Astro Foorumi

Hei,

On tullut tässä mieleen, että mistä te vahvat naiset löydätte miehenne? Ja mitä merkkiä ovat kumppaninne? Onko mies sitten yhtä vahva vai kenties vielä vahvempi kuin sinä?

:smitten:  8)  :-*  ;)   :D :coolsmiley:  :crazy2:

Oma äitini on elänyt pian kolmekymmentä vuotta liitossa, jossa hän on vahvempi osapuoli ja vanhempieni välillä aihe on ollut ikuisuuskysymys ja ongelma. Isä olisi halunnut olla se perheen pää ja valtias, mutta ei ole sellainen luonteeltaan eikä se ole häneltä onnistunut. Jonkunhan vastuu on kannettava ja äiti sen on hienosti myös kantanut. Mutta ilmeisesti miehet haluaisivat aina sen pikkuvaimon ja olla se vahvempi ja päättävämpi osapuoli? Onko tässä pakko olla tätä vastakkainasettelua edes?

Tuntuu, että leijonanaisena olen itse aivan liian voimakastahtoinen ja vahva luonteeltani, että kukaan alkaisi millekään tai siis että siitä tulisi vakava suhde. Kavereita on paljon ja myös niitä, jotka ovat jänistäneet viime hetkellä. Minulle rakkaus on sitä, että siihen myös sitoudutaan. Olen ilmeisen vaativainen itseni lisäksi myös muilta ja se lienee minun ongelmani. Heikkouteni ja herkkyyteni on kyllä suurta sekin, mutta olen piilottanut sen aika hyväksi. Katsotaan, löytyykö sellaista miestä elämän aikana, joka uskaltaisi antaa leijonanaisensa säteillä ja olla esillä ja kestäisi sen, että olen vahva nainen ja antaisi minun olla, mitä olen.

-------------------------

 :leijona: 10:55 Kajaani

Inhorealistisesti sanottuna: emme mistään.

Fiksut, filmaattiset, itsestään huolehtimaan kykenevät naiset ovat potentiaalisia ikisinkkuja.

Mutta kirjoittelenpa lisää myöhemmin, nyt on muuta tekemistä.




   

No itselläni on aiemmin ollut ongelmana parisuhteessa kun olen kokenut olevani se vahvempi puoli, jotenkin tuntu, että sain aina päättää miten mennään ja miehet tekivät kaikkensa pitääkseen minut tyytyväisenä  :uglystupid2: sit juttu luiskahti silleen, että en nähnyt suhdetta kehittävää ja haasteellisena ja halusin eroon alko enemmän ahdistamaan  :buck2: ex kihlattu sanoi vanhimmalle tyttärelleni: Äitisi on liian vahva persoona minulle :coolsmiley: minulle se ei sitä edes uskaltanut sanoa ??? Outoa..on vaikeaa tosin löytää vertaisensa, mutta nyt tuntuu, että on löytynyt :smitten: aiemmin mun motto oli'' kerrankos täällä eletään, joten täysillä vaan'' ;D ja sen sai kyll nähdä miten moni putos kelkasta  ;)

Vahvasta miehestä!  ;D

Mieheni: 
:aurinko: :kauris:
:kuu:  :harka:
:askendentti: :leijona:
:merkurius: :kauris:
:venus: :kauris:
:mars: :leijona:

Pistää kampoihin ja huumoria löytyy! Yksi kahdesta tapaamastani miehestä, joka on koskaan pystynyt sanomaan vastaan ja ärähtämään jos meikäläisen määräily menee yli.

Niin ja myös tätä yhdistelmää saapi kommentoida  :)

KissaKuu meillä on jotain yhteistä, nimittäin syntymäpaikka Kajaani  ;D

Tässä mun kummpani joka saa mutkin hiljaseks  :o

 :aurinko: :vaaka:
  :askendentti: :neitsyt:
 :kuu: :harka:
 :venus: :leijona:
 :mars: :neitsyt:

Mun samat:
 :aurinko: :oinas:
 :askendentti: :jousimies:
 :kuu:  :jousimies:
 :venus: :oinas:
 :mars: :kauris:

Välillä aikas taistelua kumpi on pomo  :knuppel2:
Saapi kommentoida et sovitaanks ylipäätäänsäkkään  :)

         

              Oinas73

 

Ei ole löytynyt ketään joka olisi pysynyt. Mutta samalla kai vahvan naisen oletetaan kuittaavan sydänsurut ja reistailevat suhteet samoin vahvalla, olkia kohauttavalla tyylillä, ja sitten vahva nainen yrittää heikentää itseään. Ja edelleen heikot miehet ympärillä. sawotar onkin onnekas.

Leijonalle kuitenkin sopii joukkarimies, tunnen sellaisen parin, tai oinas. Huomaahan sen nettikeskusteluissakin että miehet koettavat viisastella tai lytätä vahvan naisen, harva on tyylikkäällä tavalla viisas tai vahva. Joo mutta onhan se leijonanainen sillä joukkarilla sellainen heikompi ja hieman allekirjoittanutta tyhjäpäisempi, eli hyvin menee. Ei liikaa haastetta, miehellä lokoisammat olot. Näkeehän sen miten nämä valitsevat jälkeeni. Tai minua ennen, paljon nuorempia pyöriteltäviä.

Antaisin miehen päättää, jos olisi kunnon mies, tasapainossa ja arvot ojennuksessa, en alkaisi vetää eri suuntaan. Nk vahvaltakin tai jääräpäiseltä vaikuttava veijari todennäköisesti onkin.. itsekäs.. ja jääräpäinen, ei vahva. Sitäpaitsi, eikös se niin mene että aina uuteen naiseen uppoaa sellainen kovan ulkokuoren alla oleva heikkous.

Ihminen kokee heikkoutensa tai vahvuutensa ilmeisesti aina suhteessa muihin tai haasteisiin. Jännä juttu.

Leijona + nousuleijona + venusleijona ei myöskään ole vertaistansa kohdannut - ainakaan vielä.
Ja vähempään en tyydy.

Minä olen kait sitten vahva nainen. Miehet saavat minusta kuvan että olen juuri sellainen joka menee heidän tahtonsa mukaan ja on se herkempi osapuoli mutta kun aikaa kuluu niin minusta tulee määräilevä, todella itsepäinen ja sellanen "maailmanvaltias". Kaikki entiset mieheni eivät osanneet olla ikinä minua vastaan ja he eivät osanneet muuta kuin pyytää anteeksi ja tehdä asioita niin kuin minä halusin.
Nyt olen vihdoin löytänyt miehen joka osaa sanoa takaisinkin jotain eikä tee asioita niin kuin minä sanon. Hän ei alistu ja on ihanan suora!!! Saa jopa minutkin toimimaan eikä miettimään liikoja  :)

Hän on:  :aurinko: :skorpioni:
          :askendentti: :rapu:
          :kuu:  :leijona:
          :merkurius:  :vaaka:
           :venus:  :jousimies:
           :mars:  :vaaka:

Minä olen:
 :aurinko: :vesimies:
 :askendentti: :neitsyt:
 :kuu: :leijona:
 :merkurius: :kauris:
 :venus: :kalat:
 :mars: :kaksoset:

Tällä vahvalla härkä naisella on skorpioni mies. Aivan tasavertaisia kumppaneita olemme, kumpikaan ei pidä toista "tossun alla".  :smitten: :-*

MIEHENI:                       

 :aurinko:  :skorpioni:               
 :askendentti:  :leijona:       
 :kuu:  :leijona:
 :merkurius:  :skorpioni:
 :venus:  :jousimies:
 :mars:  :skorpioni:

MINÄ:

 :aurinko:  :harka:
 :askendentti:  :neitsyt:
 :kuu:  :kaksoset:
 :merkurius:  :oinas:
 :venus:  :kalat:
 :mars:  :rapu:

Mun mielestä nää wahva nainen jutut on vähän hölmöjä  :2funny:
Kaikkihan me ollaan niiiiiin Wahvoja ja sitten miehet meitä pelkää  :crazy2:
Tai sitten ei...
Tuo wahva nainen juttu tuntuu olevan tekosyy olla pohtimatta omaa ehkä kakkamaista käytöstä, joka on se todellinen toisten karkottaja.

Nih..
mikähän se on tuo vahvan nimenomaan naisen määritelmä?  :idiot2:
Naisena vai naiseudessa vahva?

Että mikä on positiivista tai tuota Hurmeen kuvailemaa negatiivista vahvuutta naisessa/naiseudessa?

Wahvalla naisella on munaa;
tahtoa ja rohkeutta  :knuppel2:

Siis isommin yleisesti maskuliinisiksi miellettyjä piirteitä.

Eikä sille mahda mitään.
 

Vahva nainen?  ???
Eikö nainen oli vahvimmilaan silloin, kun 'suostuu' naiseksi?
Elämään naiseuttaan rohkeasti...
Toinen asia onkin jo sitten, miten kukin määrittelee naiseuden...
Ei ehkä ole sitä perinteistä 'kana'ajattelua' ollenkaan.
Muttei ehkä myöskään mitään miehistä mahcoilua tai uhoamista...(feministi-ajattelua ja tasa-arvon vääristämistä)
Naiseus on laaja-alaista...

Kyllä "vahva"nainen vetää puoleensa juuri itselleen sopivia kumppaneita.
 :-*
"Etsivä löytää" vai "Oleva kohtaa"
 :)

olet uskonut valhetta. niin minäkin olen, ja pitkään, mut en enää.

Minä en enää näe asiaa noin, ettei olisi olemassa kahta erilaista sukupuolta; miestä ja naista. Minusta se on kokreettista todellisuutta ja sen hyväksymistä pidän tärkeänä. En myöskään koe, että on kyse vain käsitteistä. Tiettyyn pisteeseen asti tietysti. Alueella, jolloin ei vielä nähdä puhtaasti tätä todellisuutta, on olemassa tuo käsitteellisen naisen ja miehen näkemisen alue. Jolloin voimme puhua naisen ja miehen malleista, siihen asti, kun emme tarvitse enää 'mallia' itsemme ulkopuolelta kasvaaksemme siihen mitä olemme. Voimme olla sitä mitä olemme.

Minulle heikkous merkitsee itsensä näkemistä ja itsensä rajallisuuden kohtaamista. Sen ei tarvitse johtaa 'voimannäytöksiin', vaan hiljaiseen hyväksymiseen.
Vahvuus on tässä, sen sisällä.
 :)

 

just noin! sinäpä sen sanoit mitä oon hakenu!
Konkreettinen todellisuus kannattaa hyväksyä...se että nää kehot on sukupuolisesti jakaantuneet, ja on kaikkea materiaalista olemassa.

nimenomaan hyväksyä ja ehkä rakastaakin, tai ainakin sietää :)

Muoks. muutenkin tuo koko viestisi oli hieno.

 ehkä se menee ensin niin että ensin voi tulla tuollainen vaihe mihin minä viittasin, että pitää hirveesti käsitteellistää. itselläni se johtui pelosta ja ymmärryksen puutteesta.

Hmm.. Kautta historian on ollut vallalla välin matriarkkaalinen välin patriarkaalinen -kulttuuri.
Naisten tai miesten hallitsemissa yhteiskuntamuodoissa on ollut ihan oleellisia toiminnallisia eroja niin rakenteessa kuin sisällöllisestikin, jotka heijastumaa siis naisten ja miesten luontaisista eroavaisuuksista. Esim. Suomessa korkean koulutussivistyksen taso on pohjautunut pitkälti naisten kotona huolehtimiin ja opettamiin lapsiin, miesten juostessa maailmalla sotimassa ja valloittamassa, materian perässä.

Tällä hetkellä elämme kai jonkinlaista murrosvaihetta, haemme valtarakenteiden muotoja ihan yhteiskunnallisestikin.
Naiseuden ja miehisyyden roolivaateet ovat muuttumassa.

Aikakautena, joissa naisten maskuliinisuus ja miesten feminiinisyys on yleistymään päin, määritelmät yksilön identiteetistä sukupuolisenkäytöksen osalta eivät ehkä käykään enään aiempiin muotteihin. Esimerkkinä on jo paljon yksinhuoltaja isiä, naisten tehdessä uraa.

