Astro Foorumi

Niin, siinä se sitten tulikin... Karttani on seiskahuonepainotteinen, siellä asustelee  :aurinko: :mars: :merkurius: :chiron: ja  :ceres: ... Vielä kun venukseni on ihastumiselle alttiina olevassa oinaassa, tuntuu että en muuta teekään kun "ole ihastunut"...

Johtuuko se tosta seiskahuoneesta?  :idiot2:

Kohde vaihtuu aika tiuhaankin, mutta tuntuu, että elämä ei ole mitään, ellei ole edes vähän ihastunut johonkin. Tai kun tietää, että jossakin on joku kiva mies (vaikkei olisi edes mitään sutinaa) niin saa hirveesti energiaa... Ja miesraukka ei ikinä välttämättä ees saa tietää että hän antaa mulle niin paljon iloa elämään..! On sinänsä ihan sama saavutanko sitä miestä ikinä, parasta on juuri se tunne että on ihastunut.

Ei sillä, että olisi jotenkin kamalaa olla kroonisesti ihastunut, mutta alkoi vaan mietityttämään, onko tää ihan normaalia... Heh... Niinku mä mistään normaaliudesta paljon piittaisin mut anyway... ;D

Ja muutenkin, mitä tahansa tulee 7. huoneesta mieleen niin tänne vaan höpöttämään, welcome!

No ainakin saat just erilaista kokemusta kuin minä. En ihastu erityisen helpolla, otan jutun erittäin kokonaisvaltaisesti ja jotain tapahtuu oikeastaan vuosien välein. En osaa kokea sielunyhteyksiä ja niiden katkeiluja kovin kevyesti, siksi en ihastuile, mutta 7 huoneessa on varmaan jotain perää tapauksessasi. Pidä lystiä sitten niin.

Nikulan Synastria-kirjassa planeetoista  :aurinko: :mars: :merkurius: 7 huoneessa:
 :aurinko: :Ihminen menee toisia vastaan ja heijastaa naiivisti minäänsä ja saa usein mainetta valloittavana tai vilpittömänä ihmisenä. Hänessä voi olla kykyä asettaa elämänsä alttiiksi muiden katseille häpeilemättä. Es.nainen vo etsiä ikänsä miestä joka täyttäisi hänen vaateilaat tarpensa ihmissuhteeessa.
Moninaiset suhteet ulkomaailmaan voivat viedä voimai ja usein on taivuttava kompromisseihin. Vitaaliset voimat ja luovuus voivat olla parhaimmillaan kun ihminen pääsee tekemisiin toisten kanssa joko työn tai yhteistyön akutta. Minä kaipaa kehittyäkseen vahvaa toista ihmistä, jonka seurassa luovuus ja elämänilo voivat kasvaa ja vahvistua

Tämä vähän rstiriidassa edelliseen:
 :merkurius: : Ihminen ottaa kantaa asioihin ja tilanteisiin, ei suoraan ihmisiin. Suhteet ulkomaailmaan voivat olla runsaat, mutta useimmiten välilliset. Tarve kehittää puolueetonta suhdetta ihmisiin on olemassa, älyllinen ihmissuhde voi olla henk.koht paras ratkaisu
Sitten
 :mars: : ihmisellä voimakas halu ottaa omat tarpeensa mukaan ihmissuhteeseen. Haluaa olla suorassa kontaktissa ihmisten kanssa, ja naisena odottaa miesten käyttäytyvän kuin perinteinen mies. Aktiivisena naisena hän ottaa itse miehisiä asenteita. Vaikeudet ihmissuhteissa auttavat kasvattamaan itseluottamusta, mikäli se on alunperin heikko. Hän voi herättää ärtymystä, tai sitten hänen erotiikkansa ja seksuaalisuutensa on päälle painaavaa ja itsekästä. Halu edustaa itseä rohkeasti on kehittynyt.


Khironia ja Cerestä ei kirjasta löytynyt..
Sori kijroisutvirhet ;)

Lemniskata, voi kiitos kun tuollaiset kirjoitit! Krjotusvihreistä viis.. :smitten:

Niinhän se tuntuu olevan, että tarvisen "puoliskoa" kehittyäkseni... Ja eniten koen kasvaneeni juuri rakkaussuhteiden kautta tässä elämässä... Se on ollut sellaista lempeää kasvamista ilman kärsimystä. Sisäisessä soturissakin sanotaan, etten voi täyttää elämäntehtävääni, ennen kuin olen vakaassa parisuhteessa...

Rakkaus ja parisuhde ovat niin ihania asioita! Joskus vielä kohtaan "hänet"...  :smitten:

Nyt ymmärrän. Suhteiden kautta olen kärsinyt ehkä eniten tunnetasolla, olen saanut auran kolhuja paikkailla kerta toisensa jälkeen ja unohdella ihmisiä. Siksi ei tee mieli tutustua. Yleensäkin tuntuu että naiset antavat miehille enemmän hyviä kokemuksia. Mikä on miesten ottaessa.  8)

Sinähän et ole ollut vielä kenenkään kovin pahan ihmisen kanssa kauan, niin et tiedä. Olen nähnyt läheltä kaikenlaista. Kun tunnesiteet saa poikkaista muutaman kanssa, ei pysty ihastuilemaan. Tai koetan ponnistella että nyt juuri olisin yhteen tai kahteen ihastunut. Ehkä he minuun pikemmin?  :-* Tai sitten pitäisi itsen muuttua niin pimeäksi, että tykkäisi kokemuksestaan ja haluaisi sellaisia lisää, no ei..muistan sellaisia lyhyitä onnen hetkiä kun olen luottanut johonkuhun ja kuvitellut, että hän on siinä rinnalla, nämä parisielut. Ei sitten ollenkaan. Miten syvälle ja pitkälle siinä mentiin, ja aina lopetus.. niinpä.

Ihmettelen muuten Kaarinan väitteitä siitä että miehet olisi jotenkin muutettu tai muuttamassa. Isäni ei ole muuttunut, edelleen juo ja on ahdistava, samoin ei exät näy paremmiksi muuttuvan suhteessa minuun/ ystävyyteen.

Mina taas yhdyn Kaarinan vaitteeseen omasta kokemuksesta ukkoni on muuttunut
paljon syvallisemmaksi ja ottamaan toiset huomioon-vai onko se sitten sattumaa?

SG, en olekaan kauaa ollut kenenkään "pahan" kanssa, mutta kyllä tässä on kuitenkin seurusteltu ja hengailtu moniongelmaisten miesten kanssa ja on minua parissa suhteessa petettykin aika törkeästi... No, milloin pettäminen ei olisi törkeää? Mutta sellaiseen suhteeseen en sitten jää...

Aika hassua. Yksi vanha tuttu, sellanen jonka kanssa toissa kesänä kävin aina kahvilla ja ajettiin iltasin yhelle pysähdysalueelle jutteleen on nyt pyörinyt mielessä... Olin sillon vielä exän kanssa... Tyyppi sanoi rakastavansa mua ja kyllä sen huomaa vieläkin. Kun vahingos puhuu sille jostaki miesjutusta niin se menee ihan oudoksi..

Niin se hassu juttu on että olen kiinnostunu siitä meidän luokkalaisesta härkäpojasta... Nyt kun tein näiden molempien kartat niin kummatkin on  :aurinko: :harka: ja  :kuu: :kalat:... Ja tykkään tosi paljon kummastakin. Ne on sellasia empaattisia...

Mulla on kanssa 7:ssa eniten tavaraa :  :aurinko:,  :pluto:,  :saturnus:,  :merkurius:,  :uranus:,  :juno:.

Minäkin olen jatkuvasti ihastunut johonkin  :smitten:, vaikka en välttist edes vakavasti. En aina edes kaipaa kontaktia, kunhan on joku jolle hymyillä  :). Samalla tavalla tuo iloa päivään joku kiva miespuolinen henkilö, kuten valonkantaja kirjoitit, hassua. Silti viihdyn paremmin naisten seurassa, miehiä ehkä jollain tavalla jännitän sitten. En osaa olla vapautuneesti kenenkään miehen läsnäollessa, ja inhoan sitä tunnetta samalla. Siksi ehkä kartankin heitä samalla, ristiriitaista!

Olen myös liian levoton sitoutuakseni, haluan jo heti vapautta, samalla kaipaan ihmistä vierelleni... Mistä nämä ristiriidat johtuu, vai onko kenties ihan normaalia käytöstä. Koen ihmissuhteet tosi hankalaksi ja työlääksi asiaksi. Niimpä mulla onkin vain ihan muutama tosi hyvä ystävä ja hekin asuvat eri puolella Suomea, joten olen yhteydessä vain netin kautta tai kirjeitse! Näin ei tarvitse koko sieluansa pistää likoon jotenkin  :-\.

Ei minullakaan ole montaa oikeaa ystävää ja paras ystävä on 200km:n päässä... Olen tosi sosiaalinen tavallaan ja tykkään siitä että ympärillä on ihmisiä, mutta huomaan kuitenkin jatkuvasti vetäytyväni yksinäisyyteen, jossa sitten ikävöin näitä ihmisiä...

Jotenkin haaveeni ihmissuhteista eivät ole realistisia... Ne ovat aivan liian vaaleanpunaista hattaraa... Todellisuudessa näin ei ole ja usein sitten kolahdankin sieltä pilvilinnoista alas. Odotan ihmisiltä aivan liian paljon hyväksyntää ja huomiota, koska itse annan sitä enemmän kuin moni muu... Jopa itseni "kustannuksella"... En voi tajuta miksi maailma ja ihmiset eivät toimi niin, että kaikki olisivat anteliaita ja palvelualttiita...  :idiot2: :idiot2:

Kun tapaan uusia ihmisiä, olivat ne sitten naisia tai miehiä ja he vaikuttavat "lupaavilta", saatan ihastua ihan järjettömästi (siis henkisellä/älyllisellä tasolla) ja otan heistä kaiken mahdollisen selville ja tunnen että he ovat vastaus rukouksiini... Annan niin paljon arvoa uusille ihmissuhteille ja jonkun mielestä se voi kuulostaa vähän sairaalta....

Seiska huoneeseenko kaikki säpinä on mennyt?  8)

Haloo, onko siellä ketään. Kaiku vastaa: Haloo, onko siellä ketään. Ei niin ketään  :uglystupid2:

Kyllähän se on niin, että mun kartassa DC on oinaassa, 8 ja 7 välissä eli siinä viivalla on  :harka: ja :jupiter:, muuten 7 huone on tyhjä.

Itselläni on :kuu: yhtymässä DC:llä aivan seiskan kärjessä, pitäisi siis kaivata lämmintä ja läheistä ihmissuhdetta, jossa on intiimiä turvallisuuden ja huolenpidon tuntemusta.

Toisaalta Kuuta opponoi Urkki, joka haluaa katsella asioita kollektiivisemmin ja etäämmältä..

Monesti olenkin huomannut seilaavani suhteissa/sinkkuna vapauden ja riippumattomuuden/sitoutumisen ja jakamisen välillä..Todella vaikeaa löytää tasapainoa, se on sitä "tule tänne ja mene pois"-dilemmaa.. :uglystupid2:

Tällä hetkellä kun Urkkikin on aktivoitunut tuolla vitoshuoneessa ja on auringon lähellä, on tuo yksinäisyyden ja itsenäisyyden tarve aika suuri..ei sosiaalista tilausta seurustelulle, ainakaan vielä.. :)

Kuu seiskassa ja oinaassa onkin "keksinyt" hassun tavan sublimoida noita ihastuksia, turvallisen välimatkan päästä ja kaukaa.. Siihen kuuluu tietenkin kaikenlaista  fanitusta ja esim. viime aikoina olen ollut hieman pihkassa erään toisen foorumin  vakiojäseneen, jota en kuitenkaan IRLinä mitenkään päin tohtisi.. :coolsmiley:

Lemniskata, kuulostaa harvinaisen tutulta... Tollanen kaukoihastus on justiinsa parasta... ;)

Minusta kaukoihastus on aika lapsellista..ainakin jos syleilyä haluaa, en ymmärrä mihin kaukoihastuksista on, ellei erään tyyliin sitten käy välillä vähän.. ??? Kehen voisin olla kaukoihastunut? Keksikää!

Mutta kun ei halua syleilyä.. ;) inte ännu..

Minulle ihastunut on ehkä yhtä kuin luonteenpiirre... Se on niin pinttynyt osa minua, ettei lähde kulumallakaan. On ihanaa olla ihastunut! On ihanaa että ympärillä on ihmisiä, jotka herättää pilkkeen silmäkulmaan.   ;)

Missä? Ketkä?

Haluatko kerron...?

