli hyvä olo kun muisti taas sen kokemuksen kaksoisliekistä, suojelusenkelistä ja rakkaasta sieltä jostain menneestä, joka olisi tulevassa.. jos ei  tarttis tahkota kaikkea huonoa enää. Miehekäs se saisi luvan olla, komea pitkä ja menestyvä, terve ja olen sitten hänen elämänsä nainen (koska siten minusta saa paljon hyvää irti). Piste.  :angel: :-*  Minulla on eräs eno joka on just sellainen "upseeri ja herrasmies".  :D Ja ulkomaat liittyy. Olisi kiva vaihteeksi ihailla miestä.

Luulen ettei mene 5v, mutta mistä sen tietää. :smitten:

Edellisestä seurustelusta 9v :idiot2:

Mulla ei ole oikein koskaan ollut vakavaa suhdetta. Ja edellisen seurusteluyriyksen jälkeen en oo edes yrittänyt mitään ihmeempiä ja aikaa on mennyt.... 2v... OHO!
Heh.. säälittävää sanoisinko. Noh. Joskus vain on niin ettei miehet elämään mahdu. Mut kyllä nykyään alkaa tuntua siltä että aika on kypsä. Kyse nyt on vain tietenkin siitä, miten onnistun kompromisseihin. Paatuneena sinkkuna se varmasti tulee olemaan vaikeaa... kun kaikenlaisia ihmeellisiä tapoja on kun on tottunut siihen ettei ole muita ympärillä hyörimässä...

Mielenkiintoista loppuvuotta aiheen tiimoilta meille kaikille.

Viimeinen "virallinen" ja "julkinen" seurustelu -suhde päättyi 12 vuotta sitten.. Sen jälkeen on ollut erilaisia "virityksiä" ..  5 vuotta kestänyt salattu -suhde päättyi 1,5 vuotta sitten keväällä.. lomaromanssi 2005 heinäkuussa..
Nyt sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen... edes kaveruuteen..  :P

Teoreettinen kiinnostus on, syvien tunteiden kanssa onkin sitten eri juttu. Ei niitä joka häiskä esille saa, vaikka aina töihinkin tulee uusia nuoria myyntitykkejä joiden kanssa jutskaan, niin en rakastu. Mutta hyvä ajatus kuitenkin että joskus oli jotain joten joskus voi vielä tullakin.  :angel:

Hmmm.. Minulla on pääsääntöisesti mennyt lähes kaikki suhteet
niin, että niistä ei oikein tiedä, milloin ne ovat alkaneet/loppuneet,
koska olen poikkeuksetta tuntenut miehen hyvänä ystävänä
jo kauan ennenkuin se on syventynyt suhde-suhteeksi. :)

Mitä sillä on väliä, milloin alkaa ja milloin loppuu
ja paljonko aikaa vierähtää..? :idiot2:

Pääasia, että kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia. :smitten:

Olen myös edelleen hyvä ystävä exieni kanssa, lukuunottamatta
yhtä tapausta, joka oli tuollainen teini-iän
hulluskelu, joka päättyi oikeussaliin. :uglystupid2:

En voisi kuvitellakaan olevani yhdessä kenenkään kanssa,
jota en tunne hyvin. :o
Kerään liian paljon kaikenlaisia hulluskelijoita ympärilleni,
jotka tekevät kaikenlaisia kummallisuuksia (v)ihastuksissaan. ???

Ystävyys-suhde on hyvä pohja aloittaa ja mahdollisesti myös
lopettaa suhde, jos sille sitten tuntuu. ;)

Loppujen lopuksi olet kuitenkin tuntenut helpompia miehiä kuin minä?

En ole kuullut, että olisin itsekään kovin rasittava ja vaikea. :)

Niin, niin. Aivan. Heh, heh. Joko vastasit siihen kauanko olet sinkkuna suhteiden välillä?

hmm oon nyt ollu 9 kk sinkkuna ensimmäisen vakavan suhteen päätyttyä, oli mukavaa olla yksin siinä yhdessä vaiheessa ja pohtia kaikenlaista. oon tässä ajassa "aikuistunut" ja "kypsynyt" enemmän kuin pariin vuoteen ja olen hyvin iloinen siitä että suhde loppui vaikka läheiset luulivat sen eron vievän lopulta henkeni. Oli kyllä tosi rankkaa. Nyt sais jo tulla joku uusi vastaan! luin jostain että kala-naiset ei oo onnellisia kun ne on sinkkuja ja se on kyl minun kohdaltani totta.  :smitten: :smitten: :smitten:

much love  :smitten:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/yeahthat.gif)
Yritin vastata, mutta minun suhteeni taitavat
mennä hiukan sisäkkäin ja päällekkäin. :idiot2:
Muutamia kertoja, vähän useammankin kerran olen ottanut,
että (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif) nyt tarvitsen sinkkuilua ja tehdä omaa hauskaa,
mutta aina se vain on katkennut kesken hauskan pidon. ;D

Olen liian intohimoinen ja flirtti
ja täten altis kiusauksille ympärilläni.. ::) ;D

Avioero 4,5 vuotta sitten. Sen jälkeen virityksiä vähän joka suuntaan, ekan kerran seurusteluYRITYS (ei siis pelkkä säätö-viritelmä) vasta neljä vuotta eron jälkeen eli viime kesänä. Toinen sellainen heti perään. Nyt menossa ystävyyspohjainen suhde, minkä tulevaisuudesta ei ole hajuakaan. Miehiä olisi, mutten ihastu millään. Alan uskoa Asterixin sanoja, että parempi tuntea kunnolla ystävänä ensin. Kaikki suhteet tähän mennessä alkaneet salamana - ja päättyneet yhtä nopeasti.  ;D

Ystävyys on kieltämättä kaunis pohja kaikelle,
myöskään erot eivät ole niin kauheita tuolloin..
-uskoisin. :)

Pari naispuolista ystävääni kyselevät aina, mistä johtuu,
että ympärilläni olevat miehet ovat niin tosissaan
ja heti lahjomassa ja kosimassa ja pysyvät vuosia lähettyvillä
muista miehistä huolimatta,
mutta minulla ei ole koskaan ollut yhden illan suhteita,
minulla kun on tapana vedättää miehiä. ;D

On hyvä erotella jyvät akanoista. ;)

En oikein usko pikaruoan olevan hyväksi..
-edes rakkaudessa. ;)

Yritin olla kaksosmainen, mutta en millään jaksa olla flirtti. Liian syvällinen. On miehet tosissaan minunkin ympärilläni ja koska se menee liian syvälliseksi, asiasta tulee heille ongelma alta aikayksikön. Ystävyydestä ne korkeintaan puhuu, alkaahan jutut tavallaan ystävyydellä.. sanojen syömistä..

Saturnus vitosessa todella on antanut hengähdystaukoa kys. aiheesta ja sitä niinkun tietää paremmin mitä tahtoo. Erittäin harva mies kiinnostaa ja tällä hetkellä ei kukaan.  :P

Itsetuntoni ei myöskään lepää tämän asian varassa. Voin hyvinkin olla yhtä viileä kuin joku on minulle ja olla itsekseni todella pitkiä aikoja. Vuoden 1986 ristiriitaisuus 5 huoneessa selittyi kenties Saturnuksen neliöillä. Kun todella kaipasi suhdetta, sitä ei tullut vaikka oli ties mitä hyviä planeettoja k.o. huoneessa. Saturnus vaikeutti liikaa ensimmäistä pitkää suhdetta, sen jälkeen yhä vähemmän kiinnostusta hankaliin ihmisiin. (riippuvuusongelmat tms työnarkomaniat)

Ensi kerralla, jos todella taas pitää ryhtyä rakastamaan jotakuta tässä lähivuosina, mikäli tämä ihminen ei vaivaudu yrittämään ja kasvamaan kanssani (huomattuaan siis kemiat ensin, öh), en jaksa tätä suhdepeliä enää. Ei vaan kiinnosta. Jotain aspekteja tulee nähtävästi 2010 jälkeenkin, mutta katotaan sitten lotkauttaako korvaansa.

Pikkusisko, sama kokemus minulla ja todella pyrin alkamaan homman hitaasti, vaikkakin romanttisesti ens kerralla. Olis kiintoisaa löytää yksilö, jossa on pitkää kestokykyä.. ja eksotiikkaa. Että jos juttu samaa rataa ajatteli mennä, saa mennä 5 v ennen kuin mitään - tai mitä hyötyä siitä on sittenkään. Niin ja suhde voisi sisältää hyvää karmaa niin että kaikki tunnesiteiden luominen ei tarkoita vain rasittavia kokemuksia.

Minulla meni just näin. Avioero, 4-5 v yksin, suhde, heti perään suhde ja sen jälkeinen tarjokas (tai 2-3) saavat lähinnä kylmää vettä niskaansa..

