Tuttu tunne..Olen samassa tilanteessa, juuri nyt. Kihlattuni yllätäen jätti minut. Vaikea katsoa kuvia, kuunnella yhteisiä lempimusiikkikappaleita.Mutta olen tullut siihen tulokseeen, että hän hävisi siinä eniten . Eli en jää enään moniksi vuosiksi jämähtämään paikoilleen. Enään. Elän tästä eteenpäinkin. Koska olen myös elämäni aikana aikasemminkin jäänyt kiinni exiin (jättänyt ja tullut jätetyksi...) Mutta huomasin, että meni monia vuosia siinä "märehtiessä" Mutta se oli hyvin kasvattavaa aikaa myös.... Klassisesti ystäväni sanoivat, ehkä luulivat,että se auttaa " se mikä ei tapa, vahvistaa....." Rakastan silti exääni vieläkin ja en halua kuitenkaan enään häntä takaisin.
Voimia ja valoa sinulle, uskalla elää
Ninneli