NO se yksi poika meidän luokalla... :smitten:

Yksi naapuri, joka moikkaa aina ja välillä ohi mennessään sanoo jotain "hyvää viikonloppua" tms. ihanasti hymyillen.. :smitten:
Se kotipaikkakunnallani asuva metsäkonemies, joka on viime aikoina soitellut.. :smitten:
Yksi toinen kotipaikkakunnallani asuva, jonka kanssa tekstailen aika paljon... :smitten:
Yksi entinen säätö, jonka kanssa käyn nykyään lenkillä.. :smitten:
Yksi miespuolinen kaveri, jonka kanssa juttelemme aina suhdeasioista ja muutenkin elämästä... :smitten:
Ex-poikakaverini, jonka kanssa on aina edelleen tosi hauskaa.. :smitten:
Kuka tahansa, joka tulee vastaan ja hymyilee tai säteilee jotain hyvää energiaa... :smitten:

Olenko hullu? Sitten olen, mutta pitänee muistaa että hulluuden ja nerouden raja on häilyvä.. ;)

Luulen että jotain on tapahtunut mitä en osaa selittää.. ihmisistä on mennyt merkitys.. en osaa selittää sitä muuten.. en ihastu.. en rakastu.. ihmiset vaikuttavat.. epätodellisilta otuksilta joihin en ymmärrä miksi rakkautta syytää.. niin.. surullista tavallaan, mutta ..niin se vain on.  :coolsmiley: En tarkoita ettei voisi istua meditaatiossa heidän kanssaan, mutta.. se muu.. minne se on kadonnut? Veikö exät paloja sielustani? Jos en menisi edes JONKUN kanssa sänkyyn joskus, olisin täysin irrallani tunnetasolla muista-

Onko sinulta mennyt itse itseltäsi merkitys? Oletko ihastunut edes itseesi? Vai oletko arvoton? Oletko epätodellinen otus?  ???

Minä olen rakkaudessa ja koen itseni hyvin henkiseksi ja eteeriseksi, mutta ihastumisia ja tunnesiteitä ei ole syntynyt kuin korkeintaan 1 henkilön kanssa 20 kuukauteen.  :-* Mikä ei tarkoita sitä etten olisi sosiaalinen, positiivinen, avoin ja hauska kuin nappia painamalla oikeissa tilanteissa. Joten ei tätä voi ymmärtää. On työkilpailu miesten kanssa, ja on henkiset tilaisuudet joissa istua ja meditoida. Kukaan ei vaikuta sieluna tai tunnetasolla tärkeältä. Suomeksi, ei kosketa. Pysähtyiköhän aika tammikuussa 2005.. ei voi olla..elinhän vielä kesäkuussa 2006.. näitä vanhoja suhteita läpi-

Ehkä minulla on 4-ja 7 huoneiden tyhjyyskirous, mene tiedä. Olen vain hieman huolestunut asiasta.  ??? ??? Ja työhän minulla menee erittäin hyvin.

Tiedän. Minäkin olen huolestunut siitä, että olen sellainen kuin olen. On hirveän levoton olo, sellainen että olen hukassa. Samalla kuitenkin tiedostan, että nämä mun ailahdukset ovat vain ohimeneviä pintatunteita, olen saavuttanut ja löytänyt sisimpääni jo rauhan ja tasapainon. Nyt vain pitäis keksiä, miten osaisin irrottautua näistä kuohuvista tunteistani. Löytäisin sellaisen seesteisen tilan, jossa olisin avoin eri mielialoille, mutta en olisi heti mielikuvissani jyrkänteen reunalla kun vähän kolahtaa... En jaksais olla enää ääripääihminen, se on kauhean kuluttavaa. Mut kai se on taiteilijan osa. Kyllä minä sen tiedän että herkkyyteni on vahvuuteni...

Eikö kuohuvissa tunteissa ole se ilo että tuntee jotain? Tai että joku tuntuu jossain? Mietin todella mikä on se muutos energiakentässäni kun sitä ei kukaan oikein kosketa enää. Jotenkin se suojelee, yhtaikaa kun hylkii ihmisiä. Se on omituista. Voisin.. siirtyä johonkin kuolemanjälkeiseen ulottuvuuteen nyt ja ketä kaipaisin? Enkö ketään? Enkö edes exiäni? Kaksoisliekki odottaisi siellä, mutta.. maanpäällistä elämää on vielä jäljellä..

Heaven Can Wait?  :angel:

En minä tiedä, miksi suojelisin itseäni... Vaikka annoin itseni rakastua siihen renttuun kesällä ja hän veti mut pimeisiin hommiinsa mukaan, voin vaan todeta että oli osittain pirun hauska kesä jos ei muuta ja ainakin taas tuli kokeiltua rajojaan. Olin meinaa kännissä joka viikonloppu 2-3 päivää.  :buck2:

Minä olin rakastunut ja se ei ollut harhaa, ja näen tyypissä edelleen ne hyvätkin puolet... Hän kävi pari päivää sitten, ei olla yli kuukauteen nähty. Sitten me vaan tönittiin toisiamme ja kyseltiin et mitäs äijä, mitäs ite ja naurettiin tosi huonoille jutuille yhdessä - niinku ennenkin. Eikä tullut yhtään haikea tai paha mieli. Eli selvisin siitäkin. Henkisellä tasolla rakastan häntä puhtaasti ja tulen aina rakastamaan. Hän on ollut hyvä opettaja. Ei ollutkaan se elämäni mies... Onneksi.  ;)

Mutta siis kun energiakenttäni ei tunnu kolahtavan kenenkään kanssa. Mietin tota nyt sitten, että mitä jos kukaan ei tule enää tuntumaan missään. Niin siinä se sitten olisi. Kuolisin, siirtyisin elämien välitilaan ja kai se sieluperhe olisi siellä ja kaksoisliekki. Ei ainakaan tarvitsisi teeskennellä, että olisi rakastunut.  8) ENKÄ aio henkiselläkään tasolla rakastaa exiäni, just se siinä on, siinä oli se sielunyhteys minkä he katkoivat. Luulen että siinä on tapahtunut jotain..

Onko sinulla muuten joku teoria tähän asiaan? Ei kai joku voi henkistyä äkkiä niin, että ei tule tunnesiteitä sitten millään? Äskenkin törmäsin erääseen ent työkaveriin, joka on nainen, ja tosi bisneslookki, no hän on jostain miehestä eronnut ja uusi tullut. Pidän itseäni valoisana ja avoimena, mutta jokin.. ei toimi. Ja siis kun ulkonäkökään ei ole paha. En kieltäisi jos olisin ihastunut. Viikonloppuna tapaan jonkun ja täytyy sitten miettiä onko se enemmän kuin fyysistä. Puhuisinko läpiä päähäni, jos väittäisin olevani ihastunut!

