Näin unta, jossa heräsin yöllä katsomaan parvekkeelta, joka oli pikemminkin torni tms. Alhaalla näin lauman valkoisia hevosia, yksi niistä oli laikukas, Peppi Pitkätossun hevosen näköinen. Hevoset palelivat ja hädissään pyysivät minulta apua. Lunta oli niin paljon ja yksi hevosista yritti kaivaa lumiluolaa, että pääsevät lämmittelemään. Menin herättämään asuintoverini (asuin unessa ison meikkiporukan kanssa, meidän oli tarkoitus tehdä yhdessä töitä ja meikkasimme ihmisiä  ) Kerroin, että hevoset tarvitsevat apua, minun puhelimesta ei pystynyt soittamaan hätänumeroon ja pyysin hänen puhelintaan lainaksi. Se onnistui pätkittäin (puhelu katkeili koko ajan ja päivystäjä kyselisi tyhmiä)  mutta lopulta sain apua kutsuttua perille. Sitä tulikin runsaasti. Oli kaivinkoneet, paljon miehiä ja muita laitteita. Ei mennyt aikaakaan kun koko alue oli vehreä ja lämmin. Yö oli muuttunut päiväksi ja kaikki hevoset pelastui. Mutta siinä vaiheessa ne oli muuttunut kissoiksi 

Tilanne, jota käyn läpi: Tyttäreni on löytänyt asunnon ja muuttaa pois kotoa aloittaakseen itsenäistymisen. Tämä on hieno homma ja olemme olleet innoissamme tulevasta muutosta, koska nyt minäkin saan ensimmäistä kertaa oman huoneen ja asunto on aivan lähellä. Kuitenkin olen alkanut jännittämään, jos Kela ei maksakaan vuokravakuuksia ja olen alkanut siirtämään kaiken minkä pystyn niin säästöön. Samaan aikaan tiedän, etten saa 1500e yksin kokoon kolmen viikon sisään. Alkuun olinkin huoleton asiasta ja tiein, että universumi auttaa meitä tässä asiassa ja se kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Pitää vaan pysyä positiivisena ja uskoa siihen. Apua olen heiltä pyytänyt ja muistanut kiitollisuuden. Nyt olen alkanut muiden ihmisten säksyttämisen vuoksi itsekin epäilemään ja stressaamaan hiukan asiasta. Aina kun huomaan ajattelevani koko asiaa, yritän poistua tilanteesta ja saada muuta ajateltavaa. En halua antaa stressille valtaa. Silti olen hieman hajamielisempi ja kyllä minä hiukan stressaan.

Voisiko lumi unessa kuvastaa stressiä jota käyn läpi? Entä valkoiset hevoset? Kissat? Olen iloinen ja kiitollinen kaikista tulkinnoista 

Epäilen kohdanneeni kaksoisliekkini. Tapasimme kun sitä vähiten odotin, emme juuri kirjoitelleet vaan sovimme heti tapaamisen. Jo junamatkalla tunsin aivan valtavaa iloa rinnassa. Ihan kuin sielu olis tanssinut! Ei perhosia vatsassa vaan aivan järjettömän suurta riemua! Rakastuminen oli aivan järjetönta ja koko alkutarina valtavine tunteineen. On vaikea selittää ystäville että siinä kohtaa, ehkä kolmannella tapaamiskerralla, hän tuntui antautuvan mulle täysin ja hyvin voimakkaalla energialla, seksi tuntui siltä että jumalat iloitsi ja enkelikuoro lauloi. Huonekin kirkastui samalla. Se oli hyvin hämmentävä, mutta ihana kokemus. Tästä kaikesta lähti aivan valtava rakkaus sisälläni liikkeelle, sellainen koko universumia rakastava rakkaus ja henkisyys. Tällä hetkellä kuljen risti kaulassa enkä sitä enää pois ota. Henkinen kasvuni kiihtyi aivan hurjasti. Tässä kohtaa aloin tutkiskella asiaa mistä näin voimakkaat tunteet ja miksi hänen energia vaikuttaa niin voimakkaasti minuun. Mistä hän tietää mielenliikkeeni ja miten osaa niihin reagoida just sillä hetkellä! Törmäsin kaksoisliekki asiaan ja kaikki kohdat osui nappiin ja tuntui, että löysin selityksen. Mutta tämäpä ei päättynytkään hyvin. Pian sen rysäyksen jälkeen hän pakeni lapsensa äidin kanssa yhteen, jota mun oli hyvin vaikea käsittää kaiken tuon kokeman jälkeen. Olin surun murtama, täynnä kipua niin etten koskaan. En tiedä miksi kyseli vointiani välillä. Kuitenkin ajattelin vahvasti, että rakkaus kasvaa vapaudessa ja hän palaa kyllä luokseni jos se sitä oli. Palasihan hän sitten luokseni. Sitä iloa ja rakkautta kesti kaksi päivää ja taas pakoon henkisesti. Ei enää viestittelyjä päivisin, ei vastaile viesteihin, lyhyet vastaukset sitten kun vastaa. Ei puhu. Silti joka ilta ja aamu tulee hyvät huomenet ja hyvät yötä ja kertoo rakastavansa. Sen tiedänkin ja hyvin vahvasti tunnen, mutta hän pakenee ilmeisesti naisiin somen mukaan. Riittämätön tunne koko ajan itsellä, enkä ymmärrä tapahtumaketjua. Olen siis jälleen hajalla ja ajattelen että eipä kääntäisi enää terää haavassa eikä laittaisi typeriä huomenia. Ei riitä että olen rakas kerta minun kanssani ei ilmeisesti halua olla. Tunnen hänen olevan hämmentynyt ja ristiriitaisissa oloissa tunteidensa kanssa. Tunnen että pelkää, mutta en tiedä mitä. Luku 11 toistuu jatkuvasti meidän stoorissa.