Yksilöllisesti meillä on toki kaikilla omat vahvuutemme ja heikkoutemme, joita sitten tässäkin aikakauden yleisen sukupuoliarvomaailman mukaisesti määritellään.  :) 

Tässäpä oivasti kiteytettynä.

Ja mallit ovat muutoksessa - niinkuin kaikki on  ;D

Itsensä näkemisestä ja rajallisuutensa kohtaamisesta seuraa vahvuus just nimenomaan sen näkemänsä hyväksynnän kautta.
Käytännössä; en ehkä sovi esim. yleisesti naiselle asetettuihin raameihin, mutta olen silti tarkoitukseni mukainen tällaisenään.
Sen oivaltaminen auttaa hyväksymään "ympäristön" painostuksen, ja luottamusta odottaa ainakin sitten joskus kokevansa hyväksyntää sieltäkin suunnalta tälle omalle itseydelleen - sukupuolesta riippumatta  :-*

 :smitten:

Lainauksia:

Immanuel Kant:
"Naisellisia piirteitä kutsutaan heikkouksiksi. Ihmiset vitsailevat niillä, mutta järkevä henkilö näkee, että ne ovat vain työkaluja miesten käsittelyyn.

Harmoninen suhde kahden henkilön välillä ei ole mahdollinen kahden satunnaisen henkilön välillä. Toisen pitää olla parempi jossakin, jotta hän voi dominoida ja hallita. Miehen tulee olla parempi voimassa ja rohkeudessa, naisen luonnollisessa lahjakkuudessaan käsitellä miehen halua häntä kohtaan."


Thomas Pollock:
"Henkilöiden välinen läheisyys suhteissa vaatii symbioottisen suhteen. Avioliittojen huono tila johtuu siitä, että voimien tasapaino on kääntynyt naisten hyväksi. Voimakkaat seksuaalisen kiihottumisen kokemukset tekevät miehistä miltei aivopestyjä ja alttiita naisten manipuloinnille. Pelkkä yhdynnän odottaminen luo voimakkaan jännitteen ja sitä onkin verrattu huumeaddiktioon.

Päinvastoin kuin rationaalisen toimijan tapa olisi paljastaa totuus, naiset käyttävät toimissaan hyväksi hämäystä, totuuden piilottelua. Ensin naiset saattavat yrittää viettelyä, imartelua tai hämäystä ja jos se ei toimi, niin sitten uhkailua ja lopulta aseistariisuvaa kyynelehdintää. Toinen metodi, jota naiset käyttävät on taivuttelu. Toiset asiat nimetään ihaniksi aurinkoisella äänenesävyllä ja toiset asiat tuomitaan kylmällä äänensävyllä. Aristoteles sanoi: "Mitä väliä on sillä, jos naiset ovat päättäjiä tai että naiset päättävät päättäjien puolesta, lopputulos on sama."

Voidaan sanoa, että naisella on käytettävissään enemmän keinoja kuin Nato-joukoilla. Mitä miehillä on vastineeksi? Yhteiskunta on kieltänyt fyysisen voiman käytön ja miehen tienestit katsotaan osaltaan yhteiskunnan omaisuudeksi. Valtion tulisi suojata jäseniään toisiinsa kohdistuvalta vallankäytöltä, joten naisille tulisi asettaa enemmän rajoituksia. Jos rajoitukset vallankäytön suhteen olisivat jakautuneet tasaisemmin, näkisimme vankiloissa enemmän naisia kuin miehiä. Nyt vangeista 94% on miehiä, mikä ei ole tasa-arvoa vaan lähinnä siveetöntä."

En nyt sitten tarkoita loukata ketään, mutta kun aihe liippaa niin sopivasti sitä mitä olen välillä ihmetellyt...
Minä ymmärrän vahvalla ihmisellä sellaisen, joka selviää elämän normaaleista ja ehkä epänormaaleistakin vaikeuksista selväpäisenä, kasvaen henkisesti, muita arvostaen ja erilaisuutta ymmärtäen. Vahva ihminen kenties myös osaa kantaa vastuuta, unohtaa joskus itsensä ja ajattelee muitakin ja osaa pitää suunsa kiinni tiukassa paikassa eikä ole tarvetta jyrätä muita sillä "ainoalla oikealla mielipiteellään". Vahva ihminen on työtä pelkäämätön, voi "raataa kädet verilä" mutta ylpeänä tästä ilman katkeruutta.  :angel:
Miksi HIRVEÄN usein esim. työpaikoilla ja ihmissuhteitten tiimoilta kuulee puhuttavan hiukan erilaisista "vahvoista ihmisistä" eli sellaisista, jotka alistavat, joille ei uskalla edes huomenta sanoa, jotka huutavat ja määräävät tai ovat oman itsensä tunnossa niin vahvoja ettei kukaan muu ole oikeassa kuin hän. Hiukset nousee päässä pystyyn vieläkin kun muistelen erästä esimieheni mukaan vahvaa naisihmistä entisellä työpaikallamme, minusta hän ei ollut juuri muuta kuin p****n tärkeä pikkuneiti ovien paiskomisineen ja määräämisineen, vahvuutta en pystynyt hänessä valitettavasti näkemään millään!  :idiot2:
Onko helppo määritellä huonosti käyttäytyvä ihminen vahvaksi luonteeksi?  ::)

Minusta juuri tällaiset työpaikkojen kauhut ovat lähinnä heikkoja. Pätemisen tarve ja katkeroituminen ovat mielestäni ominaisuuksia, jotka kuvaavat työpaikka (tms.) -tyranneja. Taustalla on yleensä aina jonkinlaista vääryyden kokemista, mikä pitää purkaa toisiin ihmisiin, varsinkin kun sopiva kohde löytyy eli ns. alistuva persoona.

Itse olen vasta viime aikoina huomannut, kuinka toistan elämässäni käyttäytymistä, jonka olen vääryytenä lapsuudessa kokenut. Nyt olen alkanut ymmärtämään, ettei vahvuutta ole se, että kostan kokemani vääryydet muille, vaan se, että opin niistä ja pystyn muuttamaan ne rikkaudeksi. Olen kuitenkin alkutaipaleella ja teen ajoittain vieläkin näitä "mokia", mutta edistyksenä on se, että huomaan ne.... Vaikka olenkin vahva nainen, en ole sitä täydellisesti, niissä tarkoitusmuodoissa joita mm. tämän topicin alla on mainittu

Hyvä pointti!

Huonosti käyttäytyminen on ennemmin heikkoutta, jota ärhäkkäällä käytöksellä pyrkii peittelemään.
Vahvuus on luonteen lujuutta, suoraselkäisyyttä; joustavuutta vailla turhaa nöyristelyä tai ylpeilyä.

kuu hallitsee lukua kaksi,
        siksi siinä on feminiinistä herkkyyttä

"kiitän sinua rakkaani,koska opetit minulle luopumisen tuskan kautta rakkauden syvimmän olemuksen"

Jokainen exä on minua heikompi. Joukkari skorppari ja kauris. Skorppari eritoten, mutta sama näkyi joukkarissa tänä vuonna, vaikka hetken tunsin sen rakkauden siinä. Niin heikkouttaan ovat kaikki tylyjäkin suhteen jälkeen. Se joka on vahva voisi rakastaa.."naiset on vahvempia kuin miehet" "olet mies" (< toi oli paras)"ehkä olen arempi kuin sinä".. jne.. :buck2:

Vahva ihminen on sellainen tervaskanto, joka seisoo vastatuulessa kaatumatta. Se pystyy myöntämään virheensä ja ottamaan opiksi. Se nousee aina jaloilleen, kun paskaa tippuu niskaan ja huutaa että periks ei anneta prkl! Se auttaa lähimmäisiään ja suojelee heikompia. Se nousee aina jaloilleeen tuli eteen mitä tuli. ???

Kiitti nousukuu vastauksestasi :smitten:

Joo kyl me enimmäkseen sovitaan, ainakin joka toinen päivä  :D
Mä vaan epäilen et meidän riidat johtuu mun kuu-jouskarista ja hänen härkä-kuusta  :tickedoff:

              :smitten:     -Oinas73-

Heh, ajattelin otsikon luettuani aivan samaa  :)
Kovinkaan moni mies ei halua "alistua"... tosin nykyaikana nuoret miehet ymmärtävät vanhoja kurttunaamoja paremmin menestyviäkin naisia. Liian intensiiviset ihmiset tosin pelottavat joskus minuakin, vaikka itse olen melko voimakastahtoinen.

neiti ikisinkku

...hyvää kannattaa odottaa...
(Aika suurella todennäköisyydellä tämä tapaus voisi olla skorpioni... niin ... tai sukupuoliroolit helposti unohtava kaksonen!) :smitten:

Siinä se tuli, voisko paremmin sanoa!

Olen samaa mieltä.  :)

Mä olen signin? kanssa samaa mieltä siitä ettei kukaan ihminen ole vain heikko tai vahva, aika omituista ajatella niin.

En oikein usko, että kukaan muukaan täällä noin ajattelee.  ::) Vaihteleehan asiat ja tilanteet keskenään, aivan kuten yö ja päivä. Todellinen vahvuus on mielestäni juuri sitä, että hyväksyy itsensä sellaisenaan kuin on, heikkouksineenkin. Ettei aina tarvitse olla vahva ja jaksaa kaikkea.

Todellinen vahvuus on sitä, että antaa tuulen puhaltaa myötäillen sitä, aivan kuten puu huojuu tuulessa.

Niin on, mutta mä luulen, että samalla itsensä hyväksyminen tällaisessa maailmassa on maailman vaikein asia  :smitten:

Mutta sen voi oppia.  ;) :smitten:

Vahvempi...hmmm... No, olen voimakastahoisempi, tempperamenttisempi ja joissain asioissa ehdottomampi kuin mieheni. Silti olemme olleet sulassa sovussa jo vuosikausia. Hän osaa silti pitää puolensa vaikka antaakin helpommin periksi. Ihan nössöä miestä en kyllä katselisi  ::)

Hyvin sanottu!! Minusta Vahva Ihminen uskaltaa olla oma itsensä (tietenkin hyvän maun rajoissa), oppii virheistään, pärjää elämässä, ja jos ei pärjää, osaa pytää apua. Ei vahvuus tarkoita mielestäni negatiiivisia puolia.

Luen itseni näihin Vahvoihin Naisiin, samoin äitini ja mummoni (joka ajoi ajokortin 70-vuotiaana, koska miehensä ei enää voinut ajaa..!). Mutta nyt olen vihdoin kohdannut vertaiseni.  :smitten:

Minä olen:

 :aurinko: :leijona:
 :kuu: :kauris:
 :askendentti:  :rapu:
 :venus:  :leijona:
 :mars:  :neitsyt:
 :merkurius:  :neitsyt:

Hän on:

 :aurinko:  :neitsyt:
 :kuu:  :harka:
 :askendentti:  :harka:
 :venus:  :vaaka:
 :mars:  :vaaka:
 :merkurius:  :vaaka:

Kauaa emme ole tunteneet, mutta näyttää siltä että sovimme yhteen oikein hyvin... Ehkä asiaan vaikuttaa myös ikä, kun ollaan molemmat jo aikuisia, heh, ei tartte enää mitään esittämistä ja näyttelemistä harrastaa. Mutta siis: kyllä niitä miehiä vahvatkin naiset saa..!

Härkämieheni on kivirekeni, suuri rakkauteni, jota täytyy välillä potkia persuksille  ;D mutta kun sen saa vauhtiin, johan tapahtuu, paljon hyvää. Koskaan ei tuo kohella pää pilvissä... se on minun homma ja hän toimii "kivirekenä". Kun oikein pökityttää tämä ottaa sen vastaan kuin kärpäsen potkut  :tickedoff: mutta jos osuu arkaan paikkaan, johan mylväsee  :buck2: sit on tää pässinpää on hiljaa ja jupisee

niin, voisko siinä olla kuitenkin kyse siitä, että vahva nainen ei itse kestä "heikkoa" kumppania? Ehkä jokaisesta ihmissuhteesta on opittavaa. Itse olin ennen supermääräilijä, taistelin jokaisen kumppanin kanssa. Sitten aloin muuttua "tahallaan" feminiinisempään suuntaa, passiivisemmaksi ja aloin törmäillä hyvin vahvatahtoisiin miehiin. Sitten en kestänyt sitäkään. Ja nyt odottelen rauhassa, kattelen ja kummastelen mitä tapahtuu.  ;)

Positiivinen vahvuus naisessa on mielestäni sitä että nainen

- ei kuuntele toistuvia "selityksiä" joilla mies ylläpitää jotakin kielteistä taipumusta kuten juomista, vieraissakäymistä yms.

- ei yritä elää miehen puolesta, eli nainen elää omaa elämäänsä eikä käytä kaikkea aikaansa miehen huoltamiseen ja hoivaamiseen ikäänkuin tämä olisi pikkulapsi - ei tämä ole vahvuutta, vaan marttyyrin rooli tai läheisriippuvaisuutta

- ei ota mieheltä määräyksiä (saati turpaansa!) aivan kuin olisi miestä vähäisempi, vähä-älyisempi tai kerrassaan lapsi jota toisen pitää määräillä

Vahvalle naiselle sopii kumppaniksi aikuinen, itsenäinen mies jonka itsetunnossa ei ole mitään sairaalloisuutta siihen suuntaan että mies heittäytyisi tuon tuostakin lapseksi tai tyranniksi.

Omalla kohdallani ihanteesta uupuu jonkun verran puolin ja toisin, sillä olen vähän liian nössö ja toisaalta mieskin toisinaan kohtuuttoman lapsellinen. Itsekkäitä osaamme olla vieläpä molemmat. Enimmäkseen olen elämässäni kokenut olevani älykkäämpi kuin miehet joiden kanssa olen ollut suhteessa, ja jossain määrin se tietysti rassaa kun toiselle saa asioita neuvoa oikein rautalangasta vääntämällä. Olen lisäksi aika pitkävihainen, ja asioita kyllä selvitetään aika sanoisinko perusteellisesti kun sille päälle satun. Välillä meillä ei tässä nyk. suhteessa kumpikaan haluaisi antaa periksi missään asiassa, mutta yleensähän se on tietenkin mies joka on itsepäinen silkkaa typeryyttään. Minähän olen melkein aina se loogisempi ja viisaampi...

 :D

Se mitä karttani on syönyt näkyy tuosta alta, mieheni on:

 :kaksoset: :saturnus:
 :leijona: :askendentti:
 :vaaka: :aurinko: :kuu: :uranus: :pluto:
 :skorpioni: :merkurius: :venus:
 :jousimies: :jupiter: :neptunus:
 :vesimies: :mars:

Sanoisin itseäni vahvaksi naiseksi, sillä olen aina halunnut ja uskaltanut olla oma omituinen ja äänekäs itseni ja olen tavallaan aika itsevarma (joskushan sitä saa jotain "olen tymä ja ruma enkä osaa mitään" -kriisejä, mutta kyllä niistä selviää). En kuitenkaan luonnehtisi itseäni vahvatahtoiseksi, olen aina ollut hyvä sopeutuja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten osaisi pitää puoliani!  :knuppel2:

Mutta niin, niistä mieskokemuksistahan oli puhetta. Olipa tässä orastava suhde härän kanssa. Härkämies järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun kyseenalaistin sen, että miksi juuri miehen pitäisi olla perheen pää. Äijä yritti saada minut ruotuun lukemalla Raamattua, mutta minäpä tunsinkin Raamatun paremmin ja perustelin omat kantani. Tämän jälkeen mies on suorastaan pelännyt minua :) Suhteesta ei tullut tietenkään mitään, en kestä sovinistisia miehiä.
 Vesimiesmiehen kanssa tuli käytyä treffeillä, kunnes hän ilmoitti, että olen "hyvä jätkä" ja että hän haluaisi tytön itselleen. Hän ei pitänyt vahvaa luonnettani naisellisena :) Nykyään olemme kuitenkin kavereita.
 Nykyinen rapumieheni ihailee vahvoja piirteitäni. Hän on aivan ymmällään, miten samaan naiseen voi mahtua reippautta, poikamaisuutta, asennetta, kunnianhimoa, nöyryyttä, herkkyyttä, tunteellisuutta ja naisellisuutta :) Ehkä tämä mies ei pelästy luonteeni vahvoja puolia.

Mahtava tarina! Ja HYVIN sanottu, se on juuri tuo sekasotku että kykenee olemaan kaikkia tuota ja vielä tyytyväinen itseensä  ;)

 ;D

Olen monesti ajatellut, että suhteeni kaatuvat miehen huonoon itsetuntoon, nyt kun nuo sanat sanoit, niin uskon että se onkin juuri niin.  ;)

vahvuus ei ole päälle painamista.
heikko ihminen alistaa.



ehkä
vahva nainen antaa miehen olla se voimakkaampi, jos mies sitä henkisesti tarvitsee

vahvuus on se, jonka löydät vasta sisältä.

Niin, täysin totta Ave^^
Eikös joku antiikin aikainen tärkeä ihminen ole sanonut myös, jotta vahva ihminen myöntää olevansa ja on heikko...?
Ehkä vahvuus on sitä itsetuntoa, uskallusta olla juuri sellainen kun on? Onhan sekin totta, että jos on oikein "vahva", ei taivu, ei murru, voi kestää vaikka mitä mutta kun rasitus on liikaa, sitä katkeaa.
Tahtoisin itse nähdä oman vahvuuteni joustamisena ja itsensä puolustamisena, jotta turhia joustoja ei tarvittaisi  :-\ matkaa on vielä... taidan hieman kuulua kastiin, joka kestää ja kestää ja...

niin.... oikestaan kun miettii niin minua pelottaa myös se, että mies ei kestä "heikkoja" puoliani eikä vahvojakaan. Ne kun on niin äärilaidat. Hyvänä päivänä olen maailman valloittaja ja huonona en tule peiton alta pois. Ehkä omassa tapauksessani kyse ei ole vahvuudesta vaan sekopäisyydestä  ???

Tää on semmonen aihe, jota oon viimeaikoina miettiny. Kas kummaa kun sattui tupsahtamaan vastaan. Vahva nainen. Mikä se on ja miksi se on käsite, mutta vahva mies ei ole?
Minä olen niin vahva, että itseäkin välillä hirvittää. En tunne ketään yhtä vahvaa ihmistä. Se olisi suoraan sanoen miellyttävä tuttavuus, ja parisuhteessa etenkin nauttisin kun saisin joskus olla se heikompi osapuoli...että joku perhana hyväksyis munkin heikkouden ja hyväksyis minut sellaisena: heikkona.
Mutta se, että antaisin heikkouteni jollekin, vaatisi että hän olisi vahvempi tai ainakin yhtä vahva kuin minä itse.

Ja siinäpäs onkin ongelma, ei semmosia ihan joka oksalla istuskele :-\

En sitten tiedä, olenkokaan niin vahva, vai kenties vain sitkeä?

Hmm, todellakin hyvä kysymys... ja aihe.

Minua on sanottu vahvaksi, mutta itse en todellakaan tunne olevani sellainen. Toki olen selvinnyt kaikenlaisesta, mutta kaikista eniten juuri kaipaa sitä, että voisi olla heikko ja tavallaan antaa taakan toiselle. Sanoa, että ole sinä välillä se vahva minä haluan levätä. Mutta kun ei sellaista ihmistä taida olla, jolle niin voisi sanoa. Kukaan ei voi tätä elämää minun puolestani elää. Vahvuuskin voi olla sitkeyttä, se voi olla uteliaisuutta, mutta toisaalta se voi olla sitä, että itse myöntää itselleen ja hyväksyy omat heikkoutensa. Jospa sillä menisi tuo kaipuu... working on that one.

Niinno monesti törmää sellaiseen lauseeseen, että vahvuus on sitä että uskaltaa olla heikko.
Tavallaan ymmärränkin sen. Mutta se myös herättää ristiriitaisia ajatuksia  :-\ Olishan sitä heikko mielellään, mutta mitä sitten tapahtuisi jos minä heittäytyisin tässä heikkoilemaan?
Minä olen ihan pikkulapsesta asti joutunut olemaan vahva. Moni muu on viereltä samoissa oloissa sortunut mutta minä se täällä vaan porskuttelen.
Onko vahvan ihmisen kohtalo sitten useimmiten olla yksin? :-\

Sepä se, en minäkään tiedä mitä tapahtuisi jos alkaisin heikkoilemaan. Kun en ole koskaan kokeillut.  :o Kai se vahvan kohtalo on yksinäinen, mutta toisaalta jokaisella meistä on heikko kohtansa. Hirveitä kliseitä tulee vain mieleeni, sori..  :-X

Kai sitä pitäisi vain kokeilla olla heikko ja katsoa mitä tapahtuu, romahtaako kaikki...  ???

No kliseet on kliseitä ihan syystä :)

Minä ainakin romahduttaisin itseni lisäksi kolme muuta, että kyllä sen heikkoilun aika on sitten joskus kun ei oo enään ketään kotipesässä  :-\
Tarvii sitä vaan varmaan unohtaa haihattelut, itsehän sitä on elämänsä kasannut tämmöiseksi kun se nyt on.

Sillä mennään mitä on annettu  :smitten:

Olen usein pohtinut, että jos minä romahtaisin, niin kuka pitäisi muita pystyssä. Kuulostaa hullulta, ikäänkuin pitäisin muka itseäni kaikki voipana. Olen kuitenkin tottunut olemaan se vahva tukipilari kaikille jo lapsesta saakka. Joten heikkous on minulle vierasta.
Vasta aikuisena olen oppinut päästämään irti ja olenkin joutunut opettelemaan, että muiden pystyssä pitäminen ei ole minun murheeni. Siltikin, se ei ole helppo läksy.
Edelleen, otan hyvin helposti kaikki kannettavakseni, hoidettavakseni. Ehkä se on jotain ravun marttyyriyttä?? Vai onko se plutonista vallanhalua, että haluaa hoitaa kaiken ja pitää kaiken omassa kontrollissa?
Vai onko se saturnuksen oppositiot jotka ei anna koskaan levätä, vaan pakottaa aina kantamaan kaiken vastuun?

Minä olen tulkinnut tuon lauseen "vahva uskaltaa olla heikko" niin, että se tarkoittaa että ei pelkää näyttää tilanteiden tullessa eteen muille (aikuisille) ettei välttämättä tiedäkään mitä tehdä, että loukkaantuu tai sattuu, on hankalaa välillä. En niin että pitäisi kokonaan heittää hanskat tiskiin ja sysätä vastuu kaikesta jonnekin muualle, vahvuushan tulee esille siinä että kantaa heikkoutensa. Hyvin paljon siinä kantamisessa auttaa se jos voi lähimmille ihmisilleen tunnustaa ne, ja näin välttyä siltä että pitäisi esittää jotain mitä ei ole. Pienet heikkouskohtaukset eivät kaada vielä mitään. Niistä noustaan.  :)

Ehkä se vahvuuskin on jonkinlainen suojautumiskeino, minkä taakse on helppo mennä? Kun olen vahva, minulla on merkitys, minua tarvitaan. Mutta entä jos en enää olekaan se joka kantaa kaikki muut? Mikä merkitys minulla sitten enää on?

:smitten: :smitten: :smitten:
Ihana viesti.

Voihan se vahvuus olla sitäkin, suojautumista  ???
 Jos lopettaisin sen, niin eihän minua enää mihinkään kukaan tarvitsisi, mutta en kyllä voisi elää itseni kanssa siinä tilanteessa, että vapaaehtoisesti löisin hanskat tiskiin ja karkaisin vaikka ulkomaille heikkoilemaan.

Mulla on  :pluto: :saturnus: :aspect_con: :keskitaivas:, että sillä on varmaan oma osansa tässä vahvailussa  ::)

En jaksa nyt mistään tarkistaa, mutta
  :vesimies: on kiinteä:  :aurinko: :merkurius:,  :oinas: johtava? :kuu:,
  :jousimies:  :askendentti: oliko se nyt muuttuva,  sitten on  :mars: :aspect_con: :venus: kaloissa, joka oli kai muuttuva?
Eli jos nyt muistelin nuo laadut oikein niin silloinhan mulla on muuttuvia eniten.

Mä ymmärrän vahvalla naisella (myös mieheen nä ominaisuudet pätee) ihmisen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja olla aidosti omaa mieltä, vaikka muut väheksyisivät tai pilkkaisivat omaa kantaa. Tällä en tarkoita tyhmästi omiin ajatusrakennelmiin luottamista tai, sitä ettei osaa olla väärässä. Mutta kovin monesti ihmiset vain myötäilevät ja tekevät niin kuin he olettavat, että heidän halutaan tehdä.

Vahva ihminen kulkee omaa polkuaan, vaikka se ei aina ole helppoa. Mua on usein sanottu vahvaksi. Johtuu varmaan siitä, etten jaksa miellyttää ihmisiä vaan siksi että pitää. Osaan kyllä olla ystävällinen ja miellyttävä. Mun äiti on tosi vahva nainen, oinas au merkki ja isä on leijona, tosin ihan melkein neitsyt. Heillä suhde toimii, joskin koen kyllä välillä, että isä on tossun alla.

Ihmiset, jotka olen kokenut samankaltaisiksi ovat olleet neitsyitä, kaloja ja kauriita. Vesimies ja jouskari on ollu kartalla edustettuna myös.

Eikö riippumattomuus tee aika vahvaksi?

Hmmm.
Minä oon kyllä ollu vahva jo silloinkin kun olen ollut kovasti riippuvainen.
 :-\
Ennemmin niin päin että vahvuus tekee riippumattomaksi?

Sepä se! Olen ajatellut tätä aihetta koko elämäni. Minulle lapsesta asti on tolkutettu, että sinä olet niin vahva. Ikäänkuin muuta vaihtoehtoa ei olisi koskaan ollutkaan. Ei ollut varaa valita.

Vahvuus on nimenomaan oman tien kulkemista, uskaltamista poiketa valtavirrasta ja tehdä toisin kuin odotetaan. Se on kai sitä myös, että ei romahda vastoinkäymisistä, ei syyttele muita omista ongelmista vaan ymmärtää oman vastuunsa, nousee ylös silloinkin kun ei enää vaan jaksaisi, kulkee eteenpäin eikä roiku menneessä..
Kai se vahvuus on sitäkin, että on valmis tarjoamaan olkapäätä niille muille ja saa ne nousemaan kun ne meinaa romahtaa. Tosin, olen ymmärtänyt, ettei se ole minun tehtäväni pitää heitä jatkuvasti pystyssä. Se on jokaisen omalla vastuulla. Jossain sanottiin, että tälläinen muiden tukeminen ja vahvana olkapäänä oleminen voi olla läheisriippuvuutta, juuri sitä, että haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. En kaipaa ihmisiä, olen melko paljon yksin viihtyvä, joten koen sen lähinnä joskus taakaksi, velvollisuudeksi, enkä niinkään tavaksi saada siitä jotain nautintoa itselle. Vai huijaanko itseäni  ;D

Kuuhilda, en ole karkaamassa ulkomaille, mutta olen lähdössä töihin pidemmäksi aikaa ulkomaille. Koen sen mukavana vapautena. Ja jätän nämä ihmiset mielelläni tänne :)

Hmm, no minä olin edellisen suhteen alussa "heikko", mutta vähitellen kasvoin henkisesti ja vahvistuin, ja kumppani kävi ikään kuin turhaksi. Suhde oli todella läheisriippuvainen kummankin osalta, mutta kun vahvistuin, minusta tuli riippumaton - kumppanista taas ei, ja se takertuminen ja toisen heikkous alkoi sitten liikaa ahdistaa, ja kummankin elämäntavoitteet muuttuivat täysin erilaisiksi. Nyt odottelen sellaista itsenäistä, viisasta miestä joka pystyisi jakamaan elämänsä kanssani ilman että täytyy koko ajan puhua tunteista tai halailla tai käyttäytyä muuten yltiösiirappisesti.  :idiot2: ;D

Sitä vahvuuttakin voi olla niin monenlaista, kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, ja voihan joku olla vahva jollain tapaa ja heikko jollain toisella. Itse olen vahva siinä mielessä, että minulla on vahvat mielipiteet ja mieltymykset asioista, jotka ovat minulle tärkeitä, ja sellaisissa asioissa pidän pääni, sanovat mitä muut sanovat. En paljon piittaa siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat tai sanovat, tai ainakin yritän olla antamatta negatiivisten kommenttien olla vaikuttamatta minuun. Pyrin miellyttämään ensin itseäni, sitten vasta muita, eli en ole mikään kynnysmatto, mutta sellaisella tavalla, etten kuitenkaan jyrää muita. Ehkä sitten olen välinpitämätön tai neutraali kaikkien sellaisten (minulle) ei-niin-tärkeiden asioiden kannalta, ja hyvin määrätietoinen tärkeiden asioiden kannalta.

Tuo aloitteikkaiden merkkien suuri määrä voisi vissiin vaikuttaa tällaiseen määrätietoisuuteen ja muuhun?

Itselläni on  :askendentti: :kauris:
 :mars: :merkurius: :aurinko: DC :rapu:
 :jupiter: :oinas:

Paha sanoa millainen kumppani minulle sitten sopisi, sellainen varmaan joka ei yrittäisi kahlita millään tavalla. Myös määräilijöitä inhoan.

Se mikä kenestäkin on vahvuutta on paljon kiinni siitä minkälainen sanoja itse on. Jonkun mielestä vahvuutta on se ettei alistu toisten tahtoon vaan elää omaa elämäänsä, toinen vastaa että on vahvuutta jos joustaa omista tarpeistaan toisen hyväksi. Joku taas kommentoi että on heikkoutta jos ei pysty olemaan hellä ja lämmin. Mikä kuitenkaan on se aste ja tapa, jolla hellyyden kukakin tuo esille ja jota odottaa toiselta?
Koska näin aseteltuna löydämme että molemmat ääripäät rankataan aina heikkoudeksi, niin voisi joku sitten sanoa että ääripääkäyttäytyminen on heikkoa, vahvuutta on löytää se kultainen keskitie? Toinen kuitenkin taas kommentoi tähän, että on vahvuutta että uskaltaa olla erilainen ja persoonallinen, ja myös heikko välillä.
Onko tässä siis enemmän kiinni arvostuksen kohteista, kuin vahvuuden määritelmästä?

On inhottavan leimaavaa kun ihmisiä määritellään vahvoiksi ja heikoiksi. Tunnustan kyllä, että aihe nostaa niskakarvojani pystyyn omista henkilökohtaisista syistäni lähinnä. Kuitenkin, jokaisessa meissä on vahvuuksia, jotka voimme valita osaksi kuvitelmaamme itsestämme jos vain niin haluamme.

Itse topicin aihe taas, käsite "vahva nainen", on jotain aivan muuta, eikä oikeastaan kuvaa ollenkaan vahvuutta tai heikkoutta, vaan termi on vain tullut tarkoittamaan naista joka pistää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. Siksi tämäkin viesti on jo tavallaan off-topicia.  ;)

Mielenkiintoinen se kuitenkin on, olkoon vaikka mitä off-topicia  :)

Nuita juttuja olen miettinyt, mutta sinä pistit sen hienosti riveille.

Erityisesti olen pähkinyt sitä, että mikä se vahva nainen nyt sitten onkaan, mutta sinäpä sen sanoit.

Kyllä siitä voi ja kannattaa puhua, jos joku on vahva jossain asiassa. Eihän se tee jotain muuta sen heikommaksi vaikka joku onkin vahva?
Vahvuus ei ehkä aina ole sama kuin hyvä. Voihan sitä nyt olla vahva siten, että se suuntaantuu johonkin ikävämpiin asioihin  :-\

Niin, miksi se olisi itseltä pois jos joku toinen on jossain vahva?  :)

Olen kuullut kyllä niitäkin, että joukkue on aina niin vahva kuin sen heikoin lenkki, että heikko pettää aina, heikkoon ei voi luottaa ja heikko tappaa lopulta aina mestarinsa. Kuka ja millainen tämä heikko sitten on, jollaiseksi kukaan ei tunnustaudu?

Se riippuu tietenkin siitä, mistä asiasta on kyse. Ihan niin kuin vahvuuttakin on heikkouttakin montaa sorttia.
En tiedä mikä minä sitten olen, kun olisin mielelläni heikko, tai ainakin heikompi, mutta en vaan voi?

Heikko on monesti vain  henkilö, joka ei ole löytänyt vahvuuksiaan.

Kivasti sanottu tuo,
sillä kyllähän sekin jos itse itsestään uskoo olevansa heikko toteuttaa tätä uskomusta.

Ja sekin, voi olla että vaikka kuvittelisi olevansa vahva, voi kuvitella että vahvuus tarkoittaakin jotain muuta kuin mihin itsellä olisikin mahdollisuuksia? Tällä haluan siis kumota sen lauseen että heikko on aina heikko, sillä jos pitää esim kovuutta vahvuutena, ei koskaan osaakaan kehittyä sen pehmeämmän vahvuuden suuntaan mikä jostakusta toisesta olisi enemmänkin vahvuutta. Vai olenko vain naiivi jos haluan uskoa että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus kehittyä hyvään, jos he vain haluavat valita sen? Rönsyilen taas jo pidemmälle..  ;D

Olen ihan samaa mieltä. Jos he haluavat, ja useimmiten; jos he tajuavat valita sen.
Uskon tosiaan, että joka ikisellä meistä on vahuutensa, mutta niitä voi tosiaan pitkäänkin etsiä ihan väärästä suunnasta, ja saada itselleen niin vahvan käsityksen siitä, että on huono tai heikko, ja sittenhän sitä rupeaa toteuttamaan kaikessa. Vaikka olisi potentiaalia jollain saralla mihin asti vain, niin sitä ei enää näe kun on lyönyt itsensä maahan  ???

Kyllä vain, vahvuutta ja heikkouttakin on varmasti montaa sorttia.
Eräs läheiseni vaikuttaa todella helposti periksi antavalta ja kiltiltä. Hän sanoo harvoin ei kenellekkään, hän on aina mukava ja moni helposti luuleekin, että hän on ihan tossu; reppana joka vaan tekee mitä muut sanoo ja se antaa hänestä monelle heikon kuvan.
Tosiasia on kuitenkin se, että hänessä on sisäistä vahvuutta enemmän kuin kukaan uskookaan. Hän ei vaan rehentele vahvuudellaan. Se on sisällä. Hän on kuin kallio; vakaa ja vahva. Uskon, että hän on minuakin vahvempi vaikka ei sitä eka uskoisikaan.

Koko kysymyksen ongelma on siinä, että tietyt piirteet mukamas kuuluvat vain naisille ja tietyt miehille. Tämä on suurelta osin kulttuurillisen aivopesun tulosta, eikä osoita mitään muuta kuin sen että kun aivopesu alkaa tarpeeksi nuorena, tytöt tukahduttavat omat mukamas miehekkäät piirteensä ja pojat ne omat mukamas naiselliset piirteensä.

Onhan sukupuolten välillä eroja käyttäytymisessä, mutta ne ovat PALJON pienempiä kuin nämä kulttuurillisen ohjelmoinnin tuottamat erot.

Huomionarvoista on myös, että ne käyttäytymisen tavat jotka ovat naisille 'sallittuja' olivat esim. antiikin aikaan ainoat sallitut  käyttäytymisen tavat kaikille orjille. Minä olen vapaa ihminen, joten periaatteesta kieltäydyn siitä, että minun pitäisi käyttäytyä orjan lailla.

Minä ilmennän muutamien sosiaalista sukupuolta mittaavien testien mukaan sekä miehisiä että naisellisia ominaisuuksia enemmän kuin keskivertopulliainen ilmentää edes jompaa kumpaa niistä. Silti identiteettini on naisen, viihdyn naisen ruumiissa ja olen umpihetero.