Henkisyys on sitten sitä itteensä. En ole koskaan sanotaan nyt  henkisessä tilaisuudessa rakastunut, minuun kyllä pari ihastui vähän liikaa..

Golden Spinx
Luulen etta sinun tehtavasi talla hetkella on kehittya sinuna-ilman toista osapuolta=maskuliinista, ehka nostat tasoasi?  :coolsmiley:

Huokaus.... :-\

Haluan vain niin paljon rakastaa... Olla jollekin se joku... Pitää huolta... Olla lähellä...

Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi on kutsunut ketään rakkaaksi.. Kissaa ei lasketa.

Sehan on vanha juttu, rakkaus tulee silloin kun sita vahiten odottaa  :smitten:

*yrittää huijata maailmankaikkeutta..*

NYT juuri, minä odotan kaikista vähiten, että elämäni mies soittaisi ovikelloa!

*pistää silmät kiinni ja odottaa*  ;) ;D

Itse Vaaka naisena ihastuin ennen harva se hetki :smitten:.Olen myos nahnyt elaman nurjan puolen ja tutkin sita kaikista aspekteista ( nousu skorppari ) 8)Ja pyrin aina etsimaan sita totuutta..Vaikka siihen menisikin vuosia. :uglystupid2:
Ja mehtaankin on menty :2funny:, mutta eteenpain menty..

Ihastunut ihminen peilaa itseaan, vastapuoleen. Ja kun vastahuomio annetaan. Paiva piristyy kummasti.
Yleensa psyyke valitsee vastakappaleensa yllattavan tarkasti, vaikka henkilo pitaa asiaa taytena yllatyksena..( ...HEi mista TOI nyt ilmesty... :o :smitten: )
Ihmisen kehokieli on aarimmaisen tarkkaa, mika tulee satojen vuosien takaa, ja jota mieli ei edes kerkea tiedostaa. :o

Kun ihminen tuntee olevansa huomioitu, rakastettu, mika kuuluu elaman suurimpiin perustarpeisiin.
Vaikka kyseinen henkilo olisi avioliitossa, niin ihastumisia tapahtuu
tuon tuosta, ne johtavat johonkin tai sitten ei.
Moni vastaavanlaisessa tilanteessa oleva sanoo pokkana kuuluvan sen jokamiehen/naisen tarpeisiin.
Koska eihan niin mainiota ja taivaanlahjaa voi yhteen sitoa.
Sehan ois hukkaan heitto ;)
Arki on arkea ja nama ihastumiset ovat elamaa suurempaa ja voimavaroja.
Ihastunut ihminen ihastuu siis itseensa ja omaan ihanuuteensa, mutta kun arki saapuu ja rakastavaiset ei olekkaan kohteliaita toisilleen..
Se ei olekkaan kivaa enaa..

Tassa kohdin asioista tulee rumia, ja tassa kohdan taytyisi alkaa katsomaan niita itsensa heikkoja puolia.

Kokemuksesta voin kertoa kivaa se ei ole.

Ja moni ei viitsi katsoa sinne edes koko elamansa aikana.
Pakoteita loytyy ja paljon.

Vaikka kyseinen tapahtuma onkin suuri avain elaman onnellisuuteen ja mielentasapainoon. Tilaan jossa on hyva ja kokonainen olla.  :angel:
Ihminen oppisi rakastamaan noyrasti itseaan ja elamaa.

Nyt en tarkoita Narsistisia paskapaita :crazy2:, Jotka tekee elamansa ja muiden helvetiksi, koska ne on vaan niin..vit..n TAYDELLISIA :idiot2:

Ne kohtaamiset, katseet, pienet tuokiot, jotka saavat jalkamme vapisemaan ja sydammen hakkaamman hullunlailla.
Ja viela seuraavana paivanakin olemme asian lumoissa..
Ovat valahdyksia omasta rakkaudestamme, ja miten ihanalta ja voimakkaalta elama tuntuukaan, joka solussa.
Avaimet ovat meissa itsessamme!
Ei kummpanissamme, vaikka peilinamme ja apunamme toinen ihminen onkin olemassa olollaan.
 
Etta tammosta... ;)

Siinapa se, sanoit sen hyvin kauniisti!

 ::) Kiva kun kelpasi.Oon kauhiassa flunssassa ja oikein kirjoitus on hakusessa, kovastikkin.
Mutta paa asiahan ois, etta juonesta sais kiinni :coolsmiley:

Jep. Kehityn. Mutta ihmettelen taas miksi törmään aina ongelmaisiin miehiin, joiden todella kuuluisi kehittyä. Vaikea tasapainotella edelleen henkisyyden ja normaalien halujen kanssa. Jos keskittyisi henkisyyteen ei kaipaisi kait läheisyyttä. Olisi henkiset tuttavapiirit, onhan nekin suht ok. Ja kaikki tuntuvat, niin moni, joko ongelmaiselta tai kovalta ja kiireiseltä. Sitä tarkoitan sillä että nytkin eräs ihastus taitaa olla ohi - saatan välittää jostakusta, mutta en jaksa ongelmaisia. Jää vain yksi tapaus, en tiedä kauanko jaksan flirttiä, pitäiskö tavata, miltä se sitten tuntuu, kun en ole kuitenkaan kovin ihastunut. No, joo.

Jep. Kehityn. Mutta ihmettelen taas miksi törmään aina ongelmaisiin miehiin, joiden todella kuuluisi kehittyä. Vaikea tasapainotella ...

Enhan pilaa paivaasi, sanomalla ettet sa niihin noin vaan tormaa   ;)
Ihmettelin nuorempana, etta miksi aah  :smitten: , niin komeat, mutta
pissiaivovellihousut osuu mun kohdalle, vaikka ite oon ihan toisenlainen.
Ja vuoristorata elamam alkoi..

Kun tekee matkan itseensa, menneisyyteensa, ja heikkouksiin ja vahvuuksiinsa..
Niin kylla ne niin :smitten: ihanat ja komean vaarallisen dynaamiset
miehet olet ihan itse valinnut ::)
Been there seen that  :uglystupid2:

Eilinen kun ei ollut edes vaarallinen ja komeuskin oli vain suhteellista.. mutta kun tuli sellainen olo että siinä taas joku tarvitsisi henkisyytensä heräämistä, eikä juopottelua, niin mitä teen. Hän hermostuu jos sanon asiasta ja jos en, syöksykierre on valmis. Niin että en mielellään tapaisi tällaisia enää..kävihän sen edellisenkin kanssa niin, että kun olisi pitänyt kehittyä, mieluummin lopetti suhteen.  Alkaa olla vakiokäytösmalli, tosin nyt en ollut rakastunut.

Rupesin vakavasti miettimään onko rakastuminen ja ihastuminen harhaa. Vai onko TODELLA tarkoitus oppia jotain? Onko sielun rakkaus ja välittäminen harhaa?

Matka on pitkä ja polulla monta vastaantulijaa..  ;)

Rupesin vakavasti miettimään onko rakastuminen ja ihastuminen harhaa. Vai onko TODELLA tarkoitus oppia jotain? Onko sielun rakkaus ja välittäminen harhaa?

Taas jatkan paasaamistani.Niin kauan kuin tuollainen herattaa sinussa, juuri tuollaisia tunteita, sinulla on lapikaymatta asioita itsesi kanssa  :)
Usko minua..kun olet ehjempi..vastaava tilanne ei herata sinussa
minkaanlaista reaktiota, kiinnostusta kyseista henkiloa kohtaan.
Elat omaa hyvaa elamaasi ja annat muidenkin elaa  :smitten:
Nain olet oikeasti itse vahvempi ja tosipaikan tullen vahvempi auttamaan tarvitsevia.
( Huh..tekstini kuulostaa ihan seurakuntapastorin puheelta  :coolsmiley: )

Kun olen ehjempi? Tuo harha-juttu nyt tuli napattua Aikainviisaudesta. Kyllähän suhteen jälkeen, kun ei tunne enää rakastavansa jotain henkilöä ja miettii rakastuako taas, koko juttu alkaa tuntua kyseenalaiselta. Kenties rakkaus on jotain pätkätyötä? On suuret tunteet ja kaikenlaista, ja äkkiä sitten ei olekaan vaikka mitä tekisi. Vai mitä valonkantaja ajattelee?

Auttamaan muita? En halua koko ajan olla auttaja, sehän tässä on se juttu.

Ehkä sun olisi GS aika unohtaa ne miehet ja oikeasti keskittyä omaan elämääsi. Mieti mitä haluat ja mistä nautit ja pyri siihen, ja rakasta oikeasti itseäsi. Et kai tuossa tilassa pystykään ketään auttamaan, vaikka haluaisit. Kuulostat ehkä hiukan pakkomielteiseltä tuon henkisyyden löytämisen kanssa. Ethän sinä voi muita pyytää henkistymään tai kehittymään, nehän on jokaisen omia asioita. Elämä kuljettaa kaikilla eri tahtiin ja eri reittejä, voi kun et noin tuomitsisi ihmisiä. Minusta henkinen ihminen voi olla sellainenkin ihminen jota ei pätkääkään kiinnosta astro.fi-foorumin asiat, vaan on muuten tyytyväinen ja tasapainoinen. Ties vaikka tasapainon saavuttaa jääkiekkokaukalossa kokiessaan yhteyttä joukkuetovereihinsa, niinkuin sinä pyrit yhteyttä kokemaan meditaatiopiireissä...

Yhdyn mielipiteeseen, että kohtaat näitä ihmisiä niin kauan kuin et ole uskaltanut näitä asioita kohdata ja työstää itsessäsi. Keskittyisit nyt vain itseesi. Olet muutenkin niin katkeran kuuloinen, että varmasti manaisit kuinka hyvässä miehessä tahansa esille näitä huonoina pitämiäsi piirteitä...Ehkä kykenet rakastamaan toista sitten kun rakastat itseäsi? Ja saat myös vastarakkautta?

Vihaaminen ei auta  :smitten:

Hmmm. Sinun kannattais tutustua tuohon ihastumisen ja rakastamisen eroihin. Miten heijastat asioita ulkomaailmaan ja kuinka vastaan otat niita.
Se vaatii paljon toita ja hiljaista miettimista ( asian sisaistamista )
Kylla ne vastaukset sitten loytyy  ;)

 :smitten: Tess kerkesi mua ennen  ::)
Joo mun viesti oli Goldenille.
Olen Tessin kanssa samaa mielta. :coolsmiley:

Indico, tuo tekstisi oli hyvä... Ihastuminenhan on juuri sitä, näkee väläyksiä siitä omasta kyvystään rakastaa ja olla rakastettava. Se kohottaa itsetuntoa.

Mutta en minä pakene "oikeita" suhteita, olen sitoutuvaa tyyppiä sitten kun kolahtaa... Tiedän mitä on parisuhteen haasteet, ei ole hirveän pitkä aika siitä kun 3v.:n suhde loppui. Osaan kuitenkin pitää suhteessa sitä ihastumista ja kipinää yllä loputtomiin, vetää sen kuin ässän esiin hihasta keskellä tylsintä arkea ja tartuttaa sen vastapuoleen...

Nyt alkaa vähitellen tuntua, että uusi saisi jo niinkun tulla... :)

Samoja ajatuksia minulla kuin Tess:llä.

Minustakin on hieman ikävää kuulla että GS on yrittänyt muuttaa ja muovata kehitystä toisessa.

Ajattelen kuitenkin niin, että myöskään GS:n ajatusmaailmaa en aio pyrkiä muuttamaan. Mitä järkeä siinä olisi? Jokainen ajattelee niinkuin ajattelee ja tekee omat suunnitelmat elämästään.

Muutokset tulevat aina omasta päästä ja omasta tahdosta. Pakollisesta muutoksesta tulee painiottelu, I think  ;)

Totta tuokin Lari!  ::)

Tänään on sellainen päivä, että kaikki netissä ja netin ulkopuolella suhtautuvat jotenkin nihkeästi kaikkeen mitä sanon. Paras olla hiljaa.

MINULLA ei käsittääkseni ole "pakkomielle" henkisyydestä, olen sen asian kanssa aika sujut, mutta henkilöt joita tapaan ovat oikeasti ongelmaisia. En aio lakata tapaamasta ihmisiä, vaikken rakastuisi, mietin vain mitä tehdä kun ongelmia tulee. Antaa jonkun tuhota itsensä vaan, tai muuta vastaavaa? En tiedä edes olenko katkera, olen vain realisti ja sanon asiat niinkuin ne on kohdattu. Pystyn antamaan paljon rakkautta mutta tapaamani miehet on 2004 lähtien olleet todella hankalia (2 kpl). Siinä välissä oli helpompi tapaus, joka itsekin ihmetteli että miten tämä näin helposti sujuu. Viimeisin hankala juttu (tätä ennen) loppui -98 ja ajattelin, ettei enää toistoa. Tiedän yhden henkilön, joka ei vaikuta ongelmaiselta, mutta hänelläkin naissuhteet vaihtelevat suuntaan ja toiseen.

Rakastan itseäni, minulla ei ole itsevihaa, en koe olevani ongelmainen, en ole missään "tilassa" mistä pitäisi olla huolissaan, muiden kanssa ei vain synny tunnesiteitä helpolla. Kanssani ihmisille alkaa muutosprosessi. Ennen muuten ajattelin että rakkaus olisi yksinkertaista, sitä vaan rakastuu. Sitten tulikin tämä henkinen kehitys ja äkkiä onkin tappelu siitä, kuka muuttuu ja miten muuttuu ja kenen kehittymistä saa toivoa tai ei. Ja on totta että koen ihmiset aika kovina nykyään. Unohtuuko täällä jo mitä olen ennen sanonut? Ihmisillä joihin tutustun, ON jonkinlaista kiinnostusta henkisyyteen, mutta ehkäpä se vauhti kanssani on liikaa. Pystyn tosin itse olemaan "vähemmänkin" henkinen tarvittaessa. En siis pakota. Eräskin imi tietoa kauttani ja sitten vain säikkyi.

Mutta tämä on ihan hauska kuulla nyt sitten palautteena, että jos joku on vaikka pahasti alkoholisoitumassa, niin hän tekee oikein ja minä teen väärin, jos huolehdin ja välitän=pyrin muuttamaan jotain ennen kuin tyyppi on juonut aivonsa pellolle. Selvä..vai sanoisitko sinä tästä kundeille, valonkantaja?

Jaa alkoholinkäytöstä...?

Tuo viimeisin mies oli kännissä joka pe-su, eikä ollut mitään pikkutissuttelua. Kyllähän minä joskus vihjasin että voisi juoda vähempi, mutta oikeastaan en sanonut sitten enää mitään. Kun ei se tyyppi lopeta. Päätin vaan että en ole enää tekemisissä sen kanssa...

Mun on aika paha moralisoida kenenkään alkoholinkäyttöä. Toki jos jostakin ihmisestä huomaa että se on alkanut juomaan huomattavasti enemmän, yritän ottaa selville miks tyypin on paha olla. Mutta itse juomiseen en puutu, se on jokaisen oma asia...

Sepä se kun minulla näkyy aina tulevan juuri ääritapaukset kuvaan. Ne, joilla esim juomiseen tai aineisiin tulisi puuttua. Jotain aina paljastuu kun vahingossa ihastuu tai saa jonkun intohimojutun jonkun kanssa. Niin, heidän sisäisen jumalaisuuden vastuullahan he ovat, mutta miten hyvin se ääni kuuluu heille, se on eri asia. Tietysti jos jonkun nyt on pakko tuhota kehonsa tässä elämässä niin saahan sielu uuden mahiksen, mutta tuhlaustahan se on. Surettaa kun joku ei löydä voimaansa ja on ahdistunut itsekseen, kun minä en ole. Tai vielä hullumpaa, ahdistunut rakkaudesta. :idiot2: :laugh:

Mulla on Saturnus 7:ssa ja ihmissuhteet ovat olleet minulle opettajana niin kauan kuin muistan. Olen oikastaan vasta hiljattain tajunnut tämän. Vaikka pidän "ihmisistä", niin olen hyvin valikoiva ystävien ja kumppanien suhteen. Etsin ikään kuin täydellisiä ihmissuhteita. Mistäköhän niitä löytää? :-\ Uskoisin, että läksyni on: hyväksy ihmiset sellaisena kuin he ovat. Olen myös ollut herkkä ihastumaan, mutta varsinaisia suhteita on hyvin vähän, liekö se juuri Saturnuksen rajoittavaa vaikutusta?

BTW:luin jostain, että aurinko 7:ssa merkitsee sitä, että tuleva puoliso on hyvin "dignified", kunnianarvoisa, viehättävä. Ehkäpä tulevassa puolisossasi on/tunnet vetoa leijonamaisiin miehiin, näyttävyyteen ja teatraalisuuteen?

Kuka tuntee? ai joo, valonkantaja.

Minullahan on 4,7 tyhjiä ja Saturnus 5-huoneessa..tuo kyllä kohdallani kuulostaa just siltä, että kun sitten ihastuu/ rakastuu, tulee ongelmat kuvaan. Mutta tarkka kuvaus asiasta on tämä:
 8)

Saturn in the Fifth House    5th hs

You are more reserved about expressing yourself than most people. This may be because you are afraid of making a bad impression or because you feel you should live up to very high standards of behavior. It is difficult for you to play like other young people, because you feel that you are wasting your time. You prefer games that teach you something or train you in a useful skill.

You prefer to be around serious people, especially those who are older and, you believe, wiser than yourself. Unconsciously you think of such relationships as learning experiences.

Your reserve and shyness may lead to misunderstandings with people your own age, and you may find it difficult to form friendships with them. However, you will probably have a few relationships that are quite good, so you shouldn't feel especially lonely.

*Lue valonkantaja astrodienstin Astro click portraitista että mitäs ne planeetat siellä vaikuttaakaan.

Scorpio Rising, juu aivan! Mun miehet on ollu jollakin tavalla aina hyvin itsevarmoja, ulospäinsuuntautuneita supliikkimiehiä... Au-rapu poikaystävilläni oli kummallakin leijona nousussa ja muutenkin paljon tulta. Karismaa, sitä  pitää löytyä. Ei tavallista nyhveröä.  ;D

Koen oloni tällaisen ihmisen kanssa turvalliseksi.

Ihastuminen on mahtavaa  :smitten:  :smitten:

Mutta se täytyy osata erottaa oikeasta rakkaudesta  :coolsmiley:

Valonkantaja, olen monestakin asiasta kanssasi samaa mieltä   ::)

Toista ei voi muuttaa, ellei tämä itse halua.. toki pitää huomauttaa jos ei esim. pidä toisen juomisesta, jos asia ei muutu niin ei sitä ole kenenkään pakko sietää.. ja jos näin tekee on aivan turhaa olla muulle maailmalle vihainen omasta valinnastaan   ::)

 Paljon ihastumisia kaikille.. :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

miksi mies on naiselle pakkomielle. hyvinhän sitä ilmankin pärjää.
kun ensin itseensä keskittyy, sitten vasta voi toista rakastaa.

ihastuminenhan on vain kemiaa, ei mitään henkisyyttä..

