Astro Foorumi

Kirjoittelinkin jo  tuonne Meditoidaan yhdessä -avaukseen tästä loputtomasta yksinäisyydestäni... Onkohan jotain tällaista liikenteessä juuri nyt??

Olen nyt muutaman viikon tuntenut itseni kamalan yksinäiseksi. Ja kun sanon kamalan yksinäiseksi; tarkoitan sellaista luihin ja ytimiin saakka menevää yksinäisyyttä ja kaipuuta. En osaa sitä oikein mihinkään kohdistaa ja samalla kohdistan sen kaikkiin.

Olen kuin kalassa oleva ihminen, joka heittelee koukkuaan joka puolelle kohdistamatta sitä varsinaisesti kenenkään ja silti samalla kaikkiin potentiaalisiin Yksinäisyyden poistajiin.
Olen vetänyt puoleeni paljon uusia ihmisiä, joihin ihastun ihan korviani myöten ja kaipaan epätoivoisesti. Hankalia ihmissuhdekuvioita, jotka eivät koskaan johda mihinkään.
Olen myös samalla seksuaalisesti ylilatautunut ja kohta jopa vaarallinen (  ;) )

En tajua tätä yhtään! Tajuaako kukaan muukaan?

(ja olen vielä kuukausi sitten ollut ihan stabiili ja seesteinen ihminen)

Minulla on myös ollut tuontyyppisiä vaiheita elämässäni, enkä niitä nyt sen kummemmin osaa selittää.
Nykyään kuitenkin olen huomannut, että kun jokin ns.'tukko' aukeaa 'pääkanavassa' ja todellakin lähtee alhaalta ylöspäin energiat voimalla liikkeelle, se saattaa hetkellisesti jäädä 'pyörimään' pariin alimpaan 'chakraan' ja saada noita tuntemuksia aikaan...
Itse olen saanut itseni kiinni 'hullaantuneena' milloin mihinkin ihmiseen (vaikka käsittääkseni on vain heijasteesta kyse..)ja olen huomannut, että on 'vaarallista' lähteä jokaista tuntemustaan toteuttamaan...  :buck2:
Se kyllä tasaantuu ajan kanssa ja energia nousee ylös asti...  :o
*sekavaa*

Kiitos *Mirjam*!

Todellakin elämässäni jyllää ihan uudet energiat ja minulle on tapahtunut kaikenlaista viime aikoina.

En vain yhtään tajua tätä mieletöntä intohimoista kaipausta, joka oikeasti tuntuu joka paikassa. Olen jo nyt onnistunut sotkemaan asioitani aika mallikkaasti.  ???

Hihii...veikkaan, että olet seesteinen ja stabiili edelleen... Yksinäisyys on siinä mielessä ihan terve juttu, että sen kautta oppii luottamaan itseen ja esimerkiksi oppaisiin. Makustelehan vähän miltä tuntuu. Kurkista itseesi. Mitä siellä näet? Valtavan kirkkaan valon. Rakastavan sydämen. Itse asiassa siellä on kaikki. Nyt sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi. Se kannattaa! Nimittäin se on se tyyppi, jonka kanssa joudut asumaan ja elämään koko loppuikäsi. Muut ihmiset tulevat ja menevät, mutta yksi tyyppi säilyy. Aikansa se tutustuminen vie, mutta jos olet kärsivällinen, niin sitä upeampana sieltä sitten lähdet taas maailmaan. (http://www.postsmile.com/img/emotions/88.gif)

Tässä parantavaa voimaa sydänchakraasi.  :smitten: :smitten: :smitten:

Minulla on samantyyppinen  oireyhtymä :(
joku kuvio tämän täytyy olla. yleensä nautin hiljaisuudesta
rajansa kuitenkin kaikella :knuppel2:

Astraali, tuo kuvaamasi yksinäisyyden tunne on tuttuakin tutumpaa minulle. Voin vain sanoa: luota siihen, että kyllä se helpottaa aikanaan, kun tiedostat mistä se johtuu...  ;)

Rakkaudenvaloa ja voimaa lähetän.  :smitten:  :angel:

Kaunis kiitos vastauksistanne! Sekin jo vähän helpottaa, että tulee edes jollain tasolla "noteeratuksi".

Minäkin olen niin itsenäinen ihminen kuin olla voi ja nyt olenkin näin heikko omassa itsessäni.

Kiitos vahvistavista sanoistanne ja energioistanne. Täytyy toivoa, että tämä tästä vähän helpottaisi jo pikkuhiljaa ja saisin taas takaisin sen rauhan.

Samaa liikenteessä, tosin jo parin vuoden ajan. Kyllä tähän nyt on syynä joku pidempivaikutteinen juttu. Tiedän tuon tunteen mitä kuvailit *~*astraali*~*. Jotenkin olis niin paljon annettavaa, mutta silti ei oikein saa sitä mihinkään kohdistettua.

Rakkauden Enkeli sanoit hyvin, että kyllä se helpottaa aikanaan, kun tiedostaa mistä se johtuu. Olen tullut tähän tulokseen myös. Nyt olen yrittänyt metsästää tätä syytä ja olenkin jo hieman sitä saavuttanut. Tai oikeastaan luulen, että olen sen löytänyt, alkaa päästä sinuiksi itsensä kanssa vaikka vasta ollaan alkutaipaleella  :)

Vai voisiko kysymyksessä olla tietoisuus siitä, että jotain olisi tulossa ja tiedostamattani reagoin siihen näin?  ::)

Hmmm...jos on yhteydessä kaikkialliseen voimaan, ei tunnekaan oloaan niin  yksinäiseksi.. minulla tuo olo ja tarpeet on tasaantuneet aikalailla viimeisen 2 v aikana, enkä todella edes tutustu ja ihastu ja kaipaa. Mitäs jos kieltäisit itseltäsi turhat ihastumiset ja keskittyisit yhteen kahteen petikumppaniin kunnes hekin löytävät nk oikeat rakkaussuhteet. Minulla on ainakin sellainen menossa, tosin tuskin ehdin kaikelta muulta sälältä edes tapailla näitä.  :smiley6600: Ovat molemmat todella naisen tarpeessa.. (toisaalta, mitä eroa sillä on ihastuuko vai meneekö vain sänkyyn, toisessa tapauksessa ei satu niin paljon ainakaan) :-* :-\ eikä ne miehetkään ole kaikki niin tunteettomia. Nekin etsivät rakastumista tai seksikumppania (eikö miehillä nämä asiat ole jotenkin 1:1 usein)-Onnea vaan.  :laugh:

Sinulle on yksityisviestiä.  ;)

Hyvinkin mahdollista.  :angel:

Sama fiilis, Astraali. Minulle tosin ei edes kelpaa seura. Kaipaan paria ihmistä, joista kumpikaan ei ole lähettyvillä. Olisiko se sitten se, että sai hetken kokea jotakin, jonka alkoi heti kaivata jatkuvan. Minä vetäydyn, mutta kaipaan. Hassua se, että luulisi sitä olevan sitten sosiaalinen ja lähtevän ihmisten ilmoille... mutta ei, niin ei.

Oih, tiedän tuon tunteen... Tuntuu, että jokaisessa kohtaamisessa on niin paljon jotain enemmän... Tuntuu, että rakastun kaikkiin ja näen kaikissa niitä rakastamisen aiheita... Ja jään sitten koukkuun siihen tunteeseen ja kaipaan niin tajuttomasti, että melkein koskee...
Ja minähän en ole aikaisemmin ollut mitenkään sosiaalinen tai edes kiinnostunut muista.... PAITSI NYT....

Ajattele, ettei ole edes kevät....  ::)

...Astraali, minä en ihastu vaan kaipaan vuosien takaista ihmistä... näen ihmiset ympärilläni rumina  ??? ja haluaisin pysyä peiton alla... mutta samaan aikaan tiedän että liikkeelle pitäisi lähteä kun ei kukaan prinssi himastakaan hae... ja sitten kelpaisi vain se yksi, kenen luo en vaan kykene menemään vaan odotan jotain ihmettä.  :-\

Voi ei... Se on vähän vaikeampi tilanne sinulla! Oletko ajatellut käydä regressio-ohjauksessa kurkkaamassa teidän todellista tilannetta? Minulle se auttoi, kun halusin päästä eteenpäin edellisestä ihmissuhteestani. Suosittelen lämpimästi!

