Astro Foorumi

olen usein miettinyt, että olenko sittenkään se, joka päättää omista asioistaan... vaikka joskus tuntuukin että valinnanvapaus on esimerkiksi silloin kun saa valita mahdollisuuden, että laittaako punaiset vai mustat sukat. Mutta päätänkö todella se itse vai onko minulle joskus opetettu, että musta on punaista parempi, jolloin otan tietenkin mustat sukat. jos tätä alkaa miettimään ja ottaakin punaiset sukat, niin onko sekään oma päätös? jos joku vain leikkii mielelläni ja kehitti minulle tämän ajatuksen, jotta voisin todistaa itselleni valintani vapauden. entäs luonnonkatastrofit? en voi valita koska se minun kohdalleni tulee. 
  olemmeko siis todellakin itse oman elämämme herra vai onko kohtalomme ennalta määrätty?
  katsommehan me horoskooppejakin. Jotkut eivät välttämättä ota niitä tosissaan, mutta lukevatpa kuitenkin...

Kohtalo päättää kohtalostani, mutta mikä on kohtalo?
 ::)

 ... tai Kuka ON kohtalo, me kaikkiko - yhdessä  ???
 :smitten:

Kaikkeudenylläpitäjä = minä = me kaikki.

"Viisas hallitsee tähtensä, hullu antaa niiden ohjata itseään."

- vanha astrologinen sananlasku  :smitten:

okei... valitsin ehkä väärin sanani.. tarkoitin siis, että uskotteko kohtaloon? uskotteko olevanne oman elämänne todellisia herroja vai vain jonkun jumalan/demonin sätkynukke?

Niin, uskon kohtaloon mutta kuka/mikä määrää kohtalon? Se onkin toinen kysymys johon en uskalla edes arvata mitään. Esimerkiksi olisinko ikinä tavannut parhaan ystäväni jos he eivät olisi kauan sitten perheensä kanssa muuttaneet uuteen kaupunkiin ja jos en olisi silloin talvella ollut pihalla keinumassa kun hän ja hänen veljens'ä tappelivat vieressäni? Olisinko koskaan löytänyt nykyistä miestäni jos en olisi viime talvena mennyt ystäväni kehotuksesta tämän juttusille?! Kun alkaa miettimään enemmän ja yksityiskohtasemmin niin kaikkihan on kohtaloa, jopa se mitä otan seuraavaksi jääkaapista  :D

Minä olen itse kohtaloni päättänyt tai suunnitellut yhdessä Luojan ja muiden "yhteistyökumppaneiden" kanssa, ennenkuin tänne tulin.  ;) :angel:

Kitiara, minusta sinä olet tehnyt ihan oikean kysymyksen. Ainakin se minua innosti tai mielikuvaani innosti.

Joskus nuorena ajattelin, että olen vain pieni pieru tässä jossakin kamalan vikkelästi lentävässä hetkessä. Siis möykky, jossa ei ole edes minua, vaan vain kooste toisten ajatuksista ja opetuksista.

Sitten olen hölmööntynyt, sanoisivat järkeilevät ihmiset. Minä itse uskon viisastuneen. On jotakin tosi ihmeellistä, mikä ei pieneen järkeeni mahdu. Ja olen saanut siihen tukea ja todisteita muilta ihmisiltä, heidän ajatuksiaan kuunnellessa.

Pinnalta olen persoona, päällyslehtinen. Se pieni pieru. Mutta syvimmältäni olen osa jotakin ihmeellista henkeä, sielua tai voimaa, jolla saattaa olla monta nimeä.

Persoona saa siis luulla iloisesti, että voi puuttua kohtaloon. Ok.
Mutta sieluni on jo ennalta siloitellut joillakin tehtävillä elämääni, voihan sitä kutsua kohtaloksikin.

Mitä on siis kohtalo?

Uskon ettei tähän porukkaan paljoakaan fatalisteja mahdu.  ;D

Uskon vahvasti siihen, että ihminen alitajuisesti valitsee sen mitä kulloinkin tekee. Ja kaikella mitä ihminen tekee on tarkoituksensa  ::)

Jaa-a kohtalostani tuntuu päättävän se kohtalo.harvoin mulle mitää ihmeitä sattuu jos koskaan.Mun kohtalo ei ole kauheen mielikuvitus rikas,,,mistä lie sitten johtunekaa.Itse toki vaikuttaa myös asioihin,suuret jutut tuntuu olevan niitä harvinaisia herkkuja ja usein ne syntyy ajan ja sen kohtalon kesken tää vaan sit ottaa seuraamukset vastaan.

                                :'(


                    Sossutäti  ja  setäpoliisi.