Luinpa tätä ketjua piitkästä aikaa, ja tuo viimeinen lause jäi pyörimään mielessä.. Öhm, miksi kemia ei olisi henkistä?  ???

Itse ainakin tunnen aina kasvavani itsenäni huippuuni, silloin kun olen ihastunut. Uskallan ottaa riskejä, saan annoksen ylimääräistä endorfiinia ja adrenaliinia vereeni ja toteutan itseäni. (Siis asioissa, jotka eivät millään tavalla liity ihastukseeni).. Siinä mielessä ihastuminen on minulle elämän eliksiiriä ja lisää motivoituneisuuttani elää tätä elämää täysillä.

Arvatkaas mitä, minä olen ihastunut.

Tai oikeastaan aloin ajattelemaan, että ehkä vaan innostun ihmisistä, koska ihastun myös naisiin, eikä siinä ole mitään seksuaalista. Ehkä olen käyttänyt koko ajan väärää termiä. Olen ihmisrakas.  :)

Irish, ymmärrän TÄYSIN mitä ajat takaa. Olen tässä suhteessa kyllä sielun sisaresi  :smitten: Ja nyt kun EN ole ihastunut, en juurikaan jaksaisi edes elää.   :-[

Hei, tässä ovat koko elämäni vakavat ihastukset ja seurustelut aikajärjestyksessä aurinkomerkeittäin.. Huomasin jotain mielenkiintoista.  :o

 :rapu: :rapu: :rapu: :rapu:  :harka: :jousimies: :kalat: :jousimies: :harka: :harka: :neitsyt: :rapu: :jousimies: :neitsyt:

Minulla on aika suppea valikoima! Siis ei toki määrällisesti..  :2funny: Vaan merkeissä.. Nuo ovat kaikki sellaisia, joiden kanssa on ollut molemminpuolista rakkautta, vaikkakaan ei olla jostain syystä sitten pystytty muodostamaan kestävää suhdetta.

Nyt on  :jousimies: putoamassa kelkasta ja  :neitsyt: harkintalistalla.
Ihmettelen kovasti miksi ei esim. yhtään oinasta tai vesimiestä.  :idiot2: :idiot2:

No mä olen jo ala-asteikäsenä lukenut horoskooppikirjoja ja ollut kiinnostunut.. Tottakai eka asia mitä pojalta kysytään on sen horoskooppimerkki.. MYÖS kaikilta yhden illan tyypeiltä.. ;D

Huomasin ehkä jotain vähän liian hämmästyttävää
Isä  :aurinko: :neitsyt: :askendentti: :jousimies: :kuu: :rapu:
Äiti  :aurinko: :rapu: :askendentti: :harka: :kuu: :oinas:

Kaikki paitsi  :oinas: stemmaa.. Paitsi kahden rapu-nousuisen kuumerkki oli  :oinas: ja ne oli mun pisimmät suhteet.. Eli samoja merkkejä pyöritän kun äiti ja iskä! Jipii....  :buck2:

Mulla taas on merkkivalikoimaa  ;D mutta kaikkia nykyisiä tai entisiä vaivaa sitoutumiskammo ja hullu tilan tarve.  :-[ Ehkä sitten minuakin jos peilejä toisillemme olemme. Ehkä hylätyksi tulemisen pelko on niin suuri, etten edes uskalla kohdata sitä ja jätän toisen ennen kuin mikään suhde ehtii edes alkaa.  :-[

Miten olet Irish ikinä jaksanut rakastaa 14 ihmistä?

Tuo on minulle käsittämätön suoritus, huh huh. Pääsis edes siihen neljänteen asti. Puhun vakavista.
 :P

Itse kehittelen juttuja vielä kun edes ystävyydellä ei ole mahdollisuutta toimia.

Mutta ei voida sanoa että elämä ei ole mitään, jos ei ole ihastunut. Pitää vain tehdä muuta. Oli se muu mitä tahansa, työ harrastus henkisyys.  ;) Aika lentää. Kai sieltä joku on tulossa. Olen muuttunut laiskaksi kuin exäni tuossa asiassa. AP kartta, liikahda jo..

Yulunga, mihin se suhteesi meni? Käsitin että olit rakastunut, sitten tauolla, loppuiko se kokonaan? Samoin taisi käydä aquariukselle?

Ei kai se jaksamisesta ole kiinni rakastaako vai ei.  :)

Huhhuh, nyt olen vähän pyörällä päästäni.. Sain nimittäin selville, että tuo ketä luulin jostain syystä neitsyeksi onkin rapu! Ja toissapäivänä baarissa tutustuin jälleen uuteen mieheen, joka on myös rapu.  ;D

Voi voi..  :idiot2: Toisen kanssa vietin toissapäivän, toisen kanssa eilisen. Ei siis vielä mitään sutinasutinaa, mutta kuitenkin.. Kauheeta pyöritystä, nyt pitää alkaa tosissaan miettimään mitä teen, kun ei tämä ole kauhean reilua, vaikka ihan tapailuasteella ollaan. Ahneillahan on paskainen loppu!

Meikän pyöritykset ei sitten varmaan ole mitään kun ne tapahtuu "vain" bisneksissä..  :2funny:

Mulla On seiskahuoneessa paljon planeettoja:
 :rapu: :aurinko:, :merkurius:, :venus:,  :kaksoset::vesta:, :chiron: ja  :leijona: :mars:....

Sitä mä oon kummastellu et miks en helposti ihastu ja oon hirveen valikoiva miesten suhteen. Mikään ei tahdo kelvata vaikka niitä mieskanditaatteja ympärillä pyöriikin ihan kohtalaisesti. Sitten kun ihastun ,se on ihan totaalista. Suhteet ei yleensä kestä kovin kauaa, mutta ovat kyllä täynnä intohimoa.

On se jaksamisjuttu.