Me kaikki synnymme täyden työkalupakin kera. Pojista löytyy herkkyyttä ja tytöistä jämäkkyyttä, tämä näin karkeana esimerkkinä. Ympäristö kuitenkin aivopesee lapsia olemaan käyttämättä niitä luonnostaan omaaviaan ominaisuuksia, joiden katsotaan mukamas kuuluvan sille vastakkaiselle sukupuolelle. Ikävin seuraus tästä on tämä: Yleinen lainalaisuus on, että sitä mitä itsessään eniten tukahduttaa ja kieltää, sitä eniten vihaa ja inhoaa kun sitä näkee muissa ihmisissä. Näinollen 'miehiset' ominaisuudet itsessään tukahduttanut nainen helposti inhoaa näitä ominaisuuksia miehissä ja 'naiselliset' ominaisuudet itsessään tukahduttanut mies inhoaa näitä ominaisuuksia nähdessään nitä naisessa. Ns 'sukupuolten sota' on kasvatettu meihin tällä tavoin ja se on hyvin surullinen juttu.

Vain animuksen ja animan tasapaino ihmisessä tekee ihmisestä todella tasapainoisen kokonaisuuden. Kultuurimme ei halua sitä sallia, mutta minä en moisesta piittaa p**kaakaan. Minä ilmennän sitä mitä minä olen luonnostaan, aivan riippumatta siitä mitä joku aivopesun uhri moisesta ajattelee.

Sitäpaitsi: Parinvalinnassa on erinomaista, jos tällainen aivopesu tulee esiin ajoissa. En ole kiinnostunut miehestä, jolle en kelpaa juuri sellaisena kuin olen, joten voin myös olla piittaamatta siitä, mitä joku mies minusta ajattelee.

Minä varmaan olen sitten sellainen vahva nainen... itse kyllä tykkään pikemminkin ajatella että olen aivopesemätön ihminen.

OT- jossain Tommy Hellstenin kirjassa oli että "Vain heikkoudessa voit olla vahva ja vain vahvuudessa voit olla heikko." (tai toisinpäin).
Oon kauan miettinyt tuon lauseen tarkoitusta, mut jotenkin se suurin ajatus aina karkaa.

Topikki on todella mielenkiintoinen, vaikkakin vaikea minulle. En tunnu osaavan ajatella tuota vahvuutta juuri naisen kannalta vaan jotenkin sukupuolettomasti.

Minusta tuossa on paljolti kiinni juuri arvostuksista, siis totta kai feminiinisessäkin energiassa on paljon vahvuutta, mutta kuten tässä ikuisessa sukupuolikysymyksessäkin, niin myös tässä jos naiset itsekin alkavat pitää maskuliinisen vahvuuden alueita oikeina vahvuuksina ja pyrkiä niitä kohti, ei nämä feminiinisen vahvuuden piirteet silloin saakaan julkisesti yhtä suurta arvostusta.
Feminiinisiä vahvuuksia voisi olla esimerkiksi ymmärtäväisyys ja kyky auttaa. Onhan jo itse äitiys yksi suuri vahvuus. Monia muitakin varmasti on.  :) Ja kuten Elektikko totesi, feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat energioita joita kumpi tahansa sukupuoli voi toteuttaa, myös mies voi valita feminiinisiä vahvuuksia.

Olisi varmaan tarpeen määrittää mitä on vahvuus. Äitiys on minusta äitiyttä, ei vahvuutta. Ymmärtäväisyys on ymmärtäväisyyttä, ei vahvuutta. Kyky autta on kyky auttaa, ei vahvuutta.

Jos taas sanaa 'vahvuus' käytetään tarkoittamaan kykyä/kapasiteettia johonkin asiaan malliin "eräs vahvuuksistani on ymmärtäväisyys" ei liikuta enää otsikon mukaisessa vahvuuden käsitteessä, vaan tarkoitetaan itse asiassa, että "eräs minun ominaisuuksistani on ymmärtäväisyys." Kun ketjun otsikko on "Vahvan naisen kumppani," niin silloin aiheuttaa väärinymmärryksiä jos tässä keskustelussa tuota sanaa käytetään merkityksessä vahvuus=ihmisessä esiintyvä ominaisuus.

Jos puolestaan vahvuudella tarkoitetaan - kuten sillä yleiskielellä tarkoitetaan -  jämäkkyyttä, assertiivisuutta, sitä ettei suostu kynnysmatoksi, osaa ilmaista eri mieltä olemisen asiallisesti mutta selkeästi, on fyysisesti voimakas, on tyyni kriisitilanteissa, ilmaisee selkeästi mielipiteensä jne. niin nämä ominaisuudet on kerta kaikkiaan varattu tässä kulttuurissamme miehille. Nainen jolla on näitä ominaisuuksia, on äkkiä riivinrauta, telaketjufeministi tai rekkakuskilesbo. Nimimerkillä kokemusta on asiasta...

MInä peräänkuuluttaisin sitä, että naiset voisivat ottaa noita yllämainittuja vahvuus-ominaisuuksia takaisin naisille ilman että syytetään heti epänaiselliseksi. Miksi vain miesten pitäisi saada olla tuota kaikkea? Tietenkin tuollainen nainen joutui aiemmin mielisairaalaan, jopa lobotomian kohteeksi (Frances Farmer esimerkiksi) ja sitä aikaisempina vuosisatoina roviolle noitana. Mutta pitääkö meidän vieläkin pysyä siinä, että me saamme olla vain orjan ominaisuuksilla varustettuja tai muuten olemme epänaisellisia?

Ja samalla tavoin miesten pitäisi "vallata" takaisin itselleen ne ominaisuudet, jotka kulttuurimme haluaa aivopesun kautta määrittää vain naisille kuuluviksi. Esim. herkkyys, hoivaavuus, tunteiden näyttäminen, ymmärtäväisyys jne.

Minä peräänkuulutan sitä, että lakataan luokittelemasta yksilöiden yksittäisiä ominaisuuksia kummallekaan sukupuolelle kuuluviksi.

Tunnistan itsestäni suuren määrän molemmille sukupuolille 'kuuluvia' ominaisuuksia. Jos jonkun mielestä naisellisuuteni on vähäisempi sen vuoksi että olen fyysisesti voimakas, tyyni kriisitilanteissa, assertiivinen, enkä suostu kynnysmatoksi, niin se on sitten voi voi. Sellaista ihmistä en kelpuuta lähipiiriini, joten minua ei kiinnosta tippaakaan mitä mieltä hän on minusta. Hänen mielipiteensä kertoo ennen kaikkea hänestä itsestään, paljon vähemmän minusta.  ;)

Siis jos ajatellaan feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä... mikä on feminiinistä vahvuutta?
No minusta tuntuu, että sitkeys on feminiininen piirre? Kärsivällisyys?

No niin, mitä enemmän tästä tulee juttua, sitä enemmän ajatukset selviää tämän suhteen. Siis miksi meillä on vahva nainen käsite; tietenkin siksi, että sellainen käsite on tarvinnut tehdä, koska vahvaa naistahan ei saisi olla.

Kyllä meillä on tänä päivänä paljon vahvoja naisia, ja alkaa olla yhä enemmän mukisematta paikka yhteiskunnassa, mutta vielä varsinkin työelämässä monessa paikassa tuntuu tämä vahva nainen olevan hankalan hankala asia :/

Millainen siis on vahvan naisen kumppani? Ainakin itsevarma, , että voi kestää sen naisensakin ominaisuudet ilman että siitä tulee hänelle ongelmia.

Vahva nainen - siis sellainen jolla on animus ja anima tasapainossa - tarvitsee miehen, jolla on myös animus ja anima tasapainossa. Se on niin yksinkertaista. Jos mies tukahduttaa itsessään edelleen niitä mukamas vain naisille kuuluvia ominaisuuksiaan, hän saattaa inhota niitä naisessa ja lisäksi vielä suhtautua negatiivisesti siihen, että nainen ilmentää niitä 'vain miehille kuuluvia' piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat ainoita joita kultuurillinen aivopesu sallii hänen itsensä ilmentää.

Jos on kasvatettu siihen, että miesten kuuluu olla tietynlaisia ja naisten sitten toisenlaisia, niin on vaikea hyväksyä kummankaan poikkeamista siitä roolista, joka tälle mukamas 'kuuluu.'

Et tainnut lukea viestiäni tuosta ketjusta edeltä: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=9952.msg332178#msg332178 (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=9952.msg332178#msg332178) ,
olen nimittäin vahvasti sitä mieltä että vahvuus ei ole näin yksinkertainen asia kuin mitä tässä kommentissasi sanot. "Vahva nainen" -termi on asia erikseen kuten edellisessä viestissäni mainitsinkin. Vaatii vahvuutta, että uskaltaa olla ymmärtäväinen itselleen hankalassa tilanteessa, vaatii vahvuutta että uskaltaa olla pehmeä ja herkkä vaikka samalla asettaa itsensä haavoittuvaiseksi. Jos käsittää vahvuuden noin kun kirjoitat, silloin se tarkoittaa sitä että ei pidä feminiinistä energiaa vahvana. Mutta, se on vain siitä kiinni miten vahvuuden määrittelee.

Juu, en ole tosiaan lukenut koko ketjua.

Ymmärtäväisyyden osoittaminen hankalassa tilanteessa ei itseltäni ainakaan vaadi mitään muuta 'vahvuutta' kuin sen ymmärtäväisyyden ylläpidon ja egon mahdollisten törttöily-yritysten kitkemisen.

Mielenlujuus voisi olla toinen hyvä termi. Tai sitten päättäväisyys. Tai sitkeys.

Mutta ihan mitä vaan voi kutsua vahvuudeksi siinä mielesä kuin sinä sanaa käytät, eli sinä nimenomaan käytät ko. sanaa merkityksessä vahvuus = ihmisen jokin kyky tai ominaisuus. Tämä onkin nykykieleen talouselämästä, nimittäin SWOT-analyysistä, puikahtanut uusmerkitys joka hämärtää asioita sangen paljon.

Minulle pehmeyden ja herkkyyden osoittamiinen ja haavoittuvaksi asettuminen vaatii rohkeutta ja luottamusta, ei vahvuutta. Ellei sitten määritellä niin, että rohkeus=vahvuus ja luottamus=vahvuus. Ihan minkä tahansa asian voi tuolla tavoin määritellä vahvuudeksi, jolloin sanan 'vahvuus' merkitys itsessään hämärtyy  kokonaan. Eli jos vahvuus voi olla mitä vain, niin silloin se ei ole itsessään yhtään mitään.

En edes osaa määritellä mitä on feminiininen energia tai mitä on maskuliininen energia. Minusta ongelma on nimenomaan siinä, että jokin energia määritellään maskuliiniseksi ja jokin toinen feminiiniseksi. Se juuri on sitä kulttuurilliselle aivopesulle periksi antamista!

Ongelma ovat feminiinisyys/maskuliinisuus-määrittelyt, eivät ne energiat itsessään. Ne ovat vain energioita, ja niiden määrittely joksikin on harhaa ja kulttuurillisen aivopesun tulosta.

Oikeastaan kaikki määrittelyt, jaottelut ja kategorisoinnit ovat ihmisen itse luomia ja keksimiä, jotta voisi ymmärtää tätä kaaoksellista maailmaa paremmin.

Mutta sitten vahvuuden määritelmästä,
On erikseen fyysinen vahvuus, ja sitten se psyykkinen vahvuus, joka onkin hankalampi käsite. Omassa mielessäni se on jotain sellaista, että pystyy toimimaan rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja hyvää tarkoittaen vaikka se tarkoittaisi sitä että joutuisi itse luopumaan jostain tai tilanne olisi niin hankala että se vaatii sitä mielenlujuutta. Tuo miten sinä (jos oikein käsitin) taas mainitset vahvuuden, on minulle ollut aina termin kovuus alla, joka on eri asia kuin vahvuus. Ihminen voi olla periksiantamaton, mutta ei välttämättä vahva.
Emotionaalinen vahvuus, siinä yksi termi muuten vielä. Olen mieltänyt vahvuuden aina myös niin, että vahva kestää kipua. Hyvinkin kovan oloinen ihminen ei välttämättä kestäkään sitä, hän on voinut oikeasti tukahduttaa ja kieltää tunteensa.



muok.muok. poistin nyt sen swot-kommentin kun meni omakin pää jo sekaisin näistä käsitteistä.  ;)

Vahvuuteen...siis siihen mitä minä sillä käsitän...liittyy nimenomaan se, että kestää henkistä tuskaa, horjuu vaan ei kaadu; on niin kuin pajunvitsa  :smitten: Nousee aina uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka monta kertaa maahan tumpattaisiin, ja oppii matkalla virheistään.

