Astro Foorumi

Minua on nyt monta kertaa huvittanut kamalasti itseni, kun ajattelen menneitä elämiäni ja sitä kuka olen ollut jne. Ajattelen esimerkksi jotain elämääni 1300ekr ja minua suorastaan naurattaa, että se sama tyyppi istuu nyt esimerkiksi KELA:n toimistossa odottelemassa jotain päivähoitopäätöstä... Tuskin hänkään silloisessa elämässään koskaan kuvitteli olevansa siellä  :D :2funny:

Näen joskus "sieluni silmin" oman hämmennykseni niissä tilanteissa, millä tavalla minä tässä elämässä eläisin "hänenä" tms. Ja yritän ajatella millaisena "hän" tämän nykyisyyteni kokee.
Ymmärtääkö kukaan, mitä tässä ajan takaa...?

Mutta... olisiko hän - tuo entisyytesi hahmo - voinut aavistaakin
olevansa parhaillaan jotain muutakin
sisältyen elämiensä kudelman läsnäolevuuteen?

Ja sinun "parsivan" aika-avaruus-eroa umpeen...

 ::) :-*

Voi olla... Henkisten asioiden kanssa "hän" on aina ollut tekemisissä, joten ehkäpä.... Ehkäpä "hän" ihmettelee sitä, miten kaukana nykyihmiset ovatkaan kaikesta oleellisesta ja "sitäkin" harmittaa KELA:n pitkät jonot... tai ehkäpä "hän" osaisi nauttia siitä odottelusta ja tekemättömyydestä  ;)

Jokaisessa elämässä
on omat ilonsa
ja riesansa.

joskus muistaa
jotakin liian hyvää
ja jää suremaan sitä,
vaikka se ihanuuden hinta
on useimmiten ollut kallis
siinäkin elämässä.

Kun yhdistymme
kollektion kenttiin
hämärtyy sekin raja,
mikä elämä oli ¨minun¨
ja mikä ¨ jonkun toisen¨.

On hienoa
kun muistaa olleensa ¨julkkis¨.
Mutta mitäpä siitä
- sitä samaa on voinut olla
vaikka kuinka moni muukin.

Kaikki tämä mitä näemme, koemme,
haistamme ja maistamme
lisää perspektiiviä
nähdä olennainen. ::)

Olen tainnut jo päästä sinuiksi niiden kanssa.  :)

Minäkin oletan omalla kohdallani niin käyneen.  :)
Juuri jostain toisesta ketjusta luin, että elämme samaan aikaan siellä ja siellä vyöhykkeessä, elämässä, kerroksessa ja ajassa ja ajattelin, että kylläpä on ihminen palasina maailmalla...
Että kuinka kävisikään, jos vetäisi tuon koko valtaisan kerroksellisuuden sisimpäänsä, ei ulkopuolellensa aikaan sidotuksi.... mitähän tapahtuisi...  :angel:

Luulen, että minulla ei ole ollut mitään menneitä elämiä. Olisi yhtä helvettiä syntyä tänne aina uudestaan: saasteiden, sairauksien, egoistisen kilpajuoksun ja muun paskan keskelle. Mieluummin syntyisin uudestaan jonnekin muualle tai jäisin taivaaseen, mikäli sellainen on. No, joskushan sen sitten tietää. :)

Eipä kai niitä menneitä elämiä kenelläkään ole persoona tasolla ollut..  ???
Nähdäkseni se on vain yksi tapa tarkastella sitä seikkaa, että meissä jokaisessa 'asuu maailmankaikkeus' pienoiskoossa, tietyllä tapaa symbolisesti. Tunne merkkejä niinsanotusti.
Onhan tuo nyt paljon mystisempi tapa tutkailla perimää kuin läpikäydä vaikka terapiaa/psykoanalyysia....  ::)

No mitä (ei paljon mitään) tiedän menneistä elämistä, niin ainakin osaan yrmyillä sitä, että tässä elämässä minun kuuluisi tutustua yhteiskuntaan ja sen toimintaa, ja lopettaa hummaaminen ympäriinsä...  ::) Tämän kertoi soturitulkintani ja allekirjoitan kyllä. En tiedä sitten kuka olen oikein ollut, jos yhteiskunnan rajoitteet eivät ole koskeneet minua, vaan olen saanut elää hyvinkin vapaata elämää. Myös se, että olen elämieni aikana kerännyt niin paljon kokemusta ja ymmärrystä maailmasta, että nyt olisi aika kertoa se kaikki, mutta tuntuu, ettei tämä elämä riitä siihen mitenkään. Weird things... Olen kyllä monesti miettinyt, että mistä nää kaikki jutut ja ajatukset oikein tulee. Imenkö mä jotenkin itseltäni salaa tietoa?  ;D

Olisi kyllä mukava saada tietää enemmän mitä sitä on puuhastellut ennen tätä elämää. Vai onko sillä tiedolla niin väliä? Oon vaan utelias... Ehkä on viisaampaa saada tietää joskus vanhemmalla iällä ;)

Ajattelen niin, että sellaisesta tiedosta voisi olla hyötyä sen suhteen mihin panostaa tässä elämässä. Jos on ollut edellisessä elämässä vaikka pianisti, niin pianokurssille menosta voisi olla hyötyä. Tai sitten ei...  :o

                 ::)   ::)   :'(

       Heippa waan, jos jossain elämässä on jo PIANO kurssit

       käyty, niin ehkä olisi parempi soitella vaikka tuubaa.

