Astro Foorumi

 :angel: Hei kaikille!

Pohdin tuossa eräänä iltana,kun olin foorumilla lueskellut ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä,mikä rajaa itse kunkin uskon henkisiin asioihin?

Olen itse ollut aina kova kyseenalaistamaan,eniten omia kokemuksiani.
Niitä on pitänyt yhä uudestaan ja uudestaan näyttää,että olen kyennyt uskomaan ne todeksi.Nykyisin se ei enää ole niin vaikeata,kun olen niin tiivisti tätä samaa tietä kulkenut.

Mietin kuitenkin,mihin se raja vedetään ja millä perustein?
Olen nähnyt muutamia erikoisia valoilmiöitä täysin pimeällä taivaalla,mutten niitä mieltänyt miksikään ufoilmiöiksi.
En ole koskaan erityisemmin ollut aiheesta kiinnostunutkaan,ainakaan niin,että olisin halunnut nähdä,tai kokea jotain sellaista.

En silti voi ajatella,että niitä ei ole,kun MINÄ en ole niitä nähnyt.
Jokaisella kai on omat kiinnostuksen kohteensa,ja niihin kai helpompi uskoa.
Mutta millä perustein voi kieltää toisten kokemuksia?Vain silläkö,etten ole nähnyt en kokenut?
Onko siis teillä jokin alue,minkä ehdottomasti kiellätte,ja jos haluatte perustella,niin miksi?  ???  :angel:

Mitenkäs se yksi sanonta menikään:
..jos jotain ei ole todistettu olemassaolevaksi, se ei tarkoita ettei sitä olisi..

Menisiköhän kohdallani niin että en kiellä itseäni uskomasta johonkin, mutta en myönnäkään..Asioista tulee kerättyä lisää tietoa, sitten joko ottaa tai jättää..

Toisaalta jos joutuu hirveästi tekemisiin tulkintoihin ilmiöiden takana tai toisinpäin, alkaa päässään syntetisoimaan ja sitten suggeroimaan asiaa joko skeptiseen tai hyväksyvään suuntaan..Milloin antaa vallan intuitiolle, aavistuksille ja fiiliksille, milloin tiedonlähteille..

siitä sopasta on niin vaikea kaivaa ehdotonta totuutta, koska näitä soppia syntyy ihan arkipäiväisistäkin asiosta..eikä niissäkään tuo asian kristallisoituminen ole niin täydelistä..  :uglystupid2:

Välillä tulee sellanen että uskoo kaiken näköseen ja sitten ei kuitenkaan mihinkään..
Oisko tuo kaksosen jakaantuminen kyseessä ja tuuliviirimäisyys...
Kun on niin vaikeaa päättää..
Sitä omaa juttuaan ei ole löytynyt vielä...
Omalta ei tunnu Jeesustelu eikä mikään sellanen mutta astrologia kiinnostaa ja muu henkimaailman ilmiöt ym.
En tiedä olenko lintu vai kala...  Ehkäpä sittenkin kissa? :D

Uskon melkein kaiken, ainakin sillä hetkellä kun sitä ajattelen. Joskus toisen seikan ajatteleminen ja siihen uskominen vaan poissulkee uskomisen johonkin muuhun. Tärkeämmäksi on muodostunut, että miksi uskoa. Muuten menee aika kaikenmaailman hömpötysten uskomiseen. Jos jollain uskottavalla asialla ei tunnu olevan edes mitään merkitystä, miksi sitä jahkaamaan. Ja yleensä tulee myös vähemmän keskityttyä niin seikkoihin, jotka on kovin epämääräisiä ja vaatii jatkuvia sepittelyjä; jotka voisi korvata selkeämmällä ajattelulla, tai uskomalla johonkin muuhun, tehokkaampaan. Kaunis on tietty kaunista, ja mystinen mystistä, mutta saisi silläkin joku merkitys olla.

 :)

Tuota juuri tarkoitinkin antimoguli!
Että toisille meistä se kaunis on merkityksellistä,toisille mystinen ja jollekin vain ne asiat,joille löytyy heti järjellinen selitys.

Pähkäilin vain sitä jyrkkyyttä,jolla usein suhtaudumme asioihin,joilla ei meille ole merkitystä.
Jään joskus miettimään näitä lähinnä siksi,että vertailen omaa suhtautumistani,ja sitä,miten mielipiteeni ovat muuttuneet vuosien aikana.

Lemniskatan kanssa olen samoilla linjoilla ja Jinx,se juttu löytyy kyllä,kun etsii. ;) :smitten:

Minä olen kokenut niin, että kokemuksia voi mieltää niin eri tavoin.
Jonkun toisen enkelikokemukset, ovat ehkä syvimiltään saman 'prinsirpin' kokemista kuin toisen ihmisen sanoin kerrottu kokemus ufoista. Tai aina ei edes tarvita mitään tuollaistakaan, että voi kokea samaa mitä toinen on kokenut.
Taidemaalari ehkä kokee jotain samaa sisällään, kun luo taideteoksen. Tiedemies omalla tavalla omalla alallaan jne.

Se, että niitä verrataan ulkoisin termein, saa ehkä aikaan sen, ettei ymmärretä, mitä siellä syvemmällä tapahtuu... Ja mitätöidään toisten kokemuksia. Ehkä toisaalta oman kokemuksen 'ihmettely' tai sen hyväksyminen tai kyseenalaistaminen, voi 'vetää puoleensa' (antaa aiheen kiinnittää sellaiseen huomiota) toisen samoin kokevan, jonka ulkoiset termit ovat vastakkaiset, jotta molemmat voivat kokea oman epäröintinsä ..  :D
Jotta voisivat vapautua omasta epäröinnistään ??? Tai vastaavasti samoin ulkoisestikin kokevan henkilön kanssa voi tukea omaa kokemustaan.

Lopulta on löydettävä se oma kokemuksensa, hyväksyttävä se itse, tehtävä sille se tila, mikä sille kuuluu. Etsittävä se 'oma voima'....
Hyväksyä, että on yksilö ja jokainen on.
Sitähän emme ole aina saaneet kokea, tuskin koskaan, että täydellisenä yksilönä olisimme täysin hyväksyttyjä.....

Oikeastaan en itse osaa sanoa mihin uskon tai en. Olen monet asiat kyseenalaistanut, myöhemmin ne kokenut omalla tavallani, jonkin ajan päästä nähnyt niiden läpi...
Jotenkin tuntuu, ettei sillä ole merkitystä, onko joku totta ennen tai jälkeen kokemuksen. Se on totta silloin kun sen kokee.

Mutta eipä tämä ole mitään yksiselitteistä....  ???

Mielenkiintoista, en olekaan ennen ajatellut, että se voisi olla saman prinsiipin kokemista.
Kiitos!
Avasit ihan uuden näkökulman mulle tässä asiassa.

Minusta tuntuu, että uskon melkeen kaikkeen mitä kuulen tai luen. :idiot2:
Luin sitä sivua missä kerrotaan kummitustarinoita, niin rupesi
hieman pelottaa. :-[ ...ja olin yksin kotona :-[

Ehkä joulupukkiin en usko, jotenkin se tuntuu oudolta.

En usko valheeseen, koska uskon totuuteen.

En usko henkisyyden kieltämiseen
enkä iankaikkiseen kadotukseen.

En usko pakkosyöttöön,
manipulaatioon
tai massahallusinaatioon.

En usko materialismin ylivaltaan
enkä henkilöihin jotka korottavat
itsensä ylitse muiden.

En usko äärimmäisyyksiin,
en yhden kieltämiseen
toisen kustannuksella.

En myöskään siihen
että joku tai jokin
olisi yksinomaan paha.

Sillä jos niin näemme,
katsomme omia kasvojamme.

Aion :smitten:

Kirjoititpa kauniisti!
Noihin mietteisiin on helppo yhtyä! :angel:

Uskon kaikkeen minkä sisimmästäni tunnen oikeaksi omalla kohdallani.. jokaisella on oma totuutensa.. se olkoon rikkaus, sillä mehän olemme kokemassa eri kokemuksia kerätäksemme yhteen.. samaksi valoksi.. samaksi rakkaudeksi..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Enpä paljoa aatellu mitä kirjoitin. En usko selviin tapauksiin. Yliluonnollisuuteen mä uskon aika usein esim. kummitukset. :idiot2:

En usko enää mihinkään sellaiseeen turhaan murheeseen, jolla tämäkin maailmamme on luotu. Sillä näen sen uuden jo niin selkeänä edessämme, että siirrän kaiken panostukseni siihen uuteen ja luon siihenkin uudenlaisen eli motiiveiltani uudenlaisen "uskon".  ;) :)

Ja tuonkin perustan vain siihen, että mitään uutta ei koskaan ole luotu siten kuin opetuksemme ovat ennen vanhaan opettaneet vaan nyt täytynee luodakin jo tavat uudet.  ;) :) :smitten:

 :angel:

Niin Kaarina.Niin moneen kertaan tuokin asia minullekin jo on näytetty,,
Silti välillä huomaan murehtivani jotain,kunnes taas palautan mieleeni,että ei tarvitse murehtia.

Taitaa olla yksi näistä keskeneräisistä opeista vielä.Työn alla koko ajan. :)
Eivät ne asiat välttämättä mene juuri niin,kun itse on kaavaillut,mutta jälkeenpäin mietittynä asiat on järjestetty viisaammin. :angel:

Tähän kun yksilönä oppii luottamaan,on helppo luottaa koko järjestelmään.
Mutta mikäs siinäkin,kun kaikkein vaikeinta tässäkin asiassa on tajuta,että MINUNKIN asiani järjestetään? :idiot2:
Helpompi on uskoa maailman rauhaankin välillä. ;D
Taidan kovasti koetella enkeleitten kärsivällisyyttä! ;D :smitten:

Minulle on tullut vähän tavaksi olla uskomatta sitä mitä tavallisilla silmilläni näen ja uskon siihen mitä en näe.

Olen skeptinen kaiken sen suhteen, minkä tavallaan voi todistaa olevaksi... ja mutta oikein helposti "nielen" kaiken sen, mikä on vain oman uskon varassa.
Uskon mielummin siihen mitä tunnen kuin sen mitä minulle kerrotaan jne.

En nyt tuohon henkiseen puoleen niinkään jaksa vastata, kun etsiskelin jotain minne voisin kertoa jotain mitä näin. En viitsinyt aloittaa uutta keskustelua.

Eli tässä toissailtana katselin tähtitaivaalle ja ihastelin maailmankaikkeuttamme. Sitten huomioni kiinnittyi hyvin pieneen valopisteeseen, joka liikkui tasaista vauhtia. Ajattelin, että onhan noita satelliitteja ym,kunnes valopiste teki alle 45asteen käännöksen, eteni vielä jonkin matkaa, ennen kuin kadotin sen näkökentästäni.
En oikeasti usko ufoihin, vaikka maapallon ulkopuolella saattaakin olla elämää.

Kaikki on mahdollista, mutta ufojutut on liikaa... Taidan suhtautua näkemääni siis vain olankohautuksella. Oli mikä oli. The Truth is out there.  :2funny:

Hmmm...  Minä elän hullussa maailmassa, koska uskon kaiken olevan mahdollista, mutta mikään ei välttämättä ole totta.  :idiot2: Jokainen on oikeassa, mutta ei välttämättä ole totuudessa. Tässä maailmassa oikeassa oleminen ei aina tarkoita samaa kuin totuus, koska maallisissa asioissa kaikilla on oma totuutensa, jota muiden täytyy kunnioittaa.  :knuppel2: Siispä luon itse kaiken mikä on omassa maailmassani. Sitä kautta olen oman onneni ja elämäni seppä. Ainoa totuus, jonka uskon on Minä Olen.  :angel: Huomaa sana uskon! Palaamme taas siihen, että kaikki syntyy uskomuksista tässä maailmassa.  :tickedoff: Eihän tästä sepustuksesta ota erkkikään selvää, mutta elämä on valtavan yksinkertaista, kun sitä vaan elää.  :smitten:

Mun mielestä kaikkea ei tarvitse perustella järjellä. Se, että ihminen uskoo johonkin, auttaa paljon elämässä. Niin kauan, kun usko ei vahingoita ketään/mitään, niin se on luonnollista.

 :)

Täällä on meitä tähtitaivaan ihastelijoita varmasti kovinkin paljon.
Mutta Monikakson!Minä kun vietän paljon aikaa katselemalla tähtiä,niin olen tuon valopisteen,jota kuvasit,nähnyt monet,monet kerrat. ???

Vauhti on tosiaankin tasainen,mutta suhteellisen nopea.Ensin mietin lentokonetta todella korkealla?Mutta kun niitä näkyy useitakin välillä,ja vaihtavat todella välillä suuntaa niin,ettei lentokone oikein istunut kuvioon.Eivätkä noudata niitten reittiäkään.Pari kertaa on mennyt sellainen isompi valopallo.Vain lyhyen matkaa ja puuh!Se on poissa.

Olenkin odotellut koska joku niistä kirjoittaa jotain.En välttämättä nyt laita niitä minnekään ufojen piikkiin,mutta olisi mukava tietää mitä ne
ovat.Mukavaa ainakin katsella. :smitten: