Astro Foorumi

Palaan aina ja jatkuvasti näihin uusiin vaiheisiin maapallollamme ja pohdiskelen tämän uuden energian vaikutuksia meihin ihmistasolla.

Kysynkin, että millä tavalla olette huomanneet omassa elämässänne "ihmisyyden tasolla" näitä muutoksia omassa elämässänne?

Olen täällä kirjoitellut mm. näkemisen syklin muuttumisesta, yksinäisyydestä, pikakarmasta, fyysisistä&henkisistä muutoksista jne.

Mutta oletteko te huomanneet muutosta henkilökohtaisen vastuunottamisessa? Siitä, miten yksin sitä on juuri näissä vastuu -asioissa? Aikaisemmin tuki tuolta toiselta puolelta oli hyvinkin konkreettista ja näkyvää. Nytkin toki apua saa aina, kun tarvitsee mutta se on sitten todella "se-hetkistä" ja voimakasta. Mutta pitkällä tähtäimellä "joutuu kokemaan ja olemaan yksin" -näin karrikoiden ilmaistuna.

Ainakin minun elämässäni on koko ajan suuria päätöksen teko hetkiä, jotka vaan joudun itse ratkaisemaan ja jälkeenpäin lähinnä saan varmistusta sille menikö oikein vai ei. Eikä enää tänä päivänä yritetä edes ohjeistaa, jos menen vikaan tai teen hölmöjä vaan joudun sen sitten pikakarmana tai sitten energisenä tasapainottomuutena huomaamaan ja korjaamaan.
Olen hirvittävän onnellinen tästä uudesta vaiheesta, koska minusta tuntuu, että luottamus minuun on kasvanut ja siksi olen saanut tämän mahdollisuuden "olla omillani" mutta silti vähän jännitän tätä kaikkea.

Toki sellaisia pitkän tähtäimen asioita minulle on kerrottu ja ne ovat helpottaneet mm. ratkaisujen tekemisissä, koska osaan suhteuttaa vallitsevat asiat toisiinsa ja tulevaisuuteeni.

Mutta välillä sen vastuun kantaminen ja omiin kykyihin luottaminen on todella haastavaa.

Ja toki olen vastuuni kantanut ennenkin mutta se tilanne on jotenkin nyt erilainen...

Oletteko te muut, rakkaat astrolaiset, huomanneet samaa omassa elämässänne?

Kiittäen, Astraali

KYLLÄ! Olen tämän vuoden pyörinyt juurikin asian tiimoilla, tiedostanut. Liittyy ihmissuhteisiin pitkälti. Vastuun ottamiseen omasta elämästä. Olen seurannut sivusta, mitään ei ole minulle tapahtunut sellaista suurta, mutta ystävilleni on.

Luulin, että se muutos mitä teen, liittyy AP-karttaani ja  :aurinko: huoneen 8 teemoihin. Mielenkiintoista että toit asian suurempaan kontekstiin.

Tutulta kuullostaa. Itselläni elämä on ollut tuollaista viimeiset 7 vuotta.

Kun tuntuu siltä, että on enempi omillaan
näissä vastuukysymyksissä,
eikö ratkaisuksi käykin vastuun jakaminen.

Oikeastaan kyse onkin vastuun antamisesta.

Vastuun antamisella tarkoitan sitä,
että ihminen uskoo, luottaa ja on varma siitä,
että vastuu on käsi kädessä elämistä:
elämänringin käsissä.

Sitä sanottaneen myös synergiaksi.

Että yhdessä olemme aina enemmän;
että porukalla olemme moninkertaisestikin!

*ojentaa kätensä niin vasemmalle kuin oikeallekin*

 :smitten:

Tuttua juttua minullekkin!
Viimeiset pari vuotta on ollut oikein kunnolla omaan itseeni tutustumista pintaa syvemmältä ja oivaltaa sieltä omia viisauksia joiden avulla olen opetellut tekemään vaikeitakin päätöksiä.
Tämä on todella ollut haastavaa aikaa ja itselläni on sellainen levollinen, seesteinen olotila vaikka miten asiat painaisi mieltä.
Paljon on pitänyt oppia että olen tähän pisteeseen päässyt.