                 Osaltani kyllä, kun sain kuulla

               edellisestä elämästäni, ja varsinkin

            kuolemastani, niin se selvitti nykyisen elämäni

            melko traumaattisetkin tapahtumat, sotaoikeus oli

              liipasimella armeijassa, ilman minun syytäni!!



                            :'(   :angel:

Entiset elamat-yritan olla tekematta samoja virheita uudestaan, vaihtelevalla menestyksella  :uglystupid2:

En tiedä oikein mitä uskoa.

Mutta mielenkiintoista se kyllä on, puoleensavetävää jollakin lailla.

Minulle eräässä auranpuhdistuksessa lueteltiin aika annos noita menneitä elämiä. Niistä ei kerrottu kaikkea, eipä tietenkään, onhan se sula mahdottomuus, vaikka olisi kuinka taitoinen (?). Ovelasti jätettiin auki asioita, kuten miksi nainen työskentelee luostarissa haluten tehdä kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt eikä halua osallistua rukoushetkiin eikä jumalanpalveluksiin, on synkkä ja vaitonainen. Siis minä!

Tottakai minulla jää se mieleen, että miksi noin. Ja mielikuvat tai mitä ihmettä lienevätkään alkaa tuotta huimia visualisointeja tuon naisen elämsätä, siis jostakin omastani. Usein tulee mieleen, ja taas tulee lisää kuvia ja mielleyhtymiä.

Sekin on mielenkiintoista. Siis miten oma mieli ottaa tällaisia näkyjä vastaan ja mitä niille alkaa tapahtua. Kuitenkin, ei ne pahalta tunnu.
Vaikka tiedän että 'olen tehnyt jotakin kamalaa'.

Tieto niistä, mahdollisesti olemassa olleina, tekee tämän elämän tapahtumat helpommin hyväksyttävämmiksi. Minulla on visioita, kaipuita, mutten todellakaan tiedä, ovatko ne mielikuvitusta vaiko olevia.

Ymmärrän, mitä ajat takaa. Juuri muutama päivä sitten kokkaillessani ruokaa aloin ajatella elämääni viikinkimiehenä 700-luvun Norjassa - ja minua nauratti! Silloinen egoni ja ruumiini on ollut kaikella tapaa päinvastainen mitä se on nyt, lukuunottamatta sitä, että sieluni on molemmissa elämissä valinnut ruumiille vaaleat pitkät hiukset.

Olen nykyisin heiveroinen, 153 cm pituinen, hyvin lapsenkasvoinen, iloinen tapaus. Viikinkinä olen ollut melkein 2 metrinen, leveähartainen, voimakas ja uhmakas. Naurattaa, kun yrittää vääntää jotain auki eikä onnistu, että siinä entisessä elämässä olisi saanut tämänkin purkin auki kahdella sormella...! xD

Tiedän, että olen ollut tuollainen mies ja sieluni muistaa vielä, millaista siinä kehossa oli elää. Silti se tuntuu niin hassulle, jos molemmat kehomme (silloinen ja nykyinen) laitettaisiin vierekkäin, tikahtuisin varmaan nauruun! Niin hullulle se näyttäisi!

Ja nykyisin päiden kirveellä irtihakkaamisen sijaan vastustan kaikenlaista väkivaltaa. Pelottoman miehen sijaan olen arka. Hirveän ryyppäämisen sijaan olen 95% abdolutisti jne. xD

Mahtavia nuo menneet egot ja ruumiit, kun niitä alkaa verrata nykyiseen ruumiseen ja elintilanteeseen. :D

Onhan nämä varmasti mahtavia, jos saa vinkkiä siitä kuka on ollut edellisessä elämässä.

Äitini kävi vuosia sitten selvännäkijällä, joka myös näki syntymämme veljeni kanssa ( olen kaksonen ). Hän kertoi, että olemme veljemme kanssa olleet rakastavaisia edellisessä elämässämme. Olemme olleet ilmeisesti ravintola-alan yrittäjiä ja kuolemamme on ollut aika dramaattinen. Ryöstäjä on iskenyt keskellä yötä ja ampunut meidät vuoteisiimme. Muistan, kun äitini kertoi tästä, olisinko ollut 12-vuotias...kuuntelin sen rauhaisasti ja vaikka sen unohdinkin hetkeksi( tai pistin taka-alalle alitajuntaani )niin se palasi elämääni myöhemmin. Jossain vaiheessa aloin miettimään onko näillä asioilla yhteyttä keskenään.

Veljelläni oli pakonomainen tapa teini-iän alkupuolella lukita kaikki ulko-ovet huolellisesti. Hän kävi joka ilta ne aina tarkistamassa, vaikka Isä olisikin ne lukinnut jo aiemmin. Myös minä pidin niistä huolen. Olen myös miettinyt, että nukun aika peiton alla niin, että nenä vain näkyy ( viimeiset kymmenen vuotta ainakin )..ihan niinkuin suojelisin itseäni joltain. Tästä tavasta olen saanut kuullakin monta kertaa, ihmiset pitävät sitä jotenkin hellyttävänä, minä pidän sitä kiusallisena.

