2-3 viikon aikana olen nänhyt monena yönä unta, että on talvi ja lunta. Olen Rovaniemllä, auraajat ovat lakossa. Olen Rovaniemellä ja aura-auto hajottanut mun auton. Olen Rovaniemellä ja oma auto on hukassa, auraajat lakossa, iso jäähyhmäinen lammikko, jossa ihmisiä uimassa ja kaverin autolla päästään yli. Viime yönä hiihdin vapaata tyyliä ilman sauvoja ja kiipesin jumppasalin verkkoa sukset jalassa ylös...

Viime yönä olin myös tosi-tv sarjaa tekemässä, minun piti olla valitsemassa monista miehistä 3 jatkoon, mutta ihana mies siitä oli jo selvillä, nimikin tuli tutuksi. Se oikeen varmistettiin, että vielä hereilläkin muistan sen.

Missä tässä oikeen mennään??

Kiitoksia kaikille. Hyvin hitaasti tuntuu juna kääntyvän takaisin raiteilleen, vaikka ei voi läheskään vielä sanoa, että oltaisiin voiton puolella.

Minulla on kuitenkin niin hirveän avuton olo ja pelko lähes aina läsnä. Jo kauan sitten olen menettänyt uskon ja luottamuksen oman rukouksen voimaan, siksi halusinkin/haluankin, että mahdollisimman moni muistaisi meitä ja sillätavalla vahvistaisi omaa rukoustani.

Toivon, että enkeli laskisi toisen siipensä sinun yllesi, Keiju71 ja toisen siipensä 14 v. tyttäresi ylle, hellästi suojellen ja tuudittaen teitä -  Olette turvassa. 

Tämän kun muistaisin jatkuvasti edes jossain takaraivossa, niin siitä varmasti saisin voimaa. Pitäisi varmaan printata ja laittaa vähän jokapuolelle näkyviin 

Minulla on 14 vuotias tytär ja meillä on erittäin vaikea ja raskas syksy meneillään.

Pyydän, että mahdollisimman moni voisi ja jaksaisi rukoilla puolestamme. Taivaan Isä kyllä tietää meidän tilanteen ja sen, mitä me eniten tarvitsemme.

Kaikkia kiittäen,
Keiju71

Minusta on alkanut tuntumaan, että olen täysin hukassa itseni kanssa. En tiedä minne kuulun ja mitä pitäisi yleensäkään tehdä.

Olen toistaiseksi vakityössä, tytär aloitti juuri kasi luokan ja aikoo jatkaa lukion kautta todennäköisesti lääkikseen, olen ostanut oman kodin enkä halua lähteä täältä kotikulmilta edes käymään missään muutaman kymmenenkään kilometrin päässä. Tähän kaupunkiin olen kotiutunut enkä ihan helpolla tahdo lähteä enää muualle asustelemaan.

Kuitenkin tavallaan synnyinseutu houkuttelee (sinne on täältä noin 300 km, en tunne ketään, joitain sukulaisia siellä kyllä tiedän olevan ja olin vain muutaman kuukauden ikäinen kun jo muutettiin sieltä pois), ehkä sitten eläkepäiville palaan sinne...
Vähän väliä saan inspiksiä, että pitää kokeilla jotain uutta ja ainakin kerran eläissään. Talvella kävin katsomassa nyrkkeilyä ringin vierestä, olen päässyt moottoripyörän kyytiin (itse en uskalla hypätä puikkoihin), tarkoitus olisi tutustua paikalliseen politiikan tekoon, olen puhunut itselleni paikan lähteä katsomaan rallia varikon puolelta, moottorikelkan kyydistä haaveilen ....yms...

Miksi en osaa olla itseni kanssa juuri tällaisena? Miksi tunnen olevani hukassa tämän elämäni kanssa?

Jos vain voit vähänkin valottaa asiaa, niin kiitän kovasti.

Keijun tapainen ylä-savosta

P.S. perheeseeni ei kuulu kuin minä ja tuo tytär.

Muutaman kerran olen käynyt messuilla, en missään luennoilla enkä workshopeissa. Tänä vuonna olen jälleen menossa, koska juuri edelliset päivät, to-pe, olen joka tapauksessa stadissa työkoulutuksessa.
Kun olen vain kierrellyt ja katsellut, niin minusta ne ovat lähinnä rahastusta, kaikenlaisen tavaran myyjiä. Mutta varmaan niillä luennoilla ja workshopeilla on ihan asiaa jaossa.
Ja onhan siellä monenmoisia hoitoja tarjolla, ei ole itse tullut kokeiltua.

Etsihän käteesi Minä Olen -lehden numero 5/06. Siinä on muutaman sivun artikkeli Indigo aikuisista. Minulle ainakin monta kohtaa kolahti täysin.

Myös Rosedalebooksin foorumilla on oma otsikkonsa indigot & kristallit, sinne pitää ensin rekisteröityä. (www.rosedalebooks.fi)

Englanniksi infoa löytyy paljonkin, mutta suomeksi hyvin vähän.

Kartan mukaan olen sorppari ja nouseva jouskari, mutta tunnistin itseni ehdottomasti Härästä!! 

Täällä ilmoitautuu seuraan 5.11.1971 Kemin mlk klo 12.03 syntynyt tytteli  nouseva , nyt kyllä asun Pohjois-Savossa. Aikanaan sen verran sain suhdetta aikaan, että neitokaista nyt kasvattelen. Kerran olin ihan täysin rakastunut, että en koskaan tässä elämässä ole yhtä paljoa rakastanut, mutta hän sitten halusikin toisen. Sen jälkeen en ole osannut yhtä paljoa rakastaa.
Kaipuu olisi saada rinnalle se pysyvä, oikea ihminen, jonka kanssa voisi jakaa ilot, surut ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman muun.
Olen miehiä tavannut ja joitakin enempikin tapaillut, mutta minä haluan olla hänelle tärkein, kuten hän olisi minulle. Pienestä pitäen olen äitin mukaan antanut kaiken, mutta myös vaatinut kaiken. Pitäiskö tässä opetella pitämään hanaa pienemmällä...

Minä skorppari ja toi viimeisin jellona, seksi meni joo ihan hyvin, mutta en olisi saanut olla missään yhteyksissä ihmisiin, joihin olin tutustunut hänen kauttaan, ilman hänen lupaansa.  Ja sekös sopii skorpparille 

Kyllä mulla jo eilen illemmalla sitten olo alko helpottaan. Toi koti kun on niin ihana paikka, niin siellä kyllä olo rauhottuu. Pyysinkin sinne muuttaessani, että se olisi täynnä valon enkeleitä ja siellä olisi sekä minulla että tyttärellä että kaikilla sinne tulevilla erittäin hyvä olla. Nyt on iltaisin ja viikonloppuisin ollut niin paljon kaikkea menemistä, ettei ole oikein ehtinyt nauttia siitä kodin rauhasta. Tänään en kyllä lähde illalla minnekään.
Kiitos kaikille, jotka olivat oloani helpottamassa, varsinkin krisselle (minun antama nimitys kristus-energialle, koska kirkon vääntämä Kristus antaa just mulle vastenmielinen mielikuvan, tästä joskus toiste lisää).

Asterix, en minä nuorempana osannut kuvitellakaan olevani asiakaspalvelussa, mutta tässä sitä vaan ollaan. Meillä käy asiakkaita päivässä ehkä hieman reilu 20 ja suurin osa miehiä, tää on sellasta liikenneturvallisuuden puolesta palvelua. Kaikki 2 työkaveriakin on miehiä  . Ja kyllä sitä kaikenlaista tässäkin kysellään, mutta kun muistaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, on vain tyhmiä vastauksia. Asiakkaat kysyy asioita, joista he eivät tiedä, vaikka minä saatan tietää asiasta lähes kaiken tietämisen arvoisen 

Tässä on hyvän aikaa ollut sellainen hyvä ja onnellinen olo, mutta tänään...
Olen töissä asiakaspalvelussa ja sinne tuli sellainen mukava hieman vanhempi mies, perheellinen, mutta sen jälkeen tuli mielettömän paha olo. Sen miehen vaikutuksesta ajattelin, kuinka hän on varmaan hyvä aviomies ja miksi mun elämä on mennyt tällä tavalla  Jälleen kerran se SUURI VIHA tätä elämää/egon tuntemuksia kohtaan nousi pintaan 
Loppu päivän on sitten mielessä ollut vain tämä elämän tyhjyys ja yksinäisyys.

Ja rokki soi.

Mitenhän sitä saisi mielen/tajunnan taas nostettua tän egon ohi??