Ja olen sitä mieltä, että minulle on täällä maskuliininen energia ja feminiininen energia, joita miehet ja naiset ilmentävät kuka mitenkin. Ja tuotahan ilmentää jollain tapaa aivan kaikki maailmassa, se kietoutuu kaikkeen.

Jos käytetään swot-määritelmää vahvuudesta niin silloin käy näin:

Nainen X on herkkä, ymmärtäväinen, lempeä, ystävällinen, toisista huolta pitävä ja velvollisuudentuntoinien. Nämä ovat kaikki hänen vahvuuksiaan eli hän on siis vahva nainen.

Nainen Y on puolestaan assertiivinen, jämäkkä, tyyni kriisitilanteissa, johtamiskykyinen ja fyysisesti voimakas. Nämä ovat kaikki hänen vahvuuksiaan eli hän on myöskin vahva nainen.

Näinollen hämärtyy koko käsite 'vahva nainen' ja yhtä hyvin voisimme sanoa 'ihan millä tahansa ominaisuuksilla varustettu nainen, kunhan vain on jotain ominaisuuksia.'

Tasan samanlaisesta käyttäytymisestä joku voi sanoa, että se on kovuutta ja toinen taas määritellä että se on voimakasta tahtoa. Kumpikaan ei voi tietää onko oikeassa, koska ratkaiseva asia on se, mitä tuon määrittelyjen kohteeksi joutuneen ihmisen tunteissa ja ajatuksissa liikkuu, mitkä ovat motivaatiot hänen käyttäytymiselleen. Eli ainoastaan telepaatti voisi tietää, onko tuo ihminen kova vai voimakastahtoinen. Ja Kierkegaardia siteeraten: Kun te määrittelette minut, te kiellätte minut.

Ihmisen sisällä voi olla vaikka mitä tunteita, varsinainen tunnemyrsky, mutta se ei välttämättä näy mitenkään ulospäin. Kyse ei tällöin ole kovuudesta, vaan hyvistä näyttelijänkyvyistä. Turha mennä siis ulkoisen käytöksen perusteella määrittelemään ketään, menee varsin usein pieleen.

Kivunsieto on osittain perinnöllistä, esimerkiksi ihmisen luontainen dopamiinitaso vaikuttaa sekä fyysisen että henkisen kivun sietoon, samoin hermoston ärsytysherkkyys. Itse olen varsinainen dopamiinihirviö, en kuulemma edes valittanut lapsena hiekkalaatikolla vaikka molemmat silmät olivat täynnä hiekkaa, en edes huomannut moista. Eräs kaverini sitten ei puolestaan suostunut lapsena käyttämään kuin lähes loppuunkuluneita vaatteita, koska karhea kangas suorastaan sattui. Siinä ääripäät dopamiiniaineenvaihdunnan ja hermoston ärsytysherkkyyden perusteella. Perinnöllistä, kuten vaikka silmien väri.


Sinäkö ihan oikeasti pidät kovuutena näitä minun määritelmäni vahvuus-ominaisuuksia?

Jämäkkyys on oikeastaan sama kuin assertiivisuus. Se on sitä että tuntee itsensä ja tekee niinkuin tietää itse tahtovansa tehdä, eikä ole muiden jyrättävissä. Miten tämä on kovuutta?

Se ettei suostu kynnysmatoksi seuraa siitä, että itsetunto on kunnossa ja sisältä ohjautuva. Samasta lähteestä kumpuaa myös kyky ilmaista eri mieltä oleminen asiallisesti ja selkeästi. Onko siis hyvä itsetunto sinusta kovuutta?

Fyysinen voimakkuus on seurausta synnynnäisistä ominaisuuksista ja treenaamisesta. Miten ihmeessä se on kovuutta? Tiedätkö kuinka voimakkaita herkän näköiset balettitanssijat voivat olla?  :D

Tyyneys kriisitilanteessa on ensisijaisesti synnynnäinen ominaisuus. Miten se voi olla kovuutta? Onko tietty silmien värikin kovuutta?

Se, että kykenee ilmaisemaan selkeästi mielipiteensä kumpuaa itsetuntemuksesta ja siitä hyvästä itsetunnosta. Ne ovat myös siis mielestäsi kovuutta?

Olen nyt hiukan hämmentynyt. Sinä näytät määrittävän kovuudeksi kaikki ne ominaisuudet, joita meidän  kulttuurimme pitää perinteisesti nimenomaan miehille kuuluvina ominaisuuksina. Tiedoksi: Minä pystyn olemaan samaan aikaan hellä, hoivaava, ymmärtäväinen, herkkä, haavoittuva jne ja SILTI ilmentämään myös noita sinun 'kovuutena' pitämiäsi ominaisuuksia.

Ellet ole telepaatti, et koskaan voi tietää  mikä on kovuutta ja mikä kumpuaa esimerkiksi sisältä ohjautuvasta ja hyvästä itsetunnosta.

Kyllä minäkin uskon noihin maskuliiniseen ja feminiiniseen energiaan täällä.
Eikä kukaan samankaltaisuuden kannattajakaan voi kieltää sitä, että biologisesti sukupuolet ovat erilaisia, eri hormonit, eri mekanismit.  ;) Yksilöstä riippuen ne vaihtelevat, mutta nämä eri mekanismit ovat kuitenkin olemassa.


Ehkäpä vahvuuden voisi kiteyttää niin,
että vahva ihminen kestää elämää?

Ihmiselle riittää että kestää sen elämän minkä itse elää. Ei siis ole järkeä vertailla muihin kuka on ketä vahvempi tai heikompi.  :)

Kehotan jälleen sinua lukemaan tuon edellisen viestini mihin jo edellä viittasin, sillä nämä kaikki ovat jo siinä.



En sanonut että ymmärsin oikein mitä tarkoitit. En myöskään sanonut että tietäisin mitä toinen tuntee sisällään. En myöskään sanonut että sinä olisit tunteeton. Kommentoin vain yleisesti asiaa ja omia näkemyksiäni. Ensinnäkin, en tiedä mitä assertiivisuus tarkoittaa, en ole niin sivistyssanojen tuntija. Tarkoitan vain sitä, että nuo piirteet voivat olla myös kovuutta. Ne eivät vielä sano että se ihminen on vahva. Vasta sitten kun taustat ihmisestä on selvitetty, voidaan tietää että kyseessä ei ole kovuus, siis näennäinen vahvuus, vaan oikea vahvuus. Jota taas kukaan lopulta ei voi tietääkään, vain arvailla sen mukaan mitä itse tulkitsee.

Sori nyt, mutta en todellakaan aio lukea koko ketjua lävitse, se on kuusi sivua pitkä. Kun tiedät itse paremmin mistä sieltä se nimenomainen olennainen viesti löytyy, voit hyvin kopsata olennaisen osan siitä uuteen viestiin. Mutta ei sinänsä väliä, sillä:

Huomaa yllä lihavoimani kohta tekstistäsi. Sinulle ne minun määritelmäni vahvuudesta ovat omien sanojesi mukaan "termin kovuus alla."

Tämä johtaa sitten kuten edellisestä viestistäni huomasit, siihen että hyvä itsetunto ja sisältä ohjautuvuus ovat sinusta kovuutta. Mutta niinhän se ennen olikin: Ei orjilla/naisilla saanut ollakaan hyvää itsetuntoa ja sisältä ohjautuvuutta.  ;D  Kulttuurillinen aivopesu nostaa näkyvästi päätään...

"Ehkäpä vahvuuden voisi kiteyttää niin,
että vahva ihminen kestää elämää?"
 :smitten:

Myönnän Elektikko, että kirjoitin hieman huonosti tuon lauseen ehkä. Kysymys on vain omasta maailmankatsomuksestani ja sanoista jotka eri ihmisille tarkoittavat eri asioita. Et millään halunnut edes yrittää ymmärtää mitä oikeasti sanomallani tarkoitin. Löysit vain kivan jipon, johon pystyit tarttumaan. Kyllä nuo sinun sanomasi asiat ovat myös vahvuutta. Minua vain hieman ärsyttää tuo sinun kirjoitustyylisi, joka tykkää poimia huolimattomasti kirjoitettuja sanamuotoja ja revitellä niitä sivutolkulla. Mutta anteeksi, en halua riidellä, tai mennä henkilökohtaisuuksiin, sanoin nyt vain miltä minusta tuntuu. Pyydän, että et lähtisi tästä eteenpäin puhumaan niistä että peilaan vain itseäni kirjoituksistasi. Halusin vain yksinkertaisesti kirjoittaa mitä tunnen. Piste.


Ja mitä tuohon viestiin tulee, linkitin sen sinulle tuossa yllä jo.

"Et millään halunnut edes yrittää ymmärtää mitä oikeasti sanomallani tarkoitin."
Mistä sinä tiedät, mikä minun motivaationi oli? Mistä sinä tiedät, etten edes yrittänyt ymmärtää?

Minulla on planeettapainotus päivätajunnan puolella, eli alitajunta ei ole piilossa vaan on siinä päivätajunnan rinnalla ihan avoimesti mukana kaikessa toiminnassani. Niinpä minä luen kaiken aivan kirjaimellisesti enkä muuhun kykene. Samoin ilmaisen pilkuntarkkaan mitä tarkoitan, minkä vuoksi minulla ei ole niitä rivien välejä mihin lukea mitään. Kyseessä on siis tässä synnynnäinen ominaisuus, en kykene lukemaan tekstejä millään muulla tavalla kuin siten kuin ne tismalleen on kirjoitettu.

Kiitos kun muistutit linkistä, jota en kiireessä kirjoittaessa huomannut. Luin sen viestisi, mutta ei se oikein muuta mitään tässä keskustelussamme, vaikka selkiyttääkin kyllä oikein hyvin sitä miten tämä on kielellisesti hankala asia pohtia.

Tämä kuitenkin pysäytti:
"On inhottavan leimaavaa kun ihmisiä määritellään vahvoiksi ja heikoiksi."

Niin on. Ja on myös inhottavan  leimaavaa määritellä ihmisiä tai ominaisuuksia koviksi.  ;)

Muoks: Tämä ei ole vielä lähelläkään riitelyä. Tämä on keskustelua ja ymmärryksen etsimistä. Vai onko kaikki eri mieltä oleminen tai erimielisyyden osoitus riitelyä? Noh, niinhän naisille on perinteisesti opetettu, ettei sellainen oikein heille sovi...  :)

Niinhän se on. Muistan kun olen toitotellut tästä monille, niin olen kerran saanut vastaukseksi että: "kyllähän me kokoajan lokeroidaan ihmisiä johonkin laatikoihin, esim tiedät että jonkun kaverin kanssa voit lähteä baariin jos huvittaa ja jos jonnekin muualle haluat lähteä niin valitset jonkun muun niiden laatikko-oletustesi perusteella. Ja jos tiedät että joku on fanaattinen jonkun automerkin kannattaja, niin oletatkin juuri häneltä kuulevasi tätä automerkkiä puoltavia kommentteja. (siis oletat käyttäytymistä, josta puhuin myös tässä lokeroinnin yhteydessä)". Ihan mietittävä ajatus lopulta. Jotenkin noin yksinkertaisen tason esimerkki pysäytti mut, kun yleensä aina ajattelee jotain monimutkaisia asioita. Kysymys on vain siitä mitä ne sanat kellekin merkitsevät, jos siinä sanassa tai laatikossa on suuri tunnelataus, niin silloin se on aina hankala asia. Kun niiden merkitys tosiaan ei ole aina sama kaikille ihmisille.


muok. ja niin ja musta tuntuu siltä ettet halunnut ymmärtää.. pitäisi kai aina muistaa sanoa se niin.  :)

Entäs jos se nyt vaan on niin, että vahvuus ei kertakaikkiaan ole feminiinistä, vaan maskuliinista, ja sillä sipuli. Tämä ei tietenkään estä naisia olemasta vahvoja.
Feminiinisyys on vain niin täysin eri luonteista, että ei siitä ehkä ole suoranaiseksi vahvuudeksi, vaikka voikin olla ja usein onkin niin, että jonkun vahva feminiinisyys osoittautuu myöhemmin jonkun toisen vahvuudeksi  :-\

Minulla menee ainakin tämä elämä juuri tuon asian opetteluun  ;D   Lapsuuteni ajan kasvatuksesta (ja kenties edellisistä elämistä..)  johtuen juuri tämä näyttäisi olevan elämäni teema: oppia itsenäistymään ja ohjautumaan sisältäpäin.

