Astro Foorumi

Ajattelin ottaa alla olevan keskustelun lisäksi uuden aiheen. Periaatteena on se, että kaikki on mahdollista ja mitään rajoituksia ei välttämättä tarvitsisi olla. Ainetta ja henkeä ja rakkautta on rajattomasti, ei kun vaan kahmimaan!  :coolsmiley:

Nimittäin tästä kun aloin miettiä, että eräs on kenties saamaisillaan naisen, jonka kanssa on parisielu ja kumpikin ilmeisesti rakastaa ja haluaa toista. Nainen on yllättäen ilmoittanut että olisi niinkuin hänen ikuisesti. Mies suhtautuu varauksella. Mies on toivonut naista 7v ja luovuttanut hänen kanssaan. Hassua, minä kuulen tästä tänään kun astrossa luki, että kuulen uutisia mahdottomalta tuntuneesta tapahtumasta, jonka kanssa olin menettänyt toivoni. No, korkeintaan tämä henkilö ei sitten voine flirttailla minun kanssani, jos sitoutuu; mutta sittenpä ei tarvitsisi koko ajan torjua häntä.  ;)

No ihmettelenpä mihin allaoleva viittaa, nimittäin ei tule mieleen mitään uutisia jotka TODELLA tekisivät huomattavan onnelliseksi. Mieli on tyyni muttei räjähtävän onnellinen..

A phone call from a close friend or love partner could bring a very thrilling surprise your way today. An event has occurred that you either gave up on long ago, or would never have dreamed of. This news could necessitate your spending a lot of time on the phone or on the computer, making necessary contacts, but that's okay. You'll be so happy that this happened that you won't mind the time that you've invested for it.

Tai sitten tämä eräs henkilö, joka vaikuttaa päässeen asemaan mitä on aina hakenut, eli tämä keikkatyö, kontaktit, töitä toiselta paikkakunnalta, ystäviä, pintaystäviä, menoa, uusi auto, muutto, ja vieläpä psyykkisiä kykyjä ymv. Ei todellista henkisyyttä eikä ehkä huomattavia rahasummia, mutta jos ei niitä haluakaan. Niin onko hän nyt sitten onnellinen, vai missä vaiheessa, vasta kun muuttaa etelään, vai vasta kun rakastuu siellä tai jotain? Tuleeko hänelle kuitenkin koetuksia, joiden tarkoitus on herättää sielua? Onko ihminen onnellinen saavutusten vai koetusten keskellä vai kummassakin tilassa?   :-* Onko kaikki välietappia?

Onko elämässä sellainen jippo, että ihminen voi saada yllättäen sen mitä haluaa, tai työnsä tuloksena; sitten jää kysymykseksi vain se että riittikö tämä, saiko egoni ja mieleni mitä halusi, millainen olen, olenko nyt hyvä ja valaistunut ihminen? Kommentteja? Mitä on tapahtunut sitten kun on saanut haluamansa? Minulla itselläni nimittäin on käynyt niin, että olen saanut kymmeniä haluamiani asioita ja niistä on mennyt samantien hohto. Kun ne on nähnyt, ne on nähnyt. Ei viitsi toistaa samaa. On yksi tai kaksi asiaa mitä en ole saanut ja sen takia viitsin vaivautua niiden eteen ja odotella että ne tapahtuvat esim. ensi vuonna. Suomeksi, oliko asialla joku "tarkoitus" ettei toivomani tapahtunut jo viime vuonna (nytkin on Saturnuksen neliöt päällä ensi kesään asti ja Jupiterin neliö, mutta samalla keväällä Jupiter conj Sun).. osa toiveesta toteutui tänä keväänä tosin. Onko KAIKKI KOKEMUS TARKOITETTUA? Myös kärsimys, menetykset ja dramaattiset käänteet, siis että niille voi nauraa tai sitä kautta etääntyä kokemuksesta? Siis, olen saanut auttaa (esimerkiksi, varainkeruu, ja eilen taas lainasin rahaa; tämähän on muuten osio auttajista) ja myös kerätä asioita itselleni jne.

Joku moottorihan ihmisissä toimii, että saavutetaan asioita, että koettaisiin onnea tms. Mutta eikö ole niin että kun on saavutettu, asiasta joko menee hohto tai pitää saada lisää samaa. Mieli ei koskaan oikeastaan tyydy mihinkään ennen kuin valaistuu. Mieli ei löydä täältä haluamaansa vaan korkeammalta tasolta.  :angel:

PS "Jos uskot että kaikki tulee kovan työn tuloksena, saat kovaa työtä. Jos uskot että raha jne tulee helposti, se tulee helposti. Voit myös saada asioita muutenkin kuin rahan ja maksuvälineiden avulla."

Tärkeintä olisi kai saavuttaa mielenrauha.  :)

Kokemusta on siitä että jollen ole itseni kanssa tasapainossa ja ankkuroitunut tähän täyteen elämisen hetkeen haen kaikkea mahdollista täytettä aina itseni ulkopuolelta. Niistä saavutetuista asioista on mennyt heti hohto joita en ole oikeasti tarvinnut elämääni, vaan egoni on niitä tavoitellut. Puhtaalla sydämellä on jo kaikki tarvitsemansa - taidan lähteä aas pyykille!

Aina löytää uusia mitä haluaa, ja tuskin nyt kukaan voi saada kaikkea mitä haluaa  ??? mutta jos sais, niin kaipa siihen kyllästys ja olisi iso vahtiminen, että ne pysyy siinä mitä on saanut stressin paikka olisi :knuppel2: yäk...ainahan sitä haluta voi, mutta saaminen onkin itsestä kiinni

Mielenrauha on ihan jees mutta jännitystäkin olla pitää. Mietin vain että elääkö tuo eräs pari nyt sitten onnellisena elämänsä loppuun asti. Jos ei, niin miksi.. joskus ihmisille pitäisi vain suoda onnea ja vaaleanpunaiset lasit. Tuntui vaan niin yllättävältä aamulla kuulla, että joku saisi äkkiä mitä oli halunnut niin kauan, ja sitten hän ajattelikin torjua sen, koska oli halunnut asiaa ennen eikä ole enää varma.