Avioero 4,5 vuotta sitten. Sen jälkeen virityksiä vähän joka suuntaan, ekan kerran seurusteluYRITYS (ei siis pelkkä säätö-viritelmä) vasta neljä vuotta eron jälkeen eli viime kesänä. Toinen sellainen heti perään. Nyt menossa ystävyyspohjainen suhde, minkä tulevaisuudesta ei ole hajuakaan.

JOTAIN samankaltaisuutta näissä jutuissa on, olen huomannut ainakin aquariuksen, valonkantajan, pikkusiskon ja omissa jutuissa.. mitähän kaikki oppivat tästä?? Niin ja, en paljon enää tingi sellaisista asioista kuin musiikkimaku, elämäntapa jne, ei hyvää kokemusta kompromisseista.. kaiken kaikkiaan voi olla että Saturnus vitosessa tuo nimenomaan karmallisia suhteita, ja nyt kun AP kartalla Saturnus on samassa pisteessä, on kyllä tauon paikka. Kuten 2001.

Mutta miten flirttailu estää syvällisyyden? :idiot2:

Jos tarkoitat "syvällisyydellä" sitä, kun jotkin kertovat
kaikki ongelmansa exien, perheidensä, ystäviensä, tuttaviensa, koiriensa, hevosiensa ja lemmikkimarsujensa kanssa heti jo kolmansilla
treffeillä ja odottavat pelastusta ja armahdusta,
niin sillä ei ole mitään tekemistä syvällisyyden kanssa.

Ongelmat estävät flirttailun. :coolsmiley:

Flirttailua esiintyy terveiden eläintenkin parissa
niiden yleisessä kanssakäymisessä ja parinvalinnassa.
Silti edes eläimillä se ei välttämättä johda mihinkään,
muutakuin parantaa vain tunnelmaa. ;)

Flirttailun estää mielenkiintoisten miesten puute. Olen kokenut jo tarpeeksi miehiä, hyvää ja pahaa, pitää olla jotain todella erinomaista että jaksaisi kiinnostua. Tänäänkin lounaalla oli taas mies toisensa perään ja nauroinkin jonkun kanssa, mutta.. se tunneside? Ihastuminen?  :buck2: Kun miehet on tässä maassa bisnes tai hevi ja kumpikaan ei kolahda, siinä on sitten valikko? :-*

Tarkoitan syvällisyydellä pelottavan syviä tunteita ja yhteensattumia, joita minun exät ainakin säikähti. Mitä innostuneemmaksi itse kävin, sitä enemmän miestä saattaa pelottaa - ei kaikkia mutta joitakin. EN tarkoita syvällisyydellä VALITTAMISTA vaan voimakkaita tunteita, voimakasta henkistä kasvua. Kiinnostavia kokemuksia, suuria suunnitelmia, monen kanssa ne valitettavasti levähtävät. Mutta niin, ens vuonnahan minulla tapahtuu ihmeitä eikö..  :angel: rock hallelujah.. tai sitten ei.  :2funny: Ole oma itsesi, sanovat..  ;)

Ai, pitääkö suhteiden välillä olla sinkkunakin  :2funny:

Eipä se silloin nuorempana mihinkään heilauttanut, kun ei ollut mitään niin vakavaa, pisin suhde nelisen vuotta...oi oi niitä nuoruusaikoja ;)

Nyt kyllä on pidempi suhde takana (kuusitoista vuotta), ja vakavaksi vetää :idiot2:
Tavoitteena useampi vuosi tai loppuelämä  :smitten:
Mielummin sitä on yksin, kun alkaisi kivirekeä perässään vetämään!

Hehe.. :D Hyvä pointti! :coolsmiley:
Ehkä sinä olet kasvanut vain ulos nykyisistä ympyröistäsi
ja nyt on aika nostaa kytkintä mielenkiintoisimmille maille? :)

Olen ymmärtänyt, toivottavasti oikein,
että olet kiinnostunut asumaan
ja luomaan uraa jossain toisessa maassa? :)

Voihan sitä kokeilla..?  ;)

Niin, vihreää valoa tässä vain venataan, olen asunut jo 2 kertaa ulkomailla.. en halua vain kokea yhtään vaikeuksia enempää kuin tarvis, varsinkaan lapsen kanssa. Muutamia kontakteja ulkomailla on, mut jos naisella on lapsi, huomaan kyllä miten MIES ikkäänkuin helpottais asiaa, ainakin Italian ja Espanjan tutuillani. Nimenomaan en lähde luomaan uraa vieraille maille tästä tilanteesta, kun täälläkin jo tarpeeksi pitää järjestellä aikaansa ja on kuitekin kontaktiverkko - matkailuahan se ei estä.  ::) Mutta siis olihan tässä pari suomi- miestäkin välissä, eihän se niin varmaa ole mistä se tyyppi pamahtaa. Paras olis nuo eteläiset maat..  8) (toisaalta en todellakaan näe itseäni jonkun espanjaanon kanssa, mutta ehkä sivistynyt öö, ranskalainen - en tiedä koenko ulkomaiset kovin luotettavina, riippunee persoonasta)-

Olen miettinyt, miksi pitäisi olla jokin karanteeni-aika suhteiden välillä,
jos tekee onnelliseksi vain katkeran exän? ;D

Kai sitä nyt itse tietää parhaiten,
milloin on itse valmis uuteen suhteeseen? :idiot2: ;)

Koetko sinä Asterix sitten juuri ulkomaiset miehet kiinnostavampina ja miksi? Koska olet oikeastaan kasvanut ulkomailla? Oletko koskaan ollut suomalaisen kanssa pitkässä suhteessa?

Minusta exäni saavat olla muiden kanssa, heillä oli vaan erittäin tyly tyyli toimia juttujen lopussa, niin että itse en ainakaan tulisi heidän kanssaan enää toimeen. Ei viittis käydä sitä läpi enää jonkun kanssa. Itse asiassa minulla on ollut hauska tyyli puhua suhteiden harvinaisuudesta elämässäni parin exän kanssa. Yksi sanoi, "jatka etsintää" toinen sanoi "anna elämäsi Jeesukselle"  bhuaaahhhhahhhaa.. yksi sanoi "taidat etsiä täydellistä, toivotan onnea" sanoin, "etsin henkilöä joka ei olisi tunnevammainen".. en tiedä onko tämä suomalaisten miesten ongelma tämä tunneilmaisu, no ei ole, samaa ollut ulkomaisessakin.

Mutta sitten taas, ei niissä ole sitä melankoliaa ja saarekkeen omaisuutta, ovat enempi sosiaalisia ja ilmaisevia mitä etelämmästä tulevat, ellei nyt puhuta sitten esittävistä taiteilijoista täällä.

Hmmm.. mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin sinullahan on hyvä
network työsaralla ulkomaille?
Voitko käyttää hyödyksesi niitä kontakteja
saadaksesi aseman jossain hyvässä yhtiössä maassa,
jossa haluat elää?
Jos sinulla on oma ura ulkomailla,
niin lapsenkin kanssa pärjää varmasti. :)

Tilanne voi olla hankalampi, jos on riippuvainen jonkun
miehen suhtautumisesta ja mielenmuutoksista.

Oma ura/työ naiselle tuo perusturvallisuuden
ja silloin ei ole niin iso juttu,
jos joku mies tulee tai menee tai lupaa sitä tai tätä. :)

Kun on oma perusturvallisuus kunnossa, niin se kaikki
mitä mieheltä saa sen jälkeen on vain plussaa kotiin
ja jos ei tule, niin entä sitten, oma elämä jatkuu
ja se tuo uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia tullessaan. ;)

Se antaa ikään kuin pelivaraa,
itseasiassa varsin hyvän kentän toteuttaa omia toiveitaan
ja halujaan.

Nainen, joka on kykenevä tähän ei ole niin pelottava miehellekään,
kun sen ei tarvitse ottaa huolehtiakseen naista ja mahdollista lasta, vaan suhde voi olla tasapainoinen
ilman riippuvaisuuksia puolin ja toisin. :)

Ainoa toimiva työkontaktin-omainen juttu olisi Barcelonassa, mutta en nyt muuttaisi sinne (tosin, Espanjassahan pärjää suomi-englanti jne). Siksipä pitää tehdä vähän muita $$$ järjestelyjä. Kerran tein hommia exäni isälle - aika iso etu olisi miehen kautta tulevat kontaktit. Ei vaan tunnu että nyt olisi vielä aika muuttaa. Pitää viritellä vielä toinenkin £££ juttu.. ens talvena.. Sitäpaitsi aion vaihtaa uraa jälleen kerran v 2008, ja sekin sujuu Suomessa toistaiseksi paremmin. Täällä, tällä kielellä ja lainsäädännöllä on niin paljon helpompi tienata niillä aloilla, joista eniten kontakteja.

