Minulla on kiihkeä halu ja jollain tavoin sisäinen pakko päästä opiskelemaan tiettyä alaa. Töitä sen eteen on tehty; joskus vaan epätoivo iskee. Eikö vieläkään ole minun vuoroni? Mitä kortit kertovat minulle asiasta.

Kiitollisena Sinulle.

Lunantytär

Tätä on tapahtunut ennenkin mutta ei niin voimallisesti kuin tänään. Yhtäkkiä ollessani vielä aamulla kotona, tunsin miten aloin yhtäkkiä kuumottaa. Aivan kuin kuume olisi hiljalleen noussut kehooni; alkoi tulla myös sellainen "möhmelö" olo. Olin herännyt aamulla ihan hyvinvoivan tuntuisena.  Kun pääsin töihin, niin olin tunnin verran aivan vetelä ja voimaton. En jaksanut nostaa edes kynää. Oli todella huono, pyörryttävä ja hyvin epätodellinen olo. Energiat olivat aivan loppu. Sitten yhtäkkiä aamupäivällä ilman mitään järjellistä syytä olo kirkastui, energiat palasivat ja tuntui, kuin mitään ei olisi ollutkaan.

Mitähän tämä oli. Puhdistettiinko kehoani, sieppasiko joku energiani (olin koko ajan yksin), ovatko nämä jotain ylösnousemusoireita?. Kertokaa kokemuksistanne .

Olen käynyt viiden vuoden sisällä kaksi kertaa Kaarina Makkosen vastaanotolla. Luotan häneen, tähän asti on mennyt kaikki kohdalleen mitä hän on kertonut. Häneltä saa myös arvokkaita neuvoja ongelmatilanteisiin. Asuu nykyään Tampereella. Googleta hänen nimensä, sieltä löytyy kotisivu ja yhteystiedot.

Vuosia sitten soitin hänelle, näki suht hyvin tilanteeni. Silloin kertomansa ennustukset ovat toteutuneet, sellainenkin, jota silloin vain arvailin ja HUPS, tilanne tipahtikin eteeni yllättäen viime syksynä. Kävin taannoin henkilökohtaisessa tapaamisessa. Uskomatonta miten hän näki aikaisemman elämäni, sellaisiakin asioita, jotka olin jo unohtanut, ja tietysti nykyisyyden. Nykyisyydestäkin hyvin  tarkkoja yksityiskohtia. Tulevaisuuden näkymät aika näyttää ja tuo tullessaan, mutta jollain tavoin luotan häneen kykyynsä. Lämmin ja positiivinen ihminen. Minä ainakin suosittelen häntä.

Ps. Kannattaa miettiä selkeät kysymykset valmiiksi. Ne hän haluaa ensimmäisenä tietää. Ympäripyöreisiin tiedusteluihin tulevaisuudesta voi olla vaikea vastata.

Kiitos AthaMaarit,

sain hyvin paljon arvokasta mietittävää. On todellakin totta, että sisälläni on paljon rikkautta,joskus tuntuu, että ihan kohta pursuan yli äyräiden. Koen vain olevani vielä liian raakile tuomaan ulos kaikkea sanomaani ja ajatusmaailmaani. Harjoittelen päivittäin, pieninä palasina. Uskon, että voin vielä jonain päivänä olla hyödyksi ihmiskunnalle.

Tunnelmallista syksyn jatkoa ja virkistävää lomaa

Lunantytär

Lämmin tervehdys AthaMaarit,

olen kadottanut motivaation nykyiseen työhöni. Tiedostan tilanteen ja olen jo alkanut opiskella ihan muuta. Mutta elämisen takia tätä pitää jaksaa ja yrittää motivoitua vielä ainakin vuoden verran.  Edessä on lisäksi lähiaikoina eräs raskas taloudellinen koettelemus josta pitäisi kyetä selviämään. Se vaatii voimia.

 Jonkin aikaa jo henkisen polun kulkijana olleena  kykenen saavuttamaan hetkellisesti ihanaa sisäistä rauhaa. Kärsivällisyyttä minulle ilmeisesti nyt opetetaan. Tuntuu, että kaikessa ollaan "hilkulla" pääsemässä eteenpäin avaamaan uusia näkymiä.

Kiitollisena Lunantytär

Syksyinen tervehdys Täysikuu,

mitähän Riimu minulle kertoisi. Muuten on kaikki asiat mallillaan, mutta eräs raskas asia  vaikuttaa elämään lähiviikkoina. Tarvitsisin jostain paljon rauhaa ja rohkeutta viedä asioita läpi.

Kiitollisin mielin

Näin viime yönä järkyttävän unen, vieläkin puistattaa. Kävelin synnyinseudullani tietä pitkin. Vastaan tuli kovaa vauhtia iso rekka-auto. Yhtäkkiä sen perävaunu alkoi heittelehtiä, ja huomasin, että en ehdi alta pois; perävaunu tuli suoraan minua kohti. Jalkanikaan eivät toiminet kunnolla kun yritin juosta karkuun. Ajattelin, että kuolen kohta, rusennun perävaunun alle. Lisäksi samasta suunnasta tuli iso säiliöauto. Ajattelin, että myös se törmää minuun. Jäin kuitenkin kahden auton väliin kapeaan rakoon. Katsoin taakseni ja näin miten säiliöauto katosi jonnekin ojaan tien sivuun pois näkyvistä. Itkin ja vapisin ja ihmettelin miten olin selviytynyt hengissä, niin varmana pidin kuolemaani.  Lysähdin pienelle tielle joka erkani äskeisestä kulkemastani tiestä. Olin polvillani tiellä, itkin, mutta yhtäkkiä tunsin selässäni tönäisyn. Käännyin katsomaan ja näin selkäni takana pienen kauniin valkoisen hirven vasan. Se tökki minua turvallaan ja katseli suurilla kauniilla silmillään minua. Otin sitä kaulasta kiinni ja rutistin.

Olen ollut alakuloinen koko päivän ja miettinyt unen sanomaa. Vieläkin näin illan lähestyessä tunnen aamullista ahdistusta. Osaisiko joku selittää?