Mitä mieltä olette, entisten elämien vaikutus, miten se heijastuu tähän elämään?

olen käynyt kurkistamassa kuolemaani, uni vei minut jonkinlaiseen
hypnoosi-uneen .paluu takaisin tähän todellisuuteen tapahtui monen kerroksen
kautta. se oli mielenkiintoinen kokemus ,ja laajensi elämän käsitystäni.

                           :-*

              UNET, nuo kuoleman kuvajaiset, ovat kait

                 lempeät postit jostain, joka oli

                   silloin tärkeää,    kokea.



                            :angel:

Kyllähän edellisestä elämästä voi joillakin olla hyvinkin lyhyt aika. Eli täysin mahdollista.

En varsinaisesti muista edellisiä elämiäni. Kerran imuroin netistä jonkun "regressioäänitteen", jonka avulla koitin muistella menneitä elämiä. Sain hyvin epäselvän "muiston" elämästä miehenä 1600-luvun alun Ranskassa (tai siellä päin) Ilmeisesti olin jonkin sortin soturi.

Jonkinlaisena voimavarana koen epämääräiset muistikuvat ilmeisesti onnellisista elämistäni. (?) Mitään konkreettisia muistoja minulla ei ole, ainoastaan tunteita jotain paikkoja tai kulttuureja kohtaan.

Brittien suurvalta-aika ja etenkin kirjat ja elokuvat Pohjois-Afrikasta 1800-luvun lopussa - 1900-luvun alussa herättävät haikean olon. (Rakastan elokuvaa Englantilainen potilas, voisin katsella niitä hiekkadyynejä ja kuunnella "ylimystöenglantia" iän kaiken :D)

Toinen, mikä tuntuu äärimmäisen tutulta, on juutalaisuus. Jos olen elänyt jonkin elämäni juutalaisena, en usko sen tapahtuneen pahimpien vainojen aikana, koska juutalaisuus herättää minussa lähinnä myönteisiä tunteita. Lähinnä koen juutalaisuuteen kuuluvat perinteet läheisiksi ja "turvallisiksi".
Tässä elämässä en ole kuulunut ikinä muhunkään uskontokuntaan ja todennäköisesti en tule ikinä kuulumaankaan.

Myös minussa elää joku tapparaa heiluttava barbaarimies, kuten AthaMaaritissa. (Siis kuvainnollisesti, ei syytä skitsofreniadiagnoosiin. ;D) Joskus kriisitilanteissa herää aivan järjetön halu laittaa asiat reilaan kirvestä heiluttamalla...

...Kuulostipa hurjalta. Ehkä lähinnä tarkoitin tuolla, että kriisitilanteessa mahdollisesti ikävöin aikoja, jolloin oli ihan ok katkoa paskamaisilta tyypeiltä päät sen sijaan, että yritti kamalasti tulla kaikkien kanssa toimeen. (Jostain syystä tämä selitys ei kuulostanut yhtään sen paremmalta... :buck2: ;D)

Selvimmin entisien elämien vaikutukset näkyvät tässä elämässä juuri tuollaisena mainitsemanasi käytöksenä (pakko tarkastaa ulko-ovet), johon ei varsinaisesti olisi mitään syytä tässä elämässä. Samoin yleensäkin suurimmat mieltymykset ja fobiat tulevat menneistä, esimerkiksi itse kammoan vettä enkä kestä nähdä tai kuulla mitään raiskaukseen liittyvää (olen hukkunut joskus, onneksi en muista asiaa tarkemmin ja minut on raiskattu 1700-luvulla).

Vastaavasti olen aivan hulluna juuri viikinkeihin (elämä, josta kerroin edellisellä sivulla) ja ritareihin! Olen elänyt ritarin tyttärenä 1300-luvulla, ilmeisesti Brittein saarilla. Isäni oli yksinhuoltaja ja minulla oli 3 vanhempaa veljeä (joista yksi on nykyisin parhaita ystäviäni).

Minulla on ollut lapsena ihme tarve päästä johonkin tiettyyn pisteeseen ennen kuin esimerkiksi takana tuleva auto saavuttaa minut. "Jos vain ehdin tuon lumipenkan kohdalle....!" 11-13 vuotiaana minulla oli hirveä armeija- ja sotilasbuumi, eteenkin Vietnamin sota oli mielenkiintoinen. Sain lopulta selville, että molemmat nuo liittyvät samaan elämään. Olen ennen tätä elämääni ollut osallisena Vietnamin sotaan - piileskelin muiden miesten kanssa (olin itsekin mies) amerikkalaisia sotilaita, jotka kuitenkin löysivät piilomme ja ampuivat meidät kaikki. (Pakko sanoa, että se oli loppupelissä erittäin miellyttävä tapa kuolla)

Paljonhan noita juttuja on! Toistelen varmaan jatkuvasti itseäni, elämiä pomppii mieleen aina silloin tällöin. Kaikkia elämiämmehän emme muista, se veisi liikaa muistikapasiteettia. Otamme muistoissamme tänne maanpäälle mukaan ne elämät, jotka ovat vaikuttaneet meihin syvästi tai joiden aikaisia asioita ja tapahtumia käsittelemme yhä tässä ekämässä.

Näin dokumentista, että hautakavauksien perusteella viikinki oli parhaimmillaankin 160 cm, joten taisit olla aika erikoislaatuinen jo viime elämässäsi?

Eli tänänä olikin se viimeinen päivä kun ajattelemme niitä entisiä elämiä, sillä nyt ja tässä on se ainoa rakkauden kehomme mitä meillä on  :smitten: :smitten:

 ;)  :D

Tämä muuten totta.  ;)
Viikingit olivat oikeita kääpiöitä verrattuna nyky-ihmiseen. :)

Asiasta tennikseen ja muuhun palloiluun... ::)

Entisistä elämistä puhuttaessa, minua on välillä ihmetyttänyt,
myöskin naurattanut, niiden tarunhohtoinen sävy useinmiten. ;)

Loistava elämä!
-takana päin.  ::) :D

Suurin osa ihmisistä on ollut joko hyvin merkittäviä, rikkaita
ja/tai kokenut jotain hyvin merkittävää joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä,
joka nyt aiheuttaa sen,
että nykyinen elämä on tyhjää ja mitään sanomatonta,
eikä siinä tapahdu mitään. ::) ;)

Antropologiaa ja historiaa yhtenä
"kun en tiedä, mikä helevato minusta oikein tulee isona?!-opinhaaraa" opiskelleena
Saksassa naurattaa jotkin suoranaiset lainaukset elokuvista, tarinoista tai vain yleinen luulo vailla mitään oikeaa factaa, kerrotaan mielikuvituksellisia tarinoita entisistä elämistä,
jotka eivät sovi yhtään yhteen ko. aikakauden factojen kanssa. ;D

Tosin mikä minä olen kyseenalaistamaan jonkun kokemusta,
kun omassakin päässä koen ja elän mitä ihmeellisimpiä asioita
ja mikä niistäkään lienee todistettavaa factaa
ja tekemistä todellisuuden kanssa..?  :2funny: :D

Hämmästyn silti joka kerta, kun joku täysin historiasta ja paikoista todistettavasti tietämätön tampio kertoo jonkun todistettavan yksityiskohdan,
jota ei voi saada tietoonsa kovin helposti Googlettamalla
tai lukemalla lukion historiankirjaa. ;)

Itse olen huomannut, että ne 'menneiden elämien kuvaukset' joita minulle on 'kuvattu', ovat itseasiassa olleet tätä elämää syvimmiltään.
Jokainen hyveeni ja paheeni, joka ei ehkä ole vielä puhjennut tai läpikäyty tai vastaavasti on jotenkin jo kasvanut esiin, niin kaikkiin on löytynyt syy menneistä elämistä ja mitä värikkäimmistä tietenkin.  :coolsmiley:

Joskus kyllästyin niihin kuvauksiin siksi, että ne vain pönkitti 'henkistä egoa' joko suoraan tai sitten siten, että hyvitti jotain nyt tässä elämässä pitämääni 'raakalaismaista/raadoillista' puoltani/tunnettani/pelkoani/haavettani yms...
Mutta pointti siinä, että vastuu oli jossain muualla kuin tässä hetkessä tai tässä persoonassa...  :buck2:
Jotenkin halusin elää nyt ihan itse... kantaa vastuun 'pimeydestäni' ja kasvaa ihan omalla tavallani siihen 'valooni', (jotka ovat tässä siis vain kuvaannollisia termejä)

Joskus tuo 'menneet elämät terapia'on silti ihan hyödykästä ja mielenkiintoista, mystistä, jänskää, puhdistavaa ja jopa terpoivaa.
Ehkä niiden kompastuskivi voi olla siinä, ettei ymmärretä persoonan ja hengen eroa... en tiiä...
Tämähän persoona, ei ole elänyt ennen eikä tule elämään, eikä voi puhua, että minä olen ollut sitä ja tätä ja tulen ehkä olemaan tuota.
Tietysti voi miettiä, että millä 'tasolla' sitä persoonaansa ja minuttaan kokee...  ::)
Että eikö siksi kykene sanomaan, että minä olen sitä ja tätä ollut... voi olla...
'Minä olen' kokemus toisaalta hmm.. kun se ilmentyykin yhdessä... se voikin olla suuri 'kunnianosoitus' Luojalle... paikalla joka hälle on lahjaksi annettu.  ::)
pöh..sekavaa..  :D

Suurin osa ihmisistä on ollut joko hyvin merkittäviä, rikkaita
ja/tai kokenut jotain hyvin merkittävää joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä,
joka nyt aiheuttaa sen,
että nykyinen elämä on tyhjää ja mitään sanomatonta,
eikä siinä tapahdu mitään.

