Jotenkin tuntuu että taisin vanhalla foorumilla jotain kutoshuonejuttua höpistä, mutta pistetään nyt tännekin. Eli tavaraa löytyy 6.huoneesta: uranus, neptunus ja kuu.
   Tuon neptunuksen sijainnista kutosessa olen joskus lukenut sellaista, että se liittyisi eläinrakkauteen. Ja se ainakin pätee minuun.. Aina ovat eläimet olleet minulle tärkeitä 
   En tiedä lieneekö sitten toisenlaista vaikutusta tuolta samaiselta planeetalta ( ) , mutta toisinaan eivät esim. nukutusaineet tahdo tehota millään. Kerran lääkärit olivat jo aivan hädässä, kun ei meinannut taju mennä kankaalle millään, vaikka pumpattiin kuinka myrkkyä suoneen 

Terveys ei ole ollut paras mahdollinen. Sitä varmaan voi odottaakin noilla planeetoilla. Myös nupinsisäisesti on ollut hieman hulinaa, ja siihenkin kai neptunus altistaa.

Varmaan on paljon sellaistakin jota en edes tajua tai osaa tulkita; miten esim. uranus ja kuu 6.huoneessa oikein mahtaisivat "näkyä". Ehkä elämän yleisenä sekavuutena? Ainakin työelämään pääsy (tai joutuminen  :) on viivästynyt kovasti, opinnot ovat keskeytyneet monta kertaa jne.

Mielenkiintoinen aihe...
Omalta kartaltani en kyllä osaa sanoa, mitkä jutut siellä eniten olisivat työntämässä minua kuvataiteen puolelle. Se on nimittäin minulle taiteenlajeista läheisin, ja sitä opiskelenkin. Jos 5. huone jotenkin vaikuttaa, niin siellä minulla on ainoastaan Pluto..hmmm... Ei äkkiseltään tunnu kovin luovuutta lisäävältä. No, toisaalta kukas väittää että olisin luova; minä vain töherrän.
   Aurinko, venus, merkurius ja jupiter ovat leijonassa, ja leijonan kohdallahan aina lässytellään kyllä luovuudesta. Tulee kylläkin enemmän mieleen teatterihommat tuosta merkistä...ei niinkään yksinäinen maalaaminen jossain kellarissa.
   
Kirjoittamisestakin tykkään, mutta siihen viittaavia merkkejä en onnistu kyllä löytämään senkään vertaa kuin tuota kuvataidepuolta. Mutta jäänpä seurailemaan tätä keskustelua, ehkä täältä löytyy tiedonjyviä...Varokaa siis kun kirjoitatte, kyylään teitä. 

Minulla on tämä huumorintajuasia(kin) varsin omituinen. Monet ihmiset luullakseni ovat ensivaikutelman perusteella sitä mieltä, ettei minulla huumorintajua olekaan. Naamani on ilmeisesti jo rakenteeltaan sellainen, että näytän jurolta vaikka olisin mitä hilpeimmällä tuulella.

Totuus nyt kuitenkin on se, että saan myös aivan tajuttomia naurukohtauksia, ja ne saattaa laukaista mikä tahansa asia. Sellainenkin (ja yleensä NIMENOMAAN sellainen), jossa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään erityisen hauskaa. Ja sitten kun minua alkaa todella naurattaa, en voi sille mitään. Se on luonnonvoima... turha yrittää hillitä. Olinpa vaikka miten arvokkaassa tilanteessa, ei auta.
Vesi vain tirisee silmistä, enkä saa järkevää sanaa suustani... Monesti on täytynyt paeta esim. vessaan rauhoittumaan. Pahinta on sellaisissa tilanteissa, joissa pako ei ole mahdollinen.
Ehkä tällä on jotain tekemistä nousumerkkini Ravun kanssa. Täällä kun on näköjään muitakin rapuvaikutteisia "hulluja naurajia"

Noin yleensä huumorintajuni on aika karua, eli mustemmalle puolelle usein menee. Tunnenkin syyllisyyttä siitä, että hempeämmät ihmiset ovat varmaan joskus pahoittaneet mielensä joistain kyynis-raakalaismaisista heitoistani. En mielestäni ole huumorissani hirveän ilkeä muita kohtaan, mutta itseeni voin kohdistaa ihan mitä tahansa. Harmillista vain, että toisinaan juuri kun itselläni alkaa olla hauskaa, muut eivät enää osaa tunnistaa sitä huumoriksi. Ai minäkö jotenkin synkkä?

Varsinaiselle vitseille en yleensä aivan hirveästi naura. Oikeastaan minua on lopultakin aika vaikea saada ihan hillittömästi nauramaan, jos sitä tarkoituksella yrittää. Se tapahtuu sattumalta, ja sitten onkin menoa...kuten jo selostin.

En ole kauhean hyvä tulkitsemaan, mistä tämä huumorini ominaislaatu mahtaisi johtua, mutta tulisi mieleen että Kauris-kuulla voisi olla näppinsä pelissä. Myös Pluton sijainti viidennessä huoneessa ja neliöissä kuuhun ja askendenttiin voisi ehkä antaa pientä säväystä...ehkä. En osaa sanoa.

Toisaalta saatan viljellä myös aivan sfääreissä liitelevää dingeli-dongeli-huumoria, jos sille päälle satun. Eli monimutkaista soppaa on tämäkin huumorihomma...vaan niinpä on karttanikin. Ei ihme jos sieltä löytyy ainesta moneen, heh.  Harmi vaan että suurin osa jää omaksi huvikseni, kun ulkopuolinen maailma tosiaan valtaosin tuntee minut huumorintajuttomana kääpänä. Mutta hauskahan se on yksinkin hirnua.