Voiko haluamansa saada liian myöhään, sitäkin olen ajatellut, haluaako sitä sitten enää. Vai onko asioilla todella oikea ajoitus? Mistä syntyy nk oikea ajoitus, siitäkö että ajallisesti kaikki ei voi tapahtua heti? Elämä olisi heti eletty?

Löysin hieman rankkaa infoa siitä, mitä tapahtuikaan viime vuonna minulle ja exälle eräässä asiassa. Asioita mistä hän syytti minua, vaikkei ollut minun syyni. Vielä senkin jälkeen yritti lypsää hyötyä minusta. Ei onnistunut, koska hän ei ollut vilpitön kanssani. Sieluhan sietää kaiken, kokee kaiken, mutta haluaako se aina lisää vaan? Mikä määrä kokemusta ja saamista riittää?

No mitäs jos saa melkein mitä haluaa tai joka tapauksessa enemmän kuin keksi haluta, tai jollain tavalla parempaa ja vakaampaa.. jos ei saa kaikkea heti, luovuttaako haluamisen. En usko ainakaan omalla kohdallani!  :D ;D Voiko asioita saada juuri sitten kun luovuttaa ja sanoo, tämä ei nyt todella voi toteutua!


Jatketaan.. allaoleva on totta, haluan todellakin johonkin ihmeen yhdistyksiin mukaan, viimeistään ensi vuonna. Tulee mieleen kolme asiaa.

September 17, 2006
Even though you seem relatively content with your career, you are ready for some sort of change in your life. The time is ripe for you to consider joining a group of some sort. Why not join your local book club? Or, if you're more inclined toward activity, sign up for the ski team at work or get involved with the local running club. There are a lot of diversions that can occupy your mind as well your body. The real upside is that you are likely to make some wonderful new friends.

Vastaan vain lyhyesti tähän ja jatkan ehkä myöhemmin. Nyt ei ole aikaa. Mielenkiintoinen aihe muuten.

Sellainen asia vain, että eikö haluaminen ole aina sitä, että jotain puuttuu? On eri asia, että tarvitseeko sitä mikä puuttuu. Tuntuu, että ihmisillä on aina hirveä puutostila meneillään. Halutaan lisää ja lisää, koskaan ei ole tarpeeksi.
Voisi kuvitella niinkin, että sitten kun minulla on kaikki, sitten kun en enää halua mitään, niin olen valmis kuolemaan.  8)

Kaikki ajattelevat että tässä pitää haluta HIRVEÄSTI kaikkea. Tarkoitin vain että jos vaikka 30 v saa kaiken mitä silloin haluaa niin eikö 40v ja 50v tule taas uudet toiveet ja asiat mitä pitäisi saada. Ei ole niin yksiselitteistä mitä haluaa ja mitä aikoo saada tai saa.

Periaatteessa siis haluaminen / saaminen pitää elämänhalun yllä?

Riippuu, mita haluaa-kaikkihan pystyvat saamaan maallista omaisuutta, mutta kun ponnistelee oman sielun saavutuksia, eikohan se mielihyva ole pitemmaksi aikaa.
Onhan sanonta: easy come, easy go

Joten? Minkä puolesta kannattaa ponnistella? Palaako kysymys aina samaan - lopulta tavoite on valaistuminen, mutta ihmisille annetaan joskus levollisia välietappeja kuten parisielurakkaus, työmenestys tai jotain? "Systeemi" on kuitenkin rakennettu niin että nämä eivät kauan tyydytä?

Mielestani on, antaahan uusi Jaguar'ikin vahaksi aikaa mielihyvaa, mutta mita on valaistuminen,
sehan voi olla luomisvoimaa tai Jeesusta, kukin miten sen kasittaa, antaa uskoa elamantyolle.
Elvis mielestani elaa vielakin, vaikka han on mennyt pois.On kirjoja, jotka ovat elaneet sukupolvia tai Jean Sibelius jonka sinfoneja kuunnellaan vielakin.Valaistuminen ei mielestani ole vain uskontoa, vaan voimaa esim. luomistyolle, niin etta koko sielusi on siina mukana ja jos onnistut niin sehan elaa.

On kuitenkin aina iloista jos elämä yllättää alussa mainitulla tavalla. Tuli vaan mieleen että tuliko tilaisuus sitten liian myöhään. Olen miettinyt tätä "oikean ajoituksen" asiaa niin monessa, viime vuosien myllerryksessä, että eniten tulee mieleen tämä "Luovuta, niin sitten saat asioita."..  :-*  (henk koht, siirrä tavoitteesi vuodelle 2007 heh). Mutta! Sitten kun olen taas päässyt yhteen tavoitteeseen, varmaan tulee taas seuraava jne jne (vai pitäisikö sanoa, että kun tämä asia on tapahtunut, elämä onkin eletty).. kuulostaako jousimiesvaikutteiselta?

Ainahan voi tavoitella uutta, onhan meille luotu vuodenajatkin- se on sita jatkuvaa kiertokulkua tama meidan maallinen polkumme tai kiitoratamme joillekin.
Ihminen on kuin pohjaton kaivo, kun saa mita haluaa, niin haluamme lisaa ja lisaa...
Mutta jos syo liikaa makeeta niin mita tapahtuu- oksennetaan!

En osaa oikein lisätä tähän asiaan mitään.. muuta kuin että.. toivon kaikille ainakin suurinta osaa onnea tuottavista asioista mitä olette halunneet. Ihan kaikkea mitä mieli keksii, se ei kenties saavuta. Eikö tämä olekin jännä dilemma.

Mieli saattaa keksiä asioita joita haluta - ja sama mieli voi pudottaa mielikuvan siitä, että tarvitsi näitä asioita. Mieli on periaatteessa se joka keksii haluta, korkeampi minä sitten päättelee että toimitetaanko henkilölle nämä asiat vai ei. Se on toisaalta se alitajunta, joka toimittaa ihmiselle asioita sen mukaan, mitä ihminen tolkuttaa itselleen "että voin saada sitä ja sitä". Mieli keksii mitä halutaan - alitajunta toimittaa? Hetkinen? Alempi vai ylempi mieli keksii? Alitajunta on korkeampaa mieltä, joka tuo toivotut asiat jossain ajallisessa jaksossa. Tai sitten mieli luovuttaa ja siirtyy toiseen kohteeseen. Kohteita on rajaton määrä koskien asuinpaikkaa, ihmisiä, töitä, rahaa, tilanteita. Joko mieli syöksyy näitä kohti, saavuttaa tai kärsii ja oppii (maailman hylkäys?)tai kenties löytyy kultainen keskitie?

Mieli voi olla autuas askeettisessa tilassa ja korkeammassa tietoisuudessa edes ilman suhteita!

Tässä päivän syvällisyydet kaupunkikierroksen jälkeen. Siellä on paljon kaikkea kimaltelevaa, jonka perässä ainakin lapset juoksee..

Mutta nyt selvisi tuo ihan alussa ollut juttu. Herra EI halua olla sen naisen kanssa enää! Kummallista! Tuliko toivottu asia sittenkin liian myöhään! Hän halusi naista kauan vuosia - ja samalla me ystävystyimme. Kun hän saisi, ei halua.. hmm..itse en voisi kuvitella että kun vihdoin saan erään asian, en haluaisikaan sitä? Mutta ei ole ketään HENKILÖÄ jota saada.

Uskon että itse saisin senkin mitä exä saa, jos todella haluaisin. En vain halua tehdä samaa hommaa.

Siis.

1) ei ole hyvä saada ihan kaikkea mitä haluaa?
2) asiat voi saada kun luovuttaa niiden kanssa? (tuo on, saat sen mistä luovut)
3) toivotun asian voi saada liian myöhään, jolloin ei halua sitä?
4) jos kaiken saisi heti, tarina olisi loppu slut?

Jeh,

Ihminen haluaa eri ikäisenä eri asioita. Puhutaan arvoista. Eri ikäkausina on erilaiset arvot. Tai arvot voivat olla samojakin, mutta niiden prioriteetti muuttuu. Toisaalta monillä on tapana kuluttaa asiat (esineet/ihmiset jopa arvot) loppuun. Sitten halutaan taas muuta. Entä sitten juuri se, kun kaikki on kulutettu (haluttu) loppuun? Mielenrauha? Ehkä. Toisaalta kaiken kuluttaminen ja kaiken saaminen on taas eri asia. Eli kun kaiken on saanut, niin ehkä silloin alkaa kaikesta (turhasta) luopuminen. Ihminen näkee mikä elämässään on arvokasta ja mitä tarvitsee. Jos on tarpeeksi viisas, niin hän luopuu turhasta saavuttamastaan tai se ainakin menettää merkityksen.

Monille ihmisille riittää se, että tietää saavansa jotain, niin haluaminen loppuu siihen. Itse taidan hieman kuulua tähän kategoriaan. Ensin hirveästi haluan jotain ja sitten kun voisin saada sen, niin arvioin, että tarvinko sitä ja yleensä käy niin, että luovun ajatuksesta. Tämä nyt kuitenkin pätee lähinnä materiaan kuin ihmisiin. Toki on ollut tilanteita, että olisin voinut saada jonkun ihmisen, jos olisin halunnut. Ja monesti on juuri niinkin, että aika kulkee ohi. Joskus vain on liian myöhäistä.

Onhan niitä tehty elokuviakin pilvin pimein samasta aiheesta, että on haaveillut jostain ihmisesta koko ikänsä tätä ikinä saamatta,ja sitten kun monien vuosien jälkeen yhtäkkiä olisi mahdollisuus saada tämä, niin ei enää teekään mieli. Siinä piilee ajatus unelmasta ja saavuttamattomasta. Ihminen luo ajan mittaan omanlaisen kuvan kohteestaan, joka ei loppupeleissä välttämättä vastaa todellisuutta. Todellisuus voi olla ihan jotain muuta. On jännittävää, kun elämässä on jotain saavuttamatonta. Vaikka näkee, että toinen muuttuu, niin silti haluaa pitää kiinni siitä "high school dreamista". Samaa tapahtuu parisuhteiden sisällä, varsinkin, jos on liian nuorena alkanut seurustelemaan. Ihminen on vielä muuttuvassa ja kasvavassa tilassa. Jos toinen ei halua hyväksyä sitä, että toinen muuttuu, tämä yrittää pitää kiinni siitä mistä alun perin lähdettiin. Jäädään kuplaan. Voi olla, että kumpikin ajattelee niin ja elää vuosia pikkuhiljaa toisistaan vieraantuen. Eräänä päivänä vain huomaa, että ei tuo ole enää se sama ihminen, johon rakastui. Ihanteellinen tilanne, jos kumpikin huomaa toisessa saman asian... ::)

Apua, meninkö mä nyt ihan off the topic?  :D
Mun mielestä ihmisellä on erilaisia mahdollisuuksia, kun on saavuttanut kaiken. Jos ei ole vielä itseään etsinyt, niin siinä on tie kuljettavana. Luopuminen, joka liittyy siihen, että ymmärtää ettei kaikkea tarvitse (mikä taas liittyy henkiseen tiehen). Tietysti, miksi ei nauttisi vain kaikesta saavuttamastaan? Tai alkaisi jakamaan omaa yltäkylläisyyttään muille kanssaihmisille?

Tuli mieleen myös, että onko tämä mies tavallaan "saavuttanut kaiken" sen takia, kun ei ole koskaan saavuttanut tätä naista? Nyt kun hän saisi naisen, niin hän ei tarvitse tätä, koska hänellä on jo kaikki tarvitsemansa elää ilman tätä naista. Riittäisikö nainen hänelle, jos hän luopuisi kaikesta muusta? Mutta totta on, että joskus vain tunne kuolee tai turtuu, kun tarpeeksi kauan odottaa .

Haaveet, unelmat, haluamiset kuljettavat eteenpäin... Elämän jano... Ja useinmiten unelmoiminen on paljon merkittävämpää ja mieltä ylentävämpää kuin unelman saavuttaminen. Kuten matka on tärkeämpi kuin määränpää.  :smitten:

Silloinhan ihminen vasta voikaan valaistua aitoon Buddha-luontoonsa, kun ei enää ole mitenkään saavuttamatonta vaan saa kaiken ajatuksen teoilla ilman halujakin. Eli halut ovat suurin este onnellisuutemme ylläpitämisessä ja sen kun oivallamme niin olemme vapaat.  ::) :smitten:

Siis sen sijaan että haluaisi ison omakotitalon, auton, miehen ja 2.3 lasta sekä 1.5 koiraa, on paras olla haluamatta mitään ja mietiskellä Buddhana?  ;D

Monille taitaa olla kuitenkin niin, että pitää ensin saada kaikki haluamansa ja sitte huomaaki, että onnellisuus tulee aivan jostain muusta. Ihminen voi tuntea mielihyvää kaikesta mitä on saavuttanut, mutta jos henkiset jutu ei oo sen kanssa tasapainossa, niin ei voi olla oikeasti onnellinen. Vai onko tasapaino siinä, että mielen köyhyys, ruumiin rikkaus ja mielen rikkaus, ruumiin köyhyys?  :idiot2:

Joko saatte haluamanne ajatuksen voimalla vai vieläkö tarvitaan kömpelöitä välineitä kuten.. raha..?  ::)

Donald Trump ainakin haluaa lisää rahaa aina ja iänkaikkisesti. Miksi sitten jollakin on rahaa enemmän kuin mitä ökyrikas voi edes käyttää.

Oho. Ajatukset kuin leija  ;) Niin "hyvää" ettei sanotuksi saa  :)

Ajatuksella luomista on tehty ainoastaan täällä 3D taajuudella juuri sen takia, koska jokaiselle se kuuluikin opetella yksilötekona ensin.
Vaan tulevaisuudessa tuomme jokaiselle kaiken sen samoin kuin toivoimme itseillemmekin tulevan eli motiivimme vain on toinen!  ;) :smitten:

Eikös meidän olisi tarkoitus elää nyt eikä 100 vuoden kuluttua?

No. Nyt ei ollut kyse vain siitä saako joku rikas jossain jotain, vaan mitä kaikkien ihmisten on oikeus saada, kenties että miten se saadaan ja luodaan ja mitä sitten. Välietappeja ja sitten taas jotain muuta. Sitä se varmaan on sitten. Itsekin halusin väkisin rivari+mies skenaarion ja kun se lakkasi olemasta, sitä miettii että haluaako mokomaa uudestaan.

Hassuja miehiä täällä .. heitä saa kehua mutteivät kehu takas.. taitaa olla miesten yleinen asenne.. :2funny: :smitten: heh, eivät edes huomaa varmaankin.. mutta joka tapauksessa kun olen tuntenut näitä hyvin varakkaita henkilöitä, niin he vain sitten yleensä keskittyvät rahan, kiinteistöjen, omaisuuden pyöritykseen ja hyvin harvalle pälkähtää päähän että pitäisi kenties valaistua?  ::)

Puhutko nyt täällä astossa oleville miehille, vaan yleensä miehistä joita tapaat päivittäin työssä ja vapaalla siellä missä asut.

Meillä miehillä taitaa olla niin hitaat aivot, etteivät pysy sinun perässä. Sinulla ne taas toimivat salaman nopeasti aiheesta kuin aiheesta.  :smitten:

No joo tuo nyt tarkoitti sitä että sinusta oli hauska kuva. Oikeasti olet sielukkaan näköinen tuossa. Niin että sellaista-  :-* :-* ::) Mutta miehet pelkäävät minua ja että haluan heidät sieluineen päivineen, se on paha.. pitää pelata torjuntapeliä..

Monikakson, sinulla oli hyviä kommentteja ja juuri nimenomaan aiheesta. Hyviä pointteja en tullut ajatelleeksi että pitää olla olemassa "saavuttamaton" joka, ellei vain pidä yrittämistä yllä (minkä huomaan) vaan se on myös "asia jonka saa kokea" jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jos kaikki asuisivat Beverly Hillsissä missä SUOMALAISELLA pomollani on/on ollut esmes pankkitili, ei mikään olisi mitään. Siellä pitää shokeerata aina vaan ihmeellisemmillä omistuksilla. Tästä tuli mieleen kun eräät tuttavani on kirjoittaneet kirjan "Miten Hollywood valloitetaan" ja he siis päättivät vain muuttaa paikkakunnalle. Tämä oli eräs suomalainen oopperalaulaja ja vaimo. Niin mielestään tietojen ja kontaktien kautta "valloittivat" paikan, se ei kuitenkaan menettänyt hohtoaan tuo osa Kaliforniaa vaan siinä on edelleen oma juttunsa. Tulee monia esimerkkejä mieleen. Eräällä toisella tutulla oli mm Ferrari ja Rollsi ja sitten tuli käänne elämään.. niin. Kun asia on saavutettu voinee ehkä antaa aplodit itselleen, mutta sitten jää yhä vähemmän saavutettavaa. Ja se kuitenkin pitää luomisen käynnissä.

Toinen tuttavani sen sijaan menee k-o kontinenttiin aina vaan tapaamaan henkistä porukkaa ja hänen poikansahan liittyi niihin skientologeihin, mikä on niin ihmeellistä.. tai crazy. :)

 "Eli kun kaiken on saanut, niin ehkä silloin alkaa kaikesta (turhasta) luopuminen."

Allaoleva liittyy siihen kun jätetään maallinen omaisuus seuraaville polville..

Kiitos kehuista ja olen nähnyt sen kohdan jossain missä pisteitä sain tuosta kuvasta. :)

Ehkäpä miehet pelkäävät sinua, koska olet äärimmäisen vahva ihminen. Jos kapungilta poimii 100 ihmistä miehiä ja naisia, niin ehkäpä lähes kaikki häviäisivät sinulle. Koska tavoitteena olisi kuitenkin tasapeli, niin parempi paeta kun tulla syödyksi.

Minusta ainakin tuntuu siltä että sanon mitä tahansa, niin se ei tule muuttamaan sinun ajatuksiasi. Eikä tarvitsekkaan jos itse et halua. Tästä saattaa johtua se että itsekkin hieman pelkään sinua.