Voimaa sinulle Pikkusiskoni!  :smitten:

En ole käynyt regressiossa, kun en ole aivan varma onko minusta siihen... minulla on niin vahva mielikuvitus, etten ehkä luottaisi siihen mitä regressiossa näkee tai kokee! Osaatko kuitenkin suositella jotakin ihmistä? Asun tosin Helsingissä...

Huikkaan tähän väliin  :-X
Regressiossa kun luottaa omiin TUNTEISIIN, eikä keskity (mieli-)kuviin... voi olla varma, että se mitä tulee esiin on totta.
Niinkuin omat tunteet on.  :)

Minulla oli samankaltaisia ajatuksia, kun menin regressioon. Epäilin, etten pystyisi erottamaan mielikuvitustani muusta. Mutta se huoli oli tarpeeton. Ne kuvat ja nimenomaan TUNTEET tulivat jostain niin syvältä, ettei niitä kertakaikkiaan voinut sotkea mielikuvitukseen. Ajattelin aina ohjauksen menevän eritavalla mutta joka kerta lopputulos olikin hyvin erilainen ja omanlaisensa. Suosittelen lämpimästi!

Käy tutustumassa http://harmoniahuone.com/

Nii-in.  :smitten:

Yksinäisyys jatkuu. En tarvinnut regressiota, kun selvitin ihan itse asioita. Energiavuoto. Ei se mies ole parisieluni, vaan meidän välillä on energiavuoto. Viikko menee siihen, että paikkaan vuotokohtani.
JA YKSINÄISYYS JATKUU.  :-[


http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu1.html
Vuotaminen on yksisuuntaista energian virtausta. Yksi ihminen on lähde ja toinen on vastaanottaja. Jotkut kulkevat koko elämänsä koko ajan antaen muille ihmisille, sekä energeettisesti että kaikin muin tavoin. Äiti antaa lapselle ja puoliso voi koko ajan vuotaa toiselle. Vuotaminen on joskus paikallaan ja voi tehdä paljon hyvää kun se on oikea-aikaista. Mutta ihmiset jotka alitajuisesti vuotavat koko ajan, palavat loppuun. Heidän vuotamisensa saattaa muuttua taakaksi vastaanottajalle. Tästä tyypillinen esimerkki on äiti, jonka emotionaalinen, älyllinen ja moraalinen energia vuotaa koko ajan hänen lapsilleen. Varsinkin murrosikäiset kokevat tällaisen heihin kaadetun energian herkästi vastemielisenä, ja äiti kokee tyhjentyvänsä heidän kanssaan. Murrosikäiset etsivät omaa rajapintaansa, eivätkä he pidä siitä että heidän rajojensa yli vuodetaan. Vuotaminen saattaa jopa estää heitä kehittymästä itsenäisiksi, omat rajansa tunteviksi ihmisiksi. Mutta vuotaja ei osaa olla heidän kanssaan vuotamatta. Hänelle ihmissuhde on määritelmän mukaan paikka jossa hän vuotaa. Muutoin suhdetta ei ole. Liika vuotaminen tuntuu saajasta vastemieliseltä, erityisesti silloin, kun vuodettu energia on sellaista jota hän ei haluaisi itse kokea. Energian virtaus on hallitsematonta, jatkuvaa ja kuluttavaa, ja se ylittää yksityisyyden rajat. Vuotajan on nähtävä oman olemassaolonsa vaikutus muissa, jotta hän voisi olla varma itsestään.

Voi ei... tossa taitaa olla kuvailtuna kaikki mun ihmissuhteeni mitä mulla ikinä on ollu.  :-\

Sama homma. Mikään muu ei tunnu miltään.  ???

Miten siitä pääsee eroon?

apua.

No sanopa se. Mulla meni ensimmäiset parikymmentä vuotta tajuta, että mun suhteeni on tollasia ja nyt viimeset kolme vuotta oon yrittäny miettiä mitä hemmetti sen kanssa pitäis tehdä.