Hmmm.. Nyt sain selville tuon toisen rapumiehen syntymäpäivän, mutta en aikaa..
 :aurinko: :rapu:,  :kuu: :mars: :vaaka:,  :merkurius: :venus: :kaksoset:...
Mietityttää vaan tuo kuuvaaka, niistä ei ole hyviä kokemuksia.  :idiot2: Mutta ehkäpä nousumerkki vielä saa jotain uutta meininkiä tähän mieheen! Aika ujon oloinen..  :)

Valitettavasti minun täytyy snaoa tuosta Kuu-vaa'asta vähän samaa. :( Kaikki tapaamani Kuu-Vaa'at ovat jotenkin tavallaan ujoja, tietyllä tapaa todella pasiivisia ja jotenkin sellaisia diplomaattisuuden yliajamia tunneongelmaisia. ;D Kuu-Vaa'at ovat useimmiten aivan loistavaa jutteluseuraa, mutta sellainen tasaisuus huokuu heistä tietyllä tapaa, sillä he haluavat niin säilyttää sen vakauden niin kovasti, että missään asiassa ei kuohuta ja kaikki on niin tiptop. ;) Itse kun olen temperamenttinen "kupin keikuttaja"  :kuu: :rapu:, niin en ole ikinä kunnolla päässyt samalle tasolle näiden hyypiöiden kanssa. Mutta sinulle voisikin sopia vähän paremmin, sinulla kun on tulta kartalla hallitsevana enemmänkin.  :)

jaaa... minä olen  :kuu:  :vaaka: eikä elämässäni saatika sitten tunteissani ole mitään tasapainoa  :idiot2: Diplomaattia minusta ei saa tekemälläkään, mikä varmaan johtuu tulesta ja vedestä, joten luojan kiitos nykyään osaan jo käyttää tuota vaa'an passiivisuutta kaikessa koheltamisessani...  :o  ???  :buck2:

Hmm, voi olla, että näkökulmani on vähän tietty värittynyt, koska nyt kun mietin, niin toisaalta näillä kaikilla tuntemillani Kuu-Vaa'oilla on ollut aika paljon myös maata kartalla...Mutta siis, minusta Vaa'assa on tietynlaista sellaista harmonisuuden hakemista, tasaisuuden hakemista, tuntuu että Kuu-Vaakojen suurin toive olisi elää sopusoinnussa omien tunteidensa kanssa. Se onkin sitten eri asia miten se hoidetaan - joko niin, että tulee ylidiplomaattisen loogiseksi ja unohdetaan ne omat tunteet kun ne ovat niin hankalia käsitellä (monella tuntemallani kauris-vaaka -tyypillä on paljon tätä asennetta) tai sitten heilutaan suunnasta toiseen, päättämättöminä. Vaa'oilla on kyllä ihana taju kauneudelle ja sellaista luontaista sosiaalisuutta löytyy, todella neutraalisti tulee se sosiaalisten tilanteiden hoitaminen jotenkin.  :smitten:

jotenkin silleen  :askendentti: :vaaka:

Mitä vikaa ihastumisessa oikein on? :idiot2:
Minusta on ihanaa ihastua ihmisiin
ja teen sitä joka viikko ja uusiin ja vanhoihin tuttaviin ja ystäviin. :smitten:

Minusta on ihanaa saada sydämen tykytyksiä ja perhosia vatsaani. :)
Ihastumiset tekevät elämän kevyeksi ja nautinnolliseksi. :smitten:
Sillä on myös kaunistava vaikutus. :)

Rakastun sitten romanttisesti harvemmin,
mutta rakastan hyvin monia ihmisiä. :)

Ihastumiset tekevät elämän kauniiksi. :smitten:

7.huoneessa minulla on  :aurinko: :merkurius: ja :juno:

Asterix, et olisi voinut sanoa paremmin  ;)
Musta tuntuu siltä , että elämä on tylsää jos ei ole ihastunut  ::)
Mä ihastun kanssa jatkuvasti, se on taivaallisen ihanaa   :-*

                 :smitten:  Oinas73

 :D
Näin se on! :smitten:
Ihastumiset tuovat osaltaan tiettyä elämän laatua
ja nautintoa.  ;)

mulla on sama ongelma. en tunne ketään joka on tällä tavalla, ja monet pitävät minua outona sen takia. elämä on vaan niin tylsää kun ei ole ihastunut. minun ongelmani on kai se että aina petyn kun olen ihastunut. yritän parhaan mukaan osua samaan paikkaan samaan aikaan ihastukseni kanssa, ja jos ei mitään tapahdu petyn kamalasti. joskus myös huijaan itseäni ja luulen että olen johonkin ihmiseen ihastunut vaikka se ei ole totta. jos joku sanoo olevansa minuun ihastunut voin sitten vakuutella itselleni että olen tähän ihmiseen ihastunut vain siksi että haluaisin olla yhdessä jonkun kanssa.  :idiot2: fucked up.

Ihastuminen on ihanaa, mutta sitä ei pidä ehdollistaa,
että nyt pitää myös rakastua,
vielä vähemmän, että sen ihastuksen kohteen tulee rakastua. ;)

Ihastuminen ei ole vielä suhteeseen johtavaa rakastumista.
Se on hurmaantumista, ihailemista ja paljon pitämistä ihanasta ihmisestä. :)
Minusta on ihanaa nautia siitä tunteesta. :)
Se on myös tietynlainen kunnianosoitus
sille toiselle ihmiselle sukupuoleen ja seksuaalisuuten katsomatta.

Minä olen ihastunut tänäänkin.  :smitten:
Mickey on komea 29 vuotias hyvä kroppainen kaunis mies
ja visiitillä L.A:sta kotikaupungissaan Wienissä.
Hän on näyttelijä ja kokeilee siipiään Hollywoodissa tällä hetkellä. :)
Aivan uskomattoman ihana persoona! :smitten:

Astro.com sanoo mun 7.huoneesta näin:

"Uranus in the Seventh House    7th hs

You may have a certain talent for choosing unusual partners, at least ones who are quite different from yourself. For you , a partner is a source of discovery and learning in all areas of your life.

You may become involved in off-and-on relationships, either because of changing emotions or because of external factors such as finances or location.

It is wise, however, to think twice before abruptly ending a relationship that does not seem to be giving immediate satisfaction; it may just be in a dormant period. By acting hastily you might lose a very rewarding relationship.

You should look for a directly expressive lover who, although perhaps not particularly verbal, is very clear and honest about your relationship."

 

Ihanasti sanottu   :smitten:

hmm hyvä pointti!  :)  ;) mulla vaan aika vaikeaa noin ajatella. en vaan oo sinkkuna viihtyvä tyyppi, joten keksin tunteita joskus vain ettei olis niin tylsää.  :idiot2: outoa, tiedän. olisi ihanaa olla ihastunut ilman että toivoisi mitään suhdetta...  :-\ :(jos vaan vois.