Mulle tämä sanoittaa kokemustani tästä ajasta. Olen omassa keskuksessani, joku voisi sanoa kuplassani
sillä hyvin usein huomaan tarkkailevani maailmaa, kuin en itse kuuluisi kuvioon. Kuin olisin ulkopuolinen tai irrallinen. Ympäröivä todellisuus näyttäytyy minulle tällä hetkellä hyvinkin kahtiajakautuneena, ja minä seilaan jossain välitilassa. Elän intuitio edellä, enkä osaa perustella tekemisiäni. Vaikka olen ympäröity ihanilla ihmisillä, ja sieluperheeni tuntuu koko ajan kasvavan, niin yksinäisyyden tunne valtaa aika-ajoin, kun en tule ymmärretyksi ajatuksineni. Olen melko radikaali toimissani, ts. pystyn helposti päästämään irti aikansa eläneistä tarinoista. Nautin yksinolosta niin paljon, että luovun siitä vain jos seura on minulle mieluisaa