Astro Foorumi

Ystäväni on ollut voimakkaasti uskossa kaikkiin näihin täälläkin kirjoitettaviin asioihin. Henkimaailmaan, henkiin, opastajiin. Hän aina kertoi, että kuulee oppaidensa äänet. Minä uskoin kaikkeen tuohon, mutta viimeisen vuoden sisällä on alkanut kääntää kelkkaani. Ei minulla ole kokemusta muusta kuin sisäisestä äänestä, tai tunteista. Mikään ei minulle osoita varmasti, että ympärilläni pyörisi minkäänlaisia henkiä. Juttu päättyi niin, että ystäväni on nyt suljetulla osastolla.  :'(
Minä en.

Minä aloin pelätä. Uskon, että alan vetää yhä enemmän rationaalisuutta elämääni, sillä en halua kulkea ystäväni polkua.  :-[

 ??? apua.

 ::)

Myös minun elämässäni on "näitä" ihmisiä,
eivätkä he taida olla sitä pelkästään,
koska tuntevat minut.  :-\

Ajattelen niin, että ihminen kohtaa aina vain eteenpäinmenoa,
koska se, mitä seuraavaksi tapahtuu, tulee ihmistä vastaan
jo ennen kuin ihminen sitä tiedostaakaan.

Siten "suljettu osasto" voipi olla se paras tämänhetkinen paikka
asettua "uuteen uskoon" - sellaistahan tapahtuu...  :angel:

Lisäksi miellän ystäväsi näyttäneen todellakin sinullekin tietä
toisenkinlaisiin elämänratkaisuihin - sillä niitä aina on!  :'(

Kun ihminen pelkää, hän ripustautuu pysyvyyteen,
mutta sehän ei kestä,
koska ainoa pysyväinen on muutos itse.

Kuljen vierelläsi - myös täällä "toisessa päässä".

 :smitten:

Minulla on myös ystäviä, jotka ovat päätyneet "suljetulle osastolle".
Tiedän myös monta ihmistä, jolle näin on käynyt.
Olen siis kuullut tällaisen ihmisen tarinan ja nähnyt sen todella läheltä.

Hyvin pitkälti onkin kyse juuri siitä, uskooko johonkin suoraan, vailla sisäistä kokemusta (maadoitus) vai luoko mielikuvia jostain hyvältä ja lohdulliseltakin kuulostavasta käsitteestä, ilman että on ymmärtänyt, mistä siinä on kysmys sisäisenä kokemuksena (itsestään irrallisena oloa, mielen/minuuden jakaantumista yms)

Siellä psykiatrian puolella olisi paljon laajentamisen varaa tiedoissa/kokemuksissa, mutta myös näissä 'hengen asioidenkin' puolella vastaavasti.
Jos molemmat osapuolet osaisivat yhdistää tietonsa ja kokemuksensa olisi vähemmän kaksijakoisuutta. Enemmän eheitä ihmisiä.

Monastihan tuolla alalla työskentelee ihmisiä, jotka näkee näissä mielenterveys tai ehkä psyykkistensairausten potilaissa (tässä tapauksessa) heijasteen vain itsestään. Hoitavat, tuomitsevat, tarkastelevat, oma sisimpänsä heijastumaa 'potilaissaan'. Moni haketuu sille alalle, todellisuudessa tutkiakseen itseään.

Silti se ei poissulje sitä, että on ehkä samalla myös kyse psyykkisestä häiriötilasta.

Jokainen valintamme ja kokemamme ilmentyy aina jollain tapaa jokapaikassa. Myös fyysisen kehomme rakenteessa.

Periaatteessa itseään ei pääse pakoon koskaan.  :o

Kyllä sitä omaa sisäistä ääntään kuuntelemalla pysyy aina 'turvassa' ,vaikka se ulkoisesti johtaisi ihan mihin tahansa kokemukseen.
Itse suosin kaikkien aistien samanaikaista käyttöä, niin paljon kuin siihen kykenen.
En siis lähtisi pelkkään rationaaliseen ajatteluunkaan luottamaan.

 :)

Kts. viimeisin vastaus "Vapaudu menneistä" / Muita kokemuksia.