Olen sitä huomannut, oikeastaan se alkaa jokaisella jollain lailla jo ns."uhmaiässä", "murrosiässä" ja kaikissa tulevissakin "buberteeteissa"  :o
Kerros kerrokselta. Henkisestikin aikuiseksi kasvamista.
 :)

Mulle alettiin opettamaan vastuunottoa jo 16v:na  ::) peruskoulun penkiltä suoraan synnytys-saliin ja omaan kotiin ja vastuuta on tähän 37v ikään mennessä tullut vaikka kuinka paljon  :crazy2: ja kärsivällisyyttä :smitten:

Itse olen kokenut sen juuri siten, kuten olen kertonutkin tuolla muualla. Että olemme siirtämässä sitä vastuuta teoistamme siltä egoilta - joka tavallaan on ollut se heijastus - siihen sisäisyyteen, joka on jokaiselle meistä selaisen Luoja-Jumaluutemme aito kuva.
Joka viime kädessä kuitenkin sen kaiken luo todeksi vaan motiivimme ovat silloin erilaiset!
Eli erillisyyden harhasta ykseyden tekoihin kulki jo silloin tieni, kun tämän oivalsin, ettei ole ketään muita, jotka voivat sanella, että kuinka minäni elin.  ;) :smitten:

olen samaa mieltä. Sekin joka esti minua elämästä kuin minä...olin minä.

itseasiassa tiesin tän jo lapsena...mutta tätä mielipidettä ei kestetty kuulla, kun sitä esimerkiksi vanhemmilleni ilmaisin...se oli liian yksinkertainen ja sitä kautta suoraan vastuun ottamiseen "pakottava" totuus. Mutta se olin minä itse myös joka myöhemmin hylkäsi tämän ennen jo tietämäni totuuden ;)

tämän sanomisen jälkeen minulla on luultavasti huomattavasti vähemmän kirjoittamista täällä ::)

Jokaisella on vastuu ennen kaikkea omasta elämästään ja myös oikeus tehdä omia valintoja, joka tuo sen vastuun.  :)

Näen tämänkin asian jo siten, että vastuu tarkoittaa juuri sitä, että autamme sen samoin "toisille" eli niiden elämälle, jotka eivät vielä näe samoin!  ;) :smitten:

kiva saada tähän rohkaisua  :)

eli käännän oman kelkkani taas takaisin tuohon näkemykseen, ja tiedän että teen sillä tavoin myös palveluksen en vain itselleni mutta myös niille, jotka eivät vielä (tai vieläkään) kestäisi sitä kuulla.

joskus se negatiivisten tunteiden herättäminen toisissa on siis vain hyvä juttu  ;) :smitten:

Juurikin näin!  :)

Koska silloinhan teet palvelusta kokonaiselle kaikkeudelle, kun autat kaikkia vastaasi tuotuja näkemään senkin puolen itseistään, jota vielä itse omin voimin eivät näe.

Sillä se "takaosa" meistä, jota kutsutaan tahtomme voimaksi ei olekaan kuin se alitajuntamme ohjaava voima. Joka näin ollen vain muutetaan näkyväksi voimaksi siten, että "näytetään" ensin, miten se toimi silloin, kun emme vielä tienneet sen olemassaolosta. Eikä se olekaan muuta kuin sitä, että joka ikinen Rakkaudenkin teoiksi aikomamme teko, käännettiin takaosassamme eli alitajunnssa "väärin" päin sen takia, että niitä negaatioitakin tekisimme Valoksi, koska sitähän tässä nytkin teimme. Sinä ja minä - yhteisin teoin!  ;) :smitten:

Ja sen jälkeen, kun jokaisen siellä "takaosassamme" olleen negaation olimme kääntäneet "oikein päin, saimme sen OMAN tietoisen valtamme takaisin. Ja voimme nyt suunnata jokaisen ajatuksemme juuri siihen Rauhalle ja Rakkaudella tehtyyn kohteeseen, joka alunperinkin oli tarkoitus, kun tämän aloimme eli sen UUDEN elämämme luomiseen! Ja nythän sen voimmekin jo tehdä sen Valon teoin eikä koskaan enää sen pimeyden harhakuvin, jotka ovat iäksi elämästämme poispyyhkäistyt. :smitten:

Kiitos tuhannesti sinullekin, sign ?, että teit tämänkin mahdolliseksi kertoa näin "oikeinkin" päin, sillä alitajuntamme todellakin on tyhjentynyt negaatioista!  :smitten:

kiitos sinullekin :)

nuo sananvalintasi negaatioista kuulostivat minulle osuvilta, koska olin kuvaillut itselleni tiettyä ajanjaksoa elämässäni sanoen, että "minusta tuntuu kuin olin tehnyt itsestäni negaation"

eli jotenkin käänsin itseni päinvastaiseksi...ja nyt tuntuu taas olen kääntämässä sitä takaisin sellaiseksi kuin se oli.