Eikun meinasin että feminiininen vahvuus on niin erilaista kuin maskuliininen, että se ei mahdu siihen muottiin, minkä me olemme  vahvuudelle antaneet.
Se on sellaista taka-alalla ja ympärillä olevaa vahvuutta, joka ilmenee sanoissa, teoissa ja kosketuksissa, kävi sinulle mitä vain, minä olen aina tukenasi tai kotiin voit aina palata tyylistä, mutta sitä ei tarvitse tuoda esiin, se vain on.
Ehkä uskollisuus onkin yksi asia joka istuu tähän?

Ja eikö voisi ajatella, että rakkaus, joka on varmasti maailman vahvin ja kantavin voima; on juuri feminiinistä?
 :smitten:

Usko, toivo, rakkaus  :smitten:

Minulle tuo tuli ahaa-elämyksenä...mitenkä nyt ei tuota muka tajunnut  ;D

Rakkaushan se minustakin vahvan tekee.

 :smitten:

Rakkaudessa vahvan naisen kumppani voi olla vain rakkaudessa vahva mies  :smitten:

Olennainen kysymys tässä kohtaa on:
Kenelle on annettu joku ihmeen oikeus määrittää, mikä on feminiinistä ja mikä on maskuliinista? Näiden energioiden määrittely väkisin on juurikin sitä kulttuurillista aivopesua. Eikö riitä että on erilaisia energioita, mitä ihmeen hyötyä on siitä, että energioita määritellään maskuliinisiksi tai feminiinisiksi? Itse näen siitä olevan enemmän haittaa.

Mutta tällainen tuli mieleen vielä eilisiltana:
Kaikkein vahvin on loppujenlopuksi äiti.

Äiti joka suojelee lastaan, emo joka suojelee poikastaan, kykenee täysin käsittämättömiin fyysisen voiman suorituksiin. Onhan näitä äitejä, jotka ovat nostaneet auton pois lapsensa päältä kun lapsi on jäänyt renkaan alle ja huomanneet vasta sen jälkeen, että upsista nyt murtui selkä kolmesta kohtaa. Ja vaarallisimmat eläimet ovat emot joilla on poikasia.

Se energia jolla emo puolustaa poikasiaan on kuitenkin ulkoiselta ilmentymältään  kovaakin fyysistä aggressiota eli määrittelynhaluiset määrittelisivät sen selvästi maskuliiniseksi energiaksi. Silti ihmismiehetkään eivät saa itsestään lapsia puolustaessaan irti samaa raivoa ja voimaa kuin naiset. Tämä osoittaa, että energioiden sukupuolittaminen on fyysiselle tasolle inkarnoitumisen aiheuttama harha.

Energioiden määrittämisestä maskuliinisiksi tai feminiinisiksi hyötyvät mielestäni vain ne, jotka haluavat sukupuolten välillä olevan isompia eroja, kuin mitä niiden välillä on ja jotka haluavat jollain tavoin arvottaa näitä energioita.

Fyysiselle tasolle inkarnoitumisen harhaan kuuluu olennaisena osana dualismin harha:
joko/tai, oikein/väärin, hyvä/paha, maskuliininen/feminiininen.

Todellinen universumi on moniulotteinen ja dualismi on siellä järjetöntä, kun kaksi ristiriitaista asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Tämä on se näkemys, jota itsekin haluan tuoda tähän maskuliininen/feminiininen asiaan: Jos vain ajateltaisiin energioita energioina ja ihmisiä ihmisinä, eikä luokiteltaisi kumpaakaan. Aika kasa ongelmia häipyisi saman tien...

Höpö höpö itsellesi vaan.

Minä tutkin erinomaisen lapsenmielisesti tätä maailmaa ja nimenomaan ne lapset eivät aseta mitään nimikkeitä tai määrittelyjä asioille ennen kuin se heille opetetaan.

Minä en näe mitään hyötyä siitä, että nimeän jonkin energian fyysisen tason harhan dualismin mukaisesti. Kykenen aivan hyvin tutkimaan ja tunnustelemaan niitä energioita ilman, että nimeän ja määrittelen niitä.

Minun motiiviini määrittelemättömyydessä on välttää se kulttuurillinen ja historiallinen - ja fyysisen tason harhan läpitunkema - painolasti, joka näihin nimiin ja määrittelyihin liittyy.

Se energia on ihan se sama energia, annoimmepa sille minkä tahansa nimen. Mutta meidän mieleemme on lapsesta asti ohjelmoitu tiettyjä asioista tiettyihin nimityksiin liittyen ja niinpä aina kun näitä nimityksiä käyttää, on altis näille itsemme ulkopuolisille määrittelyille, ellei ole niistä erittäin tietoinen.

Jos tiedät, niin kerro ihmeessä millä tavoin tietyllä lailla nimeäminen auttaa tutkimaan jotain energiaa.

^ Yhdyn tuohon. Vaikka offtopiciksi minulla meneekin, ehkä nimenomaan se että vanhempi tai joku muu auktoriteetti menee ja möläyttää taianomaisella hetkellä että "tuo on sitten puu ja niin ovat nuo kaikki muutkin." Sitten jokainen puu on... puu. Piste. Siinä ei ole enää jotain koskematonta, jokaisessa puussa ei ole ehkä enää mitää ikiomaansa, ja mitä enemmän alkaa ymmärtää ja hahmottaa erinäisiä puulajeja ja miten puut eroavat muista kasveista, sen vähemmän niissä voi nähdä sitä taianomaisuutta joka saattoi pilkistää omaa silmäkulmaa vasten pienenä.

Voi en minä tiedä mitä hyötyä siitä on suuremmassa mittakaavassa, että energioille antaa erilaisia nimiä, koska energiaahan se kaikki on, kuutsui sitä miksi tahansa. Mutta minä pieni muurahainen joka täällä yritän saada hassuun mieleeni ja sydämeeni jotain ymmärrystä, pystyn paljon helpommin käsittelemään näitä asioita ja niiden luonnetta, kun annan niille nimiä.
Kaikissa meissä on tätä maskuliinista ja feminiinistä energiaa, jota ilmennämme kuka mitenkin, olimmepa mitä vain sukupuoleltamme. En ollenkaan oleta, että feminiiniset jutut olisi vain naisten asia ja maskuliiniset miesten.

Minä olen heittänyt jukelittoman tukin yhdellä kädellä syrjään lapseni päältä, kun oli jäänyt sen alle. Ei enää hievahtanut mihinkään kun yritin saada sen takaisin  ::)
Mutta se on primitiivinen, agressiivinen ja erittäin maskuliininen reaktio, ei ollenkaan feminiininen, vaikka nimen omaan liittyy äitiyteen; emoon.
Ei näitä kahta energiaa voi oikein toisistaan erottaa, ne kulkevat käsi kädessä kaikessa. On hölmö lähtökohta tutkailla niitä erikseen, eri  arvoisina ja pistää niitä johonkin järjestykseen, kun ne kerran ovat yhtä.

Uros ei pysty samaan eikä edes reagoi yhtä voimakkaasti kuin äiti/emo, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa ei minulle ainakaan tunnu yhtään maskuliiniselta, vaan nimenomaan peräti arkkityyppisen feminiiniseltä ihan riippumatta siitä kuinka paljon voimaa käytetään. Tässä se ongelma onkin: Jos nimeät jonkin energian joko maskuliiniseksi tai feminiiniseksi, niin silloin se ei enää voi olla mitään muuta. Jos taas jätät sen kokonaan nimeämättä, se on silloin monipuolisempi ja useampiin yhteyksiin paremmin sopiva.

Minusta oikeampi nimi tuolle olisi äitienergia, tai emoenergia. Se, että on paljon voimaa ei ole automaattisesti maskuliinista, paitsi jos itse päätät että se on sitä. Entäs synnyttäminen? Voimille käy ja rankkaa puuhaa, nimeäisitkö senkin energian maskuliiniseksi vain sen vuoksi että se käyttää fyysistä voimaa?

Tämä on juuri minun pointtini. Olisi selkeämpää, jos puhuttaisiin vaikka puolustusenergiasta, joka on usein voimakkaampaa kuin hyökkäysenergia. Molempia voi esiintyä molemmilla sukupuolilla ja niille voi antaa ihan mitä nimiä tahansa.

Naisten ja miesten kokoero on pienentyntyt jatkuvasti viimeisen 200 vuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että aiemmin miehet söivät ensin ja naiset sitten sen mitä jäljelle jäi. Naisetkin saivat ehkä vatsansa täyteen, mutta proteiinia vähemmän ja proteiininsaanti määrittää geenien ohella pituuskasvua huomattavan paljon. Samoin lihaksiston kasvua. Miehillä on luonnostaan vahvempi yläkeho, naisilla puolestaan vahvempi alakeho.

Miesten ja naisten voimien erokin on tämän syömisjutun vuoksi kaventunut viimeisten vuosisatojen aikana. Silti silloin ennen pidettiin ihan luonnollisena sitä että tuo voimaero oli suurempi kuin nyt, vaikka syynä oli ihan puhtaasti se syrjivä käytäntö että miehet söivät ensin ja naiset vasta mitä jäljelle jäi.

Vain erakkona elävä ihminen on irrallaan kulttuurillisesta ja sosiaalisesta ohjelmoinnista. Pyrin minimoimaan sitä itsessäni vähintään kyseenalaistamalla kaikki kultuurilliset käsitteet, tai jopa olemalla käyttämättä niitä omassa ajattelussani vaikka keskustelussa saatankin joutua niin tekemään, jotta muut ymmärtäisivät mitä ajattelen.

Ymmärrän sun näkövinkkelin Eklektikko.

Silti mun mielestä vaikka tuossa esimerkki tapauksessa osoitettu energia on juuri naisen maskuliinista energiaa, ja kyllä, synnytyskin on maskuliinista touhua. Vaikkakin ehkä syvintä naiseutta, mitä olla voi. Sukupuolella ei niinkään ole tekemistä näissä.

Olisi paljon paremmin kuvaavaa puhuakin juuri jostain äitienergiasta tai emoenergiasta, totta.
Ikään kuin hienompaa jaottelua  ::)

Minulla on varmaan joku logiikkavamma...
Kun minusta kaikki energia joka ilmenee naisessa on feminiinienergiaa ja kaikki mikä ilmenee miehessä on maskuliinienergiaa, ei sen energian itsensä vuoksi vaan sen 'kanavan' vuoksi jonka läpi se kulkee, eli ihmisyksilön.  :o

Eli tismalleen sama energia, sama toiminta,  olisi naisessa feminiinienergiaa ja miehessä maskuliinienergiaa. Tuo on ainoa mihin minun mieleni suostuu taipumaan, mutta en minä siitäkään tykkää. Mieluummin en nimeä ollenkaan. Tämä johtuu aika paljon siitä, että heti kun energioita nimetään sukupuolittuneesti, ne tuntuvat minusta vierailta, omat vastaavat energiani eivät ole samanlaisia kuin ne samat energiat silloin kun niille annetaan sukupuolittunut nimi. Se nimeäminen vaikuttaa energian laatuun jollain oudolla tavalla. Sanat ovat magiaa... (Toisaalta tätä nimeämistähän voisi käyttää työkaluna, jos haluaa muuttaa omia energioitaan johonkin suuntaan.)