*Miksi tämä kommentti tulee niin usein esiin? Tämäkin elämäni on ollut ja tulee olemaan vaiherikas, suhteet ja maat ja työt vilisee silmissä, olen ollut julkisuudessa, tulen ehkä olemaan. Tällä hetkellä en edes halua niin paljon mullistuksia kuin on ollut.

En välttämättä usko joka tulkintaa, mutta pari selitystä on ollut samanlaisia keskenään ja eräihin maihin tuntemani veto selittyy kyllä.  :) ;)

Samalla tämä auttaa ymmärtämään vetoa joihinkin ihmisiin, ja kenties auttaa luopumisessakin. Rakastaa aikansa, sitten uusi suhde/ uusi elämä/ uusi kuvio. Mikäli haluaa, siis. Niinkuin kaikessa muussakin.

AthaMaarit, viimeisen tulkinnan mukaan olin viikinkinä Tanskassa ja Ranskassa, ei mahdotonta. Samoin yksi maanomistajaelämä Saksassa tuli taas esiin, silloin olin nainen, mutta useimmiten johtavassa asemassa oleva mies.

:smitten:
Niinpä. Lapsena oli myös ns. päiväunia - niinkuin muutkin jo kertoivat omistaan; voimakkaita "muistikuvia" jotka eivät voi olla selitettävissä lapsen k.o. elämän "kokemuksilla"  :D ;)

Aivan! Ihmisen keskimääräinen pituus on lisääntynyt vuosien saatossa. Mutta! Pitkiä ihmisiä on ollut ennenkin, muistaakseni juuri Ramses II oli hyvin pitkä mies, vaikka elelikin Egyptissä (liekö pituuteen ollut syynä keskiverto egyptiläistä parempi ruokavalio).

No, isokokoinen olen kuitenkin ollut muihin miehiin verrattuna, tosin ei sen näemmä tarvitse tarkoittaa kuin esimeriksi 170cm pituutta... ;D

Mutta kiitoksia tiedosta! Olen taas hivenen fiksumpi  :laugh:

Nain noin parisen vuotta unta vanhasta naisesta joka katsoi minua ja hymyili
minulle aina unessani, en ymmartanyt tata unta, mutta samoihin aikoihin olin tosi syvasti tutkinut erasta elamaani joka juurtui Espaniaan.Olinkin siella ja loysin paikkoja(olin aikaisemmin nahnyt unta naista paikoista-jopa katujen nimista)Muutamien tunnettujen ihmisten avulla loytyi paketti jonka mina olin sailyttanyt todisteena sielunvaelluksesta, siina oli kaiken nakoista  esim. sormus- laitoin sen suoraan keskisormeeni ja se sopi taydellisesti, siella oli Daavidin tahti(olen juutalaisen kanssa naimisissa ja myos lohikaarme, tassa elamassa tama lohikaarme on aitini aatelissuvun merkki- jos joku osaisi selittaa naita yhteyksia ja tama vanha nainen jonka nain unessani monia kertoja oli vanha mustalainen Espaniasta.Jokainen sana on totta. loysin jopa tunnelin metsasta jossa joskus olen ollut Rio De Ebron rantamaisemista, tasta kirjoitin ensimmaisen kirjani.

Aaha. Muistot menneistä elämistä johtuvat siis kehoon kiinnittyneistä eksyneistä sieluista ja ajatusolennoista. Hypnoosin avulla näitä "sivupersoonia" on kaivettu esille..

Mielenkiintoista juttua..

http://www.equilibrauk.com/shop8.pdf


Mielenkiintoista näkökulmaa karmasta:

Että tälläistä näkökulmaa menneisiin elämiin tällä kertaa. :)

Tuli mieleen, kun muutkin kertoivat, että esimerkiksi lapsena on ollut pakonomainen tarve tehdä jotain asiaa. Mulla oli lapsena ihan ihme pakko juosta tietty kierrosmäärä, tietyssä ajassa meidän olohuoneen ja eteisen muodostamaa rinkiä ympäri. Saatoin asettaa ajaksi vaikkapa minuutin ja siinä ajassa piti ehtiä vaikka 12 kertaa kiertämään tämä ympyrä....

Noh, sitten mulla on vieläkin sellasia kummallisia tapoja ns. sulautua autolla maantiellä ajaessa katulappujen rytmiin. Jos oikein keskityn, niin tuntuu kuin katulampun kohdalla auto ikään kuin lähenisi lamppua ja lähtisi sitten taas kauemmaksi ja taas palaisi...
sekoamisen oireitako  :idiot2:

Kun AthaMaarit mainitsi kammostaan vettä ja raiskauksia kohtaan, niin tuli mieleen, että mä en taas pysty katsomaan ollenkaan jos eläimelle tehdään jotain, laitan silmät kiinni, enkä halua edes kuulla niitä ääniä. Kummallista sikäli, että silpominen tai viiltely tai sisuskalujen tonkiminen tv:ssä ei tee pahaa, mutta jos näytetään elämiä, jotka kärsii niin hyi olkoon. Mä en voi ajaa edes päästäisen päälle, vaan teen autolla kunnon väistöliikkeitä. Tiensivussa olevat kuolleet ketut tai jänikset tekee usein niin pahaa, että itken.

Minulla ei ole harmainta hajua menneistä elämistäni, mutta viime aikoine kiinnostus niitä kohtaan on noussut hyvin vahvaksi.
Unista en muista olisinko nähnyt jotain menneistä elämistä, koska en ole niistä aikaisemmin ollut suuremmin kiinnostunut.

Mistä muista asioista pystyisi päättelemään jotain menneistä elämistä?

                        ::)  :angel:  :coolsmiley:

                Kuinka kohtelet ja koet itsesi, suhteessa

                 lähiympäristöösi? Kuinka kohtelet ihan

                   läheisiäsi? Kuinka suhtaudut noin,

                     niinkuin yleensä, ELÄMÄÄSI!! ?


                      :smitten:   :angel:   :knuppel2:

Lisää luettavaa aiheesta:
http://www.amazon.com/Remarkable-Healings-Psychiatrist-Discovers-Unsuspected/dp/1571740791

http://www.atlantisrising.com/issue18/18evilspirits.html

Tämähän se juuri tärkeintä onkin.  :coolsmiley: Ei niinkään menneiden elämien pohtiminen...

Muistan lukeneeni joskus vuosia sitten jostain, että sielut syntyvät aina lähelle toisiaan seuraavissa elämissä.  Sopisi hyvin että rakastavainen pari olisi seuraavassa elämässään kaksospari!

meimi, näin olen minäkin kuullut :)

Täytyy kyllä olla todella ainutlaatuisen voimakasta rakkautta kerrassaan jos haluaa kulkea toisen vieressä seuraavassakin elämässä :smitten:
Vai voiko olla niin, että niin dramaattisesti kuin meilläkin jäi kesken edellinen elämä niin annetaan tavallaan lisäaikaan toisen kanssa. Käydä ne opeteltavat asiat läpi sitten nyt. En tiedä, meillä on ollut veljen kanssa suhde todella myrskyisä ja vasta nyt aikuisiällä olemme alkaneet lähentymään, mutta vieläkin tuntuu olevan jotain selvittämättömiä asioita, jotka painavat rinnassa->ehkä jotain jäämiä edellisestä elämästä?

Rakas poika kumminkin ::)

:smiley6600: Saako sitä kirjaa täältä Suomesta, esim. kirjastosta?
 :smitten:

Mitään varmaa entisistä elämistäni en tiedä, mutta näistä pakkomielle tavoista vaikka rakastan vedessä oloa ja uimista, niin jäälle minua ei saa ja kun kuulen jonkun hukkuneen jäihin se on aivan hirveää  :'( . Toinen outo asia on se, että en pelkää korkeita paikkoja ja muutenkin olen rohkea vähän asiassa kuin asiassa, niin heti kun menen nukkumaan ensimmäinen uni yleensä on se, että olen jossain korkealla katolla, välillä vuorella ja taistelen tippumista vastaan.Jos tipahdan niin en kuitenkaan mene maahan asti vaan saatan jopa lentää ylös välillä ja tunne on kauhea  :buck2: . Intiaaneja , hevosia ,susia jne... luonnonläheistä elämää olen aina rakastanut ja tuntenut olevani osa sitä ja kerran kun tein sellaisen opaskirjan mukaisen jutun jossa piti päästä tutkimaan entisiä elämiä, niin olin siinä pieni tyttö jossain karun näköisessä paikassa ( Jotenkin epäilen Meksikoa) päällä keltainen villatakki ja punaiset housut ja oikein tumma tukka ja silmät. Yhtäkkiä makasinkin maassa vatsallaan ja kaksoisveljeni minun päällä (molemmat olimme kuin kuolleita) ja näkymätön käsi käänsi veljeni ympäri ja tämä valui sellaiseen hiekkakuoppaan.Hätkähdin siihen, mutta pari viikkoa myöhemmin näin unen jossa tämä samainen pikku tyttö istui kallionkielekkeellä nauraen ja jalkojaan heilutellen selkä "rotkoon" päin ja tuli maajäristys ja kieleke katkesi ja tyttö meni sen mukana.Jos tyttö kuuluu entisiin elämiini ( mistään asiasta ei kyllä ole jäänyt niin selvää kuvaa muistiin kuin siitä ) niin tippuminen kallionkielekkeen kanssa kyllä voisi selittää ne kauheat tippumis unet, mutta miksi ihmeessä veljeni oli siinä mukana ? Olimme iältämme ehkä 3-4 vuotiaita  :idiot2: .

Minuakin ihmetyttää tuollainen. Tietenkään suurin osa ihmisistä ei ole ollut merkittäviä eikä kokenut kaikissa elämissään hyvin merkittäviä asioita, mutta ehkä emme edes muista niitä elämiä missä ei ole mitään merkittävää tapahtunut. Täten muistot ovat sillä tavoin vinoutuneita, että tulee helposti harhoja että kaikki menneet elämät ovat olleet menoa + meininkiä täynnään.

