Niin, kyllähän meillä kuukauriilla tunteita on, hyvin syviä ja tosia. Näiden tunteiden julkituominen ja näyttäminen on sitten ihan toinen juttu. Lapsuudenkodissa tunteita ei ehkä ole näytetty kovinkaan avoimesti. Muutkin tunne-elämän haasteet ovat voineet olla myös mahdollisia.
Itse koen tuon pienen kuukauristillottajan sisälläni sellaisena vakavamielisenä, surusilmäisenä nassikkana, joka totisena todistaa tätä maailmaa. Hän kenties kaipaa läheisyyden tuomaa turvallisuudentunnetta ja sitä vapautta, minkä tunteiden julkituominen antaa.
Mielestäni kauniisti kuvattu, minulla Kuu kauriissa totisesti voin sanoa että todelliset tunteet kerron vain hyvin läheisille henkilöille. Turvallisuus alalla työskentely on tilainteissa on hyötynä ns. pokerinama joka pitää tilanteessa kuin tilanteessa.