Minulla myös läheinen, joka ollut "suljetulla". Älä kuitenkaan anna pelon voittaa ja luulla itse joutuvasi sinne henkimaailman asioita käsitellessäsi.  :smitten: :angel:
Toki kohtuus kaikessa on paikallaan ja se TASAPAINO kaiken välillä, niin "maallisen" kuin "taivaallisenkin".

Tuo pelon tunne on se juttu, johon kannattaa kiinnittää huomiota, ainakin itse teen niin.
Jos pelottaa, se on merkki siitä, että jotain on pielessä.

Niin kauan kuin ei tunne pelkoa, mielestäni on ihan ok olla omasta mielestään enkeleiden sun muidan juttujen kanssa tekemisissä.

Kuka määrittelee terveyden ja sairauden? Joskus sairas voi olla terveempi kuin ns. terve. Terve voi vain reagoida sairaaseen ympäristöönsä sairastumalla itse. Sairaudentunnoton on usein sairain.  ;D

Oon kuullu myös saman tarinan toisinpäin... on ollu tosi rationaalinen ja mallikelpoinen ja ahkera kansalainen kunnes eräänä päivä... flip ja löytääkin suljetulta osaltosta itsensä.

Tän kokemuksen jälkeen on alkanu tutustuun sitten myös henkimaailmaan. Eli ei se oo niin yksinkertasta. Niin ja harvoin sitä tietosesti "päättää" että alanpas nyt todella rationaaliseksi tai heitänpä ihan hihhulivaihteen päälle...

Kyllä se menee ihan luonnostaan ja vastaan tulee niitä asioita, jotka tällä hetkellä on kehityksen kannalta tärkeitä.

Esim en mä teininä päättäny sitäkään että musta tulee nyt draamaqueen. Niin vaan kävi. Enkä myöskään parina viime vuonna oo päättäny että se näytös on nyt ohi. Thank you very much. Niin vaan kävi, että huomasin vähitellen tympääntyneeni siihen draamaan.

Jos sinusta tuntuu nyt hyvältä ottaa etäisyyttä henkisiin asioihin niin tee ihmeessä niin. Jos taas sinua edelleen henkiset asiat kiinnostaa niin älä anna ystäväsi kohtalon pelottaa niin paljon, että kieltäisit kiinnostuksesi.

*voimia*  :smitten:

Kiitos sanoistanne. Pelko heräsi juurikin siksi, etten tiedä, onko hän ollut "harhainen" vaiko oikeasti kontaktissa henkimaailmaan aikaisemmin. Jos hän on ollut sekaisin yhtä kauan kuin olemme tunteneet, koen että olen tehnyt väärin peesatessani häntä näissä asioissa.

Minulle kaikki henkisyys on aikoinaan ollut todellisuuspakoa, josta olen herännyt vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana. Siksi pieni skeptisyys on mielestäni hyvä asia, ettei niele aivan kaikkea ensin kyseenalaistamatta sitä.

Monesti psykoosiin sairastumiseen liittyy runsaasta alkoholin/huumeiden käytöstä johtuva kolmannen silmännen avautuminen "vahingossa"... Tai ilman aineitakin niin voi käydä, jos ihminen on liian herkkä ja menee ylitse henkisyyden etsimisessä. Jos on kovin pelokas, mutta lähtee kuitenkin sokeana etsimään tuota henkimaailmaa, ei ole mikään ihme että ne tyypit ketä sieltä tulee juttelemaan, ovatkin lampaiksi pukeutuneita susia. Siinä sitten yritä elää normaalisti kun "Jumala" tulee korvaan kuiskailemaan että "tapa ittes!"...

Eli ihmiset jotka eivät ole vielä valmiita suojaamaan itseään pahoilta energioilta, menevät sitten helpommin pöpeiksi lähtiessään etsimään sitä todellista henkisyyttä. He ovat helpoimpia uhreja riivaaville hengille.

Meillä ei ole mitään hätää, koska emme pelkää.  :)

NO, ystäväni psykoosiin liittyy mieluumminkin traumaattiset elämänkokemukset kuin huumeet ja viina...

Tuo tuntuu olevan aika yleistä, että ihminen on kokenut paljon traumaa aiheuttaneita asioita ja pakenee niitä kehittelemällä esim. entisiä elämiä enkelijuttuja sun muuta, ihan mitä tahansa, että pääsee todellisuutta pakoon, koska sitä ei kestä.
Tyypillinen esimerkki on ihminen, joka on vaikka lapsena raiskattu ja sitten kehittelee entisiä elämiä, joissa hänet on raiskattu, näin sen voi kohdata turvallisesti.
New age henkisyyteen liittyy myös ruumiin ulkopuolella elämisen ihannointi, sekin on merkki vakavasta traumasta, joka on kestetty siirtymällä ruumiin ulkopuolelle.

Mun mielestä on vaan surullista miten ns. henkiset ihmiset vielä kannustavat toisia pahempaan jumiin henkisesti menemällä mukaan jonkun traumatisoituneen mielikuvitusleikkeihin.

Mutta on myös surullista, miten monet ihmiset pelkäävät ja suhtautuvat sen takia skeptisesti....

Joo, totta, olen samaa mieltä.
Mutta mun mielestä myös pelon tunne on varoitus ja ihminen ei selväisi hengissä kovin kauaa ilman mitään pelon tunteita. Patologisoitunut pelko on toinen juttu sitten, mutta terve pelko on tosiaan ihan ok, mun mielestä.

Mä olen Hurman kanssa samaa mieltä. Pelottavampaa se, että lietsoo harhoja kuin ettei usko henkiin. Jos pitäisi valita.

Juu eipä tuohon Hurman kirjoittamaan ole aiheesta lisättävää.  :)

Minulle on jäänyt mieleen, kun joskus olin jollain messuilla ja eräs mies puhui siinä jollekin 'enkeliterapeutille' vaivoistaan, mutta muisti huomauttaa joka vaiheessa, mutta tämä keho ei ole minua, se on vain syntynyt 'vaivoikseni' olen vain henkiolento yms yms..  :buck2:

Tämä nyt on vähän tällaista sen viilaamista, mutta itse ehkä käyttäisin pelon sijasta käsitettä vaaran tuntu (onkohan tuokaan hyvä)

Pelko on minusta lamauttava tunne, eikä auta toimimaan. Vaaran aistiminen (joka varmaan sitten yleensä johtaa siihen pelkoon) on lähinnä tilanteen ja (välittömän) muutostarpeen toteamista. Esim. ryöstäjä tulee -> vaara! -> juoksen karkuun... ;)

Lisäys: tai siis tässä tapauksessa vaikka aistin epämiellyttävää energiaa -> vaara! -> maadoitan/suojaan itseni (mitä tosin itse en harrasta. Taidan olla niin härkä  :D...)

Ei ole tarpeen edes kuulla mitään "ääniä" silloin, kun on JO sen Luojansa ohjauksessa, sillä sehän juuri onkin se oikea tapa kohdata se sydämensä ääni eikä niin, että alussa kuulee niitä "toisia".  ;) :smitten:
Joten ei ole syytä huoleen.

Kiitos vahvistuksesta, Kaarina Niro...


 :smitten:

Tasapaino on avain.

Jos ei ole tasapainoa
henkimaailmassa,
jos energiakeho on rikkoutunut,
esim. traumojen vuoksi
jos on paljon pelkoa
tai liikaa uteliaisuutta
mutta ei tarpeeksi mielen voimia
ja rauhaa.
Voi seota.

Jos tuntuu siltä että
alkaa mennä liian lujaa
henkijutuissa,
täytyy rauhoittua,
keskittyä maalliseen elämään,
vahvistaa fysiikkaa,
puuhailla arkisia
ja saada itselle sopivaa hoitoa.

Silloin on aika miettiä,
miksi Elämä ihmisenä on
liian pelottavaa
ja täytyy ripustautua
liiaksi
muihin olemisen tasoihin?
Vastaukset niihin ovat olemassa
omassa sisimmässä
ja tehtävänä on
tehdä elämästä elämisen arvoista.

Silti tuo ¨toinen todellisuus¨
on olemassa,
se pysyy ja odottaa
että olet vahvistunut ja voimistunut
jatkaaksesi matkaasi
silläkin alueella.

Rauha, Turvallisuus, Tasapaino, Ilo elämästä.
Kohtuus.

 :smitten: :smitten:

Minulla myös mittana on ollut se, että jos tuntuu epämukavalle tai pelottaa, asia ei ole silloin hyväksi.

Minusta kaikkein tärkeintä on muistaa, että me olemme syntyneet tänne fyysisiksi olennoiksi ja meidän pitäisi myös osata kunnioittaa ja arvostaa sitä. Eli fyysisyytemme tässä inkarnaatiossa on ihan yhtä tärkeä kuin valokehommekin sielun tasolla.
Kun nämä asiat ovat balanssissa niin ongelmia ei pitäisi syntyä. Ilman toista ei voisi olla toista.

Toinen juttu mistä ihoni nousee kananlihalle on sana USKONTO. On eriasia uskoa kuin harjoittaa jotain uskontoa. Uskonnossa on jollain tavalla aina läsnä fanaattisuus ja muut pois sulkeva tematiikka. En tiedä teistä mutta minä en ainakaan halua ajatella kuuluvani mihinkään uskontoon omien ajatusteni ja totuuteni kanssa.
Minusta näissä asioissa pitäisi nimien omaan painottaa jokaisen ihmisen omaa sisäistä hehkua ja ymmärrystä.

Vähän asian vierestä meni taas.... sorry.  ::)

Amen.  :angel:

Mitäs positiivista tuollaisesta suljetusta osastosta voisi olla:
- Ei tarvi enää murehtia maallisista, sen kun vaan kulkee zombiena
- On varmasti erikoinen kokemus. Miltä tuntuu kun vapaus on täysin riistetty.
  Sehän voi olla hyödyllinen jos on edellisessä elämässään itse riistänyt jonkun
  vapauden. :) Tai pitänyt vaikka lemmikkejä vasten niiden tahtoa. (pikakarma?)
- Muut tekevät pahaa -> saa siitä paljon + karmaa. :)
- Tutustuu toisiin samanlaisiin ja saa uusia samoin ajattelevia kavereita.

http://www.geocities.com/fang_club/Bright_side_of_life.html

Ööh, minulla menee kysymys nyt hieman ohi aiheen... mutta mitä tarkoittaa "maadoittaminen"? Joku mainitsi sen tuolla ketjun alkupuolla. :idiot2:

Varmuus on valttia-maadoittaminen on itsensa suojaamista, mina suojaan itseni valolla.

Minä "maadoitan" itseni siten, että jokainen "hengellinen kokemus" jonka koen, etsin sen 'priinsiipin' tästä arjesta ja kehostanikin ja sidon sen siihen kiinni 'ymmärryksen-liimalla'. Sidon ja nidon siihen, mikä on oikeasti totta tässä todellisuudessa.
Ja jalat pysyy maassa ja pää taivaissa.  ;) Ja realitetti säilyy. Ainakin jossain määrin. Suhteellisuudentaju onkin testin mukaan yksi vahvimmistä puolistani.  :D

Se oli sellainen "toimenpide", jolla egomme eli alemman mielemme ajatusrakennelmat eli kuvat heijastettiin tänne maan päälle sellaisin menetelmin kuin silloisilla taajuuksilla oli mahdollistakaan.

Mutta nyt olemme nostaneet värähtelyämme jo niin paljon, ettemme tarvitse enää sitä "Isä meidän"-rukoustakaan vaan voimme elää ja olla, kuten tavallisestikin olemme, sillä olemme jo päällä maan.  :)

Eli KOKO heijastettava kuvamme värähtelee samaa taajuuttaan, kukin eli oikealla kohdallaan ja valoisin mielin eikä sen tähden eroa mitenkään arjestaan!  ;) :smitten:

Miten ystäväsi nyt voi? Oletko päässyt häntä tapaamaan?

Kiitos kysymästä, Sininen enkeli.  :)

En ole saanut häneen yhteyttä kuin yhden kerran. Kunnioitan hänen haluaan vetäytyä, mikä on minulle opetus antaa toisten elää kuten haluavat. Minä helposti alan kantaa toisten murheita, mikä ei ole kenellekään hyväksi.

Varmasti aika tekee tehtävänsä.  :)