Tunnistanpa hyvinkin itsestäni tämän "en riitä" tunteen. Itse olen viime aikoina ajatellut paljon niin, että se on syvältä kumpuavaa itsensä sabotointia. Tuntuu tärkeältä tunnistaa niitä tunteita, mitä siellä taustalla on. Itselläni paljon katkeruutta, tukahdutettua vihaa ja syvää pettymystä (muita ja myös itseäni kohtaan) ja ihan vain kyvyttömyyttä rakastaa itseäni.
Töitä riittää, mutta on inspiroivaa, että oikeasti joskus riittäisi itselleen ja osaisi ja uskaltaisi luottaa omaan intuitioonsa sen sijaan, että aina yrittäisi saada hyväksyntää ulkopuolelta. Se olis siistiä! Sellaista tarviin kyllä ollakseni yksi keskitaivaan rakentaja
Näytä kirjoitukset
