Mietiskelin tuossa aloittajan ajatuksenjuoksua. Itse en koe vesimiehiä lainkaan hankalina  Mielestäni vesimiehet ovat juuri sopivan suorasanaisia ja sosiaalisia.
Minulla on paljon vesimiehiä ystäväpiirissäni ja tulen kaikkien kanssa loistavasti juttuun. En ole kyllä ollut suhteessa vesimiehen kanssa, joten siihen minun on vaikeaa ottaa kantaa.

Mutta itse omaan venuksen vesimiehessä ja kieltämättä osaaan olla toisinaan omien urieni kulkija enkä ole mikään verbaalinen hempeilijä. Ennemmin osoitan tunteitani koskettamalla...onko se tyypillistä vesimiestä vai kääntyykö se sitten tyypillisen kauriin puoleen, joka olen aurinkomerkiltäni?

Minusta tuntuu, että tulen onnelliseksi hyvinkin pienistä asioista. Tässä äärettömän kiireisessä elämäntahdissa ja maailman vauhdissa on toisinaan hyvä pysähtyä, kuulla linnun laulua ja antaa lempeä hymy vanhalle ihmiselle kadulla.
Ihmisen onnellisuus on pienistä asioista rakennettu, kunhan ei vaadi liikaa itselleen. Mitä enemmän vaatii itselleen ja ympärilleen asioita, mitä enemmän pyrkii siihen täydellisyyteen, niin sitä helpommin pettyy ja elämä tuntuu tyhjältä eikä sitä pientäkään onnea tahso löytää...

Olisiko niin, että jokainen, jolla on kaurista tavalla tai toisella kartassaan, tulee huomaamaan sen vaikutuksen jollakin tapaa elämässään jossakin vaiheessa.

Itse kun olen aurinkomerkiltäni kauris, on vaikutus tietty perusluonteeseeni voimakas, mutta nouseva jousimies minussa tekee minusta...mmm...kuplivan persoonan

En ole missään nimessä tyypilliseksi kauriiksi enkä jousimieheksi luokiteltavissa. Kuu kaloissa taitaa tehdä minusta aika herkän...myös enneunille jne.

Olen valtavan aamu-uninen. Olen sellainen ilta-ja yöeläjä. Siksi aamut ovat minulle äärettömän vaikeita ja tuntuu, että teen kaiken todella hitaasti nuhruisin silmin. 

Ilman kahvia en lähde käyntiin ja meikkaaminenkin on hitaanlaista. Olen niitä ihmisiä, joista huomaa silmäpusseista, että on vielä töihinkin mennessä täysin unessa!

Tottahan se on, että itsestään täytyy pitää huolta. Nykyään elämä on kovin kiireistä ja siitä syystä emme aina muista pysähtyä miettimään omia voimavarojamme.

Eikös vanha sanontakin mene :" JOTTA VOIMME RAKASTAA MUITA, MEIDÄN TÄYTYY OSATA ENSIN RAKASTAA ITSEÄMME."

Taitaa olla kyllä tyypillistä suomalaisille välittää enemmän muista kuin itsestään tai ainakin me löydämme itsestämme paljon enemmän huonoja kuin hyviä asioita, vaikka todellisuus ei näin ole. Se on sitä vaatimattomuutta.

Minusta jokainen ihminen on omalla tavallaan rakastettava ja arvokas, meissä kaikissa on jotakin kaunista ja mukavaa. Kaikista ei toki tarvitse pitää, mutta ketään ei saisi vihata...ainakaan sydämensä pohjasta.

Siinäpä onkin näppärää mietittävää, miten voisin rakastaa itseäni tänään.

Ilmeisesti kyseessä ei ole kovinkaan yleinen yhdistelmä?
Näin on, olen meneväinen ja iloinen tyyppi. Kuitenkin hyvin vastuuntuntoinen ja jalat maassa. Itseasiassa, toisinaan tuntuu, että toinen puoli minusta haluaa mennä viilettää vailla huolen häivää, kun taas toinen puoli jarruttelee. 

Mielenkiintoisia havaintoja teitte, en ole tullut ajatelleeksikaan:)

Joka tapauksessa, toivottavasti opin surffaamaan sivustoa sujuvasti.

:smitten:Hei vaan kaikille!:) Kauristyttönen, joka omaa nousevan jousimiehen piirteitä tervehtii kaikkia tällä palstalla!:)
Olen intohimoinen astrologian harrastaja ja on ihanaa päästä keskustelemaan kanssanne aiheesta.