|
Suuret kiitokset teille molemmille tulkinnoista ja selityksistä!
Todellakin olen viimeiset kymmenen vuotta "tiennyt" että minusta tulee ammatiltani eläinlääkäri ja että löydän itselleni tumman ja tulisen miehen.. Yläaste menikin huippuarvosanoilla läpi, mutta lukiossa arvosanat laskivat numerolla ja en sitten päässytkään eläinlääketieteelliseen. Luulin sen aina olevan kohtaloni ja se on ollutkin aina intohimoni tähän saakka. Nyt olen vuoden päivät lukenut koneautomaatiotekniikkaa (mikä ei ole lainkaan minun ammattini) ja olen hakemassa uudestaan kouluihin, mutta minne sitä en tiedä.
Ravintotieteet ovat alkaneet kiinnostaa, mutta epäilen pahasti kykyjäni. Tuntuu että olen menettänyt kaiken elämästäni. En kilpaurheile enää, en ole eläinten kanssa tekemisissä, en ole haluamassani koulussa, en kirjoittanut L:n papereita..Mutta olen viimeisen vuoden aikana löytänyt aviomieheni (fiksu ja filmaattinen suomalaismies, joka on romantikko ja syvällinenkin vielä. parempaa en olisi voinut löytää.) ja muuttanut hänen kanssaan yhteen vieraaseen kaupunkiin, josta en tunne kuin muutamia ihmisiä. Lisäksi olen tullut uskoon.
Hmm..Mihinhän tämä johtaa. Tuntuu kuin olisin aivan hukassa. Olen aina tiennyt mitä haluan ja myös saavuttanut sen verellä, hiellä ja kyynelillä. Mutta mitäs nyt?
En tiedä minkä ammatin haluaisin, mikään ei oikein kiinnosta. Aika outoa minulta, kun yleensä olen aina ollut päättäväinen ja tietoinen itsestäni.
Edellisiin vuosiin mentäessä:
Kyllä, kyllä. Olen miettinyt niin kovasti elämän ja kuoleman välisiä kysymyksiä että olen käynyt kuoleman porteillakin. Olen ollut loppuun palanut ja paahtanut silti muiden huomaamatta lukion, kilpailut ja ystävyyssuhteet läpi. Elämää ei sen enempää. Tällä hetkellä tuntuu etten olisi tunteellisesti niin sekaisin, kuin silloin. Olen vain kertakaikkisen eksynyt. Haahuilen vain elämässä eteenpäin..
|
Näytä kirjoitukset