Itse olen nähnyt visioita valveen ja unen rajalla ja unia tapahtumista ja paikoista joita pidän menneisyyteeni liittyvinä; pari kertaa keskellä päivääkin on jokin muisto pusertunut väkisinkin mieleen. Nämä kaikki tosin pääasiassa nuorempana, nyt keski-iän lähestyessä materiaalia tulee harvemmin, jos ollenkaan. Mitään leppoisuuksia en järin muista, eli suurin osa muistamastani liittyy juuri järkyttäviin asioihin - täytynee siis todellakin olla niin että kauhukokemukset tallentuvat helpommin.

Tässä yksi intresantti linkki aiheen parista:

http://www.childpastlives.org/vBulletin/

 :angel:

Ippulska
Ainoastaan hepreaksi-ehka joskus jaksan ja kerkian suomentaa.Nyt yritan keskittya toiseen kirjaani jota kirjoitan englanniksi (toivottavasti saan julkaistua, mutta siihen menee viela vahan aikaa)

Ahaa  :) No ilmoittehan minullekin sitten  :smiley6600:
Boger tov  :smitten:

Mulle ei enää entiset elämät merkkaa mitään, koska olen elänyt niin pitkään maan päällä, että entisiä elämiä on ollut niin paljon, ettei sillä ole merkitystä. Sen lisäksi tiedän ja tunnen tarkkaan, että olen elänyt niin monella muullakin planeetalla, että ajatuksissani olen sieluna maailmankaikkeuden kansalainen.

On myös mielenkiintoista miettiä miltä vaikutan siinä vaiheessa kun minusta on tullut edellinen elämä sille ihmiselle joka joskus tulen olemaan.

Kävin isäni kuoleman jälkeen meedion istunnossa ja tämä kertoi näkevänsä minulle henkioppaaksi kiinalaisen naisen. Tästä kehkeytyi päässäni sellainen mielikuva että tulen seuraavassa elämässä olemaan healeri yhdessä tulevan sisareni kanssa Kiinassa - hän on se ihminen, nykyinen henkioppaani, jota olen rakastanut miehenä kun hän oli nainen ja naisena kun hän oli mies. (Kun olin mies, rakkautemme oli platonista, koska olin munkki ja käsittääkseni häntä iältäni nuorempikin.) Henkinen rakkaus tuohon ihmiseen on tärkeämpää kuin yksikään parisuhde mitä minulla voisi missään elämässä koskaan olla... Olen jopa kehittänyt jonkinlaisen aina samanlaisena toistuvan vision siitä kun työskentelemme yhdessä, ja toisen vision siitä kun olen vapaalla ja harrastan maalaamista.

Noinkohan sen maalaamisen hetkellä ajattelen itseäni, tätä nykyistä, joka on minulle silloin jo menneisyyttä...

Olen lisäksi nähnyt unen jossa fyysisesti sokea, mutta 3. silmällä vaivattomasti näkevä selvännäkijä, musta mies, sanoi minulle että olen hyvä ihminen. Jostain sain pakkomielteen että tuo mies olin minä itse tulevaisuudesta... Koska 3. silmän käyttö on minulle melkoisen houkuttava ajatus, en yhtään ihmettelisi vaikka olisin tulevaisuudessa jopa valmis luopumaan normaalista näkökyvystäni vain saadakseni keskittyä täysin 3. silmällä aistimiseen. Tuo mies unessani lensi lentokoneella avustajiensa kanssa kotiinsa Tansaniaan... Sinne sitten joskus, kenties?

Ellen ole vallan päästäni keksinyt tätä kaikkea.

 :uglystupid2: ;D

Ei niin hirveän akuuttia, tosin joskus mietin miten menneet ammatit näkyvät nyt tai näkyvätkö; esim ennen maaherra, viljelijä, hallitusmies, opettaja, runoilija, kauppalaivasto.. ja ne korkealentoisemmat jutut.

Nyt olen hieman rauhallisempi kaikkien mahdollisten tän elämän Suurten Tehtävien kanssa, tosin tuossa vuosi pari sitten tuli tavattua henkilöitä, joita on tavannut ties mistä päin kaikkeutta.

Hm, minulla oli kai jotain karmaa auringolta eli paljon energiaa tms, mikäs sen viimeisen tulkinnan lopussa olikaan..

Todennäköisiä elämiä voi olla monta, tässä elämässä on käsittelyssä olleet rosvoelämä, planeettahallinto/ avaruuselämä ja kartanoelämä. Maaherraelämä tulossa. No vikan tulkinnan mukaan minulla on keskeneräistä karmaa, perääntyvä Saturnus, ja toisaalta esteitä poistuu tieltä. Niin no, kyllä, jossain määrin. Riippuu mitä esteitä aikoo poistaa. Heh.