Sehän siinä just on... ku mikään muu ei tunnu miltään.  :-X

astraali, sinä rakastut nyt rakkauteen, rakastamisen mielikuvaan, et niihin ihmisiin.. ehkä rakastut omaan sisäiseen rakkauteesi, et sinä niitä ihmisiä näe oikeanlaisina. Nauti siitä tunteesta mitä aina kannat itsessäsi. Jos joku on OIKEASTI jotain, hän jää suhteeseen kanssasi joksikin aikaa. Pidä energia itsessäsi, ei sitä tarvitse tosissaan ulottaa muihin niin että sattuisi. Minulla taas on niin, että energia pysyy hyvinkin itsessäni eikä karkaile yhtään mihinkään, kun kaikki tuntuvat niin rakkaudettomilta, kiireisiltä ja kovilta.

Kun tiedostin allaolevan erään syöpön kanssa, kaikki vuotamiset loppui. Ihminen voi kyllä tiedostaa mitä tekee. Taas kun olisi löytynyt eräs tosi negatiivinen vastaanottaja, tiesin nopeasti että tähän en ryhdykään, en ala antamaan, mies saa itse ryhdistäytyä ja löytää oman voimanlähteensä. Suostun puhumaan, voin tapaillakin mutta jos hän ei tee muutosta, en ole siinä alitajuisen voiman antajana. Onhan se toisaalta kuin peliä jota pelata, tai ei.  :angel:

"Vuotaminen on yksisuuntaista energian virtausta. Yksi ihminen on lähde ja toinen on vastaanottaja. Jotkut kulkevat koko elämänsä koko ajan antaen muille ihmisille, sekä energeettisesti että kaikin muin tavoin."

Mutta miten saada luokseen niitä, jotka eivät vuoda? Miten mikään muu tuntuu miltään kun on tottunut pitämään "rakkautena" jotakin sellaista, mikä sitä ei ole!!

Odottelemalla kait sitten. Pitää keksiä tyhjyydelle jokin tarkoitus.  >:(

Siis kumpi antaa, kumpi ottaa? Minulla on ollut aika selkeetä tää peli, joko on jonkun kanssa, ja yhden kanssa kerrallaan, juttu loppuu, siitä toipuu ja kattoo viittiikö olla jonkun toisen kanssa. :angel: Sain just läksytystä siitä, että pitäisi kestää negatiivisiakin ihmisiä, kun ei huvittais, siis jos välitän. Mutta ikävää kielenkäyttöä ei viitti kuunnella kauan, jos joku säteilee sitä että imisi minusta kyllä energiaa mutta kun on sekaisin, niin ei ole itsellä mistä antaa. Siksi pidän energiat kasassa. Voin neuvoa, auttaa, tapailla, mutten rupea kuvittelemaan että se on rakastumista.

Minulle ei kyllä hirveästi ole siunaantunut niitä miekkosia, jotka jotain antaisivat, vain sen heidän rakkaushuumansa ajan kyllä, varsinkin joukkari ja skorppari. Sen jälkeen on tyypit olleet negatiivisia, mitä ihmettelen, onko se joku polariteetti kun menen itse valoon. Tai miten voin kokea vetoa heihin.  :-*

Olen itsekseni, en koe suurta yksinäisyyttä. Koko ajan on jotain millä tyhjyys täyttyy, työ varsinkin ja työkaverit siellä. Plus tapahtumat, liikkuminen ja matkailu.

Nyt tulee tosi tyhmä kysymys... ehkä...?
Voiko joku ihminen olla vajaa ja tarvitsee jotakuta vuotamaan? Voiko ihminen olla lapsuuden em. traumoista niin tyhjä  :-[ Siis käänteisesti tämä alla oleva?

Ei laisinkaan tyhmä kysymys, vaan hyvä kun toit tämänkin mukaan keskusteluun. On totta, että on ihmisiä, joita sanotaan energiavarkaiksi. He tyhjentävät ympäriltään jokaisen energiat kuka sen tietoisesti tai tiedostamattaan sallii. Energiahoitajillakin on joskus pulmia näiden ihmisten kanssa, koska he saattavat käydä hoidossa jatkuvasti vuosikausia. Kuitenkaan nämä "varkaat" eivät osaa hyödyntää energiaa toipumiseen, vaan pumppaavat koko ajan lisää joka puolelta. He varmasti myös hakevat näitä "vuotavia" ihmisiä ympärilleen.  :uglystupid2:

Pitikö tämän olla yksinäisyydestä..? Miten olla yksinäinen kun koko ajan ihmisiä ravaa ympärillä, töissä, palstoilla, sukulaisia, työkavereita, miehiä.. on liikaakin porukkaa, kun kuitenkin haluan olla paljon yksin, ja koen Ykseyttä, en yksinäisyyttä. Moni ihminen käy valittamassa milloin mistäkin. Monta vuotta sitten lakkasin hakemasta tunnetasolla rakkautta vanhemmistani, sen jälkeen, tai sitä ennen, he ovatkin runsaasti parveilleet elämässäni lähinnä rasittavine kommentteineen. Niin, asiasta toiseen.

Energiasyöpöt täytyy vain pitää poissa. Tuskin he edes tiedostavat mitä tekevät. Ai niin eräs henkilö koki jonkun imevän hänestä voimaa, kun minusta hän teki sitä minulle (eli imi voimaa, ei antanut, oli mielellään yksin varmaan kun saattoi valikoida kenestä imeä voimaa taas..). Upea ukkonen täälläpäin!

Kiitos kaikille vastaajille!
Golden Sphinx; olet aivan oikeassa, olen ehkä rakastunut siihen tunteeseen, että joku välittää...

Ja siksi pudotuksesi on sen kamalampi, jos hän ei välitäkään, vai? Mutta en tarkoita että kukaan ei välittäisi kenestäkään, itseä vain vähän arveluttaa sellainen jatkuva ihastuileminen.  :angel:

Minusta vain tuntuu, että näen kaikissa sellaisia ihastumisen arvoisia piirteitä... Näen heidät jotenkin "ruusunpunaisin lasein" vaikka järkeni sanookin, ettei se ole kuin puoli totuutta.... En ole aikaisemmin ollut tällainen.
Mutta kai se sitten on vaan myönnettävä, että kaipaankin oikeasti jotain ihmistä elämääni vaikka en missään tapauksessa ole vakavasti ketään tapaillutkaan. Säikähtäisin jos tilanne menisikin vakavamman puolelle :D

Pikkusisko, luulen että se oma vuotokohta pitää ensin korjata. Sitten alkaa vetään puoleensa niitä ihmisiä, jotka ei vuoda. Se vuotokohta kannattaa täyttää rakkaudella ja hyväksynnällä. Niin se paranee.

Koska tosiasia on, että ne suhteet, jotka ei perustu vuotamiseen on paljon paljon antoisampia.  :)

Marsini - tuon ymmärsin ja olen jopa itsekkin tavannut tälläisen ihmisen... olo oli kuin tiskirätillä jota kierretään ja kauhea tarve päästä rauhaan lepäämään tapaamisen jälkeen  :( Karkotin tuon henkilön ns. ystäväpiiristäni.
Ajoin takaa lähinnä sellaista, että voiko ihminen em. lapsuuden vuoksi olla ns. tyhjä mutta ehjä? Ja kun tapaa ihmisiä joilta saa, tavallaan syntyy uudelleen? Alkaa elää  :smitten: ja ilman tuota "täyttöä" mennä rikki tai elää elämänsä vajaana ja aina mm uhrina, kynnysmattona mitä vaan, vaikka vain pettyneenä  :-X

Kyllä minä ainakin uskon, että lapsuudellani ja äitini suhtautumisella on ollut suuri vaikutus siihen minkälaiseksi omat ihmissuhteeni ovat muodostuneet. Mitenkään sen paremmin moralisoimatta tai arvostelematta tai tuomitsematta uskon, että sillä lapsuuden ilmapiirillä on merkitystä.

Kunnes sitten tiedostaa sen ja kohtaa silmästä silmään ne ajatuskuvionsa ja yrittää niistä opetella pois.

