Voi kiitos teille...
Tavallaan sitä sisällään on ihan tietoinen että itseensä sitä pitäisi hiljentyä.
Se on vaikeaa, kun kaikki ympärillä tekee itsensä kuuntelemisen vaikeaksi.
Ja tuo oman egon kuuntelu ja itsensä julma syyttäminen meinaa väkisin tulla läpi,
vaikka tietoisesti yrittää sitä estää.
Nyt täytyy skarpata. Ja tiedän että aika tekee aina tehtävänsä.
Ehkäpä se kärsivällisyys on ihmiselle se vaikein asia, kun kaikki vastaukset pitää aina saada heti.
Se on hyvä tiedostaa myös. Pitäisi uskaltaa heittäytyä elämälle ja olla kärsivällinen ja ennakkoluuloton.
Vaikea tehtävä, mutta sille tielle täytyy taas antautua. Hetkittäin jopa onnistun!
Kiitos tuesta, uskon että usko tulevaan vahvistuu tässä seurassa.
-Sulosielu- 

Nyt kyllä tarvitsisin henkistä apua/tukea ja neuvoja roppakaupalla.
Olen kadottanut punaisen lankani.  Aikaisemmin olen voinut luottaa intuitiooni kuin kallioon..
Viime aikoina se on vienyt minua harhaan. Tai siltä ainakin tuntuu. Ahdistavaa.

Olen elämäni risteyksessä. Kaikki on ihan "nollassa". Avoliittoni on ohi (omasta aloitteesta), työsuhteet ovat lyhyitä (en löydä omaa paikkaani työelämässä), tuntuu etten löydä mistään paikkaani. Tuuliajolla. Asiat ei oikein natsaa, enkä saa sisäistä varmuutta asioihin. Avoliiton kariuttaminenkin arveluttaa taas, vaikka periaatteessa tiedän sen olevan oikein...

Eräs ihminen menneisyydestä palasi elämääni hiljattain ja antoi minulle saman paskamaisen kokemuksen
kuin jo useampi vuosi sitten, jolloin sain todella takkiini. Opetuksen sain. Unohdin ihmisen useaksi vuodeksi, mutta hän tuli omasta aloitteestaan takaisin. Nyt ajattelin, että nyt on sitten meidän tilaisuus korjata menneisyydessä tehdyt asiat, ja että on minun vuoroni saada vähän takaisin..  Ja annoin sen mahdollisuuden avoimin sydämin toiselle, koska minulla oli hyvä intuitio asiasta.

No juu, se intuitio oli täysin väärä!  Takkiin tuli taas. Ja aivan sama juttu.


Intuitioni on hyljännyt minut... Kertokaa minulle mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä? Näkeekö joku minulle mitään? Koska epäilemättä omaan sisäiseen ääneen ei käy uskominen.

Voi. 

Heipä hei,

Toistaiseksi olen uskaltautunut vasta lukemaan muiden viestejä,
mutta ehkä nyt esittäydyn.

Kaksosen luonnekuvauksesta tunnistan kyllä paljon itseäni.

Kahtiajakautunut persoonallisuus. Pitää paikkaansa. 
Ihanaa, että täällä oleva luonnekuvaus ei kuitenkaan yritä väittää kaksosnaisia uskottomiksi ja valehtelijoiksi.
(Sellaisiin välillä törmää. Sanon niille pöh.)

 
 
Eli siis moi vaan ja aurinkoa kaikille sulosielulta! 


Ps. Olen aloittelija näissä asioissa, siis kertokaahan joku minulle, mitä tässä kaksostaivaassani vaikuttaa
nouseva neitsyt?