Viileä lonkero.. Nam. Olen kyllä. Ja ennenvanhaan tykkäsin juuri lonkeron mausta. Tästäkö se johtuikin? 

 

hehhee! Veskarilta tämä luonnistuu 

Kaikkeen pitää osata varautua taitaa olla vesimiehien motto. Pätee tässäkin tilanteessa. Ja tunen muutaman kaksosen joihin kuvaus sopii vallan mainiosti. Hih

juu. Minähän se. Mikäli osaisin korjata autoja. Mut ainahan sitä oppis. Hätä ei lue lakia. 

Vesimies ja esiintymispelko? Hmm.. Riippuu hirveesti päivästä ja jengistä millainen on fiilis. Itse olen laulanut jo monta vuotta. Ensin peruskoulussa kuorossa ja myöhemmin karaokea. Hullu kun olen, Niin saatan istua selvinpäin 8 h kuppilassa kattelemassa ku kaverit dokaa ja siinä sivussa laulaa karaolea. 

Toisaalta taas jos joudun esim soittamaan onnekin virallisen puhelun  enkä ole aivan varma siitä kenen kanssa pitäisi keskustella asiasta tai jotain muuta epävarmuustekijöitä on ilmassa,   saattaa kämmenet hiota ja rueta tärisemään. Siinähän sitten yrität kuulla toisen selostuksia, kun korvis hakkaa puhelimeen sellaisella vimmalla, ettei siinä tahdo muuta kuulla kuin pientä kilinää. 

Tuokin ilmiö on jäämässä taakse. Onneksi.

Loppupelissä mahtanee olla jossain muualla syy esiintymiskämmoon kuin kyseisessä horoskoopissa. Luulisin.

Kiiitos Sinulle Elämänilo selkokielisestä osoitteesta aloittelijalle!  Mulla meinasi mennä pupu pöksyyn koko touhussa, kun luin Hansulin tekstin. Noinko paljon täytyisi opiskella ennenkuin pääsee kunnolla edes alkua pidemmälle?!  Toki olet oikeassa mitä  kirjoitit, mutta kun minä tällaisena vähä-lyisenä paukapäänä   en oikein pysty nielemään kerralla noin paljoo hebrealta vaikuttavaa teksiä.    Onneksi Korkeampi voima ohjasi mua sen verran, että komensi lukemaan eteenpäin. Niin löysin selkokieltä sisältäviä lauseita enemmän. Huh.

Voiko elämä enää enempää vuoristoratamaisemmaksi muuttua? Itellä niitä tuntuu olevan lähes joka vuosi. Viime vuoden lopulla lopetin alkoholin käytön ja rupesin seurustelemaan. Sitä ennen syksyllä sairastuin lievään masennukseen, josta nyt olen onneksi päässyt yli. Ennenkaikkea kiitos yhden kaverini ja uuden elämäntapani ja mussukkani.

Tänä vuonna onkin sitten haastetta riittämiin. Yhdellä kertaa 2 isoa asiaa. Muutto toiselle paikkakunnalle ja uuden ammatin etsiminen. Entiseen ei ole paluuta. Omasta tahdosta ja siitä, että kaikki työpaikat myydään alta. Ei ole helppoa olla  merimies.

Nyt tilanne se, että muutto on ensi viikonloppuna ja ammatinvalinta suoritettu. Nyt pitäisi vain rueta ettiin oikeen tosissaan oppisopimustyöpaikkaa. Sen olen päättänyt, että tämä asia hoituu vasta muuton jälkeen.

Samalla yritän tässä opiskella tuntemaan niin itteni  kuin musssukkani. Haastetta tämä vuosi siis tuo paljon tullessaan, mutta  eiköhän siitäkin  pääse enemmän tai vähemmän ilman kommelluksia yli.

Jaksamisia vain kaikille!

  - tiikeri