                            :crazy2:   :police:


                               :2funny:

Noh,  :-\ hehän auttavat hädässä olevia  :angel: :smitten: :-*

Kohtalo on tilanteiden summa eli tuon vaitelman mukaan olemme itse vastuussa kohtalostamme ja positiivista on siina etta itse myos pystymme muuttamaan ns. kohtaloa-eli vastuu on kasissamme.
Vaitetaan jopa etta itse aiheutamme sairaudet itsessamme  :idiot2:

minä ainakin uskon että itse aiheutan omat sairauteni. Todennutkin sen olen sillä, että kääntymällä sisäänpäin, olen löytänyt mahdollisen ongelmakohdan. Kun se on hoidettu niin jopas on jo flunssa tai nuha kadonnut ^^ Kyllä keho kertoo jos jokin on pilesessä, on se sitten suur tai pieni asia.
aQuarius~ on mielestäni pelottavan oikeassa siinä, että mikään ei tapahdu sattuman kautta ja juuri se minua häiritseekin ^^ on tapahtunut monta asiaa matkan varrella mitä ei välttämättä olisi tapahtunut ilman niitä pieniä muutoksia. kuten esimerkiksi isäni tapasi vanhan lapsuudentoverini kapakassa, ja hänen avullaan sain taas uuden yhteyden häneen, josta päädyin miettimään omaa henkistä polkuani. Siitä olen kyllä hyvin kiitollinen  :smitten:

Et kai vain unohtanut verokarhua ja tuomaria!  ;D

Ihana ikuinen kysymys. Johon ei ole olemassa väärää vastausta...

Jos ajatellaan että jollain suuremmalla on suunnitelma tälle maailmalle, mitä kohti me koko ajan matkaamme, on päätelmä että kaikki on ennalta suunniteltu. Toisaalta, mitä sitten tässä yhteydessä tarkoittaa "vapaa tahto"? Tämä yksi kristinuskon pää ajatuksista... Heh... Yksi elämän suurista paradokseista.

Entäs sitten ajatus sielunvaelluksesta. Sen mukaan jokaisen hengen"kohtalo" tai tavoite on valaistuminen.. Tässä yhteydessä vapaa tahto on taas täydessä harmoniassa ajatuksen kanssa. Henkilö itse päätää kussakin elämässä, miten etenee...

Ehkäpä kohtalon idea on ikuinen valinta. Valinta siitä miten elää ja mihin uskoo...

...Jopas, olipa jaarittelua. Noh, mikä siinä. Jatketaan harjoituksia.

Olen sitä mieltä, että näennäisesti me itse, mutta se meidän oma päätöskin riippuu niin paljon kaikesta ympärillä olevasta.Kohtalo on kyllä mielestäni antanut meille tietyt rajat tähän elämään ja loput tulevat yhteiskunnan ja läheisten ihmisten taholta.Kuinka monesti kuuleekaan lauseen "Voi, että minä haluaisin, mutta ....." Vaikka kuin haluaisi laittaa ne punaiset sukat on pakko katsoa vaatekokonaisuutta, koska kuka se haluaisi olla yleisen naurun kohteena.
Jos täysin itsekkäästi toteuttaa omia halujaan, niin silloin pitää ihmisen kyllä olla hirveän vahva henkisesti ja luultavammin viihtyä hyvin yksin.Tämänhän me tavallaan opimme jo lapsena.Aina sanotaan, että lasta pitää kannustaa siihen mitä hän haluaa, mutta jos suunta ei ole vanhemmille mieleinen, niin jo alkaa todistelu siitä miksi suunnitelma tai valinta on väärä tai yksinkertaisesti kuuluu:"Lopetahan jo höpötys ja ota järki käteen !" Kyllä se ainakin minun mielestäni se täysin oma vapaus valita on vielä jossakin tulevaisuudessa, mutta eiköhän se sieltä tule, kun me ihmiset pystymme muuttumaan itse niin, että emme aseta vaatimuksia muille kuin itsellemme.  :)

                              :coolsmiley:


             Verokarhu lähetti kirjelmän: Pidä omasi, muttei

               mekään sulle mitään kyllä makseta, näinon.

                 Laamannin kanssa jutellaan niitä näitä,

                  aamuisin silloin tällöin, työmatkalla.


                                    :smitten:

olen miettinyt... jos kohtalolla on suunnitelma meitä vrten... On olemassa vain yksi lopputulos... Mutta jos se onkin niin, että meillä on olemassa valinnanvapaus miten lopputulokseen päästään... Tällöin tulos on vääjäämätön, mutta saammepahan ainakin pitkittää tai lyhentää päämäärän saavuttamiseksi.. eikös olisikin kaikkia tyydyttävä ratkaisu?  ;D

En usko mihinkään varsinaiseen kohtaloon. Elämällä on minulle tarjottavaa, johon voin valita, miten siihen vastaan.
Jokaisella ihmisellä on vapaus muuttua milloin tahansa ja muuttaa asenteitaan ja suhtautumistaan.
En kuitenkaan usko pandeterminismiinkaan. Vaan, että ihmisellä on vapaus valita... tässä hetkessä.
 :)

                            :aurinko:    :smitten:    :kuu:


                Höpsismi näyttää tien. Vaihtoehdoista selviää

                  luontevasti heittämällä kolikkoa, ja kas,

                    kruuna ja klaava kyllä kertoo sen,

                      mikä on oikea valintasi nyt.



                                    :2funny: