Astro Foorumi

Minulla ei ainakaan vielä ole eläimiä. Tahtoisin kyllä kissan, mutta en halua vangita kissaa kerrostaloon ja toisekseen olen muutamia kertoja vuodessa useita kuukausia kestävillä reissuilla kotipuolessa. Matkan ajaksi en saisi mistään hoitajaa lemmikilleni, eikä minulla olisi varaa viedä sitä minnekään tarhaan hoidettavaksi.

Perheeltäni sitten löytyy koira, kissa (kissoja oli 3, susi/ilves vei kaksi niistä), kaniini ja kaksi hevosta.

ihana Timmy  :smitten:

Meillä on ladya Linda ja Sara  :smitten: Linda saatiin eläinsuojasta, hän oli silloin 10kk ja erittäin arka  :-\ ''kova menneisyys'' sitten saatiin Lindan seuraksi Sara puolipitkäkarvainen ja niin he ystävystyivät ja riehuivat ja leikkivät yhdessä, Linda on sen verta aikuisempi kuitenkin, että herkkuaterian se antaa aina ensin Saran syödä  :D ja Linda odottelee taustalla milloin toinen on syönyt  :smitten: Linda on tosi rauhallinen ja oikea Lady Manhattan tyylinen ;D neitille kun pitäs oikein ovetkin avata ja syö tosi mielellään vaniljajäätelöä :P
Sara taas sellainen vilkas ja erittäin utelias neitokainen ensin se katsoo mitä Linda touhuaa ja päättää hyökätä ykskaks Lindan kimppuun ja sitten taas mentiin ja lujaa :knuppel2:

Kääpiö-hamsteri on ollut meillä nyt pari viikkoa ja suloinenhan se on.
Pieni, sievä, vikkelä, utelias ja kesy.
Emo kuoli poikasten päälle niiden ollessa viikon ikäisiä eli imemisvaiheessa vielä ja omistaja imetti niitä neljää poikasta kädessään pipetillä :) :angel:
Laitan kuvan myöhemmin.
Olen ainakin kissoille allerginen, mutta Hipusta en ole sanut oireita  :smitten:
 

Minun ilonani kaupungissa temmeltää kaksi degua, maalla puolestaan on kaksi hevosta, 2 vuotias suomenhevosori ja 14 vuotias lämminveritamma joka kasvattaa mahassaan kolmatta varsaa!  :smitten:

Miulla on kotona (siis vanhemmillani) koira Ossi ja kissa Wenla. En voi niitä itse harmikseni pitää kerrostalossa, koska mielestäni niiden kuuluu saada liikkua vapaasti.

Ossi on seurankipeä vanha koiruus, 10v. Kaikki herkut kelpaa ja se kun pääsee karkaamaan omin neuvoin lenkille. Wenla on sulonen riiviö 3kk, kaikkea pitää kokeilla ja purra. Hirmu utelias tapaus, mutta silti kaikki uudet asiat pelottaa kamalasti.

Voin noista kahdesta sanoa, että ovat kuin kissa ja hiiri. Koira pitää kissaa ns. herkkupalana, joka on huono juttu.

Itselläni ja avomiehelläni on asunnossa neljä hämähäkkiä. Pari sellaista Ihaan kaltaista (lemmikkikiviä). Siis minua ei kukaan kaipaan, joten möngin terran toiseen reunaan. Kaksi on sitten erittäin nopeita yms. Niitä on kyllä kiva seurata ja lemmikkikiveä jopa kosketella joskus. Siis ihme on tapahtunut, minä hämähäkkejä kammoava ihminen elän niiden kanssa saman katon alla.

Jollen olisi allerginen, meilläkin olisi ihan varmasti kissa.

Nyt meiltä kuitenkin löytyy akvaario ja kaksi kesyrottaa.
Rotat ovat kyllä niin veikeitä lemmikkejä, että suunnittelen jo häkin laajennusta ja paria uutta rottaneitiä edellisten seuraksi.
Miesystävä ei ole kovinkaan innoissaan...

Iik, jollain on siis vapaaehtoisesti kotona hämppyjä?  :o  :o  :o
Pelottavia otuksia, vipeltävät aina kohti minua ja haluavat kiipeillä päälläni, en tykkää. Pitäisi päästä eroon typerästä pelostani... Eikä se ole hämähäkin syy että en tykkää  :)

Minulla oli sekarotuinen kookas koira vanhus joka siirtyi koirien taivaaseen. Se oli jääräpää, puolusti omiaan, fiksu ja ennenkaikkea empaattinen lohduttajani. Välillä se teki tahallaan kiusaa ja välillä oli niin hellyyden kipeä  :) Hyvin rakas kaveri. Sillä oli luonnetta  :smitten: Ikävä on vieläkin.

Minulla punakorvakilpikonna.. akvaariossa..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Meillä on kaksi poika kisulia.  :smitten:

Minulla on 4 kissaa :smitten:
Yksi heistä on harmaa valkoinen ja oikea laiskottelija. Kun luen niin hän läsähtää lukemani kirjan/lehden päälle niin että jää haaveeksi yrittää kääntää sivu. Hänen tapoihinsa myös kuuluu ottaa tasulla kaikki dvd:t hyllyltä alas jotta saan vähän siivoushommia... Hän tykkää myös pudottaa tavaroita pöydältä.  :2funny:
Toinen on tummanharmaa-valko-rusehtava ja sellainen söpöläinen. Tykkää puskea ja kehrätä. Ei tee niin paljon pahoja kuin tuo LEHTIHIRMU.
Kolmas on kokonaan musta ja ulkonäkö kertoo luonteesta. Hän ei paljon silittelyjä kaipaa vaan läsähtää syliin ja jos yrittää liian kauan rapsutella niin raapaisee. Jos menen keittiöön niin hän juoksee heti sinne, onhan hänellä aina nälkä.
Neljäs on ollut kohta 10 vuotta ja ennen se oli vähän äkäinen mutta nykyään lempeä. Tykkää silittämisestä ja nukkumisesta.

Voi minun rakkaita :smitten: :smitten:

-onhan ne aika, tosin sotku voi olla joskus pitkän työpäivän jälkeen hirvittävä.  ;)

Meilläkin on kaksi poika kisulia!! Aivan hurmaavia persoonia!! Toinen on keikistelevä itsestään tyytyväinen pitkäkarva ja toinen on sähäkämpi luonteinen kisu joka rakastaa laatikoissa ja pussukoissa makaamista, Mitä pienempi laatikko sitä mukavempi siinä on maata.

Herpit ja hämikset  :smitten:

..mutta enimmäkseen koira-immeinen, kadulla kun noita takkuturkkeja näkee, niin tekisi heti mieleni mennä silittämään.

Minulla on ollut kolme koiraa. Tällä hetkellä tilanne on se, että saan hoitaa muuatta noutajaa muutaman päivän pari kertaa kuussa. Kiltti ja ihmisrakas, mutta vähän pöhkö. Silloin kun se on luonani, lellin sen ihan piloille ja teen sen kanssa pitkiä kävelylenkkejä. Ja noutaja kun on, niin uimaanhan se täytyy myös viedä, sitä se rakastaa..

Joskus aion vielä hankkia ihkaoman koiruuden, ehkä Jackrusselin tai kettuterrierin..
Ja semmoinen erikoinen ja Suomessa harvinainen herppikin menisi
(tiedän jo mikä ::)), kunhan olisi tarpeeksi rahaa/kämpässä tilaa..........