Donald Trumpista löytyy kyllä ajatuksia tällekkin palstalle, jokaisen ajatuksista. Kun vertaa äärimmäisyyksiä omaan elämäänsä voi löytää yhtäläisyyksiä.
Mutta nyt hoppu meditoimaan 20.00  :-* :smitten:

Ei Sfinksiä pidä pelätä, Sfinksi löytyy jokaisesta sisältä - sitäpaitsi kyllä minä kuuntelen kaikkia näkemyksiä jotka laajentavat ajatteluani, mutta supistuksia en kuuntele (he ovat kaikki osa Minua ja vain ego lyö sitä vastaan). Siksi kun kosketan miestä onhan se shocking.. 8)

Joka tapauksessa niin - ehkä sillä miehellä oli ajatus ihanasta naisesta aikansa ja muitakin naisia kun löytyi jotka kiihottavat mieltä, ihana nainen ei riitä, on paljon muitakin ihania naisia > ihmissuhderumbat..  :) ihmiset ovat edelleen kuin lapsia lelukaupoissa, on niin paljon kaikkea millä voisi leikkiä!  :smiley6600:

Voin yrittää naamioitua pieneksi, hoikaksi ja naiselliseksi.. kaksoseksi..  :2funny:

Don't ask for more than you can handle  ::)

Haluaminen ja odottaminen voi olla paljon jännittävämpää kuin saaminen. Tiedättehän sen tyhjän olon, kun on ponnistellut jonkin asian eteen ja sitten kun sen vihdoin saavuttaa tai saa päätökseen niin pam! Mitäs nyt? Tämänhän piti olla se täyttymys eikä nyt tunnukaan juuri miltään?  ??? :idiot2: Auttaisi varmaan kun opettelisi elämään tässä hetkessä ja antaa elämän kuljettaa ilman suuria odotuksia.  ;)

Okei, minä käytin hieman aikaa ja kerron teille maailmastani. Hieman hidasta rakentelua oli kun aiheesta en ole lukenut kirjoja, jotka laajentavat näkemyksiä.

Äärimmäisyyksien suhteuttaminen minäämme.

Voitteko kuvitella miltä suuresta sillasta, pyörän pinnavanteesta tai vaikka Donald Trumpista tuntuu.

Esineet ovat hankalia vertauskuvia ihmisksi muutettaessa, mutta suhteuttamalla voidaan käsitellä pyörän pinnavannetta kätevästi. Puretaan se osiin…

Keskiöakseli laakereineen, pinnat ja vanne. Pinna ei ota vastaan puristusta (vertaa naru), täten kantava voima tulee vedon kautta. Vanne ei olekkaan täysin jäykkä, vaan pinnat estävät muodonmuutoksen edelleen vedon kautta. Tällöin pystyy ymmärtämään miten pinnavanne toimii.

Raha: Donald Trump
Vaikka hän saisi tajuttoman suuren omaisuutensa kasvatettua 100 kertaiseksi niin se ei riitä. Koska hän saa rahalla kaiken materiaalin, niin se ei tee ihmistä yksistään onnelliseksi.
Valta: Donald Trump, George W. Bush, Hitler
Jos kuka tahansa heistä saisi valtaa enemmän se ei riitä. Vallan käyttö on herkkä laji, jota ei kannate käyttää väärin. (Anteeksi alkaa ajatus pätkiä joten hypätkäämme eteenpäin.)
Ihmissuhteet: (Ja eteenpäin)


Kun ihminen saa kaiken mitä haluaa, mitä sitten tapahtuu

Lopputulos: Kun ihminen saa kaiken mitä hän haluaa, ei mikään muutu. Voidaan todeta että etsittiin väärää asiaa.

Jotenkin ajattelin että jos ei saamisen (raha, valta, ilmissuhteet jne…) kautta voi nauttia elämästä niin mistä sitten?

No tietenkin oman onnen kautta. Koska on onnellinen? Silloin kun on
   Vapaus tehdä
   Vapaus olla
   Vapaus ajatella
   Vapaus rakastaa

(ohhoh, siitähän tuli lyhkäinen versio ja ähersin tuon kanssa kauan. Ehkä tästä nyt kuitenkin oli kyse?)

(Donald Trump sanoi, että ei hän kampaa tukkaansa eteenpäin vaan naamansa taaksepäin. Jotain hyvää siinäkin miehessä  :angel:)
(sori Lari, olen liian väsynyt kommentoidakseni kirjoitustasi  :buck2:)

Ei ole pakko saada niin paljon kuin Trump ja sillä tavalla. Tai kuten JR Ewing-

Tarkoitan että jos ihminen saa vain ne perusjutut - sen omakotitalon, avioliiton, lapset ja kissat ja koirat ja autot, niin.. tai sitten jos joku etsiikin päinvastaista, vapautta kauko/pintasuhteiden kautta keskittymällä töihin ja rahaan - onko silloinkaan onnellinen? ::) Tai jos saa jonkun huomattavan työmenestyksen - esimerkiksi taiteilija, onhan sitä elämisenkin kannalta pidettävä näyttely toisensa jälkeen. Mihin se loppuu? Ehkä jokainen vain elämänsä lopulla tietää.

Nimittäin sekin on vähän ongelma jos kaikkeuteen kyllästyy ennen aikojaan. Sitten ei viitsisi saavuttaa mitään. :angel:

Vapaus tehdä ja olla ei ole rajaton ellei ole jonkinverran materiaa. Aina on työelämän rajat, kellonajat, pomot tai työntekijät/asiakkaat huomioitava.

Vapaus rakastaa liittyy siihen, mikä on palaute muilta, minkälaisiin psykologisiin kiemuroihin joutuu toisen kanssa. :-* Voihan sitä rakastaa, mutta muista ei koskaan tiedä.

Tästä tulikin mieleeni, että minulta ei oikeastaan puutu mitään tai ainakin tuntuu siltä. Tulevaisuudenhaaveissa olisi vielä matkustella ja saada viettää aikaa luonnossa ehkä omalla mökillä. Ovathan nekin suuria haaveita, mutta en koe, että ilman niitä olisin onneton.  :)

Ihminen ei saa kaikkea sitä mitä "haluaa", vaan kaiken sen mitä "tarvitsee" tavalla taikka toisella.  ::)

Ehket nähnyt sitä hopeista lankaa minkä minä näen.

Pinna -> Vapaus Rakkaus, yksisuuntaista
Akseli -> vapaus olla
Vanne -> vapaus ajatella
Päälykumi (taisi se neljän elementti jäädä tuosta pyöränvanteesta kertomatta) -> vapaus tehdä
ja näistä toimiva kokonaisuus onnellisuus

Kokeilen avata tuon pinnan eli vapaus rakastaa. Rakkaus on kaikkea mitä ajattelet, haluat, teet, kohtaat...

Toisella ihmisellä on nämä samat elementit ja hän voi (ihmis-) rakkuadestaan päättää jakaako hän rakkautta juuri sinulle. Sitä ei voi toiselta vaatia. Sinä voit vapaasti tehdä jotain sen eteen, että hän antaisi sinulle rakkautta. (Pinna vrt. naru -> sillä voi vettää muttei työntää)

Olen samaa mieltä, mutta lähestyminen on hieman erilainen. Ajatuksissani saan sen minkä haluan, mutta "haluaminen" ei oleekkaan totuus. Eli vaikka niin, että jos oikeasti haluaisin 200 m2 suuruisen omakotitalon saisin sen. Koska haluaminen on vain "haluamista"(ego) en ole vapaa tekemään sen vuoksi työtä sydämmessäni.

T. Onnellinen jolla on kaikki mitä tarvitsen. Pieni kaksio, pankkilainaa, irtisanouduin työstä ja 3kk karenssi siitä  :)

 Koska haluaminen on vain "haluamista"(ego) en ole vapaa tekemään sen vuoksi työtä sydämmessäni.

Lari just noin minäkin ajattelen.. on eri asia haluta asioita ja halu luoda asiat todeksi..   :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Jaa, noh, minulla ei sitten varmaan ole sitä mitä haluan. Vaan yleensä jos olen jotain rakentanut, se on viime vuosina otettu pois ikäänkuin vain että katsottaisiin miten paljon voin henkisesti kasvaa. Vaikka vaikutan säteilevältä, olen hieman varuillani sillä jokin koetus saattaa olla edelleen nurkan takana. ::)

Esimerkiksi, on alkanut tuntua että minä en voi saada normaaleja asioita kuten mies, ja talo. Lähdetään siitä. Tai sitten nämä asiat ovat jostain syystä jossain .. tavoittamattomissa. Niiden pitäisi olla perusasioita. Vuodesta 2002 yritykset rakentaa jotain näissä asioissa ovat kaikki kariutuneet - vai pitäisikö laskea vuodesta 1991?

Joten minulle on jäänyt henkinen kasvu ja kaikki MUU paitsi normaali perhe-elämä. Siksi kai olen miettinyt kanavointia, avaruuksia ja kaikkea muuta, työuraa (jne) eli johtuuko asia osittain Saturnuksesta 5 huoneessa. En tiedä. En edes ajattele asiaa koko ajan, mutta tuntuu vain ihmeelliseltä että nyt ei tule edes mieleen ketään ihmistä josta olisi kiinnostunut. On vain työ, ja henkisyys. Kaikkia muita kontakteja saattaa tulla.

Sanoisin siis että jotain puuttuu. Mutta miten pitkälle kantaa perhekuvio?

Tämä allaoleva - en osaa sanoa mikä mielenkiintoisempi työ tai henkilö olisi jo kentässäni? Työ pitää hakea, sama vaikuttaa olevan muussakin.

"Heräsi ajatus siitä, että minun haluamat asiat ovat olleet jo minun kentässäni ennen kuin ne ovat fyysisoituneet."

Allaoleva vaikuttaa ihan kiintoisalta. Pieniä tai isoiksi muodostuvia toiveita toteutuu. Olen koko ajan jotenkin väliajalla, varsinkin tuleva vuosi tuntuu siltä että valmistelen jatkuvasti vain vuoden kuluttua tapahtuvia asioita enkä oikein edes usko tapaavani ketään, jonka haluaisin päästää lähelle. Eli mahtuuko kuvaan joku ihminen jos olen pakotettu keskittymään vain töihin ja oman elämäntehtävän ajatteluun?

"ovat minun tehtäviäni. Ja vain minun. Se minun olisi vielä hyvä oppia näissä asioissa, että ne todellakin ovat minua varten "

Sulle ei taida olla oikea tapa kasvaa parisuhteessa.. osaat tehdä sen itsenäisesti.. ehkä sulla on parisuhteen aika vasta kun olet oppinut kaiken tarvittavan henkisellä puolella.. sitten olet valmis kohtaamann toisen tasavertaisen..  ::)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Mutta kaikki sanovat että olen nyt jo liian vahva henkisesti ja pelottava. Niin miten paljon vielä kasvaa?

Tuossa oli aika tarkkaan sanottu tuo oma tilanne eli tuntuu että tuleva vuosi on vain väliaikaa, koska mitään sen ihmeempiä ei tunnu tapahtuvan kuin työ ja matkailu - ja henkisyys. Ja oman elämäntyön valmistelu.

Eihän tuo henkisesti vahva ole yhtä kuin henkisesti kasvanut... Sitäpaitsi vahvuus on hyvin usein itsensä kovettamista, näennäistä vahvuutta  ???.

Ehkäpä kasvua sulle olisikin juuri se, että tulisit aidosti pehmeäksi...

Mitä on pehmeys auttanut, ei ainakaan viimeisen miehen kanssa?

Tänään juuri viimeksi ajattelin sitä kysymystä, että jos nyt sitten rupeaisin naiselliseksi ja avuttomaksi. Niin ei ainakaan töissä ole vilisemällä auttavia ritareita. Lähinnä tulee noottia onko jonkun kohdan jossain tietokoneohjelmassa täyttänyt oikein vai väärin. Kaikki odottavat täydellistä työsuoritusta. Siinä työelämän romantiikka. Muutun ehkä sitten paikkojen kaltaiseksi. Edellisessä paikassa keväällä, siis siinä pitkäaikaisessa, arvot olivat rahat, autot ja veneet. Kyllästyin siihen ja stressiin eikä ole ihan samat tavoitteet. Mutta miten on mahdollista pehmetä ilman että miehet esim katsovat tyhmäksi, naikkoseksi tai joksikin avuttomaksi joka ei pärjää töissä kuten he - en ole koskaan löytänyt töistä mitään romantiikkaa.. ::) :angel:

PS Onko teillä kaikilla muilla siis aivan kaikki mitä haluatte??

