Kyle MacLachlan:

Sun in 3°35 Pisces, AS in 6°13 Leo,
Moon in 28°14 Leo, MC in 19°04 Aries   

- hallitsevin huone on 8. ja 2., joku voisi tähän kommentoida...

fani olen... 

 erityisesti kyle maclachlanin rooli sai minut valitsemaan nimimerkkini...

täytyypä katsoa, jos löytyy tietoa lisää...

Miten sitten miehissä...? 

A: mies ei aikonaan halunnut seurustella, koska pelkäsi että minä jyrään hänet. Tappelimme rajusti, mutta seksi oli jees. Tekee ilmaiseksi hoitoja jos pyydän, halaa, soittaa, välittää, ei ole mustis muista miehistä... vaikka välillä tiedustelee niistä. Välillämme liikku paljon, mutta hän ei tee aloitetta vakavampaan suuntaan. Emme puhu asiasta. Suhde kestänyt kolme vuotta, välillä enemmän välillä vähemmän tekemisissä.

B mies kirjoittelee, asuu muualla, mutta ei uskalla tavata. Kehuu huippu tyypiksi, huumori on yhtenevää... super tyyppi, muttei tee sekään aloitetta. Taiteilija, väliin vetäytyy. Aivan kuin säikähtäisi, sitten yhtäkkiä pommittaa messengerissä jutuillaan. Avautunut asioistaan paljon.

A-tyyppi, teemana vapaus
B-tyyppi teemana herkkyys

siinä lyhyesti... 

kiitos täysikuu 

juu täytyy malttaa odottaa sadonkorjuun etenemistä... 

Hei täysikuu,

nostatko minullekin? -paljon kiitoksia 

Tässä tullaan juuri siihen, että on aika olla oma itsensä ja muiden miellyttäminen, jolle olen tähän mennessä pyhittänyt elämääni saa jäädä taakse...

Niinpä! Olen samoilla raiteilla. Olen aina ollut se joka joustaa. Nyt katson omat voimavarat ja tunteet ennen kuin alan tanssimaan muiden minä-minä vaatimusten perässä.     

Elämä on Lintsiä 

eilen oli mahtava ilotulitus Lintsillä!   

on aina siellä seksikkäästi fantasioiden x2 ...   

tää on tyypillistä kaksosta...

heh vieläkin naurattaa tuo Elektran teksti... 

no joo täällä päin ollaan niin ylpeetä että...

Kyllä tuota vaikeutta itsensä kanssa pukkaa nyt päälle. Tuntuu siltä että ei ole yhteyttä omiin tunteisiin, sitä on aina älyllistämässä asioita. Että asioista löytyy positiivisia ja negatiisia puolia, mutta mihin hittoon katosi oma tunne. 

Olen usein miettinyt tuota 'leimaa' ja 'leimautumista'.

Joskus olen jopa tyhmyydessäni ihmetellyt sitä, että kun toinen lyö leiman, niin miksi sitä ei pyydetä anteeksi. Olen uskonut, että sillä se leima irrotettaisiin.

Mutta eihän se näin ole. Itse sen leiman ikään kuin vastaanottaa, jokin vetää sitä puoleensä, liimauttaa sitä aina vain lujemmin ja lujemmin. Ja vain itse sen voi irrottaa.

Vai puhunko läpiä? Oikaiskaa hyvät ihmiset!

Kuulostaa tutulta. Olen huomannut, että olen liian kiltti välillä. Sitten saapi tuollaisen leiman ottaansa, että kyllä se kuuntelee ja auttaa ja on aina iloinen. Ja auta armias kun se "kiltteys" loppuu. Sen jälkeen kyllä nakellaan niskoja. Parasta on mulla ollut se kun osaa laittaa oikeat rajat, ja sitten mitä useampi älähtää näistä uusista rajoista, sitä oikeammalla tiellä olen itseni kanssa.

Kunpa miehet itkisi tota surua pois eikä kuolettaisi tunteita. Itkisivät.
.....
Sitten vasta eteenpäin. Tai ei ainakaan viinaan hukuttamista!

Samaa mieltä. Itse en ole itkenyt lainkaan, mutta nyt edes tunnistan jonkinlaisen surun sisälläni. Viinaan en kyllä koske lainkaan.

Kyllä se siitä... 

Tässä hyvä käynnistys aamuun!

Löysin alani samalla tavalla. Teen sitä mistä pidän. 

Olen aloittanut Hathajoogan ja käynyt 2 kertaa. Erittäin hauska yhteensattuma oli kollegan kanssa, joka tänään tuli juuri minulle juttelemaan, että hän on aloittanut Hathajoogan... jee sattumaa ei ole, kuten joku tokaisi jossakin toisessa keskustelussa.

Tai ainakin vakituinen tangokumppani...  

Niin minäkin haluun jo vakiintua, minä taas haluan hevimiehen.

kukin taaplaa tyylillään...