minä kärsin tässä viime aikoinakin sisällä kalvavasta vihasta, ja edellisenkin vuorokauden aikana...viha kohdistuu etenkin siihen, mikä on äitini heijastuma itsessäni...ja ajatuskin siitä että hän soittaisi saisi minut vihaiseksi, ja jos soittaa, niin muutun yleensä jäätäväksi tuppi suuksi.

tuo edellinen ajatus siitä, että kaikki mitä "äiti teki minulle", olin MINÄ, sillä itse asiassa ei edes ollut mitään "äitiä". (hän oli vain yksi ihminen, niinkuin minäkin, joka siinä fyysisessä kehossaan kantoi minun fyysisen kehoni 9 kuukautta, ja sen jälkeen huolehti perustarpeistani 18 vuotta.)

miksi minä häntä vihaisin? tai ylipäätään ketään? tai itseänikään  ;)

Näitä "negaatio kuplia" minäkin olen puhkonut. Itseasiassa niitä on helpompi nähdäkkin ja käsitellä kuin vastaavasti "positiivio kuplia".  :D

"Kuplia puhkoen",sitä alkaa nähdä maailman kirkkaammin ja näkee todella muutkin, sellaisina kuin ovat, niin 'hyvässä kuin pahassa' ja samalla voi antaa itselleen luvan elää omana itsenään. Ja muillekin.

*nyökkäilee*


tää on minulle tarkoittanut jossain vaiheessa sitä, että ryhdyn "suureksi tuomariksi", kun olen saanut kartoitettua tarkasti ne toisten "pahat"...(mitä kaikkee se äiti oikein on tai ei ole...esimerkiksi... ::) :buck2: ;D)

ja sitten mielessäni erittelen niitä "pahoja", käytän siihen paljon energiaa, ajattelen, kirjoitan siitä ja ilmoitan näitä asioita päin naamaa...hahahaha...

aivan kuin olisin joku tuomari, joka jakaa syytökset.

niin, hyvää ja pahaa jokaisessa on ja ollut...mutta entäpä sitten?  ;) ::)

tottakai...jos näkee vääryyttä siellä missä kohtaa, niin koittaa puuttua siihen, kunhan se tapahtuu nykyhetkessä. se aika kun on tehnyt niitä syytöslistoja, saa olla ohi...itseltäni. kai sillekin on juuri joku tarkoitus, tuo mistä aikaisemmin puhuttiin.

Jep, tuo nykyhetkessä, koenkin olevan sen avaimentähän kaikkeen.

Mutta toisaalta, en ainakaan itse olisi noita kupliani koskaan nähnyt, jossen en ensin olisi mäntännyt ja syytellyt ja tuominnut  :tickedoff:
Vaikkakin siten loppupeleissä, itseäni muissa...
Koen sen olevan sitä matkaa kohti tätä nykyhetkeä...
Ja jos tuon inhimillisyydenkin taas 'tuomitsee' itsessään eli hyppää suoraan isoihin saappaisiin pelkän teorian pohjalta, alkaa hyvin todennäköisestä tästä luoda taas uutta kuplaa...  :D

   "Eeva Riisuitui Ilkosilleen Sovituskopissa"

alitajuiset avattaret..teillä...

 ;)



kävin tuossa välillä vaihtamassa allekirjoitustekstin, jolla varmaan tavoittelin tuota samaa ideaa...

muoks. mutta onpas sinulla hieno sitaatti tuossa omassa allekirjoituksessasi!  :)

Eiks tuo ole Lilith/Lilitu tuossa reliefissä?

on, laitoin sen siihen tuon äskeisen "lilithin paluuni" kunniaksi ja kun olen höpissyt siitä näinä aikoina...

E R I S ?  ??? (en tiedä siitä mitään...) :-\

Minulle tuo avattareni kuvastaa EarthMotheria, näkyy huonosti noin pienessä kuvassa, mikäs se siellä kauniin naisen vatsassa/sisimmissä onkaan..  ;D

Sorry off topic  :-[

Hienoa, että näkevät jo Sielunsakin silmin sen, jonka me muut näemme fyysisinkin, koska sitähän se alitajunta on osoittanut koko ajan!  ;) :)

Eli sen, että se Äiti-Maa ei ole yhtään sen kummempi kuin se ihmisen kuvaksikin luotu energia, josta olemme lähtöisin. Eli alitajuntamme muovaava muoto, jota ollaan tuhoamassa sen takia, koska loi meille vääränlaisen uskon itsestämme.