Rotta on periaattessa kaikkiruokainen, mutta tietysti lemmikistään huolehtiva omistaja vähän katsoo, ettei jatkuvasti esimerkiksi makkaraa tyrkytä. Jyrsijänruokaa ja vihanneksia pääasiassa. Onpa eräs rotta kerran vienyt minulta karkin suoraan suustakin, kun selitin jotain ystävilleni suureen ääneen (ja suu auki). ;)
Sitten sitä kirmattiin pitkin huonetta siimahännän perässä....
Kamalan fiksuja lemmikkejä ovat ja ainakin nämä meidän tytöt ihania hellyydenkipeitä halivauvoja. :smitten:

Elämänilo.. juu hiljainen ja rauhallinen.. varsinkin nyt kun tulee talvi, niin nukkuu eneimmäkseen kivellä..  :)
muuten olen kyllä kissaihminen.. tyttärellä on niitä kaksi.. tyttökissa ja ihan pieni poikakissa..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

(http://www.oyk.fi/~ritva.astikainen/Hippu.jpg)
Voilá Hippu  :smitten:

Minun tyttärelläni on ihan samanlainen kääpiöhamsu. :)

Nämä ovat tyttäreni eläimet.

Tämä Isohamsu kuoli justiin, se olis täyttänyt 2v. :-[
Papukaija on vielä elossa se on jo 8v :)

Suurentaaksesi kuvaa, klikkaa hiirellä.

Otan osaa ikävään, kiintyyhän niihin veitikoihin.
Tämä laji elää kuulemma 1-3 vuotta.

Btw, en osaa tuolleen linkittää kuvaa  ::) ???

Kiitos Ippuska.

Siellä textieditoriassa lukee "lisätoiminnot* ja sieltä "selaa* muuta ei tartte kun hakee koneelta kuvan, niin se on siinä. :)

Onhan minulla vielä Eemeli, 12-vuotias puolipersialainen kissa. Hän tuli nytkin vastaan minua kun tulin metsäpolkua. Syliin piti ottaa. Kiipesi kerälle olkapäälleni ja katseli maailmaa korkeammalta valtavan kehräyksen kanssa.

Nyt kun talossa ei enää ole sisaruksia Jannea eikä Iitaa, niin hän on kumman onnellinen, ei enää hotki hädässä ruokaa, eikä hätkähtele.

Sillä kissat osaavat olla rasistisia. Nämä vanhat maatiaiskissat eivät koskaan hyväksyneet Eemeliä, joka kulki aina häntä tuuheana kuin lamppuharja.

Voi, just tuollainen. Värit vain toisia. Eli Eemelissä on paljon valkoista, mustanjuovikasta ja ruskeita läikkiä. Naapurin täti sanookin, että jos kissassa on kolmea väriä, on se viisauden merkki. Täti on niin iloinen, kun Eemeli aina tulee tervehtimään häntäkin. Aivan kuten kuvassa.  :)

Tuo mun likan papukaija elää johonkin 25 vuotiaaksi, riippuu hieman tilanteesta.
Se on Nymfiuros ja sen nimi on Papi. Se on liikaa oppinut sanoja, niin ettei ulkopuolinen saa siitä selvää. Kova se on vislaileen ja mä kerran opetinkin sille yhden säkeistön eräästä biisistä. Sillä on aika erikoisia ääniä muutenkin. :)

KIITOS Paljon  :smitten: :smitten:

Niin  :) Kiitos Elämänilo  :smitten:

Jotkut lemmikit eivät unohdu ikinä.
Äitini ja hänen siskonsa muistelevat vieläkin ihmekoira Tomia, joka kuoli n.35 vuotta sitten...

Äitini on jopa sanonut, ettei voi ottaa koskaan toista koiraa, hän kun on "yhden koiran ihminen".

Suloisia eläinystäviä teillä  :)

Meillä oli joskus yli 30v sitten 2 fixua kissaa. Emä oli nimeltään "Lumikki" ja sen poika oli "Kirre" Lumikki kun kuoli, niin Kirrepoika itki sen haudalla, koska Lumikki oli tuonu iloa perheeseen hyvillä ominaisuudella, niin se sai hyvät hautajaisetkin. Kirre jatkoi äitinsä jalanjälkiä ja siitä tulikin erittäin fixu kissa. :)

Me kun asuttiin maalla, niin isä teurasti sikoja ja palotteli lihoja ulkosalla. Kirre tuli aina siihen viereen vahtimaan ettei harakat ja varikset varasta lihapaloja. Kirre oli muutenkin hyvä vahti, ajoi jopa koirat, käärmeet ym. pihastamme. Se Kirre oli valkoinen iso kollikissa valkoinen, niinkuin äitinsä. :)

Kirrelle tapahtu kaikenlaista, kun sillä tuli ikää enemmän. Se tappeli kylän kollien ja koirien kanssa, sillä olikin korvat aina purtuna, kun se tuli kotiin. Eräänä päivänä Kirre jäi mun sedän raktorin alle meidän pihassa, toki epäilen, että se oli tahalleen tehty, koska me oltiin muuttamassa eteläsuomeen.

Aivan niin Elämänilo :)

Toisaalta, kun aattelee, niin ehkä oli parasta, että kirre kuolikin, koska se tappeli usein ittensä niin huonoon kuntoon, joskus oli jopa pensaa kaatanut päällensä, naapurin ulkorakennuksessa. :-[

Täältä löytyy 2 kpl whippettejä, dobermanni ja kissa.

Hyvät nuo kissat :) En asu omakotitalossa vaan kaiken lisäksi vielä kerrostalossa. Minullakin verkko parvekkeella koska kisut viihtyvät siellä paljon. :smitten:

Minäkin selvästi kissaihminen, rakastan heidän itsenäisyyttään ja ylpeitä luonteitaan. Meillä on ollut aina 4-5 kissaa kerralla,  syntymästäni asti  :smitten: Sitten äiti rupesi kasvattamaan chihuahuoja ja niitä oli enimmillään n. 20! Tällä hetkellä on kissojen lisäksi, hetkinen... 7 chihua perheen kotona, tälläkin hetkellä neljä pientä 3-viikkoista pentua, oi että ne on ihania! Mutta sitten on olemassa miun ikioma chihuahua Nalle, jonka otin puolitoista vuotta sitten seurakseni kerrostaloasuntoon. Nalle syntyi jouluaattona ja meille se muutti pääsiäisenä, vähän niinkuin Jeesus-tyyppisempi :D

Nalle on arka mutta ihan pöljä, ja tyrkyttää aina lelua mulle kun sillä on tylsää (eli aina). Laiskakin se on, kun väittää ettei osaa hypätä sänkyyn ja vikisee lattialla mieluummin 5 minuuttia kuin hyppäisi samantien. Joka paikkaan se tulee mukaan, jopa suihkussa istuu nurkassa ja vahtii vaikkei siitä tykkääkään :)

Me kun asuttiin maalla, niin meillä oli aika paljon kissoja, joten niitä lähetettiin muillekin perheille. :)

Kyllä vain Elämänilo, me ollaan kaikki ihan super-eläinrakkaita! Siskoni otti juuri kahden kissansa seuraksi pienen koiran, ja se on niin mieletön! Meillä on takapihalla kesyjä muurahaisia. Se muurahaiskeko oli siellä jo kun muutettiin taloon 20 vuotta sitten  :D. Se on kieltämättä hieman tiellä, muttei ole koskaan tullut mieleenkään häiritä niitä, ne oli siinä ensin  ;). Siellä voi seistä ja muurahaiset kiipeillä jaloilla ihan rauhassa, ne ei koskaan pure. Kun taas muut lajitoverinsa usein nipistelee. (En tiedä niiden nimeä, mutta ne punamustat u know?) Kerran meillä myös asusteli talven yli sisäsaunassamme hiiri. Sitä äitini ruokki, ja keväällä se sitten hävisikin. Ai niin ja harakkaakin hoidettiin joskus! Siihen kissatkin tottuivat ja se sai rauhassa köpötellä, kunnes oppi lentämään ja jäi vielä sen jälkeen omenapuuhun asustelemaan  :smitten:

Kiva aihe Elämänilo!

Itseltäni löytyy kaksi jämtlanninpystykorvaa, 15v ja 10v. Olen muutenkin eläinrakas ja sitten jos ja kun saan isomman talon niin koiria tulee lisää. Muut eläimet, etenkin linnut ovat sydäntä lähellä. Kissoistakin pidän, mutta olen niille allerginen :( Lienee tuo 6.huoneen painotus tehnyt minusta näin eläinrakkaan :) Hyvä niin, ne tuovat paljon iloa elämään.
 
Kuva pojista:
http://www.deviantart.com/deviation/3735321/?qo=21&q=by%3Aasbolos+sort%3Atime+-in%3Ascraps

Minun kissa-allergiasta toipuminen (vinkki Asbolokselle: kokeile homeopatiaa  ;) ) alkaa olla jo siinä pisteessä, että olen jo käynyt Hesyn eläintalossa katselemassa mahdollisesti minulle tulevaa kissaa.. Se "oikea" ei ole vielä tullut vastaan. En tiedä olenko vielä jotenkin vähän arka sen asian suhteen, kun olen ollut allerginen niin kauan ja pahasti, siis koko ikäni.

Kesällä kuiteskin oli jo tälläisiä hetkiä, että nukuin yön kissan vieressä, täysin oireetta. Ehkä vaan jotenkin silti pelottaa, että oireet palaa. Lisäksi en tiedä, onko hoidolle jotain haittaa siitä, että ottaa kissan vaikka ei ole vielä ihan TÄYSIN parantunut. No, pitänee jututtaa homeopaattiani.

Kuitenkin toivon vielä tämän syksyn aikana osallistuvani tähän keskusteluun ilmoittamalla, että vihdoin minunkin perheessä asustaa kauan kaihottu ja haaveiltu kissa.  :smitten:

Sister of Night: kiitos vinkistä! Täytyy kokeilla sitten kun noista kahdesta pojasta aika jättää, ne eivät pidä kissoista... Nytkään allergia ei ole mitenkään paha, pystyn kyllä käymään kissapaikoissa kylässä, kunhan en kovasti silittele niitä. Kesällä oireet pahenevat, lienee tuo heinäallergia syynä?

Kiitos Elämänilo  8) On siellä yksi kissakin  ;)
->
(http://tn1-4.deviantart.com/150/i/2003/41/5/b/cat_portrait.jpg)

Artemis ei hätää. Ne on onnekseni kaikki omissa terraarioissaan. Pelkkä ajatuskin niistä vapaana, saa kauhu miusta vallan. Kyllä tuo tänään vähän rohkeutta vaati kun rupesin niitä ruokkimaan, mutta kyllä siitä selviää.

Ajan kanssa tottuun onneksi. Kai seuraavaksi kilpikonnaa yms. tulossa taloon.

Hei Elämänilo!  :)

No kun en mie oikein tiedä, että mitä mulla on käytössä. Nuo nimet on niin monimutkaisia, että en muista mitä olen milloinkin saanut. Mutta mulla ei ole ollut mitään jatkuvaa "lääkitystä" vaan aina jokaisen käynnin jälkeen homeopaattini on antanut mulle jotain rakeita..luullakseni joka kerta jotain eri. Että onko tuo sitten ihan klassista homeopatiaa?  :idiot2:

(http://smileys.smileycentral.com/cat/16/16_2_103.gif) *  (http://smileys.on-my-web.com/repository/Cats_and_Dogs/dog-7.gif) * (http://smileys.smileycentral.com/cat/16/16_2_102.gif) * (http://forums.govteen.com/images/smilies/dog.gif)  * (http://www.aspsmiley.com/smiley/smilies/chihuahua.gif) *

(http://smileys.on-my-web.com/repository/Cats_and_Dogs/dog-32.gif) * (http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/dog1an.gif) * (http://www.pinkcity.net/dil_cool_world/images/cartoons/44.gif) * (http://www.pinkcity.net/dil_cool_world/images/cartoons/40.gif) *

(http://smileys.smileycentral.com/cat/16/16_2_104.gif) * (http://smileys.smileycentral.com/cat/16/16_2_105.gif) *

Hämähäkit ovat minulle aina ollut sellainen jännityksen aihe. Näen niitä välillä seinällä, niitä lukkeja. Voin katsella niitä mutta jos ne tulevat iholle niin menen hysteeriseksi. Ihan järjetön pelko, tiedän  :)
Kaikki muut elukat ovat kyllä mieleeni kovasti.

Artemis...

Mie pelkään kyllä niitä ulkona olevia. Ne listitään päiviltä sirolla 43:lla. Mutta nuo lemmikit on niin sulosii, että niitä en antais tappaa ikuna. Niihin vain jää koukkuun jotenkin. Tahtoo niitä aina vain lisää ja lisää...

Niin hullulta kun se kuullostaakin fobiasta maniaan, niin se vain menee.

Minä kiikutan kodista löytyvät hämähäkit hellävaraisesti ulos, jos kiinni saan.  ;D Talvella niitä ei näy...

Neitokakaduja. :D

Meillä on kotona kissa, 16-vuotias vanha herra... :smitten:

Olen kyllä päättänyt, että asuin sitten maalla tai kaupungissa, en aio ottaa itselleni eläimiä. Rakastan eläimiä hyvin paljon ja ehkäpä juuri siksi ajatus "eläimen omistamisesta" herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tulee väkisinkin mieleen; riittääkö aikani, pystynkö antamaan sille niin paljon rakkautta kuin se tarvitsee, onko se onnellinen?

Ehkäpä tulen toisiin aatoksiin sitten joskus, kun minulla on lapsia. Olen itse kasvanut maalla ja naapurissani oli 20 kissaa. Siellä minä ihan pikku taaperosta asti vietin joka päivä aikaani ja hoivailin ja leikin kisujen kanssa! Ne olivat jossakin vaiheessa ainoita ystäviäni ja jopa syy elää. Tuo meidän kissammekin on sieltä alun perin... Se vaan alkoi käymään meillä syömässä ja tuli siihen tulokseen että meillä ruoka on parempaa... Kas, härkä horoskoopiltaan, nautinnot tärkeitä... ;)

Minulla on kotopuolessa (äidin omistuksessa, minun hoidettavana myös) kaksi koiraa (toinen 4v. toinen 2v.) isä ja poika :)

Sitten ihan omana kotieläimenä on berberiskinkki joka on jo 7v. ^__^

Minulla on akvaario ja siina vaikka mita kaloja ja myos vesikaarme, kaarmeen kylla poika toi, enka uskaltanut antaa edes ruokaa aluksi kaloille, mutta nyt se jo menee-pelkasin sita kaarmetta!

Niin, jos joltain jotenkin epäselväksi jäänyt  ;D niin miulta löytyy kaksi maatiais tyttö kissaa... Niinkuin tuota Kissan kommellukset ketjusta on jo selvennyt :)

Julia on kohta 12 vuotias nirso ja hienostelevan oloinen hellä kisu.
Väritykseltään on vähän harmahtava, ruskea, musta ja valkoinen.
Maailman kauneun ja paras kissa!!!
Julia tykkää köllötellä pöydän päällä auringon paisteessa ja nauttii varhais eläke päivistään. Kova hän on mäkättämään jos vaikkapa ruokakupit ovat pesussa ja mitään ei ole tarjolla.
Ruokaa pitää aina olla saatavilla vaikka ei ole edes nälkäkään.
(tosin ainahan omat lemmikit on parhaita kaikista)

Siiri on kohta kaksi vuotias musta valkoinen hömelö tyttö (Latz kissan ruoka paketin kylejässä oleva kisu näyttää täysin Siiriltä), jonka katse on vähän kuin "taivaan rannan maalarilla". Viihtyy enemmän ulkona kuin sisällä, mutta silloin kun on sisällä on aivan loisto mimmi ja hellyyden kipeä. Siiri on kova metsästämään hiiriä ja päästäisiä ja tuo niitä myös omistajan riemuksi sisälle näytille.
Tosin on meillä Siirin kanssa ollut hieman ongelmia oikean pissa paikan löytämisessä. Nyt on kyllä ymmärtänyt hiekkalaatikon käyttö tarkoituksen eikä vahinkoa ole sattunut kuukauteen (*koputtaa puuta*).
Hänellä on oma mielikuvitus ystävänsä joka säikäyttää hänet aina välillä :D.
Siiri nukkuu aina selällään tassut kohti kattoa ja pää vähän kellallaan...
Maailman kaunein ja paras kissa hänkin!!!

Kuvatkin on tuolla Kissan kommellukset osiossa, mutta jos saan jossain vaiheessa otettua uudet kuvat niin voin laittaa ne sitten tänne. Kunhan tässä kerkeän!

Jos en olisi lähes kaikelle mahdolliselle allerginen olisi kotini täynnä koiria ja seassa pari kissaakin :smitten:
Tosin äidiltäni lainaan koiraikävissäni pientä puudelia :smitten:

Elämänilolle:

3 tällä hetkellä. :)

Neljännen vielä haluaisin jossakin vaiheessa, niin olisi parillinen määrä.

Vaikka laitoinkin tuonne kissa-kommellus-ketjuun jo kuvan kissastamme, niin laitanpa tänne vielä toisenkin... On niin söpö kuva.  :smitten: Äiti rapsuttaa...

Ihana kuva  :smitten:

Kiitos! :smitten: On ikävä kun on viimeksi itse rapsutellut tuota palleroa viimeksi puolitoista kuukautta sitten... Kotona vaan ei ehdi käymään... :-\

Voi kuinka nautinnollinen ilme.. ja ylväs oli toisenkin topicin kuva kissaherrasta..  :smitten:

Meillä oli muutaman vuoden 1 uros nymfipapukaija ja likka onneksi vei sen mukanaan.

Tässä on minun uusin punkkari:
http://img220.imageshack.us/img220/8881/uusinwt8.jpg

Kyllä linnut on mukavia.  :D

Astrobug !

Tollanen oli meilläkin ja justiin täytti 8v.

Hienoa. :)

Tässä tämä likan uros nymfi, joka on oikea sottapytty, höyhenet ja siemenet lentää, samoten repii pohjapaperit hajalle. ::)

Kerkesit ennen mua :2funny:

MetalLady:
Suloinen lintu teillä. 8)

Joo mutta onneksi ei enään ole meillä, kun likka vei sen mukanaan, kun muutti. ::)..oli se kerran hoidossa ja sain tarpeeksi siitä, se hyökkäili mun päälle ja nappasi sormesta kiinni kun vaihoin sen vedet. :idiot2:...sanoin likalle, että se oli viimeinen kerta.

Ohoh.. se oli sitten ärtyisä kaveri? Tai sitten ei ollut kunnolla tutustunut sinuun? ;)

Mulla nuo linnut on rauhallisia.. purevat vain silloin jos kiusaan niitä. Pääasiassa ne pitää rapsuttelusta... ja herkuista. :)

Joo mutta kun se lintu tunsi minut jo aiemmin, se oli muutaman vuoden meillä, kun likka asui vielä kotona. Saatto olla ikävä jo likkaani tai kotiinsa. Kyllä se muisti meillä kaikki paikat.
Tuota piti nenällä rapsuttaa ei sormella tai muutenkaan kädellä. Opetin sille uuden sävelmänkin jota se vieläkin vislailee. :)

pieni korjaus, oli päässy virhe, en kerro minne kohtaan. ;D

Nenällä rapsutus on tuttua. ;D Yksi linnuistani on varsinainen nenäfriikki, mutta sitä voi nyt jo kädelläkin sivellä. Linnut vastaa välillä kummallisiin ääniin. Minun yksi lintu vastaa aina, kun avaan mikroaaltouunin oven keittiössä ja näppäilen sitä. :D Ja tietysti ne vastaa kuorossa tervehdykseen kun tulen kotiin ja heitän kauppakassin lattialle. :)

Tässä uusin kuva Sara neidistä  :smitten:

Aivan ihana neiti ja taitaa tietää sen itsekin..  :smitten:

sawotar, voi mikä kaunotar!  :smitten:

Yleensä berberiskinkit kasvavat n.50mc mittaisiksi, riippuen liskon sukupuolesta (omani sukupuolesta en ole varma, mutta luulisin sen olevan ulkonäkönsä perusteella naaras). Ne ovat rauhallisia paitsi säihkähtäessään  :D joskus lisko saattaa säikähtää esim. jos vaihdan sille veden ja se singahtaa erittäin nopealla vauhdilla pusikkoon. Mutta erittäin ihana on, vaikka ei kovinkaan seurallinen :D Terraariossa asustaa, helppo, antaa käsitellä ja koskea. Upea ilmestys  :smitten:

Tässä hieman uudempi kuva. ;) poika osaa flirttailla. :)

Ihana  :smitten: :smitten: :smitten:
mä tykkään linnuista tosi paljon  :)

Hän osaa keimailla ja viheltää kauniisti.  :smitten: Sanavarasto on sillä ihan sekaisin. ;D

Ihania elukoita :smitten:

Meillä ei ole kaupungissa eläimiä, mutta maalla meillä on kaksi vuoden vanhaa kissa-veljestä  :) kolme kanaa :) yksi kukko :) vuotias poni :) ja yksi lämminverinen heppa  :)

Olen ienestä pitäen ollut eläinten ympäröimänä mutta olen huomannut että olen todella paljon koiraihminen. helmikuussa tulisi oma kääpiösnautseri omaksi!IHANAA!!!!

Ei-kesyin lintuni lensi tänään ensimmäisen kerran pääni päälle. Istuksi siellä aikansa. Kyllä se sieltä kesyyntyy toisten perässä. ;D

                    (http://aces.tabulas.com/ree/usericons/kitty.gif)

Minulla on kotona lemmikkinä karhu... ::)

...oikea nallekarhu...(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/blashing.gif)

Joo, joo.. Off topicin...(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hammerhead.gif)
...entä sitten, mutta väliäkö mikä kotieläin...? ::)

 :2funny: :D

öööö...oliko täällä se kalatiski? :idiot2: ...taidampa mennä etiäppäin. :-[

Omistan  1 vuotiaan rusken labbis uroksen, joka on aivan ihanan persoonallinen ja kiltti  :smitten: :smitten: :smitten: Amor on tosiaan nimensä veroinen!  :smitten:

Totta tosiaan on! Siitä on mun Amorini!

(http://www.freewebs.com/viperayt/2P1000830.jpg)
 Kuva on aika suuri, mutta siitä on kiva ihastella  :P

meiltä löytyy 9 hevosta, 6 ankkaa,7 kanaa ja 2 kukkoa. koira ja kissa :)
kaikki on aivan ihania persoonia, tällä hetkellä lähellä sydäntä meidän pikkuruiset ori varsat. niiden kanssa kun aika menee niin nopsaan :) ovat niiiin söpöjä! :smitten:

Katsos, kun yhtäkkiä huomasin, että jollakin toisellakin on kotona karhu. Minullakin! Kun menin joskus kauan sitten naimisiin, antoivat ystäväni miehelleni nimen 'Pikkukarhu'. Ja siitä asti ja siitä lähtien syntyi myös kaksi karhunpentua. Joskus sain kotiinkin kortin karhuperhe...ja perille tuli.

Kyllä näitä karhuja on kesytelty!  ;D

Meillä on kaksi tyttö kääpiövillakoiraa ja ovat väriltään aprikoosi ja musta. Aprikoosi on 2-v. ja musta on 3-v. Neidit ovat todellisia ilopillereitä. Niistä ei lähde karvaa ollenkaa, ainoastaan jos otan sakset käteeni. Minä ja yksi pojistani sairastamme molemmat astmaa ja pölyallergiaakin on meillä. Koirista emme ole saaneet mitään oireita. Pesen koirat, joka toinen viikko ja harjaan turkit joka toinen päivä. Turkit trimmataan, joka toinen tai kolmas kuukausi. Ruuan suhteen ovat todellisia nirsoja eli "jos ei tänääkään herkkuja, niin en syö tätäkään." Teen koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Sadeilmoilla niillä on kurahaalarit päällä, niillä säästyy turkin ylimääräisiltä pesuilta. Villakoirat ovat sydämen muskaajia. Kaipaavat paljon huomiota ja hellyyttä.

http://www.hickoryridgedesigns.com/images-dogs/poodle-pair-dog-gifts.JPG


 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Tyttöhamsteri tuli taloon ja odottelemme pikkupoikasia vuodenvaihteessa, jos niin käy ...  ;)

No siinäpä onkin nyt jännäämistä, kun siivotakin siellä terraariossa pitää, että meneekö myös poikaset "pesuveden" mukana  ???
Ilmoittelen sitten jos/kun jotakin tapahtuu  :)

Hei, "Elämänilo"

Kiitos!

Koirieni nimet ovat Heta (musta) ja Viivi (aprikoosi). Meidän Heta on astutettu ja odotetaan, jos se olisi tiineenä. Pentujen pitäisi syntyä 2007 tammikuun puolessa välissä. Jouluviikolla vien koiran ultraääni tutkimukseen. Siitä saa täydellisen varmuuden, onko masussa ketään ja kuinka monta. Jännittäviä hetkiä on nyt menossa.

Odessa

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Kyllä, se iloinen asia täytyy kertoa.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Hei,
eilen kävin meidän mustan neidin kanssa eläinlääkärissä, siellä koira kuvattiin ja ultrattiin. Kuvissa näkyin 3 pentua ja jokaisella sydämet löivät tiiviisti. Yksi näytti olevan, jo aika vilpertti kun ei ollut hetkeäkään paikallaan.

Saa nähdä tammikuussa kuinka ensikätilön virka sujuu minulta, kun koira alkaa synnyttämään vai meneekö sormi suuhun ja iskee paniikki.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten: 

Omistan Chihuahuan.  :D Oktavian eli Oku nimeltään.

(http://www.geocities.com/chibiyukikitsune/Oktavian1.gif)

eilen sain ikioman kisulin  :smitten:  :smitten: sen nimeksi tuli sylvester  :smitten:  :smitten: se on valkoinen mutta päälaella on vähän vaaleanruskeaa ja tassuissa mustaa... se on utelias kaveri ja näyttää viihtyvän verhoissa kynsien varassa  :-\  :2funny:

Täältä löytyy dobermanni, 2 kpl whippettejä ja kissa...

Meille tulee huomenna akvaario :) ja lapset ovat innoissaan. Nuorimmainen varsinkin - :kalat:-horoskoopiltaan...  malttaa tuskin odottaa "kalakauppaan" pääsyä.

Haen huomenna 180 litraisen akvan. Kaloista en vielä tiedä, värikkäitä tetroja -luulisin :). Laitan kuvan, kunhan saadaan fisut kotiin.

Pikkupoikien mielipiteellä on suuri arvo kaloja ostettaessa, lemmikkieläinliikkeen myyjien armollista opastusta unohtanatta  :D.
                   
 :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Meil häärii pientuhoeläin metsästäjinä iso (5kg ja 3v.) täysin valkoinen ja pieni (2,5kg ja 6v.) kelta-valkoraitainen kollikisulit  :smitten: Hyvin hommansa hoitavatkin  :-*

Lisäksi minun lenkkikaverina, vahtina ja loputtoman rakkauden osoitusten kohteena on 1,5v. bullmastiffi narttu. Monet sanovat neitiä pojaksi, kun on niin persoonallisen näkönen (kauniisti sanottuna  :tickedoff:). Tähän yleensä toteankin, jotta muistuttaa omistajaansa ja ihmiset hiljenee  :2funny:  Toisalta monet nauravat neidin muistuttavan enemmän possua kuin koiraa  ::) lähinä äänien perusteella ja taas heitän sen puolen olevan tuon vahvemman puoliskoni ominaisuuksia ja taas hiljenevät herjahuulet  :2funny:

Elämän ilo- jokaisesta koirasta saa pelottavan huonolla kasvatuksella tai pidolla  :-\ Yleensä nämä ns. kamalat rodut, kun ovat oikeissa käsissä ovat hellyyttäviä, lempeitä, pitkäpinnaisia sylikoiria  :D joilla on kyllä vartiointifunktio selvempi ja vahvempi kuin normalilla sylikoiralla. Omanikin kun painaa n.52kg (keväällä punnittu) ja istuu tuon nuorimman syliin (4v.) ja sitten selvästi loukkaantuu kun toinen huutaa hädissään alla  :2funny: Eli oma porukka on ihan eri kuin naapuri... hullu on se joka tosta portista tulee yksinään... ovikello on siellä ja lappu, jossa kehoitetaan käyttämään sitä ja odottamaan  :angel:

Ihan ok, kiitos kysymästä  :smitten:
Alku oli hieman hankalaa kun koira oli pieni, meinas tuo isompi kissa käydä päälle  :( mutta sit kun kasvoi kääntyi homma toiste päin. Saatiin sekin lopulta väännettyä rautalangasta haukulle ja nyt antaa kissoin tulla vaikka kipolle syömään, viereen nukkuun yms. Pihalla toki hieman täytyy jahdatam jos toinen juoksee edellä  ;) mutta aina ei juokse, vaikka vähän tökkäis  :2funny: paljoo ei parane, saa piikistä tassuun  ::)

ps. ihan saman näkönen (eka kuva)on pistämässä linkis heti ekana, kun mein nainen  :smitten:

Meillä oli ihana tiibetinspanieli fiia.
kaksonen merkiltään.
kun lapsilukua kysyttiin vastasin kolme ,mutta
yksi heistä on lemmikki.
Rotua pidetään äkäisenä meillä taisi olla
yksi ja ainoa lauhkea.
Piti kyllä huolta reviiristään.
Olen miettinyt joskus uuden lemmikin hankkimista
mutta tuntuu ,että Fiia on vielä neljänkin vuoden
jälkeen niin iholla, että en pysty
 :angel: :angel: :angel:

Minulle on jonkin ajan kuluttua tulossa kauan toivottu kääpiösnautserin koiranpentu,joka vielä on emon masussa, mutta syntyy tuossa loppuviikosta.

Heippa,

meidän kääpiövillakoira on viimein synnyttänyt kolme pentua, kaksi poikaa ja yhden tytön. Kaikki ovat mustia. Synnytys tapahtui viime viikon perjantain 5.1.07. Olin juuri tullut töistä kotiin, kun koira päätti alkaa synnyttää. Pennut syntyivät klo 17.30-21.40 välisenä aikana. Ensin syntyi poika ja toisena syntyi tyttö ja oli päättänyt tulla takaperin ja kolmantena syntyi poika. Kaikki sujui yllättävän hyvin ja nopeasti. Eikä emännällä mennyt sormi suuhun.
Pennut kasvavat aivan silmissä. On ihanaa kuunnella kun pennut uikuttavat ja inisevät ja tuhisvat, sekä ainainen nälkä heillä on. Emo makaa selällään ja imettää pentujaan. Se on todella hassun näköistä. Aivan ihania kääpiövillakoiran pentuja.

Odessa

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Heippa,

Taas on aikaa kulunut ja kääpiövillakoiran pennut kasvavat. Silmät ovat auenneet ja korvat kuulevat ja osaavat pikkusen haukkua ja äristä. En ole huomannut onko hampaita alkanut puhjeta. Pennut ovat aivan ihania kun ne leikkivät ja painivat keskenään. Juuri kun ovat oppineet kävelemään, jo yksi yrittää kokeilla juosta.

Yhdelle pennulle on varma koti tiedossa, muille etsitään kotia vielä.
Nyt viikonloppuna saavat ensimmäisen matokuurin. Opetellaan syömään vähän velliä ja myöhemmin kiinteämpää ruokaa. Huomaa kuinka emä yrittää viimeiseen asti olla menemättä pentuja imettämään. Kun pennut imevät niin raivokkaasti nisistä maitoa.

Pienokaiset ovat suloisia kun nukkuvat kaikki kolme tiiviisti yhdessä.

Odessa

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Oi Odessa, kuulostaa niin suloiselta ja ihanalta  :D
Jos joskus otan koiran, niin juuri tuollaisen tai bishon friséen  :smitten:

meiltä löytyy lapsilta kaksi pientä kääpiöhamsteria ja sellainen 4kk ikäinen sekarotuinen koira (labradorinnoutaja/rotikka)ja aikaisemmin meillä oli myös musta ja söpö kääpiövillakoira mutta sen lahjoitin sitten pikkusiskolle kun häneltä jouduttiin oma koira sairauden vuoksi lopettamaan...eihän sitä 7v tytön nyyhkättämistä voinut kärsimättä katsella. mutta hänen ihana kääpiö snautserinsa kyllä myös pysyy aina meidän kaikkien mielessä.

Olittepa todella enkeleitä  :angel: :smitten:

Tässä kuva meidän hamsuista   :smiley6600:

no onhan sen koiran parempi omakotitalossa maalla ku kerrostalossa kaupungissa...onhan se kun siellä käy niin kiva kattoo kun koira joka ilta kuuntelee iltasatua systerin jalkopäässä ja nauttii elämästään.ne kaks ei varmaan osais enää elää ilman toisiaan.olihan se itselle silloin tavallaan vaikea päätös..mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna kaikkien kannalta oikea.

onpas ihania hamsuja...meillä on sellaisia harmaita ja ihan pikkusia.  :)

Minulta löytyy jo yhdeksän vanha leikattu kissaherra, mustavalkoinen "hovimestari" kuten tapaan häntä kutsua, johtuen siitä että näyttäisi siltä että kissallani on puku päällä :D

Kissa oli aika nuori kun otimme sen meille. Emme ostaneet sitä sanan varsinainessa muodossa, otimme sen meille turvaan kun kissa oli heitetty ikkunasta ulos. Löytökissa siis. Todella sympaattinen veikkonen, Matiksi kutsun sitä. Se on todella mukavuuden haluinen ja siitä on loistavaksi juttukaveriksi. Olen jutellut Matin kanssa useita tunteja. Se on hyvin rakas minulle ja kun sitten aika kissasta jättää, luulen että jatkan kissanomistajan linjalla. Olen huomannut että sellaiset kissat jotka ovat erotettuja pentueesta tai muuten vaan hyljeksityjä jo pentuvaiheessa, niistä saa loistavan seurakissan. Mattikin on kuunnellut kaikki surut ja ilot meidän perheessä, samoin on kaverini kissan kanssa ja poikaystäväni. Jokaisen kissa on vieroitettu emostaan vähän liian aikaisin ja tulos on tässä: lempeitä, kauniita ja hyvin seurallisia kissoja jokainen.

Olen miettinyt, että kun muutan pois kotoa, jätän Matin vanhempieni seuraksi vaikka olenkin siihen lujasti kiintynyt ja ostan oman kissan. Sen nimeksi olen päättänyt antaa Kaksonen. Oikeastaan olen jo ihan pienestä lapsesta asti haaveillut kissasta nimeltä Kaksonen... :)

Meille tuli tänään pitkän harkinnan jälkeen kaksi uutta asukkia perheeseemme.
Olimme pohtineet monasti hamsteria tai marsua tms, mutta tänään löytyi se oikea laji.  :)
Ostimme kaksi, veljekset. Ovatpa söpöjä ja ihania. Eläinkaupassakin jo pyrkivät syliin ja ovat tosi uteliaita,
mitä ei kyllä voinut sanoa hamstereista tai marsuista.

Eli  kyseessä on Degu, Octodon Degus. Semmoinen gerbiilin ka chinchillan oloinen sekoitelma.  :smitten:
Degut eivät ole kovin yleisiä lemmikkeinä. Ne ovat erittäin sosiaalisia eläimiä, kesyyntyvät helposti ja oppivat tuntemaan hoitajansa. Degut ääntelevät paljon ja ovat muutenkin vilkkaita lemmikkejä. Ne elävät yleensä 3-6 vuotta, mutta oikein ruokittuna degu voi elää jopa 10 vuotiaaksi.
Luonnossa degu elää suhteellisen karuissa olosuhteissa Andien vuoristossa Chilessä, 1,5 km merenpinnan yläpuolella.
Degulla on suuret korvat, sen hännän päässä on tuuhea tupsu ja silmien ympärillä norsunluun väristen karvojen muodostamat renkaat. Toistaiseksi deguilla on vain yksi väri, agouti
(http://www.citycynic.com/im/00106degus2.jpg)
(http://www.citycynic.com/im/00106degus.jpg)
Tällaiselta Degut näyttää. (nämä evät vielä ole kuvia meidän deguista)

Onhan meillä tuo kisukin, joka nyt "toipilas", mutta olipas innoissaan kun näki tosiaan lasin takana nämä "hiirulaiset".  ;)
Saas nähdä mikä yhtälö tästä tulee ja onnistuuko, mutta tosiaan terraarriossa nuo kivat veljekset ovat.  :D
Ovat muuten vallan ihania otuksia  :smitten:

Meillä on 2 ihanaa kisua  :smitten: Sara 1½v ja Linda 2v3kk..Liitteenä kuva  :smitten:

Pistinkin meidän katista jo tietoa tuonne "Kissan kommelluksia" -keskusteluun, mutta laitetaan tännekin.

Meillä siis mustavalkoinen maatiainen, meidän tyttölapsi, Tähti nimeltään, merkkiä leijona. Hän on kotoisin Virosta ja tuli meille vuoden ikäisenä, kesällä täyttää kolme vuotta. Hirmuisen kiintynyt meihin ja tarvitsee paljon huomiota, oikeastaan aika läheisriippuvainen. Hyvin herkkä hän on. Mutta myös huumorintajuinen ja söötti. Vähän reppana  ::)

Nyt kun on muutto edessä niin ollaan mietitty jos neidille saisi jostain kaverin.. Meille sanottiin että se ei tule toisten kissojen kanssa toimeen mutta nyt kun on varma oma hyvä rakastava koti niin ehkä se onnistuisikin? Tosin en tiedä kestääkö Tähti, jos kaikki se hänelle annettu huomio joudutaankin jakamaan. Toisaalta kaverista voisi olla niin paljon seuraa ja iloa. Hmm..

Pakko kyllä todeta, että en välttämättä ottaisi nyt kissaa jos ei Tähteä olisi, kun on taas pohtinyt lisää. Ihan eettisistä syistä siis, eläin ei ole ihmisen tarpeisiin luotu. Myös kissaan liittyy muitakin vaikeita juttuja, esim. kasvissyöjänä tekee pahaa syöttää toiselle lihaa (vaikka se onkin luonnollinen ravinto kissalle ja siitä en ole tinkimässä). Tekee vain pahaa uhrata jatkuvasti sieluja. Myös kerrostaloasumisessa on omat vaikeudet, kun ei voi pitää ulkona. Sitten taas ulkona pitämisessä on omat ongelmat. Aaaaaaarhg :crazy2: Mutta koitamme elää niin että jokaisella on hyvä olla ja jokainen meillä on samanarvoinen. Yhtä paljonhan rakastan poikaystävääni ja kissaani, vain tietysti vähän eri tavalla  :D

Myös minä olen pohtinut ihan tätä samaa. Minullakin on, tai siis minulla ja tyttärilläni kaksi kissaa. Niin ihanaa ja lutusta kuin jotain eläintä onkin lemmikkinä pitää, niin en tiedä kykenenkö/haluanko enää (tavallaan kovin itsekkäistä syistä) ottaa mitään eläintä lemmikiksi, eläintä joka on alunperin luotu vapaana kulkemaan aivan kuten ihmisetkin.  ::) Nämä on vaikeita asioita, kun sitten toisaalta taas ei se lemmikkieläinten kasvatus/pito lopu tuosta vain ja ainahan on niitä hylättyjä, sekä kaltoin kohdeltuja eläimiä joille voisi antaa hyvän kodin ja arvokkaan loppuelämän.  ::) Tämä lemmikkieläimen pitokin on vähän semmoinen asia kuin abortti, että en ole puolesta enkä vastaan. Kaikki on niin suhteellista ja tapauskohtaista.  :angel:

Pitää minunkin tässä kirjoitella muutama sananen. Meillä on lemmikkinä afrikkalainen kääpiösiili. Niitä on täällä Itä-Suomessa aika vähän vielä.
Siilineiti on aika hauska otus. Joka kerran, kun sitä koskettaa ottaakseen vaikkapa syliin, niin se hytkähtää alaspäin ja tuhahtelee. Äkkiä sitten tottuu ja varovaisesti haistelee. Se on hereillä myöhään illalla ja touhuaa yön. Aamulla uinumaan. Ei mikään varsinainen sylilemmikki ainakaan ole vaan erakkotyyppiä.
Ruokavalio onkin sitten ainakin aluksi kauhu-osastolta. Vai mitä tykkäätte? Normaalikokoisia jauhomatoja, jättijauhomatoja (purevat ihmisiäkin), kenttäsirkkoja...ja kaikki elävinä. :buck2:  :idiot2:
Torakoita vasta harkitsen hankkia, heh. Syöhän se monenlaista muutakin.
Kertoo tämä ehkä vähän omistajasta. Olen pienestä pitäen halunnut poiketa valtavirrasta. Kuten Seppo kuvailee, et pysty elämään ihan tavallista tai normaalia elämää.

No mutta, unohtui mainita akvaario kaloineen ja sammakkoineen.  :laugh:

Hei vaan,
sirkat asustaa läpinäkyvissä, kannellisissa faunaboxeissa, matoja on karkkikaupoista saatavissa muovirasioissa. Kasvattelen niitä itsekin siilille evääksi. Eilen muuten jättijauhomato taisi puraista siiliä, niin että se kartteli kyseistä evästä lopun iltaa.

 :smitten:

Oma koiravanhukseni täyttää tänään 16v. Tässä kuvassa kymmenen vuotta sitten. Menetin juuri toisen koirani, vasta 10v vanhan. Samanrotuisia olivat, mutta tämä herra on päättänyt viihtyä kanssamme hieman pidempään... :)
(http://www.koirat.com/gallery/315202684575830.jpg)

meiltä löytyy 3 suomenhevosta,6 lämminveristä hevosta,2 shetlanninponia ja 1 knapstrup (kirjotinkohan oikein)  en taida ruveta noista kertomaan enempää kun tulis liikaa lukemista ;D

sitten meillä on 4 kania. kaksi niistä on minun itse "imettämiä"("imetin siis 7 mutta 2 jäi minulle"

koira löytyy,sekarotuinen ja 6 ankkaa
ja musta kissa  :smitten:



 :smitten: :rapu:

Eivät ehtineet kääpiöhamsterimme tehdä poikasia, Hiutaletyttö lähti tunti sitten rajan taakse, Hippupoika ja lapseni ja minä saattelimme.

Hei Elämänilo,

no puoliltaöin alkoi kouristelemaan ja selällään maaten siinä kipristeli, kunnes viimeinen kuolonkouristus jätti jälkeensä kuin "tyhjän takin" , jonka aamusella hautasin erään puun juureen.

Ihmettelimme, että josko nyt poikasia alkaa synnyttämään, kun ei siitä saanut selvää.
Yhdessähän se pariskunta eleli, aivan kuin myyjänsäkin (eläinkauppias) sanoi, että hänellä on yksi pari aina yhdessä. Hyvin ainakin näyttivät viihtyvän ja sovussa söivät, hamstrasivat ja mylläsivät, jos olisivat riidelleet niin olisin erottanutkin.

Oli vain Hiutaleen aika, juhlapäivänä lähteä  :'( :angel:
Väkisinkin on tippa tullut silmään, muistellessani metkujaan.
 :smitten:

Minulla on pieni volpino italiano rotuinen koira Essi.  :smitten:  Hän on ihan omani, kultarakkaani. Tärkein kumppanini ja kämppäkaverini. Ihana ystävä.

Essi on hiukan päälle 2 vuotias, se on syntynyt maaliskuun alussa.

(http://i85.photobucket.com/albums/k57/carindala/essiploah.jpg)

Sitten minulla on valloittava viljakäärme poika Emppu, vajaa 3 vuotias, synttärit heinäkuun puolessa välissä.  ;D Hän on mystinen ja rauhallinen kaveri, uteliaskin, tulee aina katselemaan jos jotakin tapahtuu terraarion lähellä. Pituutta löytyy pojulta jo vajaat 150cm, tarkkaa pituutta en tiedä. Normaalin värinen.

(http://www.geocities.com/carindala/uudet/emppukuikuilee.JPG)

Sitten meillä on vanhempien luona paperiton pystykorvaherra Jymy.  :smitten: Hänellä on ikää 10 vuotta, elokuussa tosin täyttää 11. Kuulo on heikentynyt tässä lyhyen ajan sisällä, mutta muuten herra voi oikein hyvin. On saanut charmikasta harmaansävyäkin jo kuonon ympärille. ::)  Jymy on meillä syntynyt ja meidät omakseen se otti jo aivan pentuna, sillä sillä oli "syntymämerkkinään" valkoinen tassunpää. Muilla pennuilla ei ollut.  :smitten:  Jymy on ollut minulle vähän niin kuin veli. Se myös on minulle eränlainen "ikuisuuden symboli", en tiedä tarkalleen mistä se johtuu, jotenkin Jymy on vain niin ajaton olento. Ihan kuin se olisi aina ollut meillä. ::) Onko ollut aikaa ennen Jymyä? ;D Joskus huomaamme puhuvamme tyyliin "..jos Jymy joskus kuolee...". :angel:

Mutta tässä vanha mutta vuodenaikaan sopiva kuva:
(http://i85.photobucket.com/albums/k57/carindala/oihelletta.jpg)

Hei Elämänilo ja kiitos! :)  Etkä ole ainoa, joka ei käärmeistä pidä tai halua omaksi. Minä pidän noista. :smitten:

 :2funny:

Heippa taas!

Viime lauantaina tapahtui taas meillä iloinen perhe tapahtuna, kun meidän aprikoosi kääpiövillakoira synnytti enimmäiset pentunsa. Olin vahtinut koiraa kaksi yötä, koska koira oikein alkaa synnyttämään. Sitten kun viimein torkahdin melkein syvään uneen. Rupesi koira vinkumaan ja huutamaan apua klo 6.15. Koira oli tosi peloissaan. Se yritti ryömiä mattojen alle ja hyppi ja pomppi sekä kamala vinkiminen. Yrittelin roihitella koiraa. Olin tehnyt sopivan paikan missä voi synnyttää. Viimein koira rupeaa ponnistamaan pentua. Ensimmäinen tyttöpentu syntyy klo 7.30 ja toinen tyttöpentu syntyy klo 8.00. Rupesin ihmettelee kun koira rauhottuu ja vatsassa tuntuu olevan vielä joku. Odottelin n. 2 tuntia, jos supistukset tulisi uudelleen voimakkaiksi ja synnytys voisi jatkua. Mitään ei tapahtunut? Rupesin jo hätääntymään, että tässä on lähdettävä lääkäriin. Soitin vanhimmalle pojalleni voisiko hän lähteä minulle kuskiksi, kun pitäisi päästä lääkäriin. Laitoin syntyneet pennut ja koiran kantokoppaan ja menoksi.

Lääkärissä koiralta otettiin verikoe ja ultratiin ja sieltä löytyi vielä kaksi pentua ja ovat elossa. Koiralle annettiin piikki, joka lisäsi supistuksia. Siinä tutkimuspöydällä odotellessä pentujen tuloa, koira saa kalkkia suoraan suoneen. Siinä samalla koira alkaa taas supistella ja ponnistella. Hoitaja sanoi, että nyt näköjää pikku-äitiliiniltä taisi tulla pissa pöydälle. Minä siinä rupean katsomaan lammikkoa, samassa "syntyy" syöksähtää yksi pentu ulos, niin nopeasti, että putoaa lattialle. Onneksi ei käynyt mitenkään. Kolmas tyttöpentu syntyi klo 10.40 ja neljäs poikapentu syntyi klo 10.55. Taas koira rauhoittui synnytyksen jälkeen. Lääkäri päättää pitää koira vielä kuvata ettei sielä ole enään mitään. Kuvauksen jälkeen meille sanottiin että voi lähteä kotiin kun sielä ei ole mitään ylimääräistä.

Onnellinen koira-emo ei oikein tiedä mitä tehdä neljälle pennulle. Kaikki on opeteltava imettäninen ja pentujen hoivaaminen. koira-emo on välillä ihmeissään mitä tekee kun ne vinkivat. Siinä sanotaa, että mene vauvojen luo. Sitten koira-emo astettuu koppaansa pentujen viereen kerälle ja katselee alakulosena, MITÄ NYT TEE? Minä asetan pennut nisille ja hyvin menee. Voi sitä kun ulos pitää mennä asialle. Siinä on kiire ja vinkutaa kokoajan. Kun lähdemme ulos, kyllä sitä juostaa ja kovaa ja voivotellaa kun pennut jäi kotiin. Takaisin tullaan taas juoksu jalkaa ja huudetaan kokoajan.
Toivottavasti 3 tyttö ja 1 poika pennuille löytyy kodit.

Kyllä, mustan kääpiövillakoira oli niin oma-aloitteinen ja helppo, vaikka pennut olivat villejä. Kaikille löytyi kuin löytyikin ihanat rakastavat kodit.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Onnea paljon Odessa!  :D Ja onnea myös tuoreelle äitikoiralle! ;)

Meilläkin on kerran pentuja ollut, on sekin kyllä yhtä touhotusta niiden pikkuisten kanssa. Mutta niin palkitsevaa kuitenkin. :smitten: :smitten: :smitten:

Ehkä meidänkin Essi (volpino) jonain päivänä tekisi pentuja, kun on niin hyvä rakenteinen ja luonnekin on valloittavan kiltti. Näyttelytaustaa ei tosin ole, sillä en oikein pidä siitä touhusta...mokomat missikisat... Luulen kuitenkin, että oman elämäntilanteeni takia en Essiä tule koskaan pennuttamaan, sillä ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen se ei tule kysymykseenkään ja sen jälkeen alkaa koiralla olla jo liikaa ikää ensisynnyttäjäksi. :'(

Mutta jos mahdollista niin laitahan tänne kuvia pentusista! ;)

Tämä tuli tänään emailina, PAKKO kierrättää  :'(

:'( :'( :angel:

Ippuska! Miten sydäntäsärkevä runo!  :'( :'( :'( Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tuon. Yksikin kesäkissa on LIIKAA!

Niin ON - minäkin itkin  :'(

Kiitoksia.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Elämänilo  :angel: ja Timmylle rapsutukset  :smitten:
Karmeinta on päättää tuollaisia asioita ja raskasta kantaa vastuuta ihmistä isommista asioista  :(
...teenkö varmasti oikein? Olisiko vielä jotakin? nje...
Olisi monintavoin "helpompaa" kun asiat vain tapahtuisi ja ihminen ei joutuisi kuin sopeutumaan noissa tilanteissa.
VOIMIA SINULLE mitä ikinä eteen tulee!  :angel: :angel: :angel:

No tyttö kissa minultakin löytyy.Ikää 8 vuotta.Se on musta maatiaiskissa ja tykkää juosta oravajengiä karkuun.Ilmeisesti kurret ovat tehneet jotain sille,koska se pelkää niitä.Luonteeltaan se on tyypillinen kissa eli itsenäinen ja omissa oloissaan viihtyvä.

Elämänilo... Miten Timmyn kanssa kävi?  ???

Voi täältä löytyy vielä samat vanhat ystävälemmikkimme, uusiakin on toki tullut!

Juuri ompelin tuossa Eemeli-kissalle makuualustoja, kun kaupasta löysin sellaista lumppuvilttiä, ei paljoa maksanut. Leikkelin sen, ja nyt on yksi korissa uunin vieressä, yksi sohvalla olohuoneessa, yksi minun sängyn päässä toinen ukon sängynpäässä, yksi saunanlauteilla ja yksi tuolla vintinrappusten päässä.

Huomasin, että yksi nuuhkaisu vain ja hyväksyi!!

Eemeli on nyt jo 15 vuotta, 6 kiloa ja upean näköinen ilmestys. Hän on ollut ihmeen terve aina, mitä nyt oksentaa välillä noita pitkiä karvojaan.
Ihana ystävä!

Tällä hetkellä torakoita, seinägekko ja hämähäkki. Jälkimmäinen on mun suosikki koska se auttaa jonkin verran asunnon kusiaisongelmassa. Yhdessä vaiheessa kyläläiset antoivat mulle pienen harmaan villikissan pennun, kesytin sen 15 minuutissa mutta mulla ei oikein ollut sille mitään safkaa joten päättelin että sen oli sittenkin parempi asua ulkona. Sitten yksi ulkona asuva kissa yritti toden teolla päästä lemmikin virkaan, mutta mä en kerta kaikkiaan jaksa epätoivoisia elukoita. (En kyllä ihmisiäkään.) ::)