Heippa vaan kaikille keskustelua seuranneille!
Onnittelut, Jupiter Girl:lle, joka pistää "kynät" savuamaan... aihe on loistava, nk."ikiaikainen", mutta silti tuore!

Joku viisas psykoterapia-ihminen on päästänyt suupielestään livauttamaan seuraavan totuuden: kaikki ihmissuhteemme ovat vanhempiemme välisen suhteen kopioita. Miten kolahtaa teihin? Tähän tyttöön on kolahtanut.

Toisaalta, saahan näitä näkökulmia pyöriteltyä "tappiin"...Järkemme ja mielemme haluaa antaaa nimiä ja lokeroida kaiken. Ihan inhimillistä se on.
 
Todellista hyötyä olen itse saanut ratkaessa ongelmia ainakin kahdella seuraavalla tavalla: pelon tunnustaminen itsessä(useita neurooseja ym..kiwaa)
Hyötyä siitä on ollut juuri siten, että tunnustan olevani epätäydellinen, huono, paha ym. "pimeää puolta"
Toiseksi, olemme peilikuvia toisillemme. Toisen ominaisuudet kaikki mihin vain saatamme kiinnittää tietyllä hetkellä huomiota ovat maailmankaikkeuden tapa saada huomiosi. Eli, olisiko syytä myöntää, että olet kuitenkin iloinen ja positiivinen (ihaillessamme jotakuta) tai pirullisen inhottava, ketä menneisyyden mörköä muistuttava hahmo hän on tai asia, jota en ole sulattanut tai käsitellyt.
Mulla on Valo tasan jääkaapissa...olen niin jalat maassa oleva ihminen. Olen kuitenkin uteliaisuudesta tutustunut esim. buddhalaisuuteen, jossa parasta on "jos se ei toimi, heitä se pois"-asenne. Mistään henkisestä ei ole hyötyä jos saa aikaan vain tahroja paperilla.
Mielenkiintoinen sivusto, lisää!
Number of the priest

Yod kartallani osoittaa suoraan äitiini ja olen sen kokenut karvaasti omassa elämässän(erityisesti tänään!). Suhteemme on ollut huono aina, olen nk. "näkymätön lapsi", vieläpä molemmille vanhemmilleni. Täytän tänä vuonna 39 vuotta ja tänään sanoin suuni puhtaaksi. Oliko siitä hyötyä, sen näyttää aika.
Erikoiskuvioita löytyy, mutta kova taiteilu on ollut että tähän päivään on päästy.
Väsynyt leijona...