Kiitos sinulle Thuileann!
Kylläpä pistit tosiasioita pöytään ja totta joka sana! Sitä tahtoo vain itse unohtaa mitä kaipaa ja tarvitsee, ikäänkuin sokeutuu omille toiveilleen ja siihen mikä on totta ja mikä ei. On tosiaan hyvä muistaa mitkä asiat eivät ole täyttäneet toiveitani kohta menneessä aikamuodossa puhumastani suhteessa. Niitä on paljon, todella paljon. Oikeastaan nyt kun oikein mietin, ihmettelen mikä minut on pitänyt tässä suhteessa näin kauan. No, rakkaus tietenkin mutta sokea sellainen. Olen ollut todella sokea. En ole halunnut nähdä asioita siinä valossa kuin ne ovat vaikka ne on suunnilleen syljetty päin naamaa tuhansia kertoja.
Mutta koska olen tunteellinen ihminen, suren suhteen loppua ja olihan meillä hyviäkin hetkiä silloin tällöin. Mutta nyt pistänkin mietintämyssyn päähän ja alan työstää sitä mitä todella haluan ja kaipaan suhteelta (eikä tarvitse kyllä paljoa miettiä kun alkaa ajatus kirkastua). Ikinä en enää suostu elämään ainakaan näin. Olen antanut itsestäni kaiken, elänyt toisen ehdoilla ja odottanut ja odottanut "ihmettä" jota ei koskaan tullut.
Avasit kyllä silmäni nyt lopullisesti. Sekin on totta että en varmaan ole arvostanut itseäni tarpeeksi. En, pitkään aikaan. Mutta nyt muuttuu tahti, olen sen päättänyt! Toivo ei siis vielä ole menetetty kuten sinäkin sanoit
.
Kiitän lämpimästi, autoit näkemään tosiasiat siten kun ne ovat. Itsestäni on nyt kiinni kaikki. Kiitos kun jaksoit perehtyä tähän, tuli kyllä niin tarpeeseen.