Ja sitten että olen joskus elänyt tuhlaavaisesti, nyt vakavammin? Mutta jostain on jäänyt halu olla monessa paikassa palloa ja tunne runsaudesta.  :jousimies: Vaikea edes kuvitella että olisin jotain muuta kuin jousimies, ehkä.. oinas? Minäkö? Ehkä vesimies. No vaakahan olen jo.  :askendentti: :vaaka:

                   ::)  ::)  ::)

       AIVAN, Tiiu.  Miksi noilla menneillä tarvitseekaan

        rehvastella. JOSTAIN syystä, niitä nyt vaan, on

          kerttynyt yhdelle jos toisellekin. Onhan

           täällä toki useasti, jossain välissä

            käyty näitäkin kaakeleita dal-

              laamassa. Muualla ehkä

                toisin!!    :-*


                       :smitten:

mielenkiintoisa luettavaa/pohdittavaa  :)

jskus itsekkin selvitellyt jonkinlaisessa itsehypnoosissa  ja oikeastaan selvin muistikuva on että olin jonkilainen aatelinen ranskassa, mut koitettiin "pakkonaittaa" jollekkin miehelle jota en voinut sietää ja pakenin omista häistäni.. Päälläni oli sellainen keltainen hame alushameineen ja päässäni peruukki, sellainen valkoinen missä oli kiharat. Pakenin johonkin niemen tapaiseen jossa vastassa oli merirosvo kanootilla, laiva oli edempänä merellä ja lähdimme sinne sitten siittä, kunnes vene keikahti ja putosin, upposin ja hukuin. Muistikuvana että katselin veden alta ylöspäin, aurinko paistoi ja hameeni painoi niin paljon että vajosin.. ehkä se selventää inhoani vettä (jopa tiskaamista) ja keltaista väriä kohtaan  :D

noista parisuhteista (joita on ollut kyllä ihan liikaa) yksi nousi ylitse muiden.. Mies jonka tapasin 2003 baarissa, mitään ei  sanottu vaan suoraan meninhänen luokseen ja suutelimme. Siittä sitten alkoi muutaman viikon juttu jonka päätyttyä olin kyllä niin sekaisin ja masennuin. Ei ennen eikä jälkeen ole moista tapahtunut..Muutin pois samalta paikkakunnalta ettei tarvitsisi nähdä ko hlöä.. nyt sitten 4 v jälkeen tapasin sattumalta, samassa baarissa. ja kaikki kävi niinkuin elokuvissa, musiikki ja muut ihmiset katosivat, ajantaju hämärtyi enkä yhtäään tiedä kauanko siinä sitten seisoin ja tuijotin  :D ensimmäiset sanat häneltä oli että miksi nyt.. no, mää seurustelen täällä tahollani ja hän omalla tahollaan.. mutta erikoisinta oli se että ne tunteet eivät ole muuttuneet miksikään.. kaipa siinä sitten karmanläksyä opittavaksi  ???

Kuulinpa ohjeen: mene parin metrin päähän peilistä ja sytytä kynttilä väliin. Tuijota. Peiliin ilmestyy kuvasi paikalle vieraita kasvoja, muistoja menneistä elämistä.

Onko kukaan kokeillut?

Voi näkyä ilman kynttilääkin :coolsmiley:
Ja aikaisemman elämän kuolintapa voi olla ihan silmiinpistävä tämän elämän ulkomuodossa.
Silloin tällöin ihmisten kanssa jutellessa näen välähdyksiä tämän elämän lisäksi ;) aikaisemmista..
Kovin montaa karmasta vapaata en ole kohdannut.
Henkilökohtaisesti katson, että meissä kaikissa on kaikki kokemus, mitä on koskaan ollut olemassa,
siis potentiaalinen, kasvava mahdollisuus kaikkeen.
Olemme tuota kaiken mahdollisuutta ilmentämässä ja laajentamassa.
Siinä mielessä tuo karma on vähän niinkuin välttämättömyys - liikkeellepaneva voima, joka aktiivisesti täydentää ja uloitteistaa olemassaoloa.

***

Muutamia menneitä elämiä muistan, ja vinkkejä niistä saan lähes päivittäin.
Esimerkiksi ammatti, johon just valmistun, on sellainen, jota pari sataa vuotta sitten olen ollut kehittelemässä - vielä vanhempien elämieni oppien perusteella.
Tietotaito, joka tässä elämässä kauttani kanavoituu, on monien persoonallisten elämien jatkumon nivoutumaa kollektiossa ja kollektioon.

Perspektiiviä voi laajentaa ihan vain suhteuttamalla tämän elämän jutut siihen, että
kaikki on ollut aina, jossakin muodossa. :)

                      :coolsmiley:

         Ehkäpä kannattaa kaivella niitä pohjimmaisia tuntojaan.

          Karsia päältä pois ympäristön odotukset, kasvualus-

            tasta omitut ja päähän ajetut odotukset, jotka

              toki lienee tarpeellisia elämän varrelle.

                Mutta, jospa siellä onkin, se, jota

                  varten olet tullut toimimaan.


                               :smitten:

Tuijottamalla sammuksissa olevan tv:n tummaa ruutua saan kasvoni muuttumaan; taitaa olla lähinnä joku sukupuoleltaan epäselvä vanhus jonka kaali siellä killuu.

Pari kertaa olen nähnyt kuvia jotka vaikuttavat liittyvän mieheni edellisiin elämiin. Toinen kerta oli kun mieheni meditoi, ja toinen kerta kun hän käyttäytyi vastenmielisesti - silloin paukahti mieleen tietynlainen kuva jostakin miehestä joka osoitti koko elämässään samanlaista asennetta kuin mieheni hetkellisesti.