Oinaat hei! Miten yhtymät toimii? Uranus on mulle tehnyt jo yhtymänsä marsiin ja MC:lle - eikä mitään. Odotin niin työelämään muutoksia...
Vasta vuoden päästä tulee uranus auringolle, osuu vai kerran, joko se silloin jotain muuttaa?
Olen ymmärtänyt että uranus on transiittina pakottava, ettei niinkään mahdollistava.
Jos ei  muuta mitään niin, please, jotain uutta edes sitten kun tulee jupiterin vuoro? Onneksi ne on molemmat 10 huoneessa, ehkä toivo ei ole vielä täysin mennyttä.

Kertokaa mitä oinaiden uranus yhtymät on saanut aikaan?   

Oinas, nousuleijona, kuu ja saturnus kaloissa.  Venus kaksosissa ja parhaat ystävät kaksosia, sekä naiset että miehet. Mies kaksosiin on ollut pari oikein kivaa suhdetta. Kalat ovat se kompastuskivi, rakkaimmat sielunkumppanit ja suurimmat pettymykset, juoppoja kun ovat.
Vesimiehet tuntevat usein vetoa minuun mutta itse en heistä innostu vaikka ovatkin kivan erikoisia, syvyyttä ja intohimoa puuttuu. Vaakamerkkiset liimautuvat liian nopeasti, oinas minussa ei löydä tarvittavaa haastetta.
Skorppionin kanssa en suosittele ryhtymästä muihin kun ystävyysuhteisiin. Rakkautta ja intohimoa ei tosiaan puutu, ei hyvässä eikä pahassa. Kun/jos oinas vihdoin pääsee irti, loppu voi olla hyvinkin traumaattinen.
Neitsyen kanssa on oikein kivaa jonkin aikaa mutta neitsyt ei ilmeisesti tunne riittävää turvallisuutta näin suurpiirteisen ihmisen (ja mitä ne ihmisetkin sanoisi).
Jouskari olis kiva, ei ole kokemusta parisuhteesta mutta luulen että nyt 50-villityksessä haluaisin sellaisen reippaan jouskarimiehen loppuiäkseni.
Ainiin, yllättävää kyllä, paras suhde oli nousuleijona rapu. Sellaista luottamuksellista kannustavaa rakkautta en ole muissa suhteissa ikinä kokenut. Harmi että olin silloin liian nuori.

Hirmu kiinnostava tämä progressio kuu !
Innostukseni on seurausta siitä kun kaiken positiivisuuden menettäneenä epätoivoissani soitin astro TV:n astrologille. Oman karttani transiitteja tutkiessa en löytänyt kunnon syytä näille muutaman vuoden kestäneille vaikeuksille ja lähdin kysymään sitä maksulinjalta.

Vastauksia sain, löytyi pluto-saturnus ja uranus-kuu kriisit mutta en ollut osannut yhdistää niitä muuhun kun vuoden 2007 konkurssiin sekä siitä seuranneisiin ihmissuhde- ja taloudellisiin ongelmiin. (synt.kartan saturnus ja kuu  huone 8 ja vastapäätä uranus ja pluto )
Puhelimessa astrologi kertoi progressio kuuni olevan skorpparissa ja siirtyvän nyt marraskuussa 4vuodeksi? jousimieheen joka syntymäkartallani hallitsee huonetta 5.

Viime vuosien aikana on kaksi tärkeää ihmistäni haudattu ja läheinen ystävä kävi hyvin lähellä kuolemaa (4 aivoleikkausta jne) yms. jopa koira oli kahdessa vaikeassa leikkauksessa, nämä vuoden 2008 helmi-huhtikuun aikana. Suhteestani omaan isään paljastui asioita joita en olisi halunnut tietää ja murrosikäinen tytär piti todella lujilla. 2008 kevään uranus-kuu yhtymän aikana alkanut rakkaussuhde loppui nyt miljoonien väärinkäsitysten jälkeen (kai se keskenmennyt raskauskin voisi liittyä teemaan) Työelämä ei ole päästänyt helpolla sekään vaan jatkuvasti sielläkin joku mättää.

Sekä astrologi että ystävä ehdottelevat jonkinlaista terapiaa, minä suosittelen välttämään moisia transiitteja skorppionissa progressoivan kuun aikaan.
Progressio kuuta  on kuvattu täällä aikaisemmin mutta voiko lakiasiat, opiskelut ym aikaisemmin mainitut liittyä myös huoneessa 5 liikkuvaan jouskari kuuhun?
Osaisiko joku teistä kertoa tästä enemmän? Siis prog kuu siirtyy skorppionista ihanaan  huoneeseen 5 !!!
Voi kun saisin kunnon potkun takaisin postiiviseen ajatteluun, se olisi nyt parasta terapiaa.

Tämä tuli niin oikeaan kohtaan elämässäni että mykistyin. KIITOS.

Adele, tuollaiset on niin ikäviä tapauksia että mulle tuli oikein suru -  kyynisyys kasvaa, pelottavaa. Sitä pitää itseään niin tyhmänä ja arvottomanakin kun noin kohdellaan.
 
Mutta: Jospa tämä rapu tekikin vain tyypillisen rapu liikkeen, alkoi tuntumaan liian kivalta, liian nopeasti ja joutui sen vuoksi äkkiä peräytymään takaisin johonkin entiseen ja turvalliseen, mikä se hänellä sitten liekin. (äiti?)
Vaikka tämä sama kuvio sun silmissä toistuukin, heillä kaikilla on kuitenkin ollut täysin eri tilanne, eri syyt ja lähtökohdat jotka ovat moiseen käytökseen johtaneet. Ei se sinusta johdu, ei se ole sinun kohtalosi, ainoastaan pelollasi voit auttaa suhdetta kehittymään siihen ikävään suuntaan.
Jos ja kun tapaat sen oikean ihmisen, voit turvallisin mielin nostaa tämän pelottavan mörön pöydälle ja puhua sen voimattomaksi. Jos silloin olet oikean ihmisen luona, avoimuutesi vain lisää hänen kiintymystään sinuun.
Voi kun me oinas akat muistettaisi ettei ole kauheeta olla välillä vähän heikkokin.
Paras suhde ikinä mulla oli 4vuoden ajan rapu miehen kanssa, sellaista molemminpuolista luottamusta en ole sen jälkeen kokenut.

Nämä perhanan nettisuhteet tekevät kaksoiselämästä naurettavan helppoa, sehän onkin virtuaali todellisuutta eikä näin ollen tarvitse pelata avointa pöytää.
Luulen ettei miehet helpolla muuta netissä alkaneen suhteen luonnetta "oikeaksi" ,muuten kun puhetasolla, vaikka suhde olisikin johtanut tapaamisiin ym...on toki poikkeuksia.
Eikö miehet anna jopa sääntöjä siitä mitä sopii kirjoittaa esim FB:n seinälle (ettei suhde paljastuisi...vielä?)

-Jos naiset eivät mihinkään salamyhkäiseen ikinä suostuisi.
- Jos naiset eivät pyrkisi olemaan "hyviä jätkiä" -  kilpasisartaan parempia siis.
-Jos naiset perustaisivat avoimien naisten kerhon jossa paljastettaisiin kaikki suhteet mm netissä alkavat jne. (heh) "Paljasta petturi"
-Jos naiset siis PITÄISIVÄT YHTÄ niin ei ne pojat meitä pystyisi huijaamaan.
Naiset mahdollistavat petturien olemassa olon...särkyneiden sydänten määrä on niin hirmuinen että luulisi jo pettureiden kuolleen sukupuuttoon.
Puhumattakaan naispettureista...no, miehiltä ei kuitenkaan pidä vaatia enempää kun me oikeesti vaaditaan.
Nim. Neptunus lähtössä 7 huoneesta, vihdoin.

Pakko tätä mies-asiaa on sen verran kommentoida että ainakin mun edellinen mies tuli paljon kalliimmaksi kun tämä hauveli ikinä.
Mutta halpa mies olisi kyllä lämpimästi tervetullut  kun on tuo uusi tilava sänkykin 
(hmmm...minkälainen mies on "halpa mies"...ehkä vähän väärä sana tähän kohtaan)

Piti jo aikaisemmin kertoa että mun turparulla on oinas "äijä-bulli", täyttää 3v nyt 3.4.
Itsepäisyys näillä bulldogeilla on muutenkin luontaista mutta että siihen vielä tuo oinaus...Noloja tilanteita on jatkuvasti, jossain kadun kulmassa neuvotellaan helposti 10min jos herra haluaa kääntyä siitä toiseen suuntaan kun minä. Ei ole harvinaista että heittää itsensä pitkälleen keskelle katua jos ei halua vaihtaa kadun puolta, 34kg vastaanpanevaa lihasta ei siitä mikään mahti siirrä, ei vaikka autot tööttää meitä pois tieltä.   
Ihmiset jotka ei rodun luonnetta yhtään tunne, katsovat paheksuen tätä "kouluttamatonta körmyä. Jästi sille olisi nimeksi pitänyt antaa, tai aasi.
Rakkaus on todellakin rajatonta ja kaikki jästipäisuuden aiheuttamat harmit ja hidastukset korvaa tämä täydellinen "mamma-uskollisuus".
Herra loukkaantuu hyvin herkästi ja mököttää vaikka koko päivän jos olen torunut häntä sopimattomattoman rajusti, mulkoilee sitten mua halveksien "minulle ei tarvitse sentään huutaa"....
Sillä on myös huonoja päiviä, pahalla tuulella ollessaan mikään ei ole hyvin, reitit mitä kuljetaan ei käy, sitä ei huvita tervehtiä ihmisiä jne.

Ruttuinen tuhiseva törkyturpa, pieree, röyhtäilee, kuolaa narttujen perään, putsaa naamansa sohvan kulmaan jne kaikki miehiset huonot puolet paketissa mutta plussana hellyys ja uskollisuus.
Bulli ei omapäisyytensä vuoksi ole mikään helppo koulutettava, tekee kyllä kaiken jos sitä sattuu huvittamaan, tietysti silloin ei kukaan ole näkemässä. Siitä saa usein vaikutelman ettei se ihan ruudinkeksijä ole, mutta tunneäly sillä on vertaansa vailla.     

Myös minä näen itseni vanhana mummona kävelevemässä rauhallisesti mopsin tai kahden kanssa.

Koira juttuja, kivaa! Mulla on bulldoggi, englannin bulldog, sellainen kun sarjakuvissa aina ärjyy vahtina niittipanta kaulassa. Tämä on kotosalla sellainen sohvaperuna mikä on hyvä kun on pieni asunto mutta ulkona riittää kestävyyttä ja välillä mennään että turpa rutisee...nukkuu kainalossa, kuorsaa kovaa...niin kovaa että mietin mitä naapurit minusta ajattelee    Hellänkipeä lihaskimppu.
Aina eläimet on kuuluneet mun elämän vaikka kaupunkilainen joudun olemaan. Yhdessä vaiheessa oli 2 kissaa, 2 koiraa ja akvaario. Kissat ja koirat nukkui meidän isossa parivuoteessa sulassa sovussa toisiaan lämmittämässä.
Englannin bulldogeista sanotaan ettei sen omistaja voi koskaan sairastua masennukseen, on niin huvittavan näköisiä. Onkohan ne edes koiria?