Ja sen tähden sekin oli nyt esiin tuotava, että olisimme enemmänkin vastuumme tuntevia kuin sellaiset alitajuntamme tuotokset kuin se "isä-taivas" tai edes "äiti-maa", koska ovat molemmat sen egomme luova sanonta siihen, mitenkä käsitimme tämän elämämme luojan.

Sillä se maailmankaikkeus, jota olemme ajatuksemme teolla eli täydellisellä sydämemme Rauhalla ja Rakkudella nyt luomassa, onkin jotain sellaista, joka koostuu puhtaista Valoista eikä enää koskaa niistä maa-, vesi-, ilma- ja tulielementeistä, jota se egomme edusti silloin, kun teki ensimmäisen ihmisen kuvan aikojen alussa.

Eli uudelle kuvallemme onkin olennaista vastuu kustakin Olevaisesta eikä enää pelkästään niistä lapsistamme, joita se Äiti-maa eli omakin äitimme kantoi. Sillä olemme kootut sellaisista Valon energioista jokainen, ettei ketään elävää olentoa voi siitä enää erilliseksi erottaa sen ihonvärin tai minkään muunkaan ominaisuuden tähden, koska olemme sen sydämemme liittäneet yhteen, siitä Luojamme aidosta Valosta tulevaan energiavirtaan!

Ja se tarkoittaa sitäkin, etä vapautamme kaikkeuden Äidit nyt samalla kertaa vihaamasta lapsiamme sen tähden, koska joutuivat yksin sen vastuun aina kantamaan! Koska olivat isä-taivaankin kanssa mukamas erilliset silloin, kun loivat tämän erillisen taivaan ja maan!
Sillä nyt hekin ovat jo YHTÄ ja onnellisia teoistaan!  ;) :smitten:

Vastaanpa nyt tuohon alkuperäiseen astraalin kysymykseen..

Voi kyllä! Kun vuonna 2000 löysin enkelit ja muut valo-olennot elämääni, tunsin heidät koko ajan läsnä... He ohjasivat elämääni kädestä pitäen. Ei tarvinnut kuin kysyä,"mitä nyt teen?" niin johan se vastaus tuli...

Isäni kuoltua hän oli seuranani vuoden ajan... Enkeleiden tavoin neuvoi, tuli uniini sanomaan että minä pärjään kyllä kunhan muistan uskoa siihen ja siihen ja tehdä niin... Tuntui että elämä oli vinkkejä ja merkkejä täynnä.

Nyt pari vuotta on mennyt sillä tavalla, että en saa enää kovin vahvaa kontaktia tuohon toiseen maailmaan... Ja jotenkin tunnen sen, että he eivät voi enää ohjata minua niin kuin ennenkin. Isäni oli sanonut äidille muutama vuosi sitten unessa, että hän ei ole enää koko ajan läsnä, mutta auttaa kyllä hieman kauempaa ja eri tavalla.

Enkä he veivät meitä kädestä pitäen kiinni ylitse sen ensimmäisen synkän virran, silloin kun emme olleet yhtään niin varmoja suunnastamme kuin mitä nyt olemme. Nyt meillä on se tieto ja ymmärrys, että kaikki ilo, valo, rauha, rakkaus ja tieto on meissä itsessämme. Emme tarvitse opastusta niin paljon enää, vaan meidän pitää oppia luottamaan nyt itseemme. Sitä kautta kyllä - vastuu kasvaa! Mutta niin kasvaa myös palkkiot siitä vastuullisuudesta... :)

Juuh.. Luoja (yksi lähde kaikessa) kun on yhteinen kotimme, niin vastuu siitä mitä siihen luomme on melkoisen tärkeää, koska sinänsä minuus on yksi ilmiasu lukemattomissa, niin siten myös o'ma elämäkin on yhteenkuuluvaa kaikkien kesken...

Ihanat nuo signin? ja Mirjamin avattaret  :D
Olen ihaillut Mirjamin avatarta jo kauan, haluaisian jonkun tuon tyyppisen kuvan omalle seinälle  :smitten:

Totta tuo on, sillä kukaan ei kertakaikkiaan enää voisikaan olla erossa meistä se jälkeen, kun näkee mitenkä sen saimme aikaan!  ;) :)

Vaan sen haluan enää tähänkään kohtaan sanoa, että aina olen kantanut vastuuta vain OMASTA elämästäni, joten se voi sitten kukin käsittää siitä omasta sisäisestä ymmärryksestään käsin ja lopuille se tuodaan ihmeiden teoin!  ;) :smitten: