Juu. Tuntemattomat osapuolet aloittaa useammin kuin minä, mutta koen että yksin liikkumisen hyvä puoli on juuri se, että tapaa helposti uusia ihmisiä.

Milloin olit viimeksi nuotiolla?

Hei! Minulle on tullut yksärillä kyselyitä, vieläkö harjoittelen. Tarkoitus tosiaan on palata tähän. Yksityiselämäni on ollut sen verran raskasta viime päivinä, etten ole pystynyt keskittymään kortteihin. Toivottavasti pian helpottaa ja pääsen jatkamaan harjoituksia, tämä on hyvin antoisaa ja opettavaista.  

Hieman naurattaa, ku just aiemmin tänään totesin ystävälle et teen jos jonkinlaisia paskahommia näin elämässä.

Jopa kirjaimellisestikin. Oon töiden puitteissa lapioinut kasoittain sitä ihtiänsä ja toisessa työssä kanniskellut lootakaupalla puolimätäneviä vihanneksia eläinten syötäväksi. Ja toisaalta sitä on tullut herkäksi myös tolle ihmisten bullshitille.

Onko sulla meryem kontrollin tai terveyden menettämisen pelkoa? Mukaanlukien mielenterveyden menettämisen (tiedäthän sanonnan hissistä joka ei kulje ylös asti). Pelottaako että asiat on jo liian hyvin ollakseen totta (hurraus siitä että osaat pikkuasian, tuon pullon kierrättämisen) ja oikeasti on se joku räjähdysvaara? Ja siinäkin pelko että toimitko liian itsekkäästi kun muut ei pääse hissiin. Juna-aseman missaaminen menee samaan kontrollin menettämisen pelon teemaan. 

Tai sitten heijastelee todellista epävakaata tilannetta jossa on noita elementtejä, omaasi tai läheisen. Mutta useinhan unet kertoo peloista.

Pluto kai yleensä ottaen tekee intensiivisemmäksi kaiken, mihin se osuu. Ja aspektistakin riippuu sitten että minkälaisia sävyjä siinä on. Neliöissä on paljon energiaa joka pitää oppia ottamaan rakentavaan käyttöön, kolmio varmaan on vähän sellainen ettei huomaakaan miten huitelee yli.

Nousu-Plutoisilla tai muuten vahvasti Pluto-vaikutteisilla lienee aika monella tietynlainen jäätävä/pistävä katse.

Itselläkin aika moneen suuntaan aspektoitunut Pluto, Au-Skorpioniuteni lisäksi. Katseeni ei kuulemma ole ihan pahimmasta päästä plutoninen.  

Just joku radiossa sanoi että joskus silmät kertoo sen mitä suu ei. Kallistun silmiin. Kuulostipa oudolta, kallistua silmiin.

Sisustustrendi, jota et missään nimessä ottaisi omaan kotiisi?

Joo. Niin tuleekin apuun. Kiitos vinkistä, kokeilen onko se mun juttu. 

Niin ikään pahoillani sinun puolestasi forestflower. Joo, tuollainen asia kuin pitkään jatkunut kaltoinkohtelu omien vanhempien taholta menee niin mielen rakenteisiin, että sitä ei yksinkertaisesti vain hengitetä ulos ja kuvitella ettei sitä ole.

Mantrat on mulla toimineet ja keventäneet oloa ja tilanteita monen ihmisen kohdalla, niille on tosiaan paikkansa. Vielä en ehtinyt kokeilla omaan perheeseen niitä tuon oivallukseni jälkeen. Monesti olen todennut että mantrojen lausuminen ennen kaikkea näyttää minulle, miksi en anna vielä anteeksi. Hyödyllistähän sekin on. Sellaisia meistä ei tule kuin ne jotka eivät koskaan ole särkyneet, mutta uskon että oman näköiseen hyvään vointiin on kyllä edellytykset.

Vastuunotto omasta hyvinvoinnista ja käytöksestä, mitä Kyllikki6:kin tuossa kirjoitti, on ollut myös itselleni tosi iso opin paikka, ja sitä huomaan hetkittäin opettelevani vieläkin, kun ajatukset menevät mieluummin tottuneita ratoja. Ja myös anteeksianto nuoremmalle itselleni siitä, että ei osannut sitä yhtään vaan hädissään roikkui muissa ja myös töksäytteli ja möläytteli aivan mitä sattuu.

 

Joo, mahtavaa saada eri näkökulmia! Niin monitahoinen juttu tämä. 

Voitaisiinko taas keskustella anteeksiannosta? Jotain ikivanhoja ketjuja löytyi hakutoiminnolla, niitä en viiti nostella.