Vatsatauteihin ja kaikenlaisiin vatsan puruihin; MUSTIKKAA, keittona, mehuna tai pakkasesta vaan marjoja. Tyttären kaikki vatsataudit taltutin mustikkakeitolla, tyttö oksensi ekan kerran 12vuotiaana, silloinkin sen takia että oli syönyt ihan liikaa pullataikinaa

Energiaa on piisannut ihanasti, olen saanut niin paljon tehtyä kotona, siivonnut nurkkia ja rankalla kädellä heittänyt kaikenmaailman "tätä voi tarvita joskus"-juttuja roskiin vaan, vaihdellut verhoja ja tänään tulee uusi sänky! Vähän leveempi että mahtuu kaveri viekkuun jos ja kun aika on kypsä    Eikös se ole niin ettei mitään uutta elämään voi tulla jos ei sille ensin tee tilaa?

Pari tuntia päivässä yleensä kävelen aika reipasta tahtia koiran kanssa, nyt on ollut koiran tassut kipeenä muutaman päivän eikä voida mennä kovaa eikä pitkälle. Huomasin taas tarvitsevani kunnon reippailua, piti lähteä sitten ilman koiraa...kävi niin että se neitsyt mies olikin sen illan lenkkikaveri  ( no, se venushan peruuttaa..)
Hyvissä fiiliksissä mennään!

Hauskoja juttuja täällä!
Nyt puhuu todellinen pelinainen, tämä ja vielä kaiken kukkuraksi  , hih.
Pelinainen minussa näkyy niin että juuri pelimiehet ovat minulle se haaste, niille pitää päästä näyttämään mistä kana pissii... Sellaisia alan innolla kesyttämään, ja villimiehet kuvittelevat kesyttävänsä minua.
Siinä sitä sitten aina ollaan, tulta ja tappuraa suhteessa vuositolkulla...en yhtään yhden illan suhdetta ole tällä konstilla saanut aikaseksi.
Enkä millään muullakaan konstilla vaikka suorasukaisesti jopa ekana iltana ehdottanut seksiä kun niiin häntä halusin (kihlat ja lapsikin siitä seurasi tämän muusikko skorpparin, todellisen naisten kaatajan kanssa.)

Eikä kaksosvenukseni ole saanut minua vielä koskaan uskottomaksi. Taitaa oinas kuitenkin niin rehellisen suora olla, tunnistan jos ja kun oma rakkaus loppuu, uskallan sen myös sanoa ennen kun uuden haasteen kimppuun ryntään.
Mutta ne pelimiehet, naistenkaatajat, skorpparit intohimossaan, kaksoset hetkellisessä uteliaisuudessaan, idealisti oinaat jotka haluavat rakastua mutta kun kaikki naiset on liian helppoja, miksei naiset anna rakkauden vaatimaa haastetta, oinas miehet harmittelevat.
No, kaikki ne on koukutettu, jopa ne kaikkein uskottomimmat kalat jotka romantiikan nälässään tuntevat vain auttavansa tätäkin naista ja tätä ja tätä...kala miehet saavat vielä kaiken päälle anteeksi, uskon että he ovat ehdottomasti kaikkein vaarallisimpia (7vuotta kalapeli-avoliittoa vihdoin ohi).

Voih, miten ihanaa muistella näin keski-ikäisenä kuinka sitä nuorena sai mitä halusi. Nyt kaikki on vaikeampaa, niin paljon vakavampaa       Vai voisiko tuo olla asenne kysymys?   

OINAAT! Kuinka näin hiljaista?
Hieno päivä, aurinko antaa todella paljon energiaa, vai mitä? Ehkäpä kaikki onkin energisenä puuhastelemassa kaikkea kivaa ja ulkoilemassa...

Hyvää kevät päivän seisausta kaikille, koko ajan ollaan enemmän meidän ajassa! 

Hahaa, mitä juttua helsinkiläisyydestä! Oliks se nyt niin että me syntyperäiset saadaan anteeksi vai niin että me osataan ajatella kaukonäköisemmin? Olen kyllä joskus huomannut että muualla suomessa ei kannata heti paljastaa mistä on kotoisin niin ei ehdi ennakkoluulot tulla peliin mukaan. Läppä oli ehdottomasti sitä ironiaa siitä mihin muualla aina törmää...ja oinaan itsekkyydestä josta täälläkin on juteltu ihmetellen. Oikeesti tämä tyttö on pienestä pitäen tahtonut maalle, hevosia ja kaikkee...haaveillut vaan.

Ulkopuolisuuden tuntu on täällä myös, vaikka ystävät jo miltei täysin vaihtuikin pari vuotta sitten jätin muutaman sentään. Nyt tuntuu ettei homma pelitä edes heidän kanssaan, kummallisen epä-vastavuoroisia tuntuisi nykyään olevan lähes kaikki ihmissuhteeni. Se siitä oinaan itsekkyydestä, nämähän eivät siedä minulta mitään mihin ovat saaneet multa aina ymmärrystä. Ainako pitäisi vain antaa? Tai sitten oinaalla onkin pimeä puoli, marttyyrius, tai sitten kaikki vaan nyt tuntuu jotenkin....pimeeltä.

Voi Adele, mulla on ikävä yrittäjän elämää...vaikka kuinka paljon ja raskaita yövuoroja tällä hetkellä teenkin, ei se ole mitään verrattuna yrittäjän 24/7 tahtiin...mutta motivaatiota riitti, vaikka ei aina ehtinyt kotiin edes nukkumaan, takahuoneessa parin tunnin torkut, Oih, ihanaa. Toivottavasti nautit siitä, sen menettää helposti.

No, täällähän on vallan hurjaksi heittäydytty sen tapaamisen suhteen, oikein koko viikonloppu!
Ensin ajattelin että meijän vanha rähjä mökki olisi mainio paikka, Kirkkonummella, mutta muistin että veljen perhe valtaa sen koko kesäksi putkiremontin takia 
Enkä itse varmaankaan irtoa viikonlopuksi kokonaan ( koira+murkku-tytär). En myöskään autoile joten junalla saapuisin ja yöksi kotiin. Semmoinen etu mulla on että pystyn suht helposti järkkäämään työvuorot sopivaksi. Mitäpä jos lähdetäänkin siitä että päätetään päivämäärä? Paikkaa vois sitten suunnitella vähän senkin mukaan. Mitäpä sanoo "seremoniamestari" TH?

Ainiin, perääntyvästä venuksesta, onko teillä muilla sellaisia haikeita fiiliksiä, niin kuin joku olisi päättynyt, loppunut tai jotenkin ei pysty enää haaveilemaan ihanasta lopputuloksesta?
Ennustava astrologia- osuudessa on tästä juttua mutta jopa oli vastaukset kysymykseen jonka esitti ihana asianomainen, oinas!!! Kateellisten panetteluako... 

Toteutuminen on vain meistä kiinni joten ei se voi mitenkään olla toteutumatta! En kyllä malttaisi odottaa kesään..

Hahaa, täälläkin on tuosta oinas tapaamisesta. Juujuujuu.
Analyysissa puhutaan siis miehestä ja ajattelen että ne kohdat jotka eivät minuun päde pitävät kokemukseni mukaan aika kutinsa oinas miehiin.
Minuun pätee ainakin tuo että kun olen päättänyt että eroan niin se on sitten ero, lopullisesti. piste. Sitä ennen olen hakannut päätäni seinään piiiitkäään ja yrittänyt osoittaa itselleni etten niin väärään tyyppiin ole voinut aikoinani rakastua. Eron jälkeen ovat exäni jääneet aina minulle hyviksi ystäviksi, tietyn rauhoitus ajan jälkeen tietysti.
Kumma kyllä, vaikka olen samaa mieltä siitä että liika jarrutus suhteen alkuvaiheessa kertoo vain kiinnostuksen puutteesta, huomaan tällä hetkellä roikkuvani neitsytmiehessä joka ei todellakaan tule ikinä tekemään mitään päätöstä.
Tässä kohtaa ei varmaan kannattaisi olla niin perehtynyt astrologiaan joka sanoo neitsykäisen harkitsevan vaikka sata vuotta, hah, sekö saa tyhmänä odottamaan?