Saatan käydä ostamassa levyn suklaata ja pussin karkkia, sitten sohvannurkkaan kattomaan telkusta jotain hömppää tai peiton alle lueskelemaan jotain kevyttä (esim harlekiinia) ja torkkumaan. Yleensä sitten muutamassa tunnissa on jo pakottava tunne nousta ja alkaa jälleen 'elämään'.
Kun tuossa kesällä maailma kaatui ja loputkin räjäytettiin silmille, niin otin paperia ja kynän ja aloin miettimään, mitä haluan tästä eteenpäin elämältä ja mitä haluan elämässä muuttaa. Sitten vain tein toimintasuunnitelman ja sitä noudattaen tässä mennään eteenpäin eikä enää pitkään aikaan ole tuntunut pahalle.
Skorpparina tunnistan itseni eräästä yleistulkinnasta, että tunnen eläväni, kun on jotain actioniä meneillään. Jos liian pitkään on tasapaksua, niin kyllästyn ja masennun. Taitaa olla opiskelun paikkaa tuossa tasapaksun kestämisessä, vaikka ei just nyt.

Asuttiin äitin ja isonveljen kanssa Porvoossa, olin juuri 7 täyttänyt ja joulu tulossa. Minut jätettiin kahvilaan limpparin ja viinerin kanssa, koska äiti ja veikka menivät joulupukin asioille niin pieneen liikkeeseen, että minä olisin väkisin kuullut, mitä siellä touhutaan. Oli vähän orpo olo olla ihan yksin, mutta toisaalta tuntui isolta tytöltä.
Jouluaattona avasin paketin, jossa oli oikein ihana, veikan valitsema, nalle rusetti kaulassa. Sen nimeksi tuli Tipsu ja nukuin sen kanssa vielä 13 vuotiaana ja monet kyynelet se on saanut imeä. Tuollahan se on telkkarin vieressä, kaiuttimen päällä katselemassa nykyistä elämän menoa. Vieläkin joskus kun on oikein paha olo, niin pitää ottaa Tipsu ja halia sitä, kovasti ei uskalla, koska onhan se jo vanhus 
Sama veikka toi siskon tytöllekin nallen, tällä kertaa ihan Lontoosta asti. Kukka-nalle on kyllä neidolle se kaikkein rakkain ja tärkein kapistus, jonka kanssa nukutaan joka yö.

No heipä hei teille kukkujille, nyt ei kyllä ole ihan kukkumisaika.

Mulla menee päivät suunnilleen näin, työpäivinä herätys klo 8, vaikea herätys, koska haluaisi jäädä peiton alle nukkumaan. Töissä saatan ihan kunnolla nukahtaa kesken kaiken, kerrankin nukuin varmaan puoli tuntia ja uniakin kattelin. Ruokatunti on sen verran lyhyt, ettei ehdi päikkäreitä ottaa, harmi. Illalla pääsen töistä klo 17, väsyttää ihan mielettömästi, mutta iltaa myöten piristyy ilman unia ja kun pitäisi alkaa nukkumaan, niin ei todellakaan väsytä. Viimeistään puolilta öin sammutan valot ja laitan kirjan pois ja sitten alkaa pyöriminen. Jossain välissä nukahdan vähäksi aikaa, mutta monta kertaa yössä herään ja pyörin. Ei ihme, että aamulla väsyttää.
Vapaa päivinä herään aikaisintaan 9 - puoli 10  aikaan, ei ole kerta eikä kaksi että vasta puolen päivän jälkeen, ja vapaapäivään kuuluu yleensä päiväunet, koska väsyttää niin mielettömästi. Pari viikkoa sitten meni viikonloppuyönä jopa YLI kellonympärys unessa ja plus päikkärit.
Kesällä vielä osasin nukkua ihan 'tavallisesti', eli illasta aamuun pyörimättä ja heräilemättä. Nyt on ollut asunnon osto- sekä muutto asioita mielessä, mutta jo asutaan omassa kodissa, niin luulisi noidenkin syiden antaneen jo periksi.
Jos vielä joulun jälkeen on sama rytmi, niin pakko käydä kattomassa lekuria. Muutama yö silloin tällöin menee ihan kunnolla. Yritän olla stressaamatta itse omista nukkumisista ja ajatella, että jos en tänä yönä nuku, niin ei saa sitten väsyttääkään. En tiedä mikä on syynä ja miten tästä selviää, mutta se lääkärillä käynti on yksi mahdollisuus, jos asia ei helpota.

Kiitoksia sinulle Enkel' Rakkauden 
Nyt sitten vaan hoivaamaan vastasyntyneitä ideoita.