SEN SIJAAN haha, olisi kiva kokea kaukosuhteen tuomaa riipivää tuskaa ---hehhe, tuntisi vaihteeksi jotain..  :D ja sitten voisi vaikka muuttaa. Itse asiassa Suomeen on helppo aina palata.

Niin, et muuten vastannut, että prefereeraatko ulkomaan miehiä vai onko sattumaa vai kenties karmaa että olet K-Euroopassa?  ;) :smitten:

Menee off topiciksi hiukan nyt, anteeksi...
Oletko kokeillut kansainvälisiä työhakuja? :)

Esim. www.jobline.com
ja jos Englannin liike-elämä kiinnostaa,
niin hyvä haku on www.totaljobs.com (suosittelen!),
jossa voi räätälöidä, mikä ala ja spesialisoituminen sinua
kiinnostaa ja räätälöidä saamaan vain sen alan työtarjouksia. :)

Työpaikka ilmoituksia ko. linkistä tulee joka päivä sähköpostiisi suoraan,
koska Englannissa on paljon hyviä työpaikkoja tarjolla
esim. pankki -ja sijoitus alalla ja PR/markkinointialalla.
Palkkataso on muuta Eurooppaa korkeampi.
Irlannissa vielä parempi. :)

Verotus ja elinkustannukset on kaikissa maissa Suomea
alhaisemmat ja laatu yleisesti ottaen kaikessa perusjutuissa,
kuten vaatteissa, ruassa ja asumisessa on korkeampi,
ellei lasketa mukaan Ruotsia tai Norjaa. ;)

Mutta tämän varmasti paljon maailmaa nähneenä jo tiesitkin. ;)

Sää toki on ainoa huono puoli Brittien saarilla ja Irlannissa,
mutta mahdollisuudet todella
hyvään elintasoon huomattavasti helpommat
ja monta kertaa paremmat kuin Suomessa. ;)

Lisäksi, jos työskentelet siellä vaikka pari vuotta,
niin voit hakeutua sillä kokemuksella johonkin toiseen maahan
jollekin kansainväliselle yhtiölle töihin,
jotka tarvitsevat ihmisiä, joilla kokemusta "Lontoosta" tai "Dublinista",
eli hyvä englanti ilman aksenttia hyvän työkokemuksen lisäksi. ;)

En tiedä, mutta olen tyytyväinen rakkauselämääni. :)
Minulla ei ole kokemusta paljon suomalaisista miehistä
ja se kokemus mitä minulla on,
niin preferaan enemmän omaa Italialais-Itävaltalaismiestäni. ;D

Niin tai voi olla tietävinään ja kun taaksepäin katsoo tajuaa, miksi mikään ei onnistunut... Nytkin tuntuu että VALMIS OLEN, mutta oikea ei nyt vaan tule samaan tilaan. Näemmä. Vaikka tuntuu olemassa olevan.  :idiot2:

En ole myöskään sitä mieltä, että pitäisi väkisin viettää "karanteeniaika", jotta exän mieli olisi parempi. Jos on valmis uuteen suhteeseen niin mikäs siinä, antaa mennä vaan, pitää elää omaa elämää itsensä vuoksi. Suruaikaa ei tarvitse viettää, jos kokee ettei tarvitse sellaista. Toisaalta asiat ottavat aina jossain vaiheessa takapakkia, jos mennyt suhde ylipäätään on mitään merkinnyt.

Vaikka toisaalta on jokaisen omasta tunteesta kiinni vaihtaako lennosta vai laskeutuuko välillä tankkaamaan  ;D vaikka ilmatankkauskin on mahdollinen...

Varsinaisiin suhteisiin en ole koskaan pitkän suhteen jälkeen pystynyt, tai oikeastaan ei ole ollut tarvekaan. Mutta useiden lyhkästen "suhteiden" jälkeen tekee mieli taas vakiintua  :smitten:

 
Hyvä huomio the_planet :2funny:

Vaikka toisaalta on jokaisen omasta tunteesta kiinni vaihtaako lennosta vai laskeutuuko välillä tankkaamaan  ;D vaikka ilmatankkauskin on mahdollinen...


 :2funny: :2funny: :2funny:

-vaikka ehkä tässä tulee vielä  :'( pitkästä ilosta,
mutten jaksa sitä tänään surra...

Terve Asterix


kiitos - kuvioni tulee menemään hieman eri tavalla. Asuisin/ omistaisin vaikka hedelmätilaa/majataloa etelässä (Suomessa pitäisi myydä omaisuutta) mieluummin kuin suihkin cityissä, ja varsinkaan Englanti, Irlanti ei innosta (ennen pidin just brittimiehistä). Kalifornia englanninkielisistä ihan lyhyen oleskelun merkeissä (kontakteja). Heh, meillä on vaan eri maku.. kyllästyin cityihin Lontoon jälkeen.

Olisi kiva olla tyytyväinen rakkauselämäänsä, mutta kun sitä ei ole.
Tai on se Itsen   (2004 ykköshuoneeseeni meni Mars ja Venus ja 2005 siellä Pluto, Venus ja Chiron parantelemassa, samalla kun siis huoneessa 12 aktiviteettia; näinä vuosina ei vitosessa). Kun on avioliitto ja avoliitto loppunut miehen pettämiseen ja vika suhde miehen kylmenemiseen (ovathan ne kaikki noloja ainakin jossain määrin), on vaikea uskoa tähän asiaan.  :-\ :angel: Karmaa tai ei. Työ ja ystävät on se mikä vielä tuo iloa. Mutta olihan tuo silti kokemusta joka "vei lähemmäs jumaluutta" eli piti käydä aika lailla syntyjä syviä läpi - tiedän mikä rakkaus ei petä. Alkanut tulla sellainen hyvä olo itsessä (Jupiter conj Moon sitten vielä parantaa ens vuonna), mitä ei anna minkään herran pilata. Saavat flirttailla ja ihastua.. onhan noita.. neljäkin.. Siinä mielessä turha laskeskella miten kauan menee, saa mennä tosi kauankin vaikka, valitettavasti vain kaksoisliekki tuolla yläilmoissa on pysyvä asia. Kaikille tekisi hyvää tutustua kaksoisliekkiinsä elämässä tai regressiossa.. :smitten: :smitten:

 :2funny:

hmmmm enpä tunnista sanojasi, Golden sphinx. Olen kyllä lukenut, että nousu vaaka helposti haluaa suhteen oman itsensä olemassa olon "todistajaksi" tai jotain siihen suuntaan... tosin en ole varma, olenko sitäkään sisäistänyt mitä tuolla tarkoitetaan  :)

Jaa, no comments? No joka tapauksessa, itse olen tehnyt nuo kolme ihan merkityksettömiksi ja olemattomiksi käytännössä, vaikka mieli etsii selitystä sille miksi heidät piti tavata. Eihän kukaan heistä ole joutunut kokemaan kahta suhteen loppua jälkeeni, kuten minä.. ja sitten mietin mitä oli tämä itsensä sovittaminen kaikkien näiden rinnalle jossain sängyssä ja sitten kaikki kaput. Heh, heh jotenkin pystyn näkemään itseni aina uudessa kombinaatiossa..  8) siis ennen, mutta nythän ei kiinnosta sovittaa.   :P

On selkeämpää vain tehdä duunia, voi olla että se suojelee. 2006 ei niin raskas kuin 2005 ja ens vuosihan on parempi.. se pahin aika asumuseroineen tosiaan asettui Pluto neliö Pluton vaiheeseen. Joskus suutun vielä että eikö viehättävälle naiselle kerta kaikkiaan löydy kumppania. Ja sitten - miten tuttua puuhaa on lopettaminen..

Mä voin kommentoida ;)

Nousuvaakana tuo "toiselle merkityksen luominen" kolahti, mutta sen poistaminen yht`äkkiä  :idiot2:

Enkä varmasti ole valinnut tai päättänyt, että rakastunko...
Olen aina kuvitellut, että se "vain tapahtuu"  :uglystupid2:
Nyt jälkeenpäin tietysti on helppo sanoa, että ei olisi kannattanut rakastua yhteenkään tähän mennessä...

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaisin...

Kun aloittelin seurustelu juttuja nuorena, oli se yleensä heti vakavamman sorttista. 1. poika ystävä oli ½ v. olin toisen ½ v. sinkkuna. Sitten seurustelin 1½v. ja olin sen jälkeen sinkkuna aika kauan, tosin jotain pientä oli jonkun kanssa, aina välillä. Sitten käveli vastaan se viimeinen. Seurusteltiin sellaset 2½v, joista viimeinen ½ v oli minulle täysi helvetti. Hän ratkesi jostain syystä juomaan oikein tosissaan ja minäsain sit "syyt" niskoilleni, vähän rajummalla tavalla. Sen jälkeen ei ole ollut ketään. Aikaa on kulunut n. 9½v. melkein 10vuotta.
Sai sen verran pahaa jälkeä aikaan että, en ole oikein uskaltanut edes ajatella seurustelevani. Melkein 2 vuoteen en uskaltanut lähteä edes juhlimaan. Nyt vasta on ruvennut tuntumaan että voisin ainakin harkita jos oikeanlainen tyyppi tulisi vastaan.

...Siis Rakastua...Ärrällä!

Kävinpä justiin meidän yhteissä "kotona". Eipä ainakaan mieheni ole tuhlannut aikaansa yksin oloon, koska sieltä löytyi "todistusaineistoa"...
Eipä juuri naurattanut  :tickedoff:

Kyllä se niin on, että miehillä näyttää toi (ai niin, ei rumia sanoja) alapää näyttävän merkin, milloin sinkkuaika on ohi! Heidän aivonsa on siellä!
Itse en kuitenkaan tarvitse mitään suhteita pönkittämään tätä yksin oloa. Miehille se on varmaan kovempi juttu jo egonkin puolesta. Heillä itsetunto saa niin musertavan kolauksen jos heidät jätetään ja sitten on pakko näyttää kansalle, että hyvin menee kun naisia riittää. Ja onhan se hyvä että saavatkin itsensä jollakin konstilla kasattua ettei tarvii niistä koko loppuelämää huolta kantaa...Pääsee niinku kunnolla eroon! :2funny:

Kun mies on jätetty kerran pari, se pitää huolen että on itse jättävä osapuoli. Jos erään tyyliä seuraan, en varmaan ole itsekään sinkku, minullahan on yksi seksisuhde (?) ja yksi .. öö.. etäsuhde! Naiset, me olemme niiiin paljon miehiä vahvempia.. mihin niitä tosiaan..

...tarvitaan!

 Kertokaapa se...

Nooh...kyllähän niissä hyvätkin puolensa on! Ei vaan just nyt tule mieleen  :2funny:

Niin puree, kunnes arki koittaa  ;D

Ihanaa olla tyhmä muija, ei haittaa yhtään  :2funny: Toivottavasti se on vakavaa tai se uusi ihana jaksais sitä ees jonku aikaa  :2funny:

Oonpas taas kauhee!!!

Joskus(alle)parikymppisenä ja teininä olen ollut sinkkuna joitain aikoja. Vuoden *muistelee* 1989 jälkeen en ole ollenkaan ollut sinkku  :o , mutta vakavia seurustelusuhteita 5 ja 1 avioliitto tuohon 17vuoteen on mahtunut. Ovat jotenkin nivoutuneet niin yhteen, etten ehtinyt sinkkuilla.  ???
Nyt olen ollut sinkku viikon.  ::)

Kiitos!
Sinkkuudelle malja! :smitten:

Niin eipä kai mitään yksioikoista vastausta ole, miten mitata suhteen 'onnistumista', voiko sitä edes mitata muuten kuin omassa sydämessään itse kukin  ???
Minun jotkut suhteeni/liittoni ovat päättyneet pettämisiin, riitoihin, 'julmuuksiin' (molemmilta suunniltakin vaihtelevasti), mutta niidenkin jälkeen, kun savu on hälvennyt, ja on ehkä ollut rohkeutta 'katsoa peiliin' molemmin puolin, on ehkä opittu jotain, ja suhteutettu koko 'liiton/suhteen' 'positiivista antia negatiiviseen antiin' on voitu vain todeta, että se oli ONNISTUNUT ja ikuisesti sydämeen jäänyt ja syvältä koskettanut juttu.

'vihamiehiä' minulle ei ole koskaan jäänyt.  :)

Kohotan myös maljan Mirjamille  ;)

Se on hyvä ettei suhteen loputtua jäisi "vihamiehiä", mutta aina se ei ole mahdollista, kuten itselläni  :knuppel2:

Siitä on yli 20 vuotta kun olen viimeksi ollut "sinkku"...jos silloinkaan...
 
Millaista on sinkun elämä, kun olen vähän pihalla  :idiot2: ??

^^GS^^ kahteen ekaan  :D ja mitkäs ne muut olikaan, vai olikos niitä muita funktioita...ei meillä ainakaan.

Nostaa myös maljan sinkkuudelle!  ;)  :smitten:

Täällä ollaan oltu sinkku jo suurin piirtein vuoden verran,
eikä se sinällään haittaa.
Aina välillä on ollut kaiken laista mukavaa säätöä,
mutta jotenkin tuntuu kuitenkin siltä että sinkkuna
on toistaiseksi hyvä olla.
Olen sitoutumis kammoinen (myönnän sen nyt).
Ja jotenkin on jäänyt ajatus päähän että kun
edellinenkään suhde ei onnistunut niin miksi/
se uusi suhde voisi onnistuisi nyttenkään.
Seurustella toki voisin, mutta ajatus tulevaisuudesta
--> yhteen muutosta...
Ei! Ei siitä tulisi mitään...!

Itseasiassa nyt vasta ymmärsin, kun vastasin tähän ketjuun, että miten kauan siitä onkaan aikaa, että olen ollut sinkkuna, vaikka 'kumppani' on ehtinyt vaihtua muutamia kertoja  :o
Jotenkaan sitä ei ole tajunnut tässä elämän tiimellyksessä ja myllerryksessä.
Alkaakohan tuntua kohta, että selkään kasvaa siivet, vai osaankohan enää elää sinkkuna.. Suhteissa aina olen kaivannut vapautta... mitenköhän nyt käy, kun sitä on...  ???

Tosin eräs mies sanoi minulle tässä jonkin aikaa sitten, että ; "parhaat yksilöt ei jouda seisomaan jouten"  ;D Tosin puhuimme autoista.  ;)

Niin ^^GS^^  ;D, jotakin muuta meni vaan pieleen!!
Joskus ei riitä seksi ja setelit!!

Hmm.. ehkä siksi, etten ole etsinyt... en tiedä... jostain vain tulee ihminen, joka pölläyttää 'maailmani sekaisin', niin tunnepuolella kuin henkisestikin ja seksuaalisestikin. Joka tasolla.
Itseasiassa olen ennemmin 'taistellut niitä kohtaamisia vastaan viimeiseen asti'. Mutta olen sen huomannut täysin turhaksi...
Aina on ollut jokin asenteellinen tai moraalinen tms 'este' (siis ulkoisin säännöksin) ja olen sitten koittanut olla 'säädyllinen ja sääntöjen arvoinen' sekä pohtia, etsinkö vain tunne-elämyksiä...(alitajuisesti)
Ei ole auttanut... ja olen jotain ymmärtänytkin jo tähän ikään... kait... ehkä... on elettävä se todeliisuudessa, eikä vain ajatuksissa todeksi... sisäiset arvot...  ???  ::) Olen sortunut luulemaan 'armottomassa itsetutkiskelussani'( :pluto:  :neitsyt: 8.huoneessa ?) intuitiotani alitajunnaksi...  ;D

Jostain vaan tulee?

Minä joudun kyllä ihan etsimällä etsimään. Ilmoittamaan kaikkeudelle että nyt. Ja ottamaan yhteyttä johonkuhun jotain kautta. Näin aina kun on halunnut ryhtyä. Mitähän tapahtuisi jos vielä lisäksi taistelisin vastaan (ei mitään)! Ihana vertailla kokemuksia.  ;) :smitten:

Äitini on muuten Sininen magneettinen myrsky, exäni kuukalat ja todella taisteli vastaan. Asiaan saattoi vaikuttaa hänellä 6-vuosi, ehkä minäkin saan 2008 väkisin vastaanottaa siirappia.

Ihmisten tunne-elämä askarruttaa minua kovasti koska se tuntuu niin erilaiselta kuin omani, esim eräillä ravuilla ja kauriilla. Onko kyseessä nousuvaaka vai kuujoukkari sitä en tiedä.  8)

Hmm... itseasiassa tuntuu, että aina se 'kumppani' joka alkaa 'vetää puoleensa', on sellainen, joka etsii sitä 'yhtä oikeaa elämänsä naista' (käy vasta myöhemmin ilmi) ja luulee löytäneensä sen... Minä taasen en usko 'yhteen oikeaan', vaan 'täydellisiin' oikeisiin kohtaamisiin/ihmissuhteisiin.  Ajassa en määrittele mitään...siis suhteen laatua... tai syvyyttä...

Kaipa näistä joku kulminaatio löytyy  ???

Hmmm... mitähän tuohon sanoisi.. omani ovat sanoneet jälkeenpäin.. sinun kanssasi oli enemmän yhteistä mutta en etsinyt vaimostani sitä.. (vaan mitä, matkojako?).. mehän emme sitoutuneet, uuden kanssa sitouduin (en oliskaan sitoutunut)..  me emme tavanneet sattumalta, en sitoudu..(niin no.. mutta kaikista keskeneräinen tunne!) (ja sittenhän oli se yksi joka ei kestänyt kun en seurustellut..).-

Jotenkin tuntuu että kohtalonani olisi tavata joku, joka sekä sitoutuu että muuttaa elämääni positiivisesti.  ;)

Sana sitoutuminen muistuttaa jotain sidosaineksia, liimaa, hmm..

(http://www.fotosearch.com/comp/corbis/DGT086/42-16879226.jpg)

Mä olen päättänyt ainakin lopettaa tämän haihattelun ja hakuammunnan... Ihastun kyllä tosi usein, mutta ehkä se on sitä suurimmaksi osaksi että olen ihastunut ajatukseen että oikeasti rakastuisin ja sitten vain arvon näitä kohteita miten sattuu. Sen on loputtava tähän, nyt ja heti...

Miksi en osaisi olla ilman miestä ja ihan tyytyväinen? Eihän mikään mies edes mahtuisi mun elämääni tällä hetkellä, opiskelu vie niin paljon aikaa/voimavaroja...

Niin, vaikka rakkkaus ehkä alkaa ihastumisella (tai sen huomaamiseen tarvitaan jokin kimmoke/vetovoima aluksi)on siellä alla se rakkaus syvimmiltään läsnä. Joskus voi käydä niinkin, että vasta teiden jatkuessa eri suuntiin, ymmärtääkin, että siellä alla syvimmillään, oli tosiaan se rakkaus läsnä ja jäi elämään. Eli jo ennen ja elää jälkeen... tunnekohtaamisen.

Voiko ystävyys OIKEASTI muuttua rakkaudeksi ja intohimoksi? Mitä rakkaus edes on? Kokemukseni mukaa toisinpäin voi käydä, mutta entä jos ensin tuntee vain sydämen kaipuuta eikä koe sellaista hullua vetovoimaa mihin ikävää ei lasketa mukaan (eli mikä omalla kohdallani liittyy pitkälti fyysisyyteen, kroppaan, sen kauneuteen) niin voiko intohimo syttyä myöhemminkin?

Siis voiko sitä VALITA?? Eikös sitä vaan rakastu tai ei-rakastu. En tainnut vieläkään tajuta kysymystäsi...  :idiot2:

Aina on ollut eripituisia välejä, mutta kuukausia on mennyt, nyt edellisen ja nykyisen välillä meni 10,5 kuukautta. :D
Alkoi pikkuhiljaa jo tuntumaankin siltä , että sais toi yksinäisyys loppua...

Tuli mieleeni tässä, että tällä Foorumilla on aivan ihana erityinen lämmin tunnelma :) :smitten:

Kysymykset ovat kai tarkoitettu jollekin toiselle, mutta vastaanpa. :)

Ei ole pakko mennä jokaiseen, ei edes yhteen ainoankaan
vaikealta tuntuvaan suhteeseen. :)
Elämän valinta kysymyksiä, vaikka moni uskoo,
että rakkaus vain tulee ja siihen mitä saa, pitäisi tyytyä.

Jos uskoo Karmansa vielä vaikuttavan, niin miksi lisätä kuormaansa? :idiot2:

Omassa elämässäni...
..olen varsin mukavuudenhaluinen, enkä voi kuvitellakaan olevani
miehen kanssa, joka tekee elämästäni kärsimystä jollain,
usealla tai jopa kaikilla elämänalueilla.

Tosin, varaan option sille, että tuosta sanomisestani olen saanut
kuulla, että helppo puhua, kun voi valita, kun on monia,
jotka eivät voi valita.

Mutta mielestäni tuota kumppanin valintatilannetta edeltää monia muita
valintatilanteita, jotka sitten johtavat siihen valintatilanteeseen,
jossa voi valita kumppaninsa. ;)


Suhteen kannattavuutta voi laskea taloudellisesti, materiaalisesti,
vaikutusvallan määrällä ja/tai sitten arjen miellyttävyydellä
ja rakkauden määrällä.
Kuullostaa julmalle ja jos jätetään tekopyhyys ja jeesustelut pois,
niin eikö se arkielämässä suurimmaksi osaksi mene juuri näin? ;)

Jokainen hakee vähintään vertaistaan, mielellään itseään parempaa kumppania. ;)


Riippuu omasta kehityksen vaiheesta oppia hyväksymään toinen
juuri sellaisena kuin hän on yrittämättä
muuttaa häntä miksikään, mikä hän ei ole. :)

Prosessi, jossa repii vain oman sydämensä
tuhannen katkeriksi palasiksi, mutta se on osa suurempaa prosessia
oppia rakastamaan muita sellaisina kuin he ovat. ;)

Hitsi kun täällä ei ole sellasta hymiötä, joka soittaa rumpuja. Tässä tilanteessa sitä käyttäisin, ja se tarkoittaisi, että KOMPPAAN KYBÄLLÄ, Asterix.  :D

(Ja nimimerkillä; kokemusta on ja siitä oppineena, toivottavasti)

Minulle on hirveän rankkaa se, että en voi olla kaikkien niiden miesten kanssa, ketkä minut haluaisivat, koska he eivät yksinkertaisesti ole tasoisiani. Eivät he minulle riittäisi.

Silti haluaisin niin epätoivoisesti RAKASTAA miestä, elää miehen kanssa yhteiselämää romanttisella, älyllisellä, henkisellä ja fyysisellä tasolla.

En tarkoita että olisin jotenkin "tärkeämpi" kuin muut tai "parempi", mutta on oikeasti olemassa aika rankat tasovaatimukset, mistä Asterixi jo mainitsikin. Sitten usein kuitenkin yritän sopeutua tilanteeseen... Tarkoitan, lähden mukaan kun mies liehittelee.. Ajattelen, että ehkä löydän hänestä sen ulottuvuuden, johon rakastun, vaikka hän vaikuttaakin päälle päin hieman liian tyhjältä.. Ja sitten kun mies on rakastunut, otan takapakkia ja sanon et "mitä jos vaikka.. öhm.. oltais vaan.. kavereita.."

Se on niin väärin. Mutta olen opettelemassa tuosta tavasta irti. Oma sydän särkyy joka kerta kun joutuu tuottamaan pettymyksen.  :-[

Missä kaikki hyvät, ihanat, fiksut, henkiset ja filmaattiset miehet ovat? Kotona vaimojensa ja tyttöystäviensä kanssa? Ulkona juoksulenkillä juoksemassa niin lujaa, että en saa ikinä kiinni..?  :crazy2: :2funny:

Omassa elämässäni...
..olen varsin mukavuudenhaluinen, enkä voi kuvitellakaan olevani
miehen kanssa, joka tekee elämästäni kärsimystä jollain,
usealla tai jopa kaikilla elämänalueilla.

*Minulla on jokaiseen  suhteeseen liittynyt jonkinlainen kärsimys, niin että muusta en tunnu tietävän. Jokaiseen tunnesiteeseen ja sielunsiteeseen on liittynyt kärsimys, tai pettymys. Vaikka olisin miten mukavuudenhaluinen ollut, tällä hetkellä vältän suhteita kuin ruttoa. Eilen oli kuitenkin oikein hyödyllinen bisnesmiitti NAISTEN kanssa ja niinpä ei varmaan miehille kannata antaa edelleenkään ajatustakaan. Olen ollut kahdessa miesbisnestiimissä joista toiset petti luottamuksen ja toiset ei, en usko että nää naiset pettää tai ennen kaikkea firma.  8)

Ajan kanssa. Nyt paras unohtaa kaikki mitä on tapahtunut.

Olen joko auttanut miestä tai se pehmo joka auttoi minua, ei ollut tarpeeksi hyvä ja viimeisestä en jaksa enää sanoa sanaakaan. Olen vakavissani siinä että tunnesiteen luominen johonkuhun tuntuu mahdottomalta, mutta ehkäpä sillä ei nyt just ole väliä, olenpa vapaa tekemään muuta. Tänään taas tilaisuus Finlandia talolla.. ::)

Irish, nyt tuntuu etten oikeasti jaksa enää edes kysyä tuota kysymystä. Suojelen mieluummin itseäni ja autan vähän älykkäämmin ihmisiä jos autan, ei miehiä eikä riistäjiä. Olkoot missä ovat. Eilinen tyttö oli tavannut työn kautta miehensä oltuaan aikansa yh, ja hän oli sillä tavalla iloinen kuin itse olin 2004 ennen vikaa suhdetta. Sen haluan takas. Enkä halua yhtään EPÄTOIVOISESTI rakastaa.. vikan suhteen jälkeen halusin aikani, nyt hyväksyn sen jos ei kemiat kohtaa.  :smitten:

Kiitti Elämänilo! Sulta sitten löytyy hauskoja juttuja joka lähtöön.  :D

(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/e010.gif) (http://www.e-maigrir.com/forum/images/smiles/Nvx/casserole-manger.gif)

Minä olen henkisesti sinkku ollut aina!  :) eli sisälläni asuu se vapaus.
 ;)

Ah...! Veit jalat suustani! :smitten:

Olen miettinyt, että haluavatko jotkin ihmiset olla
sisäisesti jonkin/jonkun hallinnassa?
Jos ei ihmissuhteessa, niin sitten jossain
uskonnossa/uskomuksessa/ideologassa?

Oletteko muuten huomanneet, että eri
uskontojen/uskomusten/idelogioiden kovaäänisimmät
ja ehdottomimmat (=fundamentaalisimmat)
kannattajat huutavat yhtä kovaa myös
parisuhteen perään, jota heillä ei ole?

Toinen oma tekemäni huomio;
Samaisilla ihmisillä saattaa olla erittäin halveksuva
asenne muita ihmisiä kohtaan aivan tavallisista
jokapäiväisistä arkisista inhimillisyyksistä.

Olen huomannut tämän ilmiön monissa funda-uskontojen/uskomusten/idelogien piireissä.

Olenko ihan hakoteillä? :idiot2:

Asterix!

Itse olen pannut merkille ilmiön, että on sukkia ja nurinperin käänettyjä sukkia.  :D Siis ihmisen kokemisen tavassa.
Minä itse kuulun niistä toisiin (en tiedä olenko oikein vain väärinpäin kääntynyt)ja minulle juuri sisäinen vapaus on se johon pyrin ja josta pidän kiinni. Kutsuisin sitä myös henkiseksi vapaudeksi.

Se mitä toiset hakee henkisesti(sisältään) toiset hakee psyykkisesti (ulkopuoleltaan), jonka ehkä mieltävät henkisenä hakemisena.....
(ehkä hiukan nyt karkea jaottelu)
Mutta siis ihminen joka ei hae sitä vapautta suhteissa, vaan sisällään, jollain lailla vetää puoleensa enemmän kohtaamisia.... ja taas ihminen, joka hakee suhteesta ja kohtaamisesta sitä vapautta (psyykkisesti)ja sen kokemista, jotenkin joutuvat etsimään kovasti ja valikoimaan ja miettimään ja jopa olemaan yksinkin tahtomattaan...
*sekavaa*

Ei ollenkaan sekavaa, vaan osuit asian ytimeen ydinpommilla. :)

Tässä tiivistettynä, miksi joistain ihmisistä tulee rakkauden kerjäläisiä.
He odottavat, että se toinen antaa heille sen sielun
ja sydämen vapauden elää täysipainoisesti.

Tämä selittää myös sen, kun jotkin ihmiset sanovat,
että kun he olivat sinkkuina, niin kukaan ei ollut kiinnostunt,
mutta heti kun parisuhteessa,
niin kysyntää riittäisi vaikka kuinka paljon.

Syy mitä ilmeisemin tähän on se, että se toinen ihminen antaa
sille toiselle sielun ja sydämen vapautta elää tasapainossa.
Tämänhän voi huomata kohentuneena itsetuntonakin. :)

Onko se järkevää hakea toisesta ihmisestä tätä..? ::)

Mielestäni tasapaino pitää löytää omasta itsestään,
mutta en tuomitse niitä, jotka tarvitsevat toisen
tukea siihen.

Onhan sekin yksi tie, vaikkakin kivinen. :)

Se toinen ihminen voi pistää stopin
ja sitten pitää olla etsimässä taas jälleen tukirunko
omalle itselleen. :)

Tuo on niin totta. Taas kerran omakohtaista kokemusta aiheesta. Kun erosin 7 vuotisesta suhteestani niin olin noin vuoden sinkkuna, ja osan siitä tietty ihan hakoteillä ja etsin sitä tasapainoa ja rauhaa..ensin tietysti "helpoimmasta" vaihtoehdosta, eli toisista ihmisistä = miehistä.

Mikään suhde ei tietenkään skulannut pidemmän päälle, vaikka ihailijoita riittikin. Aika kukasta kukkaan hyppimistä siis..  ::)

Sitten päätin, että saa riittää, enkä etsi enkä tarvitse ketään, ja aloin keskittyä ihan vaan itseeni ja omaan hyvinvointiin ja tasapainon löytämiseen. Noin muutaman kuukauden kuluttua siitä tallustikin nykyinen sussu elämääni.  ;) Ja mielestäni tässä suhteessa vihdoin toteuttuu puolin ja toisin sellainen sydämen vapaus. Siksi kai mullakaan ei ole tässä ollut mielihaluja pettää (virhe, jota toistin useasti edellisessä suhteessa).

Tällä hetkellä minua välillä sydämestä riipaisee seurata erään ystäväni toimia. Hän on ihan oikeasti epätoivoisesti etsinyt uutta suhdetta koko eronsa jälkeisen ajan (joka tapahtui kolmisen vuotta sitten) ja kaikki yritelmät menee aina päin prinkkalaa.

Enkä ihmettele miksi. Hänestä oikein huokuu sellainen pakonomainen tarve löytää nimenomaan se oma tukikepakko ja täydentäjä. Varmasti sen miehetkin jollain lailla aistivat..tietynlaisen takertumisen tarpeen ja epätoivon, ja siksi hän kokee itsensä hyljätyksi uudestaan ja uudestaan.

Toki olen välillä yrittänyt asiasta puhua, ja hän itsekin sen tiedostaa, mutta ei jotenkin kai sitten osaa/voi tehdä asialle mitään.

Onko se sitten joku ihme herääminen joka tapahtuu jokaiselle ihmiselle jossain vaiheessa vai mitä asialle voisi tehdä? Vai ovatko jotkut tuomittuja lyömään päätään seinään koko elämänsä..?  :idiot2:

Sitten päätin, että saa riittää, enkä etsi enkä tarvitse ketään, ja aloin keskittyä ihan vaan itseeni ja omaan hyvinvointiin ja tasapainon löytämiseen. Noin muutaman kuukauden kuluttua siitä tallustikin nykyinen sussu elämääni.  Wink Ja mielestäni tässä suhteessa vihdoin toteuttuu puolin ja toisin sellainen sydämen vapaus.

*hmmm.. en etsi enkä löydä.. heheh.. mutta aika standardina kaikki sanoo että löytyy kun ei etsi.. ::) ja varsinkin "parin kk:n kuluttua.."  :coolsmiley:

 :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny:

Ei voi minkää... Naurattaa niin mahdottomasti!
Ihanaa, ootte ihania!!!

Olen ollut huomaavinani että ihmisillä on ainakin kahta käytösmallia:

-suhteen jälkeen koettaa epätoivoisesti löytää uuden ja kokeilee monia

-mielenkiinto menee toiseen sukupuoleen/suhteisiin about kokonaan

-onhan sitten näitä  kostotoimenpiteitäkin, ne on asia erikseen..  :angel:

Kumpaan minä kuulun, kun mulla ei ole kiirettä suhteen jälkeen hakea uutta, tosin seurustelen niin harvoin. ::)

-mielenkiinto menee toiseen sukupuoleen/suhteisiin about kokonaan

PS Miks seurustelet harvoin?  :angel:

Tuo on hyvä kysymys. Olen sellanen tyyppi että jos seurustelen niin pitempiä jaksoja ja kun sitä oikeeta ei tuu vastaan, niin huono on myös mahollisuus seurustella. :)

Suhteiden väli...

1. suhde > 2. suhde = 2 v
2. suhde > 3. suhde = 2,5 v

Niitä en tähän viitsi laskea jotka eivät suostuneet parisuhteeseen mutta "hoitoihin" kylläkin. Kyllähän seksiä aina saa jos on nainen, mutta millaista se on sitten eri asia.

 :buck2:

Tapasin erään naisen* "sattumalta", oli aivan tavallisen näköinen mutta sosiaalinen ja itsevarma. Hän sitten sanoi että oli 4v yksin lasten kans ja ajatteli ettei koskaan löydä ketään joka täyttää kriteerit. Nyt sitten kuulema on jo häät määrätty tietylle kuukaudelle ens vuonna, oikeen romanttiset. Hmm.. minä vain siihen että oli se hauskaa kun viimeisin ei löytänyt mitään suurempaa vikaa minusta mutta ei vaan.. hohhoijaa.. astrossa luki minulle että menneet pois ja uusia kukoistavia projekteja kohti.. niin hän* ilmestyi kuvaan kun mietin että laitanpa yhdet kutsut vähän myöhään kun pitäis 2 vkoa ennen laittaa.  Mutta olen ilmoitellut hiljalleen ja onhan ens vuosikin aikaa..  ;)

Oli juuri menossa pitämään kutsuja kotonaan ja siltä istumalta ryhdyimme kavereiksi.. hassua on elämä..

