Astro Foorumi

Ehkäpä topic kertoo jo kaiken..

Itselläni on välillä alemmuuskomplekseja. Tiedän kyllä, että kelpaan miehelleni sellaisena kuin olen. Välillä tulee aina pelko, että entä jos ... Yksinollessa tuota ei juurikaan ilmennyt, mutta nyt ehkä sitäkin useammin. Tietysti tähän voi vaikuttaa sairauteni, jonka takia en tunne itseäni aina täydelliseksi.

Välillä kun katsoo peilistä niin en meinaa tunnistaa edes itseäni.

Joskus tunnen itseni todella kauniiksi ja välillä voin vain todeta, että kukkiihan ne perunan varretkin :)

Onko muilla samoja tuntemuksia itsestään?

Onhan niitä varmaan ajoittain kaikilla.. huomaan että hormonitasapaino vaikuttaa, ja kuukautiskierron eri vaiheissa voi olla aika eri meiningit.. mutta tuosta itsensä tunnistamisesta, en tiedä mikä siinä on mutta musta ainakin tuntuu että ulkonäköni vaihtelee todellakin melkein päivittäin, eikä se johtu pelkästään siitä miten on nukkunut tai kuinka hyväksi/huonoksi tuntee olonsa. Onpahan mulle sanottukin että "sinä olet aina erinäköinen!"  -kummallista.

Kirjotin pitkät rimpsut asiaani ja sitten se tuli normaalisti tähän...
Sitten huomasin yllätys yllätys pari kirjotus virhettä ja miun piti painaa muokkaa kohtaa ni poistin koko viestin...

Väsyneenä sitä ei aina huomaa mitä oikein hommaa...
Yritän päivällä uudestaa...  :2funny:

Olen itseni suhteen armoton (?) perfektionisti.
Aina näen jotain kehitettävää. Siksi kai en pystykään parisuhteeseen,
kun kuvittelen sen toisenkin osapuolen näkevän vain "virheet".
Ei olisi mitään syytä ajatella näin. Olen kaunis, älykäs ja hauska nuori nainen.
On sanottu, että ihminen ei pysty rakastamaan muita, ennen kuin rakastaa itseään.
Sentään jotain kehitystä huomaan tapahtuneen...
en jaksa enää jatkuvasti olla ylianalyyttinen ja suhtautua itseeni liian vakavasti...

(http://smileys.smileycentral.com/cat/15/15_9_22.gif) neiti epätäydellinen   :smitten:


...on harmi miten paljon nuorilla naisilla nykyään on
ongelmia muun muassa kehonkuvansa kanssa...  :-\

Juu kyllä sellaisia tunteita tulee ja menee kellä vain, itse en usko että ihminen aina voisi olla tyytyväinen itseensä, uskon että joskus jollonkin jokainen kärsii jollain tapaa, mutta niiden kanssa on elettävä ja opittava ainakin sen verti, että ei alenna itseään aina, vaan muistaa kehua onnistumisistaan  :smitten: Ei ole täydellisiä ihmisiä olemassakaan ja jos joku väittää olevansa täydellinen niin toisen mielestä se voi olla kaikkea muuta  :coolsmiley:

No nyt tuntuu et on ongelmia itsensä kanssa.

Tuntuu että hajoan mun harjottelun varaohjaajan kettuiluihin ja arvosteluun, vaikka tiedän, että hän vain on sellanen ihminen kenen jutuille ei kannattais paljoo ajatuksiaan tuhlata....

Tuntui tänään siltä että jos olisin pikkulapsi, niin aukaisisin hanat ihan täysille ja pillittäisin niin kauan että joku ottais syliin ja rauhottelis... Mutta kun enää ei voi tehdä niin. Pitää vaan niellä kaikki paska kiltisti jos haluaa saada hyvät arvostelut tästä harjottelusta.  :-[

Jos mulla olis hyvä itsetunto, mä en välittäis. Kun mä kuitenkin tiedän että puolet sen ohjaajan kommenteista on täysin tarpeettomia. En tarkoita, ettenkö sietäisi rakantavaa palautetta, mutta tämä menee jo ihan henkisen väkivallan puolelle.

Mitä voi tehdä... :idiot2: En minä halua olla "uhri" koska sitä en ole...

valonkantaja, et ole onneksi ainut joka kanssa syyllistyy samoisiin asioihin  :-X *tunnustaa* mutta on tosi hieno kun uskaltaa sanoa itselleen, että tuntee sellaista, niin se ei muutu miksikään kyräilyksi  :buck2:

Minä harvoin olen omasta mielestäni mukava ihminen. Usein ajattelen olevani liian tyhmä, hankala, lahjaton tai ruma  ;D Vaadin itseltäni paljon ja ärsyttää etten olen niin hyvä kuin haluaisin olla. Tiedän myös sen että ajatukseni ovat typeriä. Itsensä kanssa on kuitenkin elettävä ja jokainen meistä on varmasti ihan hyvä tyyppi loppujen lopuksi  ::) En ole ikinä ollut "suosittu" koulussa, olin aina ystävieni kanssa niitä "luusereita"  ;D
Jonkun kanssa täällä jutustelin aiheesta, että luulen myös muidenkin odottavan minulta yhtä paljon kuin itse odotan ja taisipa kartaltani löytyä paljon vastauksia.
En tietenkään päivittäin märehdi itsesäälissä mutta jokaisellahan on masis päiviä jolloin tuntee itsensä huonoksi.. Kyllä minä toimeen itseni kanssa tulen pääasiassa  :)

mulla on aina ollu aika huono itsetunto. Kun aloin seurustella, alkoi enemmän tulla ihme alemmuuskomplekseja ja aloin just miettiä et "mitä se näkee mussa" jne. Ja jos joku sanoo mulle jotain negatiivistä, otan sen aika helposti itseeni :-\

Onneksi on myös niitä hyviä päiviä, jolloin saatan tuntea itseni nätiksi ja itsevarmaksi :)

Metsämieli... olen jokseenkin samassa tilanteessa. Välillä itsetuntoni on hyvä ja välillä sitten taasen ei.

Mutta onneksi tämän asian kanssa pystyy elämään :)

    :coolsmiley:

       Itsetunto, onko se jokin ohjelma? Voiko se

        puuttua joltakin?? Mitä se tarkoittaa??

                   :'(   :-*   ::)

Tulee mieleen että "opetusta" tapahtuu, nuori ei tiedä ennenkuin on kokenut molemmat heilahtelut, ensin negatiiviselle puolelle ja sitten positiiviselle   :-\
Aikansa kun heilutaan niin alkaa tiedostamaan oman tekonsa vaikutukset ja että oivalletaan, jokainen ihminen tänne maapallolle tulee oppimaan, eihän täällä täydelliset ole, ne ovat jo jatkaneet matkaa...  ::)

 ;)  Mateve

      ::)   Just juu, entä jos vielä vanhempanakin " heiluu ",

             kun ei sittenkään ole ihan niin täydellinen,

              että " tietäisi " kaiken, ja varsinkin,

               osaisi nuoriin suhtautua OIKEIN?

                           :'(

Kyllä tuota vaikeutta itsensä kanssa pukkaa nyt päälle. Tuntuu siltä että ei ole yhteyttä omiin tunteisiin, sitä on aina älyllistämässä asioita. Että asioista löytyy positiivisia ja negatiisia puolia, mutta mihin hittoon katosi oma tunne.  :smitten:

Heips!Kyllähän niitä itsetunto ongelmia mullakin riittää. Kohta 30v. mittarissa ja kaikki suhteet menny aina jollain tavalla pieleen eli itteensäkin saa syyttää..kun ei ne vastakkaisen sukupuolen edustajat mitään hirviöitä ole olleet. Mun elämä on yhtä aallon harjaa ja pohjaa..on aina ollu. Ja nyt alkaa varmaankin pukata kolmenkympin kriisi. On ollu niin paha olla viime aikoina..oikeen tosi paha olla. Mutta vähän alkaa helpottaa kun vaan on pakko tsempata..ainahan se on pakko..

     :o  HETKINEN, miksi?  Kuka mitä häh?  Anna palaa kerttuli.

           Luuserit tippuu kuin hihasta vetelisi pois.

             Matka jatkuu iloisesti koska rakit

                    R Ä K S Y T T Ä Ä.

                             :2funny:

Itsetunto... Itsellä siihen liittyvät ongelmat johtuvat ristiriidasta todellisuuden ja sosiaalisissa tilanteista itsestään antavan kuvan välillä. Jonain päivinä, nyt hieman vanhempana suurimman osan ajasta, olen juuri niin itsevarma ja mielestäni ihana kuin annan ymmärtää.