Tai sitten nimeän edes hieman neutraalimmin:
Aktiivinen vs. passiivinen energia
Ulospäinsuuntautunut vs. sisäänpäin suuntautunut energia
Fyysinen vs. henkinen energia

Tuollaiset jaot olisivat jotenkin helpommat minun päälleni, mutta olenkin muodonmuuttaja ja ilmennän sekä 'maskuliinista' että 'feminiinistä' energiaa enemmän kuin monet edes jompaa kumpaa niistä ja se mitä niistä ilmennän, riippuu tilanteeesta: Ei ole mitään pointtia ilmentää samanlaista energiaa kahdessa eri tilanteessa, esim. kun lohduttaa ystävää tai puolustautuu fyysisesti. Nämä kaksi tilannetta vaativat aivan erilaiset energiat, eikä nimeäminen muuta sitä millään lailla.

No ihmiset näkee ja hoksii asiat eri tavalla, se olkoon ok, kuhan itse ymmärtää mitä ajattelee.

Kyllähän noita nimeämisiä löytyisi erilaisia joka tilanteeseen  ::)

Mulla vaan ollu tässä työn alla juuri nämä maskuliininen ja feminiinen ja niiden ymmärtäminen.

Energian nimeäminen ehkä auttaa saamaan siitä jonkinlaisen otteen ja täsmentämään sitä, että millaista energiaa tässä nyt käsitellä halutaan. Juurikin jos omia energioitaan haluaa työstää, niin voi täsmentää sitä mitä haluaa hyvinkin hienojakoisesti.
Toisaalta luulen, että jos haluan jotain energioissani muuttaa, kaikkeus kyllä tietää mitä minä haluan muutella ilman että sille täytyy antaa nimeä. Itseäni varten vain.

Pisteitä laskemalla.  ;D

Täytyy vähän selventää: Trans-tukipisteen sosiaalinen-sukupuoli testi ei enää toimi, sille on tapahtunut jotain kun se on siirretty toiseen paikkaan ja se antaa ihan järjettömiä tuloksia. Mutta tuossa seitsemisen vuotta takaperin se toimi vielä kunnolla. Yhdellä keskustelupalstalla (jota ei enää ole) oli pitkä hupiketju johon ihmiset kirjasivat omat tuloksensa ja oikean sukupuolensa. Ketju oli jotain 35 sivua pitkä. Kun luin tuloksia huomasin tällaisen hassun seikan: Testihän toimi silloin siten, että sekä 'miespisteitä' että 'naispisteitä' saattoi saada joko plus- tai miinusmerkkisinä. Jos unohdetaan aseksuaalit, joiden molemmat pisteet olivat lähellä nollaa, niin homma toimi esimerkkinä suunnilleen näin:
-10 miespistettä +5 naispistettä = sosiaalinen sukupuoli nainen
-10 naispistettä + 5 miespistettä = sosiaalinen sukupuoli mies
+5 naispistettä + 5 miespistettä = sukupuolishoppailija, ilmentää molempia sukupuolia sen mukaan miten huvittaa

Noh, kun luin ketjun läpi kokonaan, niin selvästi mies- tai naispuolelle päätyneet olivat saaneet kaikki alle 10 sen ilmentämänsä sukupuolen pisteitä, joillain jopa vain 3. Mutta kun vastakkaisen sukupuolen pisteet olivat joko nollassa tai tarpeeksi miinuksella, niin silloin tulos oli sen oman sukupuolen mukainen.

Kellään ei ollut sellaisia pisteitä kuin minulla: +13 miespistettä, +14 naispistettä. Muitakin 'sukupuolishoppailijan' pisteitä, eli tasapisteitä saaneita oli, mutta melko matalin pistein. Ketjussa oli tuommoinen puolitoistasataa ihmistä rapotoinut noin vuoden aikana tuloksensa.

Otos on pieni, mutta hyvin kuvaava ja korreloi siihen mitä itse näen laajassa tuttavapiirissäni: Ihan käytännössä ihmiset tuntuvat olevan jossain roolissa ja heidän on vaikea käyttäytyä sitä omaksumaansa roolia vastaan vaikkapa nyt sosiaalisissa tilanteissa.

Tämä myös korreloi kokemukseeni: Minä en piittaa tippaakaan mitä kukaan ajattelee, vaan ilmennän ihan juuri niitä energioita joita minusta tuntuu parhaalta ko. tilanteessa ilmentää. Niinpä olenkin sitten saanut vuoronperään kuulla olevani lunttu tai huora tai sitten telaketjufeministi tai rekkakuskilesbo.  ;D  Aina on joku joka ei tykkää, mutta onneksi siitä ei tarvitse piitata.

Miksi muuten kulttuuri on paha asia? Sosiaalisessa kanssakäymisessä lopulta, sen kaikista haittapuolista huolimatta, muodostuu omalle elämälleni ainakin ne onnellisuuden asiat minkä takia ylipäänsä haluan elää tässä maailmassa. Ihminen ei ole täydellinen, mutta ei se estä sitä ettei tässä epätäydellisessä maailmassa voisi elää onnellisen elämän johon voi kuollessaan olla tyytyväinen. Se minusta on se pääasia.

Siis, jos joku haluaa käyttää näitä jaotteluja ja toimia niin kuin normaali muurahaispesän massaihminen, niin mitä pahaa siinä on? Eihän kaikkien tarvitse olla oman tiensä kulkijoita jos eivät halua. Eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Lopulta, en uskoisi että maailmasta tulisi koskaan parempi, vaikka asioista saarnavat saisivat muutettua kaikki ihmiset omalle kannalleen. Sillä joka kannassa on aina ne positiiviset, mutta myös negatiiviset puolensa. On aina joku jolle se elämäntyyli ei sovellu.

Nykyään on sellainen kulttuuri valloillaan (täällä päin maailmaa), että ihmiset yrittävät näyttää olevansa mahdollisimman itsenäisiä ja riippumattomia muista. Pitkään siihen malliin yrittäneenä olen lopulta tullut siihen lopputulokseen, että mulle sopii paremmin kun sanon suoraan että kyllä välitän siitä mitä muut musta ajattelevat, kyllä mä sitä ajattelen, kyllä mä loukkaannun jos mulle sanotaan ilkeästi, hetkellisesti mutta kuitenkin, kyllä mun ajatusmaailmaan vaikuttaa mitä jotkut muut ovat sanoneet ja kyllä mä lopulta olen aika tavallinen ihminen, en mikään erityisen vahva, kokenut tai älykäs. Vapauttavaa. Mulle, oman taustani takia.

Vahvuuskysymykseen palatakseni, voisiko sanoa että jokaisella on omanlaisensa vahvuuskäsite, sellainen jota kohti haluaa pyrkiä itse. Jos esim on taustalla ahdistavia riippuvuustunteita, on itsenäisyys tällöin vahvuutta. Toinen taas ei vahvistuakseen enää voi pyrkiä kohti itsenäisyyttä, sillä hänen ongelmansa on päästää toiset ihmiset lähelle, ja itsenäisyyteen pyrkiminen veisi häntä vain kauemmaksi kehittymisestä.

Taas yksi määritelmä:
vahvuus on tasapainoa elämässä
 :)

Mitäs meillä nyt on kasassa...

vahva ihminen kestää elämää...
Heikko on ihminen joka ei ole löytänyt vahvuuksiaan..
Vahvuus on tasapainoa elämässä...
 :smitten:

Onko joku tässä keskustelussa sanonut, että kulttuuri on paha? Ei tietääkseni.

Sen sijaan itse olen arvostellut kulttuurillista aivopesua.
Se tarkoittaa sitä, että tytöt ja pojat, miehet ja naiset, kasvatetaan erilaisiin rooleihin - tämä siis niiden luonnostaan ilmenevien erojen lisäksi. Niitä jotka eivät sopeudu tai suostu tähän, rangaistaan sosiaalisen kontrollin keinoin, esim. sulkemalla ryhmän  ulkopuolelle.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jo hoitajat synnytyslaitoksella pitelevät eri tavoin sylissä tyttö- ja poikavauvoja ja käsittelevät niitä eri tavoin, puhuvat niille eri tavoin. Samoin vanhemmat ja muut aikuisetkin. Poikia pidetään lähempänä kasvoja, niille puhutaan enemmän. Tyttöjä hyssytellään olemaan hiljaa kun ne huutavat, poikien taas annetaan  huutaa.

Tänä syksynä tuli mielenkiintoisia tuloksia: Viimeisen vuoden aikana eräissä päiväkodeissa oli videoitu toimintaa. Henkilökunta, joka luuli kohtelevansa tyttöjä ja poikia samalla tavoin, järkyttyi itsekin nähdessään oman toimntansa: Poikia passattiin, paapottiin ja palveltiin, tytöt puolestaan - siis yhtä pienet tytöt kuin nämä passatut pojat - värvättiin hoitajien oheen passaamaan, paapomaan ja palvelemaan poikia.

Tytöt opetetaan poikien palvelijoiksi ja kilteiksi suorittajiksi jo päiväkodeissa. Samalla heidät opetetaan ennakoimaan toisten tarpeita ja täyttämän ne ennen kuin toinen ehtii edes pyytää. Sellainenhan on läheisriippuviasta käyttäytymistä, mutta ei ole tervettä sekään mitä pojille opetetaan: Että on itsestäänselvää tulla palvelluksi tyttöjen taholta.

Tämä tutkimus on siis vuodelta 2011 ja henkilökunta tosiaan järkyttyi itsekin huomatessaan toimivansa vanhan kulttuurillisen aivopesun mukaan.

Kulttuurikaan ei ole muuten itsestäänselvästi hyvä: Orjuus ja ihmissyönti ovat nimenomaan kulttuurillisia ilmiöitä...  ;)

Minä olen tehnyt tuon Eklektikon kuvaaman käyttäytymisen kanssa paljon töitä ns. tyttömäisen pojan äitinä.
Tai nyt sitten siitä tyttömäisyydestä tiedä, mutta tykkää monista ns. tyttöjen jutuista, kuten vaaleanpunaisesta ja kaikista tyttöjen söpöistä leluista, on kiltti ja rauhallinen ( tosin osaa käyttää tätä luuloa hyvin hyväkseen ) kaikkien kaveri, omiin oloihinsa vetäytyvä,  diplomaatti, fyyisesti arka ja paljon muuta mikä tässä maailmassa on tytöille tarkoitettua.

Ensinääkin jo se, että hän leikkii mielellään tyttöjen kanssa, meinasi aiheuttaa ongelmia, kun pojat leikkii poikien leikkejä ja tytöt tyttöjen ja henkilökunta oikein ohjasi heitä siihen, ja lapsi kun ei sovi siihen muottiin.
Mutta henkilökunta kyllä kuuntelee, kun heille esittää asian oikealla tavalla, ja nyt on muutenkin sekoitettu pakkaa, ja laitetaan lapsia leikkimään sekaisin, ettei tulisi juuri tätä tyttö on niinkun tytön pitää ja poika on niin kuin pojan pitää kuviota.

;D Tämänkö takia luulinkin sinua miespuoliseksi moooonta vuotta, siihen Femal Balans ketjuun saakka  :2funny:
 :smitten:

Vahvan naisen kumppanina menenstyy sellainen mies joka pystyy rakastamaan naista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman mustasukkaisuuskohtauksia, ilman että haluaa muuttaa, kahlita tai arvostella kumppaniaan jatkuvasti. Vaikka miehenä (?) ei aina kaikkea ymmärtäisikään. Yksinkertaistettuna vahva nainen tarvitsee rakastavan ja suvaitsevaen kumppanin. Toimii myös toisinpäin.

Minä en ymmärtänyt kuuluvani tähän määriteltyyn ryhmään, ennenkuin paras ystäväni tokaisi minulle : "Sä olet niin ärsyttävä, kun sulle voi sanoa tai tehdä ihan mitä vaan ja aina sä vaan jatkat omaa elämääsi ja porskutat eteenpäin huolimatta siitä mitä sulle tapahtuu. Sä olet niin vahva!" Itse olen kokenut olevani heikko, koska tunnen asiat niin voimakkaasti. Mietiskeltyäni asiaa, ymmärsin että vahva ihminen on se joka pystyy tuntemaan energiat ja niiden aiheuttamat tunteet - mutta säilyttää silti toimintakykynsä kaikesta ilosta/tuskasta huolimatta.  ;)

O0