Nyt tuntuu siltä kuin exien varjo vain seuraisi mutta elelen itsekseni kuin en olisi koskaan muuta tehnytkään..

(http://www.dgrin.com/images/smilies/drums.gif)


 :2funny: TÄÄ ON IHAN MIELETÖN!!!  :2funny:

Miksi pitäisi seurustella usein?

 :D :D

.. Sun kehittelemä kahtiajako on aika... masentava... ja toisaalta puutteellinen. Siitä puuttuu kokonaan ryhmä joka seurustelee lyhyitä jaksoja... Voiko parin kuukauden tapailua sanoa seurusteluksi?.. Ja on sitten pidempiä jaksoja sinkkuna. Ja sitten taas tapaa jonkun... Samaa sukupuolta ja sit suhataan pari kuukautta.

Kommentteja?

Ilmeisesti se on mieletöntä... Ja onhan se hienoa!

Seurustellaan seurustellaan... Okei kun pakotat.  :) :)

Aivan ja siitä puuttuu myös me, jotka voivat tuntea toisensa
monia vuosia, olla ystäviä, saattaa olla seksiäkin välillä,
mutta kuitenkin ystäviä ja sitten vasta vuosien päästä
aloittaa varsinainen suhde. ;)

Joskus yhdessäolo suhteessa voi päättyä hetkeksi tai kokonaan,
mutta ystävyys silti säilyy. ;)

Mielestäni jotkin ihmiset tekevät kovin hankalaksi
ja monimutkaiseksi rakkauselämänsä pelkistämällä ja typistämällä
sen mustavalkoiseksi. :)

Asterix, saanko kysyä, miksi päädyitte lopulta kuitenkin sitoutumaan toisiinne? Ja miksi teillä oli (jos oli?) ystävyys-seksi-suhde eikä alusta alkaen täyttä sitoumusta? Eikö kumpikaan kärsinyt sellaisesta tilanteesta vai oletteko molemmat vapaudenkaipuisia ihmisiä?

Mieheni kanssa tapasimme erään työprojectin
merkeissä Pariisissa 2002.
Hullaannuimme toisistamme välittömästi, tapa ajatella, spirit, huumori,
eleet, käytös, elämisen laatu, tyyli..
siis ihan kaikki rimmasi, mikä nyt rimmata voi,
mutta työn vuoksi ei ollut sopivaa, vielä vähemmän järkevää
sotkea ihmissuhdekuvioita siihen. ;)

Lisäksi meillä molemmilla oli suhde meneillään omilla tahoillamme. ;)

So.. ystävystyimme aivan mahdottomasti moneksi vuodeksi
ja teimme menestyksekkäästi moniakin yhteisiä projecteja
parissakn eri maissa. :)
Suhde oli täysin platoninen, vaikka monet ystävistämme ihmettelivät,
miksi näin, koska heidän mielestään olemme kuin samasta puusta
veistetty ja omaamme niin saman spiritin.

Ilma kuitenkin välissämme väreili sähköä niin paljon,
että ulkopuoliset pustyivät tuntemaan sen kaikki nämä vuodet. ;D

No sitten viime keväänä aika vain tuli kypsäksi
ja jotain vain leimahti liekkeihin. :)
Saattoi olla vaikutusta myöskin, että työn puolesta
ei enään tarvinnut pidätellä itseään. ::)

Molempien ex-suhteet jäivät kuin nalli kalliolle
ja hiukan draamojakin ne yrittivät,
mutta suhde on aina kahden kauppa ja kolmansien korvapuusti. ;)

Suhteemme tasapainoinen, lämmin ja rakastava.
Kuin hyvä viini. ;)

Uskon, että ystävyyspohjalta lähtevä rakastuminen
ja suhteen rakentaminen on aivan toista luokkaa,
kuin tavata joku humalainen yökerhossa, viedä
samana iltana kotiin
ja odotella josko se soittaisi viikolla vielä..? ;)

Luottamus rakentuu aivan toiselle pohjalle. ;)

Tosin minulla ei ole koskaan vielä
tähän mennessä ole ollut ainoatakaan yhdenillan juttua
tai juttua, joka alkaisi jostain ravintolasta
hiukan viiniä maistelleensa, joten olen jäävi
sanomaan toimiiko se todella.

Epäilenpä.. -omalla kohdallani.  :coolsmiley:

Minusta elämänkumppanin valintaan pitää käyttää
harkintaa ja aikaa ja nähdä sen kaikki puolet ja ominaisuudet
-selvinpäin. :coolsmiley:

En ostaisi edes kahvinkeitintä vertailematta,
summassa ja harkitsematta,
miksi valitsisin elämänkumppanin löyhillä perusteilla? ;)

Se on äärimmäisen tarkkaa puuhaa toden teolla.  :smiley6600: tosin kahvinkeittimet ja vedenlämmittimet tulee meille yleensä lahjana. :laugh:

Hmmm.. niinhän niitä tulee,
mutta menevät kierrätykseen saman tien. :coolsmiley:

Harvoin sitä lahjaksi saa lähes 2000 euron kahvimasiinia,
mutta jos niin, niin onneksi olkoon. :)

Minä tykkään, että kahvi pitää olla hyvää
ja keittimen pitää sopia tismalleen sisustukseen. ;)

Viimeisin expressokeittimeni on ihan huippu,
mutta niin oli hintakin! :buck2:

Jauhaa sopivan määrän papuja kupilliseen automaattisesti,
kuumentaa ja vaahdottaa maidon, mutta ei silti vielä
silitä vaatteitani.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Raha ja numerot Asterix, vai mitä.. ja piirit..kahvinkeitin ja mies jotka sopii sisustukseen?

Mutta on hyvä tietää mistä välittää mistä ei.. :-*

Kun hankkii itse kerralla tarpeeksi hyvän,
niin se kestää ja palvelee laadulla kauan
eikä tarvitse välittää lahjahevosista.. ;)

Jännä, itse olisin sanonut asian niin että kenties kaikkeus aikoo antaa lahjan joku pv vielä ilman että pitää kieroilla ja juonitella ja taistella asian kanssa..  :o

 :idiot2: Mistä sinä kieroilun ja juonittelun
tähän sait? :uglystupid2:

Kunnon kahvinkeittimen ostamisessa ei ole mitään kieroa,
eikä tarvitse edes juonitella.
Jos sen saa lahjaksi joltain, niin hieno juttu. :)

Tosin eräs ystävämme sanoi, että rikollisen hyvää kahvia
masiina tekee. :)

Mukava kuulla.  :) Olen miettinyt nyt näitä asioita ja todellakin alan olla samaa mieltä, joskin hieman vaikeaa venus oinaalle aloittaa hitaasti. Mutta nuo nopeat jutut sammuvat yhtä nopeasti kuin alkavat. Siitä on kokemusta.  ;D

Venus Rapu kuten miehenikin ja Kaksosta molemmilla aika paljon
kartalla, joten miten sen nopean aloittamisen kanssa nyt on..? ::)

Heti kun saimme tilaisuuden, niin molempien sen hetkiset
suhteet jäi kuin nalli kalliolle. Tosin oli sitä odotettukin. ;D

Mieheni mietti eilen illalla, että meitä esti ainoastaan
työasiat ja se, että asuimme eri maissa.
Kun tapasimme Pariisissa -02, niin hän asui sen jälkeen
paitsi Wienissä,
niin Japanissa Tokiossa vuoden, USA:ssa puoli vuotta,
sitten Dubaissa puoli vuotta, Lontoossa, Milanossa
ja sitten se vielä muutti 8 kk Intiaan. ;D

Ajalla 02-06 olen asunut Belgiassa, Ranskassa, Britaniassa, Thaimaassa, Suomessa
ja Itävallassa nyt jo toistamiseen. ;D

Olemme käyneet vain tekemässä työprojectit joko
Pariisissa, Milanossa, Lontoossa tai Wienissä.

Yhteydessä vuodesta -02 olimme poikkeuksetta lähes päivittäin. :)
Webcamera, Skype, e-mail ja kännykkä. ;)

Useita tunteja  :smiley6600:, tämä vuonna 5-6 tuntia päivässä
kuulokkeet ja mikki korvassa hänen kanssaan oli aika tavallista,
kun olin vielä Belgiassa ja Suomessa ja hän Itävallassa. ;D

On helpompi laskea päivät, jolloin emme keskustelleet
ja ne ovat lentopäiviä ja kun olemme olleet esim. lemmenlomalla
jonkun toisen kanssa tai sukeltamassa, mutta silloin lähti
tekstiviestejä ja/tai e-maileja kuitenkin päivittäin. ;D

Mieheni sanookin, että puhuimme
jo ensimmäisten 2 viikon aikana enemmän kuin tavallinen aviopari
2 vuoden aikana toisilleen. ;D :2funny:

Juttua on riittänyt. ::) ;D

Asterix... voi että lataat minuunkin nyt toivoa... nimittäin samanlainen suhde ollut jo vuoden päivät.  ;) Ehkä vielä joskus tulee se päivä kun kaikki on valmista ja asuinpaikat ja elämät loksahtaa paikoilleen. Sillä aikaa voi ottaa irti sen, mitä muualta saa! Kun sydämessäni tunnen, että juuri hän on jotain erityistä, mutta jokin vielä antaa odotuttaa.

Hmm... minullakin on nyt käynyt ilmi, että nykyinen 'ihastukseni' ei olekkaan mikään 'uusi juttu'... olemme siis liikkuneet samoissa porukoissa ja kekkereillä jo useita vuosia..jutelleet aina silloin tällöin yms. mutta nyt vasta tuli elämän tilanne, että tiemme kohtasivat muutenkin ja voimme huomata, että välillämme onkin jotain muutakin, jonka ainakin itse olen huomannut 'tumpanneeni' jonnekin alitajunnan sopukoihin, (enk taida asiassa olla yksin)koska tämä ei ole ollut aiemmin käytännössä mahdollista... ilman mitään draamoja..  :D
Itsellä tuntuu, kuin olisi villihevoset aitauksesta päästetty vapauteen..  :D
Olen vain pohtinut, että miten monasti olisikaan ihmiset menneet 'yhteyksiin', jos ei olisi ulkoista moraalia... miten montaa aitoa rakkautta on mennyt ohi, todellista elämän intohimon ja luovuuden ilmausta, turhista ulkoisista mooraleista ja säännöksistä asenteista johtuen.... miten montaa sydäntä itkenyt yksin.. että kaikki näyttäisi hyvältä ulospäin...tosin, ei ne säännöt sitä tee, vaan ihminen itse, joka sokeasti niihin uskoo, eikä sydämensä ääneen. Pokkurointia, mielistelyä, että tulisi ulkoisesti hyväksytyksi.
Noh, tiedän, toiset puhuu, ettei jokaisen intohimon perään pidä mennäkkään, ja siltä moraali suojelee (tai muka itsekuri... vai onko se itsensä kieltämistä??)... minä sanon että pas**t... se on tekopyhien puhetta se... kyllä aito omatunto ja sydän tietää, mikä on oikein, eikä mitkään ulkoiset säädökset... mur mur .  ;)

Ostin muuten tänään ihan uuden kahvinkeittimen, jossa on samassa espresso ja capuccino-systeemi...   :P (tuollahan oli kahvinkeitosta jo puhe, ei siis off topic)  ;D
Ja nyt on näppikset laastissa..  :buck2:

Toisaalta, tämä usean vuoden 'odotus' ja siinä välissä toinen suhde, on kyllä ihan hyvä 'pohja' tälle uudelle... miten keskeneräinen olisinkaan ollut tälle suhteelle silloin joskus...  :buck2:
Joten... mutta kuitenkin...  ::)

Kyllä se kärsivällisyyttä koettelee, etenkin siinä vaiheessa,
kun on päätetty sitten muuttaa saman katon alle samaan maahan. :buck2:
Työasioiden järjestäminen, muutot jne.
mutta kyllä ne sitten hoituu kuitenkin. :)

Muutoista maasta toiseen on jo elämäntapa,
joten se oli pienin murhe kaikista. ;D

Meillä oli molemmilla suhteemme samaan aikaan,
joten emme roikkuneet toisissamme odottamassa mitään,
kuhan juttu vain luisti ja luistaa edelleen. ;D

En oikein usko etäsuhteiden toimivuuteen ainakaan
jos täydellistä uskollisuutta on vaatimassa.

Jos molemmat ovat rakastuneita ja varma toisesta,
niin kannattaa vain alkaa nopeasti suunnittelemaan
yhteistä elämää samassa maassa,
koska muutoin alkaa turhautua
ja suhde voi loppua kärsimättömyyteen ja uskon puutteeseen.

Me tapailimme joka toinen viikonloppu ja kaikki vapaat
jossain maassa joko niin, että päätimme tavata
vaikka esim. Lontoossa, Pariissa tai Roomassa,
jolloin molemmat sai irtioton omasta kaupungistaan,
työstään ja miniloman. :)

Jos hänellä oli kiire töissä, niin lensin Wieniin
viikonlopuksi. :)

Onnea matkaan pikkusisko! :smitten:

Sorry muokkasin hiukan tekstiäsi. :)
Tuo on muuten jännä juttu, miten sitä sattuu samoihin
ympyröihin, ikään kuin elämä tarkoituksen mukaisesti
ikään kuin jo työntäisi yhteen jonkun kanssa,
mutta silti ei välttämättä tajua vihjettä. :idiot2:

En ole äitisi, etkä sinä 5 vuotias huomionkipeä kakara. ;)

No ei oikeastaan ole kauaa mennyt minkään vakavamman suhteen välillä, muutama viikko tms. Viimosen kans meni muutama kuukausi, mut oli siinäki sit välissä "teerenpeliä" yhen toisen kans.

Nooh... tämän kerran  ;) kunnei tavaksi tule.

Ihan samaa olen pohtinut. Vaikka pidän 'yhtä tärkeinä' ja merkityksellisinä kaikkia ihmisuhteitani ja kohtaamisiani, niin silti joskus tuntuu, että edellinen on vain ollut 'johdatus' seuraavaan... näin niinkuin karrikoiden. Tätä nykyistä 'ihastustani' en koskaan tuskin olisi tavannut, ellei edellinen suhteeni siihen olisi johdattelut tai sitä olisi ollut.
Nyt taakse katsellen tajuaa, ne kaikki pikku jutut ja 'vihjeet' matkan varrelta... ihan siitä, miten itse onkin jo todella jotain vetoa tuntenut, muttei edes itselleen myöntänyt... monista kerroksellisista syistä johtuen...

minusta tuo juuri on pelottavaa. en tahtoisi käyttää hyväkseni ihmisiä nimittäin enkä väitä että tekään sitä olette tehneet. Kerran kävi vain niin, että yksi mies vei minut pois entisestä elämästäni, sitten tuli liuta muita ihmisiä ja ihastuksia ja tämä ensimmäinen mies kärsi monta vuotta, koska hänen piti päästää minut menemään! Siksi en meinaa uskaltaa edes ihastua jos ei heti leimahda. Ettei kävisi noin miten yllä kuvailette!!  :-X

 :o sehän on ennemmin hyväksikäyttöä, että antaa rakastavan sydämen olla vankina... hyi, hyi...  ;)

Mitä rakkaudessa on pelottavaa? :idiot2:
Ei sillä ole väliä, kuka rakkauden kohde on,
pääasia, että rakastaa. ;)

Rakkautta on vaikea kahlita yhteen ihmiseen.

Toinen juttu on myös se, että omistamisella ja rakkaudella
ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Rakkaudessa ei ole nimittäin kärsimystä,
vaikka monet niin haluavat uskoa. ;)

Ainoastaan toisen omistamisen halusta
ja sen menettämisestä kärsitään. :coolsmiley:

Rakkautta on sekin, että antaa toiselle vapauden,
kun tämä sitä tarvitsee. :)

Rakkaudessa ei ole myöskään syyllisiä,
joten olitko itsekin miehen kanssa vain "hyvää hyvyyttäsi"
ja velvollisuudesta?  :coolsmiley:

Puolesta vuodesta useisiin vuosiin :P
Ehkä vielä kokonaine vuosikymmenkin yksin, on tulossa :(

No alle 20 senä.  ;) .. :P.. ::)
 :smitten: :smitten:

Pisin aika ilman ketään on 3,5 vuotta.

Väleillä.. 2 vuotta. Mut saman kaverin kanssa ollu juupas eipästä neljä vuotta, josta pääasiassa yksin.

Hah, minä olin sinkku hiukan päälle 8 vuotta ;D Piti lähteä Ruotsiin asti jotta löytyi ns. kolahtava tyyppi, joka tosin on itsekin alunperin suomalainen mut anyways.. 12 Ruotsissa asuttua vuotta (+ vuodet Irlannissa&Kanadassa) ovat muokanneet sitä silleen sopivasti 8)

Miten määrittää sinkkuuden?

Et tapaile vakituisesti ketään?

hmmm. Miten määrittää tapailu? :D

Minä määrittelen sen niin, että ei ole pysyvää parisuhdetta.
Sinkkuna ei toki tarvitse olla yksikseen, monet harrastavat satunnaisseksiä kuitenkin sinkkunakin.