Mutta silloinkin muistuu mieleen se menneisyydestä peräisin oleva epävarmuus: tykkääköhän noi musta, miksi ne musta tykkää, esittääkö ne vaan, millainen mun pitäisi olla että tykkäisi musta vielä enemmän, enhän mä voi olla yhtä hyvä kuin ne. Täysin luonnollista tietenkin, ihminen on sosiaalinen eläin, mutta eihän ainainen vertailu ja tyhjän päällä seisominen kivalta tunnu. Pitää yrittää muistaa, että juuri niillä "kaikilla muillakin", ainakin suurimmalla osalla on samoja ongelmia. Yllättävän monella. Koskaan ei voi olla täydellinen: ahkerin, älykkäin, kaunein, treenatuin... Jos sitä tavoittelee jossain voi onnistua täydellisesti: olemaan onnettomin.  Olen nähnyt liian monta perfektionistia, eikä se elämä aina näytä kovin hilpeältä. Niskavillat nousevat pystyyn, kun kuulen ihmisten puhuvan kehunhäivähdys äänessään omasta perfektionismistaan ja siitä kuinka aina pitää pyrkiä parempaa. Ei. Antakaa anteeksi itsellenne mieluummin.

Seurustellessa tulee päiviä jolloin tosiaan miettii, mitä ihmettä se toinen voi minussa nähdä, kun maailma on pullollaan kiinnostavia ja hyviä tyyppejä. Siksihän sitä tykkää jostain ihmisestä, että se on oikeassa tasapainossa oleva sekoitus niistä piirteistä, joista pitää muissa ihmisissä ja itsessään. Toista samanlaista ei ole, niinkuin perimämme on yksilöllinen sekoitus esiisiemme perimästä, mekin olemme historialtamme ja reaktioiltamme siihen uniikkeja. Sinä olet ainoa joka sanoi sen hassun kommentin silloin poikaystäväsi hölmöillessä, sinä olet ainoa joka on katsellut mummosi ryppyisiä käsiä silloin kun olit kahvilla sinä syyskuun iltapäivänä kun aurinko paistoi pitsiverhojen välistä ja ajattelit miten siitä kaikesta voi selvitä mitä ne kädet ovat nähneet ja hymyillä vieläkin. Vähän kuten jokainen maustaa tomaattikastikkeen omalla persoonallisella tavallaan, me kaikki olemme sekoitus epävarmuutta, vahvuutta, iloisuutta, pisteliästä huumoria, raakaa älykkyyttä, söpöjä hymykuoppia, pehmeää empatiaa.. ja parasta ruokaa on vapaasti improvisoiden ja maistellen tehty, tilanteeseen sopiva. Ei välttämättä se suoraan reseptikirjasta orjallisesti kopioitu.

Liiallinen itsevarmuuskaan ei ole välttämättä kovin hyvä tilanne. Oma epävarmuus herkistää ajattelemaan muitakin, ei välttämättä arvostelua pelkäävässä mielessä vaan empaattisesti. Terve itsevarmuus löytyy siitä, että tekee sitä mistä nauttii, ei rankaisemalla itseään parempiin suorituksiin sosiaalisen statuksen, painostavan vanhemman tai minkä tahansa muun takia.

Vielä kauneudesta: onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin onnellinen hymy? Rakastan sitä kun näkee jonkun ventovieraan kävelevän kadulla täysin omissa ajatuksissaan vilpittömän onnellinen hymy kasvoilla. Tehdään niin, että ajatellaan ensi kerralla ulkona kävellessämme kaikkia ihania ja onnellisia hetkiä ja hymyillään estottomasti niin hölmösti kuin voidaan.   

Ihanaa tekstiä Sofia!Pistää ajattelemaan..Niinhän se on, itsestä se lähtee, mitä toiset ajattelee. Eli itsevarmuutta vaan pitäisi vähän kehittää, että ei olisi hiljaisena, nolona nyssykkänä jossain nurkassa kyhjöttämässä.. Ja ajattelemassa, että ei noi musta kuitenkaan tykkää.. Onneksi vähän on sitä itsevarmuutta tullut tähän ikään mennessä(29v.), että suuni saan kyllä auki.. Mutta aina se pieni ääni välillä piipittää sisällä, että olenko riittävän hauska tähän seuraan..ja muuta sellaista tilanteen mukaan..Täytyy vielä muutaman kerran ajatuksella lukea toi sun teksti.. Täytyy tsempata!