Mielestäni voi olla tyhjä mutta ehjä, jos nyt tällä kertaa ymmärsin oikein mitä ajoit takaa. Oikeastaan hyvin monet ihmiset elävät antamisen ja vastaanottamisen epätasapainossa. Veikkaan, että esim. tällä foorumilla suurin osa (NYT MIEHET SIIRTYVÄT SEURAAVAAN KAPPALEESEEN)porukasta antaa mielellään, mutta vastaanottaminen on vaikeaa. (Lopettakaa miehet tuo iloinen virnistely!)  :knuppel2: Tämä epätasapaino syntyy helposti, jos lapsuudessa on ollut esim. tuollainen vuotava äiti. Lapsi oppii torjumaan ympäristöä ja sulkemaan itsensä, koska hänen rajojaan rikotaan toistuvasti. Tämän itsensä sulkemisen poisoppiminen aikuisena onkin sitten vaikeaa. Ihminen on rakastavasta kodista ja persoonana ehjä, mutta ei hallitse antamisen ja vastaanottamisen tasapainoa eli tervettä itsekkyyttä.  :crazy2:

hmm... vaikea ottaa vastaan? kovin harva ihminen vain helposti antaa... ja kun antaa, tulee tunne, ettei se tule vilpittömästi. Ehkä tämä on kotoa opittu malli - jotta saat jotain, sinun on oltava tietynlainen tms. Ja kun et jaksa olla muuta kuin mitä olet niin olet mieluummin yksin. Minä siis.  :-[

Kumpiakin on tullut kohdattua, energiasieppoja ja niitä joilta saa voimaa ja iloa. Vuosi vuodelta tulen herkemmäksi enrgiasiepoille, heidän jälkeensä olo on tyhjä ja väsynyt. Ihania -ja harvassa - ovat ne tyypit joiden luota lähtee virkeänä ja tyytyväisenä ja jotka itse virkistyvät samalla myös! Tämän vuoksi minusta on tullut erittäin valikoiva ystävien suhteen ja olen mieluummin omassa kuin energiavarkaan seurassa.  :D

Mutta mikä ihme se on, että kun tapaan herra D:n olen onnellinen, välillämme virtaa. Kun eroan hänestä, alan muutaman tunnin kuluttu ITKEÄ. ITKEÄ ITKEÄ ITKEÄ. Tunnen kamalaa yksinäisyyttä. SIETÄMÄTÖNTÄ. Minusta purkautuu kyyneliä, yksinäisyyden kyyneliä. Olo tasoittuu viikossa. Palaudun.

MITÄ H*****************Ä SE ON???

Kiitos Lilja -82 ja Marsini, asia aukes  :angel: tavallaan me kaikki jaamme samaa asiaa toisillemma ja saamme sitä myös takaisin. Voisiko siis energiavaraskin olla väliaikaisesti varas tai ISO tarpeinen? Mikä saa muutoksia ihmisissä ja niiden tarpeissa?
Omassa työssäni kun kohtaa toisnaan ihmisiä, jotka astuttuaan huoneeseen valaisevat ja päin vastoin olevia persoonia. Silti joskus onneksi näkee synkkiksen saavan hehkua "poskille"...
Onko tämä sitä henkilökemiaa?
Pikkusisko - eron tuskaa...?

Tuskallisen tuttua luettavaa...
Mulla näitä ihastumisia on ollut ja sen myötä ns. pettymyksiä. Vastaanottaminen mättää, tod.näk. traumoja vuotavista vanhemmista, rajojen ylittäminen opettaa todellakin sulkeutumaan!
Asiaan; ensin pidin näitä ihastumisia tyhmyytenä, toiveajatteluna, ja jopa epätoivoisina haihauksina,ja siksi ne oli syytä "poistaa",  mutta viime aikoina olen ottanut hieman erilaisen näkökulman asiaan. Ihana ihastua, olen siis elossa! Näen viehättäviä ihmisiä ympärilläni vaikka kuinka paljon, hyvä että jäävät ihastuksen tasolle, muuten tulisi kiire  :smitten: Ehkä jostain ihastuksesta tulee jotain enemmän?? Jään mielenkiinnolla odottelemaan  :smitten:

Olen huomannut tässä viime aikoina, kuinka minun on keskityttävä yhä enemmän itseeni ja omaan tilaani, omassa tilassani pysymiseen huolimatta siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Nyt alan vähitellen oppimaan sen, mutta vielä tarvitaan harjoittelua, ennenkuin todella pysyn siinä omassa tilassani, keskuksessani, tasapainossani, vaikka olisin myrskyn keskellä.