Kun lakkaan haluamasta, minulla on kaikki, ei se ole sen helpompaa. On vaikeaa vaientaa egon puhuva pää, joka haluaa, siis haluamalla itselleen jotakin eikä maailmankaikkeuden järjestyksen parhaaksi.

Erottelen sitä näin: kaikki mitä olen halunnut ja saavuttanut egoni vuoksi ei ole sittenkään riittänyt. Kaikki mitä nykyään sydämeni toivoo ja mikä on lähinnä sisäistä intohimoani jätän Luojamme käsittelylistalle ja se toteutuu siten kuin se parhaaksi katsotaan. Ei tarvitse olla kunnianhimoton, tai vakan alla kyyhöttäjä, voi saavuttaa mitä vain mitä SYDÄN haluaa.

Näin se on Valo.. eli luulenpa kun on saanut kaiken haluamansa on tyytyväinen elämäänsä.. se on henkinen ja fyysinen tasapaino.. Ainakin omasta näkökulmastani se on näin.. mutta se on vain mun mittapuuni.. sehän tietysti riippuu jokaisen kohdalla siitä millä sitä mittaa.. :)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

No entäs itsesi kanssa?

Eihän pehmeys muuten ole avuttomuutta, eikä "perinaisellisuutta". Se on sitä että on niin sinut itsensä kanssa, että ei ole tarpeellista rakentaa itsensä ympärille muureja. Uskaltaa olla haavoittuva, koska tietää että vaikka mitä tapahtuisi niin aina pysyy samana arvokkaana loistavana itsenään.

Niin ja se haluaminen, sehän ei lopu koskaan, se pitää illuusiota yllä. Sehän on se perus väärinymmärrys, se ettei tiedä/koe/ymmärrä että itsessä on jo kaikki.

Aiwan!  :smitten:

Pehmeys ja kovuus..no jos nyt vaihetaan kokemuksia siitä. Ero voisi löytyä tässäkin: Lapsi saa ihan hirveän raivarin. Olenko kova - huudan, vannon rangaistusta ja sen annankin, arestia jne. kiljuminen jatkuu ja lapsi menettää hervottomasti kontrollin kohtauksessaan. Olenko pehmeä - olen hiljaa, seuraan hetken ja menen puolitiehen: halaan ja annan itkeä paha olonsa pois, vasta sitten selvitellään mistä oli kysymys.

Töissä kilpaillaan kuin hiekkalaatikolla, mutta joskus kovapäänä rynnimisen sijaan voi hieman jättäytyä, seurata ja sitten napsia parhaat päältä kun taistelu on ohi eikä ole siihen osallistunutkaan, vaan joustavana omassa keskiössään on valmiina mahdollisuuksille. Se kova tahti..opetteletko rakastamaan mitä teet, jokaista yksityiskohtaa, välittämättä kenelle se homma kuului ja kuinka paljon muut tekevät tai menetkö itsesi ulkopuolelle juoksemaan kilpaa ja tekemään tismalleen saman mutta polttaen itsesi loppuun siinä ahdistuksessa? Irtipäästäminen on se sana tiellä pehmeyteen - keskittyy vain omaan tekemiseensä pyrkien rakastamaan tekemistään, vapauttaen ajatuksensa muusta - on se sitten veneitä tai vispilöitä.

Tämä perustuu vain omaan kokemukseeni kotona ja työelämässä. En kyennyt kyllä rakastamaan sitä työtäni, sillä loppujen lopuksi HALUSIN tehdä sitä vain rahan ja TAVOITTELEMANI aseman takia - egoni vuoksi. Saavutin pöönautin ;) ja minusta tuli pehmeä :) Ja nyt miullon vaikka mitä (ei mitään sen kummempaa materiaalisesti kuin ennenkään)  ::)

Sinulla on vain yksi päämäärä - rakkaus  :smitten: :) :)

Sen kun löytää, löytää kaiken. Kaikilla elämän alueilla.  :)

Haluamisesta,, ???

Etsin koko heinäkuusta asti asuntoa.Haaveena rivitalo kolmio saunalla.
Yleensä asuntoja on ollut täällä syrjemmällä helposti saatavilla,mutta nyt ei löytynyt mitään sinne suuntaankaan. :-\

Siitä alkoi tulla jo melkein pakkomielle.Osittain senkin vuoksi kyllä,että minulla on yksi huone nyt liikaa ja hyvin kallis asunto.

Syyskuun alussa päätin,että nyt loppu,en etsi enää,vaan jään sitten tähän.
Samalla viikolla oli ilmoitus lehdessä kaksiosta.Soitin sitä läheiselleni,ja kuinkas kävikään! :D
Olivat laittaneet vahingossa ilmoitukseen huoneen liian vähän.Siis rivari kolmio kauniilla jokinäkymällä!
Ei edes kilpailijoita,koska isomman asunnon hakijat eivät siihen tietenkään vastanneet.

Sain,kun lopetin niin kovasti haluamasta. :smitten:

Mutta tuohon aiheeseen.Jos kaiken haluamansa heti saa,mitä iloa ja odotettavaa enää on?Lapsenakin joulun odotus oli sitä jännittävintä aikaa. ;)

Kun lakkaan haluamasta, minulla on kaikki, ei se ole sen helpompaa.

*Mitähän ylläoleva tarkoittaa? En tiedä, jotenkin tuntuu että luovuttamalla JOTKUT asiat saattaa saada toisia, mutta kovinta on tietysti tämä jos koettaa olla henkisesti kehittynyt "valo" tässä maailmassa ja sovittaa tarpeita ulkoisen todellisuuden kanssa. Olen tosin liian väsynyt aamuyöllä sanomaan mitään järkevää. Rakkaus, niin, sisäistä rakkautta löytyy, usko ihmisiin on vaikeampi asia. Pitäisi aina olla siinä henkisesti kohottavassa seurassa, mutta kaikki ihmiset ja tilanteet eivät ole tällaisia. Itse en koe tätä pehmeys-kovuus-asiaa päällimmäisenä, vaan ehkä edelleen sitä että miten ihmisiä jaksaisi rakastaa. Jos haluaisi olla auttaja, jaksaisiko kaikkia niitä ongelmia - kuinka nopeasti saisi niistä tarpeekseen.

Monia kysymyksiä, ei kaikkia vastauksia.  :-*

Kokeiles tätä tyyneysrukousta.  ;)  :smitten:

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Luovuta.

Voithan jaksamisesi mukaan toimia sinä "henkisesti kohottavana seurana" itse.
Eli ollen se seura, joka tekee kaltaisekseen.

 :angel:


Vaan nähdäkö kaikkia vastaantulevia kysymyksiä ongelmina?

Minusta on hyvää suodakin itselleen välillä se "tarpeekseen saaminen".
Ja heittäytyä vapaalle: "piuhat irti seinästä" -olotilaan.

Kerryttämään jaksamistaan...  :smitten:

Rakkauden Enkeli
Mietin pitkaan lausettasi, etta ihminen saa kaikki mita tarvitsee: Mielestani minulla oli kaikki, hienot autot, upea koti jne... mutta kuten kirjoitin kun syo liikaa makeaa sen oksentaa pois.
Tarvitseminen minun tapauksessani oli ymmartaa, etta se ei ole TODELLISTA iloa-vaan egon ponkitysta-se ilo loytyi aivan muualta  :smitten:

Hihi, GS, minun oli pakko kirjoittaa tuo, koska aluksi kirjoitin: ei se ole sen vaikeampaa. Se haluamisen loppuminen ja kaiken tarvitsemansa jo omistaminen on iso pala, joten helppoa se ei ole. :smitten: :smitten: :smitten:

Olen itse vähän kertauskurssilla.. vähän kuin menisi takaperin kertaamaan erään työpaikan ja tavoitteet ja säästämiset ja muut ainakin tietyn ajan..  8)

Käypäs lukemassa vaikka http://www.jeshua.net/fi/
ja sieltä: Egosta sydämeen 1 ja 2.
Miten ihminen muuttuu ego pohjaisesta sydän-pohjaiseen,ja millaiset kriisit ja filosofiset tutkiskelut tulee eteen.
vähän niiku james bond: 007 Kun maailma ei enää riitä :)

Itse asiassa olet nyt ottamassa askelta taaksepäin, askelta syvyyteen: askelta sisäänpäin. Tiedostat itsestäsi syvällisemmät osat, joita kasvatus tai yhteiskunta on vähemmän päässyt ehdollistamaan. Saat välähdyksiä siitä kuka todella olet: ainutlaatuisuudestasi, yksilöllisyydestäsi. Muistat, että sinussa on osa, joka ei ole riippuvainen mistään ympärilläsi olevasta, ei vanhemmistasi, työstäsi, ihmissuhteistasi, ei edes kehostasi. Silloin sinä epämääräisesti tunnet oman jumaluutesi, sen osan sinusta, joka on täysin vapaa ja ikuinen.


hyvät kirjoitukset kokonaisuudessaan, ja koetulta kuulostaa, viimeisen 8 vuoden aikana tahkonnut jotain vastaavaa kehityskulkua.

hyvät kirjoitukset kokonaisuudessaan, ja koetulta kuulostaa, viimeisen 8 vuoden aikana tahkonnut jotain vastaavaa kehityskulkua.

Muistat, että sinussa on osa, joka ei ole riippuvainen mistään ympärilläsi olevasta, ei vanhemmistasi, työstäsi, ihmissuhteistasi, ei edes kehostasi. Silloin sinä epämääräisesti tunnet oman jumaluutesi, sen osan sinusta, joka on täysin vapaa ja ikuinen.'

*Tiedän tämän kaiken ja silti haluaisin vihdoin asettua minulle sopivaan firmaan. Serkulla oli ollut 6 kk työpätkä ja taas pitäisi hakea uutta. Hän menetti myös hyvän miehen, talon jne ja aloitti kaiken alusta yksin. Niinpä. Samalla hoitelin yllättävän raha-asioihin liittyvän puhelun. Joillain on riskeihin innostusta, eräs vaakamies joka sulkeutui kaikilta 2 kuukaudeksi (kuten exäni katos 7 viikoksi kun kaipasin) ja nyt yhtäkkiä pyytää minulta neuvoja. Elämä on TODELLA outoa-- :coolsmiley:

                           ::)

                 Elämä, tuo outojen

                  sattumuksien tie,

                seuraa kuin olisimme,


                       J O !


                        :-*

Täytyy aina palata uudestaan kysymään itseltään; mitä oli se kaikki mitä halusin? Oliko se mammonaa vai oliko se suurimman valon ja pimeyden kokemuksen saaminen? Ja mitä sitten..  :2funny: :smitten: tuli tässä kumma olo kun minulle oli tarjottu erästä firmaa ja ajattelin etten ota sitä vastuuta, niin tänään puhuin erään tj:n kanssa ja taas tulin ajatelleeksi, pitääkö minun aina olla vain toisella töissä vai alkaisinko minäkin firmojen pyörittäjäksi, ja minkä firmojen - kolme lajia tulee mieleen, markkinointi design ja rahoitus, ja miten sitten.. njaa.. ja että mitä jos tehtäisi eräitä järjestelyjä, mutta sitten kai pitäisi pyytää anteeksi vaikeaa tilannetta, mikä oli ja missä kiivastuin.. tuo mies josta puhuin tuossa, ei ollutkaan se N vaan toinen.. oikeestaan.. nyt tunnen oloni turvalliseksi, vaikka koko ajan tapahtuu aivan kummia asioita!  :o

This is a golden opportunity to make a list of the things that you would like to obtain from the Universe and to either visualize or begin to affirm that you already have them. Your can make a very profound impression on your subconscious mind, and so plant the seeds of your desires and allow them to grow.