Joo eli, aihe on itsellä ollut tosi raskas koko elämän. Kumminkin lähipiirissä ollut lapsesta asti ihmisiä jotka on suoraan aiheuttaneet vaikeuksia ja kipua, kuten väsymättömiä koulukiusaajia, perheenjäseniä jotka on toiminnallaan vaarantaneet ja ihan rampauttaneetkin mun terveyteni, jne. Ja oon kyllä suuttunut aika lailla joka kerta, kun joku on vihjannut että MULLA olisi parempi olla jos vain nyt jotenkin naks ja poks antaisin anteeksi. Kun minähän niitä rampaumia joudun kantaa ja hoitaa ilman niiden ihmisten apua (pahimmillaan jopa niin että ne edelleen hankaloittaa sitä), ja mitä se semmonen anteeksanto muuttaa koska en mä voi alkaa päästää niitä taas lähelle kuitenkaan, ja plööh.

Vaikein on ollut ajatus anteeksiannosta ihmisille jotka on olleet vastuussa mun turvallisuudesta ja olleet itse vaarallisia. Siitä on ollut kunnon konfliktejakin, kun toiset on sanoneet että nyt ANNA ANTEEKSI. Että jotenkin oma vikani, että asiat ei nyt vain ole paremmin ja muistot ahdistaa. 

Eilen illalla, yli kolme vuosikymmentä näiden juttujen kanssa elettyäni tajusin ensi kertaa jotain.

Joo, mun mahdollisuuteni normaaliuteen on koko lailla tuhottu varhaislapsuudessa. Mutta, se että mä olen omalla tavallani rikki ja sen tähden monella tapaa toisenlainen kuin moni muu, ei tarkoita ettenkö mä voisi rakastaa itseäni.

Ja jos mä voin rakastaa itseäni, mä voin myös antaa lapsuuteni ihmisille anteeksi, sielutasolla, sen että musta tuli kaiken sen seurauksena tällainen, koska hei, en mä ole vääränlainen. Ja koska en ole vääränlainen, ei mussa tarvitse olla katkeruutta toisia kohtaan siitä minkälainen olen. Saatteko kiinni ajatuksesta?

En tosiaan tarkoita että hyväksyn vaaralliset ja väkivaltaiset teot, laiminlyönnit tai muut, että maalalisin valkoisella muistikuvat tilanteista. Sellainen mitätöi omaa kipuani ja sitä en tarvitse enää yhtään enempää. Myöskään en hyväksy sitä että toisia ihmisiä kohdellaan siten kuin minua on kohdeltu.

Mutta hyväksyn sen että kaiken sen jälkeen minä itse olen juuri tällainen. Just näin itsekkäästi. Ja silti haluan kasvaa ja tulla paremmaksi, vaikka se vähän tuntuukin paradoksilta. 

Juustot, vaahtokarkit ja rahkat.

Paras tee?

Riippuu firman koosta ja siitä kenen välillä ristiriita/kiusaaminen on. Jos kollega kiusaa, esimiehelle kannattaa puhua. Ja jos esimies kiusaa niin sitten kai hänestä ylemmälle. Joka tapauksessa kiusaamista tai huonoa ilmapiiriä ei kuulu sietää hiljaa. Joskus ei ole sitä ylempää henkilöä koska huonon ilmapiirin ylläpitäjä on ylin paikalla oleva, ja silloin täytynee sanoa päin naamaa sitten.

Hei, kysyisin ihan yleisesti mitä loppuvuodelle nousisi? Kiitoksia etukäteen.

Hei Mustapippuri!

Nostin ensin kortin nykytilanteellesi. Pakasta tuli Sauvojen 6, joka kertoo voimakkaasta tahdosta ja itsenäisyydestä, taiteellisuudesta ja vapaasta itseilmaisusta. Itsenäisyys ei myöskään tarkoita ettetkö olisi sosiaalinenkin. Jotenkin tulee olo, että on paljon, mihin olet tyytyväinen.

Lähitulevaisuudellesi, eli tähän loppuvuodelle, nousi Miekkojen 6. Onko niin, että vaikka olet jo itsenäinen ja vapaamielinen, mielessäsi on yhä palo etsiä vielä uusia rantoja? Tulevaisuus voi tuntua epävarmalta ja huolettaa jonkin verran, mutta tietyllä tapaa et halua jättää väliin tilaisuutta lähteä kohti uutta jos sellainen tulee, koska sitten ei olisi myöskään toivoa samalla tavalla. Tämä kortti voi myös tarkoittaa ihan konkreettista matkailua ja maailmasi avartumista sen kautta. 

Nostin sitten vielä neuvokortin, ja sellaiseksi tuli Maljojen 10. Kortti huokuu tyytyväisyyttä saavutetuista asioista sekä harmoniaa. Neuvona tämä lienee tulkittavissa kannustukseksi. Unelmat voivat toteutua vain, jos niihin uskaltaa panostaa. Jotenkin tulee myös se vanha neuvo, "katso mitä hyvää sinulla jo on", mutta siinä on jokin toisenlainen sävy - ei mikään sellainen "älä nyt valita koska asiat ovat ihan hyvin", vaan ennemminkin "tajua voimasi ja resurssisi, sinulla on niitä".

Hei,

Katsoisitko minulle työhön. Määräaikaisuus päättyy, eikä vakinaistaminen mennyt läpi. Onko uutta työtä näköpiirissä?

Kiitos!  

Moi VanillaHeart!

Mulla on just nyt lainassa Doreen Virtuen Angel Answers-pakka, joten kokeilin kysyä tätä siltä.

Pakasta tipahti "It's up to you!". Ilmeisesti jotain mielenkiintoista tulee mahdolliseksi, kun tämä vanha työ väistyy. Ole tarkkana ja käytä omia taitojasi ja voimiasi kääntääksesi tilanteen parhain päin.

Jatkoin korttien sekoittelua ja eteen tipahti vielä "Choose a new direction" ja "Big happy changes". Hyvin lupaavaa, tosin saatat joutua tekemään jonkin päätöksen, jonka kanssa olet aluksi aika yksin. Luota itseesi, mutta realistisesti. Älä lupaa kenellekään liikaa, mutta ole silti rohkea. Saatat jopa tuntea ottavasi pienen uskonloikan. Siinäpä sitten onkin kysymys, että miten otetaan uskonloikka niin että oma itseluottamus pysyy realistisena! Mutta jotenkin iloinen viba tässä on. 

Viitanneeko tämä johonkin yritystoimintaan? No, sitähän suurin osa työpaikoista on, omassa tai toisten yrityksissä. Energiat vaikuttavat kuitenkin hyvältä. Tule sitten kertomaan, tuliko töitä!  

Mitä minulle nousee koskien sairautta, joka hankaloittaa jokapäiväistä elämääni? Olen kasvanut jo paljon henkisesti vuosien aikana, mutta jostakin syystä annan tämän vaivata elämääni liikaa välillä. Onko askel tulossa parempaan suuntaan ja päästän tästä häpeän ja ahdistuksen tunteesta lopullisesti? Kiitos jo etukäteen.

Hei Oolavi! Nostin sinulle sairauteesi liittyen kortin nykytilanteellesi, sitten neuvon, ja sille vielä tarkennuskortin. En edelleenkään saa näihin kuvia mukaan, mutta lisäilen sitten kun saan.

Nykytilanteellesi nousi Lanttien kuningatar käänteisenä. Tämä sairaus lienee rajoittanut mahdollisuuksiasi vakautua elämässä ja saavuttaa taloudellinen, ja muunkinlainen, mukavuus. Surua menetetyistä mahdollisuuksista on ilmassa, arvottomuuden tunnetta.

Neuvoksi nousi ensin Sauvojen 7. Tämä kortti rohkaisee vaatimaan kunnioitusta ja tekemään rajat selviksi. Sinua ei saa kohdella epäreilusti tämän sairauden takia. Jotenkin erityisesti nousee, että ennen kaikkea sinun ei saa kohdella itseäsi epäreilusti. Itsesi kunnioittamisen kautta tiedät, mitä et hyväksy toisiltakaan, ja se on OIKEIN että määrittelet nämä rajat. Sinä olet tärkeä ihminen jolla on kyllä annettavaa maailmalle juuri sellaisena kuin olet. Kysymyksesikin on aseteltu niin, että pääasiaksi nousee kokemasi häpeän tunne, ei niinkään itse sairaus. Ja tunteita voimme aina työstää, ne eivät ole pysyviä. 

Tarkennukseksi neuvolle nousi Tähti käänteisenä. Hoida nyt erityisesti itseluottamuksesi puutetta, ja keskity muutenkin pitämään huolta itsestäsi sen sijaan, että hakisit toisilta apua häpeääsi. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi voidaksesi hyväksyä itsesi. Voit kuunnella toisten näkökulmia tilanteeseesi ja tottakai toiset on otettava huomioon, mutta lopulta arvosi on sinussa ja vain sinussa. Tämä voi tuntua nyt kummalliselta, etenkin jos on oppinut elämään toiveessa, että saa toisilta kannustusta ja varmistusta asioihin. Kuitenkin saatat tulla huomaamaan, että kun itse voimaannut, vierelläsi pysyvät kannustaen ne, jotka oikeasti arvostavat sinua.